Kuukauden kirja opetuksesta 60 vuotta sitten

Alkaneen syyskuun ensimmäinen kuukauden kirja vie lukijan 1960-luvun kansakouluun ja sen ajan opettajankoulutukseen. 

Nurmi kertoo, että huomattava osa tämän kirjan sisällöstä oli esitetty hänen vuosina -64 ja -65 laatimissa Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen opetusmonisteissa. "Opetusopin  Prakticum i-II"  

Hänen mukaansa  pääpiirteisesti   esitetyn ohjelman mukaisesti   Jyväskylän yliopiston opettajanvalmistuslaitoksessa annettiin opetusopin Prakticum opetusta viime vuosina. Lause on kirjoitettu vuonna 1966 ja kirja on ilmestynyt seuraavana vuonna

Pääsemme kirjan avulla sukeltamaan siis noin 60 vuoden taakseen aikaan, jolloin Martti kävi Kallion kansakoulua ja siirtyi Helsingin II lyseoon. 

Blogilastun teksti on pääosin suoria lainauksia kirjasta. 

Nurmi. Veli. (1967). Opetustyö tehokkaammaksi. Porvoo-Helsinki: WSOY.

1960-luvun puolivälissä elettiin vielä kansakoulujärjestelmässä.  Kansakoulunopettajia valmistui seminaareista, mutta myös yksittäisistä opettajakorkeakouluista. Kirjasta saa mainion kuvan siitä, millaiseen koulunpiton opettajakokelaita ohjattiin.

Isoissa kaupungeissa koulua käytiin aamu- ja iltavuorossa.  Suuri osa kouluista oli tuolloin pieniä, ja niissä oli yhdysluokkia. Niissä termi hiljainen opetus oli keskeinen- monessa aineessa eri luokkalaisia opetettiin vuototellen.  Osalla oli hiljainen tunti, osalla äänekäs. Luokkahuoneessa pulpetit olivat usein neljässä jonossa, ja keskeinen opetusväline oli liitutaulu Muistan, että luokissa oli taulun edessä kateederi, jonka päällä oli opettajan pöytä.

Audiovisuaaliset opetusvälineet olivat jo jossain määrin syrjäyttäneet vanhan malliset kuvataulut. Yhä oli seinäkarttoja ja käsikartastoja. Kouluradio edusti  jo vanhaa perinnettä. Magnetofoni, levysoitin  ja kielilaboratorio olivat Nurmen mkaan  tulevaisuuden opetus välineitä.

Kodin ja koulun  yhteistyöta tehtiin- kansakoululakikin vaati sitä.  Koulun juhlat olivat  kouluelämän kohokohtia: Kevätjuhlan yhteyteen järjestettiin  oppilastöiden näyttely. Se oli nimenomaan opettajien juhlaa. Heillä on tilaisuus esitellä lasten vanhemmille omia aikaansaannoksia.  Lisäksi  monessa koulussa oli kuuntelupäivia ja opettajat tekivär  kotikäynnit (kylänkäynnit). Vanhempia kutsuttiin myös iltapäivällä keskustelemaan  opettajan kamssa.

Oppikoulun pääsykoe

Vuodesta 1954 lähtien oli  oppikouluun pyrkiville järjestetty kaksi päivää kestävät pääsykokeet. Maan kaikissa oppikouluissa suoritettiin samat kokeet samoina päivinä vielä samoina kellon aikoinakin.  Niihin sisältyi äidinkielen taitoa ja matemaattista kyvykkyyttä mittaavia kokeita.

Kansakoulun opettaja joutui antamaan oppikouluun pyrkivästä oppilaasta lausunnon Kaavakkeeseen merkittiin oppilaan lukuaineiden keskiarvo, luokan lukuaineiden keskiarvo ja oppilaan lukuaineiden keskiarvon perusteella saama sijaluku. Lisäksi opettaja joutui merkitsemään ennusteen oppilaan mahdollisuuksista menestyä

Pääsykokeiden yhteydessä voivat oppilaat saada myös miinuspisteitä. Erityisesti luokallejääminen ja normaalia korkeampi ikä vähensivät kouluunpääsymahdollisuuksia tässä mielessä.  

OPETUKSESTA

Tekstissä ei juurikaan käydä läpi eri oppiaineiden ainetavoitteita, käyttäytymistavoitteita tai oppiaineiden sisältöjä -tämän onkin praktikum-kirja. Vaan ennen muuta tehokkaan oppitunnin suunnittelua.

Nurmi neuvoo, kuinka tuntisuunnitelma  laaditaan. Pääasioita ovat  oppitunnin tavoitteet ja menettelytavat. Jos tavoitteita ei  saavuteta, niin silloin on pakko välillä palata takaisin uusiin lähtöasemiin.Tällaista etenemistä ja perääntymistä kiertämistä ja karttamista on arkipäivänä tehokas Koulutyö, Nurmi kirjoittaa

Teema

Oppitunnille  valmentautuminen aloitetaan tavallisesti syventymällä opetettavan teemaan. Oppikirjaan tulee tutustua ja myös muihin tietolähteisiin. On tehtävä selväksi, mihin oppitunnin aikana pyritään ja mitä asioita pidetään kaikkein tärkeimpinä . Vieraat käsitteet on merkittävä muistiin. 

Muodollinen asu

Oppitunnille  valmistautumisen toisessa vaiheessa pidetään silmällä  tunnin muodollista asua. Siihen kuuluvat lähinnä opetusaineksen sovelluttaminen oppilaiden kypsyystasoa vastaavaksi, yksilöllisten erojen ja motivaatiotekijöiden huomioon -ottaminen, sen havainnollistaminen ja opetettavan teeman rinnastaminen ja sijoittaminen omalle paikalleen sekä kysymyksessä olevan aineen että myös muiden oppiaineiden kokonaisuudessa. 

Edelleen on opettajan mietittävä, mitä menetelmää hän aikoo käyttää opetuksessa. Vielä on suunniteltava minkälaisiin oppimiskokemuksiin viitataan eli mitä menettelytapoja käytetään.- 

Havainnollistamisessa on suoritettava valintaa audiovisuaalisten opetusvälineiden, kuvataulujen, karttojen, havaintovälineiden ja muiden sellaisten kesken. Taulun käyttökin voidaan etukäteen suunnitella varsin yksityiskohtaisesti. Taulun dispositio palvelee myös muistin tukena tunnilla kun se sopivasti sijoitetaan opettajan pöydälle.

Traditionaalinen oppitunti

Traditionaaliseen oppituntiin kuuluu kaksi päävaihetta:  vanhan tehtävän kuulusteleminen ja uuden aiheen valmistus.  Nurmen mukaan viime vuosina vanha tehtävän kuulustelun osuutta on pyritty entisestään vähentämään. Vanhan tehtävän kuulustelua varten on suunniteltava tehokkaita kysymyksiä.  Uuden asian opettamista valmisteltaessa taas on harkittava, mihin kysymyksiin voisi saada vastauksen suoraan oppilailta.

 Erityisesti on pohdittava, miten oppilaat saataisiin innostumaan tunnin aiheeseen. Miten oppilaiden kiinnostus saataisiin viriämään teemoihin jotka eivät itsestään kiinnosta heitä?  Eräs ratkaisu asiaan löytyisi siitä, että juuri tällaisia epäkiitollisia aiheita opetettaisiin tavallista innostuneenpana,  Eloisa esitystapa näet jo sinänsä motivoi oppilaita.Valitettavasti on niin että nämä aiheet eivät yleensä kiinnosta sanottavasti opettajaakaan. 

Herbart-zillerilinen metodi ja Kysymys-vastaus-tekniikka-olivat  vallalla koulussa.  Kysymyksen tuli käyttää kysymysanaa. Vastaajan nimen mainitseminen riittää oikeaa vastausta ei tarvitse toistaa nurmen mukaan oikean vastauksen saatuaan opettaja voi jatkaa opetusta ei tarvitse hymyillä tai sanoa kyllä joo.

Herbar-zilleriläinen opetus otti huomioon psykologisen periaatteen, että asiat opetetaan niin, ettei opetukseen jää aukkoa.  Käsitteet tuli selittää. Opetuksen tuli pohjautua aikaisempiin mielteisiin. Oli edettävä järjestelmällisesti ja hitaasti. Kun opittavasta asiasta tuli tehdä pysyvää omaisuutta  monipuolisen harjoituksen ja sovellutuksen välityksellä useaan kertaan, tunnin aikana tapahtuva oppilaiden tekemien virheiden oikaiseminen ja oikeassa olemisen toteaminen oli asialle eduksi. 

Asioiden toistaminen ja interjektiomainen esitys olivat tehokkaan oppimisen vankkoja kulmakiviä. Yleiskatsais alkuun ja loppuun. Yhteenvero, kertaaminen, eriyttäminen.

Liitutaulu

Opettajan keskeinen työväline oli  liitutaulu. Sitä tuli käyttää oikeaoppisesti:  Luokan taulu tai taulut suovat erinomaisen mahdollisuuden asioiden havainnollistamiseen. Taulutyö  kannattaa luonnostella ennen tuntia. Taulun käyttö aloitetaan yleensä vasemmasta laidasta, mistä vähitellen siirrytään oikealle. Otsake (iskulause) kirjoitetaan usein taulun keskelle joko tunnin alussa tai muussa sopivassa kohdassa. Opettajan  ei tulisi tarpeettoman usein puhua tauluun päin Voidaan piirtää liidulla ja myös kostealla sienellä, Myös  lapset voivat suorittaa taulutyötä 

Oppikirjat

Oppikirjat olivat kouluopetuksessa keskeisellä sijalla. Niitä seurattiin Nurmen mukaan  lähes orjallisesti sekä opetussuunnitelmallisesti että metodisesti. Monessa aineessa kirjat olivat tulleet sisällöltään laajemmiksi ja kooltaan suuremmiksi. Kansiin oli tullut väriä. Painoasu ja paperin laatu olivat parantuneet. Kuvia oli enemmän. Luettelonomaisiin kirjoihin oli  liitetty varsinkin viime vuosikymmeninä  laajoja deskriptiivisiä   osia. Oppilaille tarkoitetut harjoitus tehtävät olivat lisääntyneet. Kappaleet oli suunniteltu kutakin oppituntia varten erikseen niin. että yhdellä oppitunnilla ehditään sopivasti käsitellä yksi kirjan kappale..

Nurmen mielestä, jos oppikirjoja suunniteltaessa otettaisiin huomioon eräitä ohjelmoinnin opetuksen periaatteita, oppikirjat paranisivat huomattavasti entisestään. Kukin oppikirjan kappale voisi muodostaa ohjelman, jonka mukaan oppiminen tapahtuisi pienin askelin tietynkaltaisen assosiaatiojärjestelmän pohjalta.  Kysymyksiin voisi löytyä vastaus vaikkapa kirjan lopussa oleva olevasta vastaustaosastosta. Uudet asiat kertautuisivat eri muodoissa muutaman kerran varsinaisen oppimisen jälkeenkin 

Oppikirja  antaa  yhä vielä niin kuin ennenkin vihjeitä myös opetusmenetelmään. Se sisältää myös aimo annoksen kasvatuksen tavoitteita. Kaiken kaikkiaan oppikirja on opettajan rinnalla kouluopetuksen toinen kulmakivi.  

Monia  muitakin menetelmiä

Nurmi esittelee muitakin työtapoja: demonstraatiot, dramatisointi, hiljainen työ. juhlat, kouluradiotunti. koulutelevisiotunti. lukutunti, opetusretket, oppimispelit ja - leikit,  rainatunti (ohjelmavihkonen). ryhmätyö, välitön opetus, täysin opettajajohtoinen tunti. yksilöllinen tyskentely.

” Ennen  kouluradiotunnin alkamista opettajan on niveletttävä kuunneltava ohjelma ennen opittuun ja valmistettava siis pohjaa kuuntelulle. Lisäksi on tarpeen antaa oppilaille tehtäviä, joihin he saavat syventyä kouluradiota kuunnellessa. Vielä on tarkoituksenmukaista tehdä kuuntelutunnin päätyttyä yhteenveto kuluista asioist."

” Televisio-opetuksella on tarjottavana runsaasti mahdollisuuksia opetustyötä varten. Vieraiden kielten opettaminen ainakin syrjäseutujen ja harvaan asuttu paikkakuntien tarpeeksi saattaa käydä päinsä television välityksellä. Televisiotuntien suunnittelussa voidaan käydä hyväksi eri alojen parhaita kykyjä koska televisiolla on mahdollisuus suorittaa ne tarvittavat kustannukset ohjelmisto. 

” Yksilöllisen työn pääperiaatteena on, että oppilas saa edetä opiskelussa kykyjensä muka isesti.  Kyvyiltään eritasoiset oppilaat työskentelevät yksilöllisen työn tunneilla eri vaikeusastetta olevien tehtävien kanssa tai niin kuin ohjelmoitussa opetuksessa on asianlaita, kukin etenee vaikeutuuvan  tehtäväsarjan suorittamisessa omalla persoonallisella nopeudellaan." 

Ohjelmoitu oppiminen

Ohjelmoitu  oppiminen  oli 1960-luvulla uutta. Ohjelmoitu oppiminen toimi Nurmen mukaan  monien oppimispsykologisten lainalaisuuksia varassa mm.  positiivinen vahvistaminen, vahvistamisen minimaalinen viivytys, negatiivisten voimistimien välttäminen, motivaatio, yksilöjen välisten erojen huomioonottaminen. Neutraali ilmapiiri .

Samat periaatteet antoivat myös traditionaalisen opetukselle lisää tehokkuutta. Ohjelmoidun  oppimisen edustajat uskovat, että käyttäytyminen, jota palkitaan vahvistuu, mutta rangaistu käyttäytyminen heikkenee. Vahvistavaksi tekijäksi riittää jo se, että oppilas tietää olevansa oikeassa.Esimerkiksi vastausta antaessa laskentotunneilla lienee edullista antaa oppilaiden käyttöön tuloskirjoja ja oikeita tehtävä ratkaisuja niin, että he voivat saada välittömästi tietoa oikeista suorituksista. Oppilailla tulisi olla mahdollisimman paljon tilaisuuksia suoritustensa tarkistukseen näin oppilaat saavat mahdollisimman pian tiedon oikeasta vastauksesta.

Uudenlainen oppitunti

Nurmen mukaan nyt oli jo aika esittää malli oppitunnista, jossa on luovuttu tavanomaisesta vanhan kuulustelua ja uuden tehtävän valmistelusta sisältävästä oppituntirakenteesta. 

Tunti jaetaan kahteen suunnilleen yhtä pitkään jaksoon. Tunnin loppuosa käytetään opettajajohtoiseen valmistukseen.  Alkuosa taas oppilaskeskeiseen ryhmätyöhön ja yksilölliseen työskentelyyn. Näin ollen aihetta opitaan tehokkaasti kahtena eri tuntina. Eikä yhtenä niin kuin tavallisesti. 

Oppilasarvostelusta 

Nurmen mukaan Viime aikoina oli oppilasarvosteluun kiinnitetty erityistä huomiota. Sitä oli pyritty valottamaan sekä teoriasta käsin että käytännön pohjalta. Ihanteellista olisi, että jokainen opettaja kykenisi antamaan oppilailleen jokaikisestä oppiaineesta sellaisen arvosanan. että se merkitsisi täsmälleen samaa kuin jonkun toisen opettajan antama vastaava arvosana.  Mutta valitettavasti olosuhteet eivät ole näin mutkattomat. 

Hänkin deoi koulusaavutustestejä. Halutessaan määritellä luokkansa yleistason jossakin aineessa opettajan tulisi  hankkia koulusaavutus testi sen toteamiseksi.

koulukokeilla oli arvostelussa huomattava sijaansa  ainakin joissain aineissa. Niissä tulisi käyttää  eri   kysymystyyppja sekä  eri vaikeusasteisia kysymyksoä (helpommista alkaen)

Numeroarvostelun rinnalle toivottiin sanallista arviointia. "Onkin varsin toivottavaa, että tällaista tietoa numero arvostelun ohessa voitaisiin oppilaista antaa lähinnä vanhemmille. Numeroarvostelun rinnalla on aiheellista ja tarkoituksenmukaista käyttää myös sanaalista arvostelua joko suullista tai kirjallista, mikä kulloinkin parhaalta näyttää."

Käytöksen arvosanaa alennettin  kansakoulussa  kympistä verrattain harvoin. Huolellisuuden ja tarkkaavaisuudessa arvsana 8 oli jo tavallinen. Mitä tuo tarkaavaisuus oikein on? Formuloitakoon määritelmä tarkkaavaisuudensta näin: tarkkaavaisuus on opetuksen kiinteää seuraamista tai jonkin annetun työn intensiivistä suorittamista oppitunnin aikana.

Luokan työrauha 

Kaikkein eniten opettajille päänvaivaa ja ylimääräistä jännitystä epävarmuutta aiheuttavia kysymyksiä olivat tehtyjen tutkimusten mukaan juuri koulun kurinpitoon liittyvät ongelmat. Ainahan on ollut opettajia, jotka pystyvät vaivattomasti saamaan työrauhan luokkaan.Opettajissa on runsaasti sellaisia joilla ei ole lainkaan kuriprobleemaa. Kuri pysyy kuin itsestään. Mistä se johtuu?  Näyttää siltä kuin kurinpito kyky liittyisi läheisesti opettanut kokonaispersoonallisuuteen. Se ei aina  riipu fyysisestä koosta eikä äänen voimakkuudesta. Se on jotakin näkymättömämpää ja kuitenkin oppilaat näkevät sen tuossa tuokiossa.

On hyvä tuntea työrauhan häiriöiden alkumerkit  niiden eliminoimiseksi heti alkuunsa. Se  myötävaikuttaa työrauhan pysyvään  säilymiseen luokassa. Reipas opetettaviin  asioihin käsiksi käyminen ja eloisa virkeä opetustapa lisäävät oppilaiden luottamusta opettajaansa. Työrauha voitaisiinkin määritellä olotilaksi, jossa kullakin oppilaalla on optimaalinen oppimistilanne. Häiriön  syyt ovat moninaisia. Toiset koululuokat ovat kurinpidollisensti vaikeampia kuin toiset.

Hyvällä opetuksella on mahtava kurinpidollinen voima,  niin kuin Uuno Cygnaeus  jo aikanaan mainitsi .Opeta hyviä tapoja ja tottumuksia ekasta luokasta lähtien  Anna luottamustehtäviä oppilaille. Voittopuolisesti myönteinen asenne oppilaisiin on yleensä hyvän työrauhan takeena. Ole rauhallinen samalla reipas opettaja.

Vinkkejä: Opetuksen lyhytaikainen keskeyttäminen. Kysytään häiriön aiheuttaneilta  oppilailta tavan takaa opetukseen liittyviä seikkoja tai annetaan heille erinäisiä tehtäviä suoritettavaksi. Pedagoginen katse otsa rypyssä. Kasvojen ilmeistä on monta vivahde-eroa.  Lyhennä muutamalla askeleella opettajan ja häiriötä aiheuttavan oppilaan välimatkaa. Mainitse oppilaan nimi. Anna varoitus joko hiljaa tai kahden kesken tai luokan kuullen. Aärimmäisissä tapauksissa käytä lain määräämiä rangaistuksia: seisottaminen ja  jälki-istunto. Jälki-istunnossa  kannattaa käyttää ainakin osa  ajasta keskusteluun tuijottamisen sijasta.

Veli Nurmi (1928-2015)

Professori Veli Nurmi kuoli pitkään sairastettuaan  86-vuotiaana. Hän  suoritti oppikoulun yksityisesti .Valmistuttuaan kansakoulunopettajaksi hän toimi  Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa 1953–1965. Hän väitteli tohtoriksi 1964.  Nurmi nimitettiin 1965 kouluhallituksen kouluneuvokseksi ja seuraavana vuonna opetusministeriön opetusneuvokseksi. Vuodet 1969–1971 Nurmi oli käynnistämässä Joensuun korkeakoulua vt. rehtorina ja kasvatustieteen professorina. Vuodet 1970–80 hän oli ministeriön opetusosaston apulaisosastopäällikkönä. Nurmen johdolla toiminut komitea  valmisteli uudistusta, jossa peruskoulun opettajien koulutus siirtyi yliopistoihin ja  seminaarilaitos ajettiin alas. Vuonna  1971 säädettiin  sitten uusi opettajankoulutuslaki. Nurmi palasi akateemiselle uralle  vuonna  1980 ja oli 1980–88 Oulun yliopiston kasvatustieteen professori ja osaston dekaani.