100 suurta kasvattajaa- loppukiri alkaa

LÄHETIN eilen kustantajalle kirjeen, että laitan parin  kolmen vuoden ajan työstämäni  kasvatusalan teoksen "100 suurta kasvattajaa" tekstit luettaviksi ensi viikon aikana. On loppukirin aika. Kesäaamun hiljaiset tunnit sopivat hyvin työn viimeistelyyn. Tuntuu hyvältä, sekä loppukiri että kesän tuoma rauha. Tapaan sparraajani emeritus-professori Pertti Kansasen ensi viikolla,  sitten viimeiset korjaukset ja paketti postiin.

ON ollut huikeaa sukeltaa näiden kasvattajien ajatusten maailmaan ja yrittää löytää ja ymmärtää sitä punaista lankaa, jota kasvatuksen ja opetuksen ideoiden ja rakenteiden kronologia noudattaa. Sitä  ei  kuitenkaan kannata tässä paljastaa:-)

TÄMÄN blogilastun kuvana on herra Samuel Johnson. Hän päässee "outona" teoksen loppuun liitettävään varasijoille nousevien merkkihenkilöiden listalle. Vitsaa on käytetty pitkään kasvatuksessa, mutta Johnson oli mies, joka artikuloi sille varsin karut perustelut 1700-luvulla.

Hän kirjoittaa mm.  näin: " Haluan... että vitsa on kaikkien yhteisenä uhkana...Lapsi pelkää kuritusta ja suorittaa tehtävät, siinä kaikki... Ruumiillinen kuritus ei sinänsä ole julmuutta. Koska lapset eivät ole järkeviä, voidaan heitä pitää aisoissa vain pelon avulla...Hyvät asia voivat kuitenkin kääntyä pahaksi, jos niitä liioitellaan... Milloin se sitten on julmaa?Siinä tapauksessa, että sitä käytetään useammin ja kovaotteisemmin kuin on tarpeen parannukseksi ja opettamiseksi...Uppiniskaista oppilasta on kuritettava, kunnes hän luopuu jäykästä uhmastaan."

PÄIVITIN muuten taas minulle rakasta blogilastua erilaisista tavoista kasvattaa ja opettaa. Niitä on nyt jo koossa 928. Ks. http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/11/pian-tuhat-tapaa-kasvattaa-ja-opettaa.html