Muutosteoreettisia työkaluja. Osa X. Muutoksen vaiheet

Suurien reformien eteneminen

1. Aluksi uudistusajatusta pilkataan; sitä pidetään täysin utopistisena.
2. Toisessa kehitysvaiheessa uudistusta vastaan käydään taidokasta ja sitkeää sotaa.
3. Lopuksi kaikki hyväksyvät reformaation selviönä.

Jaksotuksen on tiettävästi esittänyt  Ruotsin  kouluylihallituksen ylijohtaja (myöhemmin pääjohtaja) Jonas A. Orring (1912-1977)  Ruotsin peruskoulu-uudistuksen yhteydessä 1960-luvulla.

Lähteenä vuoden 1966 Kasvatus ja Koulu-aikakauslehden numero 5-6.

Stadium Sports Camp

ESPOON liikuntapäällikkö Markku Sistonen kutsui minut mukaan tutustumaan Leppävaarassa ensimmäistä kestää toteutettavaan Stadium Sports Campiin. Olemme olleet Nuorten elinvoimaisuus ohjelmaryhmässä  (NOW)  innostuneita tästä hankkeesta. Se antaa 10-15-vuotiaille lapsille hienon mahdollisuuden kokeilla eri urheilulajeja. Mm. NOW rahoitti ilmaisia leirijaksoja.

Viikon leirin ohjelmassa on oman lajin harjoituksia/ 2 kertaa päivässä (tänä vuonna lajeina mm. jalkapallo, jääkiekko, yleisurheilu sähly...)  uusien lajien kokeilua (mm. pyörätuolirugby, kalliokiipeily...) vapaata toimintaa, discoa, olympialaiset - ja kahdeksan tuntia ruokailua:-) Porukka syö neljä kertaa päivässä. Yksin iltapalalla kuluu 11 kg leipää!

Leiriläiset yöpyvät Veräjäpellon koulun uudessa paviljongissa, syövät Laurean ammattikorkeakoulun  tiloissa ja harjoittelevat Leppävaaran urheilupuiston ja lähiympäristön saleissa.

TÄNÄ kesänä järjestetttävällä kahdella koko vuorokauden leirillä on yhteensä 300 lasta. Poikia ja tyttöjä on noin puolet ja puolet. Espoolaisia heistä on 60.

Hienoa on sekin, että kesätyöpaikan on saanut 80 vähintään 16-vuotiasta nuorta. Seurat hoitavat valmentaja- ohjaajanuorille palkkiot, ja kaupan päälle he saavat mm. leirivaatteet kenkieen.

Ensimmäinen leiri päättyy tänään perjantaina, ja toinen starttaa ylihuomemma sunnuntaina. Toisella viikolla lajivalikoima on vielä laajempi, kun mukaan tulee tanssin harrastajia.

TOIMINTA laajenee ensi kesänä. Tavoitteena on rikkoa ensi kesänä 500 osallistujan raja ja koota mukaan tusinan verran lajeja (toiveissa esim. miekkailu, paini, uinti, pesäpallo...). Kesällä 2016 onkin käytössä mm. Leppävaaran uimahalli ja myös maltaita maksanut ulkoallas. Uutena toimintamuotona järjestetään Daycamp- viiden päivän päiväleiri nuorimmille lapsille. Upea juttu.

Palat sekaisin? Didaktiikan kehityksen punainen lanka

OLEN nyt käynyt läpi kaikki tämän blogin 2970 lastua vuodesta 2007 alkaen. Kokosin vähänkin viisaat ajatukseni didaktiikasta ja sen kehityksestä. Muistiinpanoja  kertyi yhteensä 150 sivua.

Lisäksi olen kesän ajan ahminut 1900-luvun vanhoja alan artikkeleita ja kirjoja. Tavoitteeni on (pakko sanoa jälleen kerran) saada ote suomalaisen didaktiikan kehityksen punaisesta langasta. Löytyykö siitä oikeasti selkeitä trenedejä vain onko kehitys vain "risteilyä" ikuista hapuilua ja paluuta taas alkuruutuun.

EDELLISIIN yrityksiini en ole  tyytyväinen, ja nyt uuden opsin käyttönoton aattona olisi  käyttöä huolellisesti tehdylle analyysille. Näin ajattelen.

SEURAAVIEN viikkojen aikana analysoin, kuinka didaktiikan-opetusopin (ja opetussuunnitelman)  keskeiset elementit: (1) tavoitteet (kasvatuspäämäärä), (2) aines,  (3) muoto (järjestelyt ja menetelmät) - ja sen pohjalta syntynyt pedagoginen roolinjako opettajan, oppilaan, ryhmän ja kotien välillä- sekä (4) arviointi ovat muuttuneet toisaalta peruskoulun aikana-  ja jos bensaa riittää Suomen autonomian ja itsenäisyyden aikana. Mistä on luovuttu? Mitä uutta on tullut tilalle? Jne. Millaisiin muutoksiin olettamuksissa nämä käänteet ovat yhteydessä.

MUTTA vielä nyt palat ovat suloisesti sekaisin. Käytännön syistä aloitan opetuksen muodosta. Perästä kuuluu. 

Terveisiä Hämeenlinnasta

SITÄ ollaan taas vuotta vanhempi. Ja Vanajanlinna oli huikea paikka vanhentua.

Rakennus on  täynnä historian havinaa. Siellä ovat lomailleet Risto Ryti, Karl Fazer, Carl- Gustav Mannerheim ja nyt siis myös minä ja vaimoni.

Vanajanlinnan tiilisen päärakennuksen  rakennutti häälahjaksi vaimolleen  (ja metsästysmajaksi kavereilleen, heh!)1920-luvulla tohtori Wilhelm Rosenlew (Rosenlew-yhtiön omistajia).

Toisen maailmansodan aikana linnan osti saksalainen asekauppias Willy Daugs  (siis natsi). Sodan jälkeen kaikki saksalaisomaisuus luovutettiin  Neuvostoliitolle. Se taas myi linnan Yrjö Sirolan Säätiölle, ja niinpä aatelistiloissa toimi 1946–1994 kommunistinen Sirola-opisto. 1990-luvun lopulla linnan omisti Hämeenlinnan kaupunki. Ja tänään siellä toimii siis hotelli ja ravintola.

JA hyvin toimiikin. Hotellihuoneet on kalustettu oman aikansa hengen mukaan (alkuperäisiä huonekalut eivät ole). Lattiat ovat valtavia lautoja. Henkilökunta on ystävällistä,  ja ruoka lähes taivaallista. Söimme kolmen ruokalajin aterian (sienikeittoa- lohta/vasikkaa- juustoja). Aamiainen oli sekin verraton ja todella monipuolinen.

TALO oli näin maanantaina ja tiistaina lähes tyhjä vieraista. Niinpä henkilökunnalla oli aikaa esitellä meille tiloja, mm. kirjastoa, salaista huonetta ja entistä allasosastoa (jossa olen muuten joskus pitänyt luentoakin). Maisemat olivat kauniit ja järvi tyyni. Kelpasi, vaikka keli ei ollutkaan kesäinen.

Suosittelen paikkaa lämpimästi. Kiinnostuneille voi vinkata, että Groupon tarjoaa aika-ajoin - myös juuri nyt - edullista yöpymispakettia kahdelle hintaan 105 €.

PS. Toki kävimme itse kaupungissakin ja sen nähtävyyksissä. Sibelius jäi kuitenkin väliin, ja Riihimäen lasimuseo oli jonnekin kadonnut. Vaimo osti matkamuistoksi farkut, ja minä leikin sillä aikaa uudella frames-ohjelmalla, josta työnäyte blogin kuvana.

Vanajanlinnaan juhlimaan

TÄNÄÄN kohti Hämeenlinnaa. EKOAY  antoi vanhalle jäsenelleen mm.  eläkelahjaksi vuosi sitten lahjakortin, jolla saa viettää upean illaan Vanajanlinnassa.

Tänään sitten käytämme vaimon kanssa tuon mahdollisuuden. Lahja on tosi mieluinen; se kattaa sekä yöpymisen että oikein illallisenkin.

OLEN käynyt työasioissa Vanajanlinnassa muutaman kerran, ja sehän on aivan huikean kaunis, juhlava paikka.

SAMALLA  reissulla tutustumme tietty Hämeenlinnan nähtävyyksiin: ainakin Aulankoon, Hämeen linnaan ja mm. Sibeliuksen syntymäkotiin. Sekä lähellä sijaitsevaan Iittalan lasimuseoon.  Siis oikein täyteen ahdettu kahden päivän ja yhden yön turistimatka edessä :-)

Hämeenlinna on minulle  tuttu sekä OAJ:n kokouspaikkana että koulutushommista. (Ja jos kaikki menee hyvin, keikkailen siellä muuten seuraavan kerran alkusyksystä ja tapaan monia rexituttuja).  Muitakin siteitä kaupunkiin on: Ihan nuorena näyttelijättärenä  Rauni-äitini kuului vuoden verran  Hämeenlinnan teatterin henkilökuntaan.

Juhannusta!

NO niin, Juhannus on sitten taas hoidettu kanta.

Oltiin broidin ja sen puolison Riitan mökillä Hartolassa. Matka kesti tavanomaista 1,5 tuntia pidempään, koska navigaattorin mielestä Hartola oli Padasjoella :-) Kun sitä huomautteli, niin kellonajatkin sekosivat.

Mutta perille päästiin ja mukavaa oli. Laskettiin vene  vesille. Uitettiin laituri paikalleen. Laulettiin Maamme-laulua. Grillattiin ja saunottiin.

Aattona  aurinko vähän paistoikin, ja kohtuullisen lämpimässä ilmassa tuli seurusteltua hyvässä seurassa hyvin pitkään.

Seuraava päivä olikin sitten harmaa. Muutoinkin kuin sään puolesta. 

Sitra on julkaissut Tajua mut!- hankkeesta tehdyn selvityksen

HIENO päivä. Sitra julkaisi tänään netissä (tässä linkki) Espoossa  maalis-huhtikuuussa laatimani selvityksen, jolla tuetaan Tajua Mut! -hankkeen onnistumista Espoossa. Raportin voi ladata ilmaiseksi pdf-muodossa.

Kartoitin haastattelujen avulla toimintamallin käyttöönottoon liittyneitä esteitä ja kokosin asiantuntijoiden ehdotuksia näiden esteiden poistamiseksi. Kaikkiaan haastateltavia oli 22 kentän tasolta johtoon saakka.

Haastatteluissa hyödynnettiin muutosteoriassa tärkeäksi nostettua niin sanottua inhimillistä tekijää.

Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti laadullisesti. Sekä tutkimuskysymyksen asettelun että tulosten jäsentelyn esiymmärryksenä toimii aikaisempi muutosteoreettinen tieto.

RAPORTISSA esitellään tuota  muutosteoriaa, ja kerrotaan miltä hanke näytti sen valossa. Lisäksi listataan asiantuntijoiden esittämiä kehittämisideoita.

USKALTAISIN suositella raportin lukemista  kaikille, jotka ovat tekemisissä muutoshankkeiden kanssa.
  

Eläkeläisen Time Systemistä löytyy pian vapaita sivuja

MINULLA on Time System- kalenteri.  On ollut jo vuodesta 1991 alkaen. Siis ajalta paljon ennen digitaalisia kalentereita. Muistelen, että matkin Nuorisokasvatusliiton silloista toiminnanjohtajaa Kosti Helimäkeä. Hänellä oli hyllymetreittäin irtosivuja säilyttäviä TS-pahvikansioita. Niin on nyt minullakin 24 kpl.

TIME SYSTEM koostuu pysyvistä nahkakansista, muovisista välilehdistä  ja vuosittain  vaihdettavista paperisivuista. Nahkakannet ostin joltain kirpparilta. Vuosipaketin olen ostanut  ensin koulun rahoilla ja nyt eläkkeelle jäätyäni omillani.  Tykkään.

KUN nyt selaan tämän kevään sivuja, totean  että eläkeläinen on kyllä onnistunut varsin hyvin "myymään" aikaansa.  Vähän liiankin hyvin.  Mutta nyt helpottaa. Maanantaina oli viimeinen valtuuston kokous. Eilen oli kevätkauden viimeinen tutkimusryhmän kokous. Tänään pidin kevään viimeiset alustukset. Ensi viikolla on sitten vihoviimeiset kokoukset. Ja juhannuksesta alkaen kalenterissa on ihanan tyhjiä  sivuja aina elokuun alkuun saakka.

MEISTÄ eläkeläisistä kaikki eivät heti osaa  siirtyä "omille vuosille". Minä kuulun tähän ryhmään. Nautin mahdollisuudesta  olla edelleen käytettävissä, "levätä osaamiseni päällä" ja olla jelppaamassa niitä, joille vastuun soihtu on siirretty. Olen tosi kiitollinen siitä, että erilaisia haastavia tehtäviä on kohdalle osunut. Vaimoni sen sijaan osaa olla oikeasti eläkkeellä. Hienoa. Voi olla, että jopa kadehdin....

Neuvona  tuleville elkuille sanoisin, että muutos on isompi kuin kuvitteleekaan, ja että on tosi tärkeää pohtia, mitä oikeasti ja itsekkäästi haluaa. Työssä voi jatkaa. Se on hienoa. Mutta jos jää eläkkeelle, kannattaa kysyä, täytänkö kalenterin erilaisilla touhuilla hyvällä mielellä vai siksi, että pelkään kohdata elämänvaiheen, johon hyödyllisenä oleminen ei ole enää velvoittava normi eikä piankohta onnistukaan. 

Muutosteema sytyttää edelleen

KESÄKUUN talvikelit jatkuvat. Onneksi on ainakin mieltä lämmittäviä työtehtäviä.

VÄITTELIN 11 vuotta sitten muutosteemasta, ja edelleen on upeaa jakaa  tuolloin - ja vähän myöhemminkin- oppimaani.

Tällä viikolla duunit liittyvät  Microsoftin sponsoroimaan kansainväliseen NPDL-hankkeeseen  ja  Suomeen Hollannista lanseerattuun  Tajua Mut!- hankkeeseen.

Edellisessä saan olla mukana työstämässä vänkää OneNote-työkalua kehittämishankkeessa mukana olevien koulujen rexeille.  Jälkimmäisessä taas analysoidaan muutoksista opittua ensin keravalaisten ja sitten espoolaisten ammattilaisten kanssa.

PERUSVIESTI on yhä sama kuin 11 vuotta sitten. Muutos on tekninen juttu, mutta ei vain sitä. Inhimillinen tekijä vaatii jopa 90 % muutostyöstä. Muutos on nimittäin  tunnematka. Vanhasta uuteen. Kielteisistä tunteista myönteisiin.  

Valitut Palat Kokkolasta

LÄMPIMIÄ   kesäterveisiä Kokkolasta! Vähän piti sadetta ja tuuli. Mutta Tulevaisuus-seminaarin ohjelma oli mainio. Poimin tähän "sattumia"  päivän alustuksista

AAMUPÄIVÄN anti (neljä puheenvuoroA) toi mieleen Pizza Quatro Stagionin, jossa eri ainesosaset syventävät toistensa makua. Oli  sokeria ja suolaa. Tunnelmia naurusta kyyneliin,  kevyestä raskaaseen. Maustena   kouluviihtyvyys, muutos vai pysyvyys, sisäinen motivaatio, syrjäytyminen, teknologia vai pedagogiikka,  yhteisöllisyys ja yksinäisyys.

Peter Johnson

SEMINAARIN avasi Kokkolan sivistysjohtaja Peter Johnson. Poimin häneltä "sattumaksi" väitteen: "Ihanteellisessa ryhmässä on vain 2-4 oppilasta.  Tällöin vuorovaikutussuhteiden määtä on sopiva, ja oppilas voi myös aidosti osallistua". .Johnson on vankkumaton yhteistoiminnallisuuden ystävä.

MUSIKKIESITYKSEN jälkeen  vuorossa oli tohtori Frank Martela, jolta on vasta ilmestynyt kirja VALOnöörit. Martela on  muuten Aarnivalkean koulun entisiä oppilaita.

MARTELA esitteli kaksi tapaa motivoitua:
sisäisen (parempi, tekeminen itsessään kiinnostaa) ja ulkoisen.  Hän oli kehittellyt  ja visualisoinut mainiosti eteenpäin Decin ja Ryanin sisäisen motivaation teoriaa, jonka mukaan ihmisellä on kolme perustarvetta:

Selviytyminen- Hyväksyntä - Itsensä toteuttaminen. Miksi ihminen toimii eikä ole paikallaan? Koska hänellä  on tarve pysyä hengissä. Ihminen on myös sosiaalinen eläin, joka hakee hyväksyntää ja statusta.  Ja hän haluaa tehdä elämästään arvokkaan.

Frank Martela

Martela halusi tukea sisäistä motivaatiota, esim.
elinkäinen rakkautta liikuntaan. Se ei syty mittaamalla, ei kilpailulla).

”Menetys on sitä, että herää aamulla ja menee illalla nukkumaan eikä välissä ei tarvitse tehdä muuta kuin mitä haluaa.”  Bob  Dylan.

Kuinka tukea sisäistä motivaatiota? Opettajan oma innostus,  oma sisäinen motivaatio on pantava kuntoon. Opettajaa tarvitaan  rinnalla kulkevaksi haastajaksi. Koulussa tulisi
pitää  oppiminen innostushengessä.

MARTELAN alustuksen jälkeen puhuttiin  yksinäisyydestä - joka on eri asia kuin olla yksin. Yksinäisyyden kokemukseen liityy kipua, väsymystä ja masennusta.

Nina Junttila

 Sosiaalisella yksinäisyydellä taas tarkoitetaan sitä, että ihmisellä ei ole verkostoa, ei kaveria, jolle puhua murheistaan. Hän on näkymätön.

Yksinäisyydestä kärsivältä puuttuu osallisuus, joukkoon kuuluminen ja yhteenkuuluvuuden tunne.  Yhteenkuuluvuuden tunne.

"Minulla ei ole ketään, jolle puhua. Minua on haukuttu ja kiusattu ja tuntuu, ettei kukaan välitä. Kaikki vihaavat minua. Tuntuu kuin välillä haluaisin kuolla. Enkä jaksaisi tätä elämää. Kukaan ei jaksa kattella mua. Mä elän täs maailmassa haamuna. Ei mua tänne kukaan jää kaipaamaan." - 11-vuotias yksinäinen tyttö.

NINA Junttila sanoi:  "Kuka tahansa voi olla yksinäinen. Yksinäisyys ei syrji ketään. Yksinäisyys periytyy. Yksinäisyys eriarvoistaa".

Yksinäisyys on subjektiivinen kokemus.  Yksinäisiksi itsensä kokevia on 20 %, ja voimakkaasti yksinäisiä 5 %.

Yllättävä tutkimustulos oli, että suuressa luokassa koetaan enemmän yksinäisyyttä kuin pienessä. Ja että pojat kokevat huomattavasti enemmän emotionaalista yksinäisyyttä kuin tytöt. Pojatkin siis kaipaavat jotain, joku kuuntelee ja ymmärtää.

Yksinäisyys pitää katkaista jo  ennenkuin se muuttuu sosiaaliseksi ahdistuneisuudeksi. Muutoin kehitys jatkuu kohti sosiaalista fobiaa ja  masennusta. Tämä tehdään panostamalla varhaiseen tukeen. On vahvistettava yksinäisten sosiaalisia ja sosiokognitiivisia taitoja. On vaikutettava muiden asenteisiin (ei ole hienoa jättää toisia ulkpuolelle). On tarjottava lapselle lisää kontakteja (esim. aamu- ja iltapäivä). Ja lopuksi: muutetaan yksinäisen omia negatiivisia ajattelumalleja (terapiaa)

KT Helena Rajakaltio, Tampereen yliopistosta
tarkasteli koulua laajasti, systeemisesti. Opetus oli hänen mukaansa totista leikkiä, myös
pakolla kasvattamista.  Koulun tehtävät muodostavat ristipaineisen kentän.
- Hyvä, että koulu ei taivu kaikkiin muutospaineisiin, Helena totesi. Ja piti napakan yhteenvedon suomalaisen koulun erityipiirteistä.

Sattumana kirjasin ylös myös toiveen: Kunpa oppilaat voisivat olla  enemmän toistensa liittolaisia kuin kilpailijoita.

LOUNAAN jälkeen stagelle nousi kaksi elävää nuorta teemalla: Voisiko koulussa olla kivaa? Josefiina Hukari ja Pihla Hakulinen Kokkolan nuorisovaltuustostosta kokosivat asioita, joista nuorten omasta mielestä syntyy viihtyvyys. Kirjasin muistiin seuraavia ajatuksia
- saa vaikuttaa
- turvallinen aikuinen tukemassa.
- opettaja viestii: Susta voi tulla mitä vaan.
- älä anna periksi oppilalle, joka ei yritä
- anna nuorille vastuuta. Ope voi sanoa: En tiedä,  päättäkää itse.
- tiedä, että luokissa on hierarkia: Siistit tytöt, ei niin siistit ja luuserit.
- oppilaiden pitäisi saada päättää, kuka opettaja jatkaa. Opettajan pitäisi olla iloinen, kannustava kuten asikaspalvelussa. Opettaja vaikuttaa sisäiseen motivaatioon. Osa opettajista on jäänt 70-luvulla
Opetuksen laatua pitäisi arvioida.

Rauno  Perttula

SEMINAARIN viimeisenä puhui  KT Rauno Perttula, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän kuraattori.  Teemana oli Syrjäytymispuheen loppu?

Perttula avasi väitöskirjaansa, jossa hän oli tutkinut, miten syrjäytymisestä puhutaan.
- Syrjäytyjät ovat olleet riskillä merkittyjä. Syrjäytyminen on määritelty koulutuksen ulkopuolelle olemiseksi, joka on tulkittu
usein yksilölliseksi syyksi.
- Syrjäytymispuheella tuotetaan kouluttautumiskuria. Kaikkien täytyy hankkia toisen asteen tutkinto.

Kohti tulevaisuuden koulua ja Kokkolaa

VIELÄ pari yötä ja sitten Kokkolaan TULEVAISUUDEN KOULU KASVUYHTEISÖNÄ -seminaariin.

Seminaari pidetään Kokkolan kaupungintalolla.  Kyseessä on
alueellinen oppilaitosjohdon ja opetuspalveluiden johdon Osaava-seminaari, joka jatkaa tulevaisuus-hakuisuutta vuosien 2011 - 2014 seminaariteemojen pohjalta.

Kokkolan sivistystoimenjohtaja Peter Johnson johdattelee osallistujia sopivaan mielentillaan seuraavasti:

"Tulevaisuuden koulu hahmottuu usein vain tietotekniikan kehittymisen näkökulmasta. Koulu on tulevaisuudessa kuitenkin myös pienten ja isompienkin ihmisten sosiaalinen yhteisö. Miten yhteisö tukee kaikkien sosiaalista kasvua, kehitystä ja oppimista? Onko tulevaisuuden koulussa onnellisia vai onnettomia ihmisiä? Opitaanko tulevaisuudessa enemmän yhdessä kuin nykyään? Ovatko tulevaisuuden kouluyhteisöt suurempia kuin nykyään tai miten ne ylipäätään voidaan organisoida? Millainen on sivistynyt yhteisö tulevaisuudessa? Seminaarissa saadaan näihin kysymyksiin virikkeitä dialogin pohjaksi."



OHJELMA 4.6.2015

09.00 Kahvi ja ilmoittautuminen, Kaupungintalon aula

09.30 Avaus, Sivistysjohtaja Peter Johnson
Musiikkiesitys

10.00 Sisäinen motivaatio pienissä ja isoissa ihmisissä, FT Frank Martela, Aalto-yliopisto

10.30 Yhtenäisen peruskoulun kulttuuri / YPO sosiaalisena yhteisönä KT Helena Rajakaltio, Tampereen yliopisto

11.00 Yksinäinen koulutie, KT Niina Junttila, Turun yliopisto

11.30 Pyöreän pöydän yhteenvetokeskustelu, Puheenjohtajana opetusneuvos, KT Martti Hellström, Espoo

12.00 Lounas, Ravintola Coccolita, kaupungintalo. Lounaan jälkeen tiedotusvälineiden edustajat esittävät haastattelupyyntöjä aamupäivän alustajille.

13.00 Voisiko koulussa olla kivaa? Josefiina Hukari ja Pihla Hakulinen, Kokkolan nuorisovaltuusto

13.30 Syrjäytymispuheen loppu? KT Rauno Perttula, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä

14.00 Paneeli ja päätöskeskustelu, Puheenjohtajana sivistysjohtaja Peter Johnson
Paneelissa: Martti Hellström, Helena Rajakaltio, Niina Junttila, Rauno Perttula, Josefiina Hukari, Pihla Hakulinen

14.45 Kahvi

16.00 Tutustumiskäynti/avoimet ovet: Isokylän monitoimitalo

Seminaari järjestetään yhteistyössä Kokkolan kaupungin opetuspalveluiden ja Osaava-hankkeen kanssa. Seminaari on osallistujille maksuton. Lounas on omakustanteinen. Osallistujat vastaavat itse matka- ja majoituskustannuksistaan.

MINULLE osuu siis kaksi työtehtävää:  Pyöreän pöydän keskustelun vetäminen ja paneeliin osallistuminen.  Rennossa pöytäkeskustelussa on tarkoitus  syventää aamupäivän  puhujien viestejä heidän keskinäisellä keskustelullaan ja kommentoinneilla. Kokoan heidän puheenvuorojensa aikana  “pointteja”, joiden perään  sitten kysyn. Myös yleisö saa esittää kysymyksiä. Tarkoitus on puhua  asioista suoraan ja kainostelematta. Ja loppuun jokin kevennys. Näin on tilattu.

PANEELISSA tartutaan suomalaisen koulun paradoksiin: se tuottaa hyviä tuloksia, mutta oppilaat eivät viihdy.  Sivistystoimenjohtajan lisäksi panelisteja kiusaa myös yleisö.

LUPAAN tehdä  koosteen kaikesta oppimastani.