70-vuotias Kehitysvammaliitto järjesti 10.-11.11. opintopäivät Triplassa. Minulla oli ilo olla mukana torstain ohjelmassa. Klo 15 alkaen kuultiin nimittäin ns.Pecha Kucha -puheenvuoroja menneisyyden sankaritarinoista. Teemoja oli 4 Kehitys-vammaliiton toiminta, selkokieli, puhe-terapia ja - minun osuuteni ryhmä-integraatio esimerkkinä koulutuksen kehittymisestä.
Pecha Kuchan ideana on, että kukin alustaja juoksuttaa 20 diaa. Kuhunkin diaan saa käyttää aikaa 20 sekunttia. Nasta tehtävä. Piti laatia oikein pika-juoksutussuunnitelma. Suurin piirtein asiat menivät.
1. Eristysopetuksesta erityisopetukseen. Ulos-sulkemisesta osallisuuteen.
On upeaa olla täällä tänään kertomassa, että huolimatta siitä mitä media koulusta kertoo, opetusala on myös kehittynyt ja kehittyy ihan oikeaan suuntaan: eri lapsiryhmien eristämisestä ja ulossulkemisesta kohti erityistä opetusta ja osaallisuutta.
Polku on ollut pitkä. Aluperin koulu luotiin Suomessa aatelispojille ja papeiksi ja kauppiaksi ryhtyville. Vammaiset lapset jätettiin usein heitteille tai heitä sijoitettiin suljettuihin laitoksiin.
Koulu alkoi avata oviaan lapsiheimo kerrallaan 1800-luvulta alkaen. Ruotsia puhuville säätyläistytöille. Sitten mys rahvaan suomea puhuville lapsille. Kansakoulun isä Uno Gygnaeus olisi ottanut vammaisia lapsia kansakouluun 1860- luvulla.
Ovien avaamisen austalla oli pestalozzilainen filantropismi. Kehitysvammaisten lasten osalta hitaammin kuin monien muiden. Vuonna 1901 perustettiin ensimmäinen apukoulu. Jotteivat höiritsisi muiden oppimista ja vaivaisi opettajaa. Vuoden 1921 Oppivelvollisuuslaissa "tylsämieliset" vapautettiin koulunkäynnistä
Iso muutos alkoi 1980-luvulla. Vuonna 1983 luotiin ns. harjaantumisopetus. Vuonna 1994 Unesco hyväksyi ns. Salaman julistuksen. Vuonna 1998 myös syvästi kehitysvammaiset otettiin perusopetuksen piiriin.
2. Ryhmäintegraatiokokeilu Aurororan koululla 2005- 2013. Odotuksia ja tuloksia.
Auroran koulun ryhmäintegraatiokokeilu oli yksi pieni askel muutoksen tiellä kohti kaikkien koulua. Niinpä kerron sen tarinan- Ryhmäintegraatio vahvisti kehitysvammaisten oikeutta päästä oman alueen lasten joukkoon. Kokeilun käynnistyminen vaati valtavan ponnistuksen, useavuotisen ponnistuksen pieneltä kehitysvammaisten lasten vanhempien joukolta.. Keskeinenvoimahahmo oli Susanna Lehti Ensin he saivat taivutettua tuekseen silloisen erityisopetuksen vastuualuepäällikön Minna Saulion. Sitten oli löydettävä koulu, jossa kokeilu voisi alkaa. Se löytyi: Aurora. Siellä oli opettajia ja koulunkäynninavustajia, jotka olivat valmiita isoon haasteeseen. Jotka ajattelivat, että koulun tärkein arvon on ihmisarvo. Kaikki kelpaavat. Ketään ei vaihdeta pois.
Pian mukaan kokeiluun saatiin kaksi muuta alakoulua: Toppelund ja Mikkelä. Ja kun ensimmäisen ryhmän oppilaat siirtyivät 7-luokalle, opetus jatkui Martinkallion koulussa. Sinne siirtyi myös asteittain alaluokkien opetus.
Syksyllä 2007, kun Aurorassa käynnistyi myös toinen ryhmäintegraatioluokka, koulusta tuli ns. oppimiskeskus. Oppimiskeskus oli Suomessa ainutlaatuinen tapa järjestää opettajille täydennyskoulutusta. : 11 mukaan kutsutun koulun opettajat ottivat vastuuta koko kaupungin opettajien osaamisen päivittämisestä. Idean takana oli silloinen opetuspäällikkö Ilpo Salonen.
Muiden koulujen opettajilla oli mahdollisuus kuulla kokemuksia ryhmäintegraatiosta. Kuinka oppitunnit pidettiin? Mikä oli opettajan ja avustajien työnjako? Millaisia ongelmia kohdattiin ja miten niitä ratkottiin. Valmentajina toimivat mm. luokkien opettajat Ulla Hämäläinen ja Kaija Kuivanen..
"Niin nallet kuin yleisopetuksen oppilaat hyötyivät" – koulunkäyntiavustaja Leena Fyrqvist
Tällainen kouluinkluusio nosti erilaisuuden arvostamisen kaikkien yhteiseksi arvoksi. Koko koulussa koettiin iloa ja kasvua ihmisinä.
Kaikki ei suinkaan mennyt kuin Strömsössä.
" Mitä enemmän eteen päin mentiin, niin tasoero vain voimistui. Pulaa oli mate-riaaleista, erityisopetus-tuesta. Monilla ns. tavislasten vanhemmilla saattoi alkuun olla ennakkoluuloja." - Luokanopettaja Kaija Kuivanen
" Lisäksi ymmärrän myös näin jälkeenpäin, että monilla ns. tavislasten vanhemmilla saattoi alkuun olla ennakkoluuloja. Itse rakastin kotivierailuja heti ensimmäisen lukukauden aikana. Kun vanhemmat saivat kahvikupposen äärellä kertoa avoimesti minulle ajatuksistaan, rakentui luottamus koulun ja kodin välille kuin itsestään. Toki myös vastaava luottamus syntyi lapsi/ope välille. Tämä malli ei tietysti ole mahdollista kaikille, minulle se oli suora reitti onneen:)))) – Luokanopettaja Ulla Hämäläinen
Auroran koulun omia intohimoja oli taideakasvatus. Opettajille oli tärkeää musiikki,. tanssi, teatteri, sirkus...
Kouluntoimintakulttuuriin oli kuulunut vuodesta 1989 alkaen yhdessä tekeminen, mm. koko koulun näytelmät, bändikonsertit ja yhteiset juhlat. Asioita tehtiin yhdessä. Koulua elettiin yhdessä. Erilaisuus - diversiteetti oli rikkaus.
Koulun yhteisen ethos luotiin 1980/1990-lukujen taitteessa aikana, jolloin kouluja rohkaistiin omaleimaistumaan. Auroran opettajien yhteinen intohimo oli esteettinen eheyttäminen: Vahva usko eri taiteisiin ja niiden arvoon yksilön ja yhteisön identiteettityössä.
Monet koulun rakenteet tukivat ryhmäintegraatiota. Koululla luovuttiin 1990-luvun alussa 45 minuutin oppitunnin ja 15 minuutin välitunnin kaavasta, Tilalle oli luotu ns. päivän kehämalli, jossa völitunneista oli koottu 75 minuutin siesta keskellä päivää. Sinne sijoitettiin valtava joukko oppilaita kiinnostavuia kerhoja.
Toinen toimintaa tukeva rakenne oli ns. Turvallinern iltapäivä- hanke (2006-2010). Koulu jörjesti itse oppilaiden iltapäivätoiminnan. Kaupunki tuki toimintaa maksamalla mm. koordinaattorin palkan. 12 koulunkäyntiavustajaa hoitivat lapsia ja pitivär heille kerhoja. Koulutiloissa toimi sekä maksuttomia että maksullisia kerhoka.
Oppimiskeskuksissa jaettiin kokemuksia. Innostuttiin. Kukin keskus laati vuosittaisen koulutusohjelmaesitteensä, ja ne jaettiin kaikkiin espoolaiskouluihin. Koulutustilaisuudet olivat maksuttomia, mutta niitä vetäneet opettajat saivat jonkinlaisen korvauksen. Auroran koulutusteemoja oli ryhmäintegraation lisäksi mm. draama ( Jukka Jokiranta), turvallinen iltapäivä, työrauha (Pia Mäki-Kokkila), erityisopetus (Sari Karjalainen), pedagoginen johtaminenOppimieskeskus järjesti koulubändeille yhteisiä rock-konsetteja (Risto Schiray).
Konktreetisti täydennyskoulutus tapahtui niin, että Auroran opettajat vetivät iltapäivisin 3 tunnin Vesoja. Erityisesti teatterijutuissa kouluttajina oli myös oppilaita. Lisäksi järjestettiin tutustumispäiviä.
Kouluttaminen ei ollut sitä, että se, joka jo osaa, skaalaa itsensä vajavaisille. Oppiminen oli uuden yhdessä etsimistä
Ryhmäintegraatiosta järjestettiin vuosien varrella useita VESOJA. Kun opettajat kertoivat omasta innostuksesta, innostus tarttui.
"Tämä malli .. minulle se oli suora reitti onneen." – Luokanopettaja Kaija Kuivanen
Ryhmäintegraatioluokkien toimintaa käytiin seuraamassa kaukaa ja läheltä.Meillä vierali. Espoon opetuslautakunta. Espoolaisvanhemia eri kouluista. Monia delegaatioita eri puolilta maailma.
Japanilaisia vieraita kävi meillä useana vuonna.
3. Kuinkas tämän Tuhkimo-tarinan kävikään?
Muistatteko tarinan Tuhkimosta? Köyhä, ahkera Tuhkimo pääsee ihmeen kautta upeisiin juhliin, tapaa siellä prinssin, ja pari rakastuu.
Sitten kello löi 12. Tuhkimo pakeni, jottei prinssi näkisi hänen köyhyyttään.
Kello löi ryhmäintegraatiolle hitaasti mutta johdonmukaisesti vuoden 2008 kansainvälisen finanssikriisin jälkeen. Myös koulujen resursseihin jouduttiin pian tekemään leikkauksia. Kun "nallet" siirtyivät yläkouluun syksystä 2011 , huomattiin, kuinka vaikea ryhmäintegraatio yläkouluissa oli. Uusien ikäluokkien kehitysvammaisten lasten vanhemmilla ei enää ollutkaan innostusta metodiin. Niinpä toiminta alakouluissa loppui.
Auroran koululla oli lisäksi vaikeita sisäilmaongelmia. Niinpä se luopui oppimiskeskustoiminnasta vuonna 2012. Viimeinen ryhmäintegaatioluokka siirtyi yläkouluun syksyllä 2013. Samalla puolet Auroran koulun luokista siirtyi väistötiloihin Kalajärven kouluun. Vanha kulurakennus purettiin syksyllä 2014. Koko koulu siirtyi Järvenperän koulun kentälle rakennettuihin väistötiloihin.-4. Valoaukkoja tulevaisuuteen?
Elämme nyt vuotta 2022. Inkluusio on kuuma peruna. Erityisesti jos sen toteuttamiseen ei ole riittävää osaamista ja resursseja.
Kehitysvammaisten opetus on palautettu omiin ryhmiin. Näissä ns. liekeryhmissä ja myös syvästi kehitysvammaisten toimialoittain järjestetyssä opetuksessa on hienoa laatua.
Nykyisen hallituksen opetusministeri Li Andersson on esittänyt, että seuraava hallitus varaisi jopa 200 miljoonaa euroa inkluusion tukemiseen.
Kehitysvammaisten lasten ryhmäintegaatio on kuitenkin ehkä unohdettu. Palataan vielä siihen Tuhkimotarinaan. Tarinan ensimmäinen osa päättyy tragediaan: Aika loppuu. Tarinan toisessa vaiheessa prinssi löytää kengän ja uudelleen Tuhkimon. Loppu on Happy End. Voisiko näin käydä ryhmäintegaatiolle-
Lasikenkä: huikean upeat muistot elävät.
Mutta muistojen lisäksi on myös kokemusnäyttöä metodin vaikuttavuudesta.
" Aapolla menee tänään hyvin. Hän kasvoi omatoimiseksi, aloitteelliseksi nuoreksi aikuiseksi, jonka sosiaaliset taidot ovat erityinen vahvuus. Aapo opiskeli näytöillä Spesiassa haaveensa mukaisesti ”kahvila-työntekijäksi” . Hän on palkkatyössä lounasravintola Dylanissa Pasilassa ja muutti syyskuun alusta kimppa-kämppään neljän nuoren kanssa, joista yksi on ryhmäintegraatiossa mukana ollut Erika". – Aapon äiti Silja Lehti
Toinen ryhmäintegraatioluokan oppilas: Saga on mediatietojen mukaan kansainvälinen moniottelija. Takana on mm. down-urheilijoiden voimistelun MM-kisat. Special Olympics -kisoissa tuli kultaa nauhasta, hopeaa vanteelta ja pronssia kokonais-kilpailusta. Menestystä tuli myös alppihiihdossa Itävallan talvimaailmankisoissa 2017.
Kaunis kiitos!"
Auroran ryhmäintegraatiokokeilu oli hieno myös rehtorlle. Oli upea etuoikeus saada olla siinä mukana.
" Kyllä lämmöllä muistelen niitä vuosia. Oli se jotain niin jotain erikoista/erityistä!...Minkä kokemuksen ns normioppilaat saivat tästä!! Oppivat ymmärtämään erilaisuutta joukossa. Tuntuu että koko koulu silloin koki saman! –Luokanopettaja Kaija Kuivanen
"Isoja haasteitahan oli… mutta mistään summasta en niitä vuosia vaihtaisi! Mieletön kokemus!" – Koulunkäyntiavustaja Leena Fyrqvist
" Ryhmäintegraation toimintamalli oli todellinen sosiaalinen innovaatio. –Vastuu-aluepäällikö Minna Saulio.
Jos prinssi löytää lasikengän, lopuksi muutama ohje. Tarvitaan:
- Koulutoimen johdon sitoutuneisuus
- Määrtietoinen työ
- Pariopettajuus
- Pieni oppilasmäärä vrt, kuitenkin ns. "sosiaalinen ahtaus"
- Rittävä tila
- Riittävät resurssit (tunnit, avustajamäärä, erityisopettajan tuki)!!!
- Tehtävään sitoutuneet ja arvoitaan sopivat opettajat ja avustajat, arvoiltaan sopivat opettajat. Vanhemmille vapaaehtoista.
- Toiminnan sijoittaminen yhtenäiseen peruskouluun.
- Yläkouluopetuksen osalta tarvitaan uusi ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti