Espoon valtuuston vuoden 2025 kokous 1 napakasti

 Espoon   valtuuston vuoden 2025 ensimmäinen kokous 20.1. saatiin käyntiin klo  17.40. Sitä ennen syötiin lohta ja perunoita. Listalla oli kahdeksan pykälää. Kokousta johti demarien  Markku Sistonen.  Hyvin johti nytkin. 

Pitkään valtuutettuna toiminut Paavo Nikula on nukkunut pois. Hänen muistoon kunnioitettiin hiljaisella hetkellä. Niinikään kunnioitettin Antero Laukkasen muistoa. Valtuuston puheenjohtaja piti hienot muistopuheet. Ja iloisempikin muistaminen70 vuotta täyttänyt: Kari Uotila kukitettiin.

1. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen

Kokouksessa oli paikalla  75.valtuutettua tai sellaiseksi kohotettua varaa. Demareita oli paikalla 10.  Meillä demareilla oli paikkalla kaksi varaa: Alina olin minä ja Maria G:na Maria Rajala.

2. Pöytäkirjan tarkastajien valinta 

Ei osunut demareille.

3.  Valtuutetun vaalikelpoisuuden menetys ja luottamustoimen päättyminen 

Valtuusto toteaa Kai Mykkäsen (Kok.) luottamustoimen päättyneeksi

4.  Varavaltuutetun vaalikelpoisuuden menetys ja luottamustoimen päättyminen 

Valtuusto toteaa varavaltuutettu Ville Tulkin (Vihr.) luottamustoimen päättyneeksi.

5. Kaupunginhallituksen työllisyysjaoston vaali  

Valittiin seitsemän jäsentä ja heille henkilökohtaiset varajäsenet kaudeksi kevät 2025.  Demareilla on yksi varsinainen paikka (Mari Guzenia). Työllisyysjaoston puheenjohtajaksi valiittiin Mervi Katainen ja varapuheenjohtajaksi Tiina Elo. 

6. Espoon nuorisovaltuuston aloitteet ja kannanotot vuonna 2024

Nuorisovaltuuston edustaja  Severi Lybeck esitteli nuorten toiveita. Useat valtuutetut kävivät kiitämässä  nuorisovaltuustoa aktiivisuudesta. Myös demareista minä ja Hannele Kerola.

7. Valtuustokysymys kotoutumisen edistämisestä Espoossa

Vastauksen mukaan paljon tehdään, Saatu vastaus  herätti keskustelua.

Poimintoja keskustelusta 

Persut vastustivat kotouttamista. Kuten aina. Kotoutuminen on heistä (vain) kotouttujan omalla vastuulla. Vihreät piti tavoitetta paras kotouttaja hyvänä ja ehdotti tukiperheitä. Kok: kannatti luopumista 1.-2.-luokkien valmistavasta opetuksesta. SDP: Habiba nosti maahanmuuttajana heidän oman kokemuksensa kotouttamisesta sekä valtuustossa vuosien aikana käydyistä loukkaavista kommenteista.  Minä kävin vahvistamassa, että jokainen lapsi on arvokas. Muistutin, että valtuuston enemmistö on asettanut Espoolle tavoitteen olla Suomen paras kotouttaja. Opetuskieli on opittava. Niinikään Juri ja Jama korostivat kotouttanisen tärkeyttä.

8. Kokouksessa jätetyt aloitteet ja kysymykset 

Todettiin. Kokous päättyi klo 19.15.

Viikkoraportti 3/25

 

 

(+) Lämmin ilma. Hommavauhti kiihtyy sopivan hitaasti (?) Tipaton jatkuu. (-)  Lumisohjoa ja liukasta. 

 Maanantai 13.1.

Olipa tosi hidas aamu. Herätys vasta klo 10.15. Tarkkailiklinikka-lastu valmiiksi. Sitten virkistyskäynnille IsoOmenaan. Siellä lounas. Eläkeläisille 12 €.

Illalla valtuustoryhmän lähikokous valtuustotalolla. Lyhyt listaa. Tilaa tärkeälle keskustelulle.

Tiistai 14.1.

Pertin kanssa tapaaminen klo 11-13. Bussilla ja junalla. 100 suurta kasvattajaa heräsivät henkiin. Hienoa. Luokanope-lehdestä tuli 1980-luvusta tehty kooste. Kivalta näyttää. Päivälliseksi niin hyvää kanakeittoa (koskenlaskijajuustoa mukana),

Keskiviikko 15.1 

Kevään ensimmäinen kouluvaaripäivä. Musiikin teemana piano. Jokainen sai omansa :-) (paperisen).  Lounaaksi lihapullia. Päivälliseksi kanakeittoa.

Illansuussa Kasvun ja oppimisen lautakunnan etäkokous. Ja nopea. Kuultiin selvitys Karhusuon koulun sisäilmatilanteesta.

Torstai 16.1.

Lämmin on tammikuu. Plussalla mennään. Nyt siirryin luokanopetuksen 90-luvulle. Artikkelin deadline about kuukauden kuluttua. Päivälliseksi minipizzaa (fajitasletusta)

Perjantai 17.1.                                                                                

Esikoisen synttärit. Paljon onnea! Sukeltelua 90-luvun Luokanopettaja-lehtiin. Haettiin muonat kaupasta. Ihan Yes Butter Chicken. Illalla  oikea action movie.

 Lauantai 18.1.

Kunnallisjärjestön perehdytystilaisuus Puikkarissa jäi väliin. Edelleen sukeltelua 1990-luvulle keräämään muistoja. Ja köynti Triplassa. Päivälliseksi herkullista lohta.  

Sunnuntai 19.1.

Pikkupojat päiväkylään. Lounaaksi tietenkin rakettispaghettia. Mentiin hohtokeilaamaan Selloon. 1,5 tuntia yli 80 €-ei ihan halpaa. Mutta tykkäsivät. Ennen kotiinlähtöä vielä  pannukakkua, mansikoita ja kermavaahtoa.

Pedagogiikan historian kaivauksilla 3

  Virkistän itseäni tekemällä aikamatkoja pedagogiikan historiaan. Kun tarpeeksi kaivaa, löytää aina jotain vänkää. Tässä osassa  esittelen löydöksen nro3:   

Tietokirja

oppikirjana 

KYSYMYS: Miksi? Mihin sillä pyrittiin?

Kaivauskertomus

Elettiin 1990-luvun puoliväliä ja syvää lamaa.  Koulun määrärahoja leikattiin useita prosentteja joka vuosi. Opettajien oikeuksilla pyyhittiin pöytää. Pakkolomia Sijaiskieltoja. Säästövapaita.  Paperipyyhkeet puolitettiin. Uusin oppikirjoihin ei ollut varaa. Vanhoja repaleisia kierrätettiin.

Helsinki Mediasta otettiin syksyllä 1995 yhteys mm. Auroran kouluun ja pyydettiin mukaan kokeiluun, jossa käytettäisiin  reaaliaineiden  (historia, uskonto, luonnontieteet) oppikirjojen  sijasta lapsille tehtyä tietosanakirjaa.  Yksi luokka saisi ne kirjat ilmaiseksi käyttöönsaä. Mikä ettei. Myös  uudessa pedagogiikassa haluttiin siirtyä valmiiksi tuntipaloiksi  leikattujen tekstien pänttäyksestä kohti omatoimista tiedonhakua. Luokanopettaja Uma Jutilan  suostui antamaan 5b-luokan kokeiluluokaksi. 

Kyseessä oli 644 sivuinen lasten kuvitettu tietosanakirja, uuden ajan moniaiheinen kuvaensyclopedia.  Kirjassa oli lapsille editoituja artikkeleita, kuvia, karttoja jne.  Alkuperäisen Children’s illustrated encyclopedia- teoksen oli suomentanut  ja Suomeen soveltanut Ilkka Rekiaro.  

Sain itsekin opettaa tuota 5b-luokkaa tässä kokeilussa. 

Kesäkuussa lähetettiin sitten  kooste Auroran opettajien kokemuksista. Teosta oli koekäytetty  oppikirjana realiaineissa (historia, YPI, uskonto) ja tukimateriaalina käsitöissä, kuvaamataidossa ja musiikissa. Kokemuksemme oli, että tietokirja sopi parhaiten Ypiin. Muissa aineissa  kirjasta puuttui liikaa oleellisia ops-osuuksia. Teksti oli vaikeaa ja kirja oli iso ja painava repussa kannettavaksi

Kokeilu päättyi siihen. Kirjasta toki otettiin uusia painoksia ainakin vielä vuonna 1999. Uudemmissa painoksissa kirja oli jaettu kahteen osaan. Että se ainakin opittiin.

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

Että sellainen kokeilu. Tuohon aikaan  rohkaistiin kokeilemaan  vaikka mitä. Myös opetusta, jossa ei käytetä oppikirjoja.  Tutkijoiden mielestä tieto esitetään oppikirjoissa  yksinkertaisena, pelkistettynä ja sellaisenaan opittavaksi ja mieleenpainettavaksi tarkoitetussa muodossa.  Se ei enää vastannut 1990-luvun alun uutta aktiivista ja dynaamista tietokäsitystä.

Itse idea oppikirjasta, jossa on useita oppiaineita yhdessä, ei ollut ihan vieras. 1980-luvulla  kouluille tarjoiltiin mm. oppikirjaa, jossa oli samoissa kansissa ympäristöoppia, opiskelutekniikkaa ja  kansalaistaitoa. Kullekin aineelle oli varattu opetusaikaa 0,5 vvt. 

 Ja jos mennään historiassa vielä kauemmas, niin jo 1600-luvulla Comenius laati  alkeisopetukseen ensimmäisen systemaattisesti kuvitetun oppikirjan: ”Orbis pictus” (Maailma kuvina). Se oli yleisoppikirja, joka perehdytti asiatietojen ohella äidinkieleen ja latinaan.  

Niinkuin tiedämme, elämme tänään edelleen oppiainekohtaisten oppikirjojen aikaa. Tekniikan kehitys mm. tietokoneet, cd-rommit ja Internet veivät pitkälti jo 1990-luvun lopulla perinteisten tietosanakirjojen markkinat. Mutta löytyy noita  teoksia yhä Auroran koulun kirjastosta, 

Kouluvaaripäivä 15.1.

 N asta kouluvaaripäivä. Toinen kerta tänä vuonna. Ensi viikolla kolmas. Niin sitä mennään valoa kohti.

Lukkarin mukaan mentiin, paitsi pikkuvaihdos matematiikan ja suomen kesken. 

Musiikin tunnilla alkoi pianonsoiton pikajakso. Malliksi kuunneltiin, miten monipuolisesti Jerry Lee Lewis tapasi pianoa soittaa :-)

Matematiikassa sukellettiin desimaalilukujen maailmaan, Nyt jo sadasosiin. Hyvin meni. Ja apuja sai, jos tarvitsi, meitä oli kolme aikuista auttamassa.

Suomen tunnilla harjoiteltiin tiedonhankintaa katsellen ja kuunnellen. Mainio oppimateriaaliin kuulunut tehtävä tarkkailla Oulun teatterin  Peppi Pitkätossun traileria ja poimia vastauksia annettuihin kysymyksiin. Olipa muuten hieno teatteriesitys (vuodelta  2019- löytyy utubesta).

Englannin tunnilla kertailtiin vuodenaikoihin ja kuukausiin  liittyvää sanastoa hauskan joulupukin haastattelun avulla. Yhdessä ja pienryhmissä. En malta olla kehumasta yhä uudelleen 2020-luvun oppimateriaaleja: Niin monipuoiisia ja tasokkaita !

Päivän viimeisellä tunnilla erityisopettaja piti luokalle sanelukirjoituksen. Kun näitä pidetään säännöllisesti,  voidaan seurata  espoolaisoppilaitten oppimisen tasoa ja löydetään oppilaat, jotka tarvitsevat lisää tukea.

Päivä oli päässä klo 13.30.  Vallan mainio, hyväntuulinen, hulluttelevakin koulupäivä.  Talo oli täynnä iloisia, hyväntuulisia pieniä ja  isoja ihmisiä. Ja vatsat maukkaita liha- tai kasvispullia. 

Kiitoksia Auroraan ja sen 4B-luokalle ahkerasta koulupäivästä. Ensi viikolla taas.

Pedagogiikan historian kaivauksilla 2.

 Virkistän itseäni tekemällä aikamatkoja pedagogiikan historiaan. Kun tarpeeksi kaivaa, löytää aina jotain vänkää. Tässä osassa  esittelen löydöksen nro2:   

tarkkailu-

klinikka 

KYSYMYS: Mitä tuolla sanalla tarkoitettiin? Keille se oli tarkoitettu?

Kaivauskertomus

Elettiin 1980-luvun puoliväliä. Erityisopetuksessa oltiin siirtymässä erillisistä erityiskouluista ja erityisluokista lähempään yhteistyöhön yleisopetuksen kanssa. 

Idea tarkkailuklinikasta oli syntynyt jo peruskoulun alkuvaiheessa. Kouluhallituksen  ohjeiden mukaan oli mahdollista  perustaa  peruskoulun yläasteelle  1970-luvulta alkaen  oppimis- ja sopeutumisvaikeuksista kärsiville oppilaille klinikka, jolla oli  sekä pedagoginen että terapeuttinen tehtävä. 

Oppilaat olivat klinikalla  tietyn ajanjakson, vähintään kaksi viikkoa, mutta vain niiden aineiden tunneilla, joilla vaikeuksia esiintyi. Yleensä matematiikassa tai kielissä. Ryhmässä oli korkeintaan viisi oppilasta kerrallaan. 

Tavoitteena ei ollut päästä eroon hankalista tyypeistä, vaan  selvittää oppilaan vaikeudet mahdollisimman pian ja saada hänet palaamaan normaaliin luokkaopetukseen.

Tarkkailuklinikka oli siis eri asia kuin tarkkailuluokka, jonne ”pantiin vakinaisesti opiskelemaan vaikeimmat häiriköt ja pahimmat pinnarit”. Tarkkailuluokalle siirryttiin tuolloin kasvatuneuvolan ja sosiaaliviranomaisten kautta, mutta tarkkailuklinikka oli  koulun sisäinen asia.  Siirto "jäähylle", tehtiin kirjallisesta anomuksesta, ja siirrosta ilmoitettiin koteihin - siihen ei siis tarvittu huoltajien lupaa.

Klinikka toimi siis yläasteilla. Usein aloitteen teki aineenopettaja tai  opinto-ohjaaja. Esityksen voi tehdä myös psykologi, kuraattori tai kuka tahansa oppilaan  koulumenestyksestä huolestunut henkilö,  kun oppilas ei osallistunut opetukseen, kieltäytyi tekemästä tehtäviä, oli  laiska,  reuhasi tai  häiritsi tunteja. Opettaja saattoi pelätä joitain oppilaita. Tai ei muuten vaan sietänyt heitä. Tai oppilaat eivät osanneet käyttäytyä,  eikä  koululla käyttöön otettu tapakasvatuskerho - suomeksi istuminen, katumus  ja hyvitys -  riittänyt. 

Myös oppilas itse saattoi pyrkiä klinikalle. Välit opettajaan olivat saattaneet katketa. Tai maikka ei osannut opettaa. Opiskelu tunti vaikealta, vastenmieliseltä  ja turhalta - töihin kun tuolloin pääsi jopa ilman päättötodistusta.

Esitykset käsiteltiin viikottain klinikkapalaverissa, johon osallistui sen ajan oppilashuoltoryhmä rehtorin johdolla. 

Työnjako oli sellainen, että ko. aineenopettaja antoi oppilaalle koulutehtävät; klinikkaopettaja vain valvoi, että tehtävät tulivat suoritetuiksi ja ohjasi niitä tarpeen mukaan.

Ansaliina Krogerus toimi tällaisen klinikkaluokan opettajana ymmärtääseni useita vuosia.  Hän julkaisi kokemuksistaan ja oppilaistaan  vuonna 1983 lämmöllä  kirjoitetun kirjan. 19 tarinaa, tuokiokuvaa ovat ajalta, jolloin oli vasta siirrytty peruskouluun, ja huomattava osa oppilaista oli ”suppareita” eli  tasokurssiaineissa suppean - ei lukioon oikeuttavan oppimäärän- valinneita. Mutta joukossa oli myös tosi lahjakkaita

Moni tarinoista sai onnellisen lopun. Ehkä myös siksi, että Krogeruksella oli - luenma- hieno tatsi oppilaisiin. Hänellä oli harvinainen "lääke" oppilaille: tuttavallisuuden metodi. Ystävyys.

1980- luvulla klinikkaopetusta kokeltiin myös eräillä isoilla ala-asteen kouluilla erityisluokkien rinnalla. Siitä käytettiin myös nimeä pienryhmäopetus. Joissain kouluissa oppilaat opiskelivat  1-5 hengen ryhmissä keskimäärin 5-8 viikkoa, muutamat kauemminkin, kertoo Taina Cederström.  Viikottainen opiskeluaika oli 2-12 tuntia Pääsääntöisesti opiskeltiin lukujärjestyksen mukaisia oppiaineita.  

LÄHDE:

Krogerus, Ansaliina. 1983. Tarkkailuklinikka. Eriyisopetusta  erityisille oppilaille. Helsinki:WSOY

Cederström, Taina (1984).Pienryhmäopetus- helpotus opettajille. Luokanopettaja 1984(6),16

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

Onkohan enää missään tämäntyyppistä tapaa antaa oppilaille tukea?  1990-luvulla  eräissä kouluissa -meilläkin-  oli jonkin aikaa käytössä ns. pysäkkiluokka,  joustava  tila, jonne  sai mennä rauhoittumaan määräajaksi aikuisen kanssa. Itse kokeilimme Aurorassa vielä keväällä 2014 myös  ns. Pian Arkkia, jossa pieni ryhmä oppilaita opsikeli määräajan erityisopettajan tukemana vanhempien suostumuksella, mutta ilman raskasta byrokratiaa.

Ensi syksynä otetaan käyttöön uusi  tapa antaa tukea oppilaille kolmiportaisen järjestelmän sijaan. Mahtuisikohan klinikkaopetus siihen?

Viikkoraportti 2/25

  

(+) Asiat eteni. Toiset jäi jonoon.  (-)  Flunssaa.

 Maanantai 6.1.

Loppiainen. Martti on pipi, toinen tai kolmas päivä. Marju voi jo paremmin. Joulua siivottiin pois. Päivälliseksi siskon-makkarakeittoa. 

Illalla TV.stä kaksi jaksoa Tina Lymin sarjaa ja  kiinnosta "Elämäni biisi?" klassisesta musiikkista 

Tiistai 7.1.

OpeUra klo 11 piti peruuttaa samoinTSL-opintojärjestö klo 18. Ei saa tartuttaa toisia. Kuumetta ei enää ole. Mutta vielä sitä yskii. Uusi lukukausi alkoi kouluissa. Jos oikein laskin koulupäiviä on about 96.  Kaupassa. Ihanaa siskonmakkaraa riitti. Valmistautumista huomiseen. Lähetin Luokanopettajaan parikymmentä kuvaa 80-luvulta. Queen of fucking everything sarja 1 loppuun. Käänteitä piisasi.

Keskiviikko 8.1 

Kevään ensimmäinen kouluvaaripäivä. Lumitöitä. Perinneseuran etäkokous klo 16.  Kaikki vallan mainiosti. Päivälliseksi  kaupan jauhelihakiusausta. Ei jatkoon.

Torstai 9.1.

Vetinen päivä. Olo hyvä. Bussilla klo 11.45 Helsinkiin, Tipattoman katkaisseille glögeille Tapsan kanssa. Pizzaa, olutta ja hauskaa keskustelua. Mm. Zetorissa.  Kotona ajoissa.

Perjantai 10.1.                                                                                

Taas tuli lunta. Hidas aamu. Sitten Jumboon reipastumaan. Lounaaksi Marju lohta, minä lihaa (lehtipihvi). Sitten hommia: Kuvia Tossun 100-vuotistapahtumaan, tekstiä vaaliohjelmaan, Kannustustonni-kirje Jukka Jokirannan kouluteatteriyhdistykseltä espoolaiskoulujen rexeille  ja keskistelua oman osaston vaalibudjetista. 

 Lauantai 11.1.

Kello 9  ylös, haalari päälle ja lumitöihin. Lunta oli paljon, mutta kevyttä. Vartin keikka. Tuli kotipäivä. Edelleen vietin aikaa 1980-luvulla, mutta myös seuraavalla vuosi-kymmenellä. Päivälliseksi aivan upeaa karjalanpaistia ja valkosipuliperunoita. Iltapalaksi niin vauhdias Matt Demonin leffa.

Sunnuntai 12.1.

Viettiin haudoille uudet kyntilät. Kaunis talvinen päivä. Etelä-Espoon demarien pikaetäkokous klo 17-18. Päivälliseki Karjalanpaistia. Jälkiruuaksi jakso 1. Vauhdiltaan täysvaihto ehto Lymin sarjalle.

Pedagogiikan historian kaivauksilla 1

Virkistän itseäni tekemällä aikamatkoja pedagogiikan historiaan. Kun tarpeeksi kaivaa, löytää aina jotain vänkää. Tässä osassa esittelen löydön nro1: käsitteen  perusopettaja. 

KYSYMYS: Mitä tällä käsitteellä tarkoitettiin? Mihin se liittyy? Kuka sitä mahtoi käyttää?

Ennenkuin luet napakan vastauksen, pohdipa hetki asiaa...

Kaivauskertomus

Elettiin vuotta 1985. Peruskoulun alusta saakka oli käyty (ja käytiin ainakin 1990-luvun loppuun saakka) kiivasta kinaa siitä, kuka on pätevä opettamaan 5.-6-luokkalaisia. Aineopettajat nostivat tasaisin esiin väitteen, että luokanopettaja ovat siihen epäpäteviä, ja  erityisesti liikunnan ja kielten opetuksessa Mediassa käytiin rankkaa rajasotaa. Vastakkain oli kaksi osaamisaluetta: aineenhallinta ja kasvatustaito.

Miten tähän oli jouduttu? Päätös siitä, että peruskoulussa on kaksi astetta: ala-aste ja ylä-aste, ja että  edellisessä pääosan opetuksesta antavat luokanopettajat, oli praktinen, näin väitän. Uudessa järjestelmässä oli löydettävä työpaikka kaikille opettajille. Ja panemalla raja 6.ja 7.luokan väliin, oli paremmat mahdollisuudet onnistua.

Noihin aikoihin oli jo saatu tutkiustietoakin siitä, kuinka peruskouluun siirtyminen oli onnistunut. Hallinnollisesti  hyvin. Pedagogisesti ei. Aluperäinen POPsn tavoite "antaa aineksi ja virikkeitä omaleimaisen kokonaispersoonallisuuden kasvulle" oli  tutkijoiden mukaan kaventunut tietoihmisen koulutukseksi.

VASTAUS: Asia ei miellyttänyt kanlianeuvos  Jaakko Nummista. Luokanopettajassa( 1985,5, ss. 16-17)siteerataan hänen ajatuksiaan. "Tahdon sanoa, että opettajan tulee olla opettaja ja kasvattaja, mutta ennen kaikkea kasvattaja .Ja tietysti tämä koskee  ennen muuta alkuopetusta, mutta samalla koko peruskoulun ala-astetta."

Sitten Numminen jatkoi: " Yhden turvallisen opettajan  - haluaisin puhua perusopettajasta- merkitys lapselle ymmärretään niin suureksi, että... pitääkö peruskoulun ala-asteen ja yläasteen rajan olla niin jyrkkä kuin mitä se nykyään on Suomessa säädetty vai eikö voisi ajatella, että luokanopettajamallia saataisiin toteuttaa vielä yläasteellakin."

Kannnaotto herätti riemua luokanopettajien keskuudessa, mutta  ei se kuitenkaan johtanut muutoksiin. Olisiko sittenkin pitänyt?

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

Seuraavan kerran törmäsin perusopettaja-käsitteeseen  Luokanopettajassa 2/2011, kun Pertti Kansanen ja Sven-Erik Hansén kirjoittivat jutun Ruotsin uudistetusta  opettajankoulutuksesta. Tuolloin luotiin neljä eri  opettajatutkintoa: esikoulunopettaja, perusopettaja(grundlärare), aineenopettaja ja ammattiopettaja. Perusopettajan opinnoissa oli neljä suuntausta: esikoulu, alaluokat 1-3, luokat 4-6 sekä suuntautuminen työhön vapaa-aikakodissa.

Vuoden 2025 eka kouluvaaripäivä

 

 

 I hanaa!!! Ehdin toipua uudenvuoden flunssasta ja pääsin kouluvaarihommiin heti ekalla kouluviikolla (vuoden 2025 tokalla viikolla).  

Päivän ja seuravankin ohjelma oli hyvä käydä läpi. Tänään lukkarin mukaan. Mutta huomenna 4b-pääsee uimahalliin- ja koulu alkaakin vasta myöhemmin. Ja päättyy myös.

Musatunnilla aloitettiin. Noora-opettaja tapaa ottaa oppilaita mukaan opetuksen suunnitteluun. Se on demokratiaa. Niinpä nytkin oppilaat saivat tuijotella kevätlukukauden kouluviikkoja  ja tehdä valintoja, mitä erityisesti haluavat vielä tänä lukuvuonna oppia. Suurin osa toivoi nokkisjaksoa 2. Ei ihme, olihan ykkösjakson konsertti aivan elämys.  Kuppirytmit olivat myös hyvin monen mieleen. Lisäksi  oli vahvoja toiveita pienemmiltä porukoilta. Ope lupasi toteuttaa pienempien ryhmien toiveita omista sävellyksistä, pianon soitosta ja bändijutuista esim. eriyttämällä opetusta. Oli kiva kuulla, että aika moni oppilas oli lähettänyt jouluna tehdyn koululevynsä linkin eteenpäin. Kiitoksia olivat näin toimineet saaneet.

oli välitunnin molemmin puolin. Nyt harjoiteltiin näytelmätekstin luonteen ymmärtämistä ja sen eläytyen lukemista. Yhdessä ja opettajan määräämissä pienryhmissä (hyvä1)  itse valituilla paikoilla (hyvä2). Hyvin sujui.

Listalla oli tänäänkin sekä kasvis- että  liharuokaa. Itse lastastin lautaselle aivan huikean hyvin maustettua kanakastiketta ja valkoista riisiä sekä salaattia. Oli pakko käydä kiittämässä Kaitsua. Vaatimaton ei ottanut kiitoksia itselleen, mutta iloitsi,että Espoo Catering kuuntelee palautetta.

K  lo 11.20  tuli kieleksi englanti. Nyt jatkettiin kuukausien nimien  natiivien johdolla  niin innastavasti  laulaen. (Huom ikiaikainen idea: laulamalla opitaan). Nastaa. 

K. erhot ovat jo käynnissä; Noora-ope painui vetämään isojen teatterikerhoa. Kouluvaari lepoili taukotuvassa ja nautti talon niin iloisesta fiiliksestä. 

 

Päivän viimeinen tunti oli  matematiikkaa. Desimaalilukujen yhteenlaskua drillattiin.  Hienosti osasivat. Kouluvaari sai  terottaa  värikyniä.  

  

Klo 13.30 se oli taas siinä. Hyväntuulinen, hulluttelevakin koulupäivä.  Niin iloisella mielellä kotiin lähti kouluvaari. Ja varmasti muutkin. Espoolaisikouluissa tehdään tosi hienoja juttuja. 

Kiitoksia Auroraan ja sen 4B-luokalle huikeasta koulupäivästä. Tuskin maltan ensii viikkon.