 |
| Lippajärventie on myllerryksessä. Viemärioverkkoa uusitaan, ja asuntolan ja kadun väliin rakennetaan parkkipaikkaa ja turvallista poistumisreittiä oppilaita saattaville autoille. |
TYÖT on taas korkattu. Pehmeä, "slow" lasku konttoritöihin oli hyvä ratkaisu. Vaikka asiakirjat olivat hienosti työpöydällä, oikein mitään ei muistanut. Mutta näin se alkaa.
Perinteiseen tapaan ekan päivän agenda sai olla helppo ja lempeä. Työpäivä sujui ihan omassa seurassa. Talo on aivan hiljainen. Puhelin ei soi. Email-viestejä ei tipu, eikä sisäposti kulje. Syntyy harha, ettei mihinkään ole kiire. Toisin kuin kolme vuotta sitten: 23.7. 2008 koulun parakki oli juuri palanut. Silloin hiki virtasi.
Aikataulullisesti tilanne näyttää varsin mukavalta. Koko henkilökunta on palkattu: opettajat ja koulunkäyntiavustajat. Lukuvuoden opetustuntimäärä varmistuu (toivottavasti) ensi viikolla, jos saamme tiedot palkkamenoista heinäkuun loppuun mennessä. Toiminnan kannalta sen pitäisi olla riittävä. Lukkarien pohjatyönkin ehdin poikkeuksellisesti tehdä jo ennen lomille lähtöä. Mutta hiottavaa riittää; siksi vaikea koreografia meillä on palkitettujen äidinkielen-matematiikan-kielten tuntien kanssa.
Tein katselmuksen rakennuksessa. Ikkunat olivat ehjiä. Ei vesivahinkoja. Sisämaalaustöitä (siiven käytävät ja jumppasalin lattia) ei ole vielä tehty. Osa luokista on ehditty siivota. Ilmeisesti ilmanlaatua on tutkittu (ainakin ilmastointi on päällä siivessä). Hälytykset huusivat sekä vanhassa että uudessa rakennuksessa. Taloissa on siis käynyt joku, joka ei tunne systeemeitä. Pihalla on tylsä määrä mitä todennäköisimmin nuorten jättämiä roskia. Tällä kertaa ei juuri lasinsiruja.
Muutoin päivä hoitui paperihommissa. Aurinko paahtoi koko päivän. Klo 15 olin tarpeeksi lämmin lähtemään kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti