TÄMÄN työn tueksi KARVI on julkaissut tekemänsä tutkimuksen oppimisen ja osaamisen arvoinnista perusopetuksessa ja lukiossa. Arviointi toteutettiin vuosina 2017–2019. Siihen osallistui yli 8000 rehtoria, opettajaa, oppilasta ja huoltajaa. Lisäksi analysoitiin 185 paikallista opetussuunnitelmaa sekä 175 muistiota opettajien ja rehtoreiden kouluyksiköidensä arvioinnin tilaa kartoittaneista pienryhmäkeskusteluista.
https://karvi.fi/2019/04/10/oppimisen-ja-osaamisen-arviointi-kaipaa-petrausta-perusopetuksessa-ja-lukiokoulutuksessa/
Tämä blogisivu on kirjoitettu Kotkan tutor-opettaja-ohjelman päätöspäivän oheismateriaaliksi.
ARVIOINNIN KÄSITEMAAILMA
Raportin mukaan arvioinnin käsitteistö on vaikeaselkoinen paitsi sitä tutkiville myös opettajille pedagogisina ammattilaisina. Jollekin se tarkoittaa testiä, koetta. Toisille monimuotoisen palautteen antamista työprosessin aikana, oppimisvaikeuksissa auttamista tai kirjallisten tehtävien oikeiden ja väärien vastausten yksilöivää läpikäymistä. Kirjoittajien mukaan arvioinnin ensisijainen edunsaaja on oppija. Arvioinnin on siis tuettava oppimista (ja mm. itsetuntoa).
Arvioinnin kaksi ydintehtävää ovat: pitää tietää tavoite ja saada sitä kohti kulkiessa säännöllistä ohjausta ja palautetta. Kannustavuus ja vahvuuksista käsin asioiden katseleminen on mitä tarpeellisinta, koska arviointi vaikuttaa oppilaan itsetuntoon. Jos se on kunnossa, opiskeleminen motivoi, mistä seuraa hyviä arviointituloksia. Tästäkin arvioinnista ilmeni, että oppimisestaan innostuneet ja käyttäytymisen arvosanaansa tyytyväiset oppilaat olivat vastaanottavaisia kaikenlaiselle ohjaukselle ja palautteelle. Arviointiryhmä korostaa, että arviointi tulee tunnistaa yhdeksi opettajan tärkeimmistä pedagogisista keinoista ohjata sitä, miten opiskellaan ja millaisia oppimistuloksia saadaan.
Arviointi on tavoite- ja kriteeriperusteista. Jotta voidaan olla reilu ja oikeudenmukainen, oppijaa ei tule arvioida jostain muusta kuin mitä on asetettu tavoitteeksi.
Vielä voimassa olevissa opeutussuunnitelman perusteissa on edelleen jako päättöarviointiin ja opintojen aikaiseen arviointin. Edellisessä arvioidaan taaksepäin osaamista (lopputulos), jälkimmäisessä eteenpäin oppimista (prosessi). Edellinen on määrällistä ja toteavaa jälkimmäinen kannustavaa, laadulliseta ja kuvailevaa. Jälkimmäinen on palautetta ja ohjausta. Pääosa opintojen aikaisesta arvioinnista on luonteeltaan formatiivista. Päättöarvioinnin tehtävänä on määritellä, miten oppilas on opiskelun päättyessä saavuttanut oppiaineen oppimäärän tavoitteet. Oppilas saa arvosanan kahdeksan (8), mikäli hän osoittaa keskimäärin oppiaineen eri kriteerien kuvaamaa osaamista. Nämä kriteerit eivät ole oppilaalle asetettuja tavoitteita, vaan määrittelevät hyvän osaamisen tai arvosanan 8 tason.
Vuonna 2004 ohjeet oli otsikoitu ilmaisulla ”oppilaan arviointi”, mutta kymmenen vuotta myöhemmin sanoilla ”oppimisen arviointi”. Molemmissa perusteissa määrättiin että arvioinnin tulee perustua kriteereihin. Oppilaiden ikäkausi ja edellytykset tulee ottaa huomioon. Arviointikäytäntöjen tulee olla monipuolisia. Itsearvioinnin edellytyksiä tulee kehittää.
Arvioinnin kohteetkaan eivät ole vuosikymmenessä muuttuneet, sillä oppiminen, työskentely ja käyttäytyminen on esitelty molemmissa perusteissa.
Erikseen perusteissa on kielletty ottamasta huomioon oppilaan persoonaa, temperamenttia tai muita henkilökohtaisia ominaisuuksia.
”Oppilaille annetaan palautetta työskentelystään oppimiskokonaisuuden aikana ja oppilaan osoittama osaaminen otetaan huomioon oppiaineissa annettavaa sanallista arviota tai arvosanaa muodostettaessa.” (Opetushallitus 2014, 32.)
Monipuolinen arviointi
Tutkijoiden mielestä arviointia on aihetta monipuolistaa. Kirjallisten yksin tehtävien kokeiden lisäksi on monia vaihtoehtoja: arviointikeskustelut oppilaiden ja huoltajien kanssa, esseet ja kirjoitelmat, itsearviointi, lokikirjan käyttö, näyttelyt, näytöt, pari - tai ryhmäkoe, suulliset arviointitilanteet/ suulliset kokeet, toiminnalliset kokeet, tuotokset (kuvalliset, videot, draama, ääniaineistot, portfolio) ja mm, vertaisarviointi)
Oppijalla on vuorovaikutteisissa arviointitilanteissa mahdollisuus oppia ja täydentää tietojaan.
Arkipuheessa käytetty ilmaisu ”jatkuva arviointi” – yhdessä dokumentointivaatimuksen kanssa – saattaa johtaa mekaaniseen virhetulkintaan, että oppijoiden suoriutumista pitää mitata mah- dollisimman tiheästi.
TUTKIMUKSEN TULOKSIA
Karvin arvioinnin tulokset opettajien palautekäytännöistä ja oppimisprosessien ohjaamisesta ovat kokonaisuutena ottaen varsin positiiviset. Palautekäytännöt koettiin toimiviksi. Kannustavan palautteen merkitystä korostettiin sekä opettajien, oppijoiden että huoltajien vastauksissa. Oppiaineiden arvosanat perustuivat yleensä tavoitteisiin ja arviointikriteereihin. Opettajat osaavat edistää oppilaiden itsearviointia ja tukea erilaisia oppimistapoja arvioinnin keinoin. Rehtorien ja opettaien mukaan käyttäytymisen arviointi perustuu tyypillisimmin paikallisiin käyttäytymisen arviointiperusteisiin, koulun kasvatustavoitteisiin sekä järjestyssääntöjen noudattamiseen (niin pitäisi...)
Tukkapöllyä OPH:ta myöten kaikille
- Hyviä arvioinnin kriteereitä tarvitaan reilun arvioinnin turvaamisessa. Oppiaineiden arvosanojen antamisessa on tarkistamisen varaa, sillä arviointiperusteet ovat sekä opettajille, oppijoille että huoltajille osittain epäselviä.
- Myös päättöarvosanojen osuvuutta ja yhdenvertaisuutta pitää parantaa, jotta oppilaiden jatko-opintopolun sujuvuutta voidaan turvata.
Tukkapöllyä opetuksen järjestäjille
- Kouluissa on kirjavat arviointikäytännöt. Yksi ilmeinen syy kirjaviin käytänteisiin on, että opetuksen ja koulutuksen järjestäjät eivät ole laatineet paikallisia arviointiohjeita opetussuunnitelmiinsa siten kuin olisi pitänyt. Pelkkä opetussuunnitelman perusteiden teksti ei auta vielä käytännössä. Näin eri opettajien tekemät arviointiratkaisut eivät ole linjassa, kun yhteisiä arviointikäytäntöjä ei ole luotu.
- Paikallisissa opetussuunnitelmissa ei ole tässä arvioinnissa käytetyn dokumenttiaineiston mukaan juurikaan vuosiluokkaistettu tavoitteita, kuten opetussuunnitelman perusteissa edellytetään.
- Käyttäytymisen arviointia koskevat täsmennykset kuitenkin puuttuivat noin kolmanneksesta niistä paikallisista opetussuunnitelmista, joissa arviointiin liittyviä kirjauksia oli tehty.
Pohdittavaa rehtoreille ja opettajille
- Oppiaineiden arvosanoja annettaessa oppijoiden suoriutumista verrattiin myös muuhun oppijaryhmään (mikä on perusteiden vastaista)
- Käyttäytymisen arvioinnissa tai perusopetuksen yhdeksännen luokan päättöarvioinnissa oli vielä opetussuunnitelman perusteiden vastaisia käytäntöjä. Näin oli siitä huolimatta, että opettajat uskoivat arvioinnin olevan oikeudenmukaista.Tuloksissa näkyi Opetushallituksen (2014) ohjeiden vastaisesti viitteitä käyttäytymisen ja niin sanotun asenteen kytkeytymisestä oppiaineen osaamisen arviointiin.
- Suurin osa opettajista ja rehtoreista katsoi oppijan asenteen vaikuttavan merkittävästi käyttäytymisen arviointiin. Oppijoiden mukaan persoonalla oli vaikutusta oppiaineen arvioinnissa esimerkiksi työskentelytaitoihin, ja 14 prosenttia opettajista myönsi oppijan persoonan tai temperamentin vaikuttavan arviointiin ainakin jonkin verran. Vajaa kolmannes opettajista ilmaisi oppijan käyttäytymisen vaikuttavan oppiaineen arviointiin.
- Päättöarvioinnin arvosanojen muodostuminen oli epätarkka yhdistelmä tavoitteiden keskimääräistä saavuttamista, oppijan osaamista päättöarvioinnin toteutumisajankohtana ja muita tekijöitä.
- Opettajien käyttämät arviointimenetelmät ovat kuitenkin vielä varsin yksipuolisia. Summatiiviset ja yksilökeskeiset arviointimenetelmät näyttivät vallitsevan perusopetuksessa. Yksin tehtävät kokeet hallitsevat yhä, vaikka monipuolisista ja oppilaita aktivoivista arviointimenetelmistä on puhuttu pari vuosikymmentä. Kokeille on koulujärjestelmässä tietenkin paikkansa, mutta yhdentyyppinen menetelmä kertoo vain yhdenlaisesta osaamisesta
- Arviointikeskustelut ja digiavusteiset arvioinnit olivat harvinaisimpia.
- Itsearviointi, vertaisarviointi ja erilaisten vaihtoehtoistet menetelmät (ts. muiden kuin kynä-paperikokeiden) olivat opettaja- aineiston vähiten käytettyjä menetelmiä. Nuoret opettajat sekä taito- ja taideaineiden opettajat käyttivät itsearviointia muita ryhmiä tyypillisemmin.
- Vertaisarviointi kuului kaikkien kyselyssä ehdotettujen menetelmien käytetyimpään neljännekseen.
- Arviointiperusteissa havaittiin eroja koulun koon, oppiaineiden, opettajien kokemuksen sekä perusopetuksen ala- ja yläluokkien kesken.
OPPILAAT
Oppilaat pitävät arviointia tärkeänä. Heistä numeerinen arviointi oli hyödyllisempi kuin sanallinen arviointi. Oppilaiden mielestä hyvä arviointi on rehellistä, perusteltua ja kannustavaa.
Oppilaat ovat melko tyytyväisiä opettajien arviointityöhön. He pitivät saamaansa arviointia melko reiluna. Oppijat olivat kokeneet ainakin jossain määrin arvioinnin kääntyneen aiempaa enemmän kannustavaan ja vahvuuslähtöiseen suuntaan. Oppijat tunnistivat kohtuullisesti itsearviointia ja opettajalta ryhmänä saatua palautetta.
Oppijat toivoivat arviointiin erityisesti kannustavuutta sekä menetelmällistä monipuolisuutta; sillä oppijat tarkoittivat laaja-alaista ja pidemmältä opiskeluajalta huomioon otettua näyttöä, jossa aktiivisuudella, tuntityöskentelyllä ja yrittämisellä oli vaikutusta.
Arviointiperusteet sen sijaan ovat oppijoille osittain epäselviä. Osa oppilaista toivoi, ettäarvosanojen perustelut kerrotaan ymmärrettävästi.
Oppijoilla ei ollut selkeää käsitystä käyttäytymisen arvosanan muodostumisen perusteista, mutta käyttäytymisensä arviointia he pitivät kuitenkin oikeudenmukaisena.
HUOLTAJAT
Oppilaat ja huoltajat ovat melko tyytyväisiä opettajien arviointityöhön. Huoltajat kuvasivat arviointia varsin osuvaksi ja oikeudenmukaiseksi. Huoltajissa oli enemmän numeerisen arvioinnin kuin joko sanallisen tai numeerisen ja sanallisen yhdistelmän puoltajia. Alkuopetusikäisten oppijoiden huoltajat kannattivat sanallista arviointia.
Huoltajat toivoivat arviointiin menetelmällistä monipuolisuutta; Arviointiperusteet ovat huoltajille osittain epäselviä. Osa huoltajista toivoi, että arvosanojen perustelut kerrotaan ymmärrettävästi.
OPETTAJAT
Opettajat arvostavat arviointikriteereitä. Opettajat pitivät tavoitteista johdettuja arviointikriteereitä käyttökelpoisina hyvän osaamisen määrittelemisessä, oppijan ohjaamisessa sekä hylätyn ja hyväksytyn suorituksen erottelemisessa.
Opettajat pitivät arvosanojen keskinäistä vastaavuutta ja arvioinnin oikeudenmukaisuutta kouluissaan ja oppilaitoksissaan hyvänä. Oikeudenmukaisuuden vaarantumista oli pohdittu erityisesti kolmiportaisen tuen päätösten sekä maahanmuuttajataustaisten oppijoiden arvioinnin yhteydessä.
Arviointiperusteet ovat opettajille osittain epäselviä. Perusopetuksen arviointikriteereitä toivottiin selkiytettäviksi ja siten arvosanojen yhdenmukaisuutta aiempaa paremmaksi; osa toivoi lisää kriteerejä.
Opettajat olivat kokeneet ainakin jossain määrin arvioinnin kääntyneen aiempaa enemmän kannustavaan ja vahvuuslähtöiseen suuntaan
Opettajien arviointikompetenssiin kohdistuu paljon odotuksia, ja he ovat kuvanneetkin vaikeuksiaan palvella erilaisia yleisöjä: oppijat, kollegat, huoltajat ja yhteiskunta odottavat heiltä paljon, eikä samalla tavoin muotoiltu viesti oppimisesta tai osaamisesta palvele sekä oppijaa että esimerkiksi sivistystoimenjohtajaa. Oppijan palvelemien on kuitenkin kirjoittajien mukaan tärkeintä
Opettajien itseluottamus arviointiinsa oli vahvinta valinnaisen oppiaineen osaamisen tavoitteiden ja heikointa monialaisissa oppimisko- konaisuuksissa osoitettujen työskentelytaitojen ja muun osaamisen arvioinnissa.
Rehtoreiden mukaan arvioinnin yhteissuunnitteluun oli varattu kouluissa tai oppilaitoksissa melko hyvin aikaa, mutta opettajat eivät varauksetta jakaneet käsitystä ajan riittävyydestä.
REHTORIT
Rehtorit pitivät arvosanojen keskinäistä vastaavuutta ja arvioinnin oikeudenmukaisuutta kouluissaan ja oppilaitoksissaan hyvänä. Oikeudenmukaisuuden vaarantumista oli pohdittu erityisesti kolmiportaisen tuen päätösten sekä maahanmuuttajataustaisten oppijoiden arvioinnin yhteydessä.
Rehtoreiden mukaan arvioinnin yhteissuunnitteluun oli varattu kouluissa tai oppilaitoksissa melko hyvin aikaa.-
KEHITTÄMISEHDOTUKSIA
Arvioinnin perusohjeisiin pitää edelleen kiinnittää huomiota. Opetushallitus täsmentää parhaillaan kriteereitä ja tavoitteita.
Opetushallituksessa valmisteltavina olevat päättöarvioinnin kriteerit on tarkoitus ottaa käyttöön syksyllä 2020. Kriteerit tulevat arvosanoille 5, 7 ja 9, ei siis kaikille arvosanoille,
Kriteerien täsmentämistyö edellyttää myös oppiaineittaisten tavoitteiden läpikäymistä.
Opetussuunnitelman perusteissa tulee huolehtia tavoitteiden ja kriteerien keskinäisestä vastaavuudesta, jotta opettajan tekemä oppijakohtainen arviointi saa riittävästi tukea . Laaja-alainen arviointi on selkeytettävä perusteissa.
Paikallisiin opetussuunnitelmiin kannattaa kirjata kaikki keskeiset, paikallisesti ratkaistaviksi vastuutetut arviointikäytänteet.
 |
| Klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi |
ARVIOINTIKÄYTÄNTEET
1. Opettajien tulee monipuolistaa arviointikäytäntöjä.
Arviointia täytyy monipuolistaa yksin tehtävästä kynä-paperikokeesta. Ilmiöperustaista oppimista ei esim. voi arvioida oppiainekeskeisillä koulukokeilla eikä ajattelun kehittymistä ulkomuistia mittaavilla testeillä .
Tarvitaan lisää mahdollisuuksia näyttää osaamista eri tavoin. Lisää vuorovaikutteista arviointia;
oppilaat on osallistettava. Arvioinnin tulee olla läpinäkyvää ja lähteä oppilaan vahvuuksista.
2. On vakiinnutettava arvioinnin tavoitepohjaisuutta ja avattava tavoitteita vanhemmille ja oppilaille
Toiseksi suositeltiin, että opettajien, oppijoiden ja huoltajien tietämystä oppimisen tavoitteista ja kriteereistä sekä niihin perustuvaa arviointia vahvistetaan, koska arvosanoihin vaikuttavia tekijöitä ei kyetty nykyisellään yksilöimään riittävästi.
Arvioinnin on perustuttava tavoitteisiin ja kriteereihin. Ne on selvitettävä vanhemmille ja oppilaille.
Maltillistetaan tavoitteita.
Tarvitaan aikaa kodin ja koulun väliseen, arviointia koskevaan vuoropuheluun.
3. Lisää mahdollisuuksia parantaa arvioituja suorituksia
Kolmannen suosituksen mukaan opintosuoritusten uusimis- ja korottamiskäytäntöjä pitää selkeyttää etenkin lukioissa mutta myös perusopetuksessa.
ARVIOINTIOSAAMINEN
4. Opettajien arviointiosaamista on vahvistettava
Karvin raportissa suositellaan, että opettajien arviointiosaamisen kehittämiseen kiinnitetään määrätietoista huomiota sekä paikallisesti että opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa. Arviointilukutaitoinen opettaja tuntee keskeisen arviointikäsitteistön, menetelmiä - myös vaihtoehtoisia ja osaa käyttää arviointia hyödyksi.
Käyttäytymisen arvioinnissa on lähennettävä opettajien ja oppilaiden näkemyksiä. Arviointi ei saa kohdistua persoonaan eikä temperamenttiin. Se ei saa perustua oppilaiden keskinäiseen vertailuun. Näytöt tulee dokumentoida.
Arviointi hyötyisi nykyistä runsaammasta yhteistyöstä opettajien kesken ja oppilaiden kanssa, ja kaikelle tälle tarvitaan rehtoreiden tukea.
5. Oppilaiden arviointiosaamista on kehitettävä
Oppijoiden arviointiosaamista kehitetään erityisesti itse- ja vertaisarviointitaitoja ohjaamalla ja osallisuutta vahvistamalla. On varattava aikaa oppilaalle miettiä tavoitteita ja tuloksia. Oppijan arviointiosaamista on kehitettävä: tarvitaan ohjattua harjoittelua itse- ja vertaisarvioinnissa,
tavoitteiden asettamisessa ja yhdessä tavoitteita ymmärtettäväksi tekemällä.
ARVIOINTIKULTTUURI
6. Paikalliset opetussuunnitelmat arvionnin osalta kuntoon.
Paikalliset arviointiratkaisut on kirjattava harkitusti ja kattavasti niin että ne ymmärretään.
7. Toimintakultturissa on vahvistettava yhteistä arviointiyhteistyötä
Paikallinen teksti ei saa jäädä pölyttymään. Tarvitaan yhteistyötä, jossa ovat mukana opettajat ja oppilaat, koti ja koulu. Tarvitaan keskustelua periaatteista ja käytänteistä. Aikaa kohtaamisiin.
8. Luodaan kouluun kokeileva arviointikulttuuri
Tarvitaan rohkeutta kokeilla. Edetä kohti oikeudenmukaista ja kannustavaa yhteisöllistä arviointikultuuria.
KARVIN sivuilla on upeasti tätä muutosta tukevaa materiaalia. (ks. blogin alku)
KATSO myös aikaisemmat lastut kahdesta OPH:n arviointiosuuden uudistamisen valmistelutilaisuuksista, joissa sain olla mukana.
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/11/pyorean-poydan-ja-arvioinnin-kriteerien.html
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/03/muistio-paattoarviointikeskustelusta-273.html
1 kommentti:
Erinomainen yhteenveto!
Lähetä kommentti