Näkemiin PED0032!

Minulla oli ilo saada vetää vielä tänä syksynä aikuis-kasvatuksen opiskelijoille nasta kurssi PED0032 teemana ainedidaktiikka. 

Itse asiassa olen saanut saman ilon viisi kertaa. Ensimmäinen kerta oli varmaan syksyllä 2021. Tänä syksynä iloa lisäsi toinen kerran se, että luentojen lisäksi sain vetää toisen  kerran myös ryhmäosuuden. Yhteeensä opetusta oli 38 tuntia. (Ei kannata kadehtia palkkaa; käteen jäi noin 20 €/tunti). Tänään kävin kirjaamassa Sisuun opiskelijoiden arvosanat. Homma hoidettu.

Ainedidaktiikka1- kokonaisuudessa perehdytään omien opetettavien aineiden didaktiikkaan ja käsitellään ainedidaktiikan peruskysymyksiä.  Omassa ryhmässäni oli 21 opiskelijaa. Tämä ryhmä erosi muista ryhmistä siinä, että muilla oli pääaineena jokin peruskoulussa tai lukiossa  opetettava oppiaine. Omalla ryhmälläni pääaine oli aikuiskasvatus/yleinen kasvatustiede. Ei siis ollut yhteistä ainetta, jonka omaan  ainedidaktiikaan olisi voinut keskittyä eikä yhtä perusopetuksen opetussuunnitelmaa.  

Niinpä sovin kurssin vastaavan yliopistolehtorin kanssa, että saamme  tehdä syvemmän sukelluksen yleisesti  ainedidaktiikkojen maailmaan osana  didaktiikkojen kokonaismaailmaa. Tentin sijaan kukin tuotti oman opettajan käyttäteoriansa prosessikirjoituksena. Näin  toimittiin luennoilla. 

Ryhmäkerroilla jokaista sparrattiin suunnittelemaan ja pitämään noin 10 minuutin miniopetustuokio- josta annettiin myös vertaispalautetta. Edettin tavoiteasennasta, aineksen muokkaukseen, kokonaisuuden episodeihin, työtapoihin ja oppimistulosten arviointiin.

Kirjasin  tähän vielä ylös ainakin itselleni mielihyvää tuottaneita didaktisia  ratkaisuja,joista monien juuret ovat 1990-luvun yliopistopedagogisessa reflektiossa.

• Aktiiviset työtavat. Luennoitsija ei saanut pölöttää kuin 15 min. yhteen pötköön. Merkittävä osa ajasta käytetttin tutkivaan lukemiseen ja  pienryhmäkeskusteluihin.
• Elämäntilanteissa joustaminen.
• Kannustavuuden korostaminen kaikessa   formatiivisessa palautteessa (myöns vertaiset)
• Kunkin session tavoitteiden esittely ja struktuurin jäsentely.
• Kertaus: Repetitio mater studiorum est.
• Maltillinen huumorinkäyttö.
• Miniopetustuokiot - niiden vertaistuettu suunnittelua ja palaute.(alkuaihio sijaiskurssit 1980-luvulla)
• Monipuolista materiaalia: Aforismeja. Diapaketit jojaiselle.Netissä olevia tietopankkeja (esim. lyhennelmiä klassisista didaktiikka-teoksista ja erilaisten työtapojen esittelyä )  Videoita (vuonna 2020 kuvatut didaktiikka-luennot, jossa asiantuntijoina Riitta Jyrhämä, Pertti Kansanen ja Kari Uusikylä ), 
• Opettajan (siis minun)  toiminnan mallintaminen (omien ratkaisujen perustelu ääneen,  omien aiempien mokien ääneen analyysi)
• Pelisäännöt käytiin läpi ekalla kerralla. Niistä pidettiin mahdollisimman tarkasti kiinni-
• Prosessikirjoitettu ja myös vertais- ja kouluttajaarvioitu lopputyö, jossa harjoiteltiin akateemisen artikkelin muotoseikkoja.
• Ryhmäyttäminen. Jatkuvia parityötuokioita vaihtuvan  parin kanssa 
• Sisällöt: Isona kuvana didaktiikan kehä ja ainedidaktiikan kehä (prosessi tieteestä ja koulutuspolitiikasta opsiin ja koulun arkeen, sen tutkimukseen ja koulutuspolitiikan päivittämiseen)
• Tavoitetasojen sanallistaminen eri lopputuotosen arvosanoihin ja mahdollisuus nostaa arvosanaa, jos alkuperäinen ei vastaa opiskelijan omaa tavoitetasoa (tässä kaikki nostoa yrittäneet onnistuivat).
• Yhteissuunnittelu. Kävimme eka kerralla kurssille asetetut tavoitteet läpi, ja painotimme teemoja sen mukaan, mitä opiskelijat pitivät itselleen hyödyllisenä.

Kuinkas kaikki sitten sujui?  Kuin Strömsössä. Laitteet toimivat. Tilat olivat hyvät. Kurssilaiset olivat erittäin aktiivisia, lahjakkaita ja rohkeita.Vaikka yliopistolla ei ole enää pakkoa osallistua luennoille ensimmäistä kertaa lukuunottamatta, suurin osa tuli. Kaikilla oma elämä ei sitä mahdollistanut.  Ryhmäkerroille tultiin, kuten kuuluukin. Tunneilla oltiin läsnä ei vain paikalla päivistystilassa. 

Viimeisellä kerralla arvioitiin  yhteistä onnistumistamme sormiäänestyksellä (1-5). Vitosia oli eniten.

Ymmärsin saamistani mail-viesteistä, että yhdessä valitsemamme konsepti koettiin tosi hyväksi ja että yhteinen toimintamme jopa vahvisti monen uskoa omaan opettajuuteensa. 

Posket punotti, kun sai lukea, että "Haluaisin vielä erikseen sanoa, että kiitos todella inspiroivasta ja hyödyllisestä kurssista! Uskaltaisin sanoa, että kurssi oli yksi parhaimmista missä olen koko yliopistourani aikana ollut, joten kiitos siitä."

Lopputuotosten taso oli käsittämättömän korkea- niin käyttöteorioissa kuin opetustuokioissa.

Tunteita liikkuu. Hienoa päättää vuosina  1979-1980 alkanut keikkatyö (palkattuna) opettajankouluttajana yliopistolla  tällaisiin tunnelmiin. Eli se oli sitten siinä.