Pitkästä aikaa löytyi taas aikaa sulatella melko uutta, aika vaikeaa kasvatusalan teosta. Otsikko vaikuttaa ensin tosi selkeältä, mutta kirjan edetessä tuota aivan keskeistä teoria-käsitettä ei oikein koe portin avaajaksi
Tietokirjailija itse esittelee teostaan: Tämä on teos teorian historiasta… Kirja kertoo historiallisesta kerrostumasta, sarjasta arkeologisia kaivauksia.
Matkan varrella tällaista hieman yksinkertaista lukijaa helpottaa, jos lukee kirjaa arkisemmin vastaukseksi siihen, mihin ongelmiin tai tarkoituksiin kasvatuspohdintaa on eri aikoina kohdistettu ja käytetty. Saari erottaa seuraavat teorian aikakaudet:
- Antiikki
- Keskiaika
- Uusi aika: metodikeskeisyys
- Valistuksen aika
- Empiirinen kasvatustiede
- Kriittinen teoria
- Kasvatustiede nyt
Kasvatusteoria antiikin aikana
Jos oikein tekstiä luen, niin antiikissa kasvatus liittyi todellisuuden katseluun. Pohdinnat vaativat ottamaan etäisyyttä arjesta, kuten askeetit tekivät. Kasvatus oli oman itsen kasvatusta.
Monet antiikin auktoriteetit: Sokrates, Platon, Protagoras ja Aristoteles halusivat ihmisen tuntevan itsensä. Uskon jumaliin rinnalle ja tilalle tuli usko järkeen kosmoksen hallinnassa.
Syntyi ajatus kaikkia (vapaita) kansalaisia koskevasta kasvatuksesta: paideiasta. Koulu nähtiin vapauden tilana. Kasvavalla ei ollut omaa kasvattajaa.Sofistit synnyttivät lääketieteellisiä, retorisia ja filosofisia kouluja, joissa oltiin ja pohdittiin maailmaa yhdessä (ja rauhassa).
Sokrateen keskustelu on hyvä esimerkki antiikin ajan metodista. Toinen on vaikka Quintilianuksen Instituutio oratorion muistisäännöt.
Kasvatusteoria keskiajalla
Antiikin henkinen harjoittelu siirtyi keskiajalle tultaessa erämaiden askeettiyhteisöjen kautta 300-luvulla kristillisiin luostareihin. Luostariliikkeessä maailma hylättiin ja vetäydyttiin etsimään jumalaa. Luostarit olivat erittäin eristyneitä ympäristöjä.
Luostareissa jatkui antiikin stoalainen perinne. Maailmasta vetäydyttiin. Itsekasvatus jatkui. Kasvatusteoria keskittyi kehittelemään ns. jatkuvia, hengellisiä harjoituksia. Materiaalina olivat kristilliset tekstit.
Luostareissa tarvittiin kouluja. (Köyhät) perheet lahjoittivat (hylkäsivät MH) lapsia luostareihin (ns. ableaatit). Lapset velvoitettiin omistautumaan vain luostariin. Omasta omaisuudesta luovuttiin.
Tekstien ulkoaoppimiseen luotiin metodeja. Luostarien kouluissa pidettiin lektioita, tekstiä luettiin hiljaa ja ääneen yhä uudelleen ulkoa. Kävellessä. Levätessä. Työtä tehtäessä. Muistisääntöjä käytettiin.
Luostarien metodiikka jatkui vielä 1800-luvulla kansakoulunopettajaseminaareista. Herätys klo 5. Nopea kylpy.Aamupala. Opintoja kello 22:een. Tiukka kuri ja järjestys. Elämää omistettiin (itse)kasvatukselle kuten munkit ja nunnatkin. Opettaja tutki ja avasi sielunsa tilaa ja vahvisti kutsumustaan.
Teoria uudella ajalla: metodikeskeisyys
Luostarien vaikutus heikkeni luonnollisesti 1500-luvulla alkaneen uskonpuhdistuksen myötä. Koulujen luonne alkaa muuttua.
Jo keskiajalla oli syntynyt yliopistoja, joissa saatiin pätevyys muihinkin ammatteihin kuin papiksi.Yliopistoissa oli käytössä jo 1100-luvulla (käsin) kirjoitettuja tekstejä. Niihin lisättiin värejä, kuvia ja sisällysluetteloita. 1400 luvulla oli keksitty kirjapainotaito.
Nyt alettiin organisoimaan myös pienten lasten kouluja. Esiin nousi klassisia pedagogeja.
Nyt kasvatusteorian huomio oli nimenomaan tehokkaasti organisoidussa koulutyössä.
Sisällöt: Petrus Ramus ideoi Ensyklopedia. Oppimäärällä oli kokonaisrakenne. ikäänkuin miellekartta. 1600-luvulla Comenius loi oman pansofiansa.
Metodit: Petrus Ramus oli menetelmien yksinkertaistamisessa tehostamisen pioneeri ja oikotien mestari.
Keskeisiä klassikoita olivat 1600-1800-luvuilla: Comenius, Pestalozzi ja Herbart.
Jesuiitat loivat systemaattisen opetussuunnitelman Radio studiorum.
Valistuksen kasvatusteoria: vapaus
Valistuksen aika 1700-1800-luvuilla oli yleispätevien metodien jatkuvaa etsintää. Niitä etsivät mm. Pestalozzi ja Fröbel. Pestalozzi oivalsi, että kirja ei riitä, tarvitaan myös esineitä.
Herbart loi metodia, jolla ihmisen mieltä voisi ennustaa matemaattisella tarkkuudella.
Samaan aikaan ns. massakoulutus alkoi levitä. Herbart ja hänen teoriansa muodollisista asteista sai Pestalozzin metodin rinnalla keskeisen aseman opettajakoulutuksen metodioppaissa,
Kasvatuksen teoriassa kiinnostuksen kohteet laajenivat sisällöistä ja metodeista. Kiinnostus suuntautui kouluun instituutiona; sen rakennuksiin, luokkiin, oppikirjoihin, lukujärjestyksiin, oppiaineisiin, opetussuunnitelmiin, tutkinnoihin.
Jo 1600-luvulla koulujärjestelmään kuului eri asteita: pedagogio, triviaalikoulu, lukio ja akatemia. Oppikirjoja tuotettiin eri oppiaineisiin.
1800-luvulla koulu imaisee sisuksiinsa suuren osan kansalaisista.
Kasvatusteoriaa lakkasi tarkoittamasta sielua muokkaavaa itsekasvatuksellista toimintaa. Kasvatusteoria muuttui metoditeoriaksi.
Haastajia
Vuonna 1789 ranskan suuri vallankumous haastoi myös kasvatusteorian. Nyt esiin nousi oikeus kasvun vapauteen ja vaatimus lapsen oikeudesta luonnolliseen kasvuun (metodi. Rousseau). Emilellä oli yksityisopettaja. Metodina olivat otolliset tilanteet ja vapaus lapsuudessa. Tolstoi syttyi vapauden ideaan ja käynnisti 1800-luvulla useita kouluja.
Toinen haastaja oli 1800-luvilla Immanuel Kant. Kolmas saksalainen Humboldt, joka määritteli kasvatuksen päämääräksi ihmisessä olevien sisäisten potentiaalinen täysimittaisen ja monipuolisen kehittymisen sekä yksilölliksi että kansallisvaltion yksilöllisyydeksi.
Empiirinen kasvatustiede
1800-luvun lopulla kasvatustiedettä haastoi Thorndiken ajatus. Oppiminen on yhdistelemistä ärsykkeiden ja reaktioiden liittämistä toisiinsa. Syntyy positivismi: ihminen oppii kuin eläin. Oppimista voidaan tutkia fysiikassa.
Nyt kyseenalaistetiin mm. Kantin epäkäytännölliset teoriat. Koulukasvatuksen tulisi perustua empiiriseen tietoon. Skinner loi behavioristisen teorian ja opetuskoneet.
Alkoi aika, jossa kouluista tehtiin tosielämän suuria laboratorioita. Tiukkoja standardeja vaadittiin Tyler rationale: tavoitteet ohjaa vaan menetelmiä materiaalia ja sisältöjä
Kriittinen teoria
1960- luvulla levottomuudet levisivät kasvatusteoriaan. Haastajia olivat vapauden ja kriittisyyden periaatteet. Marxilaisen kritiikki kohdistui epäoikeudenmukaisuuteen valtiokoneistojen ideologiassa. Kriittinen pedagogiikka (mm. Freire) nosti esiin vaatimuksen sorrettujen vapauttamisesta. Lääkkeenä olisi kouluton yhteiskunta
Kasvatusteoria Nyt
Nyt 2020-luvlla keskustelussa ovat nousseet uudelleen: valistus .järjen ja yksilön vapaus. Koulu on instituutio, joka eristää arkisesta elinympäristöstä, jakaa luokkiin ja pakottaa seuraamaan ennalta laadittua opetussuunnitelmaa.
Antiikista saakka koulutukselle keskeinen asia on yhteiskunnan toiminnan ylläpitäminen ja muuttaminen. Yhä opettajan, kasvattajan on ensin kasvatettava ja hillittävä hallittava itseään
Ja samalla: asiantuntijuuteen kasvamiseen kuuluu aina kasvatusta koskevien itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti