Luova hulluus, nerous, prosessi - vai järkevyys?

Tuominen, Saku. (2014). Luova järkevyys.
Arkisen luovuuden ylistys. Helsinki. Otava.  253 sivua

NELJÄ vuotta sitten ilmestyi hieno teos luovuudesta. Hieno sekä muodoltaan että sisällöltään. Kirjoittaja  Saku Tuominen kertoo tehneensä sitä 25 vuotta.

Tuomisen kirjoitustyyli on omaperäinen. Teksti on kuin sinfoniaa, jossa säveltäjä leikittelee  teemoillaan. Muuntelee niitä. Palaa niihin.
Rakenne on symmetrinen. Aluksi. Lopuksi. Kirja alkaa miesten vessaan liittyvästä ongelmasta, ja pönttöön Tuominen  myös kirjansa päättää. (Kirjan lopussa on vielä  kolme  eri pituista tiivistelmää –  idea, joka antaa ajateltavaa).

Tuominen  kirjoittaa kuin aforistikko. Lyhyin lausein. Tavallisesti kappaleissa on muutama rivi. Pisimmässä taisi olla 9. Lyhyimmässä yksi. Hän kysyy ja vastaa itse. Ja kyseenalaistaa  heti perään omat vastauksensa. Verbaaliakrobaattiaa.

Tuominen ei julista korkealta. Hän on tarinan kertoja. Hän perustelee väitteensä narratiiveilla, tapahtumilla, ihmisten ajatuksilla ja tutkimustuloksilla. Ideaa kehittäen. Kysyen. Haastaen.

NIINPÄ myös sisältö on  hieno. Poimin itselleni talteen monta viisasta  ajatusta.

Luovuus- väärinymmärretty käsite

Tuominen haluaa purkaa luovuuden käsitteeseen liityviä väärinkäsityksiä. Luova hulluus on väärinkäsitys. Luovuus ei ole hulluutta. Luova hulluus on  päämäärätöntä sekoilua. Se ei ole rohkeaa, vaan omituista, rakastettavaa mutta säälittävää.  Kuten jalkapallopeli suolla.

Luovuus ei ole eikä vaadi neroutta. Tuominen ilmoittaa inhoavansa maanisesti luovaa neroutta.

Luovuuden väärinymmärystä on myös usko erityisiin luovuusprosesseihin ja keinotekoisiin luovuusworkshoppeihin. Ne eivät johda mihinkään.

Mitä luovuus sitten on? 

Luovuus ei ole itseisarvo. Se on toimintatapa, joka mahdollistaa jonkin hienon tekemisen.

Yleisesti  luovuus on omaperäisyyttä ja hyödyllisyyttä - ei (siis vain) taiteellisuutta. Tuomista kiinnostaa  arkinen luovuus.  Luovuus on jokapäiväistä ongelmien ratkomista, oivaltamista ja asioiden kehittämistä, johon jokainen pystyy halutessaan. Se koskee jokaista - ei vain jotain luovaa luokkaa. Koreografi ottaa omia askeleitaan, viinintekijä omiaa, kirjailija omiaan ja kirjanpitäjä omiaan.

Luovuus ole luonteenpiirre, luovuus on toimintatapa. Halua yrittää mennä kohti jotain hienoa.
Luovuus on halua tehdä asioita eri tavalla ja paremmin. Aidossa luovuudessa on kysymys  kahdesta asiasta. Kyvystä nähdä ja halusta tehdä. Eri tavalla, paremmin.  Not copying. Pelkkä halu ei kuitenkaan riitä.  Ideat on myös toteutettava.

Miksi hyviä ideoita ei toteuteta?

Pelkkä ideointi - eikä halukaan luoda uutta -  ei  riitä.  Ideat on myös toteutettava. Ongelma on se, että näin ei toimita. Miksi se on niin vaikeaa? Poimin 7 hyvää syytä.

1. Luulemme tietävämme (vrt. Nokia: kosketusnäyttö ei kiinnosta)
2. Emme uskalla tehdä.  Pelkäämme epävarmuutta. Olemme turvallisuushakuisia. Ihmiset ja organisaatiot. Meillä on puute rohkeudesta. 
3. Meillä on kiire. Aikaa ei tunnu olevan, ei ajattelemiseen eikä eri tavalla tekemiseen. 
4. Meillä ei ole energiaa. Kaikki energia menee arjesta selviämiseen.
5. Meillä ei ole rahaa. (Taloudelliset rajoitteet)
6. Ihmisen aivot on rakennettu säästämään energiaa. Uusi vaatii ponnistelua. Emme voi jatkaa automaattiohjauksella.
7. Työpaikan/organisaation kulttuuri estää. a) ”Näin meillä on aina tehty"-ajattelu”. Vanha riittää. b) Byrokratia isoissa yrityksissä: Joka asiaan tarvitaan lupa. Vikaa voi olla c)  huonossa ajattelussa: ei-innnovatiivisessa - uuden on oltava yhteensopivaa. Vika voi olla d)  huonosti toimivissa prosesseissa: Mitään ei tapahdu. Ei uskalleta päättää. (Ongelmien)  havainnointikyky surkastuu, jos näkeminen ei johda mihinkään. Jos ihminen näkee työpaikalla ongelmia ja kertoo niistä esimiehelle, mutta mitään tapahdu, niin jonkin ajan kuluttua hän lopettaa niiden näkemisen. e) Johto ei  luota työntekijöihin

" Useimmat organisaatiot pelkäävät kaikkein eniten yllättäviä muutoksia, epätasapainotiloja, häiriöitä, virheitä ja ongelmia. Unohtaen, että ne ovat luovuuden tärkein lähde."

Luova järjevyys

TUOMINEN tarjoaa "pelastukseksi" ideaa luovasta järkevyydestä. Järkevää luovuutta  on asioiden tekeminen uudella, erilaisella tavalla, joka on tarpeellista eli järkevää. Luovan järkevyyden ydinfilosofian hän  kiteyttää seuraavasti: ( #luovuus)

”Pidämme huolta siitä, että olemme uteliaita ja innostuneita.  Emme ota asioita annettuina, vaan kysymme ja kyseenalaistamme. Kohdatessamme ongelmia alamme valittamisen sijaan etsiä uusia vaihtoehtoisia toimintatapoja ja näemme runsaasti mahdollisuuksia ympärillämme.  Kokeilemme uusia asioita hyväksyen, että kaikki ei välttämättä aina toimi, emmekä päätä etukäteen, onko kokeilemamme idea suuri vai pieni. Sen sijaan havainnoimme ja reagoimme, tarvittaessa nopeastikin.” 

#luovuus- mallissa on neljä elementtiä:

1. Ensiksi on oltava kyky nähdä. Ihmetellä. Mikä voisi olla paremmin? On pysähdyttävä katsomaan ja tunnistettava ongelmakohdat. Usein -harmi kyllä- on helpompi olla näkemättä, vedota kiireeseen ja tyytyä vanhaan. Jos ei näe, ei joudu ponnistelemaan yhtään enempää. 
2. Toiseksi pitää olla halu tehdä. Ongelmien tunnistaminen ei riitä, ellei niihin tartuta ja ryhdytä muuttamaan.  Innovaatiopajoja kyllä pidetään, työryhmiä perustetaan ja raportteja laaditaan, mutta mikään ei koskaan johda mihinkään konkreettiseen.  Toimeen ei tartuta, henkilökunta tympääntyy ja organisaatioon pesiytyy luovuudenvastainen meininki.  
3. Luovuuden on tähdättävä siihen, että asiat tehdään vähän tai paljon paremmin. Vähän paremmin tekeminen on arjen pienten asioiden fiksaamista.  Ongelma on vain siinä, ettei lopputuloksesta koskaan tiedä. Voi olla, että tilanne muuttuu paremmaksi, mutta yhtä hyvin voi olla, että metsään menee ja siksi on niin paljon helpompaa pysyä paikoillaan.  
4. Paljon paremmin tekeminen taas asioiden dramaattisempaa muuttamista paremmaksi. 

Malliin liittyy kaksi ongelmaa: kuilut havaitseminen ja tekemisen sekä  pienen ja suuren  asioiden välillä.

Edelliseen pudotaan, kun ajatellaan, että ideoita pitää kokeilla perinpohjin, ja vasta sen jälkeen tietää ovatko ne hyviä. Tuominen esittää, että ideoinnin ja tekemisen pitäisi kulkea rinta rinnan, sillä tekeminen on luovaa. Kokeillessamme jotakin, havainnoimme mitä teemme ja parannamme sitä matkan varrella.

Jälkimmäisen ylitetään uskaltamalla. Hyvää ideaa, joka varmasti menestyisi, ei  tunnista etukäteen mistään.

Kuinka siis toimia fiksummin luovasti? 

Jos haluamme toimia järkevästi luovasti, on opeteltava toimimaan toisin.  Poimin 10 viisasta ohjetta:

1. Otetaan ”Nopea kokeileminen”,  kokeilukulttuuri käyttöön.  Kyse on siitä, että havainnoidaan, mietitään, kokeillaan ja opitaan. Kokeillaan ja korjataan.
2. Hyväksytään, että suuri osa kokeiluista ei toimi.
3. Tehdään pieniä asioita arjessa eri tavalla.
4. Rohkaistaan kysymistä. Englantilaisen tutkimuksen mukaan 4-vuotias tyttö kysyy keskimäärin noin 390 kysymystä päivässä. Kysymysten määrä laskee iän kasvaessa. 
5. Kokeillaan rohkeasti. 
6. Tartutaan heti.Tartutaan tilaisuuteen. 
7. Joka viikko voi kokeilla uudenlaisia asioita, kuten palaverin pitämistä seisten, lyhyempien sähköpostiviestien kirjoittamista tai työskentelyä kahvilasta käsin. Kokeillaan jonkin asian tekemistä, ja jos huomataan, että se toimii, niin jatketaan ja aletaan kehittää sitä.
8. Tarvitaan malttia olla ajattelematta. Jotta ajatuksemme ovat viileitä. Jotta ”asioita vain tulee”  
9. Johtajan on luotettava; Jokaisella on oikeus ehdottaa ja kokeilla. Jaettu johtajuus, sanoisi Michael Fullan. Hyvässä työyhteisössä ihmiset huomaavat parannuskohteita, kun taas huonossa työyhteisössä kaikki tuntuu hankalalta.
10. Johtajan tehtävänä ei ole poistaa tai vähentää riskejä vaan luoda ympäristö, jossa niitä on turvallista ottaa. 
11. Myönnetään, että  innovatiot ovat tuurista kiinni. 

Kirjoittajasta 

Saku Tuominen on yrittäjä, luova johtaja, keynote-puhuja,  tietokirjailija. Hän  työskennellyt luovuuden parissa pian 30  vuotta sekä teoriassa että käytännössä. Hän kuvaa itseään  luovuususkovaiseksi. Suuri yleisö tuntee hänet  innovatiivisten tv-sarjaformaattien (mm. Hyvät, pahat ja rumat, Uutisvuoto ja Kokkisota)  luojana.

2004  Kuinka ideat syntyvät: luovan ajattelun käsikirja (yhdessä  Jussi T. Kosken kanssa)
2009: Ravistettava, omskakas : toisinajattelijan käsikirja (yhdessä  Katja Lindroosin kanssa)
2009: Aglio &olio : yksinkertaisen pastan A &O
2011: Basta! italialaisen ruokakulttuurin abc
2011: Matkanopas : entä jos kansainvälistymisessä on kyse vain kahdesta asiasta? (yhdessä Risto Kuulasmaan kanssa)
2012: Työkirja : työelämän vallankumouksen perusteet Harjoituskirja : 50 konkreettista ideaa ja muita käytännönläheisiä ohjeita (yhdessä  Pekka Pohjakallion kanssa)
2014: Luova järkevyys
2014: Hyvä elämä. Lyhyt oppimäärä.
2014: Työväen teatteri (Yhdessä  Jyrki Lehtolan ja Pekka Pohjakallion kanssa)
2015: Pizze
2016: Uskonko (yhdessä Annamari Heikkilän kanssa)
2017: Koulukirja (yhdessä Martti Hellströmin kanssa)
2018: Juu ei : pieni kirja priorisoinnista (ilmestyy syksyllä 2018)