Lakon syyt
1970-luvulla julkisen sektorin ja erityisesti koulutettujen akavalaisten ansionkehitys oli ollut todella kehnoa. Tilanteeseen haluttiin korjaus taloudellisesti erittäin hyvinvoineella 1980-luvulla.
Tavoitteena oli korjata palkkojen jälkeenjääneisyyttä ja saada uusien koululakien opettajille aiheuttamasta työmäärän lisäyksestä (mm. tuntikehysjärjestelmään siirtymisestä) korvaus.
Opettajien palkkaus ei vastannut työn vaativuutta. Alkupalkka oli matala. Palkkausjärjestelmä oli liian monimutkainen. Oppituntien valmistelu, jälkityöt ja muut oppituntien ulkopuoliset työt olivat palkkauksessa liian vähäisessa asemassa. Opettajien sairaus- ja virkavapausajan palkkauskin oli yleistä tasoa huonompi. Lisäksi OAJ halusi omaa virkaehtosopimusta.
Lakon valmistelu alkoi
Jo vuonna 1980 oli lähetetty OAJ:n valtuutetuille kysely lakkovalmiudesta. Yli 80 prosenttia heistä oli tarvittaessa valmiit lakkoon palkkakehityksen korjaamiseksi. Seuraavan vuonna lähettiin tiedustelu jäsenille. Heistä yli 50 prosenttia oli tarvittaessa lakon kannalla. Tahtoa siis oli.
10.10. 1983 valittiin Erkki Kangasniemi OAJ:n palkkaosaston päälliköksi ja näin vastaamaan neuvottelutoiminnasta. Akava oli ”sopivasti” OAJ:n esityksestä irtisanonut omalta osaltaan lokakuussa 1983 pääsopimuksen, joka määrittelee neuvottelumenettelyä. Irtisanomisaika oli kuusi kuukautta.
Tammikuussa 1984 lisättiin työtaistelukoulutusta ja aloitettiin lakon konkreetti suunnittelu. Oli kiire, koska kesä oli tulossa, eikä kesällä kannata lakkoilla.
OAJ jätti 8.3. 1984 lakkovaroituksen. Alunperin mukana olivat myös yksityiskoulut, kunnalliset lukiot ja normaalikoulut. Kun valtion sopimus hyväksyttiin 17.3. 1984, nuo koulut tulivat sen sopimuksen piiriin ja niiden opettajat jäivät lakon ulkopuolelle.
Lakko alkoi
Valtakunnansovittelija Teuvo Kallio teki monien neuvottelujen jälkeen 1.4. sovintoesityksen. Se hylättiin.
Opettajien lakko alkoi maanantaina 2.4.1984. Sen rivakkuus tuli Kunnalliselle sopimus-valtuuskunnalle yllätyksenä.
OAJ oli kampanjoinut opettajan työn arvostuksen puolesta teemalla: ”Opettaja on kiva ihminen.” Kunnallinen sopimusvaltuuskunta ei varmaankaan pitänyt opettajia kivoina tuona keväänä. OAJ oli ensimmäinen lakkoon mennyt akavalainen järjestö ja se veti mukaansa 13 muuta akavalaista kunnallista virkamiesryhmää lääkäreistä lasten- tarhanopettajiin.
Lakko toteutettiin ovelasti kaksivaiheiseksi porrastettuna. Se alkoi ensin Helsingissä, Imatralla, Vaasassa ja Vantaalla. Kahden viikon kuluttua lakkoa laajennettiin. Mukaan tulivat mm. Espoo, Turku ja Tampere. Silloin lakossa oli yhteensä 7204 opettajaa. Taktiikkana oli, että noin 80 000 opettajalta kerättiin pientä lakkoavusta, ja niillä maksettiin korvauksia vain runsaalle 7000:lle opettajalle.
Työsulku
Työnantajapuolta strategia ärsytti, koska muu suuri opettajajoukko rahoitti työtaistelun ja järjestöllä olisi ollut taloudelliset rahkeet olla lakossa vaikka kuinka pitkään. Kokoomus ja vasemmistoliitto olivat lakkomme puolella ja demarit vastustivat sitä jyrkästi. Silloinen kunnallinen sopimusvaltuuskunta saikin valtuuskunnassaan läpi työsulku-uhkapäätöksen täpärästi hallituspuoleen edustajien äänin 11-9.
Työsulun piti alḱaa 20. 4. 1984. OAJ vei kuitenkin taktisesti tämän päätöksen virkariitalautakuntaan, josta tuli kaksi viikkoa lisäaikaa. Käytännössä sitä työsulkua ei ehditty koskaan toteuttaa.
Mielenosoituksia
Kalevi Sorsan hallitus ja Helsingin Sanomat syyllistivät opettajia "hyväosaisten kapinasta. Suurelle yleisölle opettajien lakko oli järkytys, mutta opettajien lakko sai kansalaisilta lähes yksinomaan myötätuntoa. Noin 80 prosenttia kansalaisista piti opettajien vaatimuksia oikeutettuina.
Järjestön yhteishenki oli koko työtaistelun ajan hyvin vahva. Rikkureita ei ollut juuri lainkaan. Työtaistelussa mukana olleista osa oli jopa vastahakoisia lakon lopettamiseen. Lakko kuitenkin päättyi vapunaattona.
Salaiset tunnustelut
Ennen lopullista sovintoesityksen antamista 29.4. Pääministeri Kalevi Sorsa oli erittäin hermostunut poliittisesti. Hän antoi nyt jo edesmenneelle työmarkkinajohtaja Raimo Nenoselle tehtävän: lakko pitää saada loppumaan. Nenonen antoi alaiselleen neuvottelevalle virkamiehelle Juho Hukkiselle tehtäväksi tunnustella salassa, luottamuksellisesti Kangasniemeltä, minkälaisilla ehdoilla lakko voisi loppua.
Kangasniemi ja Hukkinen tapasivat ja kävivät läpi yömyöhään näitä ehtoja. 150 miljoonan markan katto sille, kuinka paljon ehtoihin saisi käyttää rahaa, oli tullut jo aikoja sitten täyteen. Silloin Kangasniemi sai idean: Kun uusimuotoisen koulutuksen saaneita luokanopettajia oli silloin vielä hyvin vähän, niin hän ehdotti, että lasketaan kustannukset vain tuolloin maisteritutkinnon suorittaneiden osalta. Uusia opettajia tulisi valmistumaan 600-700 joka vuosi, ja myös he saisivat silloinkorotuksen.
Sopimus syntyi
Seuraavana aamuna valtion työmarkkinajohtaja Kallio kutsui Kangasniemen ja OAJ.n puheenjohtaja Voitto Ranteen paikalle. Hän kävi virallisesti läpi, millaisilla ehdoilla tämä lakko saadaan loppumaan. Kallio jätti ehtolistasta pois luokanopettaja-asian, mutta Kangasniemi huomautti asiasta. Viralliselle sopimuspaperille tuli myös kahden c- palkkaluokan korotus luokanopettajille. Voitto Rannekaan ei tiennyt salaisista keskusteluista, ja hän kirjoittikin muistelmissaan: ”Saatiin melkein enemmän kuin kehdattiin pyytää”.
Mitä siis lakolla saatiin?
Lakkokuntien opettajat palasivat työhön vapun jälkeen keskiviikkona. Kaikki järjestön asettamat keskeiset tavoitteet saavutettiin.
- Jälkikäteen ajateltuna lakko oli menestys. Nykyaikana ei voi kuin uneksia vastaavanlaisista palkankorotuksista, Kangasniemi totesi.
Sovittu VES tuotti opettajille kolmivaiheisen asteikkokorotuksen, sekä tietyille opettajaryhmille vielä muita palkantarkistuksia ja muutoksia työaikaan.
Uusimuotoiset maisteriluokanopettajat saivat kahden palkkaluokan korotuksen. Kaikkia nuorille opettajille järjestetty palkankorostus ei miellyttänyt. Mm. vanhamuotoisen koulutuksen saaneet luokanopettajat olivat katkeria. Eroa tuli 4 c-palkkaluokkaa. Asiasta purnattiin mm. Luokanopettaja- lehdessä: ”Luokanopettajien samapalkkaisuudesta on viime edustajainkokouksessa tehty päätös. Miten sitten on mahdollista, että OAJ:n neuvottelijat yhtäkkiä hyväksyivät ratkaisun, mikä loukkaa OAJ:n jäsenistön enemmistön, vanhojen luokanopettajien etua?”
Niinikään saatiin torjuttua esitys, että jos opetusaikaa menetetään, se korvattaisiin viikonlopputyönä tai venyttämällä lukuvuotta kesään.
Lisääntyneeseen työmäärään saatiin siihenkin kompensaatiota. Lakon lopettamissopimuksen mukaisesti opettajat saivat yhden YT- tunnin palkalliseksi ala-asteella ja erityisopetuksessa. Vappu ja itsenäisyyspäivä laskettiin virallisiksi vapaapäiviksi.
Sopimusoikeus
Menestyksekäs lakko toi opettajille tuntuvia palkankorotuksia, mutta vielä tärkeämpi oli kunnan opetusalalle neuvoteltu oma sopimus. Sen myötä vain OAJ neuvottelisi opetushenkilöstön palkoista ja palvelusuhteen ehdoista kuntasektorilla.
Vuonna 1984 julkisen sektorin lakolla oli ratkaiseva merkitys myös sille, että Akavasta tuli varteenotettava sopijaosapuoli. Opettajat saivat itsenäisen neuvotteluaseman ja oman Vessin. Lakon tuloksiin kuului myös kaikkien opettajajärjestöjen kerääntyminen OAJ:n suojiin.
Lähde
Vuonna 2015 julkaistiin yhdessä Timo Kettusen kanssa toimittamani teos "Erkki Kangasniemi - kovan pelin taktikko". Siinä Kovan Pelin Taktikko muistelee vuoden 1984 opettajien lakkoa. Tein tämän lyhennelmän blogilastuksi sen pohjalta.
Kangasniemen muistelmia voi ostaa LO-tarvikkeesta hintaan 15 € niin kauan kuin kirjoja riittää.
https://www.lo-tarvike.com/tuotteet.html?id=54580/748065
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti