YKSI parhaista oli kolmi-sivuinen muisio Suomalaisen kansakoulun didaktiikan isän Olai Wallinin kirjoittamasta/ suomentamasta/ toimittamasta ensimmäisestä suomenkielisestä kasvatus- ja opetussopin seminaarilaisille tarkoitetusa oppikirjasta:
Wallin, O. (Toim.). (1883). Kansakoulun yleinen kasvatus- ja opetusoppi. Jyväskylä. Omakustanne
Olai Wallin (1836–1896) oli suomalainen opettaja, tietokirjailija ja päätoimittaja. Wallin toimi Jyväskylän seminaarin historian ja kasvatusopin lehtorina vuodet 1863–1885. Cygnaeus hoiti itse naisosaston kasvatusopin opetuksen vuosina 1863-1869. Wallin vastasi miesosaston opetuksesta Hänestä kehittyi yksi merkittävimmistä Jyväskylän seminaarin opettajista.
Talous-ja terveyshuolien sekä kuormittavien riitojen vuoksi hän otti pestin Hämeen piirin kansakoulutarkastajaksi. Kansakoulu--tarkastajana hän edisti mm. opettajien lainakirjastotoimintaa. Olai Wallinia pidetään myös uudenaikaisten kiertokoulunopettajaseminaarien isänä yhdessä Kaarle Werkon ja J. H. Tuhkasen kanssa. Hän ideoi läksytöntä maanantaita, kehitti ja edisti koulupuutarha-aatetta. Wallin kuului myös niihin, jotka kannattivat vapaaehtoista kansakoulua.
Tarkastaja tehtävää hän hoiti kuolemaansa saakka.Vuosina 1875–1881 Wallin toimitti lisäksi perustamaansa kasvatusopillista aikakauskirjaa Kansakoulu.
Wallininin vanhemmat olivat maaviskaali Olof Wallin ja Sofia Kranck. Ennen seminaarivuosia, valmistuttuaan vuonna 1857 filosofian kandidaatiksi hän oli ollut neljä vuotta Erkylän Erkylän kartanoon Hausjärvellä perustetun Eskon kansakoulun johtajaopettajana.Vuonna 1861 hän julkaisi kirja "Om folkbildning och folkskolor", josta innostuneena Uno Cygnaeus järjesti hänelle stipendin pari vuotta kestäneelle, lähinnä Saksaan ja Sveitsiin suuntautuneeseen opintomatkaan. Wallin julkaisi useita oppikirjoja.
Wallinin perheeseen kuului vuodesta 1864 puoliso Flora Fredrika Bernhardina Schreck (1839–1926). Professori ja poliitikko Väinö Voionmaa, toimittaja Eino Voionmaa ja suomentaja Emmi Voionmaa olivat heidän lapsiaan. Ministereinä toimineet Niilo Liakka ja Hjalmar Kahelin olivat Wallinin vävyjä.
Kansakoulun yleinen kasvatus- ja opetusoppi
Wallinin teos oli suunnattu kansakoulunopettajille. Se oli ensimmäinen suomeksi painettu opetusoppi. Lähteenä oli saksalaisen H.R. Rüeggin pedagogiikan kirja. Kirja pohjautui myös Cleven psykologiseen asiantuntemukseen.
Miksi?
Wallinin teoksessa kasvatuksen päämäärä oli "itsetoimivaan elämään Kristuksen hengessä kykenevä nuoriso”. Eli selkokielellä: nuoriso, joka pystyi itsenäiseen ja kristilliseen elämään. Ote on uskonnollinen.
Kasvatuksen yleinen tarkoitus oli, että kasvatti saatetetaan siihen tilan, että hän voi itsenäisesti pyrkiä elämänä päämäärään perille, siveelliseen vapauteen, eli toisin sanon itse jatkamnaa kasvatustaan.
Mitä?
Kansakoulun oppiaineet oli määritelty vuoden 1881 mallikursseissa. Eniten aikaa käytettiin äidinkieleen. Wallin kannatti myös eheyttämistä "kun toinen aine tukee toista...".
Miten?
Olai Wallinin kasvatus- ja opetusoppi tunsi kolme perustyötapaa : hoito, kuri, opetus sekä kolme opetusmenetelmää :näyttävä, kertova, kyselevä. Oppikirjaa ei kyseenalaistettu.
Opettajia ohjattiin kuulustelemaan kotitehtävät ja valmistamaan uusi läksy.
Uusi läksy voitiin kertoa, esittää tai käsitellä vuoropuhellen. Vastausten jäljitteleminen eli toistamien oli "vaan tyhjää ajan hukkaamista".Työtapoihin kuului myös yhteinen harjoitus. Kyselystä oli runsaasti ohjeita ja ne ovat ihan järkeviä. Teos on täynnä ohjeita, ne on painettu kursiivilla eikä niitä juurikaan perustella.
Opettajalla oli opetuksessa tärkeä kaksijakoinen tehtävä: "Niin kauan kuin oppilas vielä ei taida omin toiminsa oppiainetta itselleen omistaa, tulee opettajan siinä olla hänelle avullisena ja yhdeltä puolen valmistaa ainetta oppilaalle ja toiselta puolen oppilasta aineelle. " Hauskasti sanottu.
Opetuksessa vedottiin eri aisteihin. Sen parempi, kuta useampi aisti mukana. Ääneenlukeminen vetosi kuuloon. Wallin kirjoitti jo vuonna 1875 teoksessaan Historian opetus kansakoulussa, että historiallinen esitys olkoon havaannollinen. Historiallisia tapauksia tosin ei voi asettaa aistilliseen läsnäoloon oppilaille. Vaan lasten oma elämänpiiri tarjoo kuitenkin niin monta havaannollista kohtaa ja suhdetta, että taitava opettaja helposti voi sopivilla vertauksilla, esimerkeillä ja viittauksilla niihin liittää esityksensä.
Hän piti tärkeänä kertausta. Uusia asioita piti harjoitella." Kansakoulu älköön myös laskeko kaikkea harjoitustyötä kodissa tehtäväksi."Kansakoulun tuli itse ottaa enin osa harjoitustyöstä omaksi tehtäväkseen-.
Oppimiseen kuului ulkoa osaaminen, mutta ulkoa opetelttavaksi annetiin vain sellaista, mikä oli ymmärretty.
Harjoituksia olivat myös koulussa määräty kotivalmistukset eli ns. läksyt. "Nämäkin saattavat olla erilaisia ja niiden tarkoituksena on
- koulutyön huojentaminen,
- koulutyön edistäminen ja
- kodin ja koulun likempi yhdistäminen toisiinsa.
Kotivalmistus piti tehdä omin voimin. Opettaja kuulusteli läksyn kirjan katsomatta ja opetti kirjatta.
1 kommentti:
Kovin tutulta tuntuu. Jyväskylän Kasvatusopillisessa Korkeakoulussa vaalittiin vielä Cygnaeuksen oppeja kansakoulunopettajien valmistuksessa. Professori Martti Haavio luennoi kasvatusoppia kasvatuksen historia-,filosofia- ja didaktiikkapainoisesti. Olai Wallin tuli siis omalla kurssijaksollani tutuksi jo 1963-65. Jälkeenpäin ajateltuna oma – tosin lyhyeksi jäänyt opettajana toimiminen – sai paljon vaikutteita koulutusajan opeista.
Tosin amerikkalaisvaikutteinen ja paljolti pragmaattinen kasvatustiede tilastotieteellisine tutkimusmetodeineen syrjäytti jo 1960-luvun puolivälissä vanhentuneeksi katsotut opit. Ei onneksi aivan kokonaan. Kasvatuksen historia ja sosiologia sisältynevät nykyisessä opettajankoulutuksessa oppisisältöihin.
Lähetä kommentti