Pedagogiikan historian kaivauksilla 3

  Virkistän itseäni tekemällä aikamatkoja pedagogiikan historiaan. Kun tarpeeksi kaivaa, löytää aina jotain vänkää. Tässä osassa  esittelen löydöksen nro3:   

Tietokirja

oppikirjana 

KYSYMYS: Miksi? Mihin sillä pyrittiin?

Kaivauskertomus

Elettiin 1990-luvun puoliväliä ja syvää lamaa.  Koulun määrärahoja leikattiin useita prosentteja joka vuosi. Opettajien oikeuksilla pyyhittiin pöytää. Pakkolomia Sijaiskieltoja. Säästövapaita.  Paperipyyhkeet puolitettiin. Uusin oppikirjoihin ei ollut varaa. Vanhoja repaleisia kierrätettiin.

Helsinki Mediasta otettiin syksyllä 1995 yhteys mm. Auroran kouluun ja pyydettiin mukaan kokeiluun, jossa käytettäisiin  reaaliaineiden  (historia, uskonto, luonnontieteet) oppikirjojen  sijasta lapsille tehtyä tietosanakirjaa.  Yksi luokka saisi ne kirjat ilmaiseksi käyttöönsaä. Mikä ettei. Myös  uudessa pedagogiikassa haluttiin siirtyä valmiiksi tuntipaloiksi  leikattujen tekstien pänttäyksestä kohti omatoimista tiedonhakua. Luokanopettaja Uma Jutilan  suostui antamaan 5b-luokan kokeiluluokaksi. 

Kyseessä oli 644 sivuinen lasten kuvitettu tietosanakirja, uuden ajan moniaiheinen kuvaensyclopedia.  Kirjassa oli lapsille editoituja artikkeleita, kuvia, karttoja jne.  Alkuperäisen Children’s illustrated encyclopedia- teoksen oli suomentanut  ja Suomeen soveltanut Ilkka Rekiaro.  

Sain itsekin opettaa tuota 5b-luokkaa tässä kokeilussa. 

Kesäkuussa lähetettiin sitten  kooste Auroran opettajien kokemuksista. Teosta oli koekäytetty  oppikirjana realiaineissa (historia, YPI, uskonto) ja tukimateriaalina käsitöissä, kuvaamataidossa ja musiikissa. Kokemuksemme oli, että tietokirja sopi parhaiten Ypiin. Muissa aineissa  kirjasta puuttui liikaa oleellisia ops-osuuksia. Teksti oli vaikeaa ja kirja oli iso ja painava repussa kannettavaksi

Kokeilu päättyi siihen. Kirjasta toki otettiin uusia painoksia ainakin vielä vuonna 1999. Uudemmissa painoksissa kirja oli jaettu kahteen osaan. Että se ainakin opittiin.

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

Että sellainen kokeilu. Tuohon aikaan  rohkaistiin kokeilemaan  vaikka mitä.  Itse idea oppikirjasta, jossa on useita oppiaineita yhdessä, ei ollut ihan vieras. 1980-luvulla  kouluille tarjoiltiin mm. oppikirjaa, jossa oli samoissa kansissa ympäristöoppia, opiskelutekniikkaa ja  kansalaistaitoa. Kullekin aineelle oli varattu opetusaikaa 0,5 vvt. 

 Ja jos mennään historiassa vielä kauemmas, niin jo 1600-luvulla Comenius laati  alkeisopetukseen ensimmäisen systemaattisesti kuvitetun oppikirjan: ”Orbis pictus” (Maailma kuvina). Se oli yleisoppikirja, joka perehdytti asiatietojen ohella äidinkieleen ja latinaan.  

Niinkuin tiedämme, elämme tänään edelleen oppiainekohtaisten oppikirjojen aikaa. Tekniikan kehitys mm. tietokoneet, cd-rommit ja Internet veivät pitkälti jo 1990-luvun lopulla perinteisten tietosanakirjojen markkinat. Mutta löytyy noita  teoksia yhä Auroran koulun kirjastosta,