Elämänohjeita no1: Kannattaako murehtia etukäteen?

 

Juuri ennen juhannusta Hesarissa oli vänkä mielipidekirjoitus murehtimisesta. Siinä parhaillaan psykoanalyyttiseksi terapeutiksi opiskeleva Silvo Puukko otti kantaa asioiden etukäteen murehtimisesta käytyyn keskusteluun.

Puukon mukaan etukäteen murehtiminen ei ole virhe vaan oman mielen yritys valmistautua (mahdolliseen) luopumiseen ja pettymyksiin.  Kun ihminen murehtii, hän rakentaa ikään kuin pehmustetta tuleville kivuille. Murehtiminen ei  poista (tulevaa) surua mutta pyrkii lieventämään iskua.  Murehtiminen ei siis ole merkki siitä että ihminen on rikki. Se on mielen tapa pitää huolta.

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

Kuinkahan monta kertaa sitä on itse neuvonut toisia (ja itseä), ettei asioita kannata murehtia etukäteen.  Ehkä sittenkin kannattaa. Toinen asia on, mikä olisi viisain tapa murehtia.  Minua viehättää tunnetun konsultin Jari Sarasvuon kriisiin antama ohje: Mieti, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua. Kuinka todennäköistä se on?  Pelko saa mittasuhteet, kun sanallistaa sitä.

Kiitos,  Silvo Puukko, ravistelusta.