Jaan mieluusti perusidean: Kirjoittajan tehtävä on muuntaa informaatio tiedoksi (ei tyytyä vain jakamaan dataa). Älä yritä kertoa kaikkea, kerro oleellinen. Vältä ristiriitaisia viestejä. Tämä edellyttää näkökulmaa ja rajaamista. Jotta tieto muuttuu ymmärrykseksi (lukijan päässä), juttuun tarvitaan opetus. Silloin jutusta on lukijalle hyötyä. Silloin kirjoittaja vaikuttaa.
Tietoyhteiskunnan tärkein tuote on tieto. Kirjoittamalla informaatiosta jalostetaan tietotuote. Lundberg ohjaa kirjoittajaa olemaan subjektiivinen. Oleellista on löytää poikkeava näkökulma.
Lundberg kehottaa kiinnittämään huomiota jutun rakenteeseen. Kirjoittajan tehtävä on luoda punainen lanka, arkkitehtuuri, rakenne, kuinka hän kuljettaa juttua. Mallia hän ottaisi draamasta. Draamassa on ongelma ja sen ratkaisu. Vie lukija nopeasti paikan päälle. Sijoita juttuun yllätys, käänne: diagnoosi ja hoito. Tuo oikeita ihmisiä (useita. Käytä sitaatteja. Vältä passiivia. Loppuun positiivinen ohje: kuvaa ihmiset tilanteessa, jossa ongelma on ratkennut.
Lundberglla on hyviä ohjeita: Paras tapa kehittyä kirjoittajana on kirjoittaa. Ja kirjoittaa uudelleen. Kirjoittaminen on lyhentämistä. Jätä poista turhat täytesanat (esim. sangen). Kirjoita uudelleen. Ensimmäinen juttuversio on vain luonnos. Minua viehätti myös hänen esittelemänsä ns. elementtikirjoittaminen: Kirjoita yhden idean, lyhyitä kappaleita, joissa ei ole viittauksia toisiin kappaleisiin (se helpottaa myös kappaleiden poistamista).
Mutta myös hieman petyin: Kannatan Lundbergiin ideaa lyhyesti kirjoittamisesta. Sen opettamiseen tämä kirja on kuitenkin liian pitkä :-)
Kirjasta löytyy osuva Blaise Pascalin sitaatti: ”Mikä on kirjoitettu ilman vaivannäköä, se tavallisesti luetaan ilman kiinnostusta.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti