S uosittelen nyt kirjaa, jonka lukemisesta tulee paha mieli. Eikä oma pohdintani varmaan sekään miellytä kaikkia.
Al Husaini, Sara (2023). Huono tyttö. Helsinki: Like.
K irja kertoo irakilaisesta tytöstä, joka syntyy vuonna 1992 pakolaisleirillä Saudi-Arabiassa. Perhe saapui Suomeen kiintiöpakolaisina, koska tytön isä oli vastustanut Saddam Husseinia. Perhe asettuu Kuopioon. Nuori tyttö kotoutuu hyvin. Hän menee kouluun. Noudattaa sääntöjä. Isompien sisratusten tehtävä on valvoa sitä. Perhe ei viihdy.
Kerran pyöräillessään tytön pyörän ketjut katkeavat , ja tanko osuu hänen alapäähänsä Se on veressä. Lääkäriin. Tärkeintä, ettei neitsyys mennyt.
Vuosi 2007
Perhe on vahvasti sitoutunut omaan uskontoonsa (Islam) ja joutuu eri syistä täällä sosiaaliviranomaisten seurantaan. Viranomaiset tulevat kotiin varmistamaan, ettei lapsia kaapata ulkomaille. Perhe on päättänyt palata vielä sotaa käyvään Irakiin Lapsille kerrottiin , että kyse on lyhyestä lomamatkasta omaa kotimaahan. Se venyy viiteen vuoteen.
Vuodet 2007-2012
Perhe palaa viideksi vuodeksi vielä sotaan käyvään Irakiin Tyttö saa lopulta käydä siellä koulua. Pojat ovat kruunun jalokiviä, joita tyttöjen on kiillotettava. Pientenkin tyttöjen siveyttä valvotaan. Kun erään kerran erään pienen tytön nilkasta näkyy 10 cm, täysi vieras mies pysäyttää autonsa ja huutaa häntä huoraksi.
Vuosi 2012
Perhe palaa Suomeen, kun tyttö on jo teini. Omssa kodissa pojilla on oma huone, tytöillä yhteinen. Pojat ovat vapaita, tyttöjä valvotaan. Hyppäsikö parvekkeelta alas? Hän opiskelee itselleen ammatin.
Vuosi 2015
Sitten hän toteuttaa pitkään itäneen toiveensa ja päättää luopua huivista. Perhe järkyttyy. Tyttö riisuu huivinsa kahdeksi kuukaudeksi. Muslimikaverit hylkäsivät hänet. Hän oli pettänyt teidät. Huiviton kokeilu päättyy. Tyttö opiskelee, mutta tahto tehdä itse omat valintansa ei lopu.
Lopulta hän päättää oikeasto luopua uskosta, johon ei usko. Se on perheelle shokki. Äiti itkee ja soittelee ja muistuttaa, miten ratkaisu tuottaisi häpeää perheen ja suvun kunnialle ja maine.
Vuosi 2016
Tyttö houkutellaan uudelleen matkalle Irakiin. Salaa on sovittu, että hänet naitetaan siellä serkulleen. Perillä ei ole vaihtoehtoa. Hänet pakotetaan avioliittoon. Hääpäivänään hän on kauhusta kankea. Hänetpeitetään mustalla kaavulla. Huivin päälle laitetaan suojus, että häntä ei näy
Hänen neitsyyttään oli varjeltu tähän päivään saakka. Kunnia oli siitä kiinni, ja pian neitsyys pitäisi todistaa koko suvulle. Hääyön hän kokee raiskaukseksi. Hän on täynnä vihaa. Hänellä ei ole mitään oikeuksia. Mies on hänen holhoojansa.
Tytön 12-vuotias sukulainen aiotaan naittaa. Lapsiavioliitot eivät ole laillisia Irakissa. Islamissa sinetöidään nämäkin lapsiavioliitot. Tytön isän mukaan 12-vuotiaat ovat täällä kypsiä avioliittoon. Tyttö vastustaa suunnitelmaa
Mutta hän saa on idean: Jos hän saisi palata (= paeta) Suomeen, hänen puolisonsakin voisi päästä sinne. Juoni toimii. Puoliso tahtoo Suomeen. Tyttö pääsee takaisin. Perhe yrittää tavoittaa häntä.
Oma ja puolison perhe huomaavat petoksen. Kotona Espoossa tyttö lähettä viestin puolisolleen: " Sinä olet raiskaaja. Vihaan sinua koko sydämestäni. En halua puhua sinulle enää enkä koskaan tule takaisin.
Tyttö ilmoittaa eroavansa. Häntä yritetään taivutella. Kun hän ei taivu, häntä uhkaillaan. Lopulta korvaamalla karkaamisensa rahalla, suvut löytävät sovun ja nuori tyttö saa avioeron pakkoliitostaan.
Vuosi 2022
Tytön perhe palasi Suomeen.
Kamala tarina loppuratkaisusta huolimatta. Vielä kamalampaa, että se on tositarina. Nuori tyttö on helsinkiläinen opiskelija Sara al Husaini. Hän on tänään aktisisti, feministi ja ex-muslimi. Vuonna 2021 hänet valittiin vuoden pakolaiseksi.
"Huono tyttö" voitti BookBeatin Vuoden tulokas -palkinnon. Romaani oli ehdolla myös Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja Savonia-palkinnon saajaksi.
Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja
Miksi nostan tämän kirjan esiin ja suosittelen sen lukemista? En todellakaan siksi, että haluaisin kivittää tänne pakoon tulevia islamiin uskovia. Suomi moninaistuu. Meidän on ymmärrettävä, miksi ei voida vain säätää lakia. että täällä ei käytetä huiveja. Tai että täällä poikien ja tyttöjen on uitava uikkareissa, jotta voimme järjestää uinninopetusta.
No miksei? Siksi, että toisin, kuin me suomalaiset, he ovat yhä todella vahvasti sidoksissa omaan uskontoonsa. Meillä on uskonnon vapaus. Olemme oppineet, että valtiollinen lainsäädäntö asettaa rajat, joissa noudatamme oman uskontomme " lakeja". Me elämme hyvinvointivaltiossa, jossa selviämisemme ei ole riippuvaisia suvun antamasta tuesta. Ymmärrämme, että omassa Raamattussamme on ristiriitoja, koska viesti on ihmisten tulkitsemaa. Tänne turvaan tulevilla asiat ovat toisin.
En ole niin naivi, että ajattelisin, että kaikki islamiin liittyneet naiset kokesivat, että heidät on pakotettu alistumaan uskonsa hyvin miesvaltaiseen elämäntapaan. En silti ole naivi senkään suhteen, että uskoisin, kun he sanovat noudattavansa uskotonsa määräyksiä täysin vapaaehtoisesti. He ovat syvästi jopa tiedostamattaan sidottuja yhteisönsä näkemyksin. Irtautuminen pienissäkin asioissa johtaa ostrakismiin.
Mutta en ole naivi myöskään sen suhteen, että me kristityt olisimme jotenkin aivan toista laatuluokkaa. Meillä on edelleen uskonnollisia ryhmiä, joissa vaaditaan pilkuntarkkaa sitoutumista valittuihin normeihin. Myös meillä Suomessa naiset ovat eläneet hyvin samalla lailla alistettua elämää 1900-luvun alkuun saakka kuin islamiin uskovat naiset tänään.
Emme voi hyväksyä, että Suomeen pelastetut maahanmuuttajat eivät saa yhteisönsä keskuudessa niitä laillisia oikeuksia tehdä itse elämäntapaansa koskevia ratkaisuja, joita täällä taataan kaikille. Mutta emme tule onnistumaan tässä tavoitteessa, jollemme löydä keinoja käydä sellaisia keskusteluja uskonnollisten johtajien kanssa, .joissa varmistaisimme sen, että uskonnon omat lait hyväksytään vain eduskunnan säätämien lakien asettamiin rajoihin. Ei ole helppo tehtävä, kun tähän uskoon uskovat eivät ole vielä siinä vaiheessa, että tunnistaisivat kaikkien uskontojen perustuvan erehtyväisten ihmisten tulkintoihin.Kevennys lopuksi: Ehkä syynä on se, että kristityt kanonisoivat (valitsivat ja karsivat) omaan Raamattuunsa tekstit noin 300 vuotta aikasemmin kuin islaminuskoiset omaan Koraaniinsa.
































