JÄSENNÄN puheeni kolmeen eri kysymykseen. Ne ovat:
(1) Mihin opetussuunnitelmaa tarvitaan?
(2) Miten viisaat ajattelevat: Voiko opetussuunnitelmalla oikeasti muuttaa koulua paremmaksi?
(3) Miten opetussuunnitelman edellyttämä muutos saataisiin onnistumaan?
AJATTELIN nostaa esiin seuraavia asioita.
(1) Mihin opetussuunnitelmaa tarvitaan?
Wikipedian mukaan "opetussuunnitelma (OPS) on suunnitelma siitä, miten opetus järjestetään. Suomessa opetussuunnitelmat perustuvat opetushallituksen määrittämiin opetussuunnitelman perusteisiin. Valtioneuvosto päättää tuntijaosta."
OPS on siis suunnitelma. Valo. Ei kahle. Se on myös tärkeä osa perusopetuksen ohjausjärjestelmää. Se legitimoi oikeuden opettaa.
Opetusta on aina suunniteltu ja toteutettu. Opetus ei ole kuitenkaan opetussuunnittelman noudattamista siten kuin bussikuski noudattaa aikatauluja. Ops on siihen liian mutkikas. Opettaja luo opetustapahtuman opsin tahdon asettamissa reunaehdoissa - ainutkertaisesti.
Eri aikoina ops on ollut erilainen. Eri maissa. Eri kouluasteilla. Eri opseissa on haluttu sitoa erilaisia opetuksen elementtejä, yleisimmin nimenomaan sisällöt. Tänään Suomessa OPS on laaja pedagogis-hallinnollis-juridistinen asiakirja. Se on suunnitelma kaikesta, jolla oppilaaseen vaikutetaan kasvattavasti. Ymmärrämme opsin äärimmäisen laajasti.
... se meidän lakikirja. (Juha Toikkanen)
YKSINKERTAISTAN, mutta sanon sen näin. Opetussuunnitelmassa voidaan vastata opettajia sitovasti seuraaviin kysymyksiin.
(1) MIKSI? Millainen on ihanneihminen? Millaisia asioita hänen tulee tietää, taitaa ja tahtoa?
(2) MITÄ? Millainen tieto-taito-tahtomäärä hänen tulee hallita?
(3) MITEN? Miten opettajan tulee opetus järjestää?
(4) Millaisin rakentein ja millaisella hengellä koulun tulee toimia?
(5) Miten oppilaiden osaamista arvioidaan ja arvostellaan?
(6) + Kaikki muut kysymykset?
OPS suunnitellaan tavallisesti paloissa. Kukin keskeinen elementti: tavoitteet, sisällöt, menettelyt, välineet ja arviointi kirjoitetaan erikseen jopa eri ryhmien tuotoksena. Näin ops ei ole aina johdonmukainen. Vaan jopa päinvastoin, kuten Eija Vitikka omassa väitöskirjassaan (2009) osoitti.
Vitikka tutki kahta opetussuunnitelman peruste-asiakirjaa: Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994 sekä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Hän halusi selvittää, rakentuuko opetussuunnitelmien rakenne erillisten ja toisistaan riippumattomien elementtien varaan vai muodostavatko eri osatekijät yhtenäisen kokonaisuuden. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että analysoiduissa opseissa eri osa-alueiden väliset rajat olivat jyrkät. Pedagogiikka perustui voimakkaaseen sisältöohjaukseen, strukturoituun oppilaan arviointiin sekä mitattaviin oppimiskokemuksiin.Peruskoulun opetussuunnitelmat
PERUSKOULUSSA on ollut neljä opetussuunnitelmaa.
Vuonna 1970 ops ilmestyi komiteamietintönä. Mukana laadinnassa oli mm. professori Erkki Lahdes ja Koskenniemen yliassistentti Kaisa Hälinen. POPSISSA oli kaksi osaa, yhteensä noin 700 sivua. Sen pohjalta kunnat laativat oman opetussuunnitelmansa. Sitovuus oli hyvin tiukkaa.
Vuonna 1985 ilmestyi ns vihreä myrkkykirja. Se kirjoitettiin virkamiestyönä. Sivuja oli 332. 80-luvun kunnan ops -osuudet kirjoitettiin työryhmissä. jossa oli myös opettajien edustajia, tavallisesti ns. ohjaavia opettajia.
Vuoden 1994 Opetussuunnitelman perusteet tehtiin aivan poikkeuksellisella tavalla. Perusteissa oli vain 111 sivua. Koulut määrättiin kirjoittamaan oma ops, vaikkei laki tuntenutkaan koulukohtaista opetussuunnitelmaa. Perusteiden laatimiseen otettiin mukaan kuntia ja ns akvaariokouluja. Tämä ops päivitettiin 90-luvun lopussa tapakasvatuksen ja mm. ns. kasin kriteerien osalta.
Vuoden 2004 ops syntyi aika mielenkiintoisesti vaiheittain. Ops ymmärrettiin nyt kolmitasoiseksi: perusteet- paikallinen ops - koulukohtainen sovellus). Tätä opsia päivitettiin erityisopetuksen muutosten vuoksi vuosina 2010-2012. Paikallisessa opsissa oli noin 300 sivua.
(2) Miten viisaat ajattelevat: Voiko opetussuunnitelmalla oikeasti muuttaa koulua paremmaksi?
 |
| Koulussa ei opita vain oppitunneista. Koulu ei opeta vain oppisisältöjä. Oppilaat oppivat jopa enemmän koulun arjesta ja juhlasta. Koulun toimintakulttuurista. On aika tarkistaa myös koulun pedagogiset roolit. |
PIAN on siis alkamassa seuraava ops-kierros. Perusteet ovat valmiit vuoden 2014 lopulla, ja kunnat ja koulut tekevät oman osuutensa lukuvuonna 2015-16. Kaikkein motivaation kannalta on tärkeää kysyä, miksi? Onko pakko? Eikö vanhalla pärjätä? Tuleeko tästä takkia?
Emme tässä vaiheessa vielä tiedä, mikä perusteissa faktisesti muuttuu. Se tiedetään, että rahaa kunnila ei ole. Se tiedetään, että monissa kunnissa haetaan tasalaatuisuutta. Ja sekin tiedetään, että erot koulujen välillä kasvavat. Tuntijako on varsin tarkkaan niputettu.
Ohjeita vasta muotoillaan. Tulossa on oheismateriaalia prosessin tueksi.
... odotan mielenkiinnolla mitä 2016 vedoksesta tulee. (Lasse Utti)
NÄKEMYKSET vaihtelevat. Ihan älykkäät ihmiset väittävät, ettei opetus näin mihinkään muutu. Taustalla on ajatus, että koulujärjestelmässä mm. oppivelvollisuus, tutkintovelvoite, oppiainejako, velvoite arvostella oppilaat (kvalifiointi) opettajien virkaehtosopimus, suuret opetusryhmät, koulutilat jne. betonoivat toimintakulttuurin. Koulun puolesta on annettu niin paljon keskenään ristiriitaisia lupauksia, että opettajat käyttävät perinteisiä tapoja, joilla hallinnan tunne edes jollain laila säilyy.
Perussyy muutoksen hitauteen lienee se, että oppivelvollisuuskoulun perustehtävät ja niiden toteuttamista takaavat rakenteet eivät juurikaan ole muuttunee. (Hannu Simola 2007)
 |
| Yksi tapa jäsentää koulun monia tehtäväkenttiä niiden tausta-arvojen mukaan (Hellström) |
Koululla on useita, keskenään ristiriitaisia tehtäviä, funktioita. Koulun tulee opettaa ja kasvattaa (kvalifikaatio). Koulu siirtää kulttuuria ja tapaa (sosialisaatio). Se eheyttää eri kansanosia (integraatio). Se antaa pätevyyksiä ja todistuksia ja sijoittaa niiden avulla ihmisiä heille sopiville paikoille (kvalifiointi). Koulu tasoittaa lähtökohtien eroja (tasa-arvo). Koulu pitää yllä järjestystä ja vastaa hyvinvoinnista (varastointi). Koulu tarjoaa turvallisen hoitopaikan ja terveellisen lounaan. Se antaa ensiavun (hoiva).
Koulu on ikäänkuin kaikkeudenn keskus.
Mutta on myös toisenlaisia ajatuksia.
Uusi normidokumentti ei välttämättä muuta kovin paljon asioita, jos sen tekeminen jää vain joidenkin puuhailuksi. Ratkaisevaa mielestän on prosessin onnistuminen. Maailma ympärillä muuttuu niin hurjaa vauhtia, että kouluväen on viisasta edes kymmenen vuoden välein pohtia perusteellisemmin yhdessä ja jotenkin organisoidusti, mistä voitaisiin luopua, mitä pitäisi parantaa ja mihin suuntaan halutaan mennä. (Irmeli Halinen)
Kyllä voi. OPS heijastaa yhteiskunnan muutosta ja ajatusta tulevaisuudesta. Se kertoo myös, miten rakenteita tulee uudistaa. OPS muuttaa hitaasti perinteitä. Tuntijako on ongelmallisempi. (Olli-Matti Selin )
Voi uudistaa. Mutta ensin pitäisi tietää, mihin suuntaan opetusta ja koulua halutaan kehittää. Millaiset tiedot ja taidot ovat tarpeen tulevaisuuden yhteiskunnassa? Miten suuri tarve on opettaa koulussa elämänhallintaa? Kysymyksiä riittää. Tavoitteet ja painopisteet ovat hakusessa, häviävät oppiaineiden ja projektien mylläkkään. (Anne Lagerstam
Opetussuunnitelmalla voi muuttaa opetusta, kunhan muutokset ovat riittävän konkreettiset. Esimerkiksi uusien oppiaineiden tuominen tai tuntijaon muuttaminen varmasti muuttaa opetusta. Samoin sisältöpainotusten muutokset vaikuttavat opetukseen, mutta vähemmän. Opetusmenetelmiä, tavoitteita ja arvoja koskevat muutokset vaikuttavat kaikkein vähiten, mutta uskoisin niilläkin olevan vaikutusta. (Markku Hannula)
Kyse ei ole pelkästään opetussuunnitelmasta, vaan myös siitä, miten sitä tulkitaan ja miten opetus toteutetaan. Tulkinnoilla voidaan luoda koulun ja opetuksen kehittämiselle sellaisia jarruja, joille ei ole perusteita. Pidetään kiinni siitä, miten asiat on ennenkin tehty ja nähdään kehittämisen esteitä siellä, missä niitä ei ole. (Anna-Liisa Lämsä)
Tuo uudistuminen on pitkä tie ja loppua ei näy, mutta jos positiivisessa hengesssä toisia tukien mennään eteenpäin niin muutos ehkä hieman nopeampaa. Itse suunniteltu muutos onnistuu paremmin kuin ylhäältä johdettu. (Juha Toikkanen)
Opetussuunnitelmauudistus läpivietynä siten, että opettajat ovat siinä mukana ja oikeasti lähtevät uudistamaan opetustapojaan olisi varmasti muutosta aikaan saava. Edellyttää puuttumista koulukulttuuriin...(Liisi Juvonen )
Voi, jos jokainen, joka opettaa, on a) oppinut ja sisäistänyt, mitä opsin perusteissa sanotaan b) osallistunut motivoituneena yhteisen näkemyksen luomiseen siitä, mitä perusteet omassa koulussa ja opetuksessa tarkoittavat. Pointtini on siis se, että opsin laadintaprosessista riippuu, uudistuuko opetus uuden opsin mukaiseksi vaiko ei. (Mari Routti )(3) Miten opetussuunnitelman edellyttämä muutos saataisiin onnistumaan?
 |
Kolmen Opsin Typologia on espoolairehtoriryhmän 90-luvulla kehittämä
ajattelutyökalu, joka ohjaa ops-prosessia. Kirjoittamisen ja käytännön
on tuettava toisiaan.
i |
eroja. Toiset koulut tajusivat nopeasti jujun, ja innovoivat kaikenlaista jopa upeaa. Toiset hoitivat homman hitaammin. Toiset tekivät feifin. Osa ei oikein päässyt alkuunkaan.
MONET kokeneet peruskouluihmiset korostavat, että ops-muutos voi onnistua, kun se toteutetaan oikealla muutosotteella.
Pahimmassa 90-luvun lamassa saimme laatia oppisisällöt ja opetustavat ilman keskusjohtoista ohjausta .... kaikki kukat saivat kukkia ja opet oli innolla mukana vaikka rahaa/resursseja ei ollut. Sen jälkeen on ops-innostus taantunut kerta kerran jälkeen ... ehkä siksi koska kouluun on tullut opettaille/rehtoreille lisää tehtäväkenttää joka sitoo ajan ja tehot.... 94 luotiin jotain ainutlaatuista ja sen jälkeen ulkoaohjaus lisääntynyt Martin mainitsemaan 300 sivuun harkittua , saneltua tekstiä. Vuoden 1994 jälkeen jokainen ops on ollut askel huonompaan, kuolaimet kiristävämpään suuntaan tappaen opettajan/koulun luovuutta toteuttaa oppilaalle parasta...(Lasse Utti )
Suuntaus on ollut, että koulu medikalisoidaan ja juridisoidaan niin, että liikkumavara häviää. Kaikesta tulee vain suorittamista ja vaikutuksella ei väliä kunhan tehdään pykälien mukaan. OPSissa on tämä vaara. Opsisa tulee himmelien himmeli. (Paavo Kokkala)
OPS 1994 muutti koulua syvällisesti sen prosessin vuoksi, joka silloin käytiin. Ulkoa annetut sanat valuvat pinnaltamme kuin pisarat vesilinnun höyhenistä, mutta itse eletty prosessi muuttaa myös käyttäytymistä pysyvästi. Väitän, että ne opettajat, jotka olivat mukana laatimassa *ihan oikeita koulukohtaisia opetussuunnitelmia*, sisäistivät opetussuunnitelman merkityksen aivan toisella tasolla kuin ne, jotka sitä ennen tai sen jälkeen ovat opiskelleet asian paperista. (Hannu Tuominen )
Komppaan Hannua, 1994 OPS PROSESSI oli vaikuttava! (Markku Hannula).
Ei pelkkä opetussuunnitelmauudistus riitä - olisi uudistettava koulun rakenteita ja ennen kaikkea annettava opettajille aikaa jatkokoulutukseen ja uudistumiseen. (Anna Voipio)
.jpg)
Neljä T:tä
Ylipäätään kaikessa toiminnassa onnistumiselle voidaan asettaa neljä ehtoa (ns. praktinen syllogismi). Kun ryhdytään tekemään jotain, jokaisen tulee
- Tietää MITÄ tehdään
- Taitaa MITEN tehdään
- Tahtoa MIKSI tehdään ja
- jokaiselle tulee järjestää tilaisuuksia MITEN MISSÄ MILLÄ MILLOIN uusi asia tehdään.
OPS-työssä nämä neljä T:tä tarkoittavat mm. seuraavia asioita
 |
| Opettaja voi hyvinkin joutua työuransa aikana päivittämään päänsä viisikin kertaa. Tällöin on tärkeää analysoida, mikä opsissa on tärkein muutos. |
Opettajien on tiedettävä mikä muuttuu? Mitä ei enää tehdä? Mitä uutta tehdään? Mikä jatkuu?
Miten?
Koulunkin tasolla on tärkeää, että opstyö on a) hyvin suunniteltua ja b) kaikkia osallistavaa.
Miksi?
Muutos on koettävä tärkeäksi ja arvokkaaksi oppilaille. On ymmärrettävä muutosten taustatekijät. Ops muuttuu 10 vuoden välein. Maailma muuttuu
Suomi elää suurta rakennemuutosta.
Miten? Missä? Millä? Milloin?
On löydettävä aikaa. Kuinka työ korvataan? Kuinka otetaan mukaan oppilaat, vanhemmat, muut henkilökunta?
1 kommentti:
Lähetä kommentti