1990-luvun lopulla - tarkemmin vuonna 1997 - aloin naputella talteen silloisella macilläni disketeille muistiinpanojani lukemistani kirjoista. Olin aloittanut tohtoriseminaarit ja myös tutkimusteema pedagoginen muutos oli kirkastumassa ja aineistonkeruutta suunniteltiin.
22 vuoden aikana näitä referaattikokoelmia (dokumentteja) on kertynyt 89 kpl. Keskimäärin niissä on 50 sivua, yhteensä siis boin 4500 sivua.
Vuosien varrella koneet ja ohjelmat ovat vaihtuneet, kovalevyt poksahdelleet, mutta nämä dokumentit ovat aina pelastuneet.
MACIN mainio piirre on, että se käy salamannopeasti kaikki dokumentit läpi hakusanan perusteella. Tästä on ollut valtava hyöty kun on pitänyt koota omia ajatuksia jostain teemasta. Se mitä siis tiedän on osittain omassa päässä mutta pääasiassa koneen muistissa.
KÄYN ainakin kerran vuodessa "päivittämässä tietämykseni". Luen kaikki referaattikokoelmat läpi ja löydän niistä paitsi nostalgisia muisteluksia itsestäni ja ajatuksistani nuorempana myös uudelleen innostavia minua viisaampien ajatuksia, joista kokoan erillisen dokumentin. Tällä kertaa sen nimi oli Aarteenetsintää 2019. Dokumentin laajuus on 134 sivua, siis noin 3 % alkuperäisestä aineistosta.
Järjestin aarteet hakusanoittain. Eri vuosina innostukseni näyttää kohdistuneen hieman eri asioihin. Nyt eniten tilaa ovat saaneet opetuksen ja koulun kehityksen kronikka sekä innovaatio- ja muutosteema.
Samalla kokosin myös lisäaineistoa yhä työn alla olevaan kirjaan 100 suurta kasvattajaa, jota työstän Pertti Kansasen kanssa.
Prosessin aikana tärkeäksi nousi myös kysymys, miten kuvata suomalaista pedagogiikkaa jonkinlaisena vaihtoehtojen karttana (tyyliin Mistä tulee oppimisen dynamiikka? Sisäinen vai ulkoinen? Pakko vai vapaus?). Mutta se työ on vielä kesken
NOSTAN tähän ihan omaksi riemukseni vuoden 2019 etsinnän TOP-TEN aarteet.
1. KASVATUKSEN PÄÄMÄÄRÄKARTTA
Innostuin Olkinuoran (1989) ideasta jäsentää vaihtoehtoisia ihmiskuvia. Laadin sen pohjalta itselleni omin sanoin ja omin luvin 6 vaihtoehtoisen kasvatuspäämäärän "kartan".
2. OPETTAMISEN TEEMA
Opettaja on opetustapahtuman toinen keskeinen toimija, toinen on oppilas. Sekä opettajan että oppilaan toimintaa kuvaavissa käsitteissä on epävakautta. Oppilaan toimintaa kutsutaan mm. oppimi- seksi, opiskeluksi ja opetteluksi. Opettajan toimintaa taas opetukseksi ja opettamiseksi ja yhä enemmän myös oppimisen edistämiseksi, oppimisympäristön rakentamiseksi ja oppimisen ohjaamiseksi.
Opetus olisi hyvä ymmärtää yläkäsitteeksi. Opettaminen on käsitteenä opetusta kapea-alaisempi ja kuvaa sitä, mitä opettaja tekee opetuksessa.
" Opettamisella on tarkoitettu varhaismerkityksissä harjoituksen antamista oleellisissa asioissa tai kristinuskon opinkappaleissa. Myöhemmin tähän termiin on sisällytetty tietojen, taitojen, asenteiden , arvostusten, ymmärryksen ja käyttäytymispiirteiden systemaattinen juurruttaminen toiseen yksilöön." (Toivo Heikkurinen 1971)."
Opettamisen tarkoitus on siis helpottaa oppimista. Vai onko?Aikakin 1900-luvun alun lapsikeskeisestä liikkeestä, ns. uudesta koulusta alkaen opettajaa on kehoitettu tekemään "pedagoginen itsemurha" ja antamaan oppilaiden opetella asioita mahdollisimman paljon itse.
" Joka kerran kun aikuinen antaa lapselle tarpeetonta apua, hän epäsuorasti estää häntä kehittymästä:"
– Maria Montessori
" Oppilaan liiallinen omatoimisuus aiheuttaa ajanhukkaa ja elämä vaatii myös vastaanottamista."
– Albert Lilius
" Opettaja tuntee opetettavan asian olemuksen ja ytimen. Hän ei jaa irrallista tietoa. Hän pystyy antamaan oppilaille ajatuksen idean. "— Otso Vilhunen
Konstruktivismin myötä opetukseen on tuotu myös ohjauksen käsite. Opettamisen käsite laajenee näin oppimisen edellytysten aikaansaamiseksi ja oppijan tukemiseksi. Tehokas opettaminen olikin jo 1990-luvun opetussuunnitelman perusteiden mukaan ennen kaikkea optimaalisten oppimismahdollisuuksien luomista sekä positiivisen oppimishalun virittämistä ja säilyttämistä pedagogiikan keinoin. Se merkitsi myös opettamisen ymmärtämistä entistä enemmän opiskelun ohjaamiseksi ja oppimisympäristöjen suunnittelemiseksi. Linja on sama kahdessa uudemmassakin.
Summa Summarun Pertti Kansasen sanoin: "Opettaminen on kaikkea, mitä opettaja tekee."
3. TIEDOLLISEN OPETUKSEN IDEA
”Omakohtaisen harrastamisen arvo on kaiken maailman tietoja tärkeämpi.”
– J.A. Hollo
Hollo näyttää tukevan Herbartin harrastusideaa.
Kasvatuksen päämääränä tulee olla ”opettaa lasta ajattelemaan, mutta ei opettaa, mitä sen pitää ajatella ." – John Dewey
Dewey taas kirkastaa napakasti materiaalisen ja formaalisen tavoitteenasettelun eroa.
4. OPPIMISEN SYVYYDEN TEEMA
Juuri käytävässä kiivaassa arviointikeskustelussa yksi alateema on, miten kuvata osaamista niin että sen taso/syvyys näkyisi sanavalinnoissa. Omista referaateistani kokosi seuraavia ajatuksia:
Tiedon eri syvyydet
Tieto (= episteme) tarkoittaa, että
- tietomäärä lisääntyy,
- oppilas tulee tietoisemmaksi tavoitteista ja ymmärtää niiden perusteluja paremmin,
- tuntee useampia toimintavaihtoehtoja,
- ymmärtää tilannetta syvemmin (jotta voi sopeutua, adaptaatio)
- muistaa (tunnistaa oikean, kaivaa muististaan oikean nopeasti ja tarkasti ja ponnisteluitta… muistaa ulkoa, )
- erittelee (havaitsee pääasiat)
- ymmärtää (selostaa omin sanoin, näkee olennaisen, syvällisesti )
- tulkitsee, muokkaa, yhdistää vanhaan
- soveltaa, ilmaisee luovasti (laatii synteesin, käyttää eri tavoin, löytää uusia toimintamalleja, yhdistelee omaksi tuotokseksi, )
- Erottaa tosiasiat kuvitelmista. Tunnistaa tosi epätoden joukosta.
- osaa etsiä tietoja (dataa?) oikeistä lähteistä, oikeiden kysymysten avulla
- Yhdistää ja jäsentää tiedon palasia.
- Analysoi käsitteitä (sana vs. käsite, arkikäsitteet vs, tieteelliset käsitteet)
- Arvioi kriittisesti tiedon luotettavuutta ja perusteita.
- Käyttää tietoa rationaalisen harkinnan ja päätöksenteon pohjana, muodostaa käsitteitä, päättelee, selittää (kausaalisuus, finaalinen selitys)
- Osaa määritellä käsitteitä (käsitteen ala -mihin olioihin voidaan soveltaa - ja sisältö - tunnusmerkit);
- Päättely (loogisuus), intuitiivisuus ja vaiheittaisuus
- Selittäminen (syy-seuraus, kausaalisuus, finaalinen selittys, s.40
- Rakentaa kokonaan uutta tietoa. Ratkaisee aitoja ongelmia
Taito = (techne, praktike epistem) tarkoittaa, että
- kyky käyttää tietoa hioutuu, joustavoituu, kehittyy, kultivoituu, nopeutuu ja virheet vähenevät
- oppilas osaa uutta, syntyy uusi taito
- opittu aito sujuvoituu, rutinoituu, automatisoituu
- uusi toimintatapa vakiintuu, varmentuu,
- taito ratkoa yhä uusia ongelmia kasvaa
- oppilas toimii ketterämmin,
- mallin mukaan
- tuettuna
- itsenäisesti
- luontevasti
- uutta luovasti
Asenteet= (phronesis) tarkoitavat, että
- suhtautuu uudella tavalla johonkin, tuntee asiaa kohtaa toisin kuin ennen
- tahtoo enemmän/voimakkaammin kuin aikaisemmin
- suostuu
- motivoituu
- saa mielihyvää
- harrastaa
- sisäistää (toimii tuntien ulkopuolellakin)
Oppitunnille syntyy kaava, kun aiemmin itsenäisesti opiskeltua läksyä vaaditaan koulussa valmisteltavaksi. Oppikouluissa varhaisin 1800-luvun opettamisen menetelmä oli ollut
kotitehtävien, läksyjen anto ja niiden huolellinen kuulusteleminen, johon tarvittaessa liitettiin suppeita asiaselityksiä. Tärkeää oli kirjasta luetun ”muistaminen” ja ”ymmärtäminen”. Oppilas joutui itsenäisesti paneutumaan oppikirjan sisältöön.
Oppitunnille syntyi rakenne: vanhan läksyn kuulustelu ja uuden läksyn valmistaminen.
Vuoden 1872 koulujärjestys velvoitti opettajat antamaan ”suullista opetusta”. Tärkeimpänä keinona oli suusanallinen opetus, joka tapahtuu kysymysten tekemisellä. Lisäksi edellytettiin aistin havaintoa. Tunnit olivat opettajan ja oppilaiden monologeja
Preparoivasta menettelystä tuli 1800-luvun jälkipuoliskolla oppikoulun yleinen opetuksen menetelmä. Oppilaat lukivat ennen oppitunnille tuloa tietyn tekstin (uutuus! , jota sitten käsiteltiin tunnilla. Oppilailla oli siis etukäteistietoja, joihin he voivat liittää opettajan esityksen. Tunnilla annetut opettajan kommentit ja lisähuomautukset he joutuivat kirjoittamaan muistivihkoonsa. Opettaja piti yllä tarkkaavaisuutta keskeyttämällä esityksensä ja teki kysymyksiä. Hän myös havainnollisti esitystään kartoilla ja kuvilla. Näin käsitelty esitys kuulusteltiin sitten seuraavalla oppitunnilla. Malli perustui siis tiukasti oppikirjan. Z.J. Cleven sanoin: ” Ei ilman oppikirjaa eikä ilman opettajaa.”
Aivan 1890-luvun lopulla maahan levisi tietoa herbartilaisuudesta Opettajasta tuli opetuksen päätekijä. Oppilaan uskottiin oppivan, kun hän kuuntelee hyvin suunniteltua opetusta tarkkaavaisesti ja ajattelee. Kouluista tulee herbartilaisia koulula. 1920-luvun herbartilaisessa koulussa vanha läksy kuulusteltiin ja uusi valmistettiin opettajan johdolla.
Vuoden 1920 oppikoulunopettajien kokouksessa kuitenkin myös kyseenalaistettiin preparoiva menettely. Kokous hyväksyi A.K. Ottelinin alustuksen, jossa tähdättiin preparoinnin vähentämiseen. Preparoinnissa oppilas jäi kuulijan ja valmiiksi annetun omaksujan asemaan. Aikansa työkouluajatuksiin viitaten Ottelin vaati oppilaiden oman työpanoksen lisäämistä. Preparointi oli hänestä käyttökelpoinen koulun alemmilla luokilla, mutta jo keskiluokilla sen osuutta oli vähennettävä. Oppilaiden oli saatava tutustua oppikirjoihin itsenäisesti ja yritettävä niiden pohjalta esittää tunneilla katsauksia käsiteltäviin asioihin tai jopa pitää esitelmiä.
1. vanhan tehtävän kuulustelu
2. Uuden asian esittäminen
3. Harjoitus
4. Kotitehtävät
Tässä näkyy jo jako kahteen läksyyn. Uuden läksyn osalta vaiheet 2-3 tuovat mieleen H. Thelenin (1960ajatuksen Hän jakoi aineksen kahtia: 1. sen ” esittelyyn” (tutustumisesta- omaksumiseen) ja
” käyttöön”. Tieto oli hänen mielestään olemassa myös käytettäväksi ei vain kerättäväksi.
Ratken(1571–1635) opetusmenettelyn kolme astetta:
- ymmärtäminen
- muistaminen
- ja käyttäminen
Cygnaeuksen tunnin kaava (Oppitunnin kulku - Harju 2010)
1. Tunti aloitetaan viimeksi opitun kertaamisella.
2. Sen jälkeen lukevat opilaat määrätyn oppimäärän luku- tai oppikirjasta opettajan läsnöollessa ja hänen avullaan, milloin selitykset ja tiedonannot sattuvat olemaan tarpeen
3. Lopuksi pitää opettaja täydentävän ja valaisevan esitelmän luetusta oppimäärästä, jolloin oppilaiden on totuttava tekemään lyhyitä muistiinpanoja. Tai opettaja alustaa keskustelun asiasta
vrt. belgialainen Decroly (1871-1932); loi mm. metodisen kokonaisuuden, kaavan:
1. havainto (suunnataan huomio kysymyksillä ja keskustelulla,
2. sitten kerätään aineistoa ja järjestetään se systeemaattisesti),
3. yhdistäminen (verrataan ilmiötä esim sukulaisilmiöihin- tai toiseen paikkakuntaan ) ja i
4. ilmaisu ( konkreetisti> piirustuksena>sanallisesti).
vrt. Kilpatrickin muodollisten asteiden kaava
1. aikomus- annetaan ongelma ratkaistavaksi.
2. suunnittelu - lapset yksinään tai ryhmissä suunnittelevat keinoja ongelman ratkaisemiseksi käyttäen avuksi kirjallisuutta ja apuvälineitä,.
3. suorittaminen- ongelma ratkaistaan varsinaisella tutkimustyöllä.
4. arvostelu- oppilaat arvostelevat työnsä tuloksia.
Jos yrittää näit summata niin
A) vanha kerrataan/kuulustellaan
Läksy joko kuulusteltiin tai kerrattiin. Kuulustelu tapahtui suullisesti tai kirjallisesti. Kertaamisessa opittua käsiteltiin uudesta näkökulmasta tai tehtiin erillisiä kertaustehtäviä.
B) uusi valmistellaan:
- B1. joko niin kuin Herbartilaisessa ajattelussa: opettaja valitsee ja muovaa oppiaineksen itse oppilaille sopivaksi (kuin lintuemo) ja esittää sen heille valmiina. Ottelin (1931) käytti tästä tavasta nimitystä esittävä opetus. Menetelmää on kutsuttu myös doseeraukseksi.
- Tai B2. Liikkeelle lähdetään suoraan sanoista (koulutekstistä, kirjasta). Herbart-zilleriläisessä didaktiikassa oppikirjan sisältö jaettiin oppituntiannoksiksi. Opettaja havainnollistaa ja avaa oppikirjan tekstiä. Ottelin kutsuu tätä tapaa selittäväksi opetukseksi. vonKnorring muistutti 1800-luvulla että "opetuksen tulee olla havainnollista, tajuttavaa ja käytäntöön sovelutettavaa…Opetus on suullista selittämistä, oppikirjat ovat vain muistin tukena, eikä niistä saa valmistamatonta kohtaa läksyksi antaa.”
- Tai B3: Opettaja turvautuu oppilaiden (jo olevin) kokemuksiin, kyselee, jututtaa. Oppiaines perustuu oppilaiden kokemusmaailmaan, joita jäsennetään opettajan johdolla. Ottelin kutsuu tätä tapaa kehittäväksi opetukseksi.
- Tai B4: Tuotetaan/etsitään yhdessä ensin havaintoja, kokemuksia, dataa (autenttiset tapahtumat, draama, koe...), kirjataan ne ylös (esim. työvihkoon). Hiotaan ja tiivistetään niitä, käsitteellistetään ja kun ne on ymmärretty...
D) Arvioidaan opittua.
Kun käytännössä kouluissa yritetään opettaa lapsille liian monia asioita, itse oppituntien aikana osa näistä vaiheista hoituu ohuesti. Tuntuu siltä että meille opettajille on tärkeintä tunne, että "asiat on käyty läpi", siis preparoitu. Hyvin usein opetus rakentuu keskeisesti oppikirjan mukaan. Oppikirja helpottaa monin tavoin niin opettajan kuin oppilaan koulutyötä.
6. JOHN DEWEY
" Oppiminen perustuu kokemukseen, mutta kaikki kokemukset eivät ole kasvattavia.
Kasvattava kokemus:
1. kokemus liittyy aikaisempaan kokemuksiin- ja sillä on oltava ajallista jatkuvuutta.
2. kokemuksen oltava osa sitä ympäristöä, jossa se koetaan." – John Dewey
" Me emme kasvata välittömästi vaan välillisesti, ympärisön välityksellä”– John Dewey
"Opettaja ei voi motivoida kasvavaa suoraan; motivaation pitää herätä hänen kokemuksensa asiasisällöstä." – John Dewey
"Paras ajankohta opettaa jotakin on silloin kun sitä tarvitaan."– John Dewey
7. MUUTOKSEN TEEMA
Muutoksessa on kolme projektia:
- Projekti 1: Hyvästit rakkaalle vanhalle
- Projekti 2: ”Aniara”- Upealle matkalle uuteen ”
- ja vielä niiden välissä Projekti 3: ”Sumujen silta”
" Koulun uskotaan noudattavan tietynlaista aaltoliikettä; uusia aatteita tulee, niihin ihastutaan, väsytään ja ne unohdetaan, ja muutaman vuosikymmenen kuluttua ne taas pulpahtavat esiin. "– Lyyli Virtanen ja Lyyli Ronkonen (1984)
Comenius : ”Oikea tie opettamisessa, nimittäin sellainen, missä opettaja opettaisi vähemmän ja oppilaat oppisivat enemmän." Niinpä.
vrt. ” Miten vähimmällä vaivalla ja ajankäytöllä saataisiin oppilaille siirretyksi mahdollisimman paljon tietoa ja taitoa.” ( Viitaniemi 1971)
" Ihmiset ovat mieluummin hyviä vanhassa, joka ei toimi, kuin epävarmoja uudessa, joka toimii. "
– Michael Fullan
" Vanha ei ole ollut turhaa tai väärää. Se on ollut arvokasta ja toiminut hyvin. Niinkuin Beta-nauhuri. VHS vain voitti. Niinkuin irtomaito lapsuuden kaupassa. Niinkuin YYA-sopimus omana aikanaan. Muuttumattomuus liittyy turvallisuuteen. Se on kaipuuta kohtuun." – Tuntematon
8. LUOKANJOHTAMISEN TEEMA
Maisteriharjoittelua ohjatessani kiinnostuin taas luokanjohtamisen taidosta. Opetusta kuvaavassa tetrassa (Herbart-Köhler-Hellström) opettaja vaikuttaa oppilaisiin kolmen suhteen kautta: didaktisen (kuinka järjestää oppilaan ja aineksen kohtaamisen), pedagogisen (kuinka rakentaa pietas-tyyppisen suhteen oppilaaseen) ja sosiaalisen (kuinka hän hallitsee luokkaa joukkona).
Poimin nippuun opettajille annettuja ohjeita, kuinka "hallita" luokkaa. Tässä aakkosjärjestyksessä moralisoimatta:
- Anna selkeä lyhyt käsky/kielto
- Eristä (esim. sijoitusluokka, "lataamo")
- Harjoitellaan puuttuvaa taitoa
- Havainnoi valppaasti
- Hoida epäjärkestyksen oireet jo alkuvaiheessa
- Huomaa pikkuvihjeet ennenkuin taivas repeää
- Huomauta
- Huuda
- Häpäise
- katkaisut; kasku, liikkuminen, nopea tuuletus..
- Kiristä, uhkaa, varoita
- Kysymys-vastaus - kiväritulita
- Käy kahdenkeskeinen keskustelu.
- Mainitse nimi
- Minä-viestit (Gordon)
- Odota kunnes oppilaat kuuntelevat sinua
- Ohita huumorilla
- Oma esimerkki
- Opeta hyvin
- Osallista oppilaat sääntöjen määräämiseen
- Osoita kylmyyttä
- Palauta sääntö mieleen
- Palkinto koko luokalla, kun asiat sujuvat
- Pedagoginen katse
- Pidä luokka liikkeessä. Vaihda toimintaa 15 minuutin välein
- Pidä saarna
- Pyydä
- Rakenna hyvä suhde oppilaisiin
- Rakenna luokkaan toimivat säännöt ja rutiinit (= järjestys)
- Rankaise
- Ratkaise yhdessä oppilaiden kanssa
- Rikkomuksia varten luokan tuomiosituin
- Sovittele, jousta
- Suostuttele
- Tarjoa vaihtoehtoja
- Tee varasuunnitelma
- Time on Task- seuranta
- Vaadi, velvoita
- Varoita (keltainen kortti)
- Valvo
- Vältä pitkiä yksinpuheluita
- Älä kokoa oppilaita parveen
9. OPPIMISEN TEEMA
Oppimisen rakenne/osaamisen neljä vaihetta
1. en tiedä, etten osaa
2. tiedän, etten osaa
3. tiedän, että osaan
4. en tiedä, että osaan.
" Oppiminen on paitsi uuden tiedon pysyvää omaksumista myös toiminnallista kykyä kehittää itseään ja ympäristöään." – Jaakko Itälä (1995)
 |
| Mutatis mutandis oppiminen |
" Omalla päätöksellä ei voi oppia. Voimme vain yrittää oppia ja toivoa sitä." – Pertti Kansanen (1996)
Pääosa ihmisen oppimisesta on arjessa tahatonta, jopa tiedostamatta tapahtuvaa reagointia ja tarttumista.
" Tajuaminen on enemmän kuin ymmärtäminen (= jollain lailla käsittäminen) mutta vähemmän kuin käsittäminen (= elämys, yhtäkkinen käsittäminen = oivallus)" –Kari E. Turunen 1991)
10. MUITA OSUVIA MIETELMIÄ
”Lapsi oppii leikkiessään, muttei leiki oppiakseen”.
– Taina Kyrönlampi-Kylmänen
vrt. " Lapsi pyrkii luonnostaan toimimaan, eikä vaan toimimaan yleensä vaan toimimaan oppiakseen." – Matti Koskenniemi (1946)
" Kehitys on synnyttänyt myös ihmisryhmiä, joita ei tarvita. Jotka eivät ole tarpeen uudenaikaisessa teknisessä yhteiskunnassasmme, yksilöitä, jotka kyllä saavat olla olemassa, mutta jotka pikemminkin ovat tiellä, lähinnä taakaksi yhteiskunnalle ja usein itselleenkin: aikuiset työttömät." - Gunnar Adler-Karlsson
" Parhaat opettajat ovat niitä, jotka nauravat yhdessä lasten kanssa, eivät lapsille." – A.S. Neill
PS. No, miltäs nuo nuoremman Martin muistiinpanot ja niiden perusteella nuori Martti tuntuivat? Innokas on ollut. Ja ahkera tietokirjojen lukija. Tärkeä ajattelukumppani yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti