Tule mukaan tekemään oma sävellys

 

Seuraava tekoäly- laulutyöpaja Entressen kirjastossa 5.3. 2026 klo 15.45-.

Kuuntele edellisen työpajan tuotos "Kevään ensisuudelma":

https://www.youtube.com/watch?v=UMC7VeoIpL0

PS 

Jos kuulut johonkin espoolaisten ikäihmisten kerhoon tms., kysypä kavereilta, olisitteko kiinnostuneita kutsumaan meidät kylään omaan kokoontumistilaanne teille sopivana ajankohtana mielellään ennen maaliskuun loppua. Jos olette valmiita tulemaan mukaan tähän innostavaan työpajaan, ottakaa minuun yhteyttä niin pian kuin mahdollista. Laittakaa mailia osoitteeseen: marttifi at gmail.com Sovitaan yksityiskohdat sitten myöhemmin.

Laiskottele

 

Kotiseutuopin oppikirjoja. Osa 3

Ekholm, Henrik, Rapila, Alpo ja Virtanen, Lyyli (1970) Espoon kotiseutuoppi 1. Espoo: Weilin+Göös. 92 sivua

Tässä siis jatkoa aloittamaani sarjaan  kotiseutuopin oppikirjoista. Nyt vuorossa siis espoolainen kotiseutuoppi. Se ilmestyi vuonna 1970.  Tämänkin kirjan kouluhallitus oli hyväksynyt  kansakoulun III-luokkalaisille.  

Kuvien (valokuvia, piirustuksia)  ja tekstin jälkeen kirjassa on tehtäviä. Kirjoittajat toivoivat " niiden suovan oppilaille mahdollisuuden kartuttaa omatoimisesti tietojaan  kodin ja koulun  lähiympäristöstä."

Sivuja on 92  ja lukuja  yhteensä 41.  Siis 1 vvt? Tämä kirjakin  on  siis tekstikirja,  jossa on tehtäviä, mutta ne tehtiin ilmeisesti eri vihkoon. Kirjassa on runsaasti valokuvia ja piirustuksia.

Tämän kotiseutuoppikirjan tavoitteista

Pääpaino näyttää tässäkin olevan  tietojen ja varsinkin maantietoon ja biologiaan  liittyvien tietojen  ja taitojen omaksumisessa. Luonnonsuojelu on esillä; " Järven saastuminen on ihmisen syy,"  Selkeitä tapaohjeita en huomannut, Tekijöiden mukaan:

”Sisällöissä noudatetaan  Espoon kansakoulujen  opetussuunnitelmaa ja  samalla otetaan huomioon myös tulevan peruskoulun tavoitteet."

Tässä muutamia pohdintoja oppisisällöistä

Kirjassa on viisi osaa: :1.  Kotiseutumme ja sen asukkaat. (3 lukua); 2.Luonto (18 lukua); 3. Elinkeinot (16 lukua sis. koulut). ; 4. Espoo ja  Suomi (4 lukua). Lisäksi on lista  lähteitä.  

• Maantiedosta: kotikylän lähiseudun ja koulun ja luokan kartta, ilmansuunnat, tärkeiden paikkojen sijainnit, maisemat...

Tekstissä vilisee aiheita ja termejä: Kartat.  Kartan merkit. Värit. Korkeuskäyrät. Ilmakuva. Luokan pohjapiirros. Mittakaava. Seikkaperäiskartta, 

• Luonnontiedosta; luonnontuntemus eläimet, kasvit, vuodenajat, sää, paikallinen luonto

Kotiseudun luonto (katellaan korkeilta paikoilta tai rakennusten katoilta). 

" Espoon osat ovat erinäköisiä. Eteläosa on  ssaristoa, sitten rannikkomaa ja sittten lLuonnon Espoo (pohjoinen osa)"

Tekstitssä kuvataan kalliot, saariston kasvit ja eläimet, Bembölen  matalajärvi. Kaloja. Vesi. Pilvet, Sää ilmasto. Lämpömittari. Metsät Kasveja. Eläimiä. Lintuja. Pedot. Metsälampi. Suo metsän kokonaisuusl Luonnonsuojelu. Jätteet. Tuli. Pöntöt. Ulkoilualueet.

Teksti  näyttää "aikuisemmalta" kuin kahdessa aikaisemmin esitellyssä kirjassa.

• Historiasta  oman kotiseudun historia (kansanperinne),  tärkeät tapahtumat ja henkilöt

Historia osuus on. minusta kirjoitettu tosi innostavasti:

 " Espoo on vanha kunta, vaikka se näyttääkin uudelta ja vasta rakenteilla olevalta. Suurkaupunki on levittäytymässä tähän entiseen maalaispitäjään. Muuttuminen on yhä nopeampaa, ja siksi 0ppikirjaa  on vaikea pysyttää tahdissa."

"Suomenlahden rannalla sijaitseva Espoon kauppala  on kotipaikkasi. Espoolaisia on noin 100 000, ja niinpä Espoo onkin Suomen suurin kauppala. Espoon pinta-ala on noin 300 km2".

” Espoo ennen meitä

Espoossa on asunut ihmisiä jo kauan ennen meitä. 10 000 vuotta sitten Suomessa oli suunnilleen sen näköistä kuin Grönlannissa on nyt. Täällä vallitsi jääkausi. Mahtava mannerjäätikkö alkoi nykyisen Hyvinkään tienoilta ja Espoo oli jäämeren pohjassa. 10 000 vuotta on Espoo noussut merenpohjasta ja nouseminen jatkuu yhä...Jää oli niin raskasta, että Suomenmaa painoi sen alle kuopalle. Sitten lämpimät ilmat alkoivat sulattaa jäätä. Maa nousee ja  meri pakenee.

Heti kun ensimmäiset korkeat kallionlaet pistivät saarina merestä esiin, myös ihmisiä ilmestyi saarille.Nämä ensimmäiset espoolaiset olivat tuntemattomia merenkulkijoita ja kalastajia. Emme tiedä, miltä he näyttivät ja mitä kieltä he puhuivat, mutta heidän kivestä ja savesta valmistettuja käyttöesineitä  löytyy Espoosta vieläkin. 

3 000 vuotta sitten elänyt merenkulkijakansa  osasi tehdä mekkoja ja kirveitä pronssi-nimisestä metallista. Merenkulkijat hautasivat vainajansa kiviröykkiöiden  alle. Niitä nimitetään hiidenkiukaiksi. 

Lappalaiset olivat seuraavat Espoon asukkaat. Suomalaiset ja viikingit tunkivat heidät tieltään ja  asettuivat tänn asumaan."

• Yhteiskuntaoppi: käytännön taidot; ihmisten elinkeinot, ammatit, kunnallinen elämä

Tekstissä käsitellään erilaisia koteja: Omakoti-, kerros-, rivitalo, maalaistalo.

Elinkeinot, Kalastajaperhe. Sepän tila. (tuotteita, rakennukset) Espoon kartano Hallgrenin kauppapuutarha.

Niinikään esitellään ammatteja:

" Lasten leikkiessä ja käydessä koulua ja vanhusten levätessä tekevät aikuiset työt toiset saavat työstään rahapalkkaa säännöllisesti toiset ansaitsevat myymällä jotakin näitä aika ihmisten ansaitsemis toimia sanomme elinkeinoiksi"

Niinkään teemoina ovat: Teollisuus. Mansikkalan leipomo. Slevin metallitehdas. Orionin lääketehdas. Kauppa (valintamyymälä)- Tapiolan ostoskeskus. Tapiolan Heikintori. Liikekeskuksia.Moottoritie,. Rautatie

"Kotityötä tehtiin ennen. Nykyisin valmistetaan tavarat tehtaissa. Siellä käytetään töihin erilaisia koneita….Nykyään ei kannata valmistaa  tuotteita kotona, koska tehdastuotteet ovat halpoja." 

Espoon kauppala tai Suomen valtio huolehti meistä monella tavalla Terveysisar, Kauppalan lääkäri. Poliisi.  Palokunta.

Espoo ja Suomi

Tässä kirjassa Espoo sijoitetaan myös "Suomen kartalle". 

"Helsinki on Suomen pääkaupunki ja Esport tärkein naapurikunta."  Kantajapunki ja esikaupungit.

Helsinkiä esitellääm. Sen tehtaita. Satamia. Suurimpia kauppaliikkeitä. Linja-autoasemia. Liikenntt.

Demokraattista järjestelmäämme: kEduksunta. Presidentti. Valtioneuvosto. Suomen hallintoa: valtio jaettu lääneihin. Läänit on jaettu kuntiin. Kunnat voivat olla kapunkeja, kauppaloita tai maalaiskuntia.

Espoon tulevaisuus

"Muutoksia on hyviä ja huonoja. Miten voisimme päästä siihen että tapahtuisi vain hyviä muutoksia?. Miten voisimme rakentaa sellaisen Espoo kauppalan,. jossa olisi työpaikkoja ja asuntoja kaikille? Sellaisen. jossa jokainen lapsi vanhus ja sairas saisi tarvitsevansa huolenpidon. Sellaisen, jossa puhdasta vettä ja kaunista suomalaista luontoa riittäisi jokaisen virkistykseksi ja terveydeksi. Sinusta ja luokkatovereistasi riippuvat huomispäivän Espoon kohtalot."

• Kirjassa  puhutaan myös kouluista

”Jokaisen suomalaisen täytyy  oppia monia asioita. Niitä opetetaan kouluissa ja kotona. Kouluja ei aina ole ollut, mutta nykyään niitä on monenlaisia. Kun täytämme seitsemän vuotta pääsemme kansakouluun. Kansakouluja tarvitaan paljon ja niitä onkin melkein joka kylässä joissakin kylissä on jopa kaksi kansakoulua suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä oppilaita varten omaansa. Useimmat suomenkielisiä oppilaita varten rakennetut kansakoulut ovat melko uusia. Tällä hetkellä Espoossa on yli 40 erilaista kansakoulua ja niissä toimii noin 300 opettajaa.

Kansakoulut antavat jokaiselle kansalaiselle tarpeellisia perustietoja. Oppikouluissa käsitellään samoja asioita mutta perusteellisemmin. Kun oppilas on käynyt neljä vuotta kansakoulua, hänellä on mahdollisuus pyrkiä oppikouluun. Niitäkin on Espoossa useita, mutta tietysti vähemmän kuin kansakouluja.

Leppävaarassa on Espoon ammattikoulu. Kansalaiskoulun käytyään monet tytöt ja pojat siirtyvät sinne jatkamaan opiskeluaan ja valmistumaan ammattitaitoisiksi työntekijöiksi tehtaisiin. Leppävaarassa sijaitsee myös Espoon kauppaoppilaitos joka valmistaa ammattihenkilöitä liike-elämän palvelukseen. Lisäksi Espoossa on useita muita erikoiskouluja. Korkein opinahjo täällä on teknillinen korkeakoulu Otaniemessä."

Muuta opiskelua kuvataan myös:  Työväenopisto. Kirjastot nostetaan esille.

” Koululainen joutuu joka päivä tekemisiin kirjojen kanssa ne ovat koululaisen verrattomia apulaisia lukemista aito avaa meille taika olet kirjojen ihmeelliseen maailmaan.

Kotikrjasto. Koulun lainakirjasto. Espoon kauppala on järjestänyt monta kirjastoa. Kirjasoauto. 

Kirjastoja on oikeus käyttää jokaisella joka haluaa lukemista ja noudattaa kirjaston sääntöjä. lLainakirjoja on pideltävä hyvin jotta ne kestäisivät kauan. Lainakirjaan ei saa tehdä mitään merkintöjä.

Tämän kotiseutuopin  menetelmistä

" Kirjan tekstin lukemisen lisäksi oppia voi tekemällä omatoimistesti tehtäviä. Jokaisen kirjan luvun lopussa on tehtäviä, joiden avulla oppilas, luokka ja  luokan opettaja voivat hankkia vielä lisää tietoja. Kaikki nämä tiedot ovat kirjassa ja vihkosessa hyvässä tallessa. Vain jotkin tiedoista ovat niin tärkeitä, että ne täytyy päntätä päähän. Joka luvun lopussa on testi kysymyksiä joiden avulla lukija voi itse tarkistaa että hän todella muistaa nämä tärkeät tiedot. Hiukan numiäkin on osattava."

Tehtäviä oli siis kahdenlaisia. 1. Erikseen "Oletko oppinut tehtäviä" (monivalinta/ rastita/ alleviivaa/ yhdistele.Ja sitten niitä omaan tiedonhankintaan rohkaisevia:

• Etsi/näytä kartasta, 
• Haastattele .Kerro haastatelun tulos luokkatovereillesi.
• Keitä olivat…Miten he liikkuivat…
• Keskustele luokan kanssa (lääkkeiden hyvistä ja huonoista puolista
• Kuuntele eri lokkien ääniä  levyltä. Opettele erottamaan ne. 
• Luettele 
• Mieti. Mieti, miten järven voisi pitää puhtaana,
• Mikä on...? Kuinka paljon..? Montako ihmistä asuu kodissasi? 
• Opettele, Etsi.  Kerro 
• Piirrä  kartta koulutiestäsi. 
• Pyydä opettajaa kertomaan tai etsi vastaukset  tietosanakirjasta, 
• Tee retki ja koettele. . Piirrä kuvia vihkoosi
• Tulevaisuus, Kuinka käy kirkkaitten metsälampiemme? Tehtaat ja asutus saastuttaa niitä. Kirjoita pieni aine aiheesta jos saisin määrätä Espoossa.

Kirjoittajista

Kirjoittajia oli kolme Henrk Ekholm  Alpo Rapila ja Lyyli Virtanen, Kahdesta ensimmäsestä löytyy hyvin vähän tietoa. 

Henrik Ekholm oli maantiedon opettaja ja oppikirjailija. Hänen kirjojaan käytettiin myös peruskoulussa. Kuvaa en löytänyt

Alpo Rapila oli kansakoulunopettaja (mm. Hansakalliossa) ja  Kauklahden kansakoulun rehtori. Tämä kuvaa saattaa olla hänestä.

Lyyli Virtasesta  ( 1922-2008) löytyy jopa kuva. Virtanen valmisti opettajaksi vuonna 1945 ja toimi opettajana Tehtaanpuiston yhteiskouluussa ja sittemmin Tapiolan yhteiskoulussavuodesta 1951 aina vuoteen 1975 asti, jolloin hän siirtyi yliopistoon. Ensin biologian ja maantieteen didaktiikan lehtoriksi 1975–1983 (ja hoiti samaan aikaan vt. apulaisprofessorin tehtävää). Apulaisprofessorina hän oli vuodet 1983–1986. Vuosiksi  1986-89 hän palasi didaltiikan lehtoriksi. Virtanen jätti yliopiston 70-vuotiaana.  

Lyyli Virtanen oli aikansa vaikuttaja biologian ja maantieteen opetuksen kehittämisessä. Tieteellisten tutkimustensa lisäksi hän kirjoitti kymmeniä oppikirjoja.

Hyvä teko

 

Tee joku onnelliseksi

 

Terveisíä laulutyöpajasta tekoälyn kanssa

Työväen Sivistysliiton Espoon ja Kauniaisten alueen opintojärjestö ry. sai viime vuonna  Espoon kaupungilta projektiavustuksen hankkeelle: 

”Kohti ikäihmisten vahvempaa digitaalista hyvinvointia”.

Haluamme tutustuttaa ikäihmisiä  tekoälyn luomiin mahdollisuuksiin runoilla, säveltää ja tehdä kokonaisia laulettuja ja soitettuja kappaleita sekä mm. kuvia jopa videopätkiä sen avulla. 

Tuotos syntyy pajaan tulevien ikäihmisten, tekoälyn asiantuntijoiden ja itse tekoälyohjelmien yhteistyöllä. Ikäihmisten ei tarvitse opetella itse tekniikka, vaan projektissa mukana olevat vapaaehtoiset asiantuntijamme ovat heidän ”siveltimiään”.

Paja on maksuton.

Pidimme syksyn aikana kolme joululaulutyöpajaa. Demon Espoon valtuustotalolla, ensimmäisen varsinaisen pajan marraskuun alussa  Tapiolan palvelukeskuksessa kumppaninamme Espoon Sotaveteraanien perinnetoimikunta sekä toisen pajan marraskuun loppupuolella Lippulaivan kirjastossa. Yhteensä mukana luomassa ja kokemassa taidetta oli kolmekymmentä senioria.

Mukana olleille lähetettiin linkki Youtubeen..  

Kevään ensimmäinen laulutyöpaja 

pidettiin keskiviikkona 11.2. Iso Omenan kirjaston stagella klo 15-16. Meitä oli paikalla puolen kymmentä aikaihmistä. Asiantuntijanamme oli Jukka Laht.i

Teemana oli nyt kevätlaulu. Keksimme yhdessä laululle aiheen ja ideoita teksteihin. Kone tuotti säkeistöt. Sitten annoimme ohjeet sävellystä varten.Nimesimme tyylilajin ja kuinka tiukasti siinä on pysyttävä. Tekoäly teki useita vaihtoehtoja, ja valitsimme meistä parhaan. Lopuksi teimme vielä pienen leffanpätkän kuvittaman laulua.

Tässä linkki utubeen:

https://www.youtube.com/watch?v=UMC7VeoIpL0

Tässä vielä kuvakaappaus: " Kevään ensimmäisestä suudelmasta".

Kaunis kiitos hienosta yhteistyöstä IsoOmenan kirjastolle ja yhteyshenkilöllemme Heli Lekalle.

Seuraava laulutyöpajamme on

torstaina 5.3. Entressen kirjastossa. klo 15.45- 16.45. Tulkaa mukaan! Paja on ilmainen.

Jos kuulut johonkin espoolaisten ikäihmisten  kerhoon tms., kysypä kavereilta, olisitteko kiinnostuneita kutsumaan meidät kylään omaan kokoontumistilaanne teille sopivana ajankohtana mielellään ennen maaliskuun loppua.

Jos olette valmiita tulemaan mukaan tähän innostavaan työpajaan, ottakaa minuun yhteyttä niin pian kuin mahdollista. Laittakaa mailia osoitteeseen. marttifi at gmail.com

Sovitaan yksityiskohdat sitten myöhemmin. 

Tauko

 

Työ ei väsytä

 

Viikkoraportti 7

 

:-)  Viikossa  myös ihan omaa aikaa.

 :-(   Liian kylmää. Ensi viikolla etelässä jo talvilona! Niin se aika rientää.

Maanantai 9.2.

Hieman vähemmän pakkasta. Silti pikku lämmittelyajo aamutuimaan. OpeUraa Pekan kanssa Siltavuoressa. Kävin iltapäivällä Sellossa pikaostoksilla. Päivälliseksi toisen kerran paistia.

Tiistai 10.2.

Hyvät unet. Tehtävälistan päivitystä. Hommia riittää, mutta aikaakin on. Lounaaksi italiaisia spagehttilihapullia. Jälkiruuaksi hyvät pullat Omniasta, Päivän kolmantena herkkuna kotiseutuoppia Helsingin kansa-koululaisille  vuodelta  1951. Palaan asiaan.

Keskiviikko 11.2.

R auhallinen aamu. Pikalämmitysajelu. Aamurutiinit 

Klo 15  IsoOmenan kirjastossa sävellettiin tekoälyllä (TSL) Asiantuntijana Jukka Lahti. Viisi aikuista paikalla. 

Sieltä huikopalan kautta lautakunnan kokoukseen klo 17.30- 20.30. Sujuvasti sujui.

Torstai 12.2.

K  ouluvaaripäivä. Sadunluentaa näytellen. Haettiin päivälliseksi intialaista kanaa. Klo 13 Alexandrianneuvottelu peruuntui. 

Illalla leppoisa Netflix-leffa rikkkaasta ja köyhästä, joista tulee onnellinen pari.

Perjantai 13.2. 

Perjantai ja 13. päivä. Hieman hapuilua veroilmoituksen kanssa. (dl 1.4.)  Aika kylmää, mutta lämpeni.  Puoliltapäivin Jumboon ostoksille. Päivälliseksi puolet eilisistä kanoista. Tikka Masala oli ihan liian voimakkaasti maustettu. Harmi.  Etelän kouluväki lähti talvilomalle. Illalla Voice of Finland. Kiva.

Lauantai 14.2. 

Hyvää ystävän päivää! Aamulla -18°C. Lämmittelyajo kauppaan. Mattojen ra-vistelua. Blogilastuja. Santut perillä Le-villä. Noora Tampereella.

Päivälliseksi omatekoista lihapiirakkaa lihaliemessä. Riittää huomiseksikin ja esikoisellekin.

Illan päätteeksi tosi upea ja kamalla Demi Mooren leffa HBO:lta: "The substance".Huh,

Sunnuntai 15.2. 

Pakkasta- 19°C. Sukeltelua Vantaan kotiseutuopin kirjaan. Lämmittelyajo Lidliin. Päivälliseksi  riitti vielä elen tehtyä  herkkulihapiirakkaa.  Illalliseksi tvstä Voice of Finland.

Kotiseutuopin oppikirjoja. Osa2

Leppänen, Lauri ja Holopainen, Lauri (1960) Vantaan kotiseutuoppi. 4. tarkistettu painos (aiemmin Helsingin maalaiskunta- Vantaanjoen vauras pitäjä). Helsinki: Otava. 136 s

Tässä siis jatkoa Teppo Mäkelän kirjalla aloittamaani sarjaan  kotiseutuopin oppikirjoista.  

Leppäsen ja Holopaisen kirjan ensimmäinen painos oli  sekin ilmestynyt jo 50-luvulla.  Tämäkin kirja oli tarkoitettu III-luokkalaisille.  Esipuheessa suositellaan, että V-luokalla pidetään  kertauksenomainen kurssi kotikunnan  perustietouden syventämiseksi maantedontunneilla.

Sivuja on 136 ja lukuja 54. Kirja on  tekstikirja,  jossa on tehtäviä, mutta ne tehtiin ilmeisesti eri vihkoon. Kirjassa on runsaasti valokuvia ja piirustuksia.

Tämän kotiseutuoppikirjan tavoitteista

Pääpaino on tietojen ja varsinkin maantietoon (ja turvallisuuteen)  liittyvien taitojen omaksumisessa. Mutta kirjassa annetaan myös  muutamissa kohdissa  selkeitä käyttäytymisohjeita;

”Kirjojen valtakunnassa (kirjasto) ei siedetä  epäjärjestystä eikä  melua. Teoksia kohdellaan kuin hyviä ystäviä ikään”. ”Jokaisella meistä on mahdollisuus tutustua  aivan ilmaiseksi kirjojen maailmaan.Kirjastot suovat meille monet mahdollisuudet oppia tietoja ja taitoja vapaa-aikanamme."

" Parvessa liikkuminen  kaduilla on ruma ja vaarallinen tapa ... Ensin katsoaan vasemmalle, sitten oikealle ja  varmuuden vuoksi  vielä vasemmalle."

Tässä muutamia pohdintoja oppisisällöistä

Kirja on jaettu kolmeen pääosaan: 1. Kotiseudun luntoa (31 teemaa), 2. Ihmiselämää (18 teemaa) ja 3. Kevät saapuu ( 4 teemaa).

• Maantiedosta: kotikylän lähiseudun ja koulun ja luokan kartta, ilmansuunnat, tärkeiden paikkojen sijainnit, maisemat...

Maisemat (nouse korkealle). Viljelymaisemat. Maanpinta, Kallioita. Kivi- ja maalajeja Jääkauden jälkiä.  Mittakaava. Pohjapiirros.

• Luonnontiedosta; luonnontuntemus eläimet, kasvit, vuodenajat, sää, paikallinen luonto

Kasvillisuusalueet. Puutarhat. Kasvihuoneet. Kasvien myynti. Kukkasia. Pensaita. Puita  Vantaan pellot. Niityt. Pientareet. Metsän siimeksessä Aluskasveja, Pihojen ja peltojen eläimiä. Arvokkaita otuksia. Epämiellyttäviä otuksia. Ilmojen asukkaita. Kalojen valtkakuntaa (vaikka järviä vähän).Ilmansuuunnat. Lämpötila. Tuuli. Säätila. Ilmasto. Vesi. Lampia. Järviä (vähän).  Puistoja, metsiä,  kasvillisuusalueita, kasveja, koti-ja villieläimiä, vaarallisia ja hyödyllisiä...

Kevään merkit. Muuttolinnut, Ensimmäiset kasvit. Kevättyöt puutarhassa. Kevättyöt pellolla. Suojele luontoa! Suojele eläinmaailmaa, Rauhoitetut eläimet. Suojele kasvunaailmaa. 

”Varmaan sinunkin kotonasi  on kasvinaa!."

Retkeily: Ohjeita, Yhteisiä retkikohteita, Matkailua.

” Kun  vartumme vielä muutamia vuosia, voimme päästä aina ulkomaille asti. Mutta ennenkuin havittelemme matkaa  vieraisiin maihin, on meidän hyvä muistaa , että rakkaassa kotimaassammekin on yllin kyllin nähtävää ja opittavaa."

• Historiasta  oman kotiseudun historia (kansanperinne),  tärkeät tapahtumat ja henkilöt

Näin kirjassa kuvataan napakasti Vantaan historiaa.:

" Kotikuntamme alue oli  ensin asumatonta  erämaata-. Mutta jo lähes 2000  vuotta sitten tänne alkoi muuttaa esivanhempiamme. Etelästä päin, Suomenlahden takaa…Kalastus, metsästys, kyliä-  Laaja Helsingin pitäjä (nykyinen Helsinki kuului myös). Sitten perustetaan Helsinki. Noin 500 asukasta siellä. Osa Vantaata. Ruokaa. 1700-luvulla sota Venäjän kanssa -  Suuri Pohjan sota. Iso Viha. Puukirkko poltettiin. Sota hävittiin, Alettiin rakentaa Viaporia. Helsingin pitäjän maaniviljelijät myivät ruokaa.

1800-luku oli edistyksen aikaa. Helsinki oli kasvanut,

Elämme nykyisin aikaa, jolloin kaikki muuttuu nopeasti. Se, mikä jokin vuosi sitten oli  uutta, onkin jo tänään vanhaa, Tilalle on keskitty  entistä parempaa. Elämänmeno on nyt toisenlaista kuin vuosistoja taaksepäin, joloin pitäjämme pellot raivattiin ja  kotiseutumme sai  kiinteän  asutuksensa,,"

Tärkeistä tapahtumista tai henkilöistä ei kirjoiteta.

"Nyky- Vantaa oli kauppala, joka oli hautonut Helsinkiä käenpoikana, mutta hyötyi tuolloin sijainnistaan.

” Menneinä aikoina aherrettiin illat ja aamut käsitöiden parissa. Melkein kaikki tarvekalut ja esineet valmistettiinkotona, Puusta veistettin astiat, lusiktam työkalut ja ajopelit,  Tuohesta tehtiin kontteja, tuppia, virsuja ym. Myöhemmin kotona ruvettiin valmistamaan eriaisia tuotteita  myytäväksikin, Tällaista tuotteiden valmistamista sanotaan kotiteollisuudeksi,"

• Yhteiskuntaoppi: käytännön taidot; ihmisten elinkeinot, ammatit, kunnallinen elämä

Vantaalla oli tuolloin suuria kyliä ja asuntoalueita, Paljon väkeä asui rautatien varressa. Maanviljelys edelleen tärkeää. Sekin  koneellistui. Viljalajit, Eläimiä.

"Kotityötä tehtiin ennen. Nykyisin valmistetaan tavarat tehtaissa. Siellä käytetään töihin erilaisia koneita….Nykyään ei kannata valmistaa  tuotteita kotona, koska tehdastuotteet ovat halpoja." 

Vantaan kauppalassa on runsaasti tehtaita. Paikkakuntamme tarjoaa erittäin edullisen paikan teollisuudelle (mm. Fazerila,  Tikkurila oy)

Muita elinkeinoja esiteltiin: Vantaalla on virkamiehiä, toimihenkilöitä,  liikkeenharjoittajia ja muiden ammattien harjoittajia (mm-mymälänhoitaja).

Täällä on huoltoasemia, myymälöitä, kirkkoja, kirjastoja . "Seurakunta pyrkii auttamaan kaikkia puutteessa olevia ihmisiä."  Myös liikenneyhteyksiä esitellään. Nykytekniikasta ollaan ylpeitä:

" Miten helppoa onkaan toimitella  asioita puhelimitse. Toisin oli ennen.  Ammoisina aikoina tiedot  vietiin juosten paikasta toiseen. Ratsu, hevosen vetämät vaunut ja kirjekyyhkyset olivat  jo nopeampia viestinviejiä. Mustat neekerit toimittvat sanomansa rummuttamalla, ja punanahat tekivät sen savumerkein Esi-isämme sytyttelivät vihollisen lähestyessä mwrkkitulia varoitukseksi kauempana asuville  heimoveljilleen, Lukuisia keskintöjä saivat viisaat tehdä, ennenkuin automaattipyhelin oli valmis,"

" Jokseenkin jokaisen kotona on radio, Radio ja televiso ovat sanomalehden rinnalla  tärkeimmät tiedotusvälineet,.. Kouluradio ja koulutelevisio tuovat monipuolisissa lähetykssään tuoreita tietoja ja virkistäviä hetkiä luokkaan.... Televisio-ohjelmat lähetetään Helsingin televisioasemalta Pasiasta.  Sieltä lähetetään myös  väritelevisio-ohjelmia." 

Oppilaille esitellään myös heille tärkeitä  sääntöjä ja ohjeita: Liikennesäännöt: Kuinka tiellä kuljetaan,  kuinka ajetaan polkupyörällä." Talvella käytät kulkuvälineinä potkuria ja suksia." Poliisin tehtäviä kuvaillaan.

• Lisäksi puhutaan myös kouluista

Koulutkin nostetaan esiin lyhyesti:

 ”Aluksi  kotikunnassamme ei ollut  minkäänlaisia kouluja. Kirkon toimesta  opetettiin esivanhempiamme  lukemaan, 1800-luvun alussa  perustettiin kirkonkylään ensimmäinen kansakoulu, Se oli ruotsinkielinen pitäjänkoulu, Vasta vuosikymmeniä myöhemmin saatiin tänne ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu. Nykyisin on sellainen jo  joka kylässä. Onpa tänne viime aikoina  perustettu useita  oppikouluja ja ajanmukainen ammattikoulu."  

" Kirkko ja koulu ovat vuosisatojen ajan kuuuneet yhteen. Kummallakin on sama ylevä tehtävä:paikkakunnan väestön kasvattaminen ja opettaminen. 

Tämän kotiseutuopin  menetelmistä

Tässä teoksessa päämetodina lienee lukemalla oppiminen ja  opitun varmentaminen tehtävillä. Joka lukuun liittyy tehtäviä, mutta ne yleensä kohdistuvat opetetun muistamiseen. Mitkä ovat? Mainitse. Kirjoita. Piirrä. Etsi kartasta. Miksi? Nimeä. Luettele. Missä asut? Kuka hoitaa? Mitä on muistettava? Opi tuntemaan… Miten hankkisit retkirahaa?

Kiva kysymys: Mitä näyttäisit omasta kunnastasi  tänne saapuvalle  vieraspaikkakuntalaiselle?

Yhteys taito-ja taideaineisiin näyttää jääneen aikaa ohueksi toisin kuin kotiseutuopin alkuvaiheessa.

Kirjoittajista

Kotiseutuneuvos,kansakoulunopettaja,  Lauri Leppänen (1912- 2002)  

Lauri Leppänen (1923 - 2015 ) oli suomalainen kansakoulunopettaja ja kotiseutuhistorioitsija. Hän sai vuonna 1984 ansioistaan kotiseutuneuvoksen arvonimen.

Leppänen valmistui opettajaksi  vuonna 1949, ja muutti Helsingin maalaiskuntaan. Hän  ryhtyi 1950-luvun puolessa välissä laatimaan kotiseutuaiheista opetusaineistoa. Hän oli epäpoliittinen kotiseutuaktiivi. Häntä on nimitetty Vantaan kotiseututyön isäksi.

1950-luvun alussa kouluhallitus lisäsi kotiseutuopetuksen merkitystä ympäristötiedon oppiaineessa. Leppänen ja hänen opettajakollegansa Viljo Holopainen saivat kotiseutuoppimateriaalien luomisen tehtäväkseen. Ilmeisesti Backaksen kansakoulussa opettaneet miehet kiersivät Vantaata pyörillä, valokuvaten sen maisemia. Leppänen oli mukana toteuttamassa kunnan ensimmäistä, vuonna 1964 valmistunutta kotiseutufilmiä Vantaanjoen pitäjä.

Leppänen julkisi useita kirjoja.

Kansalaiskoulunopettaja, rehtori  Viljo Holopainen (1920- 2011)

Viljo Holopaisen  oli mukana jatkosodassa ja haavoittui siellä vakavasti. Sodan päätyttyä hän  kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta ja teki elämäntyönsä opettajana, aluksi Teiskon Pohtolassa ja Lohjan Virkkalassa. Vuodesta 1953 hän toimi Vantaalla kansalaiskoulun johtajana ja sittemmin Myllymäen yläasteen rehtorina eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 1980 saakka.

Opetustyön ohella Holopainen käsikirjoitti 1950-luvulla kouluradioon historiallisia kuulokuviaja  keräsi ja kuvasi aineistoa ja kirjoitti yhdessä kollegansa Lauri Leppäsen kanssa Helsingin maalaiskunnan eli nykyisen Vantaan ensimmäisen kotiseutuoppikirjan lukemistoineen. 

Kotiseutuopin oppikirjoja. Osa 1

Mäkelä, Teppo (1951) Kotikaupunkini Helsinki. Toinen, uusittu painos. Helsinki: Otava. 130 sivua

Teppo Mäkelän kirjasta on mukava aloittaa lyhyt arja, jossa esittelen eräitä kotiseutuopin oppikirjoja. Olen itse käÿnyt kansakoulua Helsingissä ja varmaan saanut oppia Mäkelän kirjasta mutta tätä uudemmasta painoksista. Noloa, etten  muista. Joulutodistuksen löysin, ja siinä ei ole kotiseutuoppia omana oppiaineenaan.

Tämä kirja julkaistiin siis vuonna 1951. Sodan päättymisestä oli kulunut vain muutama vuosi.  Näin Mäkelä kuvaa tuota aikaa.

”Koti on meille  kaikille rakas paikka. Sinne voimme aina vetäytyä rauhaan ja turvaan. Tällä hetkellä on kuitenkin Helsingissä paljon ihmisiä, joilla ei ole omaa kotia, asuntoa. Siihen on syynä sota, jonka onnettomia seurauksia on tämäkin."

Kirjan tavoite on sytyttää kotiseuturakkautta. "Vain sellainen, joka hyvin tuntee oman kotiseutunsa, voi sitä todella rakastaa."

Kirja oli tarkoitettu III-luokkalaisille. Esipuheen mukaan tuolloin uuden kansakoulun opetussuunitelman mukaan opettajilla oli tilaisuus käyttää kotiseutuopin opettamiseen kokonainen lukuvuosi entisen syyslukukauden sijasta. (Kun itse kävin kansakoulua 1960-luvun alussa,  ainakaan todistuslomakkeessa ei ollut kotiseutuoppia omana oppaineenaan),

Sivuja on 130 ja lukuja yli 60. Niiden läpikäymiseen on tarvuttu siis 2 tuntia viikossa. Kirja on yhdistetty tekstikirja ja työkirja/vihko, ” Lukuvuoden loputtua pane kirjasi varmaan säilytyspaikkaan. Aikuisena sinulla on paljon riemua tähän kirjaan tekemistäsi muistiinpainoisa”, Mäkelä motivoi. Olisiko niin, että kotiseutuoppia oli 1950-luvun alussa vain kolnannella luokalla?

Tässä muutamia pohdintoja aiheista

Maantiedosta: kotikylän lähiseudun ja koulun ja luokan kartta, ilmansuunnat, tärkeiden paikkojen sijainnit, maisemat

Useissa luvuissa opastetaan   maantiedon ja luonnontiedon oikeaoppiseen sanastoon:  maanpinnan päämuodot, veden olomuodot, saaren osat.. (hieno idea: jotta voi puhua omasta kotiseudusta, tarvitaan sanoja)

Kaupungin osat, esikaupunkit, Helsingin rajat, rannikko, Huomattavia rakennuksia, toreja, 

Sää, vuodenajat. Lämpötilat,  

Luonnontiedosta; luonnontuntemus eläimet, kasvit, vuodenajat, sää, paikallinen luonto

Puistoja, metsiä,  kasvillisuusalueita, kasveja, koti-ja villieläimiä, vaarallisia ja hyödyllisiä...

Historiasta  oman kotiseudun historia (kansanperinne),  tärkeät tapahtumat ja henkilöt

Näin Mäkelä tiivistää Helsingin vaiheita:

" Yli 400 vuotta sitten kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin kaupungin Vantaanjoen suuhun, Siellä ei kaupunki kuitenkaan menestynyt.Se sai pienen kylän kokoisena taistella  kaikenlaisia vaikeuksia vastaan. Sarakunta vuotta mylhemmin se sirrettiin nylyiselle paikalleen.Uudessakin paikassa alku oli vaikeaa, tulipalojen ja ruton tuhotessa kaupunkia ja se asukkaita

Vasta sitten, kun Helsingin edustalla oleville  saarile ryhdyttiin rakentamaan Suomenlinnaa, alkoi  kaupunki kasvaa

Vähän toista sataa vuotta sitten tehtiin Helsingistä Suomen pääkaupunki. Siitä alkaen kaupunkimme nousu toden teolla alkoi. Nyt se on kaunis suurkaupunki,  jota ukomaalaisetkin kyvät kesäisin suurin joukoin ihailemassa.

Vanhoja rakennuksia  entisiltä ajoilta ei Helsingissä ole paljon, niin monesti on tuli kaupunkimme perudtuksiaan myöden tuhonnut, Vanhin säilynyt rakennus on Sederhomin talo (1757), joka sijaitsee  Suurtorin reunassa Aleksanterin kadun jaKatariinan kadun kulmassa. Se on  noin 200 vuotta vanha,

Monet paikkojen ja katujen nimet vielä  tänä päivänäin viittaavat mennesiyyteen. Sellaisia ovat mm Töölön tulli, Kaisaniemi, Säästöpankinranta, Sitasaari,  Pitkösilta, Kruunuhaka, Kluuvijatu, Aleksanterin katu, Kappeli jne.

Liikenne; ” Varovaisuus ei ole arkuutta vaan viisautta! "

Yhteiskuntaoppi: käytännön taidot; ihmisten elinkeinot, ammatit, kunnallinen elämä

" Suomessa on kolnenlaisia kuntia; kaupunkikuntia, kauppaloita ja  maalaiskuntia..." Helsinki on Suomen suurin kaupunki, Asukkaita on 400 000.  Helsinki on myös pääkaupunki, josta käsin hallltaan koko Suomen maata.  Täällä on maan presidentti, hallitus ja eduskunta, (tosi tiiviisti kuvattu). Yhteisiä menoja varten kaupunkilaislta kerätään veroja,

" Helsingissä on monenlaisia isoja ja pieniä tehtaita Niissä on paljon työväkeä ja tuotteet valmstetaan koneiden avulla. Helsingin tehtaissa valmistetaan kaikenlaisia koneita, siltoja, nostureita, rautalankaa, nauloja, rautasänkyjä, kassakaappeja, emaljiastioita, lukkoja sepraattoreita,kaapelia,sähkökoneita ja- laitteita, radioita ja porsliinia.  Edelleen jauhoja,  voita, juustoa, keksiä, makaronia, margariinia, makkaroita, sälykkeitä sokeria, makeisia, virvoitusjuomia, tupakkaa ym. Vaatteita nahka- ja kumituotteita, harjoja, lääkkeitä, ja kirjoja. Autokorjaamoissa korjataan autoja."

" Helsingin ja maasedun vuorovaikutus. ”Sinä pääset ehkä kesäksi maalle. Maaseutulaiset tuovat itse tai lähettävät säännöllisesti  omia tuotteitaan kaupunkiin Lähinnä asuvat tuovat vihanneksia Hiukan kauempana olevat  lähettävät maitoa ja voita, Vieläkin edempänä asuvat tuovat kalaa, lihaa, viljaa, metsänriistaa, marjoja, sieniä ja polttopuita, Helsinkiläiset  vuorostaan lähettävät tehtaittensa tuotteita  maasedun pikkukauppoihin maalaisväelle myytävöksi, Lisäksi Helsingissä  painetaan samomalehtia ja kirjoja jotka leviävät  maaseudullekin."

Kirjassa kerrotaan, miten toimivat  kauppa, posti, palokunta, poliisi, pankki ja  kirjasto, Mitä kirkkoja, urheilupaikkoja, kuvapatsaita ja muistomerkkejä. täällä on. Erikseen nostetaan esiin  Suomenlinna.  

Myös tapoja esitellään. Liikkuminen: Koulumatka, liikennemerkit, liikenneohjeet, tärkeitä väyliä, satamia,  raytatieasema(t), lentoasema, liikennelaitos, raitiolinjat,

" Helsinkiläisyys velvoittaa sinua käyttäytymään julksilla paikoilla  kunnollisen ihmisen tavoin."

Lisäksi puhutaan myös kouluista

”Jokaisen tytön ja pojan on opittava lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, Näiden taitojen lisäksi  saa jokainen oppilas tietoja  eri nimissä oppiaineissa. Tätä opiskelua varten on Helsingissä yli 40 suomenkielistä kansakoulua Ruotsinkieliset  kansakoulut mukaan laskettuna on kaupungissamme  yli 800 luokkaa, joissa oppilaita on yhteensä  yli 20 000... Kansakoulun jatkona on Helsingissä paljon muita kouluja. Tärkeimpinä niistä mainittakoon erlaiset oppikoulut ja  ammattikoulut. Oppikoulujen päätteeksi on ylioppilasirjitus. Jos se onnellisesti läpäisee , on mahdollisuus jatkaa  opintoja  erilaisissa  korkeakouluissa ."

Monipuolisia tehtäviä: Retkeilyä, piirtelyä. Entä käsityöaskartelua  muovailua, rakentelua?

Joka lukuun liittyy tehtäviä. "Retkeily on parasta kotiseutuopin opiskelua. Kävelyretki lähiseudun korkeimmalle paikalle  (luettele, mitä näet..

• Mittaa  matkoja (esim askelparilla)  ja korkeuksia
• Piirrä kuva omasta kotitalostasi. Tee  pohjapiirustus omasra luokasta ja kodista.
• Piirrä kartta;  Kaupuginosa, Koulualue. koulumatkasta. Nimeä karttaan rakennuksia,
• Seuraasäärä taulukossa (lämpötila, tuulensuunta, pilvisyys ja sade Kolme viikkoa kolmessa kuukaudessa.
• Määrää imansuunta " Tuntiviisari kohti aurinkoa pohjoinen-ertelä on se ja klo 12 välissä."
• Paina mieleen opetukset (liikenneohjeer)
• Tee koe: Upota juomalasin astiaan ylösalaisin
• Ota selvää: Mistä helsinkiläiset saavat vetensä? .. merkittävistä kuvapatsaista
• Nimeä ja väritä/Luettele…

Todellakin monipuolinen oppiaine  ja teos. Kuvia on paljon.  Yhteys taito-ja taideaineisiin näyttää jääneen aikaa ohueksi toisin kuin kotiseutuopin alkuvaiheessa.

Kirjoittajasta

Opetusneuvos, kansakoulunopettaja, tietokirjailija Teppo Mäkelä (1912- 2002)  

Teppo Mäkelä valmistui kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarista vuonna 1934. Elämäntyönsä hän teki pääasiassa Lapinlahden kansakoulussa, jossa toimi myös Helsingin va. opettajakorkeakoulu yli 15 vuoden ajan.

Mäkelä  kuului audiovisuaalisen opetusmateriaalin käytön uranuurtajiin. Hän oli myös kansakoulunopettajien liiton opetuskuvakeskuksen asiamies. 

Teppo Mäkelän kirjoittamia, Otavan kustantamia maantiedon oppikirjoja käytettiin Suomen kouluissa yli neljänkymmenen vuoden ajan. Kirjallinen toiminta jatkui 1990-luvulle, jolloin hän kirjoitti yhdessä Ea Rahikaisen kanssa kirjan "Kanta-asukkaat", joka kuvaa 1800-luvulla Helsinkiin muuttaneiden suomenkielisten perheiden elämää.

Opetusneuvoksen arvonimen Mäkelä sai  vuonna 1993.  

Kotiseutuopista lyhyesti

Erityisesti pienille oppilaille opetettiin kauan  koulu-uran alussa ns. kotiseutuoppia -  siis ikäkaudelle istuvia, mielenkiintoisia asioita tutussa ympäristössä. 

Idean juuret ulottuvat Euroopassa ainakin 1600-luvulle. Omista muistiinpanoistani löydän monien tämän tapaista opetusta suositteleiden pioneerien nimiä mm,  J.A. Comenius (1592- 1670) ja William Petty (1623- 1687),  Oppiaineen isänä pidetään Christian Wilhelm Harnischia (1787- 1864 jaa.)  Muita tärkeitä nimiä ovat  Friedrich Fröbel (1782- 1852),, Otto Glöckel (1874- 1935), John Dewey (1859 - 1952 jaa.) sekä Ovide Decroly (1871 - 1932 jaa.)  Ja Suomessa Mikael Soininen (1860- 1924) , joka perusteli oppiainetta mm, herbartilaisella harrastuspiiriajattelulla. Aukusti Salo,(1887- 1951)teki siitä  1930-luvulla alakansakoulun opetuksen keskeisen aineen. Kokonaisopetus sopi Salon mukaan pienille oppilaille, joiden miellevarasto oli puutteellinen. Lisäksi kokonaisopetus oli tehokas, kun aineesta toiseen siirryttäessä ei tarvittu joka kerta uutta valmistavaa keskustelua.

Kotiseutuoppia ei löydy kansa- tai oppikoulua koskevasta säädöksistä virallisena omana oppiaineenaan ennen vuotta 1929, jolloin kotiseutuoppi tuli uutena aineena kansakoulujen maantiedon yhteyteen. Se oli eräänlainen usean aineen  eheyttävä sisältökokonaisuus, jota opetettiin  ennen  kuin niitä alettiin opettaa erikseen.  Se antoi myös aiheita askarteluun, kirjoittamiseen jne.

Kotiseutuopin tavoitteet

Kotiseutuopin tavoitteena oli johdattaa lapsi ymmärtämään ja arvostamaan omaa kotiseutuaan, sen ihmisiä,, luontoa ja elinkeinoja. Lapsissa haluttiin herättää  rakkautta kotiseutuun, isänmaallisuutta, yhteisöllisyyttä ja rakkautta laajemmin ihmiskuntaa ja ympärisöä kohtaan. 

Kotiseutuopin sisältöjä

Keskeisiä sisältöjä olivat mm.

• Luonnontiedosta; luonnontuntemus eläimet, kasvit, vuodenajat, sää, paikallinen luonto
• Maantiedosta: kotikylän lähiseudun kartta, ilmansuunnat, tärkeiden paikkojen sijainnit, maisemat
• Historiasta  oman kotiseudun historia (kansanperinne),  tärkeät tapahtumat ja henkilöt
• Yhteiskuntaoppi: käytännön taidot; ihmisten elinkeinot, ammatit, kunnallinen elämä
• Käsityöaskartelusta  muovailu, rakentelua.

Kotiseutuopin työtapoja

Perinteinen  työtapa oli toki  kyselevä opetus, jossa käytettiin kirjan lisäksi kuvia, karttoja ja esineitä. Mutta sen rinnalla retket luontoon ja työpajoihin  ja kävelyt lähimaastossa olivat keskeisiä. Kerättiin kasvi- ja kivikokoelmia. John Dewey korosti tutkimalla oppimista. Didaktisista periaatteista  korostuivat käytännöllisyys, havainnollisuus (myös havaintjen teko ja niistä oppiminen )  ja toiminnallisuus.

Entä nyt?

Opetus oli  pitkään  linjassa kansallisromanttisen kasvatusihanteen kanssa, jossa kotiseutu ja  isänmaa olivat keskiössä. 1970-luvulla  maailma teollistui ja  muuttoliike  suuntautui kaupunkeihin. Koulumaalmassa  toteutettiin  peruskoulu-uudistus. Muutosten   myötä kotiseutuoppi sulautettiin osaksi ympäristöoppia , luonnontietoa ja maantietoa. mutta perusajatus – lähialueen tunteminen opetuksen lähtökohtana – elää yhä suomalaisessa koulussa, muttei yhtä keskeisenä. Kunnat ja opettajat voivat  yhä työssään jakaa paikallista aineistoa (museot, retket, paikallishistoria ja mm. , yrityskäynnit). Oppilaiden kotiseutuosaamista voidaan vahvistaa mm.  eheyttävissä oppimiskokonaisuuksissa mm. yhteistyössä paikallisyhteisön kanssa. Niinikään monissa kunnissa ja kouluissa tehdään opintoretkiä. Elinkeinoelämään tutustutaan mm yrityskylissä ja  yläkoulujen työharjoittelussa.