Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

tiistaina, heinäkuuta 09, 2019

Aikuisopetusopas

Aikuisten opetuksesta ilmestyi  1970-luvulla useita oppikirjoja. Nyt esittelyvuorossa on teos:

Ekola, Jorma ja Tapio Vaherva. 1976. Aikuisopetusopas. Helsinki: Tammi.  202s.

1970-luvun  elettiin  didaktiikassa irtautumisvaihetta skinneriläisestä behaviorismistä, ja hapuiltiin sen tilalle uutta oppimisnäkemystä.

Ekola ja Vaherva kirjoittavat  uutta ennakoiden, että  didaktiikassa on tietojen päähän pänttääminen saanut ehkä turhan korostuneen aseman ja  edellyttivät painopisteen siirtämistä opettajasta kohti oppivaa yksilöä. Opettajan tuli järjestellä olosuhteita sellaisiksi, että oppiminen mahdollistuisi.

Tuolla vuosikymmenelle kaikkialla maailmassa huomio kiinnittyi aikuiskasvatukseen. Kuitenkin vasta tavoiteltiin kansainvälistä käsitteistöä, ja  teorianmuodostus oli hyvin vaillinaista. Puhuttiin sikin sokin aikuiskoulutuksesta, aikuisopetuksesta, jatkuvasta  kasvatuksesta, elinikäisestä kasvatuksesta

Niinpä kirja aloitetaankin käsitteiden määrittelyllä.

Oppaan käsitemaailmaa 

Aikuiskasvatus
Aikuiskasvatus on yleiskäsite. Sillä tarkoitetaan oppaassa ohjattujen oppimistilaisuuksien järjestämistä aikuisille, jotka aikaisemmin päättyneen tai keskeytyneen koulujärjestelmässä saadun koulutuksen jälkeen tavallisesti toimivat tai ovat toimineet työelämässä.

Aikuinen
Käsite aikuinen ei tekijäiden mukaan niinikään viittaa ikään vaan  aikuisuuden tärkein tunnusmerkki on toiminta työelämässä - ja sieltä hankittu kokemus.

Kasvatus 
Kasvatus on yläkäsite. Se on laajempi kuin koulutus ja opetus.

Koulutus
Koulutus  on tutkintojen suorittamista

Aikuisopetus
Aikuisopetus on vuorovaikutusta  aikuiskouluttajan ja aikuiskoulutettavien välillä.

Aikuiskoulutus
Aikuiskoulutuskomitea (1975) määrittu  aikuiskoulutukselle neljä tehtävää:
1. pohjakoulutuksen täydentäminen (esim. iltaoppikoulut, avoin yliopisto). Niissä luodaan valmiuksia ja suoritetaan tutkintoja.
2. ammatillinen lisäkoulutus  (ammatillinen aikuiskoulutus) laajentaa peruskoulutusta. Se voi olla  jatkokoulutusta tai  uudelleenkoulutusta.
3. yhteiskunnallinen koulutus (vapaa sivistystyö) auttaa ymmärtää maailmaa ympärillä.
4. harrastustavoitteinen koulutus (vapaa sivistystyö)

Aikuisen opettamisen ongelmia

Seuraavaksi tekijät pohtivat, millä tavalla aikuisia on opetettava. Varsinaista teoriaa toisin opettamiseen ei ollut. Ne kysyvät: Onko aikuisilla toisenlaisia tarpeita? Ja mitkä ovat  aikuisten toisenlaiset oppimisedellytykset?  Ja ehdottavat vastauksia

Onko aikuisilla toisenlaisia tarpeita? 
Tällaiset toisenlaiset tarpeet syntyvät aikuisen elämäntilanteesta. On pysyttävä ajan tasalla. On sopeuduttava muuttuviin olosuhteisiin. On selvittävä  aikuisiän tuomista tehtävistä. On halua jalostaa harrastusta. Aikuinen toimii aina myös hyötytavoitteisest.

Tekijät esittelevät Löwen (1970) sosiaalipsykologisen  mallin aikuisiän kolmesta pääkaudesta:

1. Varhainen aikuisikä (18 - 30)
Aikuisen tehtävät ja odotukset kohdistuvat ammattiin, perheeseen ja yhteiskuntaelämään. Tällä kaudella siirrytään työelämään. Perhe perustetaan. Saavutetaan taloudellinen, henkinen ja lakisääteinen itsenäisyys.

2. Aikuisiän keskivaihe (25- 50)
Yhteiskunnalliset velvollisuudet nousevat etualalle. Työelämä odottaa parhaita suorituksia. Päetvöitymisen ja jatkokouluttautumisen aikaa.

3. Myöhäinen aikuisikä (45- )
Vähittäinen vetäytyminen yhteiskunta- ja työelämästä alkaa. Tämä toiminta korvataan harrastuksilla. Kuvaan kuuluu vetäytymisen mukaanaan tuoma turhautuminen. Suorituskyky heikkenee. Hakeudutaan eläkeläisille tarkoitettuun toimintaan -


Mitkä ovat  aikuisten toisenlaiset oppimisedellytykset?
Vastauksia löydän kolme
1. Aikuisen oppimisedellytyksiä rajaavat konkreettiset olosuhteet: on opiskeltava työn ohessa.
2. Iän myötä oppimiskyky muuttuu.
3. Oppimisedellytykset vaihtelevat  aikuisten kesken.

Iän vaikutusta oppimiseen käsitellään kirjassa tarkemmin puhuttaessa  yhdestä systeemianalyyttisesti järjestettävän aikuisten oppimistilanteen  vaiheesta: opiskelija-analyysi.  Siinä he kuvailevat muuttuneita käsityksiä.

Vielä 1930-luvulla oli vallalla käsitys, että aikuisen oppimiskyky laskee jo 20 ikävuoden jälkeen
Vuonna 1928 Thorndike teki kuitenkin laajojen tutkimustensa loppupäätelmän: lähes kaikkea voi oppia aina 50 ikävuoteen saakka. 1960-70-luvuilla aletiin ajatella, että  vanhemmatkin ikäryhmät selviytyvät annetuista oppimistehtävistä, mutta he tarvitsevat enemmän aikaa.

Ihminen käy iän myötä jäykemmäksi - myös psyykkisiltä ominaisuuksiltaan. Uusien taitojen oppiminen käy hitaamminen. Vaikeuksia tulee, kun aikaisemmin opittu taito on opeteltava uudella tavalla. Aikaisemmin opittujen tietojen ja asenteiden muuttaminen tuottaa aikuiskoulutuksessa vaikeuksia

Aistien suorityskyky laskee hitaasti iän lisääntyessä. Ihminen väsyy helpommin. Mekaaninen muisti - ulkomuisti- heikkenee. Sen sijaan jäsennelty, mielekäs, aikaisempiin kokemuksiin kytkettävissä oleva aines muistetaan hyvin vielä verrattain korkeassa iässä. Fyysinen ja psyykkinen kapasiteetti saattaa heikentyä iän myötä,muitta laajentunut kokemuspiiri parantaa saavutuksia. Kirjan ilmestyessä uskottiin, että oppimiskyky säilyy verrattain pysyvänä  aina 65 ikävuoteen saakka.

(Osuu ja uppoaa. Turha kai tässä on sitten enää... :-)


Kuinka järjestää kurssi aikuiselle systeemianalyyttisesti?

Kirjasta poimittu vuokaavio muutamin sinisin
lisäyksin. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.
Lopuksi tekijät esittelevät systeemianalyyttiseksi kutsumansa tavan järjestää koulutusta. Sen taustalla on opetusteknologinen oppimiskäsitys, jonka juuret ovat behaviorismissa  (oppiminen on käyttäytymismuutos).

Systemaattinen kurssisuunnittelun lähestymistapa etenee systeemaattisesti koulutustarpeesta lähtien. Vaiheet ovat
1) Koulustarpeen selvittely
2) Koulutustavoitteen määrittely (+ resurssipuitteet)
3) Opiskelija-analyysi
4) Aineanalyysi
5) Opetustilanteen suunnittelu
6) Arviointi

1) Koulutustarpeen selvittely
Koulutustarve kuvataan käsitteenä moniselitteiseksi. Tuleeko  sen olla   ulkopuolisten asettama? vai koulutettavien kokema? Onko tarve koettu vai todellinen?

