Haastava teos: Jumalan synty. Osa1

Tämän kirjan lukemisessa meni pitkä aika. Monesta syystä. Ja sen sulattamistyö jatkuu. Esittelen tässä osassa nro1 kirjaa ensin yleisesti ja sitten kahdessa seuraavassa osassa kirjan luomaa kuvaa Vanhan testamentin juutalaisesta Jumalan ja Uuden testamentin Jeesuksen synnystä ja muutostarinasta.

Mäkipelto, Ville , Pakkala, Juha ja Hakola, Raimo (2025) jumalan syntyy. Isän ja pojan kätketty historiaa. Helsinki: Otava

Teos on kolmen tutkijan yhteenveto siitä, mitä (ja miten eri lailla)  eri aikoina on uskottu Jumalasta ja Jeesuksesta. Tavoitteena on ollut luoda kehityskaari noin  2000 vuoden ajanjaksolta. Ote on tieteellinern: Taustalla on eksegetiikka, joka  tutkii Raamattua ja muita varhaisia juutalaisia ja kristillisiä tekstejä.  

Eksegetiikka  on tutkimusotteeltaan osa akateemista historian-tutkimusta,  jossa pyritään luomaan menneisyydestä säilyneiden lähteiden perusteella  käsitys siitä, mitä on tapahtunut. Ongelmana Raamatun tekstien kohdalla  on niiden sekundäärisyys: Ne ovat pääosin peräisin huomattavasti myöhäisemmältä  ajalta kuin tapahtumat joita ne esittävät. Joten ne eivät ole silminnäkijäkuvauksia.

Kristillinen traditio rakentui  Vanhan testamentin pohjalle, joka syntyi muinaisessa, monijumalaisessa Lähi-idässä.  Tekijät ovat etsineet kertomusten  historiasta  jonkinlaista yleistä linjaa. Sellainen löytyykin. Vanhassa testamentissa siirrytään monijumalaisuudesta Jahve-monoteismiin; muinaisesta myrskynjumalasta kehittyy  kaikkivaltias Jumala.  Uudessa testamentissa siirrytään  vähitellen ihmisJeesuksesta jumalalliseen Poikaan; juutalaisesta opettajasta tulee ylösnoussut Kristus ja Jumalan Poika.

Kirja  kertoo Jumalan synty- ja kehitystarinan sellaisena kuin se tieteellisen historiantutkimuksen näkökulmasta näyttäytyy.  Tutkimus ei pyri selvittämään onko jumala totta, vaan millä tavalla jumala on joillekin ihmisille tai yhteisöille totta ja  miten jumalan idea on aatehistoriallisesti kehittynyt. 

Kirja julkaistiin viime talvena, ja se on herättänyt sekä kiinnostusta että vahvaa suuttumustakin.  Miksi suuttumusta? Lukijalle paljastuu, että osalle Raamatun tapahtumista ei löydy  todisteita. Kirjoittajat nostavat esiin, kuinka Raamatun eri kertomukset mm. evankeliumit ovat ristiriidassa  keskenään. Oikeasti tapahtunutta on myös poistettu teksteistä/kätketty. Kirjoittajien  mukaan kertomuksia, hahmojen nimiä ja aikajanoja on muuteltu  sopimaan kunkin  (uudelleen) kirjoitus-ajankohdan uskomuksiin. Käsitykset ja tekstit ovat eläneet (siis muuttuneet).  Juutalaisuuden ja kristinuskon historia on täynnä kohtia, joissa yksilön tai yhteisön kokemus on saanut heidät tulkitsemaan aikaisempaa uskoa uudelleen.   

Eli  Raamattu ei  ole  sanasta sanaan totta.  Ja tekstejä on tarkoituksellisesti muutettu.

Kirjoittajista

Ville Mäkipelto on psykologi ja teologian tohtori, Juha Pakkala (oik.)  ja Raimo Hakola (vas.) Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dosentteja ja eksegetiikan lehtoreita.