Oppaana eiliseen toimii omien muistikuvien ja POPSin lisäksi mm. peruskoulua "myynyt" kouluhallituksen esite "Millainen koulu se peruskoulu oikein on?" Esite jaettiin vuonna 1971 kaikkiin koteihin. Lisäksi kaivoin esille Luokanopettaja-lehden 6/94, jossa julkaistiin 19-sivuinen peruskoulupaketti (se sisälsi myös tuon esitteen tiedot). Työkaluna käytän kehittämääni muutoksen jäsentämistyökalua, jossa muutos puretaan viiteen segmenttiin: mikä loppuu, mikä vähenee, mikä jatkuu, mitä tulee enemmän, mikä on kokonaan uutta.
Tässä ensimmäisessä osassa tehdään siis aikamatkaa 1970-luvulle.
Ensimmäinen 70-luvun peruskoulu
"Peruskoulu-yksilön ja avoimen yhteiskunnan opiskelupaikka"
Millainen muutos peruskoulu oli? Pedagogiikaltaan sitä kuvattiin maltillisen oppilaskeskeiseksi. Peruskoulun opetussuunnitelma ei kuitenkaan radikaalisti poikennut entisistä.
Mikä loppui?
- Rinnakkaiskoulujärjestelmä: oppikoulut (keskikoulu+lukio), kansa- ja kansalaiskoulut, oppikoulun sisäänpääsykokeet, seminaarit. ..Oppilaiden erottelu eri kouluihin.
- Kouluhallinto: Kansakouluntarkastajajärjestelmästa luovuttiin. Kansakoulujen omat johtokunnat lakkautettiin, ja tehtäviä siirettiin kunnalliselle koululautakunnalle.
- Kansalaiskoulun virkatyypit mm. yleisaineiden opettajan virka.
- Oppikouluissa käynnistetty kouludemokratia (kouluneuvostot) ristiinäänestysmalleineen. Teinikunnat. Ja pian Teiniliitto.
- Vanhempien oikeus valita lapsensa koulu (oppikoulu). Tilalle kansakoulun tapaan koulupiirit.
- Koulukohtaiset opetussuunnitelmat (oppikouluissa oppiennätykset).
- Aamuhartaus-käsitteestä luovuttiin. Tilalle tuli maallisempi päivänavaus.
- Katekismus oli vielä oppikoulussa oppikirjana.
- Erilliset poika- ja tyttökoulut, poika- ja tyttöluokat.
- Sosiaalihuolto siirtyi koulusta toisille toimijoille.
- Kansa- ja kansalaiskoulujen melkoinen pedagoginen autonomia.
- Luokallejättämiset ja ehdot (opiskelun ohjauksen avulla); Peruskouluun siirtyminen muutti luokallejättämiskäytäntöjä. Luokalle jäi, jos sai kolme nelosta.
- Luokkakoko pieneni (kansakoulussa 34 ja 40, peruskoulussa aluksi 32. Vuonna 1979 alaluokilla 24 ja ylemmillä 32).
- Kesken uudistuksen oppilaiden mahdollisuus valita. Öljykriisin vuoksi vähennettiin ylä-asteelta valinnaisuutta ja poistettiin ns. erikoiskurssit.
- Motivointi kilpailulla ja numeroilla.
"Koululaista ei saisi ahdistaa "numeroiden metsästykseen" ja liialliseen kilpailuun koulumenestyksestä."
- Opettajien auktoriteettiasemaa ohennettiin.´
- Aineenopettajien koulutus jatkui edelleen yliopistossa.
- Hallinnollisesti jako luokanopettajien kouluun (ala-aste) ja aineenopettajien kouluun (ylä-aste).
- Ala-asteilla jatkui luottamusjohtajan posti pienissä kouluissa.
- Oppilailla oli edelleen 9-vuotinen oppivelvollisuus (ei koskenut aivan kaikkia, mm. syvästi kehitysvammaisia).
- Pienet koulut. Yhdysluokat. Erityisluokat. Ryhmäjakosäädökset.
- Ohjauskeinona alkuvaiheessa kansakoululainsäädäntö.
- Koulupiirit
- Koulun tasolla opetussuunnitelman vuositarkiste.
- Irtaimiston inventaario.
- Päiväkirjanpitovelvoite opettajilla.
- Käytännössä opettajakunta pysyi samana.
- Korkeatasoinen opetus vuosiluokilla 1-4. Oppikirjat. Työkirjat. Opettajan oppaat.
- Pääosa oppiaineista samoja kuin kansakoulussa.
- Kerhotoiminta
- Oppilasarviointi ja todistukset. Numero-arvistelu. Gaussin käyrä.
- Ideatasolla ajatus, että mieleenpainamisesta tulee siirtyä siihen, että oppilaat oppivat itse.
"Oppilaat tekevät töitä pienissä ryhmissä ja opettaja ohjaa heitä kysymysten äärelle," (Erkki Aho 1994)
"Oppilaaseen ei enää kaadeta muistitietoa, vuosilukuja tai virrenvärssyjä... Peruskoulussa opiskellaan tietojen etsimistä, niiden merkitysten punnitsemista, keskinäisten riippuvuuksien arviointia ja käytännön sovellutuksia... Opettaja ei ole rangaistuksia jakeleva koulumestari tai tunnoton läksyautomaatti vaan koulua käyvän oppilaan opastaja ja työtoveri."(Esite 1971)Mitä tuli enemmän?
- Alueellista tasa-arvoa koulutuspalveluissa.
- Kouluhallinto paisui valtakunnallisella, läänien ja kuntien tasolla.
- Opettajille ohjausta (ns. ohjaavat opettajat)
- Koko ikäluokka luokanopetuksen piiriin 5.-6.-luokilla. Maksuton lounas ja maksuttomat koulutarvikkeet koko oppivelvollisuuden ajan.
- Enemmän huomiota lapseen:
" Peruskoulussa oppilas on tärkein. Lasta ei pyritä mukauttamaan koulun vaatimuksiin, vaan koulu pyrkii muuttumaan lapsen tarpeiden suuntaan."
- Oppimisesta iloinen tapahtuma.
- Kannustusta vapaaehtoisille läksyille.
- Innostamista oppilaiden ottamiselle mukaan koulutyön suunnitteluun.
- Yhteisopetusta. Peruskoulussa tyttöjä ja poikia opetettiin yhdessä - toisin kuin monissa kansakouluissa.
- Tavoitelähtöisyys voimistuu.
- Huomiota tietojen hankintaitoihin ja ongelmanratkaisuun.
- Tukea lisää: mm. tukiopetus (aluksi huoltajien suostumuksella). Laaja-alaista erityisopetusta lisää.
- Peruskouluun siirryttäessä oppilashuolto lisääntyy; ennen muutta psyykkinen huolto (koulupsykologit ja kuraattorit).
- Yhteistyön arvostusta.
"Meidän aikamme pitää tärkeänä ihmisten ja kansojen yhteistyötä."
- Lisää teknisiä apuvälineitä (kuvaheittimiä, kielistudioita ja tarkoituksenmukaisiksi suunniteltuja koulutiloja)
- Oppimateriaalit entistä korkeatasoisempia.
- Innostamista eheyttämiseen (mm. läpäisyperiaatteet).
- (Pyytämättä:) Työrauhaongelmat.
- Kielten opetusta kaikille (kaksi vierasta kieltä).
- Monipuolisuutta opetusmenetelmiin. INO.. lisätehtävät olivat uusia, innostavia asioita.
- Tehokkuutta menetelmiin.
- Lisää tilaa eheyttämiselle; POPSissa oli erillinen sisältökuvaus eheytetysti toteutettavaa alkuopetusta varten
- Oppilaalle valinnanmahdollisuuksia (vähennettiin 1976)
- Paremmat edellytykset jatkaa opintoja.
- Peruskoulunopettajien koulutus siirtyi kokonaan yliopistoihin, samalla luokanopettajien koulutus piteni kolmivuotiseksi. Synnytettiin peruskoulun erikoistuneen luokanopettajan virkamalli.
- Kuntiin syntyi todellinen koulutoimi. Johtoon koulutoimenjohtaja,
- Itsenäiset lukiot osaksi kunnan koulutoimea.
- Koko ikäluokan koulu (ei tosi aivan kaikki)
- Koulunkäynnin maksuttomuus koko 9 vuoden ajan kaikille.
- Koulujen johtajille pysyvät rehtorin virat (kansakouluissa koulunjohtajuus oli luottamustoimi, ja valtion oppikouluissa määräaikainen tehtävä). Rehtoriviran haltijoille kokonaistyöaika.
- Kouluihin koulukohtaiset kouluneuvostot.
- Opettajille tuli VESO-velvoite.
- Tiukka keskusjohtoinen opetussuunnitelma.
- Tasokurssit eräisiin aineisiin (Tarvittiin oppikouluväen rauhoittamiseksi. Ne poistettiin 1985.
- Opettajille eriyttämisen velvoite.
- Behavioristinen oppimiskäsitys muotia.
- Joukko-opin opetus osana matematiikka
- Käsityön opetus irroitettiin sukupuolesta.
- Alkuopetuksessa tarjottiin mahdollisuus pehmeämpään arvosteluun. Arvostelu saatiin jättää antamatta ensimmäisellä luokalla kokonaan ja toisella ja kolmannella luokalla syksyn osalta.
Opsin tekstissä korostui oppilas yksilönä ja koko persoonallisuuden arvostus. Peruskoulun kokoava kasvatuspäämäärä oli “antaa aineksia ja virikkeitä omaleimaisen koko persoonallisuuden (tasapainoiselle) kehittymiselle”. En itse asiassa tunnista tekstiä behavioristiseksi, päinvastoin hyvin humanistiseksi.
Opetussuunnitelmaa laatinut komitea halusi suunnitella opetusta laajasti. Syntyi opetussuunnitelman käsite, jonka mukaan "ops on ennalta laadittu kokonaissuunnitelma kaikista niistä toimenpiteistä, joilla pyritään toteuttamaan koululle asetettuja tavoitteita". POPS oli tässä mielessä totaalisuunnitelma. Siinä pohdittiin kaikkea: paitsi perinteisiä opetukseen liittyviä asioita myös välitunnit, koulurakennukset, pihat, lukujärjestykset…
Toisin kuin myöhemmät peruskoulun opsit POPS argumentoi – perusteli- ehdotuksena didaktiikan kielellä. Esimerkki komitean pohdinnoista on esim. ehdotus siitä, että tukiopetus keskitettäisiin kouluvuoden strategisiin kohtiin ja että sitä täydennettäisiin tehostetulla kotona opiskelulla.
POPS halusi (minun mielestäni ) osoittaa, kuinka monin eri tavoin koulu voi vaikuttaa siihen, että lapsi saa hänelle arvokkaita kokemuksia, jotka auttavat hänen kehitystään. Komitea näyttää olleen hyvin nöyrä toisaalta lapsen ja toisaalta oppimisen mysteerin äärellä. Sen sekä ihmis- että oppimiskäsitys ovat hyvin positiivisia. Lapsilähtöisyys näkyy mm. huolena koulutyön rasittavuudesta. Rasittavuutta voidaan opsin mukaan keventää mm. tunnin ruokatauolla, virikkeellisillä välitunneilla, jotka tuovat koulupäivään "henkistä lepoa ja virkistystä" ja mm. sillä, että kotitehtävät olisivat hyvin suunniteltuja, niitä olisi kohtuullisesti – ja että ne olisivat mielellään vapaaehtoisia. Koulurakennuksiin komitea ehdottaa oppilaille omia " opiskelu-, levähdys- ja rentoutumispaikkoja", niinkuin opettajillakin on.
Tekstistä välittyy vahva usko siihen, että kosketus kulttuuriin ja toisiin ihmisiin saa aikaan oppimista. Tämä tietysti edellyttää, että oppilas paneutuu omatoimisesti oppimistehtäviin, jotka ovat kohtaamisen keskeinen muoto. Samalla komitea on hyvin tietoinen siitä, että lapsilla on erilaiset edellytykset käyttää hyväkseen oppimistilanteita. Ja tämä taas haastaa opettaja aidosti rakentamaan oppimistilanteita oppilaiden edellytysten (ja harrastusten) varaan.
Lapsilähtöisyys ulottuu vaatimukseen, että lapset tulisi ottaa mukaan suunnitteluun (mm. päivänavaukset, välitunnit, ongelmat, joihin keskitytään; lyhyehkön ajanjakson oppiaines- ja menettelytapavalinnat). Kasvatuksen päämäärän määrittelyyn pienet lapset ovat kuitenkin liian pieniä.
POPS asetti opettajille melkoiset vaatimukset- mutta se myös luotti opettajiin. "Opettajan tehtävä on kokonaisuuden luominen opetussuunnitelmassa erikseen selostetuista opetustyön puolista". Yhtäältä opettajan oletettiin toimivan hyvin rationaalisti. Hänen tuli jakaa päätavoitteet osatavoitteiksi ja "analysoida tavoitteet ja valita niitä parhaiten palvelevat opetustilanteet ja järjestelyt." ; "Opettajalle jää päävastuu näiden tavoitteiden mukauttamisesta kulloisiakin olosuhteita vastaaviksi ja hänen opetettavinaan olevien oppilaiden edellytysten mukaan ja juuri heille sopivien välitavoitesarjojen muodostamisesta."
 |
| Kirjoittaja luokkansa kanssa 1981 Sepon koulu koulukuvassa. Peruskoulu oli Espoossa tuolloin neljävuotias. |
Ihanneopettajalla tuntuu olevan aktiivikäytössään koko ajan laaja, erilaisten oppimismistilanteiden kirjo. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni kokee onnistumisen elämyksiä.
Ammatillisuus kietoutuu lapsilähtöisyyteen. Komitea kirjoittaa: ” Lähtökohdaksi ei riitä, että oppilailla on hyvät mahdollisuudet saada opetusta ja päästä opiskelemaan. Tulee pitää huolta myös sittä, että he työskentelevät mielellään." On tärkeää pitää yllä "iloista koulunkäyntivireyttä".
Opettamiseen kuuluu siis myös motivointi. Oppimistehtävien pitää olla mielekkäitä. Tiedon tulee olla uutta ja ajankohtaista. Opettajlla on " vastuu jokaisen oppilaan oppimiskokemussarjoista". Komitea sivuaa myös vaikeaa asiaa: voidaanko oppilailta vaatia hyvinä tapoina sellaista , mitä "ylempiarvoiset eivät tee vastavuoroisesti alempiarvoisille".
Sama ammatillisuuden vaatimus koskee myös koulua jo totaalin opetussuunnitelmamääritelmän pohjalta. Koulun pitäisi pohtia, millaisena jokainen yksittäinen oppilas koulun kaikkine vaikutuksineen kokee.
Minua kiinnosti myös kieli, jolla opetuksesta popsissa puhuttiin. Kokosin opsin perusteista ja oppiaineiden opetussuunnitelmista verbejä, joiden avulla määriteltiin, mitä koulussa ja opetuksessa pitää tapahtua.
Koulun tulisi/tulisi olla:
– antaa … tietoa/tilaisuuksia – kehittää asenteita– ohjata… näkemään/hallintaan– lieventää jännistystä. – luoda edellytyksiä… kehittymiselle – opettaa... elämää/hallintaa - painottaa…suoritusvalmiuksia – pyrittävä järjestämään … tilanteita niin… - pystyttävä havaitsemaan… poikkeavuus – saattaa kosketuksiin - tarjota mahdollisuuksia / virikkeitä … kehittymiselle …ja herkistymiselle –– vaalia ja ohjata – valmentaa omaksumaan– – virittää… tunteita
Vastaavasti opetuksessa/opetuksen/kasvatuksen tulisi…:
–– analysoida – antaa aineksia/ elämyksiä/kuva/kokonaisukuva/selvä kuva / opetusta/ mahdollisuuksia .. yleiskuvaan/ tietoja ja taitoja/pohjatietoa/valistusta/ valmiuksia/virikkeitä– auttaa hyväksymään/orientoitumaan/sopeutumaan - edistää/edistää kehittymistä - harjaannuttaa–– harjoittaa..- jakaa … tietoa – herättää asennoituminen/harrastusta ja mielenkiintoa/kiinnostusta - johdattaa ymmärtämään – kasvattaa oppilaita – kehittää ajattelua… nopeutta – kehittää asenteita /ilmaisua /henkisiä ominaisuuksia/ kykyjä/ tapoja/ suhtautumista– kiinnittää huomiot - kohtelee oppilaita- korostaa – luoda perusta/pohjaa/ valoisaa mieltä ja maailmankatsomusta – ohjata aktiivisiksi/arvostamaan/ harrastamaan ilmaisemaan/lukemaan/ omaksumaan/ saamaan yleiskuva/sopeutumaan/ tarkastelemaan/tekemään/ tekemään havaintoja/ tuntemaan/ valmentavasti/ ymmärtämään - opastaa tarkastelemaan – opettaa mm. taitoja ja tekniikoita/lukemaan/ ymmärtämään – osoittaa/osoittaa arvo/ eriytyistä opetusta/ilmiöt/ ongelmia - pitää yllä – perehdyttää suoritukseen – pyrkii - pyrittävä selvittämään – rakentaa… motivaatiota – rikastuttaa … tuntemusta – saada aikaan/saada oppilaat tekemään - saattaa ymmärtämään ja käyttämään – syventää tietoa- tarjoaa mahdollisuuksia-tarjoaa mahdollisuuksia- tarkastellaan - tehdä oppilaille selväksi – totuttaa/totuttaa ymmärtämään– tuottaa iloa ja virkistystä- tutustuttaa oppilaat - tähdentää (ei tule korostaa, tulee välttää)– vahvistaa luottamusta- vetoaa oppilaisiin- virittää iloa ja kiintymystä- voidaan pyrkiä antamaan tietoa.
ELI MITÄ NOISTA ilmauksista ja opisn teksistä laajemmin välittyy? Mm. se, mihin opettajaa tarvitaan.
Opettajalla on " päävastuu opetuksen mielekkäästä etenemisestä". Opetus etenee "opetustilanteiden/ oppimistilanteiden sarjana, joissa oppilaat saavat kokemuksia (aineksia ja virikkeitä)".
Oppilaat eivät siis ole passiivisia vastaanottajia, kohteita, eivätkä katsojia vaan aktiivisia rinnantoimijoita, jotka myös tekevät aloitteita. Opettaja ikäänkuin kuljettaa oppilaitaan huolellisesti harkittua polkua pitkin toimintapisteestä toiseen (ja pitää heidät oikealla polulla). Toimintapiste on oppimistilanne, ja siihen kuuluu kiinnostavia ja oppilaille merkittäviä oppimistehtäviä.
Polun toimintapisteissä edetään samaan tahtiin, yhdessä, aika ajoin ryhmissä ja aika ajoin jokainen saa mennä omaa tahtiaan ja tutkia tehtäviä omalla tavallaan. Oppiminen perustuu tehtäviin, mutta myös kaikkeen muuhun, mitä polulla oltaessa koetaan ( ja josta osa on yllättävää elämää). Kaikki halutaan pitää mukana samalla polulla. Jollei oppilas ”pysy mukana”, hänelle voidaan antaa lisäopetusta.
Opetus on POPSISSA opettamista, antamista, kehittämistä, ohjaamista, tutustuttamista...
Tietojen opetus on erityisesti jakamista, selväksi tekemistä, korostamista, syventämistä, huomion kiinnittämistä, saattamista ymmärtämään.
Taitojen opetus on erityisesti totuttamista, harjoittamista, harjaannuttamista, tekemään saamista ja mahdollisuuksien tarjoamista.
Asenteiden opetus on kasvattamista, luomista, rakentamista, tuottamista, osoittamista, vaalimista, vahvistamista, virittämistä, herättämistä, rikastuttamista, lieventämistä, auttamista, pyrkimistä, kohtelemista ja vetoamista.
Voimme koulussa siis lähinnä ohjata, auttaa ja tukea lapsen kehitystä osoittamalla, mikä on todella tärkeä; Voimme kiinnittää huomiota, herätellä, vaalia, rikastaa, vahvistaa, tarjota mahdollisuuksia ja saattaa kosketuksiin.
Me opettajat emme voi oppia oppilaan puolesta, eikä lapsen oppiminen tehostu sillä, että me entistä terhakkaammin "opetamme". Kuinkas vanha kansa saman ilmaisikaan "Hevosen voi viedä joelle, mutta sitä ei voi pakottaa juomaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti