Lucina Hagmanin teos: Ensimmäinen koulu

Hagman, Lucina. (1882) Ensimmäinen koulu. Vähäinen kirja lasten opetuksesta ensimmäisenä oppivuotena. Alkeisopettajille koulussa ja kodissa. Jyväskylä: Weilin + Göös.  

 L ainasin luentokeikkaa vasten Helmetistä didaktiikan kirjoja. Nippuun kuului Lucina Hagmanin ”Ensimmäinen koulu”. Kirja julkaistiin vuonna 1882. 

Kirjan ilmestyessä kansakoulunopettajia  oli ehtinyt valmistua Jyväskylän seminaarista vähän alle parikymmentä vuosikurssia. Kansakouluissa ei vielä tuolloin ollut alkeisopetusluokkia- paitsi    isoissa kaupungeissa, joihin otettiin myös  ”alkamattomia”. Oppikouluissa ei tietenkään annettu alkeisopetusta. Sisäänpääsyehtona  kumpaankin kouluun oli mm. lukutaito.  Alkeistaidot oli tarkoitus oppia ”kotikoulussa”.  Se oli monelle hankalaa.  Tähän tarpeeseen alkoi sitten syntyi uudentyyppisiä kouluja:  valmistavia kouluja. Ensimmäiset  (oppikouluun) valmistavat koulut perustettiin 187o- luvulla

Lucina Hagman oli valmistunut kansakoulunopettajaksi vuonna 1875. Tämä kirja julkaistiin vuonna 1882, jolloin Hagman  oli ehtinyt olla Hämeenlinnassa valmistavan koulun johtajattarena ja opettajana jo seitsemän vuotta. Kouluun otettiin sekä poikia että tyttöjä samaan tapaan kuin kansakouluihin. Hagman halusi jakaa käytännöllisiä ajatuksia ja kokemukseen perustuvia ohjeita uusille alkeisopettajille. Tämä ennen ei alkeisopetusta käsittelevää pedagogista kirjallisuutta oltu Suomessa julkaistukaan.

Kirjan rakenne

 K irjassa on kaksi osaa: Johdanto : "Katseluja ensimmäisen koulun olentoon” sekä ”Ensimmäisen koulun opetusaineet”. Kaikkiaan  kirjassa on 250 sivua.

Johdanto : "Katseluja ensimmäisen koulun olentoon”

Johdannossa perustellaan, miksi koulunkäynti tulisi aloittaa vasta seitsemän - ei kuuden-vuoden iässä. Koulunkäynti oli ruumiillisesti rasittavaa lapselle. Lisäksi ilmastomme  kylmyys ja pimeys talvella  uhkasivat lasten terveyttä.  Hagmanin omassa koulussa näin tehtiinkin. Koulua käytiin kolme vuotta, ja 10-vuotiaana haettiin sitten oppikouluun.  

Hagman korostaa (nykykielellä) opettajan pedagogisen suhteen merkitystä.  Opettajan ei pidä tekeytyä pelkäksi opinantajaksi tai kurinpitäjäksi. Opettajan pitää huomata ja auttaa. Hagman kirjoittaa onnellisesta koulusta, jossa lasten ilo  oli tärkeää. "Lapsukaisssa elää sammumaton ilo". Opettajan tuli iloita yhdessä lasten kanssa saavutuksista ja tarvittaessa lohduttaa ja jakaa myötätuntoa. Opettajan tuli yrittää aina uudestaan voittaa itselleen lapsen hilpeä mieli. Hän ei saanut olla jöröjukka. Alkeiskoulun opettajaksi sopi niin nainen kuin mies.

Tottakai opettaja opetti (didaktinen suhde). Hän opettaa, neuvoo, ohjaa ja näyttää eteen.

Kirja piirtää myös mielenkiintoista kuvaa tuon ajan koulujen tiloista ja välineistä. Monissa kouluissa oppilaat istutettiin tuolloin pitkän pöydän penkille tai sitten huoneessa oli  yhden oppilaan pöytiä ja tuoleja. Hagman piti itse parempana  tuolloin uudenaikaisia paripulpetteja, joissa oli  kalteva pinta ja jotka oli ruuvattu kiinni lattiaan. Keksintö oli amerikkalainen.  Pulpetit olivat suorissa riveissä. Oppilaita ei istutettu niihin paremmuusjärjestyksessä. Oppilaiden annettiin itse valita paikkansa, eikä paikkoja juuri vaihdeltu.

Oppilailla oli myös virkatehtävä: he toimivat järjestäjinä.

Muita tärkeitä välineitä olivat  kivitaulu ja kivikynät sekä liitutaulu ja liitu. Kirjan loppupuolella Hagman korostaa myös oppikirjan merkitystä opetuksesra. Oppilaat eivät niitä tarvitse, paitsi aapisen - mutta opettaja kyllä erityisesti uskontoa opettaessaan. 

Joka ainetta opetettiin puoli tuntia kerralla ja sitten tehtiin virkistysliikkeitä. Välitunnilla oltiin "lomalla" ulkona. Paitsi jos oli kylmä ilma.

Tärkeää oli  myös käyttää  alaluokilla  ikäkauteen sopivia  tapoja pitää yllä järjestystä ja työrauhaa. Alkeisluokilla tuli kuitenkin olla  hyvin varovainen kurinpitokeinojen käytössä. Kurinpitokeinot Hagman  jakoi  kahteen ryhmään: palkitseviin ja rankaiseviin. 

Hyväksyntää ilmaistiin hyväksyvillä sanoilla tai ilman niitä katseella, liikkeellä tai kättelemällä.

Jälkimmäisiä saattoi viestittää  sanoin mainitsella oppilaan nimi, nuhtelemalla  tai antamalla selvän käsky tai kielto. ”Jaakko, kasvot kirjaan!”Keinovalikkoon kuuluivat  myös työskentelyn  lopettaminen, ankara kasvo, äkkiarvaamatta nuhteleva katse, puhumisen lopettaminen,

Sanattomasti saattoi viestiä nuhtelevasti  ottamalla pois kirjan tai vihkon tai määrämällä seisomaan pulpetin viereen, opettajan pöydän luo tai nurkkaan.  Ruumiillista rangaistusta ei koulussa saanut käyttää. Vakavin  rangaistus oli "jälkeenistuminen", arresti. Hagman varoitti opettajia lankeamasta kurinpitokiihkoon.

Oppiaineet 

Ensimmäisen koulun oppiaineita olivat: lukuopetus eli sisäluku, uskonnon opetus, luvunlaskun opetus eli laskento ja kirjoituksen opetus. Kustakin oli kirjassa  oma ”jaoksensa”. Niistä kaikista esiteltiin sopivia  opetusmenetelmiä, sisältöjä sekä harjoituksia. Erityisen perinpohjin ja asiantuntevasri Hagman  kuvailee eri tapoja opettaa lapsia lukemaan.

Uskonnossa lapsille kerrottiin  biblian historiaa: Raamatun kertomuksia. Niistä sai parempia  neuvoja ja varoituksia kuin eläinsaduista. Metodeina oli  opettajan kerronta, kysely, selitykset ja katselu.  Myös rukouksia opetettiin.

Luvunlaskussa käytiin läpi lukualuetta 1-10, yhteen- ja vähennyslaskua, kerto- ja vähennyslaskua. Mutta yllättävästi myös murtoluvuilla laskettiin.Lisäksi ohjelmassa oli  "pikalaskuja" (päässälaskuuja?).

Kirjoituksen  opetuksessa luotiin vasta pohjaa oikeinkirjoitukselle ja ainekirjoitukselle. Tavoite oli oppia kirjoittamaan yksittäisiä kirjaimia, tavuja ja sanoja. Ensin kirjoitettiin kivilevyille, vasta sitten vihkoon höyhenkynällä ja musteella.

Tuon ajan koulusissa  läksyillä oli  suuri merkitys. Tunnit jakautuivat läksyn kuulusteluun ja uuden läksyn valmistamiseen.  Hagmanin mukaan lapset olivat niihin liian pieniä  ja heikkoja.  Jo koulupäivän työssä oli tarpeeksi, ennenkuin lukutaito on vakiintunut.  Siksi hän suositteli   uuden läksyn valmistamisen ja sen kuulustelun sulauttamista ja  tunnin päättämistä jaksottaiseen kertaamiseen (opettaja edellä ja lapset perässä).

Ensimmäisen koulun tehtäviin kuului myös käsityö ja leikki, mutta tässä kirjassa niistä on vain maininta. Leikin tuli olla lastenleikkiä.

Edellä mainittujen oppiaineiden lisäksi alkeisopetukseen kuului vielä käsityöt ja leikki, mutta niiden sisällöistä ja ”menettelöistä” ei Ensimmäinen koulu -kirjassa ole muuta kuin maininta. Paitsi että leikin tulla olla "lastenleikkiä.

Kirjoittajasta

 L ucina Hagman (1856 - 1946) valmistui Jyväskylän seminaarista kansakoulunopettajaksi  vuonna 1875. Hän aloitti samana vuonna  Hämeenlinnan valmistavan koulun johtajattarena ja opettajana.  Hagman toimi samanaikaisesti myös Hämeenlinnan ruotsalaisen tyttökoulun matematiikan opettajana vuosina 1877–1881. Hän oli naisasianainen ja useita vuosia myös kansanedustaja.

Opettajana ja pedagogina Hagman kannatti tyttöjen ja poikien yhteiskasvatusta.. Hän toimi Helsingissä ensimmäisen suomenkielisen yhteiskoulun, Suomalaisen yhteiskoulun, ensimmäisenä johtajana vuodet  1886–1899. Vuonna 1899 hän perusti Helsinkiin Uuden yhteiskoulun ja johti sitä  vuosina 1899–1935. Eläkkeelle jäätyään hän toimi sen johtokunnan puheenjohtajana ja taustahahmona aina 85 ikävuoteensa saakka.