Konfliktit koulussa- teos: Kuinka tuomari ajattelee?

KOULUJEN alkuun on about kolme viikkoa. Kouluväen: rehtorien ja opettajien on taas väännettä ajatuksensa  lomamoodista pedagogiikan aivo-osastolle. Eikä vain sille, vaan myös monelle muulle osastolle. Yksi niistä on juridiikka. Yhä useammin kun koulukonfliktit päätyvät oikeusistuimien tutkittavaksi.

Siksi jokaisen on hyvä ymmärtää miten tuomioita jakavat tuomarit näitä riitoja ratkovat. Heidän aivonsa toimivat eritavalla kuin tavallisen kansalaisen. He ajattelevat juridisesti. Mitä se on? Siitä kertoo vallan mainio teos:

Mahkonen, Sami. (2016). Konfliktit koulussa. Helsinki: Edita.

Kouluissa sattuu  monenlaisia konflikteja, niin oppilaiden kesken kuin oppilaiden ja opettajien sekä vanhempien ja työntekijöiden välillä.

Mahkosen näkökulma näihin kouluissa tapahtuviin konflikteihin on juridinen.  Ja juridiikkaa sopii hänen mielestään huonosti koulujen kulttuuriin, koulun sisäisisiin pelisääntöihin.  Koulun arki on konkreettista.  Koulussa toimitaan ammatillisen arkijärjen varassa. Esimerkiksi kiellettyyn tekoon etsitään syy. Tutkitaan teko, tekijät ja heidän motiivinsa.

Tuomarit toimivat toisin. Juridiikassa jokin teko ”käännetään” ensin  lakikielelle. Mahkonen käyttää termiä oikeudellistaminen. Oikeudellistaminen on prosessi, jossa on kolme vaihetta: naming-blaming-claiming.

1. Nimeäminen. Esitään   teolle vastine kirjoitetusta laista. Tulkitaan, mistä on kysymys juridisesti. Esim. koulukiusaaminen ei ole rikos, se pitää yhdistää johonkin rikostyyppiin esim. lievään pahoinpitelyyn.
2. Moittiminen. Pitää arvioida oikeusperusteet: miten hyvin teko täyttää jonkin rikostyypin ehdot ja osoittaa henkilö, joka voidaan teosta  vastuuttaa.
3. Vaatiminen. Pitää pohtia,  millaisia lakiin perustuvia vaatimuksia esitetään. Seuraamuksia ovat  rangaistus ja vahingonkorvaus.

TUOMIOISTUIMESSA päätös tehdään korostuneen rationaalisesti. Selvitetään teon lainmukaisuus ja lainvastaisuus. Onko ylipäätään säädetty asiaa koskevaa lakia? Onko  jokin teko erikseen sallittu tai kielletty.  Täyttyvätkö jonkin säädöksen soveltamiskriteerit?  Valitettavasti pykälät ovat abstrakteja ja tulkinnanvaraisia. Ja sekin katsotaan,  riittääkö näyttö (ns. todisteellista näyttö). 

Tuomioistuin lukee lakia. (Koulua koskevat muutkin lait kuin koululaki ). Päätös on tehtävä lakiperustaisesti. Arkijärjen käyttöä on vuoden 2000 perustuslaissa rajoitettu.  Julkisen toiminnan on perustuttava lakii . 

Mahkosen kirja  tarkoitus on auttaa  kouluväkeä ratkaisemaan koulukonfliktit lainmukaisesti ja välttäen lainvastaisia toimia. Tekijä konkretisoi juridista  ajattelua esittelemällä 13 aitoa oikeustapausta. Hän avaa lukijoille, mitä oikeus päätti ja mitkä seikat olivat  päätöksen kannalat juridisesti merkityksellisiä. Kaikkia tapaukset ovat erilaisia.

1. Jäähytuomio (opettaja käytti kollektiivista rankaisua). Teemana onko rangaistus lainmukainen? 
2. Häiriökäyttäytyminen (2.luokan oppilaalle annettiin kirjallinen varoitus) Teemana onko rangaistus tarkoituksenmukainen. Ottiko opettaja huomioon lapsen iän ja kehitysvaiheen.
3. Päihtyneenä tunnilla (oppilas oli juovuksissa. Rehtori erotti heti). Teemana:oppilaan oikeusturva )
4. Koulukiusaaminen. (tekikö koulu kaikkensa).Teemana vastuu virkatoimista 
5. Huoltajan osallisuus (oppilas oli saanut rangaistuksen, mutta häntä ei kuultu). Teemana menettelyvirhe, kuuleminen ja puhevalta 
6. Kielenkäyttö (opettajan). Teemana epäsymmetrinen sääntely (laki kieltää epäasiallisen kielen, esimiehet tukivat)
7. Luokasta poistaminen (voimakeinoin). Teemama: oliko pakkotila, olivatko voimakeinot liian kovia?
8. Pelikielto (oppilas jätettiin pois joukkueesta väkivallan vuoksi). Teemana kaksoisseuraamus
9. Leirikoulu (oppilaalta evätiin etukäteen osallistuminen). Teemana perus- ja vapausoikeudet
10. Uhkaus (oppilas oli uhannut ampua haulikolla ) . Teemana tiedottamisen oikeutus (muille)
11. Voimankäyttö (Alppilan koulun tapaus). Teemana prosessuaalinen totuus (todisteellinen totuus, löytyykö näyttö)
12. Vahingonkorvaus. Teemana kuinkahenkilövahingon suuruuden arvotetaan.
13. Oppivelvollisuus (poissaolo). Teemana  vanhempien vastuu (saivat 36 € sakon :-))

NÄISTÄ caseista huomaa, kuinka vaikeassa tilanteessa opettaja joskus on. Laki (ja tuomioistuin) odottavat   opettajalta  aina kokonaisharkintaa  (sen huomioonottamista, minkä ikäinen oppilas on, kuinka uhkaava tilanne on, kuinka vakavaa vastarinta on vastarinnan vakavuus, ja - myös arkijärjen käyttöä: kuinka tarkoituksenmukainen hänen ratkaisunsa on).  Vaikka siihen ei ole aikaa, kun tilanne on päällä.  Esimerkiksi oppilasta luokasta poistettaessa on toimittava tässä ja nyt.

KIRJAN opetus tiivistyy viimeisessä luvussa: Perussanoma. Koulun arjessa on  välttämätöntä käyttää sekä juridista pykäläjärkeä että ammatillista arkijärkeä. Pykäläjärjen käyttö on tärkeää  jo oman oikeusturvan kannalta. Lainsoveltaja (opettaja tai esim. rehtori)  ei voi jättää noudattamatta huonoakaan lakia.  Koulukonfliktit tulee ratkaista lainmukaisesti ja välttäen lainvastaisia toimia.

SUOSITTELEN lämpimästi. Minua ovat  aina kiehtoneet myös pykälät - varmaan siksikin, että nuorena pyrin ihan vakavissani oikeustieteelliseen. Onneksi en päässyt.  Mahkosen teos käsittelee säädöksiä monipuolisesti ja tekee oikeuskäytäntöjä tavalliselle ihmiselle tutuiksi. 

Jos juridiikkaa kiinnostaa,  vuosien varrella on julkaistu muitakin hyviä teoksia, joista osan olen  esitellyt tässä blogissa. Tässä linkit kolmeen:

Markku Poutalan kirjaan
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/04/opettajien-kohtuutonkin-vastuu.html

Nina  Lahtisen kirjaan
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/09/oppilaan-oikeudet-ja-vanhempien-vastuu.html

ja Suvianna Hakalehto-Vainion kirjaan
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/07/kuukauden-kirja-oppilaan-oikeudet.html   

Sami Mahkonen pähkinänkuoressa

Kirjan kirjoittaja oikeustieteen tohtori, varatuomari Sami Mahkonen on toiminut päivähoidon, opetustoimen, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen ammattihenkilöiden kouluttajana eri puolella Suomea.

Hän on julkaissut lukuisia käytännönläheisiä teoksia edellä mainittuihin aihepiireihin liittyen. Ja uskaltaa myös arvostella lainsäädäntöä.

Go go muksuoppi !

KUTEN monet tietävät, fanitan Ben Furmania ja muksuoppia. Monesta syystä. Tänään erityisesti siksi, että Furman on laittanut u-tubeen sekä suomeksi että englanniksi 20 minuutin videon tästä metodista, jossa lasten ongelmia ratkaistaan lakkaamalla puhumasta niistä ongelmina vaan opeteltavina taitoina. Niinkuin lapset itsekin asian näkevät.

Kerta kaikkiaan upeaa,  Ben! Videosta välittyy paitsi Muksuopin kirkas logiikka,  myös Sinun ihailtava taitosi tietää, miten tärkeää olet löytänyt, mutta josta olet sopivasti siitä tietämätön. Retoriikassa  sitä kutsutaan humiliaatioksi.

Video on toteutettu ihanan rauhallisesti. 20 minuutissa kaikille avautuu varmasti, mistä muksuopissa  on kysymys. Ei vain lapsen käyttäytymisongelman ratkaisemista fiksusti lapsuutta ymmärtäen. Muksuoppi ei ole vain pehmeä ja varmasti tehokas metodi muuttaa lapsen käyttäytymistä. Behavioristinen ote   (mm. tarkka tavoitteen määrittely - ajanmukaisesti videolla kuvattuna- taidonharjoittelu  ja palkitseminen) yhdistetään hienosti muihin opetusotteisiin  ennen muuta humanistiseen  itseohjautuvuutta vahvistavaan kasvatusotteeseen ja lapsen /lasten ja aikuisten väliseen  yhteistoiminnalliseen oppimiseen (jossa jokaisella on yhteinen vastuu jokaisen oppimisesta).

Muksuoppiin kuuluu keskeisenä, palautetta antavana voimavarana kannustusverkosto. Kun se toimii,  ei vain  lapsi opi uutta,  vaan koko  lapsen ympärillä oleva verkosto kehittyy. Ehkäpä opettajakin huomaa, että  minunkin täytyy oppia jokin uusia taito.  Koko luokka voi opetella yhtä aikaa uusia taitoja- jokaisella on oma taito opettavana, ja ryhmä jaetaan  jokaisen/tai yhteistä oppimista tukeviin ryhmiin. Muksuoppi kasvaa  filosofiaksi, jossa lakataan puhumasta ongelmista ja  aletaan puhua  paljon positiivisemmin taidoista. Maailmasta tulee heti parempi.

Suomenkielisen videon osoite on
https://www.youtube.com/watch?v=fNuQlA-vRqw

Englanniksi muksuoppia esitellään osoitteessa:
https://youtu.be/QhvY-W1gRGU

ILMAINEN appi löytyy  ladattavaksi.

MUKSUOPPI on mukana myäd HundrEd- hankeessa:
https://hundred.org/fi/projects/ehdokas-25-joukkoon-taitava-luokka-diplomi-muksuoppia-koko-luokalle

Mitä se behavorismi oikein olikaan?

TÄNÄÄN opetuksesta ja oppimisesta puhuttaessa juuri kukaan ei vilkuilekaan behavioristiseen oppimiskäsitykseen. Se on elävältä haudattu.

Hmm. Unohdetaan kiukkua ja syyllisyydentuntoa  herättävät  stimulus ja responssi, ärsyke ja reaktio, vahvistaminen ja sammuttaminen. .. Katsotaan miltä se näyttää.

Uhkarohkean seikkailuni lähteenä  on professori Matti Peltosen teos:  Uusiin opintoihin aikuisena. Teos kirjoitettiinaikuisille, jotka elivät nopeasti muuttuvassa maailmassa. Julkaisuvuosi oli 1991.  Kirjassa ei ole  viittauksia  konstruktionismeihin.  Ote on  behavioristinen (Peltonen ei itse käytä käsitettä), ja maistuvutta on lisätty kogniiivisella näkemyksellä.

Peltonen  esittelee kolme opimisen perusmuotoja (jotka harvoin esiintyvät puhtaina).  Kutakin niitä opitaan omalla tavallaan.

1. Affektiivinen eli tunnepohjainen oppiminen, joka tapahtuu aivorungossa 

NÄIN se toimii: Kyse on siitä, hyväksyykö oppija asian vai torjuuko hän sen. Oppiminen vaatii paljon motivaatiota. Valittua käyttäytymismallia tulee arvostaa. Asenteita ja suhtautumistapoja  opitaan parhaiten aitojen kokemusten avulla, keskusteluissa ja ryhmätöissä. Tällöin tunteet ja tunnelma on tärkeä. Ja perustelut. Oppimista tukee itselle tärkeältä viiteryhmältä tuleva palaute. Opettaja antaa palautetta. Kun asenne on oikea, annetaan hyväksyvä sana, ele, palkinto. Jos asenne on väärä, ei viestitetä hyväksyntää. Voidaann myös antaa rangaistus.  

2. Psykomotorinen eli toiminnallinen oppiminen, joka tapahtuu kun aivot ja lihakset toimivat yhdessä

NÄIN se toimii: vaatii paljon omakohtaista harjoittelua (matkimalla ei opi yhtä hyvin).
Henkinen harjoittelu, sisäinen malli ja tieto tuloksista auttavat. Henkistä harjoittelua, mielikuvaoppimista ovat  mentaaliharjoitukset, joissa suoritus tehdään pelkästään ajattelemalla  ja  suggestopedia. Oppimista  tehostaa  positiivisuus,musiikki, suggestio, rentoutus.. Harjoittelu kannattaa jaksottaa.

3. Kognitiivinen oppiminen, joka tapahtuu aivojen kuorikerroksessa

NÄIN se toimii (huom. kognitionismi): vaatii riittävää peruskäsitteistön hallintaa, skeemoja, Sisäistetty tavoite ohjaa ja tehostaa. Jäsennä etukäteen käsitteitä. Kaikki  työtavat käy: lukeminen, kyselevä opetus,  luento, ohjelmoitu opetus…Kertaus on opintojen äiti (tarkista opittu- se tehostaa). Tee lopuksi koonta (analogiat, vastakohdat, yhtymäkohdat, jäsentely ja yleiskatsaukseksi kokoaminen). Osita aika.

Sisältö ja muoto yhdessä

Sekä kirjan sisältö että muoto ovat  kehiteltyä  behaviorismia. Peltonen antaa nipun ohjeita opiskelemaan ryhtyvälle aikuiselle . Konkreettinen kärki on opiskelutaidon opettamisessa.

Miten opiskella taitavasti?

Peltosen mukaan  opiskelutaitoon kuuluu kolme osatekijää:
1. Opiskeluasenne ( Pitääkö asiaa tarpeellisena, arvostettuna, mahdollisena, mielihyvää tuottavana)

2. Kyky suunnitella opiskelua (mm. aikataulutus, jaksotus)

3. Opiskelutekniikkaa (mm. lukunopeus- kattonopeutta ei ole)

Näin kannattaa toimia:

Tee asiat itsellesi mielenkiintoisiksi; kuivastakin asiasta voi puristaa hauskan yksityiskohdan.Aseta tavoite.  Yliopi. Estä unohtaminen. Palkitse itseäsi. Aseta itsellesi ksysymyksiä, etsi vastauksia. Opi käyttämään opetus hyväksesi.  Tee muistiinpanoja. Ole aktiivinen. Kysy. Älä vain vastaanota tietoa vaan liitä siihen oma tulkintasi, erittele. Käytä kirjastoa. Keskity kokonaisuuteen, älä yksittäisiin faktoihin.  Opettele mieleenpainamistekniikoita. Opettele oikea tapa omaksua teksiä:  silmäile, syventele, tarkista, kertaa.  

Näin kannattaa toimia kokeissa

Opiskele säännöllisesti, kertaa (kaverinkin kanssa), laadi aikataulu, kysy itseltäsi ja etsi vastaus, kohdenna  ylioppiminen ydinkohtiin, lue ohjeeet, aloita vastaaminen helpoista kysymyksistä, kirjoita ensin pääkohdat sitten detaljit, jäsentele (alleviivaa)...

Kirjan rakenne

Myös itse kirja on rakennettu taitavan behavioristisesti. Peltonen ohjeistaa lukijaa:

Lue ensin kunkin luvun alussa olevat kysymykset.
Kun olet lukenut luvun, yritä vastata mainittuihin kysymyksiin.
Tarkista tulos silmäilemällä

Kirjan toinen luku esimerkiksi käsittelee opiskelutehtäviä. Ennakkoon pitää pohtia:

Mitä opiskelutaidon luonteesta tiedetään?
Mitä opiskelutaito on?
Mitkä ovat sen  osatekijät?
Mitä hyötyä opiskelutaidosta on?  

OHJEET opastavat ottamaan haltuun jo olevan tiedon. Opittavat asiat on joku muu ennalta päättänyt. Oma (kielteinen) suhtautuminen johonkin asiaan  ei ole lähtökohta vaan siihen voi itse vaikuttaa. Oppiminen on mieleenpainamista, "märehtimistä", jossa auttaa erityinen opiskelutekniikkaa.  Omat käsitykset kaivetaan ensin esiin. Valmis tekstin suhteutetaan omiin näkemyksiin.

OLEN aika varma, että  näistä  ohjeista moni (myös lapsi) oppija hyötyisi yhä. Mitä sinä ajattelet?

Kuinka kouluttaa aikuisia? Osa 4

PÄÄTÄN tähän neljänteen lastuun  Tapio Vahervan ja Jorma Ekolan teoksen  "Aikuisen opettamisen taidon" esittelyn. Ensimmäisen osan  fokus oli  siinä, mitä aikuisuus on. Toisen ohjeissa, kuinka opetus tulisi järjestää, kun lähtökohtana on  aikuisuuden erityispiireet ja nimenomaan aikuiselle ominainen tapa oppia. Kolmannessa osassa  hahmottelin kokonaiskuvaa  erilaisista oppimisnäkemyksistä. Tässä viimeisessä  osassa  pohdin, miltä nykyinen, lapsille ja nuorille  tarkoitettu  perusopetuksen ops tästä käsin näyttää.

PERUSTEISSA ei  kerrota eksplisiittisesti, minkä oppimiskäsityksen pohjalta se on rakennettu. Lukemalla tekstiä  löytää kyllä johtolankoja.  Oppiminen on aktiivista  toimintaa ( sopii kaikkiin näkemyksiin).  Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa (sopii kaikkiin näkemyksiin)  toisten oppilaiden, opettajien ja muiden aikuisten sekä eri yhteisöjen (sopii mm. sosiokonstruktivismiin) ja oppimisympäristöjen ( sopii mm. kontekstualisimiin) kanssa. Oppilas on oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen (sopii humanismiin).

Luetaan vielä tarkasti, kuinka perusteissa kuvataan, mitä oppilas tekee opetuksessa. Tässä poimintoja:

Oppilas osallistuu oman opiskelunsa, yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön suunnitteluun. Asettaa tavoitteita itselleen. Arvioi  työhön tarvittavaa aikaa.
Oppilas osallistuu oman opiskelunsa, yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön  toteuttamiseen Valitsee  erilaisia työtapoja ja etenee yksilöllisesti.  Ennakoi oppimisen eri vaiheita ja  työskentelyn mahdollisia vaikeuksia ja vaaratilanteita. Kokeilee erilaisia vaihtoehtoja. Tiedostaa oman tapansa oppia.
Oppilas hyödyntää opiskelussa vahvuuksiaan ja itseään kiinnostavia sisältöjä, teknologisia ja muita apuvälineitä. Löytää innovativisia ratkaisuja.  Ohjaa omaa oppimistaan. Reflektoi kokemuksiaan, oppimistaan ja  tunteitaan. Kohtaa myös epäonnistumisia ja pettymyksiä. Edistää oppimistaan.
Oppilas osallistuu oman opiskelunsa, yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön arviointiin. Arvioi edistymistään, työskentelyn onnistumista ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. 

Oppilas on  aktori ja subjekti ja yksilö. Hän on itseohjautuva ja kantaa vastuuta. Hän valitsee. Hän arvioi itse. Teksti on kuin suoraan humanistisen aikuisoppimisen määritelimistä. Kuvaus on tosi kaukana behaviorismista.

Entä, mitä opettaja tekee opetuksessa?

Opettaja  antaa sopivia haasteita ja tilaisuuksia. Opettaja ohjaa oppilaita suunnittelemaan ja työskentelytapojaan. Suuntaa opetustaan oppilaiden tarpeiden mukaisesti. Lisää  mahdollisuuksia opiskella erilaisissa ja eri-ikäisten oppilaiden ryhmissä ja työskennellä useiden eri aikuisten kanssa.
Valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa.
Innostaa, rohkaisee, kannustaa ja tukee. Auttaa oppilaita onnistumaan koulutyössään ja tunnistamaan onnistumisiaan ja vahvuuksiaan. Laajentaa oppilaiden kiinnostuksen kohteita.
Vahvistaa jokaisen oppilaan osallisuutta ja toimijuutta.
Havainnoi ja dokumentoi oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä.
Opettaja ohjaa oppilaita   arvioimaan työskentelytapojaan.
Arviointi on opettajan tärkein keino tukea oppilaiden kasvua ja oppimista.

Opettajalla on eräänlainen sivustaseuraajan rooli. Hän on oppimisen apulainen, ohjaaja ja valmentaja.  Hän juoksuttaa prosessia kuin fasilitaattori. Tämäkin kuin suoraan humanistisen ja sosiokonstruktivisen aikuisoppimisen määritelmistä.

Hmmmm.?

Mieleen nousee kysymyksiä. Vaikka emme ottaisi  liian kategorisesti Knowlesin ajatusta, että aikuisten oppiminen on  erilaista kuin lasten ja nuorten opettaminen, jää  pohtimaan, kuinka hyvin opetussuunnitelmasta löytyvä, alunperin aikuisen ominaisuuksien varaan rakennettu pedagogiikka  sopii lapsille.

JOS  lapset ovat - kuten Knowles kuvaa- riippuvia (ei siis itseohjautuvia), joiden tiedoilla ja kokemuksilla on kovin vähäinen arvo eli ns. esiymmärrys puuttuu eikä ilman sitä ei voi ymmärtää asioita (vrt. aikuisten älykkyys ja oppimista rikastava kokemusvarasto), joiden oppimismahdollisuuksiin kiinteästi liittyvä kehitys ja kypsyminen on vielä kesken(vrt. aikuisen täysikasvuisuus ja kypsyys),  joiden identiteettikin on vielä kesken (vrt. aikuisen selkeä minäkuva),  joilla ei ole aikuisen sosiaalisia taitoja (vrt. aikuisen hyvät tavat),  oppiiko lapsi  siitä huolimatta kuin aikuinen?

Riittääkö opettajan aika ohjaaman suuren luokan oppilaiden konsktruktioprosesseja? Ilman ohjausta konstruointi menee helposti hakoteille. Jääkö opetus näin haluttuna  monen osalta touhuiluksi, ilman että opiskelusta muodostuu johdonmukainen ja syvällinen opittavien asioiden haltuunotto?

MUTTA sitten toisaalta. Koko kiinteä, yhdenmukainen ja yksityiskohtainen opetussuunnitelma on konstruktivismien näkökulmasta outo otus. Perusteissa on tarkasti määritelty opetettavat asiat. Tavoitteet ovat samat kaikille. Tekstissä lukee, että oppimisessa tarvittavaa ponnistelua ja työn loppuunsaattamista. On  kunnioitettava työrauhaa. On välttämätöntä huolehtia sovituista tehtävistä.
Arviointikriteerit ovat samat kaikille. Hyvää osaamista kuvataan taitoina - siis käyttäytymisenä. Lopullisen arvioinnin (todistukset) tekee opettaja virkavastuulla. Ihan niinkuin behavioristisesti ymmärretyssä opetuksessa.

Opetussuunnitelman perusteiden taustalla ovat  kiistatta humanistinen ja sosiokonstruktivistinen oppimisnäkemys. Mutta eivät vain ne. Vaan lähes kaikki muutkin oppimisnäkemykset (ei kuitenkaan konnettivismia). Perusteet on kirjoitettu siinä mielessä eklektisesti. Uusi pedagogiikka on turvallisesti vanhan pedagogiikan  rautakeuhkomaisessa puristuksessa. Vähän samaan tapaan kuin Hannu Simola kuvaa suomalaista koulua:  ”Suomalaisen peruskoulun luokkahuoneen elämää ohjaavaa dynamiikkaa näyttäisi edelleen luonnehtivan tietynlainen perinteisyys, vaikka oppilaskeskeinen konstruktivismi hallitseekin ammatillista puheavaruutta.”

VAHERVA kirjoittaa  teoksessa, että behaviorismi " ei ole edelleenkään aikansa elänyt". Hän ehdottaa, että sitä voitaisiin hyvin kehittää ottamalla huomioon kognitivismin oivalluksia. Hänen mukaansa "arkitodellisuudessa  harvoin jos koskaan on mahdollisuuksia täydelliseen itseohjautuvuuteen." Ja " kaikki aikuisetkaan eivät pysty riittävään itseohjautuvuuteen. Joissain tapauksissa opettajan tulee olla hyvinkin näkyvästi läsnä." Ja " käytännön kokemus osoittaa, että  moni opetustilanne edellyttää varsin jämäkkää  opettajan otettaa."  Siis aikuisillakin.

Miten tämä pitäisi  ymmärtää?  Ehkä niin, että vaikka lapsella ei ole aikuisen ominaisuuksia,  on perusteltua, että koulussa harjoitellaan myös sellaisia tapoja oppia, joita aikuisena on osattava. Mutta turvallisesti ja sopivissa kohdin. Korostan sanaa myös.

Itse olen sitä mieltä, että uusimpien oppimisnäkemysten mukaisia  toimintatapoja on kaikkein fiksuinta harjoitella  monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa. Mutta paljon ohjausta ne vaativat.

Kuten Vaherva kirjassa opettaa: "Hyvä opettaja liikkuu joustavasti eri oppimiskäsitysten välillä." Ja  "kussakin tilanteessa kannattaa etsiä siihen parhaat ratkaisut yhdistelemällä eri suuntausten malleja."
Juuri niin.

Kuinka kouluttaa aikuisia? Osa 3

JATKAN  Tapio Vahervan ja Jorma Ekolan teoksen  "Aikuisen opettamisen taidon" esittelyä.

Ensimmäisen osan  fokus oli  siinä, mitä aikuisuus on. Toisen ohjeissa, kuinka opetus tulisi järjestää, kun lähtökohtana on  aikuisuuden erityispiireet ja nimenomaan aikuiselle ominainen tapa oppia. Tässä  kolmannessa osassa  pohdin, voiko  luoda kokonaiskuvaa  erilaisista oppimisnäkemyksistä ja niihin liitetyistä opetusta koskevista periaatteista tai edes jonkinlaista punaista lankaa.

Viimeisessä,  neljännessä  osassa  pohdin sitten, miltä nykyinen, lapsille ja nuorille- ei aikuisille tarkoittetu  perusopetuksen ops tästä käsin näyttää.

Ja etukäteen anteeksi. Tämä on vähän pitkä lastu.

Erilaisia oppimisteorioita on kymmeniä

Teoksessa esitellään useita oppimisteorioita/-näkemyksiä. Ja 80-luvun jälkeen niitä on tullut vielä lisää.
Tällaisen lista erikokoisia näkemyksiä kokosin:

assosiationismi, behaviorismi, ehdollistaminen, funktionalismi, humanismi, kognitivismi, konnektivismi, konsktruktivismi, kontekstualismi, kultturihistoriallinen oppimisteoria, mielikuvaoppiminen, neurofysiologinen teoria, ongelmalähtöinen oppiminen, orgaaninen oppiminen, pragmatismi, projektioppiminen, situationismi, sosiaalinen oppiminen (mallioppiminen), sosiokonstruktivismi, tutkiva oppiminen, yhteistoiminnallinen oppiminen, jne.

Oppimiteorioiden jäsentelyä

Kuten Vaherva kirjassa toteaa, meiltä puuttuu yksi koko oppimisen jäsentävä teoria. "Valitettavasti meillä ei vieläkään ole mitään yhtä johdonmukaista koostetta oppimisteorioista." Sen sijaan meillä on teoriakokoelmien viidakko.

Päätin yrittää helpotta  tätä puutetta  kahdella listalla?  1. etsimällä kaikille teoriolle yhteisiä piirteiä ja 2.  listaamalla teorioita/näkemyksiä  erottavia ja yhdistäviä ulottuvuuksia.

Lista 1

KIRJAN  (ja toki muiden muistiinpanpojeni) pohjalta löysin  tällaisia yhteisiä uskomuksia:

-  yksilöt ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa yrittäen ymmärtää, mitä heidän ympärillään tapahtuu
-  kun  toimii ympäristössä, ympäristö reagoi. Ihminen oppii, mitä hänen eri teoistaan seuraa
-  oppiminen on assosiaatioita, mielleyhtyminen yhtymistä,  asioiden yhdistämistä toisiinsa
-  oppiminen on  muutos
-  oppiminen merkitsee pysyvää muutosta hermoverkkojen toiminnassa
-  jokainen oppilas on ainutkertainen 

-  tavoitteet ovat tärkeitä 

-  monipuolinen ja virikkeellinen oppimisympäristö on tärkeä 

-  oppimisen on oltava mielekästä
-  on  otettava huomioon se, minkä oppilaat tuovat mukanaan

-  motivoitumisen merkitys on kiistaton 

-  missään näkemyksessä ei uskota, että tietoa voidaan siirtää.
-  
missään näkemyksessä ei uskota, että oppilas voi oppia osallistumatta. 


Lista 2

Ja sitten se toinen lista. Löysin (ja puhun osin omilla sanoillani) seuraavia  teorioita erottavia ja yhdistäviä ulottuvuuksia:

OLETTAMUSPERUSTAN osalta

Ihmiskuva
-  ihminen on  tabula rasa,  ärsykkeisiin reagoiva mekaaninen kone vai  onko häneen "kirjoitettu", mitä hänestä voi tulla.
-  ihminen on paha vai hyvä vai molempia
-  ihmisen kehityksessä on  erityisiä herkkyyskausia tai sitten ei.

Tietokäsitys 
-  tieto on tositietoa tai suhteellista , objektiivista tai subjektiivista, keskeneräistä  ja tilannekohtaista (relativismi)
-  tieto on kuin esine. Sitä voidaan jakaa.  Vai ei
-  tieto on  staattista vai dynaamista
-  tieto on puhdasta tietoa tai ideologisesti värjättyä

Oppimiskäsitys
-  oppiminen tahdonalaisena vai tahdosta riippumattomana (reaktioina)
-  oppiminen tietoisena vai tiedostamattomana
-  oppiminen oppijan omana vai muiden  aikaansaannoksena
-  oppiminen näkyvänä vai näkymättömänä
-  oppiminen (jo tiedetyn) uudellen muistamisena, mieleen säilömisena, muistiinpainamisena, keksimisenä, reaktioina, tottumuksina
-  oppiminen rakenteita uusintavana vai uudistavana
-  onko oppimisella rajoja? Ovatko rajat ihmisessä vai kontekstissa, ajassa, paikassa, elämäntilanteessa
-  muisti staatisena pankkina vai dynaamisena

OPIN (sisältöjen) osalta
- tieto:  faktoina  vai  kokonaisuuksia
- oppiaineittain vai luonnollisina kokonaisuuksina
- oppiaineen logiikan mukaisessa järjestyksessä vai pedagogisesti harkitussa järjestyksessä
- tieto tietona vai muokattuna (esim. tarinoiksi)
- oppi valmiiksi annosteluna vai  raaka-aineena (datasta tiedoksi)

OSAAMISEN/TAVOITTEIDEN  osalta
- ennalta asetetut tavoitteet- omat tavoitteet
- kaikille samat tavoitteet vai kaikille yhteiset tavoitteet
- tietoa, taitoa vai  tahtoa
- osaamista vai luonnetta
- ulkoa vai ymmärtäen
- (ulkoa)opittavaksi määrätty vai itselle mielekäs
- oppimista vai oppimaan oppimista
- valmiin tiedon omaksumista ja muistamista vai  uuden tiedon rakentelua
- oikeiden vastausten opettelua  vai aitojen ongelmien ratkaisemista
- tosi tietoa sellaisenaan  vai omaa tietämistä, tietoa itse ymmärretynä
- omaan päähään vai oikeasti sovellettavaksi
- oppilaan tarpeet ja elämäntilanne huomioon ottaen  vai ei
- sopeutuminen vai maailman parantaminen

DYNAMIIKAN/ MOTIVAATION  osalta
- ulkoaohjautuvuus vs. itseohjautuvuus
- seurauksista (ulkoinen motivaatio) vai omasta halusta (sisäinen motivaatio)

OPISKELUN osalta
- oppilas objektina vai subjektina
- vastaanottamista vai itse tuottamista
- muodollisesti vai epämuodollisesti
- yksin vai yhdessä
- kilpaillen vai yhteistyössä
- asioista vai sanoista/ havainnoista ja kokemuksista vai käsitteistä
- ajattelemalla,  etsimällä, harjoittelemalla, itseä karaisemalla,  jäljittelemällä, katsomalla, kertaamalla, keskustelemalla, kirjoittamalla, kokeilemalla, kuuntelemalla, kysymällä, leikkimällä, lukemalla,  luomalla, näyttelemällä, oivaltamalla, painamalla asioita mieleen, pelaamalla, pohtimalla kokemuksia, seuraamalla opetusta, tehtäviä tekemällä, toisia opettamalla, toistamalla, totuttamalla, tutkimalla,  työtä tekemällä vai vastaamalla kysymyksiin
- elokuvista, elämyksistä, erehdyksistä, havainnoista, malleista, kirjoista, kokemuksista, lukukirjoista, musiikista,  omista käsitekartoista, oppikirjoista, palautteesta (seurauksista),  puheesta, taiteesta, teatteriesityksistä, tehtäväkorteista, toisten toiminnasta, toisilta vai työkirjoista.
- luokassa, koulussa vs. aidoissa ympäristöissä

OPPIMISEN TUKENA 
- opettamista vai ohjaamista (sen eri muodoissa)
- erityistä opiskelun/oppimisen ohjausta, innostamista, järjestelemistä, kannustamista, pakottamista, rohkaisemista,  suostuttelemista, tehtävien uudelleen muotoilemista vai virittämistä
- kontrolli vai luottamus (autonomia)

PROSESSIN osalta (mistä osista  opetus koostuu)
- tarveanalyysi
- tavoitteiden asettaminen (kaikille samat vai yksilöllisesti)
- suunnitteleminen (tiukasti tai väljemmin jopa spontaanisti
- orientoituminen (kokonaiskuva, alkusolu)
- motivoiminen
- aiemmin osaaminen huomioiminen (ns. sulattaminen) vai ei
- perinpohjainen työstäminen (märehtiminen)
- uuden aineksen omaksuminen ja suhteuttaminen aikaisemmin opittuun
- kokonaiskuvan tiivistys
- sen käyttäminen(soveltaminen)
- oppimisen arvioiminen (osaamisen varmistaminen) (kaikille samalla tavalla vai yksilöllisesti); (numeroina vai muutoin)
- tunteilla, motivaatiolla, mielentiloilla ym. ole mitään merkitystä vai on?

Löytyykö punainen lanka?

Nelikenttä kahden ulottuvuuden suhteen

KUMPIKIN sekä Vaherva että Ekola viittasivat erilaisten oppimisnäkemysten nelikenttään, jonka ulottuvuuksina on (Y-akseli): Kuinka tärkeänä niissä pidetään oppimisen mielekkyyden kokemusta ja (X-akseli), onko oppiminen  vastaanottava vai itse keksivää.  Jäsensin sille oman näkemykseni eri mallien punaisesta langasta.

Pelkistäen 1900-luvun alusta (ja itse asiassa jo paljon kauempaa)  tähän päivään on  raivattu "ihanneopetukseen"  yhä enemmän  tilaa  oppilaalle itselleen mielekkäiden sisältöjen oppimiselle. Sen lisäksi jo olevan tiedon haltuunotosta ja siinä tarvittavan ns. opiskelutekniikan harjoittelusta  on siirretty painopistettä oman tietämisen rakentamiseen ja siinä tarvittavien oppimaan oppisen taitojen harjoitteluun. Samalla fokus on siirtynyt taitavasta opettamisesta taitavaan oman oppimisen ohjailuun.

Tarkastellaan punaista lankaa  vielä hieman yksityiskohtaisemmin. Löydämme seuraavat trendit:

OPIN (sisältöjen) osalta
- yksittäisistä faktoista kohti kokonaisuuksia
- oppiaineiden rinnalle luonnollisia kokonaisuuksia
- oppisisältöjen pedagogisoinnista (muokkauksesta) ja valmiista annostelusta  luovutaan ja oppilaat kohtaavat asiat raakoina datoina.

OSAAMISEN/TAVOITTEIDEN  osalta
- oppilaat halutaan osallistaa tavoitteiden asettamiseen
- kunkin  tarpeet ja elämäntilanne halutaan ottaa huomioon tavoitteissa ja sisällöissä
- tavoitteita yksilöllisestään
- luonteen kasvatuksesta ei puhuta. Ei juurikaan tarpeesta muuttaa omia asenteita. Huomio kiinnitetään neutraaliin osaamiseen. Sopeutuminen on ruma sama. Nyt parannetaan maailmaa.
- tosi tiedon ulkoaopettelu pannaan pannaan. Asiat tulee ymmärtää - omalla tavalla.
- sisällöissä raivataan tilaa oikeiden vastausten mieleenpainamisesta, omille kiinnostuksen kohteille, sisältöjä sovelletaan ja käytetään oikeiden ongelmien ratkaisemiseen.
- fokus siirtyy asioiden oppimisesta oppimaan oppimiseen (materiaalisista tavoitteista formaaleihin). Samalla ns. opiskelutaito ohjeineen haudataan.
- valmiin tiedon omaksumisesta ja muistamisen merkityksestä puhutaan yhä vähemmän. Puheessa päähuomio on uuden tiedon rakentelussa.

DYNAMIIKAN/ MOTIVAATION  osalta
- usko ulkoiseen motivointiin romahtaa. Ulkoaohjaamista korjataan uskolla itseohjautuvuuteen.
- Palkkiot ja rangaistukset stigmasoidaan ja  uskotaan sisäiseen motivaatioon; haluun oppia itse oppimisen tuottaman ilon vuoksi.
- Luovutaan siitä, että oppilas myös itse motivoisi itseään.

OPISKELUN osalta
- oppilaan rooli muutetaan täysin: objektista tulee  subjekti, aktori.  Hän ei ota vastaan, mitä opettaja antaa, vaan tuottaa itse oman oppimisensa.
- luonnollisesti vastinparin opettajan rooli muuttuu. Entisestä määräilijästä tulee apulainen.
- ilmapiiri muuttuu muodollisesta kurinalaisuudesta epämuodolliseksi.
- yksin puurtamisesta siirrytään  yhdessä tekemiseen. Kilpailusta siirrytään  yhteistyöhön ja toisten auttamiseen.
- yhä vähemmän halutaa oppia vain sanoista, käsitteistä, tekstestä ja oppikirjoista. Niiden sijaan haluttaisi, että  asioita voisi oppia itse havainnoiden, kokien ja pohtien.
- historian on siirretty asioiden mieleenpainaminen, jäljitteleminen, karaiseminen, kertaaminen, kuunteleminen, kysymyksiin vastaaminen, perinpohjainen jopa ylioppiminen, toistaminen, totuttaminen ja ulkoaopettelu.   Nyt ajatellaan, etsitään, kirjoitetaan, kokeillaan, kysytään, leikitään, luodaan, näytellään, oivalletaan, opetetaan toisia, pelataan, tutkitaan ja opitaan työssä.
- enää ei haluta oppia lukukirjoista,  malleista, opettajan opettamisesta tai palautteesta,  oppikirjoista tai työkirjoista. Nyt halutaan oppia  elokuvista, elämyksistä, erehdyksistä,  omista  havainnoista ja  kokemuksista,  musiikista,  omista käsitekartoista,  itselle annetusta palautteesta (seurauksista),  taiteesta, teatteriesityksistä,  toisten toiminnasta ja  toisilta.
- oppiminen halutaan viedä luokasta ja koulurakennuksesta aitoihin ympäristöihin,.

OPPIMISEN TUKENA
- pakottamisesta, suostuttelemisesta  ja opettamisesta  halutaan päästä eroon. Niiden tilalle halutaan  fasilitointia, ohjaamista ja valmennusta.
- perinteisestä opiskelutekniikasta (esim. lukunopeuden kehittämisestä tai mieleenpainamistekniikoista tai valmistautumisesta tentteihin)   ei enää puhuta. Sen sijaan halutaan ohjausta oppimisen taitoihin,  innostamista, järjestelemistä, kannustamista,  rohkaisemista,  suostuttelemista, tehtävien uudelleen muotoilemista .
- kontrollin tilalle halutaan luottamusta.

PROSESSIN osalta (mistä osista  opetus koostuu)
- tarveanalyysin asema vahvistuu, erityisesti korostuvat oppilaiden omat tarpeet.
- tavoitteet halutaa asettaa yksilöllisesti
- suunnittelu olkoon valo ei kalhe. Carpe diem. Spontaanisuus on muotia.
- vielä kognistivismiin kuulunut pyrkimys opettaja luomaan kokonaiskuvaan on unohdettu.
- motivoiminen jätetään osallistujien omalle vastuulle.
- aiempi osaaminen pyritään ottamaan huomioon (vrt. esim. näyttötutkinnot)
- perinpohjainen työstäminen  on tylsää, ja siitä on luovuttu.
- uuden aineksen omaksuminen ja suhteuttaminen aikaisemmin opittuun jää usein omalle vastuulle.
- kokonaiskuvan tiivistys ei ole muodissa.
- opiskeluun kytketään mielellään soveltavia osia (esim. kehittämishanke)
- oppimisen arviointi on yhä vähemmän vaaditun osaamisen varmistamista. Muotia on yksilöllisesti tuunattu arviointi.
- koulutuksen osallistujien tunteita, motivaatiota ja  mielentiloja seurataan yhä enemmän.

NÄIN siis aikuisten osalta. Mutta tutulta tuntuu myös lasten osalta. Tästä teemasta enemmän osassa 4.

Espoo varttitunnissa

HELSINGIN  yliopiston Eteläsuomalaisen osakunta järjestää vuosittain osakunnan kesäpäivät jossain Uudenmaan kaupungeista.

Tänä kesänä he suuntasivat Espooseen. Perinteisiin kuuluu, että
kesäpäivillä on puhuja kaupungin puolesta.  Poimivat sitten valtuuston jäsenien nimiä selattuaan  minut ja pyysivät lyhyesti esittelemään varttitunnissa Espoota 20:lle  poikkitieteelliselle uusmaalaiselle opiskelijalle. Oma osuuteni oli tänään klo 11 Träskändan kartanon puutarhassa. Poimin asioita muistiin. ja täällähän se säilyvät, jos vaikka joutuisi esittelemään Espoota toisenkin kerran.

Tervetuloa Träskändan puistoon!

Lämpimät terveiset sekä kaupunginjohtaja Jukka Mäkelältä että perusopetuksen päällikkö Ilpo Saloselta.

Ja tervetuloa erityisesti tänme  Aurora Karamzinin kuuluisan kartanon puutarhaan. Aurora on minulle erityisen tärkeä historian henkilö. Minulla on ollut ilo toimia  vuosia Espoon perinneseura Auroran nykynimeltään Espoon perinneseuran puheenjohtajana. Lisäksi tein pääosa työurastani Auroran koululla.

(Seuraavassa on ollut lähteenä erityisesti Pirkko Kivimäen Espoon perinneseuran sivuilla julkaisemat artikkelit).

Kartanon perusti Vänrikki Stoolin tarinoissakin mainittu  “ukko Klercker”, eli  kenraali Carl Nathanael af Klercker. Vuonna 1820 sen osti Eva Aurora Charlotta Stjernvallin (1.8.1808- ) isäpuoli, Viipurin läänin maaherra ja senaattori Carl Walleen. Walleen rakennutti uuden päärakennuksen nykyisen kartanon paikalle ja ns. muotopuutarhan. Träskändan kartanosta tuli silloin 14-vuotiaan Auroran kesäkoti. Walleen salli myös alustalaistensa ja paikkakuntalaisten kävellä ajoittain katselemassa ja ihailemassa puiston kauneutta.

Walleen myikartanon vuonna 1840  tuolloin 32 vuotiaalle, tuolloin jo leskeksi jääneelle, entiselle hovineito  Aurora Demidoville. Hänen puolisonsa Paul Demidov oli ollut Venäjän rikkaimpia miehiä. Aurora asui Pietarissa, mutta kesät  Espoossa.

Auroran aikana kartano nousi kauneimpaan kukoistukseensa. Walleenin  muotopuutarha purettiin. Tilalle muokattiin 1840-luvulla  englantilainen maisematyylinen puisto. Noihin aikoihn Aurora  rakastui alempisäätyiseen Andrei Karamziniin, ja he avioituivat  keväällä 1846.  Aurora jäi toisen kerran leskeksi vuonna1854. Puoliso kaatui Krimin sodassa. Menetettyään muitakin lähiomaisiaan Aurora Karamzin alkoi etsiä elämäänsä uutta sisältöä uskonnosta.  Hyväntekijän sydän hänessä entisestään voimistui.

Träskändan ympäristössä asui puutteessa eläviä espoolaisia. Muutamana vuonna Aurora jakoi heille köyhäinapua. Aurora kantoi vastuuta myös ikääntyvästä henkilökunnastaan. Hän perusti yksinäisiä ja asunnottomia palvelijoitaan varten yhteisen kodin vuonna 1861. Jo edellisenä  vuonna  hän perusti Träskändan alustalaisten ja lähiseudun lapsia varten  pientenlastenkoulun. Hän perusti myös  Träskändaan  rahvaalle lainakirjaston. Espoon kunta oli saanut Aurora Karamzinista merkittävän hyväntekijän 1860-1870-luvuilla.

Träskandan kartanoa laajennettiin. Nyt rakennus korostettiin kaksikerroksiseksi. Kartanin kuuluisuuden kruunasi Suomen suuriruhtinaan, keisari Aleksanteri II:n vierailu kartanossa vuoden 1863 Helsingin valtiopäivien avajaisten yhteydessä. Juhlasta muodostui  kallein ja komein Suomessa koskaan järjestetty yksityisjuhla.

Aurora muutti Pietarista Suomeen vuonna 1875,  68-vuotiaana. Hän jatkoi edelleen hyväntekeväisyystoimintaansa ja perusti  mm.  Helsingin Diakonissalaitos, joka toimii edelleenkin Alppilan kallioilla.

Aurora ehti kokea  huikeita upeita asioita, mutta myös  suuren määrän surua. Näin jatkui loppumetreille asti. Marraskuussa 1888 Träskändan kartano  tuhoutui  yöllisessä tulipalossa. Hän itse onnistui pelastautumaan, mutta hänen luonaan vieraillut naishenkilö jäi liekkeihin.

Tulipalon jälkeen Aurora ei enää tuntenut Träskändaa kodikseen. Hän myi  kartanon maineen ja rakennuksineen  sisarensa tyttärentyttärelle Marielle ja Adolf Törngrenille vuonna 1895. He rakennuttivat 1890-luvulla uuden päärakennuksen.

Aurora asui loppuelämänsä Hakasalmen huvilassa. Siellä hän myös kuoli  94-vuotiaana toukokuussa 1902.

1920-luvulla Träskändassa alkoi uusi aikakausi, kun kartanon osti Espoon kunta. Nykyinen päärakennus on valmistunut 1921. Se toimi pitkään vanhainkotina. Nykyisin päärakennus on tyhjillään. Kartanoa on yritetty myydä ja vuokrata, mutta siinä ei ole onnistuttu. Kunnostaminen vaatisi miljoonia.  Espoo  etsii sille uutta käyttöä. Käynnissä on myös nimienkeruu Träskändan kartanon pelastamisesta  kuntalaiskäyttöön.


Espoo on menestystarina

Espoo on tutkitusti menestystarina.

Espoo on vanha ja uusi kaupunki.  Se itsenäistyi Kirkkonummesta omaksi seurakunnakseen 1400-luvulla.  Espoon tuomiokirkon vanhimmat osat ovat 1480-luvulta. Se on yksi pääkaupunkiseudun vanhimmista säilyneistä rakennuksista. Suomen itsenäistyessä 100 vuotta sitten, Espoo oli alle 9 000 asukkaan maalaiskunta. Kehitys  kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi alkoi 1940-luvulla.

Vuonna 1963 siitä tuli kauppala ja 1972 kaupunki.  Huikeasti kasvanut ja kasvava kaupunki. Vielä ennen toista maailmansotaa Espoo oli ruotsinkielinen, rauhallista elämää elävä maalaiskunta.  Nyt Espoo on Suomen toiseksi suuri kaupunki, kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupunk.i   Täällä on asukkaita 276 000, 5 % suomalaisista.  50-luvulta alkaen joka vuosi tänne muuttaa noin 3000 ihmistä. Tänään yhä usempi heistä on ns. maahanmuuttaja. Muita kieliä  kuin suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvia on noin 10 %. Joka kuudes perusopetuksen oppilas puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia.

Espoo on Euroopan kestävin kaupunki. Kaupunginjohtajakin ajaa sähköautolla. Hollantilaisen Tilburgin yliopiston yhteydessä toimiva Telos-tutkimusinstituutti tutki vuonna 2016  yli 140 eurooppalaista kaupunki. Tutkimuksen mukaan Espoo oli  Euroopan taloudellisesti, sosiokulttuurisesti ja ekologisesti kestävin kaupunki, ja oli sitä uudelleen tänä vuonna.

Espoo on Suomen suurimmista kaupungeista turvallisin katuturvallisuusindeksin perusteella. Espoo on pitänyt  tätä  kärkisijaa lähes poikkeuksetta koko 2000-luvun ajan.  Katuturvallisuusindeksissä otetaan huomioon  mm. yleisellä paikalla tapahtuneet ryöstöt, pahoinpitelyt ja rattijuopumukset

Espoo on innovatiivinen. Espoon on merkittävien teknologia- ja esim. peliyritysten kotikaupunkin.

Sen koululaitos tuottaa maailman parhaimmin menestyviä oppilaita. Espoossa on 90  kunnallisa peruskoulua, 13 lukiota, Otaniemessä Aalto-yliopisto ja Leppäävaarassa kaksi ammattikorkeakoulua.
Ammatillisen koulutuksen vahva osaaja on Omnia, sen omistaa kuntayhtymä.

Yksi espoolaiskoulutoimen innovaatioista on ns. Koulu palveluna- hanke. Kuukauden kuluttua jo kaksi espoolaislukiota toimii Aalto-yliopiston tiloissa.

Espoo on myös urheilukaupunki. Vaikka pääsarjoissa ei nyt pelatakaan, baseballia liitokiekkoa ja  salibandya  lukuunottamatta Uinnissa espoolainen Cetus on sen sijaan kova sana. Kuuluisia espoolaisia  urheilijoita ovat mm. jääkiekkoilijat Teemu Selänne ja Jere Lehtinen, taitoluistelija Laura Lepistö,  autourheilija Kimi Räikkönen.

Täällä asuu muitakin kuuluisuuksia. Espoolaisia kansanedustajia ovat mm. Simon Elo, Maria Guzenina,  Arja Juvonen, Pia Kauma, Antero Laukkanen, Sanna Lauslahti, Timo Soini, Kari Uotila.

Taitelijoista tunnettuja ovat mm. Eini, Antti Hyry, Mikki Kauste, Mauri Kunnas, Tommi Läntinen, Pirkko Mannola, Arto Paasilinna,  Jukka Puotila, Timo Torikka,  sekä edesmenneistä Akseli Gallen-Kallela ja  Gösta Sundkvist. Espoolaisia muuten tunnettuja ovat Maria Jungner, Jaajo Linnanmaa Kirsti Paakkanen,

Espoon suurin työantaja on kaupunki itse. Espoolla on töissä noin 14 000 ihmistä.

Lyhyesti Espoon päätöksenteosta

Kaupungissa on kolme toimialaa: Sivistystoimi.  Sosiaali- ja terveystoimi ja Tekninen ja ympäristötoimi. Lisäksi on erillinen Konsernihallinto.

Ylintä päätösvaltaa käyttävässä valtuustossa on 75 jäsentä.  Valuusto on juuri valittu neljäksi vuodeksi. Suurin puolue on kokoomus, toiseksi suurin vihreät ja kolmanneksi demarit. Ja oikeasti päätöksiä tekevässä kaupunginhallituksessa.  Asiantuntijalautakuntia  on 12. Lisäksi Espoolla on neljä halinnollisia siilojja ylittävää ns. kehittämisohjelmaa, mm. "Osallistuva Espoo".

Päätöksiä linjaamaan on  kirjoitettu perinteisen strategian sijaan Espoon tarina. Espoo tahtoo olla  vastuullinen ja inhimillinen edelläkävijäkaupunki, jossa kaikkien on hyvä asua, oppia, tehdä työtä ja yrittää ja jossa espoolainen voi aidosti vaikuttaa. 

Kuinka kouluttaa aikuisia? Osa 2

Päivitetty 13.7.
JATKAN nyt Tapio Vahervan ja Jorma Ekolan teoksen  "Aikuisen opettamisen taidon" esittelyä.
Ensimmäisen osan  (tässä linkki)  fokus oli  siinä, mitä aikuisuus on.

Tässä toisessa  osassa esittelen  tuolloin esiteltyjä ohjeita siitä, kuinka opetus tulisi järjestää, kun lähtökohtana on  aikuisuuden erityispiireet ja nimenomaan aikuiselle ominainen tapa oppia.

Kolmannessa (ja ehkä useammassakin) osassa  tulen vielä esittelemään vielä muita tuon kirjan helmiä. Siksi paljon niitä on.

Herra Knowlesin ajatuksia siitä, kuinka niiden tulisi näkyä aikuisopetuksessa

Malcolm S. Knowles (1913- 1997) oli  amerikkalainen, yksi maailma tunnetummista  aikuiskasvattajista. Häntä pidetään andragogian pioneerina. Itse käsitteen keksi kuitenkin saksalainen opettaja Alexander Kapp.  Tohtoriksi hän väitteli Chicagossa 1950-luvun lopulla. Vuonna 1959 hän sai aikuiskasvatuksen apulaisprofessorin viran Bostonista. Eläkkeelle hän pääsi Pohjois-Carilinan valtion yliopistosta vuonna 1974, mutta jatkoi luennointia  eläkkeellä vuoteen 1990 saakka. Hän kuoli sydänkohtaukseen 84 vuoden ikäisenä.

Knowles kehitteli humanisista oppimisteoriaa, jonka ytimessä on itseohjautuva ihminen.

Knowlesin mukaan aikuisten oppiminen on  monessa suhteessa erilaista  lasten ja nuorten opettamiseen, pedagogiikkaan verrattuna. Miksi? Siksi, että...

Lapset

Lapset ovat riippuvia. Heidän kokemuksilleen on opetuksessa vain vähäinen arvo. Lapset ovat valmiita  oppimaan mitä vaan, kunhan on painetta. Heille opetus on sitä, että omaksutaan oppiainesisältöjä, joita hyödynnetään joskus myöhemmin.

Niinpä lasten opettamiseen sopivia menetelmiä ovat mm. luento (opettajan esitys MH), ohjattu luenta (mielenkiintoinen käsite MH)  ja av-esitykset.

Aikuiset

Aikuiset taas ovat itseohjautuvia, ja heillä on tarve siihen. Heillä on rikas kokemusreservi, joka  rikastuttaa sekä omaa että muiden  oppimista.  Heitä virittää oppimiseen halu ratkaista todellisen elämän asettamia tehtäviä ja ongelmia sekä halu  soveltaa tänään opittavia tietoja ja taitoja tänään, jotta voi elää  tehokkaaminen huomenna. Heille opetus tarkoittaa mahdollisuutta lisätä  omaa pätevyyttä saavuttaa täysi potentiaali elämässä.

Niinpä aikuisten opettamiseen sopivia menetelmiä ovat kokemukselliset tekniikat: laboratoriot,  keskustelut, tapaustutkimukset, simulaatointi ja  kenttäkokeilut.

Kuinka aikuisuuden tulisi näkyä koulutuksessa?

Knowless oli siis humanisti. (Aikuinen) ihminen oli hänelle itseohjautuva oppija ja yksilö. Itseohjautuvuuden periaatteen  tuli näkyä opetus/koulutustapahtumassa näin:

• Ilmapiiri on vapaamuotoinen, yhteistyöhakuinen ja vastavuoroiseen kunnioitukseen perustuva (se vaikuttaa motivaatioon).
• Käytetään yhteissuunnittelua (se  sitouttaa).
• Arvioidaan yhdessä oppimistarpeet ja sovitetaan tavoitteet  tarpeiden pohjalta yhdessä.
• Oppimisprosessi on ongelmalähtöinen.
• Käytetään yhteistoiminnallisia työtapoja, joissa hyödynnetään kokemustaustaa.
• Käytetään yhteisarviointia.

POHTIESSAAN millaisilla työtavoilla  kannattaa opettaa tietoja, taitoja tai asenteita, hän luettelee yksityiskohtaisemmin aikuisille sopivia työtapoja. Poimin sieltä seuraavia case-keskustelu, case-menetelmä,  debatti,  dialogi, diat, dramatisointi, elokuva/televisio, haastattelu, in-basket harjoitukset, keskustelu (kokemuksien jakamiseen perustuvat, ohjatut, ryhmäkeskeiset)  kriittisten tapahtumien prosessointi käytännön taitojen harjoittelu, matkat, näyttely, ohjattu keskustelu, paneeli, pelit, roolipelit,  valmentaminen, väittely...

INNOSTAVAA, eikö? Näin aikuisia pitäisi opettaa, koska he ovat aikuisia eivätkä lapsia.

Hmmm. Ja eikö juuri näin, 30 vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen haluta opettaa myös lapsia. Tästä paradoksista enemmän myöhemmin.

NPDL- auditoinnin käsikirja

NPDL (New Pedagogies for Deep Learning)-syväoppimisen uusi pedagogiikka rantautui Suomeenkin vuonna 2014. Kyseessä  on kansainvälinen oppimisen, opetuksen, koulukulttuurin sekä koulun ja opetustoimen johtamisen  kokonaisvaltainen tutkimus- ja kehittämisohjelma.
Ohjelman  kehittäjä on kanadalainen emeritusprofeessori  Michael Fullan tiimeineen (Fullan, Quinn & McEchen). Hän on  maailmankuulu koulun uudistamisen ja kehittämisen asiantuntija.

NPDL

NPDL:n perusideana on luoda oppilaille mahdollisuuksi harjoitella ns. tulevaisuustaitoja. Suomalaisessa opsissa niitä kutsutaan laaja-alaiseksi (7) osaamiseksi, NPDL:ssä ydintaidoiksi (6).

Nämä kuusi ydintaitoa ovat:
- itseohjautuvuus ja oppimaan oppiminen (character) 

- globaali kansalaisuus (citizenship) 

- tiimityötaidot (collaboration) 

- viestintä- ja vuorovaikutustaidot (communication) 

- luovuus (creativity) 
ja
- kriittinen ajattelu ja ajattelun taidot (critical 
thinking). 


Kutakin ydintaitoa harjoitellaan johdonmukaisesti.  Ideana on kehittyä osaajana niin, että osaamisessa tapahtuu laadullinen - ei määrällinen- muutos. Työn tueksi on luotu laaja taulukosti, jossa kuin taito on jaettu osatavoitteisiin ja kutakin kuvataan neljää eri taidon tasolla. Taitotasoja voidaan käyttää oppimistehtävien suunnittelussa mutta myös mittareina toiminnan arvioinnissa. Hieman vastaavanlaiset rubriikit on laadittu myös kuvaamaan koulun toimintakulttuuria ja opettajien osamista.

SUOMESSA on jo satakunta NPDL-ohjelmaan (Täällä sitä kutsutaan Oppimisen Pohjantähti -ohjelmaksi) liittynyttä koulua. Vaikka itse ohjelma on nyt päättynyt,  NPDL-kehittämistyö jatkuu Espoon koordinoimana.

Auditointikäsikirja

KOULUJEN kehittämistyön tueksi ohjelman päätöstilaisuudessa  työtä jatkava Suomen NPDL-maaklusteri julkisti NPDL-auditointikäsikirjan - Työkalun syväoppimisen vertaisauditointiin.
Kirjoittajina ovat  Peter Johnson ja   Hannu Laukkanen. Kirjaa varten  herrat tekivät mittavaa pohjatyötä ja toteuttivat myös auditointipilotin.

Käsikirjan mukaan " auditointi on organisaation tai jonkun valitun kohteen toiminnan arvioinnin muoto, jolla pyritään yleensä tutkimaan monimenetelmäisesti yhtä kohdeyhteisöä tai tapausta mahdollisimman syvällisesti. Alun perin auditoinnilla on tarkoitettu tilintarkastusta. Auditointi voi olla ulkoista, jolloin auditoijat tulevat organisaation tai kohteen ulkopuolelta. Auditointi voi olla myös sisäistä tai vertaisauditointia, jolloin auditoijat ovat kohteen kannalta kollegoita, mutta työskentelevät eri organisaatiossa."

Yksinkertaisemnin: auditointi on sitä, että ulkopuolinen taho tulee katsomaan, mitä koulussa touhutaan ja antaa näkemänsä (ja muutoin kokoamansa materiaalin) pohjalta keskustellen rakentavaa palautetta.

TARKOITUS on, että NPDL- kunnat ottavat käsikirjan käteen ja alkavat auditoida toimintaa. Auditointi tapahtuisi ns. vertaisarviointia. Vierailuryhmässä oli kunnan omaa väkeä, koulutoimen ylätasolta aina ruohonjuuritasolle - myös opettajia (jostain syystä oppilaita ei mainita).

Auditointiprosessi

NPDL-auditointiprosessi etenisi näin:

1. Esikysely (Webropol-pohjainen; 9 pääaluetta. Kustakin useita väittämiä, ja niitä arvioidaan asteikolla 1-3 ja  en osaa sanoa (Orastavaa kehtystö /Kehittynyt  voimakkaasti/ Kehittynyt huippuunsa) 
2. Auditointikäynti  koulussa  (Esikyselyjen tulokset lähetetään  etukäteen ja  vastalahjaksi pyydetään päivän ohjelma: 2a)   Oppilaiden työskentelyä havainnoidaan esim. aamupäivällä noin tunnin verran. Havainnoinnin yhteydessä voi myös  pikahaastatella 2–3 oppilasta luokasta). 2b) iltapäivällä pidetään  opettajien, rehtorien ja opetustoimen johdon ryhmähaastattelut. (Valmiissa haastattelurungossa on 8 pääosa-aluetta ja kussakin alakysymyksiä.
3. Auditointiryhmän oma yhteenvetopalaveri (päättää Auditointikäynnin). Tässä ryhmän reflektiivisessä yhteenvetokeskustelussa täytetään  alustavasti täytetiin ns. CAT- analyysikehikko (Coherence Assessment Tool -arviointikehikko). Siinä arvioidaan neljää  kohdetta, kussakin on kolme laadullista kuvausta.
4. Tämän jälkeen esim. kuukauden aikana aineiston analyysoidaan.  Pääkysymyksiä on kaksi: (a) Millaisen merkityksen haastateltavat antavat NPDL:lle oppimiskulttuurin kehittämisen inter- ventiona? 
(b)  Miten haastateltavat näkevät kohdeyhteisön kehittyneen  NPDL:n implementoinnin vaikuuksesta? 
   
5. Raportointikokouksessa esitellään tulokset ja  3-5- kehittämissuositusta.
6. Tämän jälkeen koulu laatii oman jatkokehittämissuunnitelman. Käsikirjassa on valmis pohja.

(Kovasti benchmarkingia muistuttavaa) MALLIA pilotoitiin lukuvuonna 2016–2017. Kokemukset oli vat rohkaisevia. Mukana oli neljä kau- punkia ja kaikkiaan kahdeksan koulua. Käytännön tasolla NPDL:n ydintaitojen kehittämiseen oli yhdistetty uuden opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen taitojen kehittäminen.

Ja sitten palautetta

ENSINNÄKIN tekijöille kuuluu kaunis kiitos. Sekä pilotointi että käsikirjan kirjoittaminen ovat olleet varmasti kova duuni. Auditointiprosessista syntyy selkeä kuva, myös sen vaativuudesta.

Esimerkiksi isoissa kaupungeissa sivistysjohto ei millään veny joka koulun auditointiin. Niin tärkeä kuin kehityksen monitasoisuus varmasti on, pelkään että koherenssin vaatimuksesta ja yhteistoiminnallisesta otteesta tiukasti kiinnipitämällä homma ei leviä.

Käyttäisinkin mallia mieluummin yksittäisten koulujen vertaiskehittämisen muotona. Ottaisin auditointiryhmään mukaan myös oppilaita ja vanhempia. Varaisin vierailun observointiin enemmän aikaa, esimerkiksi koko aamupäivän. Rajaisin tarkkailtavia kohtia.  Jakaisin valitut observointikohteet ryhmän eri jäsenten kesken - mutta antaisin tehdä myös muita havaintoja. Kuvaisin näkemäämme - mikä auttaisi myös analysoitaessa.

Pitäisin sitten  erikseen palautetilaisuuden kouluttain ja erillisen yhteisen semnaarinkoulutoimen johdon kanssa, kun kaikki NPDL-koulut on auditoitu ja varaisin sinne yhteenvedon jälkeen aikaa kehitellä koulujen jatkokehittämissuunnitelmia yhdessä.

VIELÄ kiitos Microsoftille käsikirja  nettijulkaisemiesta.

https://www.microsoftmahdollista.fi/100tarinaa/wp-content/uploads/2017/06/NDPL_506.pdf

Kuinka kouluttaa – aikuisia? Osa 1

EDUCODEn Tutor- opettaja-valmennuksessa olemme pysähtynyt pohtimaan mielenkiintoista kysymystä.

Pitäisikö aikuisia kouluttaa-opettaa- kasvattaa- valmentaa....whatever ..  jotenkin oleellisesti erilailla kuin lapsia ja nuoria (joiden opettamisessa koulutuksessa mukana olevat ovat asiantuntijoita). Siksi että he ovat aikuisia.

Löysin aivan mainoista nettiantikvariaatiasta (Finlandiakirja) tosi vängän kirjan: Tapio Vahervan ja Jorma Ekolan (1986) siis yli  30 vuotta sitten julkaiseman "Aikuisen opettamisen taidon". Se liittyi tuohon aikaan radiossa pidettyyn aikuiskasvatusohjelmasarjaan.

Tapio Vaherva (s. 1939 ) on Jyväskylän yliopiston aikuiskasvatuksen emeritusprofessori (1994– 2007) Vaherva kuuluu  kasvatussosiologina ja koulutuksen taloustieteen uranuurtajiin Suomessa. Hän oli myös  koulutuksen vaikuttavuuden tutkimuksessa ja arvioinnissa  edelläkävijöitä.

Jorma Ekola ( 1935-2011) oli  hänkin Jyväskylän yliopistonprofessori. Hänet  tunnettiin  ennakkoluulottomana tieteen ja käytännön yhdistäjänä ja aitojen ylipotkijana- joka sai siitä itsensä verinaarmuille.

Kuvia kummastakaan ei löydy netistä.

Kirja on kirjoitettu aikaan, jolloin ns. vanha behavioristinen aikuisopetus oli haastettu. Sen rinnalle ja pian ohi oli nousemassa uudenlainen aikuispedagogiikka, andragogiikka. Sen ydinajatus on, että aikuinen oppii eri lailla kuin lapsi, koska  lapsuuden ja aikuisuuden välillä on perustavaa laatua olevia eroja.

Aikuisia tulisikin opettaa ihan eri lailla. (Mielenkiintoista on, että 90-luvulta alkaen juuri näitä juuri aikuisille tarkoitetun opetuksen piirteitä on valutettu  alkuperäisidean vastaisesti myös lasten opetukseen- mutta palataan siihen myöhemmin).

KIRJA on niin rikas, että esittelen ja työstän sen ideoita useassa palasessa. Tässä ensimmäisessä osassa fokus olkoon siinä, mitä aikuisuus on. Miten se poikkeaa muista ihmisen elämänvaiheista? Miten aikuisen oppiminen eroaa lasten ja nuorten oppimisesta? Toisessa  osassa esittelen andragogiikassa tuolloin esiteltyjä ohjeita siitä, kuinka opetus tulisi järjestää, kun lähtökohtana on  aikuisuuden erityispiireet. Kolmannessa osassa esittelen muita aikuisopetukseen liittyviä helmiä.

Mitä aikuisuus on?

Ensin vähän vauhtia aiemmasta ymmärryksestä:

Wikipedian mukaan "aikuisuus on ikä- ja kehitysvaihe ihmisen elämässä nuoruuden ja vanhuuden välissä. Se on yleensä ihmisen elämän pitkäkestoisin vaihe."

Ennen vanhaan  aikuisen statuksen sai saavutettuaan sukukypsyyden. Nyt lapsuuden ja varsinaisen aikuisuuden välissä on yhä pitenevä nuoruus.

Lea Pulkkisen mukaan aikuisuuden päättymiselle ei ole määritelmiä. Aikuisuus siis jatkuu kuolemaan saakka. Hänen mukaansa iän myötä ja suorituskyvyn mukaan voidaan puhua ikääntymisestä tai vanhuudesta.

 J.E. Salomaa kuvasi 50-luvulla ihmisen elämänkaarta näin:

” Ihmisen  elämä alkaa viattomalla lapsuudella, jota seuraa myrskyinen nuoruus intohimoineen ja ihanteineen, Kiihkeän toiminnallisessa miehuudessa tapahtuu kypsyminen, tasaantuminen ja omaksutaan ystävällisempi suhtautuminen maailmaan ja lähimmäisiin. Vanhuudessa   elämän auringonlaskussa, saavutetaan vihdoin, jos elämän laki on tajuttu ja elämä eletty oikein, rauha, joutilaisuus, hiljainen onni .” 

Zacharias Topelius on kuvannut aikuisuutta ankaraksi. Aikuisella ei ole aikaa haaveilla.

Kullakin ikävaiheella on omat kehitystehtävänsä. Tullakseen aikuiseksi, aikuistuva nuori (karkeasti yleistäen) 

- on löytänyt oman identiteettinsa.
- on itsenäistynyt vanhemmistaan ja on riippumaton heistä
- on muuttanut pois kotoa
- on valinnut elämänuran
- on töissä ja tulee omillaan toimeen.
- on (eivät kaikki) perustanut perheen
- kantaa vastuuta omasta itsestään, lapsistaan ja muista läheisistään.

Pitkän aikuisuuden aikaan  eteen tulee lisää haasteita
- on opittava päästämään omat lapset irti
- on opittava luopumaan omista, vanhemmista, puolisosta ystävistä
- on oppittava luopumaan työstä.

Aikuinen on täyskasvuinen ja täysivaltainen. Hän suunnittelee elämäänsä ja tekee harkittuja ratkaisuja.

Vahervan ja Ekolan teoksen aikuisnäkemys

Poimin teoksesta aikuista kuvaavia piirteitä. Olen boldannut piirteet, jotka taitavat kuulua myös oppivelvollisuusikäisille. Punaisella boldilla olen merkinnyt ne piirteet, joihin viitataan useissa muissakin aikuiskasvatuskirjoissa (ks. alla)

• aikomuksellisuus
• ajattelu: kyky tiedostaa omaa ajattelu ja kyky itse-evalaatioon. Arki- ja teoriatietoa. Metakognitiiviset taidot, abstrakti ja looginen ajattelu, 
• aktiivinen subjekti oppimisessa
• epämieluisuus joutua ulkoisen arvioinnin kohteeksif
• itseopiskelukyky 
• itsetietoisuus, minäkuva
• kokemus kyvykkyydestä päättää itse omista asioista ja ohjata omaa toimintaa,  
• kokemusreservi (työkokemus, elämänura)
• kyky (ja vapaus) päättää omista asioista
• käsitys itselle elämässä tärkeistä asioista (esim. ura, esikuvat, suhteet)
• luonnollinen oppimiskyky ja -tarve;  halu ratkoa arjen ongelmia ja laajentaa tietoaan ja kokemustaan, joka säilyy vanhuuteen saakka. Kyky oppia laajoja kokonaisuuksia (holistisuus)
• mielekkään oppimisen vaatimus
• omasäätöisyys,
• omien (koulutusta koskevia) oppimistavoitteiden selkeys, 
• opiskelutaito (jo oleva)
• päämäärätietoisuus
• selkeät omat tavoitteet (koulutuksen suhteen)
• sisäinen motivaatio lähtökohtana (omat päämäärät, halut, aikomukset, tarpeet)
• sisäisen palkitsevuuden riittäminen
• sosiaalinen tietoisuus (ja taitavuus)
• tarve ja kyky olla itseohjautuva (siis ohjata itse omaa toimintaansa), kontrollikyky
• tarve soveltaa opittua, jotta elämästä tulee parempaa (hyöty)
• tietoisuus itsestä 
• tunne-elämän hallinta
• täysivaltaisuus
• vahva koulussa syntynyt mielikuva itsestä oppijana (huonona tai hyvänä oppijana)
• valmiit näkemykset ja kiinteät toiminta- ajattelumallit (myös oppimisen esteenä) 
• vapaus
• vastuunottokyky
• yksilöllisyys (aikuiset ovat itsenäisiä yksilöitä ja keskenään erilaisia)

Aikuisen oppimista rajoittavat  oman ajan rajallisuus ja erilaiset elämäntilanteet. Sitä rikastavat ja rajoittavat  useat yhtäaikaiset  rooli (äiti, ammattilainen...)

Omassa osuudessaan Ekola esittää oman listansa eri ikäisten aikuisten kehitystehtävistä:

• 20-30-vuotiaat etsivät omaa minää ja omaa paikkaa ja kiinnittyvät aikuisuuteen
• 30-40-vuotialla on edessä täydennyskouluttautuminen. Nyt luodaan kiihkesti uraa. Pätevöitymismotiivi korostuu. Perhe vie energiaa.
• 40-50-vuotiaat elävät toiminnan seestymisen aikaa. Yhteiskunnalliset vastuut painavimmillaan. Urautuneisuuden vaarat suurimmillaan.
• 50-60-vuotiailla seestyminen vakiintuu. Lähestyttäessä 6o ikävuotta aletaan  jäähdytellä, irtautua panoksellisesti työelämästä. Elämälle aletaan hakea sisältöä muusta kuin työstä.
• Yli 60-vuotiaat harrastukset yhä tärkeimmiksi. 

PS. Kokosin jo keväällä  joitain ajatuksia sytykkeiksi. Tässä on linkit blogilastuihin.

• Matti Peltonen: Aikuisdidaktiikka http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/search/label/aikuisdidaktiikka
• Anita Malisen särö-teoria                          http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/05/aikuisoppiminen-2.html  
• Jenny Rogersin: Aikuisoppiminen            http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/05/aikuisoppiminen.html

10 vuotta sitten: Mihin seuraavat viisi vuotta vievät perusopetusta?

ALOITAN tässä juttusarjan, jossa julkaisen uudelleen aika ajoin blogilastun about ja mielellään tasan 10  vuotta sitten kirjoitetun jutun. Kommentit erottuvat testistä.

9.7. 2007 kirjoitin jutun: "Mihin seuraavat viisi vuotta  vievät perusopetusta?" Olin siis vielä vireästi Auroran koulun rexi, mutta kesälomalla. Maata hallitsi Vanhasen porvarihallitus. Opetushallitusta demarien Kirsi Lindroos.

Vuoden 2004 perusteet ohjasivat koulutyötä, ja meillä oli oma paperinen ops. Koulu ei ollut palanut, eikä  Hyvärisen Juha kuollut. Niihin takaiskuihin oli vielä vuosi aikaa. Olin juuri ostanut punaisen vespan. Näin siis kirjoitin:

" SUOMALAINEN KOULUTUSPOLITIIKKA 

on pitkäjänteistä ja suunniteltua. Opetusministeriö on muutama viikko sitten (29.6.2007) julkaissut ensimmäisen luonnoksen "Koulutus ja tutkimus 2007–2012"- kehittämissuunnitelmaa. Tapana on, että Valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi tällaisen kesun. Siinä hahmotellaan hallitusohjelman pohjalta, mitä seuraavina vuosina koulutuksen ja tutkimuksen alalla tulee tapahtumaan. Linja on varsin vakaa. Perusopetus rakentuu edelleen yhtenäisen perusopetuksen ja kunnan koulujen varaan. Tasa-arvo on yhä johtava arvo. Ehkä siinä on lähinnä vahvistunut yksityiskoulujen asema. Minulle syntyy kuva, että taloudellista kasvua palveleva ns. välineellisen sivistyksen uusliberalistinen ihanne voi Kesussa entistä paremmin."

Vähän siis retrotunnelmaa. Tänään kesusta on luovuttu. 

" LUIN luonnoksen 46 sivua, ja poimin sieltä talteen muutamia ajatuksia (jäsennys on omatekoinen).

1. TULEVAISUUS
 Kesussa kuvaillaan yhteiskunnallisen kehityksen trendejä. (1) Globalisaatio nähdään mahdollisuutena sekä kansallisen että kansainvälisen hyvinvoinnin edistämisessä. (2) Talouskasvun luotetaan jatkuvan vahvana (6 %). (3) Muutos tunnistetaan: (3a) kansallinen elinkeinorakenne muuttuu, oikeastaan vain kauppa ja palvelut kasvavat. (3b) Työ ja ammatit jatkavat muuttumista. Työhön tarvitaan lisää joustoa. Suorittavan työn osuus vähenee. (3c) Samaan aikaan ikärakenteestakin johtuen haasteeksi nousee osaavan työvoiman riittävyys. Nuoret eivät riitä korvaamaan eläkkeelle siirtyviä. Siksi koulutusvalinnat on saatava osumaan tarpeeseen. Osaamisen tulee olla laaja-alaista ja siirrettävää. (4) Myös kulttuurimme muuttuu. Maahanmuuton lisääntyminen vaikuttaa kulttuuriimme. Samaan aikaan minä-maailma (itsekkyys) voimistuu. (5) Samoin väestön jakautuminen menestyjiin ja syrjäytyjiin.

EHKÄ yllättäen Kesussa ei erityisesti havaita ympäristökysymyksen (esim. ilmastonmuutoksen) merkitystä muutosvoimana.

Ei hullummin hahmoteltu.Maailmanlaajuinen taantuma iski vuotta myöhemmin. Mutta ei sitä muutkaan osanneet ennustaa.

2. KOULUTUKSEN MERKITYS

Kesu uskoo koulutukseen. Hallitusohjelman mukaisesti koulutusjärjestelmää kehitetään kokonaisuutena siten, että se vastaa globaaliin haasteeseen ja väestö- ja ammattirakenteen muutokseen. Koulutuksen arvoissa ylikorostustuu hyöty ja työelämän tarpeet. Sivistyksestä ja itseksi kasvusta koulutuksen funktiona ei juuri puhuta. "Koulutusjärjestelmän on tuettava uuden työn syntyä Suomeen ja tarjottava väestölle ja elinkeinoelämälle valmiuksia sopeutua globalisaation aiheuttamiin muutoksiin". Kovin on pragmaattista.

Muutos koskee annettavaa koulutusta. (1) Oppilasmäärät ovat pienenemässä. Peruskouluikäisten määrä on kesun mukaan jo alkanut merkittävästi vähentyä ja toiselle asteelle siirtyvien ikäluokkien määrä kääntyy laskuun suunnitelmakauden lopulla. Kesussa arvioidaan, että vuonna 2012 peruskoululaisia on 30 000 vähemmän kuin nyt. Jos luokkakoko on 30, niin se tarkoittaa 1000 luokkaa. Ja jos koulussa on 12 luokkaa niin se tarkoittaa, että meillä viiden vuoden kuluttua 83 "ylimääräisestä" koulua.

Mielenkiintoisesti kesussa arvioidaan, että vuonna 2025 Suomessa olisi jälleen sama määrä oppilaita kuin nyt. Siis kun nyt lakkautetaan kouluja, 17 vuoden kuluttua koulutiloista on taas pula. HUH!. Mutta mistä vuoden 2025 oppilasmäärä voidaan tietää? Eiväthän nuo lapset ole vielä syntyneetkään!!

Oppilasmäärän notkahdus on erityisen ongelmallinen, koska kehitys on alueellisesti epätasaista. Onko todella niin, että muuttoliikkelle ei kannata tehdä mitään? Vaikka tietotekniikka tarjoaisi jo nyt huimat mahdollisuudet tehdä töitä paikasta riippumatta.

Samaa latua mennään yhä . Koulutus on edelleen alistettu työelämän tarpeille.

3. KOULUTUKSEN TAVOITTEET

Kesun mukaan hallitus turvaa (1) tasapuoliset mahdollisuudet (2) laadukkaaseen koulutukseen. Tavoitteena on (3) väestön koulutus- ja osaamistason kohottaminen siten, että koulutustaso lähestyy maailman kärkeä. Uskomattoman komea tavoite, kun tiedämme, että Suomi panostaa koulutukseen alle OECD-keskiarvon.

Erikseen todetaan, että "on erityisen tärkeää huolehtia perusopetuksen laadusta" ja että " kehittämissuunnitelmakaudella erityisenä painopisteenä on perusopetuksen ja korkeakoulutuksen laadun kehittäminen". Hmmm. Katsotaanpa hieman myöhemmin, mitä perusopetukselle luvataan.

Sanoja. 

4. KUINKA KORKEA LAATU TEHDÄÄN KOULUTUKSEEN ?

KESUSTA voi poimia keinoja, joilla korkeaa laatua rakennetaan.

1. Laadukas esiopetus, perusopetus, lukiokoulutus ja taiteen perusopetus edellyttää sen mukaan (1a) ammattitaitoista ja (1b) monipuolista opetusta ja (1c) ohjausta sekä (1d) turvallista oppimisympäristöä.

(1a) Pätevän ja osaavan opetushenkilöstön saatavuus tulee kesun mukaan varmistaa. Tässä tarkoituksessa huolehditaan (1a1) opettajankoulutuksen riittävyydestä ja (1a2) parannetaan opettajien työolosuhteita. Samoin parannetaan (1a3) opetushenkilöstön mahdollisuuksia johdonmukaiseen osaamisen kehittämiseen. Palkkauksesta tai työehdoista ei puhuta mitään.

2. Vähenevä oppilasmäärä täytyy saada tehokkaammin ulos koulutuksesta, näin tekstiä tulkitsen. Keskeyttämisiä vähennetään opinto-ohjauksella. Tavoitteena on koulutusaikojen lyhentäminen. Maahanmuuttajien lahjakkuusreservit halutaan täysimääräisesti käyttöön. Siksi heidän kielenopetuksensa on pantava kuntoon. Maahanmuuttajia tarvitaan myös opettajiksi.

Sanoja. 

5. MITÄ KONKREETTIA ON ODOTETTAVISSA PERUSOPETUKSEEN?

Peruslinjauksissa on vain vähän muutoksia.

1. Näyttäisi siltä, että nyt ei olla toteuttamassa hötkymuutoksia. Voimassa olevat opetussuunnitelman perusteet tehtiin vuosina 2001-2006. Nyt niiden toimivuus selvitetään. Suunnitelmakaudella ei tule uutta opsia, joskin valmistelut aloitetaan.

" Käynnistetään valmistelevat toimet koulutuksen valtakunnallisten tavoitteiden ja tuntijaon sekä opetussuunnitelmien perusteiden uudistamiseksi. Uutena käsitteenä esiin nousee monikultttuurisuustaidot . "Ihmis- ja lastenoikeudet, viestintätaidot, suvaitsevaisuus- ja demokratia- kasvatus sekä vähemmistöihin liittyvät asiat ovat olennainen osa monikulttuurisuustaitojen kehittämistä". Kesun mukaan " monikulttuurisuustaitojen sisältöalue sisällytetään osaksi esi- ja perusopetuksen sekä lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteita". Käytännössä ehkä opsin aihekokonaisuuksiin tulee joitain muutoksia, niin veikkaan.

No niin, ainakin yksi asia on toteutunut. Vuoden 2014 perusteissa sitten on tuo kulttuurinen osaaminen laaja-alaisena taitona. 

2. Tavoitteista lisää painoarvoa näyttävät saavan sukupuolten välinen tasa-arvo, ja tällä kertaa poikien eduksi. Naisten ja miesten koulutustaso eroaa varsin huomattavasti naisten eduksi nuoremmissa ikäryhmissä. Siihen halutaan puuttua. . Nyt " edistetään sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista kaikilla koulutusasteilla. " Mm. opettajankoulutukseen lisätään sukupuolitietoisuutta. Feministit taitavat saada kyllä sätkyn.

Sukupuolitietoisuus löysi tiensä uuteen opsiin. Huoli pojista ei ole helpottanut. 

3. Tärkeä tavoite on myös kansainvälisyys. Kesun mukaan tavoitteena on lisätä koulujen ja oppilaitosten välistä yhteistyötä ja liikkuvuutta sekä parantaa koulutuksen laatua. Kieltenopetusta korostetaan: "Kansainvälisen osaamisen perustekijä on hyvä ja monipuolinen kielitaito, jonka perusta luodaan perusopetuksessa". Myönteistä on, että eurooppalaisiin kouluopetuksen yhteistyöhankkeisiin Comenius-ohjelman kautta osallistuvien koulujen ja oppilaitosten määrää nostetaan 500 hankkeeseen.

Kesussa luvataan suunnata toimenpiteitä koulujen kieliohjelmien monipuolistamiseksi ja kieltenopetuksen laadun kehittämiseksi. "Kehitetään kielten osaamiseen ja opetukseen soveltuvia oppimisympäristöjä, opetusmenetelmiä, työtapoja, oppimateriaaleja ja välineitä". "Toisen kotimaisen kielen opetusta kehitetään valtioneuvoston tekemien päätösten mukaisesti. Toisen kotimaisen kielen opiskelun, oppimateriaalien ja menetelmien kehittämistä jatketaan maamme kaksikielisyyden ja molempien kansalliskielten osaamisen vahvistamiseksi".

Aika vähän on kieliasiassa saatu aikaan, mutta kuitenkin.  Ruotsin kielen opetus on siirretty alkamaan kaikilla jo alakoulussa. Kielivalikoimat ovat supistuneet.

4. Tavoitteena on turvata kaikille maahanmuuttajaoppilaille riittävä tuki ja edellytykset perusopinnoissa menestymiselle ja kotoutumiselle suomalaiseen yhteiskuntaan.

Varmasti tässä on kääritty hiat, mutta kummankin tavoitteen osalta on vaikeuksia.

5. Perusopetuksessa tavoitteeksi asetetaan (5a) ryhmäkokojen pieneneminen (5b) ja tuki- ja (5c) erityisopetuksen vahvistaminen.

Toiseen suuntaan on menty.Tukiopetusta saa monin paikoin liian vähän.Ymmärtääkseni opetusryhmiä on jouduttu kasvattamaan.Ehkä kolmiportainen tuki (2010) voidaan tulkita erityisopetuksen vahvistamiseksi.

(5a) Opetuksen laatuun ja oppimistuloksiin voidaan kesun mukaan vaikuttaa tehokkaasti varmistamalla riittävän pienet opetusryhmät, joissa opettajalla on aikaa jokaiselle oppilaalle. Pienessä opetusryhmässä voidaan helpommin puuttua kiusaamiseen, auttaa erityisen tuen tarpeessa olevia, toteuttaa monipuolisia opetusmenetelmiä, pitää yhteyttä huoltajiin ja ehkäistä koulupudokkuutta. Pienemmät opetusryhmät mahdollistavat varhaisen puuttumisen oppimis- ja koulunkäyntivaikeuksiin, opetus- ja työmuotojen monipuolistamisen, innovatiivisten ja luovien oppimisympäristöjen kehittämisen sekä oppilaiden erilaisen lahjakkuuden huomioonottamisen.

Mielenkiinnolla sitä jää odottamaan, kuinka ja kuinka pieniksi ryhmäkoot aiotaan pienentää. Yksi konkreetti keinokin mainitaan: Ryhmäkokojen kehityksen seuranta otetaan osaksi säännöllistä tietojenkeruuta.

Taisi jäädä näkemättä tuo ryhmien pieneneminen?

6. Oppiaineista erikseen nostetaan esille kielten lisäksi matemaattis-luonnontieteelliset aineet. "Koko ikäluokalla tulee olla tietoyhteiskunnan arjessa tarvittavat tekniset valmiudet ja riittävän monella nuorella halu ja taidot kehittää tekniikkaa eteenpäin". Keinosto on tosin oudon kapea: "Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen tulee tukea nykyistä paremmin matematiikan hyödyllisuuden oivaltamista".

Onkohan tuohon suuntaan menty? Tekniikkaa kouluihin on saatu viime vuosina.

7. Luovuutta, erilaista lahjakkuutta ja innovatiivisuutta luvataan edistää varhaiskasvatuksesta alkaen. Taito- ja taideaineiden opetuksen lisääminen aiotaan kuitenkin tehdä vain kannustamalla " kuntia lisäämään taide- ja taitoaineiden opetustuntimääriä ja tarjoamaan niitä myös valinnaisaineena". (Hallitusohjelmassa puhuttiin myös tuntijaon muutoksista).

Hmm. Taito- ja taideaineiden osalta moni opettaja on  kärmeissään.

8. Kesun mukaan "Ympäristökasvatuksen asemaa vahvistetaan". Kuinka?

OK. Uudessä opsissa asia näkyy kyllä hyvin.

9. Oikeutta erityisopetukseen pidetään edelleen tärkeänä. Erityisoppilaiden määrän kasvu huolestuttaa. "Kunnissa yhä suurempi osa perusopetuksen oppilaista on määritelty erityisoppilaiksi. Erityisoppilaiden määrät vaihtelevat kunnittain ja alueittain huomattavasti. Yhtenä syynä ovat erilaiset hallinnolliset menettelytavat ja siirtopäätösten kriteerit". Mutta löytyykö näistä ratkaisua: (9a) Valtion erityiskoulujen ja koulukotien asema ja tehtävät selvitetään. (9b) Tehostetaan toimenpiteitä lastensuojelulain nojalla sijoitettujen lasten ja nuorten opetuksen järjestämiseksi perusopetuslain edellyttämällä tavalla. (9c) Esi- ja perusopetuksen kattavan opetusministeriön erityisopetuksen strategiatyön pohjalta valmistellaan tarvittavat lainsäädännön muutokset, (9d) Kehitetään erityisopetuksen hallinnollisia menettelyjä sekä (9e) opettajien perus- ja täydennyskoulutusta. (9f) Kohdennetaan toimenpiteitä tukemaan oppimis- ja sopeutumisvaikeuksien varhaista tunnistamista ja (9g) opetusjärjestelyiden kehittämistä.

Toisenlainen reitti valittiin. Inkluusio.

10. Oppilaarvioinnin puutteita aiotaan korjata. "Perusopetuksen päättöarvioinnissa oppilaan arvosana ei aina vastaa hänen todellista osaamistasoaan eikä arvostelu aina ole yhdenmukaista koulujen välillä".

Vertailtavuutta on yritetty parantaa hyvän osaamisen kriteereillä, mutta tutkimusten mukaan arvostelu ei ole yhdenmukaista.

11. Aamu- ja iltapäivätoiminta ei ilmeisesti laajene 3. luokkalaisiin. Kesun mukaan "ryhdytään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kaikilla pienillä koululaisilla on mahdollisuus saada aamu- ja iltapäivätoimintapaikka. Arvioidaan koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan lainsäädännön toimivuutta ja toiminnan laatua. Arvioinnissa selvitetään, miksi toiminta ei ole aiemmin asetettujen tavoitteiden laajuista. Lisäksi selvitetään, miten avustusjärjestelmä, kilpailuttaminen ja sopimusten määräaikaisuus vaikuttavat kolmannen sektorin mahdollisuuksiin järjestää toimintaa sekä sitä, millaisin toimenpitein kolmannen sektorin mahdollisuuksia toiminnan järjestämiseen voidaan parantaa. Arviointi toteutetaan vuonna 2008.

Tilanne taitaa olla ennallaan.

12. Koululaisten kerhotoimintaa monipuolistetaan. Lyhyesti todettu. Kuinkahan se tehdään?

Ymmärtääkseni rahaa lisättiin, ja sitä sai, jos haki.  

 13. Tieto- ja viestintätekniikka ei ainakaan katoa. "Hyödynnetään teknologian, tieto-ja viestintätekniikan ja digitaalisten oppimisympäristöjen mahdollisuuksia opetuksessa". "Vuorovaikutteiset web-palvelut ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet lasten ja nuorten keskuudessa. Vastuullinen sosiaalinen webin käyttö vaati kehittynyttä medialukutaitoa ja -kasvatusta. Suunnataan toimenpiteitä mediakasvatusta ja -lukutaitoa edistävien materiaalien ja toimintamallien kehittämiseksi koulujen ja oppilaitosten käyttöön".

Tässä on edetty hyvin.

14. Terveyskasvatus ohitetaan varsin lyhyesti: "Tuetaan toimenpiteitä, joiden avulla kavennetaan lasten ja nuorten terveyseroja ja edistetään terveitä elintapoja". Terveystieto kun oli SDP:n Maija Raskin pyramidi.

Hmm. Luulen, ettei tässä ole onnistuttu.

15. Syrjäytymiseen ja peruskoulun jälkeisestä opiskelusta poisjättäytymiseen halutaan puuttua. "Kehitetään perusopetuksen toimintamuotoja vastaamaan nykyistä paremmin nuorten yksilöllisiä tarpeita siten, että opiskelumenetelmät ja nuorille tarjottava tuki edesauttavat perusopetuksen loppuunsaattamista ja toisen asteen koulutukseen siirtymistä. Laajennetaan Joustavan perusopetuksen (Jopo) -toiminta kattamaan myös perusopetuksen seitsemännen vuosiluokan oppilaat sekä vakiinnutetaan toimintamuoto osaksi perusopetuksen yläluokkien toimintaa vuosien 2009–2011 aikana. "

Oletan, että näin on toimittu. Mutta syrjäytyminen ei ole loppunut.

16. Kesun mukaan "Suunnataan toimenpiteitä oppilashuollon laadun ja palvelurakenteen kehittämiseksi sekä vakiinnuttamiseksi osaksi lasten ja nuorten palvelujärjestelmää". "Turvataan opetus-, oppilashuolto- ja opinto-ohjauksen palveluiden korkea laatu ja ammattihenkilöstön saatavuus". "Oppilashuollon ja opetuksen järjestämisen edellyttämien tukipalvelujen saatavuudessa ja laadussa on havaittu puutteita ja oppilashuollollisen työn painopiste on ollut liiaksi korjaavassa toiminnassa. "Oppilashuollollisen työn painopiste on ennalta ehkäisevässä toiminnassa. "Oppilashuolto ja tuki- ja ohjauspalvelut turvataan koko maassa kaikille niitä tarvitseville lapsille ja nuorille lainsäädännön edellyttämällä tavalla."

Huoli on ennallaan,  vaikka oppilashuoltoa on uudistettu lainkin voimalla.

17. Suunnataan toimenpiteitä oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien monipuolistamiseksi. Kuinka? "Luodaan edellytyksiä monipuoliselle opetuksen laadun kehittämistä tukevalle oppimisympäristöjä ja opetusmenetelmiä koskevalle tutkimukselle".

Pyrkimys näkyy hyvin uusissa opseissa.

"Kohdennetaan toimenpiteitä koulujen piha-alueiden hyödyntämiseksi pedagogisesti toimivina oppimisympäristöinä. " Mitä? Homekouluista ei ole mainintakaan!

Asia edelleen hoitamatta.

18. Kesussa luvataan lisätä oppilaiden osallistumismahdollisuuksia. " Kansainvälisesti tarkasteltuna suomalaiset lapset ja nuoret kokevat vaikutusmahdollisuutensa koulussa vähäisiksi. Koulun yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää oppilaiden vaikutusmahdollisuuksien ja osallisuuden vahvistamista koulutyön suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Oppilaiden ja opiskelijoiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia lisäävät rakenteet vakiinnutetaan osaksi koulujen ja oppilaitosten toimintamuotoja".

Opsissa osallisuustavoite näkyy hyvin.

19. Kodin ja koulun yhteistyö jatkunee, vaikka teksti on outo: "Vakiinnutetaan koulujen ja lähiympäristön välisen yhteistyön menetelmiä luontevaksi osaksi koulutyötä".

En vieläkään ymmärrä.

20. Mahdollisesti vanhempien oikeudet valita lapsensa koulu lisääntyvät. Kesussa todetaan, että "perusopetuksen järjestämisen lähtökohtana on yhtenäinen peruskoulu ja kuntien järjestämä perusopetus, jota yksityiset koulut täydentävät. Monipuoliset kunnalliset ja yksityiset koulut tarjoavat perheille mahdollisuuden valita lapselleen sopiva opetus." ja " Yksityisten koulujen roolina on omalta osaltaan vahvistaa suomalaisen koulutusjärjestelmän moniarvoisuutta sekä mahdollistaa vanhempien aktiivinen rooli kouluvalinnassa".

Hmm. Eivät ole lisääntyneet. 

21. Koulujen lakkauttaminen tullee jatkumaan. " Lasten vähentyessä kouluverkko harvenee edelleen. Tulevaisuuden haasteena tulee olemaan opetus- ja koulutuspalveluiden järjestäminen siten, että opetuksen korkea laatu ja monipuolinen palvelutarjonta pystytään turvaamaan kaikille lainsäädännön edellyttämällä tavalla." Esi- ja perusopetus turvataan lähipalveluna. Ratkaisua haasteeseen ei esitetä.

Näin on käynyt.

22. Kuntauuudistusta tuetaan tekstissä: "Madalletaan esteitä käydä koulua yli kuntarajojen". Kenelläpä olisi mitään tätä vastaan? Ehkä niillä kunnilla, jotka satsaavat naapureitaan enemmän koulunpitoon.

Jonkin verran tähän suuntaan.

23.Varhaiskasvatuksen hallintoa selvitetään yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Tavoitteena on vahvistaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen jatkumoa. "Vahvistetaan yhteistyön rakenteita varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen sekä sosiaali- ja terveystoimen välillä".

Hmm. Onkohan edennyt?

24. Myös koulutuksen arviointia tehostetaan. "Perusopetuksen laadun seurannan välineitä kehitetään ... valtakunnallisen ja paikallisen päätöksenteon tarpeisiin". Arviointitehtävä ulkoistettaneen Opetushallitukselta ulkopuolisille tahoille. "Koulutuksen ulkopuolista arviointitoimintaa selkeytetään. Opetushallituksen rooli koulutuksen arvioinnissa ratkaistaan Opetushallituksen asemaa ja tehtäviä koskevan selvitysmiehen arvion pohjalta. Koulutuksen ulkopuolisen arviointitoiminnan vaikuttavuutta, vakautta ja ennakoitavuutta lisätään. Opetusministeriö laatii määräajoin kansallisen arviointisuunnitelman.
Koulutuksen ulkopuolisen arvioinnin painopisteinä ovat koulutuksen vaikuttavuus, laatu, tehokkuus ja taloudellisuus. Erityisenä seurannan kohteena ovat kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vaikutukset."

Näin on OPH:ta niistetty.

25. Resurssejakin luvataan. Ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat luvataan " käyttää koulutuksen laadun kehittämiseen, tavoitteena perusopetuksen opetusryhmien pienentäminen ja tuki- ja erityisopetuksen vahvistaminen koulutuksen laadun parantamiseksi ja lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi". Niin lupasi edellinenkin hallitus. Mutta söi sanansa.

Ja söi tämäkin.

Ongelmallisena voidaan tässä suhteessa pitää päätöstä uudistaa valtionosuusjärjestelmä vuoden 2010 alusta, koska tuolloin hallinnonalakohtaiset valtionosuudet yhdistetään- ja päättäjien voi olla entistä vaikeampaa nähdä, kuinka paljon perusopetukseen on edes ajateltu käytettäväksi. Virheitä pyritään pehmentämään arvioimalla "valtionosuusuudistuksesta aiheutuvat tarpeet kehittää ohjausjärjestelmää" ja tekemällä "tarvittavat muutokset toiminnalliseen lainsäädäntöön". Kesun mukaan huolehditaan siitä, että kuntien erilaiset olosuhde- ja palvelutarvetekijät otetaan uudistuksessa riittävästi huomioon ja että yksityisten oppilaitosten toimintaedellytykset turvataan. "Varmistetaan erityisopetuksen, sairaalaopetuksen javammaisten lasten opetuksen, koulukotien ja huostaan otettujen lasten opetuksen rahoitus."

6. OPETTAJIEN TÄYDENNYSKOULUTUS

Kesussa pohditaan kiitettävästi täydennyskoulutuksen tärkeyttä. "Oman ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen on opettajan oikeus ja velvollisuus. Opetushenkilöstön täydennyskoulutuksesta vastaa ensisijaisesti työnantaja. Opetushenkilöstön pedagogisista ja muista kelpoisuuden tuottavista opinnoista vastaa valtio. Valtio rahoittaa myös koulutuspoliittisesti merkittävää täydennyskoulutusta."

Opettajille aiotaan nyt taata oikeus saada täydennyskoulutusta. "Koulutuksen järjestäjille säädetään velvoite huolehtia siitä, että henkilöstö saa säännöllisesti ammatillista osaamista parantavaa täydennyskoulutusta. Uudistus valmistellaan yhteistyössä koulutuksen järjestäjien ja työmarkkinaosapuolten kanssa siten, että se voidaan ottaa huomioon valtion vuoden 2009 talousarviossa." Siis rahaa on luvassa?

Höpsis. Toisin meni.

"Opettajien täydennyskoulutuksen suunnitelmallisuutta ja alueellista täydennyskoulutusyhteistyötä edistetään. Valtion rahoittaman opetustoimen henkilöstökoulutuksen voimavaroja lisätään. (Hieno juttu). Tarjonnassa painottuvat työyhteisökohtainen koulutus (erinomainen linjaus) ja oppilaitosten kehittämistyön monipuolinen tuki. Voimavaroja kohdennetaan myös täydennyskoulutuksen ja oppilaitosten kehittämistyön valtakunnallisten ja alueellisten verkostojen toimintaan."

Höpsis.

"Laadun ja vaikuttavuuden arviointi liitetään osaksi täydennyskoulutuksen seurantaa. Opetushenkilöstön jatko- ja täydennyskoulutusta kohdennetaan koulutukseen, joka luo valmiuksia osallistuvien, aktiivisten ja toiminnallisten työtapojen sekä erilaisten oppimisympäristöjen käyttöönottamiseen, parantaa opetushenkilöstön valmiuksia kohdata erilaisia oppijoita,
kehittää monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tarvittava valmiuksia ja maahanmuuttajien opetusta, kehittää verkko-opetustaitoja.

Rahoja on leikattu.

Opetushallinnon tehtäviä ja täydennyskoulutusta toteuttavien organisaatioiden työnjakoa opetustoimen henkilöstökoulutuksessa täsmennetään ja selkiytetään kesun mukaan. Opetusalan koulutuskeskuksen (OPEKO) asema ja tehtävät uudistetaan niin, että se toimii jatkossa korkeakoulujen ja koulutuksen järjestäjien alueellisissa yhteistyöverkostoissa (Mitähän sekin tarkoittaa, varsinkin kun...) keskuksen tukiraha poistuu vuoteen 2011 mennessä. Opetusministeriö perustaa opetustoimen henkilöstökoulutuksen neuvottelukunnan valtakunnallisten kehittämistoimien koordinoimiseksi."

Opeko tapettiin.