Joka tapauksessa on siis selvitettävä, mitä valmiuksia koulutettavat tulevat tarvitsemaan. Tiedonsaanti tekniikkoiksi eri tahoilta ehdotetaan mm.  Delfiä, haastatteluja, kyselyitä, tarkastuslistaa, observointia ja (nykytaidoilla tehdyn) työn tulosten arviointia. Lisäksi annetaan neuvo, että "tarpeet kannattaa täsmentää koulutustilaisuuden alussa."

2) Koulutustavoitteen määrittely
Tekijät korostavat tavoitteiden arvoa. Tavoitteet suuntaavat toimintaa ja antavat pohjan tuloksellisuuden arvioinnille. Aikuinen toimii aina hyötytavoitteisesti. Tavoitteiden tulee siksikin olla relevantit,  konkreetit, ymmärrettävät, yksiselitteiset - ja  omaksi koettavat.

Kyseessä on siis päätekäyttäymistavoitteiden asettaminen (kurssin jälkeen opiskelija osaa....)
Suorituksen minimitaso tulisi määritellä. Mutta usein tavoite asetetaan optimitasolle.

Tavoitteita on kahdentasoisia: yleistavoite ja yksityiskohtaiset osatavoitteet,

Kirjassa esitellään sekä tavoitteiden asettamiseen että arviointiin liittyvä Bloomin klassiset taksonomiat:
Tiedot1. tunnistaa ja muistaa - 2 ymmärtää ja erittelee- 3. soveltaa-(analysoi- syntetisoi) ja arvioi
Taidot  
(jäljittelee)- 1. toimii ohjeen mukaan- 2. toimii itsenäisesti  -  (onnistuu osana laajempaa toimintaa ) - 3. toimii luontevasti - (automatisoitunut toiminta )
Asenteet   (suhtautumistapa tiettyyn kohteeseen)
(havaitsee) - 1. kiinnostuu - (suostuu)- 2. osallistuu - 3. arvostaa - (arvo osaksi laajempaa kokonaisuuuta.- sisäistyy elämäntyyliksi)
Tavoitteiksi ei tule asettaa vain tietoja, taitoja ja asenteita vaan niiden kokonaisvaltainen soveltaminen käytännön tilanteissa.

Tavoitteita asetettaessa tulee ottaa huomioon käytettävissä olevat resurssit, mm. aika
Tavoite tulee  tiedottaa koulutettaville

3.  Opiskelija-analyysi
Opiskelija-analyysista on monta hyötyö. Se auttaa valitsemaan koulutettavia, asettamaan tavoitetason, valitsemmaan menetelmiä...

Sen pohjalta voidaan alussa  antaa alkutukiopetusta ja mm. muodostaa tasoryhmiä

4.  Ainesanalyysi
Ainesanalyysissä on kaksi osaa:
a) Sisällön valinta: ärsykkeet, joita välitetään. Yleistavoitteiden pohjalta valitaan  ajankohtainen ja tarkoituksenmukainen aines:  Pääotsikot
Yksityiskohtaisemmaista  tavoitteista syntyy  alaotsikot ja perusrunko.

b) aineksen muokkaus helpoksi vastaanottaa  (= informaation periaate)
Kokonaisuuden tulee olla jäsentynyt ja edetä loogisesti.
Asioita tulee yksinkertaistaa ja  havainnollistaa. Kytkentää tarvitaan uuden ja vanhan välille. Asioiden tulee olla elämänläheisiä.

5. Opetustilanteen suunnittelu ja  toteutus

1. Kerro tavoite  (=opetustavoitteen didaktinen periaate)
2. Anna harjoitella. (= aktiivisuuden didaktinen periaate)
3. Viritä  aktiivisuutta ( = perustele, kerro miksi opiskellaan, vaihtelu) (= motivaation periaate)
4. Tiedota tuloksista (=  palautteen periaate, mahdollisimman  välittömästi).

Aktiivisuuden virittämisen yhteydessä puhutaan sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta, yleismotivaatiosta  ja tilannemotivaatiosta

Aikuisten työtavat ryhmitellään kolmeen osaan: itseohjautuviin, ryhmätyöskentelyyn ja esittävään opetukseen.

Itseohjautuvia ovat mm.  kielistudio, simulointi, INO, ohjelmoitu opetus, yksilöllinen harjoitus, ja oppimispelit.

Ryhmätyökentelynä voi käyttää  pariharjoittelua, aivoriiheä, mehiläispesää, työkuntatyötä, keskusteluryhmää, seminaaria (kirjallisia tuotoksia käsitellään istunnoissa) ja opintokerhoa.
Työkuntatyössä valitaan opiskelukohteeksi verrattain laaja ongelma-alue, joka paloitellaan työkunnittain tapahtuvaa työskentelyä vasrten osa-alueisiin. Opiskelijat jaetaan 4-6 hengen ryhmiin ja kukin työkunta saa käsiteltäväkseen oman osatehtävän. Toimintatapansa työkunta saa suunnitella ja toteuttaa vapaasti. Työskentelyn vaiheet:(alustus, filmi tms.)suunnittelu (ensin yhdessä sitten työkunnissa)tehtävien jakotyöskentelytulosten esittely - ryhmä päättää itse  esitystavan jatiivistelmä  (luodaan)
Esittävää opetusta ovat  luento,  kyselevä opetus ja demonstraatio
Luento on parhaimmillaan ääneen ajattelua, jolloin luennoitsija kehittelee aihettaan, asettaa kysymyksiä, tekee  vastakkainasetteluja, kärjistää ja kehittelee sitten ratkaisuja uusimman tiedon varassa.  Luennon muunelmia ovat: keskustelu-, haastattelu - ja vuoropuheluluento sekä korokekeskustelu.
8. Arviointi aikuiskoulutuksessa

Tekijät  esittelevät  kolme arvoinnin lajia: diagnostinen, formatiivinen ja summatiivinen (Bloom, Hastings, Madaus 1971)  ja pitävät niitä kaikkia tärkeinä ja kullakin on oma tehtävänsä

Diagnostisessa arvioinnissa todetaan koulutuksen alkaessa lähtötilanne - ja sitä käytetään opiskelijavalintaan ja -sijoitteluun sekä suunnittelun perustana.  Keinona voi olla esim. todistus tai testi.

Formatiivisessa arvioinnissa tarkkaillaan koulutuksen aikana suorituksia ja toimenpiteitä- sillä ohjataan opiskelua ja korjataan toimenpiteitä. Keinona voi olla esim. formatiivinen mittaus tai observointi - ja jatkuva keskustelukontakti.
Opetustilanteeseen olellisesti liittyvällä formatiivisella arvioinnilla ohjataan opetusta ja tehdään korjaustoimia.  Hienosäädetään toteutustoimia, tarkistetaan työtapoja ja materiaaleja. Kun opiskelijat haukottelevat, alkavat supista ja vilkuilla kelloa, on kyse kyllästymisuhka. Jotain on tehtävä.  Tauko. Aivoriihi. Pohdittava ongelma. Kevennys huumorilla. Tilanne on vakava, jos he alkavat ravistella kellojaan ja epäillä vieläkö ne käyvät
Summatiivisessa arvioinnissa tarkistetaan koulutuksen päättyessä/päätyttyä tavoitteiden saavuttamistaso - ja ennustetaan jatkomenestystä. Keinona voi olla validi ja reliaabeli loppukoe. Kokeen tulee erotella. Arvoselun tulee olla objektiivista.

Summatiivinen arviointi jaetaan systemianalyyttisessa mallissa  kahteen osaan: Tekijät kutsuva toimintaa, jossa kysytään opiskelijoiden asenteita annettua koulutusta kohtaan heti sen päätyttyä  sisäiseksi pätevöinniksi. Senkin pitäisi  koskea lähtökohtana olleen tarpeen tyydyttymistä,

Ulkoinen pätevöinnti on lopullista arviointia;  arviointi tehdään viivästetysti. Se voi kohdistua sekä koulutustuloksiin että koulutusvaikutuksiin (muutokset työkäyttäytymisessä).

Koulutuksen todelliset vaikutukset voidaan selvittää koulutetuille (myöhemmin) ja esimiehille suunnatuilla kyselyillä siitä, miten koulutus vastasi käytännön vaatimuksia, havainnoimalla koulutettuja  käytännön, erityisesti ongelmallisissa tilanteissa  tai selvittämällä tilastoista  rekisteröityjen virheiden tai onnettomuuksien syitä.

Tavoitteiksi ei tule asettaa vain tietoja, taitoja ja asenteita vaan niiden kokonaisvaltainen soveltaminen käytännön tilanteissa. Käyttäytymismuutokset vastaavat koulutustuloksia, ja lopullinen tulos/tuotos  koulutusvaikutuksia.

Tämäntapainen koulutusvaikutusanalyysi toimii myös täydennyskoulutusanalyysinä.

Affektiiviset tavoitteet

Tieto- ja taitotavoitteiden arviointi on sekin vaativaa, mutta ehkä vaikeinta on arvioida, kuinka hyvin on saavutettu affektiiviset tavoitteet. Asennelomakkeilla voidaan pyytää ottamaan kantaa  tunnepitoisiin väittämiin. Luotettavamman kuvan saa tarkkailemalla  käytännön tilanteessa käytöstä (käyttääkö esim. turvalaitteita).

Pohdiskelua

Taidanpa pitää tätä opasta yhtenä parhaista aikuisten kasvatusta koskevista kirjoista. Vaikka aika on nuhrannut joitain asioita, tässä olen perusasioiden äärellä - joita aion itse soveltaa mm. opetusharjoittelua ohjatessani.

Erityisen raikkaasti opas nostaa esiin arvioinnin eri lajit - ja antaa vuosikymmenten takaa tuuppausapua pohdintoihin, kuinka uuden opsimme arviointiosuutta kannattais säätää.



Kirjoittajista

Jorma Ekolan (1935−2011) oli Jyväskylän yliopiston professori. Hänet  tunnettiin  ennakkoluulottomana tieteen ja käytännön yhdistäjänä ja soveltajana, uutta luovana tieteentekijänä  ja aitojen ylipotkijana- joka sai siitä kuulema itsensä verinaarmuille. Hänestä löytyi netistä vain tämä yksi kuva, jossa  hän pelaa tietokonepasianssia. Se oli yksi hänen intohimoistaan viimeisiin elinvuosiin saakka.

Tapio Vaherva (s. 1939 ) on Jyväskylän yliopiston aikuiskasvatuksen emeritusprofessori. Häntä pidetään  yhtenä kasvatussosiologian ja koulutuksen taloustieteen uranuurtajista Suomessa.

Yhdessä Kalevi Kivistön kanssa hän julkaisi kasvatussosiologian ensimmäisen suomenkielisen yleisteoksen ja oppikirjan vuonna 1972. Yhdessä Simo Juvan kanssa hän julkaisi koulutuksen taloustieteen ensimmäisen suomenkielisen yleisteoksen ja oppikirjan 1985.

Koulutuksen vaikuttavuuden tutkimuksessa ja arvioinnissa Vaherva oli edelläkävijöitä.   Vahervata ei löydy netistä yhtään kuvaa.

Tässä blogissa on myös esitelty aikaisemmin kaksi Vahervan teosta:

Kuinka kouluttaa aikuisia (Vuodelta 1986 - hyvin koottu mm. aikuisoppijan ominaisuuksia)
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2017/07/kuinka-kouluttaa-aikuisia-osa-1.html

Vaherva, T.  ja Sallila, P. (toim.).1998.  Arkipäivän oppiminen.  Aikuiskasvatuksen vuosikirja.
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/02/arkipaivan-oppiminen.html


Ei kommentteja: