Didaktiikan kehityslinjoja antiikista nykyaikaan

Lokakuun kuukauden kirjana on minulle aikaisemmin tuntematon teos. Panin muistiin minua kiinnostavia  juttuja.

Elio, Keijo (1984)  Didaktiikan kehityslinjoja antiikista nykyaikaan. Tampereen yliopisto. Tampereen opettajan-koulutuslaitoksen julkaisuja 3/1984. 

Elio kuvaa kirjassa, kuinka didaktiikka on tieteenä kehittynyt 1980-luvulle mennessä. Hän keskittyy erityisesti tavoitteisiin, menetelmiin ja toteutuksiin  Hänen mukaansa monille nykyisin käytössä oleville didaktisisille periaatteille on juurensa kaukana menneisyydessä antiikissa. Antiikin aikana otettiin käyttöön monia  nykyäänkin toteutettavia kasvatuskäytäntöjä_: teoreettinen kasvatusfilosofia,  kykypsykologia, laajan yleissivistyksen antaminen, opetuksen havainnollisuus ja  muodolliset asteet 

Didaktiikan kehitys on liittynyt   kiinteästi talouselämän nousu- ja laskukausiin.  Kreikkalaisen kulttuurin kulta-aikana myös kasvatus ja koululaitos kukoistivat.  Keskiajalla talouselämä oli lamassa Rooman tuhoutumisen jälkeen ja myös koululaitos rappeutui.  Talouselämän tarpeet ja kaupan elpyminen uuden ajan alussa pakottivat perustamaan kouluja kaventamaan elämän ja kasvatuksen välistä  laajenevaa kuilua.

1. Antiikin aikakausi

Antiikin ajan kasvatus- ja opetustavoitteisiin vaikuttivat ensisijassa valtion mahti ja yhteiskunnan tarpeet. Nuorukaisista tuli kasvattaa menestyksellistä valtiollista elämää varten. Puhetaidon opetus oli siksi antiikin tärkein kasvatusmuoto antiikin demoktratiassa. Kreikkalainen sivistys  oli yläluokan kasvatusta. Muut pidettiin sen ulkopuolella. 

Kreikkalaiset korostivat laaja-alaista sivistystä. Keskeistä oli kauneus ja hyvyys sekä fyysisessä että henkisessä kasvatuksessa. Keinoina oli  gymninen ja  muusinen   kasvatus. 

Solon loi  kiinteät muodot koulun järjestämälle. Oli  kaksi rinnakkaista koulumuotoa didaskaleion (henkinen) ja  palaistra (fyysinen -kaikille) Didaskaleionissa oli 3 perustaitoen opettajaa: Kirjallisuutta opetti grammatistes, musiikkia kitharistes ja fyysistä  kasvatusta paidetribes.  Tytöille ei annettu koulutusta.

Oppiainena olivat Vapaat tieteet:  TRIVIMUM: Grammatiikka,  logiikka  retoriikka, kirjallisuus sekä  QUADRIVUM: aritmetiikka,  geometria,  astronomia ja musiikki

Opetusmentelmiä olivat  ulkoluku, drilli ja kertaus.  Opetuksen yksilöllistettiin;  Yhteisopetusta oli vähän.  Ateenan koulujärjestelmässä otettiin käyttöön foneettisesti aakkoset. Homeroksen kirjoja käytettiin oppikirjoina.

Opiskelua sai jatkaa Gymnasioinissa  (fyysiset harjoitukset). Korkeimman koulutus vaiheen muodostivat niin sanotut filosofian koulut. Tärkeimmät korkeakoulut olivat Platonin akatemia ja Aristoteleen Lykeion. Muita olivat 400 ekr perustetut reetorikoulut. Kuuluisin Isokrateen oppilaitos.  

Hellenistinen aikana   esteettinen ja fyysinen kasvatus jäivät  taustalle.

Menetelmien kehittelyä

Sofistit kehittelivät  väittelymetodia. Siinä keskeistä olivat perustelut. Tärkeä in innivaatio oli sokraattinen  opetusmenetelmä: Opettaja ei ollut valmiiden tietojen antaja vaan kätilön tavoin avustaja. Keskustelemalla ja  väittelemällä   oppilas  tuli selville omista  piilevistä tiedoistaan. Platon kehitteli dialektiikka: Tavoite oli pystyä vastaamaan täydellisesti ja tieteellisesti esitettyihin kysymyksiin käsitteiden avulla. Hän  vastusti luentoa ja muistiinpanoja. ” Ymmärretyä ja opittua asiaa ei voi koskaan unohtaa”

Platonilla oli oma (säätypohjainen) malli  koulutusjärjestelmälle.  

Arististoteles kehtitteli opetussuunnitelmaa. Ihmisen toiminnan tavoiteoli onnellisuus. Onni voitiin saavuttaa hyveellisellä toiminnalla.  Intelektuaalinen hyve saatiin opetuksella. Moraalinen hyve tottumuksella. Hänellä oli myös oma näkemys kasvatusvaiheista

2. Kasvatus ja opetus Rooman aikakaudella

Roomalaiset korostivat hyötynäkökohtia ja ammattiin valmistavas koulutusta. Menetelmät vaihtelivat opettajan halun mukaan. Rooman valtakunnan laajentuessa maailmanvallaksi kasvatus tavoitteeksi tuli kasvatus johtotehtäviin.  

Roomalaisessa kasvatuksessa  korostuivat hyötynäkökohdat. Tavoitteena oli esimerkillinen ja ammattitaitoinen kansalainen.  Kasvatustavoitteisiin pyrittiin oppipoikakasvatuksella, joka perustui mallioppimiseen. Perusataidot annettiin sekä tytöille että pojille.

Roomassa luotiin 100 ekr.koulujärjetelmä,  yhtenäinen ketju alkeiskoulusta yliopistoom: 

1. Alkeiskoulu eli  ludus (leikkiä ja harjoitusta);  Opettajana oli  litterator tai ludi magsiter (=koulumestari):  Opettajille ei ollut erilistä valmennusta,

Oppilaat olivat  7-13 vuotiaita, mukana myös tyttöjä.  Menetelminä oli ulkoluku ja kuulustelu. Asioita avainnollistettiin kuvin ja kartoin.  Ohjelmassa ei musiikkia ollut eikä liikuntaa. Apuvälineinä käytettuun  mm.  moraalisia sananparsia, laskennossa  käytettuu napuna sormia, kiviä, eräänlaista helmitaulua.

2. Grammaticuksen koulu.  

3. Pojille  reettorikoulu- opettaja oli rhetor. oppilaat  olivat 14-25 vuotiaita. Tavoite  oli hyvä puhetaito.

Retoriikan uranuurtaja oli  Cicero. Hänelle oleellinen oli puheen rakenne. Opetusmenetelmän ydin oli jäljittely soveltamalla,.

Quintilianus asettaa teoksessaan  Instotutio Oratoria tavoiteeksi  täydellisen puhuja . Hän kiinnitti erityistä huomiota motivointiin: Keinoina olivat palkinnot, kannustus ja kilpailu. Oli otettava huomioon lasten omaksumiskyky. Kaiken oppimisen perustana olivat opettajan henkilökohtaiset ominaisuudet  (luonne) sekä hyvä opetustaito.

4. Aloitusikä yliopistoissa oli 35-40 vuotta. Yliopistoja oli  Ateenassa, Alexandriassa sekä Rhodoksella.Vain muutamat  nuorukaiset kävivät läpi koko koulujärjestelmän

Varhaiskristillinen aika

Rooman suuruuden aikaa osuu myös varhaiskristillisyys. Tuon suuntauksen suuri nimi oli  Augustinus.  Pääteoksessaan ”Opettajasta” hän pohti tietoa. Tietoa  saadaan kokemuksen avulla ei sanoista 

Hänen opetusmetodiinsa kuului keskitys, havainnollisuus, oppilaan omatoimisuus ja aktiivisuus.. Opettaja voi parhaassakin tapauksessa vain kannustaa oppilaita omaehtoiseen tiedonhankintaan sekä samalla yhdistää ajatukset ja sanat (käsitteetMH) toisiinsa. Tärkeää oli opettajan puheen selkeys.

3.  Skolastiikka opetusmenetelmä keskiajalla 

Keskiaika oli  katolisen kirkon suuruuden aikaa. Nyt kasvatustavoitteeksi asetetiin valmistautuminen tuonpuoleiseen elämään. .Tämänpuolisen elämän tavoitteita olivat  kansalaisuus, tuonpuoleisia usko, toivo ja rakkaus.

 Oli usko ja tieto.  Siinä  Kristinsko oli ehdottomasti totta. Tietojen terävään erittelyyn syntyy skolastiiika, joka paikoitellen ja ajoittain  näivettyi saivarteluksi. Aristiteleksestä tuli maallisen viisauden suuri nimi. Varsinaiseen kukoistukseen skolastikka nousi, yliopistojen perustamisen jälkeen.

Tuomas Akvinolainen - kuuluisin skolastikko

Tuomas Akvinolainen teki selvän eron uskon ja tiedon välille. Ihmissielus oli aktiivinen liikkeelle paneva voima. Kasvatus oli oppilaan  itseaktiviisuutta. Tuomas vertasi opetustaitoa lääkintätaitoon. Lääkäri ei voi poistaa sairautta, hän voi vain auttaa ruumista parantamaan itsensä. Samoin opettaja ei voi opettaa lasta. Hän voi vain auttaa lasta harjaannuttamaan omia luonnollisia kykyjään. 

Opettajan piti kehittää oppilaan kokonaispersoonallisuutta houkuttelemalla esiin hänen piilevät kykynsä.  Tietoa välitettiin  sanojen avulla merkkeinä (Augstinuksen idea).

Lapsi oppi parhaiten joko keksimällä tai toisen opetuksesta. Opettaja ei kuitenkaan siirtänyt tietojaan suoraan oppilaalle; oppilas oli primaarinen toiimiva olento myös opettajajohtoisessa työskentelyssä Oppimisprosessi perustui suuressa määrin omatoimisuuteen. 

Keskiajan koululaitos

Kirkon piirissä syntyi omia kouluja. Ensimmäisiä katekeettakoulu perustetiin Alexandriaan 100 jkr.. Se oli tarkoitettu aikuisille. Sinne mentiin 2 vuotta ennen kastetta. Myöhemmin kouluun otettiin myös  lapsia.  

Frankkien valtakunnassa ensimmäinen koululaitos oli Kaarle Suuren hovin palatsikoulu.  Sitä johtamaan valittu Alkuin loi frankkien koulujärjestelmän, jossa oli kolme tasoa. Alimpana olivat  seurakuntakoulut. Sitten luostari- ja katedraalikoulut.Ylimpänä oli tuo Kaarle Suuren hovin palatsikoulu , joka  siirtyi paikasta toiseen kuninkaan mukana. Oppilaina oli kaiken ikäistä hoviväkea- myös kuningas itse.  

Alkuin loi oppikirjan, jonka muotona oli vuoropuhelu. Kirjassa Kaarle ja joku muu keskustelivat. Kaarle kysyi, toinen vastasi. Hän sai paljon ajatuksia Cicerolta ja  Sokraatiisesta metodista. Hieno keksinto oli ottaa  käyttöön kirjojen kopioinnissa käsialakirjoitus.

Kirkolliset opplaitokset

Rooman kirkolliskokouksessa vuonna 853 jkr.,määrättiin, että alkeisopetusta piti antaa kaikissa seurakunnissa sekä katedraalikouluissa. Oppiaineina olivat 7 vapaata tiedettä.

1100-luvulla alettiin opettaa papeiksi aikovien lisäksi ilman maksua köyhien vanhempien lapsia.

Tärkeimpiä kirkollisia kouluja olivat luostari- ja katedraalikoulut. Molemmissa olj sisä- ja ulkokoulu.  Opetuskielenä oli latina.

Luostarikoulun sisäkouluissa koulutettiin munkkeja, ulkokouluissa pappeja ja kirjureita sekä annettiin kirjasivitystä aatelisten lapsille. Oppiaineina olivat trivium ja quadrivium.

Katedraaalikoulun sisäkouluissa koulutettiin pappeja. Ulkokouluissa  annettiin korkeamppaa sivitystä aatelisten lapsille. Oppiaineina olivat lukeminen, kirjoittaminen, dialektiikka ja laulu. Metodeina  sanelu ja jäljentäminen ja  ulkoluku 

Maalaispitäjiin perustettiin seurakuntakouluja. Opettajina niissä olivat kirkkoherrat tai virkaa vailla olevat papit.

Maalliset oppilaitokset

Talous-. Ja yhteiskuntaelämän muutokset asettivat koulutukselle vaateita. Rooman valtakunta jakautui ja Länsi-Rooma tuhoutui 476 jKr.. Talouselämä alkoi elpyä  uuden vuosituhannen alkupuolella Italiassa. Venetsialla oli johtoasema. Kauppa elpyi ja  teollisuus ja maataloustoimita Eliitinja kansan väliin syntyi keskiluokka, joka asui kaupungeissa.  Kaupunkielämä asetti uusia vaatimuksia kirjureille, kirjanpitäjille ja  hallintovirkamiehille. 

Aluksi  yksityishenkilör perustivat kirjoitus-, lasku- ja kirjanpitokouluja Kirkko valvoi kyllä biiden toimintaa.

Keskiajan loppupuolella, 1100-luvulla,  syntyi  porvarikouluja, ensin Skotlantiin ja Saksaan. Niissä opetettiin latinan sijaan omaa äidinkieltä ja arjen matematiikkaa. Opetusmenetelmät olivatvaatimattomia, . ja ipettajat heikosti pakkattua maallikoita. Koulut oli tarkoitettu keskiluokalle.

Nyt syntyi myös ammattikuntalaitos, niiden juuret olivar Rooman ajan killoissa. Niiden tehtävävä oli ammattitaidon normien ylläpitäminen. 12-vuotiaana tehtiin mestarin kanssa  kirjallinen oppipoikasopimus. 7 vuoden opin jälkeen päästiin  kisälliksi. Kisälli sai matkustella ja työskennellä päivätyöläisenä eri mestarien myymälöissä. Mestarien joukkoon pääsi tekemällä ns.mestarityön.

Yliopistot

Yliopistojen alkuvaiheet eivät ole selvillä.  Vanhin yliopisto oli ilmeisesti Kairon  Al Azharin yliopisto (toimii yhä). Europassa yliopistoja alkoi syntyä  1100-luvulla joko vanhimmista katedraalikouluista tai vanhimmista laki-ja lääketietellisistä ammattikunnista. Yliopisto oli ammattikunnan tapainen laitos. Sinne muodostui  osastot jäsenten kansallisuuksien mukaan. Opettajat ja opiskeljat kuuluivat tiedekuntaan, jota johti dekaani.

Yliopistojen opetusmetodeta olivat luento (lectio) ja keskustelu (dispusitio). Luennoinnin piti olla vapaamuotoisrta  (ei sanelua eikä hidasrelya eikä kirjasta lukua )

Pikku hiljaa  yliopistoihin  kehittyi myös tutkinnot.  Pääsytutkinto pidettiin  13-14 vuotiaille. 7vuoden jälkeen saatiin  baccalaureuksien tutkinto. Siihen kuului Suullinen kuulustelu,  kirjatentti ja  opinnäytetyön puolustaminen julkisessa tilaisuudessa. Sitten päästiin lisenssiaatiksi  kirjallisuuteen pohjautuvassa kuulustelussa. Lisenssiaatti sai oikeuden luennoida yliopistossa. 12-13 vuoden opiskelun jälkeen saatiin  maisterin arvo. Maisteri pääsi kiltaan ja professoriksi. ( Italiassa maisterin sijaanoli  tohtorin arvo)

Skolastiikan didaktinen perintönä  yliopistoille  oli  virikkeet 1100-luvulla. Se  viritti tutkimusta ja kehitti väittelymenetelmää.  Mutta skolastiika toimi vain kristinuskon ehdoilla.

4. Kasvatus universaalisuuteen- humanismin päätavoite 

Keskiajan lopulla, ennen ns. uutta aikaa,  elämänkatsomus, johon kuuluu  idea laajasta ja rikkaasta sivistyksestä syntyy uudelleen renessanssissa. Antiikin  Ciceron ja Quintilianuksen teoksia alettiin kopioida ja tutkia.  Kasvatusihanteeksi tulee  sivistynyt herrasmies.

Renessanssi korosti voimaihmistä. Ihmisiä alettiin luokitella ei syntyperän vaan  yksilön saavutusten perusteella.  Humanismi korosti oppineisuutta. Sitä leimasi usko järkeen ja ihmisen kykyyn voittaa pahuus sekä rakentaa täydellinen maailma. 

Humanistit olivat kriittisiä ajattelijoita ja arvostivat menneisyyden perinteisten arvojen säilyttämistä. He keskittyvät yhteiskunnan eliitin koulutukseen. Humanistien kasvatustavoite oli Homo Universalis: täydellinen älyllisesti fyysisesti moraalisesti ja esteettisesti kehittynyt ihminen.

Humanistinen koulu

Tyypillinen humanistinen koulu oli Vittorino de Feltren hovikoulu. Koulu oli eristetty internaatti, eristetty siksi, että  voidaan suojata oppilaita ulkopuolisilta vaikutteilta.  Oppilaat valittiin huolellisesti ja opettaja valvoi heitä jatkuvasti. Opettajat ja oppilaat asuivat, opiskelivat, aterioivat ja pelasivat pelejä yhdessä. Oppiaineina oli Trivium ja Quodrivium. Opetussuunnitelma oli kapea ja kielioppia painottava.  Todellinen uudistus  oli käyttää opetuksessa  painettuja kirjoja.

Erasmus Rotterdamilainen-  humanismin suuri opettaja

Erasmus Rotterdamilainen kirjoitti kaksi tärkeää teosiat: De Ratione Studi´ssa opetustavoitteena oli päästä sanojen yläpuolelle niiden sisältämään totuuden ymmärtämiseksi. Latina ja kreikka olivat tärkeitä kielia, sillä ne tarjosivat loistavan kirjallisuuden.

Toinen tärkeä teos oli De pueria instituendia, joka on uksi tärkeimpiä kasvatusta käsitteleviä länsimaisia kirjoja. Siinä Erasmus kiinnittää  huomiota opettajien ammattitaitoon - ajattelun mallina oli Aristoteles. Opettaja tarvitsee psykologisen silmän. Lapset olivat yksilöitä.  Oppimisvalmiuksia oli pidettävä silmällä.  Koulu oli aloitettava kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana! Opetus alkaa aikaisin, mutta ottaa huomioon lapsen kypsymättömyyden. 

Opetuksen perustekijänä olivat luentometodi ja  harjoitus. Oppiminen perustui opettajan verbaaliseen esitykseen. Ankarat rangaistukset olivat vaarallisia. I hanteellinen oli pieni oppilasryhmä, jota opettaja ohjasi kodin valvonnan alaisena. 

Elio nostaa myös esiin Juan Luis Vivesin-äidinkielisen opetuksen korostajana. Vivesille kasvatuksen tavoite oli hyvyys, joka saavutettaisiin antiikin kirjallisuuden tutkimuksella ja opetuksella. 

Teoksessaan De Tradendia disciplinia Vives kirjoittaa, että  tietoa saadaan  sekä empiirisesti aistien välityksellä ilmiöitä tarkkailemalla että rationaalisesti järjen ohjaaminen metodisiin keinoin. Opetusmenetelmien tuli olla oppilaiden kehitysvaiheen mukaisia. yksilöiden eroavuuksien tutkimiseksi Vives suunnitteli lahjakkuustestien toimeenpanoa  Vives korosti muistiin harjoituttamisen tärkeyttä.

Humanismin merkitys

Humanistien teoriat vanhenivat nopeasti, kun maailma muuttui. Ihmisihanne ei juurtunut kiinteästi aikakauden sosiaalisen ja poliittisen elämään. Humanistisen kasvatuksen synnyttävä kuilu oppineen ruokana ja rahvaan välillä oli humanismin suurin heikkous.  

5. Uskonpuhdistajia ja kiihkoilijoita opetusta uudistamassa (1500>)

Uuden ajan käynnistäjiä oli uskonpuhdistus (MH) 1500 luvulla. Se  merkitsi kirkollisessa elämässä todellista vallankumousta. Kristikunnan yhtenäisyys murtui lopullisesti.

Kasvatukselle uskonpuhdistus merkitsi melkoisia uudistuksia. Uskonpuhdistuksen periaatteena oli, että Raamattu on kirkon opin ainoa ohjenuora. Se oli siis käännettävä äidinkielellä. Kansalle  tarvittiin koulutusta. Nyt  tähdennettiin valtion kasvatusvelvollisuutta ja koulun käymistä.

Martti Luther - kansan sivistäjä

Martti Luther puolusti koulujen välttämättömyyttä. Kouluja tuli perustaa   pojille ja tytöille.  Kouluja tarvittiin sekä maallisen esivallan että kirkon tarpeisiin.  Lasten  vanhempien pitäisi pakottaa lähettämään lapsensa kouluun.  Hän tyytyi kuitenkin esittämään, että latinakoulujen rinnalle perustettaisiin  vaatimattomampia kouluja.

Luterilaisia kouluja olivat mm.  Melanchtonin ja Sturmin koulut. Melanchtonin koulut oli tarkoitettu tavallisen kansan lapsille.  Ne olivat kansakoulun aihiota. Sturmin koulu kehitteli Melankhtonin deoita Strasbourgin  kymnaasissaan. Sturmin kouluun kuului myös  kuusivuotinen akatemia.

Jesuiitat- opetustaidon mestareita

Katolinen kirkko joutui vastamaan protestattien kapinaan myös koulutuksen avulla. Mestariksi nousi Loyola, jonka johdolla perustettiin. ns. jesuiittakollegiot. Loylan  laatima ops: Ratio Studiorum oli skolastiikan ja humanismin yhdistelmä .

Jesuiitat loivat kolmiosaisen koulujärjestelmä:  kuusivuotinen kymnaasi, kolmivuotinen filosofinen tiedekunta ja  nelivuotinen teologinen tiedekunta.

He kehittelivat opetusmetodia. Syntyi   prelectio, concertatio  ja  disputatio (julkiset puhetilaisuudet)

Prelectiossa  annettuja kirjoitustehtäviä luettiin  ääneen edellisen päivän asioista. Se oli kertauksen ja kuulustelun yhdistelmä. Sitten opettaja luki,  selittí ja kertasi uutta asiaan. Opettajan huomautukset kirjattiin muistinpanoihin. Metodiin kuului  myös yleinen luokkakeskustelu. 

Keskeistä oli jatkuva kertaus. Tunnin alussa kerrattiin edellinen kerta ja tunnin lopussa se kerta. Yksi päivä viikossa käytettiin viikon kertaukseen.Kuukauden lopussa kerrattiin kuukauden asiat.

Erityistä huomiota kiinnitetiin  motivointiin. Keinona oli  kilpailu. Jokaisella oli henkilökohtainen kilpailija. 

Tutkinnot olivat suullisia ja kirjallisia. 

Luokissa oli käytännössä luokanopettajajärjestelmä.Opettaja oli kuin ratas  koneistossa, jossa ei sallittu yksilöllistä toimintaa.  Oppikurssit oli jaettu eri luokkatasoille. Erityishuomiota kiinnitettiimn  opettajien koulutukseen.  Ruumiilliset rangaistukset antoi ”korrektori”.

Jesuiitat saavuttivat opetustavoitteet  loistavasti. 

6.  Pedagoginen realismi   

Uuden ajan  alussa 1500-1600 luvuilla koettiin tieteen renesanssi  ja tehtiin suuria innovaatioita. Nyt haluttiin tuntea luonnon maailmaa  ja kontrolloida sitä. Tietoa ei haettu filosoifoimalla vaan  obseroimalla ja kokeilemalla. Haluttiin   löytää luonnonlait.

Didaktiikassa realismin ajan tärkeimpiä suuntauksia olivat Ratken ja Comeniuksen edustama aistirealismi ja Locken perustama sosiaali realismi. 

Wolfgang Ratke-äidinkielen opetuksen uranuurtaja

Ratke oli tärkeä oman äidinkielen opetuksen ecistäjä. Ensin opittiin äidinkieli, Vasta sitten vieraat kielet. Häen koulussaan ensimmäinen vieras kieli oli heprea.

Ratkella oli mielestään huikea metodi- jota hän piti salassa.  Siinä aioita opeteltiin  yksi asia kerrallaan. Keskeistä oli opettajan esitys. Kertaus,. Induktion ja kokemuksen kautta. Ja kaikki ilman pakkoa. 

Varsinaisessa koulutyössä Ratke epäonnistui. 

J.A. Comenius- luonnonmukainen didaktiikka

Elio nostaa kirjassa esiin Comeniuksen vaikuttajana didaktikkaan nimenomaan oppikirjojen, aistihavaintojen, äidinkielisen opetuksen   ja koulujärjestelmän kautta.

Comenius  kirjoitti oppikirjoja  erityisesti lapsille. Hän  käytti kuvia synnyttämään mielenkiintoa ja herättämään huomiota. Hän käytti latinan opetuksessa äidinkieltä ja esitteli tekstit sekä latinaksi että äidinkielellä. Hänen ansiostaan kirjat ovat kuvitettuja, kuvia pidetään luokkien seinillä ja käytetän  havaintovälineitä äidin kielen käyttö opetuksessa sekä oppimisen perustaminen kokemukseen. 162

Hän  korosti aistihavaintojen harjoittelemista. Hän suosi  leikkejä, pelejä ja leikkikaluka. Lapsi oppii kokeilemalla. 

 Comeniuksen suunnittelemassa koulujärjestyksessa oli 4 vaihetta: 1, Äidinkoulu. 2. Äidinkielen koulu, 3. Latinakoulu. (13-18 vee )4. Yliopisto  (19-24 vee ) 5. ”Koulujen koulu” (erikostunut tutkimustyö)

John Locke- kokemuksen korostus oppimisessa.

Tärkeistä realistiajatteljoista Elio esittelee myös John Locken, jonka keskeinen väite oli, että ihminen ei ole syntyessään paha tai hyvä. Hän. on tyhjä taulu- Rabula Rasa. Kasvatustavoite oli terve sielu terveessä ruumiissa. Keinovalikossa oli mm. karaisu. Henkisessä kasvatuksessa päätehtävä oli luonteen ja arvostelukyvyn kehittäminen. Locke vaikutti paljon Rousseauhun ja Basedowiin.

Francken laitokset

Mainiona realismin  koulun mallina Elio esittelee Francken laitokset. 

1. Francke perusti koulun köyhille ja orvoille lapsille  (vapaa asunto ja ylläpito. Niissä valmistettiin ripille), 
2. porvarikoulu (kaupan ja teollisuuden tarpeisiin, 
3. Pedagogium (virkamiesuralle aikoville ), 
4. Gymnasium (tienä yliopistoon), 
5. Seminarium praeceptiorium (opettajiksi alkeiskouluihin aikoville )
6. seminarium selectum (korkeampiin oppilaitoksiin opettajiksi aikoville sekä
7.  erillislaitokset: tyttöjen oppikoulu, apteekki, kirjapaino- ja kauppa, meijeri ja sairaala.

Ajan hengen mukaan kasvatus oli määritelty säätyjaon mukaan, Laitosten välillä ei ollut pedagogista yhteyttä. 

Pedagogiikassa tärkeää oli opettaja ja oppilaiden ystävälliset suhteet. Omaperäisenä metodi-ideana oli kehotus. Sen tuli olla selkeä ja ymmärrettävä.Muuten käytettiin katekeettista metodia, Kertaus oli tärkeää.

Pedagogisen realismin kritiiksi Elio esittää liian kaavamaisen luonnonmukaisuuden ja  konnontieteiden ylikorostuksen.

7. Valistuksen vuosisata  

Elinkeinot kehittyivät. Tarvittiin yhä enemmän käytännöllistä koulutusta. Syntyi reaalikouluja (mm. uudet kielet, luonnontiede). Kapitalismi oli syntymässä. Huomio alkoi kiinnittyä alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvien lasten käyttöön työvoimana ja koulunkäyntimahdollisuuksiin. Kaupunki- ja latinakouluja oli  edelleen. Alkeisopetus laajeni. Perustettiin pikkulasten kouluja ja  sunnuntaikouluja. 

1700-luku oli valistuksen vuosisata.  Syntyi romanttinen suuntaus:  reaktio rationalismille. Järjen lisäksi oli olemassa myös tunteita. Suuntauksen nimekkäin edustaja Rousseau. Hänelle lapsuus oli leikkiä, urheilua, käsitöitä. Didaktiikassa  huomio  siirtyi siitä,  mitä opetetaan, siihen, ketä opetetaan.Lapsi oppii keksimällä.  (Mallina oli  yksityiopettaja MH)

Filantropismi

Filantropismi oli suuntaus, joka pyrki tunnustuksettomaan, kirkosta erotettuun kouluun. Sen perustaja Basedow korosti havainnollisuutta (Locke) ja iloisuutta.. Keskeinen työtapa leikki. Ei ulkolukua. Opitaan kokemuksista, rangaistukset inhimillisiksi. Palkinnot tärkeämpiä

Kasvatustavoite oli  iloinen lapsuus,  oppimaan innokas  nuoruus ja tyytyväinen ja hyödyllinen aikuisuus

Basedowin oppilaitos oli samalla seminaari.

Filantropimismin tärkeitä soveltajia olivat Campe, Salzmann ja Guts Muths.

Filantropismi jäi Pestalozzin varjoon.

8. Kansansivistyksen vuosisata  

1 800-luku merkitsi  kansansivistyksen vuosisataa.Taustalla oli Ranskan suuri vallankumous. Vuosisataan mahtui myös idealismia.

1800-luvun puolivälissä alempi ja keskiluokka vaativat koulutusta lapsilleen ja kulutusta myös tytöille!  Pula oli rahasta. Ideoitiin suurta hyötyä mahdolisimman pienillä kustannuksilla. Syntyi vuoro-opetuskoulu. 

J.H. Pestalozzi- kansakoulun isä.

Pestalozzi  tutustui Rousseaun  kirjoituksiin ja noudatti oman lapsensa kasvatukseen Emilia teoksen periaatteita. Pestalozzin mielestä oli otettava huomioon lapsi yksilönä Oikean kasvatusmenetelmän oli perustuttava tietoon älyllisen kehityksen yleisestä kulusta. Opettajan oli ohjattava luonnollista kasvatusprosessia ja valmistettava lasta ottamaan omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Perheen tarjoava mallia oli sovellettava myös kouluun.  Ihanteellisin kasvupaikka oli maalaistalo. Jokainen lapsi oli hyvä.

Oppiaineessa lasta kiinnostivat tuttu  ja yksinkertainen; myös  laulu ja voimistelu kiinnostivat.

Pestalozzi oli nykyisen progressiivisen pedagogiikan edeltäjä hän vaikutti ratkaisevasti kansakoulun kehittämiseen ja muun muassa Fröbelin oppeihin. 

Idealismi

Romantiikan jälkeen syntyi idealismi. Sen edustajia oli  David Hume ja Immanuel Kant. Tavoiteltiin ihanteellista elämää. Ihmiskuntaa tuli parantaa kasvatuksen avulla.Ikäkausi tuli ottaa huomioon. Leikki oli tärkeää mutta myös työ,

Muita tämän ajan keskeisia didaktiikan vaikuttajia olivat Hegel, lastentarhojen perustaja Fröbel ja opetuksen systematisoija F.H. Herbart.

Hegel

Hegeliä ei voi sivuuttaa (varsinkaan marxismin osalta). Keskeistä oli (ajan) hengen pyrkiminen toteuttamaan itseään ja Marxin omaksuma käsitys muutoksen  dialektisuudesta.

Fröbel- lastentarhojen luoja 

Lapsen tuli antaa  kehittää luontoaan sallimalla hänen askarrella ulkoisen maailman esineiden ja asioiden kanssa. Esineitä piti saada jopa särkeä. Kouluiässä ajattelu korvasi leikin.

Herbart

Herbartin  pedagogiikkaa on pidetty ensimmäisenä varsinaisesti tieteellisenä kasvatusoppinaa. Hän perusti sen psykologiaan ja etikkaan Hän käytti observointia ja kokeiluja hyvän opetusmenetelmän löytämiseksi. Ihmisen sielu oli hänen syntyessään tyhjä. Kasvatuksen päätehtävä oli antaa hyvän elämän kannalta hyödyllistä tietoa metodisesti siten että oppilaat voisivat ymmärtää sen helposti .

Opettajilla oli tärkeä tehtävä. Hänen tuli herättää lapsessa monipuolisia harrastuksia. Herbart tarkoitti apperseptiolla uusien ideoiden assimiloi omista sulattamiseen jo olemassa oleviin ideoihin 

Jokainen oppilas oli muokattavissa sopivien opetusmenetelmien avulla Tärkeitä prosesseja olivat syventäminen ja harkinta. Herbart  rakensi oman muodollisen asteiden sarjan.  

Kansansivistys

1800-luvulla kansansivistys pyrki laajentamaan kasvatuksen ja opetuksen koskemaan koko kansaa.

9. Progressiivinen kasvatus 

Kirja päättyy 1900-luvulle ja sen progressiiviseen näkemykseen ihmisestä ja kasvatuksestaö

Ihmiskäsityksen muutoksessa keskeinen vaikuttaja oli  Darwin.  Nyt ihmistä alettiin tarkastella biologian eikä teologian näkökulmasta. 

Naturalismi pääsi valtaan. Uskonnossa se näkyi vapaa-ajatteluna. Siieh liittyi myös utilitarismi- myös pedagogiikka alettiin tarkastella hyödyn näkökulmasta.

Nationalismi vahvistuu. Ja demokratia käsite. Dewey oli merkittävä vaikuttaja. Hän kytki sen yhteisöllisyyteen. 

Pragmatismi kasvatuksellisena suuntauksena

Pragamismi kiinnitti huomion tietoon. Ongelmat tuli ratkaista kokeellisesti. Tässä tutkimus oli tärkeää. Ongelma ratkaistiin askel askeleelta. Kasvu ei ollut tärkeää, vaan kasvu edelleen.

Dewey määritteli progressiivisen kasvatuksen tavoitteita. Tuli tavoitella ongelmien ratkaisemista.

Dewey  loi  laaja-alaisen opetussuunnitelman. Loogisesti toisiinsa yhteenkuuluvat oppiaineet liitettiin muutamiksi suuriksi ainealueiksi 

Syntyi uusia opetusmenetelmiä mm. probleemametodi (William James, Thorndike,Bruner). Metodin vakiinnuttaja oli John Dewey.

Toinen uusi metodi oli projektimetodi. Sen isänä oli  Kilpatrick. Ytimessä oli konkretti tehtävä oppiaineiden sijaan. Opetussuunnitelma ei tule laatia etukäteen.

Kolmas metodi oli Dalton-plan, jonka keksi F.C.Burk ja jota kehitteli Helen Parkhurst. Opetusta tuli yksilöllistää ja valinnan vapautta lisätä.

Neljäs metodi oli Washburnen kehittelema  Wiinetka Plan, jonka ytimessä oli yksilöllinen työskentely.

10. Uusimpia  kasvatusperiaatteita

Uusimmiksi periaatteiksdi esitetään neljä:

1. Työkoulut
2. Marxilainen didaktiikka
3. Montessori-didaktiikka
4. Steinerin pedagogiikka

Työkoulujen isä oli Kerchensteiner. Hän uskoi kaikenikäisillä oleviin käytännön harrastuksiin. Perinteisen luokkahuoneen korvasi työpaja. Kirjakoulun sijaan työkoulu.

Marxilaisen didaktiikan kohdalla esitellään polytekninen opetus. Sen ideana on  antaa oppilaille aika ajoin tilaisuus työskennellä tuotantolaitoksissa ja siten perehtyä työn luonteeseen.

Toisena marxilaisen didaktiikan sovelluksena esitellään yhteisökasvatus (kollektismi), jonka voimahahmo oli Makarenko. 

Montessoripedagogiikan sielu oli Maria Montessori. Hän keskittyi leiki-ikäisten kasvatukseen. Tärkeää oli saada olla oma itsensä. Opiskelun tuli olla vapaata. Aisteja tuli harjoittaa.

Steinerin pedagogiikassa kasvatus oli itsesäätelevää. Vapaus oli tärkeää. Taide oli keskeisessä asemassa.

11.  Didaktiikan kehityslinjoja

Lopuksi Elio tiivistää  didaktiikan kehitystä mm. suoriksi ja epäsuoriksi piirteiksi ja muutoksiksi. Eräisiin aineisiin kuulu suora opetus, esim. matematiikkaan. Opetus on tällöin opettajakeskeistä. Tietyt tietomäärät on omaksuttava.

Toinen tapa on- ei opettaa tiettyä tietomäärää-vaan synnyttää tietty asenne tietoa, kauneutta tai Jumala kohtaan.

Opetusmenetelmiä on paljon, ja ne eivät vanhene. Varsin vähän uutta on luotu. Empiirinen aineisto ei osoita, että mikään metodi olisi toista parempi.

Didaktiikan historia osoittaa, että monilla opetuskäytänteillä on juurensa jo antiikissa- Nykyajan opettajilla on käytössään vuosituhansien didaktinen perinne.

Kirjan tekijästä

Keijo Eliosta (1934-2010) ei löydy kovin paljon tietoa. Wikipedian mukaan hän oli  suomalainen upseeri, lentäjä, kasvatustieteilijä ja professori. 

Elio teki kasvatustieteilijäuransa enimmäkseen Tampereen yliopiston kasvatustieteen laitoksella, mutta toimi paitsi Tampereen myös Jyväskylän yliopiston dosenttina.