Kirjoja

Kirjoja

maanantaina, heinäkuuta 17, 2017

Mitä se behavorismi oikein olikaan?

TÄNÄÄN opetuksesta ja oppimisesta puhuttaessa juuri kukaan ei vilkuilekaan behavioristiseen oppimiskäsitykseen. Se on elävältä haudattu.

Hmm. Unohdetaan kiukkua ja syyllisyydentuntoa  herättävät  stimulus ja responssi, ärsyke ja reaktio, vahvistaminen ja sammuttaminen. .. Katsotaan miltä se näyttää.

Uhkarohkean seikkailuni lähteenä  on professori Matti Peltosen teos:  Uusiin opintoihin aikuisena. Teos kirjoitettiinaikuisille, jotka elivät nopeasti muuttuvassa maailmassa. Julkaisuvuosi oli 1991.  Kirjassa ei ole  viittauksia  konstruktionismeihin.  Ote on  behavioristinen (Peltonen ei itse käytä käsitettä), ja maistuvutta on lisätty kogniiivisella näkemyksellä.

Peltonen  esittelee kolme opimisen perusmuotoja (jotka harvoin esiintyvät puhtaina).  Kutakin niitä opitaan omalla tavallaan.

1. Affektiivinen eli tunnepohjainen oppiminen, joka tapahtuu aivorungossa 
NÄIN se toimii: Kyse on siitä, hyväksyykö oppija asian vai torjuuko hän sen. Oppiminen vaatii paljon motivaatiota. Valittua käyttäytymismallia tulee arvostaa. Asenteita ja suhtautumistapoja  opitaan parhaiten aitojen kokemusten avulla, keskusteluissa ja ryhmätöissä. Tällöin tunteet ja tunnelma on tärkeä. Ja perustelut. Oppimista tukee itselle tärkeältä viiteryhmältä tuleva palaute. Opettaja antaa palautetta. Kun asenne on oikea, annetaan hyväksyvä sana, ele, palkinto. Jos asenne on väärä, ei viestitetä hyväksyntää. Voidaann myös antaa rangaistus.  
2. Psykomotorinen eli toiminnallinen oppiminen, joka tapahtuu kun aivot ja lihakset toimivat yhdessä
NÄIN se toimii: vaatii paljon omakohtaista harjoittelua (matkimalla ei opi yhtä hyvin).
Henkinen harjoittelu, sisäinen malli ja tieto tuloksista auttavat. Henkistä harjoittelua, mielikuvaoppimista ovat  mentaaliharjoitukset, joissa suoritus tehdään pelkästään ajattelemalla  ja  suggestopedia. Oppimista  tehostaa  positiivisuus,musiikki, suggestio, rentoutus.. Harjoittelu kannattaa jaksottaa.
3. Kognitiivinen oppiminen, joka tapahtuu aivojen kuorikerroksessa
NÄIN se toimii (huom. kognitionismi): vaatii riittävää peruskäsitteistön hallintaa, skeemoja, Sisäistetty tavoite ohjaa ja tehostaa. Jäsennä etukäteen käsitteitä. Kaikki  työtavat käy: lukeminen, kyselevä opetus,  luento, ohjelmoitu opetus…Kertaus on opintojen äiti (tarkista opittu- se tehostaa). Tee lopuksi koonta (analogiat, vastakohdat, yhtymäkohdat, jäsentely ja yleiskatsaukseksi kokoaminen). Osita aika.

Sisältö ja muoto yhdessä

Sekä kirjan sisältö että muoto ovat  kehiteltyä  behaviorismia. Peltonen antaa nipun ohjeita opiskelemaan ryhtyvälle aikuiselle . Konkreettinen kärki on opiskelutaidon opettamisessa.

Miten opiskella taitavasti?

Peltosen mukaan  opiskelutaitoon kuuluu kolme osatekijää:
1. Opiskeluasenne ( Pitääkö asiaa tarpeellisena, arvostettuna, mahdollisena, mielihyvää tuottavana)
2. Kyky suunnitella opiskelua (mm. aikataulutus, jaksotus)
3. Opiskelutekniikkaa (mm. lukunopeus- kattonopeutta ei ole)

Näin kannattaa toimia:
Tee asiat itsellesi mielenkiintoisiksi; kuivastakin asiasta voi puristaa hauskan yksityiskohdan.Aseta tavoite.  Yliopi. Estä unohtaminen. Palkitse itseäsi. Aseta itsellesi ksysymyksiä, etsi vastauksia. Opi käyttämään opetus hyväksesi.  Tee muistiinpanoja. Ole aktiivinen. Kysy. Älä vain vastaanota tietoa vaan liitä siihen oma tulkintasi, erittele. Käytä kirjastoa. Keskity kokonaisuuteen, älä yksittäisiin faktoihin.  Opettele mieleenpainamistekniikoita. Opettele oikea tapa omaksua teksiä:  silmäile, syventele, tarkista, kertaa.  
Näin kannattaa toimia kokeissa
Opiskele säännöllisesti, kertaa (kaverinkin kanssa), laadi aikataulu, kysy itseltäsi ja etsi vastaus, kohdenna  ylioppiminen ydinkohtiin, lue ohjeeet, aloita vastaaminen helpoista kysymyksistä, kirjoita ensin pääkohdat sitten detaljit, jäsentele (alleviivaa)...
Kirjan rakenne

Myös itse kirja on rakennettu taitavan behavioristisesti. Peltonen ohjeistaa lukijaa:
Lue ensin kunkin luvun alussa olevat kysymykset.
Kun olet lukenut luvun, yritä vastata mainittuihin kysymyksiin.
Tarkista tulos silmäilemällä
Kirjan toinen luku esimerkiksi käsittelee opiskelutehtäviä. Ennakkoon pitää pohtia:
Mitä opiskelutaidon luonteesta tiedetään?
Mitä opiskelutaito on?
Mitkä ovat sen  osatekijät?
Mitä hyötyä opiskelutaidosta on?  
OHJEET opastavat ottamaan haltuun jo olevan tiedon. Opittavat asiat on joku muu ennalta päättänyt. Oma (kielteinen) suhtautuminen johonkin asiaan  ei ole lähtökohta vaan siihen voi itse vaikuttaa. Oppiminen on mieleenpainamista, "märehtimistä", jossa auttaa erityinen opiskelutekniikkaa.  Omat käsitykset kaivetaan ensin esiin. Valmis tekstin suhteutetaan omiin näkemyksiin.

OLEN aika varma, että  näistä  ohjeista moni (myös lapsi) oppija hyötyisi yhä. Mitä sinä ajattelet?


Ei kommentteja: