Koulutuskeikat ovakin jo nätisti telakalla. Hyvä niin. Kokoustaminen ja kirjoitustyöt jatkuvat vielä tovin.
EILEN istuin alkuvuoden viimeisen seurakuntaneuvoston kokouksen Suvelan kappelissa. Ensi viikolla on vielä kaupunginvaltuuston kokous ja Espoon vuoden 2017 budjetin ns. kehysneuvottelut. Siinä hiki virtaa...
MUTTA Sitten alkaa loma (jos eläkeläinen saa tätä sanaa käyttää), ja lapset saavat vahtia taloa.
TÄMÄN viikon ohjelmaan on kuulunut jo kaksi Opettajan didaktiikka- teoksen työkokousta- ja huomenna on kolmas. Olenpa varsinainen Hannu Hanhi, kun saan olla mukana tässä projektissa maan varmasti johtavien didaktiikan auktoriteettien: Riitta Jyrhämän, Pertti Kansasen ja Kari Uusikylän seurassa. Imen heiltä älykkäitä oivalluksia kuin mustepaperi.
ALKUPERÄISESTÄ aikataulusta on ollut pakko tinkiä. Siksi kunnianhimoisesti nämä kumppanini tehtävään suhtautuvat. Käsikirjoitus valmistuu kuitenkin ensi syksynä. Didaktiikan asema opettajien tiedeperustana on kovassa puristuksessa. Elämme kasvatuspsykologian emansipaation aikaa. Julkaistavan kirjan on tuotava jotain ihan uutta. Se tuokin, mutta enempää en paljasta.
JOS ja kun onnistumme, monet silmät avautuvat. Didaktiikkaa tarvitaan yhä. Se tulee tarpeeseen. Oppimisen logiikka on tärkeä tuntea, muutta se ei riitä opetuksen mysteerin ratkaisemiseen.
Jos epäonnistumme, teoksesta tulee joka tapauksessa didaktiikan joutsenlaulu, niin arvelen. Hienoa saada olla siinäkin tapauksessa osa huutojoukkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti