Hyvää joulupäivää

 

Joulu

 

Viikkoraportti 51

 :-)  Ihanan väljä viikko. Omaa aikaa. Ja silti syntyi myös tuloksia. Tai ehkä juuri siksi. Viikon nastoin juttu oli Lumikuningatar 

 :-(  Syksyinen, sateinen ilma jatkui, mutta onneksi ei tullut vieläkään lumitöitä.

Maanantai 15.12.

Aamulla OpeUran toisen aineiston luokittelua  ja...

Perinneseuran juhlavuoden tiivistämistä pikku puheeksi.  Sitten Tapsan kanssa glögeille Helsinkiin bussi-junalla. Märkää oli mutta kivaa.. Illalla taas synkänlystiä vanhussarjaa.

 Tiistai 16.12.

Perinneseuran joululounas- minun ensimmäiseni tänä jouluna-  Backbyn kartanossa klo 12.  Meitä oli 13. Maiskis. Tosi monipuolinen 36 €:lla.  Kiva oli tunnelmakin. Sitten kauppaan. Naputtelemaan OpeUraa. Ja tv:n ääreen katsomaan Felix ja Klara- sarja loppuun. 

Keskiviikko 17.12.

Joululounaalle Auroraan oli tullut kutsu koulumummeille ja -vaareilla. Maiskis. Tsekattiin myös Noora-opettajan kanssa huominen satutila.

Illalla oli Kirkkovaltuuston kokous valtuustotalolla. Aluksi oikein maittava joulubuffet. Toinen saman päivänä :-). . Itse kokous kesti 1,5 tuntia. Nousin kerran pönttöön aiheena museoviraston kanya Tuomiokirkon kattoon.

Torstai 18.12. 

Aikaisin ylös. Lumikuningattaren 3 esitystä (Ks.oma blogilastu) Ensimmäinen 9.10.  Kivasti menivät  ja päälle vielä k(j)oululounas. Marjut heitettiin Helsinkiin. 

Illalla vielä vuoden viimeinen kokous: tunnin suunnittelu-kokous Entressen kahvilassa kasvun ja oppimisen lauta-kunnan sd-ryhmän kesken. Ennen unia vielä harmiton joululeffa.

Perjantai 19.12. 

 

Eläketilille? Tuli. Hidas aamu. Ja sitten ahkerasti hommiin. OpeUran vanhan aineisron analyysi valmiiksi ja mailissa  Pekalle.  Myös  TSL-jäsenkirje mailiin.

Joululounas puolison kanssa Ikeassa.  Hintaansa nähden ihan TOP: Kauppojen kautta kotiin. Mainoskirjeitä vuodelle 2016 TSL:n AI-pajoista. Päikkärit. Sukeltelua Toivon pedagogiikkaan (ks. oma blogilastu).

 Lauantai 20.12.

Siivoskelua. Oma rooli aika kevyt. Datan kokoamista tammikuun luentokeikkaa varten mm. toivon pedagogiikasta, Lounaaksi niin hyvää kirkasta jauhelihakeittoa. Ja taas naputusta ja kovalevyn tyhjentelyä.

 

Sunnuntai 21 .12.

Iso loikka jouluun: Haettiin kuusi tuttuun tapaan Järvenperän K-kaupan pihalta, ja siinä se nyt odottaa. Kaupoissa. Lounaaksi vielä jauhelihakeittoa.

Muutama tunti sukeltelua syväoppimis-hankkeen vuosiin 2014- 2022. Muisti palaan pienin askelin.

Tänään syksyn pimein päivä. Huomenna jo valoisempaa. 

Hyvää joulua!

 

Upeaa Joulua kaikille tämän blogin  ystäville ja kiitos vuoden 2025 yhteistyöstä.

Olen perinteiseen tapaan pyytänyt Elvistä laulamaan meille. Tällä(kin) kertaa hän päätyi kappaleeseen: Blue Christmas

Martti ja Elvis

Klikkaa tätä  linkkiä

 

Toivon pedagogiikka

 K äsiini - silmiin paremminkin- osui kiinnostava artikkeli:

Hämäläinen, Juha (2022). Toivon pedagogiikka. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, vol. 23, nro 1/2022. Puheenvuorot, 121- 127

 E npä muista pysähtyneeni tämän nimiseen pedagogiikkaan. Googlettamalla selvisi, että tuon niminen pedagogiikka on otettu Helsingissä työkaluksi syksyllä 2025.  Sen avulla rakennetaan lukioissa ja toisen asreen oppilaitoksissa  opiskelijoiden tulevaisuususkoa, hyvinvointia ja resilienssiä. Helsingin nettisivuilla kerroraan, että Toivon pedagogiikan ovat kehittäneet lukiokoulutuksen päällikkö Tarja Aro-Kuuskoski ja opiskelijoiden hyvinvointipäällikkö Riina Ståhlberg lukioiden ja toisen asteen opiskeluhuollon yhteiseksi tavaksi toimia. 

Taustalla on huoli nuorten kasvavista  mielen hyvinvoinnin haasteista, Mallissa tulevaisuususkoa luodaan mm. arvostavalla kohtaamisella, toisessa olevan hyvän huomaamisella, jokaisen näkemyksiä kunnioittamalla, luomalla uskoa itseen ja rakentamalla turvallista, ja yhteisöllistä  kulttuuria.  

Itä-Suomen yliopiston täysinpalvellut sosiaalityön, erityisesti sosiaalipedagogiikan professori  Juha Hämäläisen artikkelissa tarkastellaan toivon pedagogiikkaa sanotaanko hieman  akateemisemmin. Se syventää tuon pedagogiikan ymmärrystä. Sukelletaanpa syvyyksiin.

Hämäläisen Toivon pedagogiikka

Hämäläinen pohtii, mitä toivon näkökulma merkitsee pedagogisessa ajattelussa ja toiminnassa? Mitä toivo on, miten se ilmenee ja mikä sitä kasvattaa tai saa aikaan? Hän vie lukijat mukaan viiden klassikon ajatuksiin.

Paulo Freire

Tunnettu kasvatusajattelija Paulo Freire (1921-1997) julkaisi vuonna 1992 kirjan Pedagogy of Hope (Toivon pedagogiikka), jossa hän reflektoi toivon näkökulmasta käsin  vuonna 1968 julkaistun Pedagogy of Oppressed (Sorrettujen pedagogiikka) teoksensa keskeistä sisältöä. 

Freirelle toivo on  ihmisen perustarpeita. Siihen liittyy tietoisuus muutoksen mahdollisuudesta; ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin oloihin, taistella sortavia taloudellisia ja poliittisia rakenteita ja käytäntöjä vastaan ja saada aikaan muutos. 

Freirestä  kasvatuksen keskeinen tehtävä on herättää tämä tietoisuus muutoksen mahdollisuudesta. 

Freire on oikeassa sanoessaan, että ilman toivoa ei  ponnistella  paremman tulevaisuuden eteen. Ihmisen on uskottava, että hän voi valinnoillaan ja tekemisillään vaikuttaa omiin ja maailman asioihin. 

Toivon näköala syntyy tästä tietoisuudesta, että voi vaikuttaa. Kasvatuksen keskeinen tehtävä on herättää ja vaalia sitä.

Herman Nohl 

 Saksalainen sosiaalipedagogiikan klassikko Herman Nohl (1879-1960) on pohtinut, kuinka nuoret rikoksentekijät saataisiin luopumaan rikollisesta elämäntavasta auttamalla heitä  kasvatuksellisesti sen sijaan, että heitä  ensisijaisesri rangaistaisiin.

Nohl   puhuu ”uinuvan ihmisyyden herättämisestä”. Se on kasvuprosessi, jossa nuori alkaa katsoa elämäänsä uudella tavalla. Nuoria ei voida  pakottaa tällaiseen elämänsä uudelleentarkasteluun. Mutta kasvatuksella voidaan herättää ja panna liikkeelle  nuoren omia sisäisen kasvun ja tiedostamisen prosesseja.

Tämän herättämistyön on oltava tahdikasta; on annettava tilaa nuoren omalle oivallukselle ja pohdinnalle.  Nuorta autetaan tunnistamaan oma itsekasvatuspotentiaali ja mahdollisuus vaikuttaa omilla valinnoilla omaan elämänkulkuun ja elinoloihin. 

Paul Natorp

Nohlin ajattelu  johtaa pohtimaan klassista  tahdon käsitettä. Onko ihminen autonominen, onko ihmiselle tahdon vapaus, voiko tahtoa kasvattaa?

Paul Natorp (1854- 1924)  kehitteli omaa tahdon kasvatuksen pedagogista teoriaa, joka pohjautui  Immanuel Kantin moraalifilosofiaan. Natorpin teorian mukaan kasvatuksen keskeinen tehtävänä on auttaa ihmistä tiedostamaan kaksi asiaa: oma autonomiansa ja vapaassa tahdossa ilmenevä kaikille yhteinen moraalilaki.

Olennaista siinä on toivon pedagogiikan kannalta ajatus, että  toivo (toivon ainekset) on yhteydessä ihmisen kykyyn tahtoa, joka  on sisäänrakennettuna ihmisen kykyihin  ajatella, harkita ja tehdä tietoisia valintoja. 

Toivoa synnyttävän kasvatuksen keskeinen päämäärä on siis synnyttää tieto siitä, että jokainen ihminen  on autonominen ja kykenee järkevään moraaliseen harkintaan. Meillä on toivoa, koska meillä on järki ja tahto

Viktor E. Frankl

Edellä esitellyt kolme klassikkoa ovat  pohtineet, kuinka synnyttää ihmisissä toivoa. Tiivistä asian niin, että toivoa voidaan herättää saamalla ihminen tajuamaan, että maailmaa voi muuttaa ja että hän voi koska on autonominen ja järkevä muuttaa myös itseään.

Logoterapian kehittäjä  Viktor E. Frankl (1905-1997) tuo keskusteluun vielä uuden näkäkulman. Hän on korostanut toivon ja merkityksellisyyden yhteyttäå. Hän oli toisen maailmansodan aikana  juutalaisena keskitysleireillä. Niissä hän  havaitsi, että ne vangit, joilla oli elämässä jokin tarkoitus, jokin syy elää esim. aate, läheinen ihminen tai  kutsumus  kestivät keskitysleirin, jaksoivat sinnitellä ja pysytellä hengissä paremmin kuin ne, joilta tällainen tarkoitus puuttui.

Myöhemmin terapiaistunnoissa pykiatrina Frankl saattoi kysyä ahdistuneelta ihmiseltä, miksei tämä tee itsemurhaa, vaikka elämä on yhtä kärsimystä. Miksi hän näin toimi?  Vastatessaan kysymykseen,  hän huomaa merkityksellisyytensä. Jos jokin – mikä tahansa – oljenkorsi löytyi, tulevaisuutta alettiin rakentaa sen pohjalle. 

Franklin ajattelussa toivo on siis siinä jossakin, mikä antaa elämälle tarkoitusta ja olemassaololle merkitystä. On oltava jotakin, jossa ihminen kokee itsensä merkitykselliseksi. Tällaiseen itsen merkitykselliseksi kokemiseen sisältyy erityistä kasvatuksellista voimaa, joka auttaa  (ja jota tarvitaan MH) katsomaan omaa elämää ja tulevaisuutta uudella tavalla. 

Kokemus (oivallus MH) omasta merkityksellisyydestä antaa toivoa, muovaa nuorelle ihmisen sisäistä tulevaisuudennäkymää, tuo  näköalaa näköalattomaan tulevaisuudenkuvaan ja käynnistää sellaisia sisäisen kasvun prosesseja, jotka auttavat tiedostamaan mahdollisuuksia rakentaa omaa tulevaisuutta ja löytää omaa kutsumusta elämässä ja omaa paikkaa yhteiskunnassa.

Sillä, että kokee itsensä merkitykselliseksi on  yhteys Paul Natorpin esiin nostamiin autonomian, vapaan tahdon ja valintojen tekemisen teemoihin. Ihminen, joka kokee itsensä merkitykselliseksi, tunnistaa itsessään moraalisen harkinnan mahdollisuuden ja jokaiselle ihmiselle tunnusomaisen moraalisen vapauden ja vastuun.  Ja kääntäen tällainen moraalisen vapauden ja vastuun tunnistaminen itsessä antaa kokemuksen omasta merkityksellisyydestä. 

Toivo syntyy siis siitä, että ihminen kokee itsensä merkitykselliseksi oman elämänpiirinsä ja yhteiskuntansa vastuullisena ja osallistuvana jäsenenä.

Jack Mezirow

Toivon pedagogiikkaa voidaan kuvata myös itse-kasvatus-potentiaalin herättämisenä, jossa ihmi-nen alkaa tiedostaa autonomiaansa ja moraalista vastuutaan itsestään ja maailmasta ja nähdä it-sensä merkitykselliseksi.

Freireltä paljon vaikutteita saanut amerikkalainen sosiologi Jack Mezirow (1923- 2014)  puhuu trans-formatiivisesta kasvatuksesta (tai transforma-tiivisesta oppimisesta). Siinä hmisen maailman-kuva ja olemistapa muuttuvat ja sisäiset tietoisuuden muutosprosessit ja ulkoisessa toiminnassa ilmenevät muutokset kietoutuvat toisiinsa.

Toivo tietoisuutena muutoksen mahdollisuudesta

Artikkelin lopuksi Hämäläinen palaa  peruskysymykseen: mitä toivon pedagogiikka on tai mikä tekee pedagogiikasta toivon pedagogiikkaa?

Toivon pedagogiikka on pedagogiikkaa, jossa  autetaan ihmistä tiedostamaan/herätetään tietoisuutta, että hänellä  on mahdollisuus vaikuttaa omilla valinnoillaan ja tekemisillään paitsi omaan elämänkulkuunsa myös maailman menoon ja ulkoisiin olosuhteisiin. Tämä edelyttää,  että ihminen tunnistaa itsessään järjen ja tahdon sekä järkevän tahtomisen mahdollisuuden. 

Toivon pedagogiikka - tahdon kasvatuksen pedagogiikia- arvokasvatus

Toivon herättämiseksi ja säilyttämiseksi tarvitaan siis  keskustelua  vaikuttamisen mahdollisuuksista ja rajoista. Keskustelussa syntyy tietoisuus siitä, että  sekä omaa ajattelua  (transformatio) ja myös olosuhteita voi muuttaa. Opitaan tunnistamaan ja hyväksymään, että  elämä on  rajallista  lamaantumatta ja menettämättä toivoa.

Hämäläisen ajattelussa toivon pedagogiikkaa on tahdonkasvatuksen pedagogiikka. Tahdon kasvatus on arvokasvatusta. Suomalainen arvofilosofi Erik Ahlman (1892-1952)  on sanonut, että Arvo on tahdon suunta. Ihmisen tahto ilmenee siinä, mitä hän pitää tärkeänä ja tavoittelee elämässä.

Toivon pedagogiikassa ihminen herätetään paitsi  tunnistamaan muutoksen mahdollisuus itsessä ja ulkoisissa olosuhteissa, häntä rohkaistaan pohtimaan myös omia arvojaan. 

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

 Y ritän lopuksi tiivistää Hämäläisen tekstiä.  mutta ihan helppoa se ei ollut. Omin sanoin näin:

Toivoa voidaan herätellä ja säilyttää. Se edellyttää, että ihminen, jota autetaan,  tunnistaa  jotain, joka antaa hänelle tarkoituksen elää. Tekee hänestä merkityksellisen.

Toivo syntyy siitä, että  ihminen tunnistaa/uskoo, että  hän voi voi kasvattaa itseään  ja maailmaa muuttaa. Että hänessä yksilönä ja yhteiskunnassa on muutospotentiaalia.

Jotta ihminen ryhtyy toimiin saadakseen aikaan merkitykselliseksi kokemaansa muutosta, hänen on oivallettava, miksi se on tarpeellinen, että hän tahtoo sitä ja että se voidaan tehdä.

Toivon pedagogiikka on kasvatusta, jossa kasvatuksen keinoin luodaan ihmiselle toivon näköalaa; Hänellä on  merkityksellinen rooli suhteessa maailmaan ja omaan elämäntapaansa ja tapaansa  katsoa kohti tulevaisuutta. Oleellista on, että hän  ymmärtää oman moraalisen vapautensa ja myös vastuunsa.

Juha Hämäläisen  mainio artikkeli löytyy osoitteesta:

https://journal.fi/sosiaalipedagogiikka/article/view/121429/72189

 

Syksyn viimeinen kouluvaaripäivä. Ihan erilainen.

 

  T  ämän viikon kouluvaaripäivä oli erilainen. Nyt sai olla mukana järjestämässä muille kuin kirkkoon lähtijöille 1-6-luokkalaisten  juhlavahkon vastaavan tilaisuuden yhdessä Noora-opettajan kanssa. Esityksiä oli 3, jokaisessa isoja ja pieniä oppilaita sekä aikuisia.  Oli kivaa ja  yleisö oli hieno. 

Ksaikki oppilaat eivät osallistu uskontoa sivuaviin tapahtumiin. Heille tulee järjestää vastavaa tapahtuma. Nyt teemamna olo talvi -ei jouluaiheinen juttu.  Ei kun etsimään muutama viikko sitten sopivaa satua.Marraskuun lopulla löytyi klassikkosatu: Lumikuningatar. Se on pitkä, ja sitä  oli lyhennettävä ja vähän editoitavakin  1800-luvulle tyypillisistä  uskonnollisista  elementeistä. Saimme siitä 

 isoilla fonteilla 11-sivuisen version, jotta se mahtui annettuun 25 minuutin esitysaikaan.

Halusimme myös kuvittaa sadun luennan niin, että vähän huonommin suomea osaavatkin pysyvät mukana juonessa. Kaaposimme satukirjoista ja  netistä sopivat kuvat. Emme loukanneet mielestämme tekijänoikeuksia, koska tilaisuus ei ollut avoin eikä maksullinen. Mutta ollaan hysh!  Sitten kuvat pudotettiin iMovien-ohjelmaan ja kuvien kesto määrireltiin  lukuharjoituksen pohjalta. Viimeiseksi lisättiin joitain tehosteita,

Sitten oli etsittävä sopiva tila. Noora-opettaja valitsi kirjaston yhteydessä olevan kielten opetustilan. Pöydät ja tuolit pinoihin ja vähän kulisseja etureunaan. Kuvitus heitettiin dataprojektorilla luokan valkoiselle taululle.  Yleisö kuuntelisi satua  istuen lattialla.

Yleisö toivotettiin kussakin esityksessä tervetulleeksi ja kerrottiin, että mukana on vähän jänniäkin kohtaksia. Mukana yleisössä oli mm. sekä rehtori että apulais-rehtori. Sehän kohotti tunnelmaa.

Ja sitten   kertomaan satua Kaista, Kreetasta ja Lumikuningattaresta. Luvassa oli onnellinen loppu.

Satu  kerrottiin plareista lukemalla ja pikkaisen  näytellen. Kuvien lisäksi leikimme mm. Raija-opettajan linnulla.  Aikataulu piti kivasti ja mekin pysyimme kuvien ajoituksessa.

Viimeisten taputusten jälkeen pantiin tila kuntoon. Kiva, että tilanhaltija apulaisrehtori Sanni jouti ohjailemaan pöydät ja tuolit paikoilleen. Ja rekvisiitta. Sitten hetkeksi huilaamaan taukotupaan.

Vielä ehdittiin syödä koululounas. Tarjolla oli eiliseltä joululounaalta jääneitä herkkuja. Niin maiskis.

Klo 12.15 sovittu keikka oli päässä. Oikein hieno päivä. Noora-opettaja jatkoi sitten koulupäivää oman 1b-luokkansa kanssa. Kouluvaari sai lähteä kotiin. 

Alkuperäiset valokuvat: Sanni Ramm-Schmidt 

Kiitoksia taas Auroran koulun väelle  ja Hyvää Joulua 1b-luokalle. Nähdään joululoman. jälkeen tammikuussa 

   

Aurorassa joululounaalla

 T änään kaikkien espoolaiskoulujen ruokalistalla oli perinteinen joululounas. Siihen kuului salaattia, rosollia,  herneitä, perunaa, kasvispyöryköitä, peruna- ja porkkanalaatikkoa, lohta ja tietysti kinkkua ja sinappia. 

Auroran koulu oli kutsunut omat koulumumminsa ja -vaarinsa mukaan lounaalle. Meitä pääsi paikalle  ainakin neljä - voi olla että enemmänkin, kukin kun lounasti oman luokkansa kanssa vähän eri aikaan.

Kyllä maistui joululta. Tiedän, että kouluravintolan isäntä Kaitsu oli tehnyt valmisteluja iltamyöhään saakka. Kaikki toimikin briljantisti.

Kaunis kiitos!

Viikkoraportti 50

  +)   Asiat etenee, jopa välimaaliin. Kiva, että on omaa aikaa.

 :-(  Syksyinen ilma, pimeää, mutta onneksi ei lumitöitä.

Maanantai 8.12.

Sateinen päivä.Viikon hommien naputtelua, erityisesti OpeUran analyysiä. Onneksi on. suurennuslasi. Lounaaksi siskonmakkarakeittoa.

Illalla viestinnän toimikunnan vuoden viimeinen kokous. Kaksi tuntia.

 Tiistai 9.12.

Nopeasti ylös ja kohti Siltavuorenpengertä. Teamskokus tammikuun NPDL-jutusta klo 9.30-10.30. Sitten OpeUrakokous Pekan kanssa klo 10.30 -.11.30.  Lounaaksi riitti vielä siskoa. Valmistautumista huomiseen lautakunnan kokoukseen. Dioja Lumikuningatar-satutapahtumaan. Käytiin vielä kaupoissakin. Illalla pari jaksoa inkkarisarjaa. 

Keskiviikko 10.12.

OpeUrakokous klo 10. Kaupan kautta kotiin. Lumikuningattaren dioja. Santun perhe lähti lomalle. 

Illalla kasvun ja oppimisen lautakunnan kokous. Pitkähkö.  Vaikeita asioita. Osaan saimme parannuksia. Osassa jäimme yksin.

Torstai 11.12. 

Aikaisin ylös. Sitten viimeistelemään Lumikuningattaren taustaleffaa ja jakamaan. roolit. Käytiin jouluostoksilla Myyrmannissa. Lounaaksi niin hyvää kotitekoista lohipiirakkaa, että. Ja pari sushia.

Illalla Kunnallisjärjestön hallituksen joulukokous Valtuustotalolla. Kuultiin ajankohtaiskuulumisia mm. lautakunnista. Minä juoksutin mikkiä. Kannettava laite toimi hyvin.

Tilisiirroissa ollut pikkuongelmia. Illalla vähän lisäiltiin kausivaloja.

Perjantai 12.12. 

 

Kouluvaaripäivä klo 9-12.15. Lucia. Testattiin Lumikuningar- esitystä 1b:n kanssa. Jännää. Hyvin meni.  Possuleikettä ja muussia.  Kaupassa. Huilailua.

 Lauantai 13.12.

Lepopäivä. Huilausta. Haettiin Kauniaisista intialaiset kanat. Työpöydän siivousta. Illalla pätkät kahdesta uudesta sarjasta.

Sunnuntai 14.12.

Vapaapäivä. Aamusaunaan. Kevytsiivousta. Lounaaksi intialaista kanaa. OpeUran analyysi vastuullani olleen materiaalin osalta maaliin.

Illan suussa Tuomiokirkko-seurakunnan kirkkovaltuustoryhmän etäkokous klo 18.30-19. Uniläökkeeksi pätkät pariakin tv-sarjaa.

Kouluvaarin terveisiä 12.12.

 

  P erjantain kouluvaaripäiviin näyttää osuneen tänä syksynä monta upeaa juhlapäivää. Tänään sankarina oli Lucia-neito.  Ja päivän teemaksi tuli siten toisten auttaminen. 

Ajoissa koulun parkkipaikalle ja kädet kasseja täynnä sisälle taloon. Heti näki, että jokin juhla on tulossa, mutta enpä muistanutkaan, että se perinteinen Lucia-juhla. 

Wanhassa Aurorassa Lucia- perinteen juuret ulottuvat joulukuuhun 1990. Tuolloin se esitettiin ensimmäisen kerran. Keskeinen harjoittaja oli vuosikymmenien ajan 6.luokka-laisille ruotsia opettanut lehtori Seija Konsti. Vanhin kuva, minkä löysin Lucia-kulkueesta aikanaan ilmestyneistä Aurora-koululehdistä  on vuodelta 1999. Kenties siinä on jokin nykyauroralaisen äiti :-) Hienoa, että perinne elää täällä yhä aikana, jolloin hengellisten asioiden kanssa ollaan kovin varovaisia.

Päivä alkoi omassa luokassa. Samin 5c-luokka on 1b:n  kummiluokka, ja saliin lähdettiin pareittain kummin kanssa. Eput istuivat eturivissä.  Olipa taas hieno juhla, Ja miten upeat vaatteet kulkueella oli. Niin neidoilla kuin tontuillakin.

Sitten takaisin luokkaan askartelemaan kummien kanssa koristeita luokan kuuseen. Lucia- teema on auttaminen. Ja nyt isot oppilaat auttoivat pieniä kuusen koristelussa.

Kello 9.45 kello soi ja välitunnille. Kummien tehtävä oli nyt auttaa eppuja pukeutumisessa. Vänkä idea.

Puolessa tunnissa kouluvaari ja Noora-opettaja tsekkasivat Lumikuningattaren taustakuvajuoksutuksen ajoituksen. Huomattiin, että oli  pakko vielä säädellä eräiden kuvien kestoa iMovie-leffassa.

 

Klo 10.20 siisteissä jonoissa koululounaalle. Olipa Kaitsu luonut upean kattovalaistuksen herkku-pöydän yläpuolelle. Valinnanvaraa oli ja jälkkäriksi vielä pulla. Kouluruoka on täällä tosi hyvää ja minnekään ei ole kiire! Sitten omaan luokkaan omille touhuille, kunnes kaikki olivat paikalla. Luokkahenki-kysely kuuluu perjantain ohjelmaan.

 

Kouluvaari sai karata pikkukoppiin editoimaan satukuvien kestoa. Osalle kuvista oli varattu leffassa liian lyhyt aika. Ne piti venyttää. Miksi leffamuoto eikä keynote? Ei tarvitse koko ajan klikata vaihtoja. Laitettiin mukaan muutama äänitehostekin. On tuo iMovie upea ohjelma.

Vauhdilla luokkaan, jossa oli toteutettu tällä välin siivousurakka. Kytkettiin Macci koulun laitteistoon. Toimi. Noora-opettaja kertoi oppilaille, että tarvitsemme 1b:n apua, että saamme satuesityksen siihen kuntoon, että se voidaan esittää ensi torstaina kolme kertaa kirjastossa.Ja että haluamme ehdottomasti tietää, voiko sen heidän mielestään tällaisena esittää. Kyllä jännitti. Sekä esitys että tuomio.

Ajoitus toimi nyt ihan ok. Olipa niin retro-fiilis, kun sai pitkästä aika pikkaisen näytellä.

Pyysimme oppilaita esityksen loputtua olemaan tuomareina ja näyttämään 1-5 sormea. 1= tätä ei voi esittää näin,  5= kyllä oikein hyvin. Saimme ihanan paljon sormia. Kukaan ei pelännyt, vaikka Lumikuningattaren tarina on aika jännä.

Päivä oli klo 12.15 päässä. Hyvä päivä. Meitä oli ollut luokassa 3 aikuista. Koko triolle riitti hommia, ja homma toimi.  Värikyniä en nyt harmi kyllä ehtinyt terottaa. Enkä muistanut käydä kahvillakaan.  

Kiitoksia taas Auroran koulun väelle  ja  1b-luokalle Nähdään ainakin vielä  ensi viikolla.