Kokous alkoi klo 18 ja päättyi klo 22. Puolivälissä oli kahvitauko. Minä otin karjalanpiirakan ja lasin vettä.
(KUVA) Tulipa lopulta tilaisuus luovuttaa signeerattu teos Perinneseuran puolesta kaupunginjohtajalle.
Tekniikka vielä hapuili-varsinkin minulla. En saanut liitettyä Maccia verkkoon - jotta pääsisi oncloudsiin - joten oli pakko käyttää teollisuusstandardin mukaista vakiolaitetta. Ja minähän naputin sillä ihan päin seiniä ja varailin puheenvuoroja ihan vääriin momentteihin.
HETI startin jälkeen oli info-osuus toimista, joilla Espoo ottaa vastaan Ukrainan sotapakolaisia. Valmiutta ja hyvää asennetta on.
Illan pääteema: hyvinvointi
Suunnitelmistakäytiin perinpohjainen keskustelua. Ensin kuultiin ryhmien puheenvuorot ja sitten valtuutettujen ajatuksia. Demarien ryhmäpuheenvuoron -ja oikein hyvän sellaisen - käytti Helena Marttila.
Valtuutettujen puheenvuoroja oli ainakin 30. Demarien Johanna Värmälä nosti esiin lasten terveellisen ravinnon meerkityksen ja sai läpi toivomuksen, että ateriapalvelujen ammattilaisten (mm. Espo Catering) otettaisiin vahvemmin mukaan edistämään lkoulujen ja päiväkotien terveellisiä ruokailutottumuksia.
Hannele Kerola korosti, että kaupungilla on lakisääteinen tehtävä edistää hyvinvointia. Hänestä hyvointitoimenpiteiden tuli perustua tietoon ja ne tuli kohdentaa oikein. Aulikki Pentikäisellä on pitkä kokemus pitkäaikaistyöttämistä, Työttömien heitä kunnioittava kohtaaminen on tärkeää. Jama Mohamed Ali esitti, että perustettaisiin työryhmä turvaamaan kouluhyvinvointia. Hän oli huolissaan maahanmuuttajalapsista, joiden opettaja on äärioikeistolainen.
Pääosa eri ryhmien hyvinvointipuheenvuoroista oli älykkäitä ja isolla sydämellä pohdittuja. Rasistiset muutosehdotuksia valitettavasti tehtiin,mutta ne kaatuivat äänestyksissä.
Oma puheenvuoroni
Itse keskityin pieneen joukkoon lapsia ja nuoria, joka on rikki. Niihin, jotka hakeutuvat jengeihin ja sotkeutuvat huumeisiin, väkivaltaa, aseisiin. Miksi? Koska ryhmään kuuluminen on ihmisen perustarpeita: kuulua joukkoon, jossa voi kokea onnistumista, jossa arvostetaan (status), jossa saa vapautta ja mahdollisuuksia olla avuksi. Olla tarpeellinen.
Miksi tätä tyydytystä haetaan pahaa tavoittelevista jengeistä eikä hyvään ohjaavista yhteisöistä esim. koululuokista?
"Eikö kouluilla ole riittävästä imu- tai pitovoimaa? Tai onko kouluilla jopa liikaa poistyöntövoimaa? Keskitymmekö liikaa estämään pahaa sen sijaan että rakentaisimme kapasiteettia edistää hyvää."
Heitin yhden konkreetin idean: Kouluissa tarvitaan aikaa rakentaa luokkaa yhteisönä. Ratkoa yhdessä eteentulleita ongelmia. Tehdä asioita yhdessä. Kansakoulussa tähän oli luokan oma tunti. Oppikoulussa oli luokanvalvojantunti. Otetaan ne uudelleen käyttöön. Se ei maksa mitään. Yhteisöllisyyden rakentaminen vaatii aikaa opettajalle kohdata oppilaat eikä vain opettaa. Kaikki tärkeä tapahtuu kohtaamisissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti