 |
| Havainnekuva koulun vuosikellosta |
Mitään konkreettia ja järkevää lupaan kuitenkin olla tekemättä. Joku tolkku työnteolla.
Kasvatuksesta
Se osa aivoistani, joka on vielä lomalla, virkistää itseään palauttamalla mieleen mielenkiintoisia kasvatuksen historiaan liittviä yksityiskohtia.
Olen nyt käynyt vanhat muistiinpanoni kahta dokumenttia lukuunottamatta läpi, ja kasassa on n.130 sivua niistä poimittuja energisoivia sattumia.
Tämän kesän erityishobbyni on ollut etsiä kasvatuksen historiasta trendejä, johdonmukaisia linjoja. Näyttää kuitenkin siltä, että kukin aikakausi rakentaa omaa pedagogiikkaansa samoista tietyistä ideaulottuvuuksista (esim. kumpi autoa ajaa opettaja vai oppilas). Kehitys onkin cruisailua. Lähes kaikki ideat, mitä pidämme uutena opetuksessa, on kinattu jo antiikin Kreikassa ja Roomassa.
Ajattelin vielä ajatuskokeilla lineaarisen kehityksen sijasta omatekoista dialektista lähestymistä. Olisiko pedagogiikan historia kuvattavissa fiksusti jatkuvana liikeenä yksittäisten idea-akselien ääripäiden (teesi ja antiteesi) ja niiden jännitteestä syntyneiden synteesien välillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti