 |
| Ranskan kielessä Peste tarkoittaa ruttoa. |
OLEN saanut nyt olla parisen kuukautta mukana OAJ:n "Suomi osaamisen kärjessä 2030" -tulevaisuusohjelman kirjoitta-jaryhmässä yhdessä Lauri Kurvosen ja Kirsi Valton kanssa.
Tekstiä on tuotettu yhdessä OAJ:n hallituksen, koulutuspoliittisen toimikunnan sekä mm. OAJ:n asiantuntijoiden tapaamisissa. Ja taustalla on 1,5 vuoden työ, joka on ulottunut myös valtuustoon. Työ käynnistyi elokuussa 2012. Tämän ensimmäisen vaiheen (jossa hahmotellaan kasvatukseen ja koulutukseen vaikuttavia muutostekijöitä ja tavoitetilaa ) deadline on pian edessä.
Turpaan on tullut. Aiheesta ja aiheetta. Tulevaisuuden hahmottaminen on vaikeaa. Mutta luulen, että tuotettava teksti alkaa löytää hahmoaan. Tulevaisuutta on yritetty hahmottaa PESTE-analyysimallin pohjalta. Tiivistän löytämäämme. Korostan. Kaikki väärinajattelu seuraavassa on omaa yksityisajatteluani.
Peste-analyysi
P (Politiikka)
Suomalaisen koulutuspolitiikan kivijalkoja ovat olleet koulutuksellisen tasa-arvon ihanne, dialogsuus ja luottamuksen kulttuuri. Kestävätkö ne mm. kansainvälisen aivan toisenlaisen koulutuspoliittisen ethoksen paineen? Muualla uskotaan markkinoihin, kilpailuun, tulosvastuuseen ja testeihin.
Kataisen hallitus (2012- ) asetti tavoitteeksi tehdä Suomesta maailman osaavimman kansakunnan vuoteen 2020 mennessä. Koulutus on myös valjastettu kilpailukyvyn moottoriksi. Millainen koulutus tukisi parhaiten tätä tavoitetta?
Millaisen koulutukseen resurssit riittävät? Onko meillä varaa nykytasoiseen koulutukseen? Toisaalta Yhtä hyvin voidaan kysyä: Onko meillä varaa laskea koulutuksen tasoa? Tasa-arvoisella koulutuksella on useita yhteiskunnan kannalta tärkeitä funktioita, mm. yhteiskuntarauhan takaaminen.
Koulutukseen resurssointi edellyttää uskoa siihen, että se on tuottava investointi. Kestääkö uskomme? Media on täynnä menestystarinoita, joihin kouutuksella ei ole osuutta.
Monella alalla julkisten toimijoiden rinnalle on syntynyt yksityistä toimintaa. Voiko koulutus säilyä Suomessa näin vahvasti julkisin varoin toteutettavana? Hyväksymmekö maksut? Palvelusetelit? Yksityiset, aidosti maksulliset koulut?
E (talous, economics)
Suomen talouden pitkänaikavälin suuri haaste on huoltosuhteen epäedullinen kehitys. Sosiaali- ja terveyspuolen menoissa on rajut kasvupaineet. Toinen haaste on, että Suomen kansantalous ei ilmeisesti enää kasva merkittävästi. Jos kokonaisverorasitetta ei voida nostaa, edessä on leikkauksia. Suomeksi: Julkisia palveluita ja etuuksia joudutaan vähentämään ja muuttamaan maksullisiksi.
Vielä vuonna 2000 Suomi käytti koulutukseen n. 5% bruttokansantuotteestaan (joka oli vähemmän OECD-maat keskimäärin). Vuonna 2010 Suomi käytti jo n. 6,5% bruttokansantuotteestaan koulutukseen, joka oli jo hieman yli OECD-maiden keskiarvon. Nyt trendi on taittumassa. Voidaanko koulutus jättää tehostamisvaatimusten ulkopuolelle?
Kiristyvä kustannustehokkuus ajaa yhteiskuntaa 24/7 -suuntaan. Mitä se tarkoittaa koulutuspalveluille?
Globaali kilpailu vie Suomesta työt, joihin ei tarvita koulutusta. Suomen on oltava hyvinvoiva informaatioyhteiskunta, joka pärjää koulutettujen osaajiensa ansiosta. Millainen koulutus nostaa Suomen osaamisen kalliiden tuotteiden tuottajamaaksi?
Valtion ja kuntien talous on kriisiytymässä. Jo nyt tuhansia kouluja on lakkautettu. Koulutuksen resursseja on leikattu ja leikataan edelleen. Opettajia lomautetaan. Koulujen täyttö- ja käyttöastetta nostetaan, mikä lisää painetta pienten ja keskisuurin koulujen lakkauttamiseksi. Pienet koulut katoavat?
Uskallammeko pohtia tulevaisuutta, jossa koulutukseen ei ole käytettävissä nykylaadun vaatimia resursseja. Voidaanko koulutusta järjestää toisin kuin nyt ja silti onnistua? Suomalainen koulutusjärjestelmä on perustunut lähes täysin julkisin varoin rahoitettuihin oppilaitoksiin. On mahdollista, että Suomeen syntyy julkisten ppilaitosten rinnalle yhä enemmän yksityisiä oppilaitoksia jotka toimivat osittain yksityisin varoin.
Julkisin varoin järjestetun toiminnan tulee olla niin laadukasta ja monipuolista, että perheiden ei tarvitse viedä heitä lapsia maksullisiin palveluihin.
Syntyykö formaalin kouluopetuksen rinnalle yhä enemmän muita väyliä mm. työpaikkatason oppisopimustyyppistä koulutusta? Jakautuvatko lapset tavallisiin päiväkoteihin ja kouluihin ja ”oman rahan eliittilaitoksiin"?
Miten toteutettuna koulutus tuottaa yhä paremmin myös taloudellista kasvua?
S (sosiaaliset tekijät)
Suomalaiten arki on muuttumassa monin tavoin. Sosiaalinen media on tehnyt läpimurron myös jo kouluun.
Suomalainen yhteiskunta monimuotoistuu, pirstaloituu ja polarisoituu. Taloudelliset erot kasvavat. Auktoriteetit murenevat. Yhteiskunnallisessa asenneilmapiirissä lisääntyy itsekkyys ja solidaarisuus vähenee. Arvomaisema on mosaiikkimainen. Kovat arvot ovat vahvistuneet. Ajanhenki korostaa jokaisen yksilön - myös lapsen - itsemääräämisoikeutta ja oikeutta omiin valintoihin. Monessa maassa vanhemmilla on huomattavasti suurempi mahdollisuus vaikuttaa lapsensa kouluvalintoihin. Kuinka tähän paineeseen vastataan?
Haasteena on, kuinka luottamus yhteiskuntaa kohtaan säilytetään.
Suomi kansainvälistyy ja monikulttuuristuu. Kuinka vastaamme siihen haasteeseen? Millainen koulu on, kun yli puolet oppilaista ei puhu Suomea kunnollla?
Maassamuutto kiihtyy. Ihmiset muuttavat kehittyviin keskuksiin. Maahan jää alueita, joissa julkisten palveluiden järjestäminen tasalaatuisesti on hyvin vaikeaa.
Nuoret ovat muuttuneet monessa asiassa jopa taitavammiksi kuin opettajansa. Samalla heidän kaveririippuvuutensa on entisestään kasvanut. Koulunkäynnissään tukea tarvitsevien oppilaitten määrä kasvaa. Pitäisikö koulun muuttua?
T (teknologia)
Teknologinen kehitys ei pysähdy. Tietotekniikka kehittyy hurjaa vauhtia. Se mullistaa työtä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy. Rutiinityöt siirtyvät teknologian hoidettavaksi.
Teknologia halpenee. Sähköiset oppimateriaalit ja eKirjat ovat tekemässä läpimurtoa.
Tietotekniikan kehittyminen voi tarjota aivan uudenlaisia mahdollisuuksia järjestää opetusta mm- fyysisesti vaikeasti tavoitettavilla alueilla.Uskallammeko ottaa uudet mahdollisuudet käyttöön opetuksessa? Voiko etäopetus tuoda lisäarvoa?
E (ekologia)
Kestävä kehitys on tehnyt polittiitsen läpimurron - myös koulujen ohjelmiin. Käytännön tasolla ongelmia ei ole vielä voitettu.
Samaan aikaan koulurakennusten kunto on heikentynyt, ja sisäilma- ja homeongelmat vaarantavat oppilaiden ja aikuisten terveyttä kouluissa.
Mitä kiristyvä ekologiset vaatimukset merkitsevät koululle? Tukisiko eoppiminen ekologisia tavoitteta?
Isot dilemmat
(1) Yleissivistys vs. ammattisivistys
Rinnakkaiskoulujärjestelmä elää edelleen: Toisella ja kolmannelle asteella on ns. dualimalli. Ehkä ideologisista syistä se on betonoitu? Miten se vastaa tulevaisuuden koulutksellisiin tarpeisiin? Olisiko myös taloudellisista syistä järkevää rakentaa yhteisiä moduleita? Onko kaksoistutkinnoilla tulevaisuutta? Onko vain ammatillisessa koulutuksessa tärkeää olla tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa? Onko tarpeen kouluttaa opettajia eri väyliä pitkin ammatillisiin ja yleissivistäviin oppilaitoksiin?
Millainen työnjako koulutuksessa on perusteltu korkea-asteell?.
(2) Formaali vs. informaali/nornformaali oppiminen
Kestääkö nykyinen tiiviiseen vuorovaikutukseen perustuva formaaliopetuksen malli PESTEssä näkyvät paineet?
Voidaanko osaaminen hankkia useilla tavoilla? Pitäisikö kaikki aiemmin hankittu osaaminen saada lukea hyväksi? Millainen näyttö osaamisesta hyväksytään?
(3) Millainen on 2030-luvun opettajuus?
Opettajan professio on uudenlainen, mutta se vahvistuu entisestään .Opettaja ei ole tiedon
lähde, vaan enemmänkin oppimisen ohjaaja. Opettajien yhteistyö lisääntyy ja osaamista jaetaan, myös koulujen kesken, jopa kansainvälisesti.
Opettajankoulutus on laadukasta ja laaja-alaista sekä joustavasti koko työuran läpitäydennyskoulutuksena jatkuvaa. Kuinka Suomi kestää paineen harmonisoida myös opettajankoulutus? Meillähän koulutus on tasokkaampaa kuin muualla?
Miten pidetään huolta, että jatkossakin opettajiksi saadaan ikäluokkansa parhaat ja opettajiksi sopivimmat opettajankoulutukseen? Millaista pitäisi tulevaisuuden opettajankoulutuksen olla, jotta opettajat osaavat ohjata oppilaita tulevaisuuden maailmaan,
Opettajan palvelusuhteen ehtojen ja työhyvinvointikysymysten on vastattava muuttuvaa professiota.
(4) Millainen tasapaino löydetään koulutuksessa yksilön omien, yhteiskunnan ja työelämän vaatimusten välille?
Onko meillä pian 24/7 päiväkoteja ja koulutusta? Unohtuuko persoonan kasvatus ja sosiaalinen kasvatus? Mitä ovat työelämätaidot?
Kuinka turvataan pitkäjänteisesti suunniteltu pedagoginen toiminta?
(5) Millainen on 2030-luvun uusi pedagogiikka?
On tärkeää ylläpitää arvokeskustelua ja puolustaa lasten oikeuksia. Opetuksen on oltava alusta alkaen laadukasta ja monipuolista. Oppijan omaan asiantuntemuksen on voitava luottaa. Nuorille tarvitaan omaa ohjaajaa.
Voisiko tulevaisuuden koulu olla joustava ja utelias sivistyskoulu, johon kuuluu Innostus ja oppimisen ilo.
Yhteisöllinen oppiminen on voimavara. Yhtenäisen peruskoulun malli tarjoaa hyvät mahdollisuudet eri-ikäisten yhteiseen toimintaan ja vastavuoroisuuteen.
(6) Kuinka tapahtuu rekrytointi seuraavalle koulutustasolle?
Koulutuksen yksi tehtävä on ohjailla oikeita ihmisiä oikeisiin paikkoihin. Millä perustella oppilasvalinnat tulisi tehdä? Todistusten petusteella ? Erillisillä kokeilla kuten ylioppilaskirjoitukset? Mikä on soveltuvuuden merkitys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti