Aikaa oli peräti 60 minuuttia. Kunnallisjärjestön puheenjohtaja Mika Hentunen oli kirjoittanut oikein aikataulutetun käsikirjoi-tuksen meille kaikille. Saimme esittää kysymyksiä SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malmille. Minä oli kysyjävuorossa kolmas.
Espoolaisdemarien kysymyksiä
Ensimmäisenä Kristiina Lindroos kysyi:
" Demarinuoret on huolissaan siitä miten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja ovat sitä mieltä, että mielenterveysongelmien ehkäisemistä ja mielenterveyden edistämisen ei tulisi rajoittua vain sosiaali-ja terveystoimialan piiriin, vaan niiden tulisi olla koko kunnan tehtävä kansantaloudellisten vaikutusten ja inhimillisen kärsimyksen ehkäisemiseksi. Mitä mieltä olet tästä ja miten toteuttaisit ehdotuksen?"
Tämän jälkeen vuorossa oli Heini Saikkonen. Hän kysyi näin:
"Hallitus valmistelee nyt sote- uudistusta, jota kunnat ovat odottaneet vuosia. Tämä on johtanut osin pidättyväisyyteen kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita omana toimintanaan. Huolenani on, että Espoossa on asiakasryhmiä, jotka ovat pitkään odottaneet sopivia palveluita kunnalta. Peruspalveluiden saaminen kuntoon on tavoite, joka ei saisi hämärtyä sote- suunnittelussa.
Espoossa neuropsykiatrisesti tai muuten lievästi kehityksellisesti oireilevat lapset ja nuoret ovat jääneet palveluissa väliinputoajiksi. Nämä lapset eivät pärjää kotona yksin vielä kakkosluokkalaisina ja monella voi olla haastavaa pärjätä normaalissa iltapäivätoiminnassa. He eivät kuitenkaan täytä vammaispalvelun kriteereitä. Vammaispalvelu järjestää omaa vastaavaa palvelua vain vaikeasti kehitysvammaisille tai autistisille. Sama koskee koulujen loma-aikojen hoitoa. Miten sosialidemokraatit kehittäisivät perhesosiaali- ja vammaispalveluita ja tukisivat esimerkiksi näitä perheitä?"
Sitten olin vuorossa minä. Laitan tähän pikkuclipsin.
MINUN jälkeeni vuorossa oli Helena Marttila. Hän halusi kysyä:
"Monessa kunnassa taloudellinen tilanne on vaikea ja myös Espoossa joudutaan miettimään säästöjä. Samaan aikaan tulisi satsata ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, ja kunnilla voisi olla merkittävä rooli esimerkiksi jakamistalouden tai ekoeettisen ruokajärjestelmän edistämisessä. Yksilötasolla on tutkittu, että oma hyvinvointi motivoi parhaiten muutokseen - mutta mikä motivoisi meitä nykyisiä ja tulevia kuntapäättäjiä investoimaan ekotekoihin tilanteessa, jossa rahat on tiukilla?"
VIIMEINEN kysyjä oli Taru Salovaara. Hänen kysymyksensä kuului:
"Hoitajamitoitus astuu asteittain voimaan. Kunnista on kuitenkin kantautunut huoli siitä, että hoitajamitoitukseen varattua lisärahaa ei kohdenneta mitoituksen parantamiseen. Miten siis varmistetaan hoitajamitoituksen astuminen käytäntöön?"
Vastauksista
En ole mikään arvioimaan valtakunnan tasolta saatuja vastauksia muutoin kuin ehkä oman kysymykseni osalta.
Niina Malmin 4 minuutin vastaus osoitti isoa sydäntä ja huolta syrjäytymisvaarassa olevista, mutta omat kysymykseni olivat varmaan kohtuuttoman vaikeita. Silti ne ovat arjen kannalta huikean tärkeitä.
Kunnille ja oppilaitoksille on velvoitteita varmistaa, että jokainen peruskoulun päättävä aloittaa tavalla tai toisella toisen asteen opinnot tai niihin valmistavat opinnot. Tarjolla on valtava määrä vaihtoehtoja, mutta oikeastaan ei lainkaan keinoja täyttää ohjausvelvoite, jos nuori kieltäytyy.
Meillä demareilla täytyisi olla iso huoli siitä noin 10 %:sta nuoria, jotka ovat aiemman kokemuksen perusteella kadonneet jonnekin. peruskoulun jälkeen. He eivät ole jatkaneet toisen asteen opintoja loppuun. He eivät ole töissä. He eivät ole armeijassa.
Oppivelvollisuuden laiminlyönnistä ei seuraa oppilaalle itselleen sanktiota. Huoltajat voivat saada sakkoja.
Tilanne konkretisoituu elokuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti