Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

sunnuntaina, helmikuuta 15, 2026

Kotiseutuopin oppikirjoja. Osa2


Leppänen, Lauri ja Holopainen, Lauri (1960) Vantaan kotiseutuoppi. 4. tarkistettu painos (aiemmin Helsingin maalaiskunta- Vantaanjoen vauras pitäjä). Helsinki: Otava. 136 s

Tässä siis jatkoa Teppo Mäkelän kirjalla aloittamaani sarjaan  kotiseutuopin oppikirjoista.  

Leppäsen ja Holopaisen kirjan ensimmäinen painos oli  sekin ilmestynyt jo 50-luvulla.  Tämäkin kirja oli tarkoitettu III-luokkalaisille.  Esipuheessa suositellaan, että V-luokalla pidetään  kertauksenomainen kurssi kotikunnan  perustietouden syventämiseksi maantedontunneilla.

Sivuja on 136 ja lukuja 54. Kirja on  tekstikirja,  jossa on tehtäviä, mutta ne tehtiin ilmeisesti eri vihkoon. Kirjassa on runsaasti valokuvia ja piirustuksia.

Tämän kotiseutuoppikirjan tavoitteista

Pääpaino on tietojen ja varsinkin maantietoon (ja turvallisuuteen)  liittyvien taitojen omaksumisessa. Mutta kirjassa annetaan myös  muutamissa kohdissa  selkeitä käyttäytymisohjeita;

”Kirjojen valtakunnassa (kirjasto) ei siedetä  epäjärjestystä eikä  melua. Teoksia kohdellaan kuin hyviä ystäviä ikään”. ”Jokaisella meistä on mahdollisuus tutustua  aivan ilmaiseksi kirjojen maailmaan.Kirjastot suovat meille monet mahdollisuudet oppia tietoja ja taitoja vapaa-aikanamme."

" Parvessa liikkuminen  kaduilla on ruma ja vaarallinen tapa ... Ensin katsoaan vasemmalle, sitten oikealle ja  varmuuden vuoksi  vielä vasemmalle."

Tässä muutamia pohdintoja oppisisällöistä

Kirja on jaettu kolmeen pääosaan: 1. Kotiseudun luntoa (31 teemaa), 2. Ihmiselämää (18 teemaa) ja 3. Kevät saapuu ( 4 teemaa).


  • Maantiedosta: kotikylän lähiseudun ja koulun ja luokan kartta, ilmansuunnat, tärkeiden paikkojen sijainnit, maisemat...

Maisemat (nouse korkealle). Viljelymaisemat. Maanpinta, Kallioita. Kivi- ja maalajeja Jääkauden jälkiä.  Mittakaava. Pohjapiirros.


  • Luonnontiedosta; luonnontuntemus eläimet, kasvit, vuodenajat, sää, paikallinen luonto

Kasvillisuusalueet. Puutarhat. Kasvihuoneet. Kasvien myynti. Kukkasia. Pensaita. Puita  Vantaan pellot. Niityt. Pientareet. Metsän siimeksessä Aluskasveja, Pihojen ja peltojen eläimiä. Arvokkaita otuksia. Epämiellyttäviä otuksia. Ilmojen asukkaita. Kalojen valtkakuntaa (vaikka järviä vähän).Ilmansuuunnat. Lämpötila. Tuuli. Säätila. Ilmasto. Vesi. Lampia. Järviä (vähän).  Puistoja, metsiä,  kasvillisuusalueita, kasveja, koti-ja villieläimiä, vaarallisia ja hyödyllisiä...

Kevään merkit. Muuttolinnut, Ensimmäiset kasvit. Kevättyöt puutarhassa. Kevättyöt pellolla. Suojele luontoa! Suojele eläinmaailmaa, Rauhoitetut eläimet. Suojele kasvunaailmaa. 

”Varmaan sinunkin kotonasi  on kasvinaa!."

Retkeily: Ohjeita, Yhteisiä retkikohteita, Matkailua.

” Kun  vartumme vielä muutamia vuosia, voimme päästä aina ulkomaille asti. Mutta ennenkuin havittelemme matkaa  vieraisiin maihin, on meidän hyvä muistaa , että rakkaassa kotimaassammekin on yllin kyllin nähtävää ja opittavaa."

  • Historiasta  oman kotiseudun historia (kansanperinne),  tärkeät tapahtumat ja henkilöt

Näin kirjassa kuvataan napakasti Vantaan historiaa.:

Kotikuntamme alue oli  ensin asumatonta  erämaata-. Mutta jo lähes 2000  vuotta sitten tänne alkoi muuttaa esivanhempiamme. Etelästä päin, Suomenlahden takaa…Kalastus, metsästys, kyliä-  Laaja Helsingin pitäjä (nykyinen Helsinki kuului myös). Sitten perustetaan Helsinki. Noin 500 asukasta siellä. Osa Vantaata. Ruokaa. 1700-luvulla sota Venäjän kanssa -  Suuri Pohjan sota. Iso Viha. Puukirkko poltettiin. Sota hävittiin, Alettiin rakentaa Viaporia. Helsingin pitäjän maaniviljelijät myivät ruokaa.

1800-luku oli edistyksen aikaa. Helsinki oli kasvanut,

Elämme nykyisin aikaa, jolloin kaikki muuttuu nopeasti. Se, mikä jokin vuosi sitten oli  uutta, onkin jo tänään vanhaa, Tilalle on keskitty  entistä parempaa. Elämänmeno on nyt toisenlaista kuin vuosistoja taaksepäin, joloin pitäjämme pellot raivattiin ja  kotiseutumme sai  kiinteän  asutuksensa,,"

Tärkeistä tapahtumista tai henkilöistä ei kirjoiteta.

"Nyky- Vantaa oli kauppala, joka oli hautonut Helsinkiä käenpoikana, mutta hyötyi tuolloin sijainnistaan.

” Menneinä aikoina aherrettiin illat ja aamut käsitöiden parissa. Melkein kaikki tarvekalut ja esineet valmistettiinkotona, Puusta veistettin astiat, lusiktam työkalut ja ajopelit,  Tuohesta tehtiin kontteja, tuppia, virsuja ym. Myöhemmin kotona ruvettiin valmistamaan eriaisia tuotteita  myytäväksikin, Tällaista tuotteiden valmistamista sanotaan kotiteollisuudeksi,"

  • Yhteiskuntaoppi: käytännön taidot; ihmisten elinkeinot, ammatit, kunnallinen elämä

Vantaalla oli tuolloin suuria kyliä ja asuntoalueita, Paljon väkeä asui rautatien varressa. Maanviljelys edelleen tärkeää. Sekin  koneellistui. Viljalajit, Eläimiä.

"Kotityötä tehtiin ennen. Nykyisin valmistetaan tavarat tehtaissa. Siellä käytetään töihin erilaisia koneita….Nykyään ei kannata valmistaa  tuotteita kotona, koska tehdastuotteet ovat halpoja." 

Vantaan kauppalassa on runsaasti tehtaita. Paikkakuntamme tarjoaa erittäin edullisen paikan teollisuudelle (mm. Fazerila,  Tikkurila oy)

Muita elinkeinoja esiteltiin: Vantaalla on virkamiehiä, toimihenkilöitä,  liikkeenharjoittajia ja muiden ammattien harjoittajia (mm-mymälänhoitaja).

Täällä on huoltoasemia, myymälöitä, kirkkoja, kirjastoja . "Seurakunta pyrkii auttamaan kaikkia puutteessa olevia ihmisiä."  Myös liikenneyhteyksiä esitellään. Nykytekniikasta ollaan ylpeitä:

" Miten helppoa onkaan toimitella  asioita puhelimitse. Toisin oli ennen.  Ammoisina aikoina tiedot  vietiin juosten paikasta toiseen. Ratsu, hevosen vetämät vaunut ja kirjekyyhkyset olivat  jo nopeampia viestinviejiä. Mustat neekerit toimittvat sanomansa rummuttamalla, ja punanahat tekivät sen savumerkein Esi-isämme sytyttelivät vihollisen lähestyessä mwrkkitulia varoitukseksi kauempana asuville  heimoveljilleen, Lukuisia keskintöjä saivat viisaat tehdä, ennenkuin automaattipyhelin oli valmis,"

" Jokseenkin jokaisen kotona on radio, Radio ja televiso ovat sanomalehden rinnalla  tärkeimmät tiedotusvälineet,.. Kouluradio ja koulutelevisio tuovat monipuolisissa lähetykssään tuoreita tietoja ja virkistäviä hetkiä luokkaan.... Televisio-ohjelmat lähetetään Helsingin televisioasemalta Pasiasta.  Sieltä lähetetään myös  väritelevisio-ohjelmia." 

Oppilaille esitellään myös heille tärkeitä  sääntöjä ja ohjeita: Liikennesäännöt: Kuinka tiellä kuljetaan,  kuinka ajetaan polkupyörällä." Talvella käytät kulkuvälineinä potkuria ja suksia." Poliisin tehtäviä kuvaillaan.

  • Lisäksi puhutaan myös kouluista

Koulutkin nostetaan esiin lyhyesti:

 ”Aluksi  kotikunnassamme ei ollut  minkäänlaisia kouluja. Kirkon toimesta  opetettiin esivanhempiamme  lukemaan, 1800-luvun alussa  perustettiin kirkonkylään ensimmäinen kansakoulu, Se oli ruotsinkielinen pitäjänkoulu, Vasta vuosikymmeniä myöhemmin saatiin tänne ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu. Nykyisin on sellainen jo  joka kylässä. Onpa tänne viime aikoina  perustettu useita  oppikouluja ja ajanmukainen ammattikoulu."  

Kirkko ja koulu ovat vuosisatojen ajan kuuuneet yhteen. Kummallakin on sama ylevä tehtävä:paikkakunnan väestön kasvattaminen ja opettaminen. 

Tämän kotiseutuopin  menetelmistä

Tässä teoksessa päämetodina lienee lukemalla oppiminen ja  opitun varmentaminen tehtävillä. Joka lukuun liittyy tehtäviä, mutta ne yleensä kohdistuvat opetetun muistamiseen. Mitkä ovat? Mainitse. Kirjoita. Piirrä. Etsi kartasta. Miksi? Nimeä. Luettele. Missä asut? Kuka hoitaa? Mitä on muistettava? Opi tuntemaan… Miten hankkisit retkirahaa?

Kiva kysymys: Mitä näyttäisit omasta kunnastasi  tänne saapuvalle  vieraspaikkakuntalaiselle?

Yhteys taito-ja taideaineisiin näyttää jääneen aikaa ohueksi toisin kuin kotiseutuopin alkuvaiheessa.

Kirjoittajista


Opetusneuvos, kansakoulunopettaja, tietokirjailija Teppo Mäkelä (1912- 2002)  

Lauri Leppänen (1923 - 2015 ) oli suomalainen kansakoulunopettaja ja kotiseutuhistorioitsija. Hän sai vuonna 1984 ansioistaan kotiseutuneuvoksen arvonimen.

Leppänen valmistui opettajaksi  vuonna 1949, ja muutti Helsingin maalaiskuntaan. Hän  ryhtyi 1950-luvun puolessa välissä laatimaan kotiseutuaiheista opetusaineistoa. Hän oli epäpoliittinen kotiseutuaktiivi. Häntä on nimitetty Vantaan kotiseututyön isäksi.

1950-luvun alussa kouluhallitus lisäsi kotiseutuopetuksen merkitystä ympäristötiedon oppiaineessa. Leppänen ja hänen opettajakollegansa Viljo Holopainen saivat kotiseutuoppimateriaalien luomisen tehtäväkseen. Ilmeisesti Backaksen kansakoulussa opettaneet miehet kiersivät Vantaata pyörillä, valokuvaten sen maisemia. Leppänen oli mukana toteuttamassa kunnan ensimmäistä, vuonna 1964 valmistunutta kotiseutufilmiä Vantaanjoen pitäjä.

Leppänen julkisi useita kirjoja.

Kansalaiskoulunopettaja, rehtori  Viljo Holopainen (1920- 2011)

Viljo Holopaisen  oli mukana jatkosodassa ja haavoittui siellä vakavasti. Sodan päätyttyä hän  kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta ja teki elämäntyönsä opettajana, aluksi Teiskon Pohtolassa ja Lohjan Virkkalassa. Vuodesta 1953 hän toimi Vantaalla kansalaiskoulun johtajana ja sittemmin Myllymäen yläasteen rehtorina eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 1980 saakka.

Opetustyön ohella Holopainen käsikirjoitti 1950-luvulla kouluradioon historiallisia kuulokuviaja  keräsi ja kuvasi aineistoa ja kirjoitti yhdessä kollegansa Lauri Leppäsen kanssa Helsingin maalaiskunnan eli nykyisen Vantaan ensimmäisen kotiseutuoppikirjan lukemistoineen. 


Ei kommentteja: