Kuukauden kirja: Kansakoulun käsikirja

Lönnbeck, Gustaf F. (toim.) (1909) Kansankoulun käsikirja. Suomen kansakoulutointa koskevien asetusten ja määräysten kokoelma, ynnä aineistoja. Toinen kokonaan uudistettu painos.  Helsinki:  G.W. Edlund.

HELMETin Pasilan varastosta löytyi säädöksistä kiinnostuneille hien teos: Kansankoulun käsikirja.

Siihen on koottu noin 60 vuoden ajalta armollisia julistuksia, majesteetillisia asetuksia, senaatin ja koulutoimen ylihallituksen, kirkollisasiain toimikunnan, valtiovarain toimituskunnan kirjeitä, kiertokirjeitä, yleiskirjeitä, johtosääntöjä,  todistusten kaavoja ja mm. vuoden 1881 mallikurssit (ensimmäinen ops?). Sielä löytyy tietoa kansakoulunopettajien tulotarkastuksista, eläkkeen määriytymisestä ja opiskeluun  haettavista apurahoista.

Minua kiinnosti niitä enemmän hauskat, jo unohtuneet  opettajankoulutuksesta käytetyt käsitteet ja tietysti koulun pitoon liittyvät seikat.

Kansakouluun pääsy (maalla)

"Näihin kouluihin päästäkseen  vaaditaan jokaiselta oppilaalta, että hän  sisää puhtaasti lukee äitinsä kieltä, sekä on kunnollinen tekemään luetun sisällyksestä selvän."

Sisäluku:  lapset ovat harjoitettavat  käsittämään, mitä lukevat. Ensimmäinen opetus annettiin kotona edelleen.

Jos joku kunta, muu yleisö tahi yksityinen henki tahtoo asettaa  yksityisen kansakoulun, ilmoittakoon siitä kansakoulutoimen Ylihallitukselle.

Kansakoulu kaupungeissa

Vuosisadan vaihteessa Suomessa oli noin 40 kaupunkia. Jokaisen kaupungin seurakunnan piti pitää huolta kansakouluopetuksesta. Niiden piti asettaa ja ylläpitää "niin monta ja niin laveita kansakouluja, että kaikki ne lapset, jotka eivät kotonansa tahi muissa kouluissa saa samanvertaista tahi laveampaa opetusta, tulevat kahdeksannesta ikävuodesta alkaen ja aina neljänteentoista vuoteensa asti sillä muotoa opetetuiksi, kuin tässä….säädetään."

Kaupungeissä oli alempi ja ylempi kansakoulu. "Alemmassa kansakoulussa sekä sitä vastaavilla suuremman oppilaitoksen luokilla, koulutettakoon  poika- ja tyttölapsia yhdessä, mutta siitä lähtien ovat pojat ja tytöt erillään olevissa luokissa tahi omituisissa  kouluissa opetettavat."

Ylhäisempään kansakouluun, joka apua nauttii yhteisistä varoista, saatetaan koulun johntokunnan tutkinnonn  mukaan… ottaa oppilaita kerran tahi  kahdesti vuodessa.  

"Pojille ja tytöille, joille kahdennetoista ikävuotensa perästä jonkun kelvollisen syyn tähden ei ole tilaisuutta koulussa käydä  tavallisilla tunneilla, pitää kahtena iltatuntina, kumminkin neljä päivää viikossa, opetettaman semmoisia kansakoulun oppikurssiin kuuluvia aineita, joita saatetaan pitää heidän sivistystänsä varsinki edistävinä."

Kansakoulun johtokunta

Johtokunnan muodostivat "neljä ylinnä kuusi, hyvin uskottua ja kansanopetusta harjoittavaa miestä."

Johtokunnan tehtävänä oli mm. katsoa, "että koulun huoneet ja rakennukset sekä kirjasto  ja opetuskulut ynnä muut kapineet vastaavat tarkoitukseensa ja missä jotakin puuttuu, tointa  pitää sen kuntoonpanosta."

Kansakoulun opettaja

Kansakoulua edesseisoo  (= johtaa) opettaja tai opettajatar, kuitenkin pitää jokaisessa semmoisessa koulussa, missä tyttöjä käy, opettajatar oleman asetettuna. 

Kansakoulun sijaisopettaja

Jos opettaja/opettajatar sairaana,.. ottakoon koulunjohtokunta soveliaan hengen virantekijäksi.Tästä tehtiin ilmoitus  kansakouluntarkastajalle. 

Kansakoulun opetuksesta

Kansakouluille julkaistiin vuonna 1881 ns. Mallikurssit. Niissä määriteltiin kussakin aineessa eri luokilla opetettavat asia.

Lukuvuoden pääteeksi pidettiin ns. vuositutkinto, jossa oli läsnä myös kansakoulun tarkastaja määräämässä järjestystä.

Papisto opetti maalla  tekstien mukaan uskontoa. Aikaa  oli varattava "oppilaille myös  itseänsä tekotoiminnallisesti harjoittaa  sopiviin käsi- ja ammattitöihin, taikka maanviljelykseen  ja puutarhan hoitoon."

Koulumaksu

Kansakouluissa oli tuohon aikaan koulumaksu. Kansakouluissa oli koulumaksu. Koulun johtaja/johtajatar sai vielä vuonna  1898 siitä puolet. Riitoja tuli siitä, eivätkö muut opettajat saaneet mitään.

Pikkukoulu

Maallahan itse kansakouluun ei noihin aikoihin kuulunut alkuopetusta. Kansan piti itse opettajaa lapset lukemaan. Mutta kun se ei sujunut eri puolille maata syntyi pikkukouluja.  

Seurakuntia ei velvoitettu ehdottomasti yksinänsä kustantamaan näitä (kansa)kouluja

Vuonna 1897 annettiin ohje, että pikkukouluja perustettaisiin vain poikkeustapauksissa- kun vanhemmat olivat kuolleet tai kykenemättömiä. Kouluhallitus kehotti  naisia hakeutumaan niihin opettajiksi. 

Pikkukoulujen opettajia alettiin myös kouluttaa. Tietopuolinen opetus oli kansakoulun kertaamista ja laventamista. Käytännöllistä opetusta kehotettiin antamaan käyttämällä opettajiksi haluavia kansakouluissa kokelaina.

Osassa ohjeista puhuttiin myös lastenkoulusta. Lastenkouluissa sekä myöskin kodissa annettavata opetusta valvoio seurakunnan papisto, joka myös siitä vuosittain, ennen elokuun loppua lähetti  täydellisen kertomuksen ylihallitukselle.

Kansakoulunopettajaseminaarit

Ensimmäinen kansakoulunopettajaseminaari perustettiin jo 1860-luvulla Jyväskylään.

Opppilapsia (= opiskelijoita) oli kolmea sorttia:

• Sisäoppilapsia, jotka otettiin kammiokuntaan. Heidän oli käytävä kolme oppikurssia. 
• Käymäoppilaisia,  jotka suorittivat vain osan kurssista, muu osaaminen oli hankittu muualla.
• Ulko-oppilaisia. 

Oppilapsilla oli yhden lukukauden koetusaika (sitten vakinaiseksi).

Jokaisen, joka seminaarissa opetusta nautti,  piti tarkasti noudattaa säädettyä järjestystä. Hänen piti kohteleman opettajia ja opettajattaria velvollisella kunnioituksella ja kuuliaisuudella, niin myös muutoinkin harrastaa kaikkea kristilliseen ja siveelliseen elämään kuuluvata

Opetus

Seminaari ei ollut mihinkään vissiin opetustapaan sidottu, mutta  tapaa ei sentähden saanut puuttua. Jokaisen opettajan/opettajattaren pitää  itsellensä omistaa opetustapa.

Poimin itselleni näytteitä opetuksen tarkoituksesta eri oppiaineissa:

• Uskonoppi:  Tarkka raamatunsanan taito, oikea ymmärrys
• Kasvatus- ja opetus- ja koulutusoppi:  Oikea käsitys kasvatuksen tarkoituksesta ja välikappaleista. Yleinen silmäily kasvatuksen ja opetuksen historiaan ja nykyisestä tilasta.
• Suomen kieli ja kirjallisuus: taito oikein ja sujuvasti sekä puheessa että kirjoituksessa lausua ajatuksensa.
• Ruotsin kieli: taito ymmärtää ja käyttää. Niin paljon kuin mahdollista
• Maantiede: Aurinkokunnasta  tarkkaan tuttavuuteen isänmaan luonnollisessa ja valtiollisessa maantieteessä
• Historia:  Kansantieteinen ja aikaluvunmukainen silmäily maailman tapahtumista,
• Määräysoppi:  Luvut, avaruus, pinta- ja kappalekuvioin mittaaminen ja laskeminen
• Luonnontieteet: Luonnon ilmausten huomaaminen ja tuotteiuden tarkka tunteminen. Tuttavuus kotimaan kasvi- ja eläinoppiin.
• Kaunokirjallisuus,  kuvaanto,  mallitseminen: Soma käsikirjoitus, tottumuksia tehdä
• Laulu ja soitanto: lauluopetus, urkujen soitto.
• Keinollinen käsityö; taito yhteiselle kansalle parhaiten sopivissa käsitöissä.
• Voimistelu ja lasten terveysoppi: Ruumiin sopusuuntaunen elpyyntymjnen terveeksi, notkeaksi, jänteväksi, kestäväksi ja ravakkaaksi; lasten voimisteluleikkejä, kansakouluvoimistelua

Kammiokunnan ohjelma

• Kello 5 1/2 :Yleinen ylösnousu
• Kelli 6: Huone kunnossa. Työskennellään omassa huonessa klo 7:ään ja nautitaan aamupala.
• Kello 7 -8  ja 8-9  sisä- ja ulkoppilaat käyvät luennoissa yhteisten aamurukousten perästä ja 5 tahi 10 minuutin väliajoilla.
• Kello 9 Aamiainen ja sitten aikaa käytetään mielen mukaan
• Kello 10-11 ja 11-12  luennoilla
• Kello 12-1 voimistelee/harjoitetaan ja opetetaan soitannossa/ puutarhassa, harjoituksia ja leikkiä
• Kello 1:syödään päivällinen,  sitten aikaa käytetään mielen mukaan
• Kello 2-3: soitantoa, työskentelyä huoneissansa tai ulkona
• Kello 3-4, 4-5, 5-6 sisäoppilaat ja ulko-oppilaat luennoissa
• Kello 6-7: voimistelee/harjoitetaan ja opetetaan soitannossa/ puutarhassa, harjoituksia ja leikkiä
• Kello 7: syödään illallista, ja sen perästä  käyttävät sisäoppilaat aikansa vapaasti. -  luvatta ei saa poistua
• Kello 1/2 10:Yhteiset iltarukoukset.
• Kello 10:  Kaikki levolle.

Jokaisena sunnuntaina ja pyhäpäivänä piti sisäoppilaisten yhdessä muiden oppilaisten kanssa käymän jumalanpalveluksessa lähimmän seurakunnan kirkossa. Taikka kokoontua sen yhteisen kotihartauden pitoon, jota uskonopin opettaja on velvollinen pitämään.

Koettelemukset

Jokaisen lukuvuoden lopulla järjestettiin kirjallinen ja suusanallinen koettelemus. Koettelemuksen kautta havaittiin, mitkä kolmannen luokan oppilaisista voitiin julistaa opettaja- tahi opettajatarkokelaiksi.

Lisäksi jokaiselle (joka oli hankkinut muualla lisää osaamista…) annettiin mahdollisuus osoittaa  kykyänsä ja taitoansa vapaasti esitellä ja luokassa opettaa jotakin määrättyä opinkappaletta, jonka jälkeen kaikki päätetätiin juhlallisella toimituksella, jolloinka  koulu-atestit (= todistukset) oppilaille jaettiin  ja päästötodistukset annettiin niille kokelaille, jotka valmiuskoettelemuksen läpi olivat päässeet .

Seminaari mallikoulu

Kirjassa esitellään myös opetuskaava seminaarin mallikouluille. Kouluissa oli seuraavia asteita: 

• Alustava koulu eli lapsitarha  
• II luokka 
• Ylhäisempi kansakoulu:
• I luokka
• II luokka
• III luokka

Kullekin oli omat vuosikurssit.

Kirjan toimittajasta

Kirjan toimittaja Gustaf F. Lönnbeck  (1847 -1912 ) oli filosofian tohtori, kansakoulutarkastaja ja kasvatusalan tietokirjailija.

Lönnbeck kävi ensin Jyväskylän seminaarin, opiskeli sitten  ylioppilaaksi 1871 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1878.  

Lönnbeck oli Uno Cygnaeuksen vävy. Hän nai vuonna 1880 Unon tyttären opettaja Ellenin.

Cygnaeus nappasi Lönnbeckin  kansakoulujen ylitarkastajan apulaiseksi vuonna 1878. Vuonna 1881 julkaistiin hänen ja appiukkonsa kirjoittamat kansakoulun mallikurssit. Kouluylihallituksen kansakoulujen tarkastajana hän toimi vain kolme vuotta 1885–1888.

40-vuotiaana Lännbeck valmistui lisensiaatiksi ja vuonna  1887 tohtoriksi. Lönnbeck haki Peranderin kuoleman jälkeen avoimeksi tullutta kasvatusopin professuuria.  Hakijoita oli kolme: tehtävää hoitanut dosentti  Emil Böök, Lönnbeck ja Waldemar Ruin. Böök todettiin epäpäteväksi, Lönnbeck päteväksi. Lönnbeck teki hakuaikana kaksi väitöskirjaa. Ensimmänen työ käsitteli Pestalozzia. Varsinaisen professorin väitöskirjan Lönnbeck teki kansakoulun idean kehittymisestä 1800-luvun alussa. Virkaan valittiin  vuonna 1888 kahdesta pätevästä Ruin, koska hänen väitöskirjaansa pidettiin ansiokkaampana. 

Tämän jälkeen Lönnbeck siirtyi oikeisiin koulutöihin Raahen kauppakoulun johtajaksi 1892–1896 ja Paraisten ruotsalaisen kansanopiston johtajaksi 1896–1899.

Kansakoulujen ylitarkastajaksi hän palasi vuonna 1899. Hän oli myös Helsingfors Dagbladin toimittaja vuodesta 1884 ja päätoimittaja 1888–1889.

Lönnbeck kirjoitti useita kasvatusalan kirjoja. Tunnetuimpia olivat ehkä " Uno Cygnaeus - Suomen kansakoulun isä" (1890) ja "Suomen kansakoulujen matrikkeli kevätlukukautena 1880". Edellista suositeltiin palkinnoksi kansakoulun oppilaille.

Lönnbeck kuoli vuonna 1912 74 vuoden ikäisenä.