Nyt teemana oli "Perinne eilen, tänään, huomenna". Tottakai se kiinnosti Espoon Perinneseuran puheenjohtajaa.
Luennoitsijana oli KT,. FM Riitta Korhonen. Hän oli minulle ihan uusi, miellyttävä tuttavuus. Yritin hakea netistä tietoa hänestä, mutta hyvin oli piilossa.. Ymmärsin, että hän vaikuttaa erityisesti Raumalla ja on ollut tekemisissä paitsi perinnetyön myös koulualan kanssa.
Kirjoitin muistiin itselleni joitain oivalluksia kuulemastani, jotta en unohda.
Mitä perinne on?
Perinne ei oli vain esineitä ja rakennuksia, vaan myös sitä toimintaa, mitä niillä ja niissä on tehty. Esimerkiksi saunassa - miten siellä oltiin?. Perinneihmiselle ei riitä, että osaa nimetä jonkin vekottimen, hänen pitäisi myös tietää ja osata näyttää, mitä ja miksi sillä tehdään. Jotta oleellinen välittyisi.
Perinnettä on monenlaista. Osa perinteestä on lähes unohtunut (kuinka pelastaa se?) Osa elää passiivisesti. Siitä on tietoa- mutta sitä ei käytetä (kuinka pitää yllä osaamista?). Osa on elävää. (Kuinka pitää se elossa?).
Perinne välittyy vuorovaikutuksessa. Siihen kuuluu kaavamaisuutta ja myös variaatioita.
Perinnetyössä on tärkeää kunnioittaa menneisyyttä, Tätä päivää ei olisi ilman eilistä. Entisajan ihmisiä ei pidä sääliä. He olivat älykkäitä. Kaikkia asiat ovat alkaneet jostain keksinnöstä ja innovaatiosta, jotka tehtiin ennen vanhaan. Aina on ollut ihmisiä, jotka ovat toimineet yhdessä kaikkien parhaaksi.
Entä nyt?
Kenen tehtävä on vaalia perinnettä? Kuinka turvata, että perinne siirtyy? Kuinka sitä voi oppia? Kuka sitä opettaisi? Koululla on tässä iso rooli. Toki. Mutta jos sinulle on opetettu jotain, velvollisuutesi on opettaa se eteenpäin. Eikö?
Entä mitä haluamme säilyttää tämän ajan perinteestä tulevaisuuteen? Kuinka ja mihin suuntaan nyt elävää perinnettä tulisi kehittää tulevaisuudessa?
Kiitos hyvistä ajatuksista ja haastavista kysymyksistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti