Siunaustilaisuus oli intiimi ja lämmin. Paikalla oli Osmon perhe, sukulaisia ja ystäviä. Meitä vanhoja auroralaisia oli kolme: minä, Ripa ja Jukka. Pastori Kirsi Muurimäki loi turvallista tunnetta keskelle surua. Tilaisuudessa kuultiin kaunista musiikkia: Bachia, Järnefeltiä ja virsiä. Kiitos kanttori Anna-Liisa Haunio ja alttoviulisti Iina Marja-Aho.
Arkku vietiin lumista polkua pitkin hautapaikkaan. Siellä laulettiin yhdessä vielä virsi "Maa on niin kaunis" ja jätettiin kukkaterveiset.
Muistotilaisuus pidettiin Auroran kappelilla. Vieraat mahtuivat sinne hyvin. Kalasoppaa, kahvia ja kakkua oli yllin kyllin. Osmoa muisteltiin lämmöllä, kiitoksella ja kaipauksella. Kuulimme myös niin hauskoja juttuja kohtaamisista Osmon kanssa niin työssä, vapaalla kuin bändikeikoilla. Osmon puoliso Marjo johti timmisti tilaisuutta, johon mahtui puheiden lisäksi musiikkia. Musiikkihan oli Osmon elämän eliksiiriä.
Kaunis kiitos mahdollisuudesta olla mukana saattamassa maailmanmatkaaja Osmoa hänen viimeiselle matkalleen.
Löysin sattumalta pienen clipsin Osmosta. Se on muistaakseni tehty haikeina hyvästeinä vuonna 2003, kun Osmo siirtyi Aurorasta Lintulahden kouluun. Kiitos yhteisistä 14 työvuodesta sinne pilvenreunalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti