Avasin Facebookissa eilen keskustelun tällaisesta teemasta:
"Oletteko muuten koskaan yrittäneet listata niitä ihmisiä, joiden kohtaaminen on saanut teidät kasvamaan a) ihmisenä ja b) ammattilaisena? Pääsin listassa vain alkuun. Voi, kuinka upeasti elämä onkaan minua kohdellut. Suosittelen tällaista refektiota. Elämä on upeaa, ja ihmiset."
KESKUSTELUN avaajaa pyydettiin kertomaan, keitä omalle listalleni (Jo nyt about 100) on päässyt. Lupasin "paljastaa" tänään 10.
Mutta sitä ennen muutama tarkennus:
1. Miksi tein listaa? En korostaakseni suhteitani. Havahduttakseni itseni huomaamaan, kuinka monet ihmiset ovat ratkaisevasti vaikuttaneet omaan tapaani olla minä, jonka olen tietysti kuvitellut itse luoneeni. Me jätämme toisiimme jälkiä. Myönteisiä, myös kielteisiä. Pyrkien ja tahtomatta.
Hienoa, että tämänikäisenä on aikaa tehdä "ruumiinavausta" omalle minälle. Tunteakseni itseäni paremmin.
2. Nostan nyt esiin 10 esimerkkiä. Valitsin tähän blogiin vain poisnukkuneita. Annan nimen ja lyhyen perustelun. He ovat kronologisessa vaikuttumisjärjestyksessä.
10 omaan minääni syvästi vaikuttanutta henkilöä
Eero Suonperä (1960-luku)
Perheemme muutti Hämeentie 34:een, kun minun piti aloittaa 3. luokka kansakoulua. Koulupiirijaon mukaisesti uusi koulu oli Kallion kakaravankila. Eero Suonperä oli nuori, innokas kansakoulunopettaja. Tiukkakin, mutta hänen luokanomatuntinsa olivat huikeita. Pääperiaate oli; kun oppilaiden omat esitykset loppuvat, alkavat matematiikan tunti. Ei muuten kertaakaan alkaneet. Pidimme Tanskasen Paven kanssa siitä huolen.
Sain Eerolta miesluokanopettajan mallin.
Vuokko Vuolanne (1960-luku)
Vuonna 1995 treenattiin tiukasti oppikoulun sisääpääsykokeeseen. Oppikouluun pyrittiin kesäkuussa ja päästiinkin. Tossuun. Poikakouluun. Valtavan erilaisia opettajia. Vuokko oli toisenlainen. Hän oli musiikin opettaja. Hänessä oli suurta väljyyttä. Hän antoi tilaa oppilaiden omille jutuille. Saimme soittaa rockia. Moni löysi jopa elämänuransa. Tuomari Nurmio. Harri Merilahti- joka soitti mm. Hurriganeseissa. Ja paljon pienemmässä mittakaavassa minä. Siellä ovat koko opettajaurani kestäneen bänditoiminnan juuret.
Jouko Palonen ( 1960-1970-luvut)
Melkein koko oppikouluaikani Tossun rehtorina oli Jouko Palonen. Hän oli minulle ensimmäinen oikea rehtorin malli. Ehkä liian tiukka. Mutta monia jälkiä jätti. Innostuksen historiaan. Silmälasin mallit. Hän on alkuaihio auktoriteetin käsitteelleni.
Matti Pellonpää (1970-luku)
Pellonpään Matti pyöri Tossussa vaikkei sitä käynytkään. Teimme yhdessä teininäytelmiä ja oikein kiertelimmekin niillä. Oman näyttelijän urani huippuja oli joulu 1970-luvulla, jolloin minä olin joulupukki ja Matti tonttu ja tienasimme rahaa ON TOUR.
Jaakko Linnankivi (1970- 2000-luvut)
Aloitin opinnot OKL;lla vuonna 1974. Linnankivellä oli silloin pesti siellä, ja opintokirjasta löytyy hänen nimmareitaan. Hauskasti törmäsimme uudelleen 1990- luvulla. Hänen lapsen lapsensa kävivät Auroran koulua. Hän oli myös mukana ensimmäisissä EU-projekteissa joita teimme. Hän opasti meitä myös Wiipurin koulumaailman saloihin. Häneltä kuulin paljon asioita, joista ei julkisesti puhuttu.
Kosti Helimäki (1970-1980-luvut)
Valmistuin luokanopettajaksi vuonna 1977. Palkka oli perheelliselle pieni. Oli löydettävä sivutuloja. Joistain syystä löysin niitä raittiustoimesta, vaika itselleni kohtuullisesti maistuikin. Tuolloin oli olemassa yhdistys Raittiuskasvatusliitto. Eikun sinne myymään omaa energiaa. Kosti Helimäki oli verraton pomo. Innostui uusista ideoista ja välineistä. Hänen luvallaan teimme vuosikausia uusia oppimateriaaleja, kuulokuvia, videoita...ja tietysti raittiuskirjoituksia
Hänen kirjahyllyssään oli pitkä rivi TIMESYSTEMS päiväkirjoja. Niin on minullakin. Harmi, ettei niitä enää saa.
Paul Hellgren (1980-luku)
Tein useita keikkoja, pitkiä ja pätkiä 1980-luvulla OKL:lla. En muista ketään, joka olisi ollut niin englantilaisella tavalla kohtelias ja avulias kuin hän. Englanninopettaja. Vieraitten kielten didaktiikan apulaisprofessori. Kahvihetket Ratakadun kuppilassa pulppusivat uusia ajatuksia. Hän kuoli aivan liian aikaisin vuonna 1994.
Lauri Kauppinen ( 1980-luku)
1980-luvun lopulla sain kevätlukukauden pestin Haagan normaalikoululle. Panimme yhdessä Tapio Toivasen kanssa bändi- ja teatteriprojekteja. Harjoittelukoulun rexi ymmärsi nuorten opettajien innostusta ja rahoitti hankkeet.
Pekka Elo (1980-ja 2000-luku)
Opetushallituksen opetusneuvos Pekka Eloon oli tutustunut jo 1980-luvulla, kun ET tuli oppiaineeksi. Yhteistyömme tiivistyi 1990- luvulla, kun vedin Luokanopettaja-lehteä. Innostimme porukkaa mm. lasten filosofian opetukseen. Pekka oli myös tosi aktiivisesti mukana Akvaario-projektissa ja sitä seuranneessa hankkeessa, josta tein oman väitöskirjani.
Viimeinen yhteydenottomme koski Pekan suunnitelmia järjestää Akvaariohankkeen muistotilaisuus. Se jäi tekemättä. Pekka kuoli vuonna 2013.
Jukka Kuittinen (1980- 2010-luvut)
Viimeinen tästä kymmeniköstä on huippuaktiivinen rehtori Jukka Kuittinen. Hän oli merkittävä toimija Suressa mutta myös kansainvälisesti. Olin vuosia, ehkä vuosikymmeniä mukana hänen kanssaan EKOAY:n järjestämällä päättäjäristeilyllä. Jukka organisoi- ja usein maksoi - liput Tukholman kaupunginteatterin päivärevyihin. Hänen kauttaan liityin rexiorganisaatioihin. Jukka oli monessa mielessä mallirehtori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti