Vuosikymmenen alusta alkaen Luokanopettaja-lehdissä ops-teema puhututti. Vuonna 1980 oltiin käynnistämässä opsin selkeyttämistyötä, jossa tavoitteena oli karsia raskaiksi osoittautuneita sisältöjä jakaa ne ydin- ja lisäoppiainekseen. Työtä tehtiin oppiaine kerrallaan. Tuloksena syntyi ainekohtaisia pops-oppaita- ensimmäiset jo vuonna 1979.. Vuonna 1981 lehdessä on mainoksia oppikirjoista, jotka olivat uuden oppimääräsuunnitelman mukaisia.
Vuosikymmenen lopun lehdissä uuden opsin ideoista kenttää näyttää sytyttäneen ainakin ATK, eheyttäminen (kokonaisopetus), leirikoulut ja yritysvierailut, Arvioinnissa valittua linjaa kritisoitiin; jopa pääkirjoituksessa 1/1989 ohjeita (yli)tulkittiin, että pelkällä ahkeruudella ja sinnikkyydellä saa kympin.
V uonna 1985 peruskouluun saatiin uusi opetussuunnitelman perusteet, ns. vihreä myrkkykirja. Nyt varsinainen opetusssuunnitelma laadittiin taas kunnissa.
Tässä 4. osassa teemana vuoden 1985 POP ja sen pedagogiikka
Kunnille annettiin jälleen liikkumatilaa opetussuunnitelmassa. Sitä oli jo tuntijaossa, ja sisältöihin sai tehdä lisäyksiä. Kouluille annettiin myös lupa muotoilla koulupäivän rakennettaan.
Vain opettaja ja rehtori parhaiten tietävät, millaisia oppilaita heillä kullakin hetkellä on opetettavana ja miten opetusjärjestelyt on suoritettava, että kukin oppilas saa juuri hänelle parhaiten soveltuvaa opetusta.
Tavoitteet
Kasvatustavoitteet olivat pääosin tuttuja: Yhteistyökykyinen yksilö. Tasapaininen kokonaispersoona. Siveellinen ja hyväkäytöksinen ja -kuntoinen. Ja kypsä jatko-opintoihin. Maailmanlaajuista yhteisvastuuta aktiivisesti kantava kansalainen.
Sisällöt
Nyt päähuomio oli kunkin aineen päivitetyissä oppimäärissä. Tasokursseista luovuttiin. Kielten opetusta haluttiin lisätä. Uusi oppiaine elämänkatsomustieto korvasi vanhan uskonnon historian ja siveysopin.
Oppisisältojen valtakunnallista osaa sai täydentää kuntakohtaisella osuudella.
Tietotekniikka sai peruskoulun yläasteella opetettavan valinnaisaineen oppiaineen aseman peruskouluasetuksessa 1984; Se oli yksi kolmesta valinnaisaineesta peruskoulun 8-9 luokilla.
Menetelmät
Menetelmäohjaus oli kevyttä. Yhteistä mallia ei haluttu antaa opetukselle. "Varsinkaan työtapaa ei voida eikä ole syytäkään määrätä yksityiskohtaisesti opetussuunnitelmassa, koska se riippuu opettavasta asiasta ja tilanteesta." Opettaja oli opetussuunnitelman toteuttaja. Peruskouluasetuksessa 1983 todettiin erikseen, että peruskoulun opettajan tuli käsitellä vahvistetut oppimäärät, mutta hänellä oli didaktinen vapaus -ja kehitämisvastuu. Opettajan tuli käyttää ja kehittää erilaisia opetusmenetelmiä ja työtapoja (PkA 115§). Työtapaa ei tullut kuitenkaan määrätä yksityiskohtaisesti opetussuunnitelmassa. Menetelmällinen vapaus merkitsi ensisijaisesti opetustilanteeseen opettajalle parhaiten sopivien keinojen valinnan vapautta (mutta ei oikeutta jättää jotkut tavoitteet huomioonottamatta).
Menetelmälliseen työkaluvalikkoon kuului: Joustavat ryhmät. Oppikirja ja vihko. Peruskoulun yläasteelle oppilaskunnat. Päivänavaus, Sanktioidut kotitehtävät. Tukiopetus.
Peruskoulun opetusta voitiin antaa myös koulun ulkopuolella (PkL 26§/1983): eri aineiden oppitunnit ulkona, opintokäynnit ja - retket, leirikoulut, taidetilaisuudet, päivätyökeräykset, Opetussuunnitelmaan tuli uusi työtapa : työelämään tutustuttaminen
Eri oppiaineiden kohdalta löytyy monenlaisia menetelmäehdotuksia:
Alustukset. Asiantuntijavierailut. Haastattelut. Harjoittelu. Itsenäiset suunnittelu-ja organisointitehtävät. Jaksot (liikunta). Juhlat. Julkaisun toimittaminen. Kerhotoiminta. Keskustelut. Kirjalliset selvitykset. Koulun ulkopuolella annettava opetus (mm. leirikoulut ja TET). Kuuntelua. Käytännön työ. Laboratoriotyöskentely. Laulaminen. Liikkuminen. Luovaa tuottamista. Matkat. Muistiinpanot. Omaehtoinen harjoittelu. Omakohtainen harjoittelu laitteilla. Omakohtainen, toiminnallinen työskentely. Omat kirjoitelmat tai esitelmät. Opettajajohtoinen yhteinen opetus, Opetuskodissa työskentely Oppilaat koko opetusryhmän yhteisissä ryhmätöissä ohjaajina tai apuopettajina. Oppilaiden esitelmien ja kirjallisten esitysten käyttö muiden vuosiluokkien oppilaiden oppiaineistona. Oppilaiden nimettömät kysymykset. Oppilaita ”kädestä” pitäen ohjaava opetus. Osallistuminen musiikkitapahtumiin. Parityö. Projektit. Retket. Ryhmätyöt. Soittaminen, Teemapäivät. Teorian soveltamista (kotitalous). Tilanneharjoitukset. Toiminnallinen työskentely.,Toimitsijatehtävät. Työpaikkavierailut. Työpajat. Työpisteopiskelu. Yhteisuunnitelu. Yhteistoimimta. Yksilötehtävät
Huom Ei draamaa. Ei yhteistoiminnallista opetusta. Ei juurikaan puhetta ATK:sta. eritasotehtäviä eikä standardisoituja kokeita.
Didaktiset periaatteet
Monen oppiaineen osalta korostettiin tuttuja didaktisia periaatteita: "Opetuksessa tulee noudattaa yleisesti hyväksyttyjä didaktisia periaatteita ja käyttää oppilaiden ikäkaudelle sopivia, tarkoituksenmukaisia ja vaihtelevia työtapoja." Tällaisia olivat ainakin eheyttäminen, elämänläheisyys- havainnollisuus- konktreettisuus (YPI), riittävän levon takaaminen, keskeisen aineksen kertaaminen (B-kieli).
Opetusta eheytettiin edelleen sekä vertikaalisti että horisontaalisesti. Edellisessä keinona 1980-luvulla olivat oppiaineiden rinnalle tuodut aihekokonaisuudet. Niitä oli seitsemän: joukkotiedotus, kuluttajakasvatus, laillisuuskasvatus, perhekasvatus, terveyskasvatus, kansainvälisyyskasvatus ja ympäristö.
Aihekokonaisuudet eivät olleet omia oppiaineita, vaan niiden oppiaines oli sijoitettu eri luokka-asteille ja eri aineisiin niin, että niillä oli järkevä struktuuri. Niille tuli varata aikaa
Eheyttämiseen käytettiin mm. teemapäiviä ja - viikkoja. Niiden toteuttaminen oli kuitenkin ohjeellista. Kunta voi lisätä niitä tai täsmentää niiden osuutta eri oppiaineissa.
Ala-asteilla oppilaanohjaus ja osin ympäristöopin opetus tuli järjestää muiden oppiaineiden opetuksen yhteydessä.
Uutta oli Integraatio. Opetusvelvollisuudesta ei enää vapautettu. Vuoden 1983 koululait poistivat apukoulu-ja tarkkailuluokka- nimitykset.Nyt käyttöön otettiin mm. termit mukautettu opetus (EMU), harjaantumisopetus (EHA) ja sopeutumattomien opetus (ESY).
Vaikeasti vammaisia oppilaita varten kouluissa voi kouluhallituksen luvalla ja Opetusministeriön määräämin perustein olla koulunkäyntiavustajia ( PkL 51§/1983).
Erityisopetusta annettiin oppilaalle, joka on siten vammautunut tai kehityksessään viivästynyt, ettei hän menesty peruskoulun muussa opetuksessa, tai joka tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi ei sopeudu peruskoulun muuhun opetukseen.” ja ” ”Peruskoulun oppilaille, joilla on lieviä oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia, voidaan järjestää ensisijaisesti erityisopettajan antamaa erityisopetusta”. (PkA 1984)
Kouluja velvoitettiin myös yhteistyöhön työelämän kanssa.
Oppilasarviointi
Lukukausitodistus annettiin sekä jouluna että keväällä (erillistä lukuvuositodistusta ei ollut). Arvostelujakso oli lukukausi, eikä arvosanaa saanut pudottaa kuin numeron. Äidinkielessä annettiin kaksi arvosanaa. Edistymisen lisäksi arvosteltiin erikseen käyttäytyminen ja huolellisuus (myös päästötodistuksessa).
Oppilasarvostelua pehmennettiin. Normaalijakautumasta eli ns. Gaussin käyrästä luovuttiin. Arvosanojen perustana olivat opetukselle asetetut valtakunnalliset ja kuntakohtaiset tavoitteet. Arvosanoissa tuli ottaa huomioon, kuinka pitkälle kohti yleisiä tavoitteita kukin oppilas omien edellytystensä rajoissa voi edetä.
Numeroarvostelua myöhennettiin. Vuoden 1983 peruskouluasetuksen mukaan ensimmäisen ja toisen vuosiluokan syys- ja kevätlukukauden lopussa sekä kolmannen vuosiluokan syyslukukauden lopussa sekä kouluhallituksen ohjeiden mukaan ala-asteella muulloinkin voidaan arvostelu jättää suorittamatta, jolloin annetaan arvio oppilaan koulutyöskentelystä ja sen kehittymisestä. (1980-luvulla arvostelun antamatta jättäminen vaihdettiin sanallisen arvion antamiseksi koulutyöskentelystä ja sen kehittymisestä ( PkA 47§/1984)
Opettajan arvioinnin rinnalle suositeltiin oppilaan oman oppimisen arviointia, itsearviointia.
Formatiivisen ja summatiivisen arvionnin raja ei ollut ihan selkeä. Arvostelussa otettiin huomioon mm. suhtautuminen koulutyöhön, huolellinen tehtävien suorittaminen ja aktiivinen osallistuminen (kiitettävissä huomioon vain rajatapauksisa). Arvostelu perustui kokeisiin ja jatkuvaan näyttöön. Kokeita ei ollut pakko pitää.
Luokalle jäi, jos sai kaksi heikkoa arvosanaa. Yksi heikko arvosana oli paikattava erillisessä tutkinnossa (joka järjestettiin kesällä).
Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja
Oi tuota 1980-lukua ja sen opsia. Niin tervejärkistä ajattelua selkosuomella. Näillä eväillä sain opettaa Sepon, Niipperin ja Auroran kouluilla aina vuoteen 1994 saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti