Päivän pähkinä

PÄIVÄN pähkinä:  Mistä tässä kuvassa on kysymys? Miksi MH väittää, että siinä tiivistyy yksi tulevaisuuden koulun kohtalon kysymyksistä?

OIKEA (?) vastaus kuullaan Oulussa ensi viikonvaihteessa. Kaikki muut vastausehdotukset ovat enemmän kuin tervetulleita.

Opettajuus- myrskyä ja myötätuulta Oulussa 31.1.- 1.2.2014

ENSI viikonloppuna 31.1.-1.2. järjestetään Oulussa Pohjois-Suomen opettajapäivä (OPI-päivät)  Pohjankartanon koulullla ja Madetojan musiikki- keskuksessa. Paikalle odotetaan noin 2 500 kävijää.

Kaksipäiväisen tapahtuman ohjelma on monipuolinen. Perjantai-iltana on Madetoja-salissa OAJ:n 40-vuotiskonsertti, jossa esiintyy Club for Five.

Myös luennoitsijajoukko on melkoinen: Mika Aaltonen, Ismo Apeli, Pekka Haavisto, Elisa Hurmerinta, Jouko Jokinen, Sanna Järvelä, Juha Kallanranta, Siri Kolu, Minna Kytölä, Nina Lahtinen, Tuomo Lapinlampi, Anna-Mari Laulumaa, Riikka Lindroos,  Kirsi Lonka, Olli Luukkainen, Tony Manninen, Janne Mällinen, Mika Penttilä, Aulis Pitkälä, Tapani Raitanen, Ari Rämö, Päivi Räty, Niina Sajaniemi, Satu Soila, Patrick Scheinin, Olavi Sydänmaanlakka, Hannu Takkula, Jorma Uotinen, Kari Vatanen, Kaisa Vähähyyppä, Tanja Äärelä. Yhteensä yli 30 alustajaa.

Teemojen kirjo on runsas: aikuisena nuorten maailmassa, digimateriaali, hermojen hallinta, hyvä ja innostava koulu, johtaminen, kehitysapu, kirjojen lukeminen, kuntaliitos, luovuus, opettajan vastuut ja velvollisuudet, opettajuus, opintopsykologin rooli, pelit, sisäilmaongelmat, syrjäytymisen estäminen, uudet oppimisympäristöt, vuorovaikutus, yhteiskunnan muutos, yo-kirjoitukset.. Lisäksi kymmenkunta tietoiskua.

OPI järjestetään kolmen vuoden välein, ja valmisteluissa ovat tiiviisti mukana kaikki OAJ:n jäsenryhmät. Tänä vuonna on ensi kertaa tarjolla rehtoreille ja lukioväelle omat fooruminsa, joissa voidaan  keskittyä omiin erityisaiheisiin.  Tapahtuman järjestelytoimikunnan puheenjohtajana on toiminut Kari Kaleva. Päivien hinta on 52 - 62€.

MINÄ olen luvannut pitää lauantaina klo 12.45--13.45 luennon Pohjankartanon isossa salissa otsikolla "Opettajuuden tulevaisuus. Tulevaisuuden opettajuus".

Ohjelman löytää  osoitteessa www.opioulu.fi

Puoli miljoonaa käyntiä tässä blogissa

VIIME yönä blogilaskurin mukaan tällä sivistolla on ylitetty puolen miljoonan käynnin  raja.

Pedagogiikkaa ja koulu- politiikkaa - blogi avattiin 27.1. 2007.
Laskuri käynnistyi kesäkuussa 2007.  Kuukaudessaä käyntejä on ollut 5 570 - 17 847.

BLOGILASTUT, joille on kertynyt eniten käyntejä ovat:

• Tuntematon Sotilas ja johtamisen taito 16.7.2011 (7978 käyntiä)
• Kuukauden kasvatusalan kirja 11.10.2009, 5 kommenttia (6276)
• Peppi Pitkätossu 25.9.2011 (4851)
• Pekka Elo R.I.P. 15.12.2013, 2 kommenttia (1674)
• Välikohtauksesta Alppilan yläasteella 30.3.2013, 16 kommenttia (1489)
• Argh: Kaksi idiotismia vireillä! 15.12.2011, 2 kommenttia (1256)
• Ns. työrauhapaketti muuttaa koulun kurinpitokeinov…30.12.2013 (1022)
• Poliisin tiedote koulujen päättyessä 1.6.2011 (922)
• Tuottaako Wilma lisäarvoa vai sammakoita? 14.11.2013 (776)
• Kuinka rakentaa luokkaan työrauha? 20.10.2010, 7 kommenttia (750)

Oaj:n vanha valtuusto herätettiin henkiin

OAJ:n jo kerran hyvästelty valtuusto kutsuttiin siis koolle lauantaiksi 25.1. Listalla oli tasan yksi asia: Akavatalon remontti. Yhteinen kanta oli, että kun remontoidaan, remontoidaan kunnolla. Usko siihen, että talosta tulee hyvä ja vielä parempi oli esittelijöillä vahva.

Kustannusarvion noususta saatiin selvitys. Remontti vaatii noin 30 miljoonaa, josta OAJ:n osuus on 20 miljoonaa.

Urakkatarjousten yhteenveto tullaan esittelemään uudelle maaliskuussa valittavalle valtuustolle. Uudelle valtuustolle järjestetään huhtikuussa perehdytysseminaari, ja kesäkokous on sitten toukokuun 14.-15.

Aurinkopiha oli täynnä tuttuja valtuutettuja. Oli mukava nähdä vielä kerran ja vaihtaa tauon aikana kuulumisia. Hyvää ihmisille kuului.

Kokous alkoi klo 9 ja oli ohi klo 10.40.  Sitten oli lounaan vuoro. Itse ajoin suoraan kotiin. Vaimo oli lämmittänyt saunan.

Terveisiä Educasta

Sarpilan Jukan nappaama kuva luennoitsijasta-

TERVEISIÄ Educan ensimmäisestä päivästä. Olin paikalla klo 10 - 15.30. Siirto Messsukeskuksen toiselle puolle aiheutti selviä navigointi- vaikeuksia.

LUENTO tuli pidettyä. Kiitos Elvis, Beatles, Johnny Cash ym. avusta. Väkivalta-teema kiinnosti. Sali oli täynnä.

MUKAVAA oli tavata tuttuja. Ihan puhumaan asti pääsin mm. seuraavien tärkeiden ihmisten kanssa: Kaisa Alaviiri,  Tapio Erma, Rauno Haapaniemi, Silja Hentilä, Mirja Holste, Pekka Iivonen, Peter Johnson, Sari Karjalainen, Jorma Kauppinen, Merja Koivisto, Paavo Kokkala, Esko Korkeakoski, Leena Krokfors, Jukka Kuittinen, Eija Kumpulainen, Petteri Kuusimäki, Juha Lahtinen, Toni Lehtinen, Kari Lehtola, Pekka Leinonen, Jorma Lempinen, Pertti Leppäkoski, Virpi Niemelä, Jari Nummela, Pekka Pikkarainen, Visa Pojjola, Samuli Salonen, Pekka Santalahti, Jukka Sarpila, Piritta Siekkinen, Markku Suortamo, Niku Tuomisto, Lasse Utti,  Heikki Valtavaara, monta OAJ-valtuutettua ja Opekon rehtorikurssulaista, ja Auroran omat: Kaija, Pia ja Sirja..

NYT kohti OAJ:n 40-vuotisjuhlaa.

Ruumiillisen kurituksen kieltämisestä kouluissa 100 vuotta

RUUMIILLINEN KURITUS on suomalaiskouluissa kiellettyä. Oppikouluissa ruumiillinen kuritus kiellettiin jo vuonna 1872. Kansakouluissa kielto säädettiin vuonna 1914. Siis sata vuotta sitten.

Juhlavuosi. Mutta hiljaista on :-). No minä pidän tästä meteliä perjantaina Educassa.

Vanhemmilta ruumiillinen kuritus kiellettiin vuonna 1983/1984 lailla "lapsen huollosta ja tapaami-soikeudesta" (t361/1983).

Maailmassa on noin 240 valtiota. Niistä eräiden tietojen mukaan vain 24:ssä ruumiillinen kuritus on lailla kiellettyä. 19 näistä maista on Euroopassa. 79 maassa on lakeja, jotka sallivat opettajille lasten ruumiillisen kurittamisen koulussa.  Kouluissa tapahtuva ruumiillinen kuritus on kokonaan kielletty 30 maassa (2011).

RUUMIILLISELLA KURITUKSELLA on pitkät juuret.  Se on ollut perinteinen osa sekä kansan että koulun kasvatustapoja. Alkukantaisissa heimoissa vanhemmilla oli jopa oikeus tappaa oma lapsensa, mutta muutoin niissä kasvatus oli lempeää. Ruumiillinen kuritus yleistyi Suomessa maaseudulla ilmeisesti kirkon vaikutuksesta kristinuskon levitessä keskiajalta alkaen.  Lapsia kasvatettiin kuuliaisuuteen, nöyryyteen ja vaatimattomuuteen. Välineenä käytettiin vitsaa.

Varsin moni kasvatuksen klassikkokin on suositellut ruumiillista kuritusta. 1600-luvulla vaikuttanut J.A Comenius oli kurin ystävä.” Kuriton koulun on kuin vedetön mylly”. Hänen mielestään ruumiillista kuristusta sai käyttää moraalisten rikkomusten ehkäisemiseksi. Pietismin kasvatusopin perustaja  Francke piti lapsen luontoa langenneena ja turmeltuneena. Lapsen ” luonnollinen itsenäisyys” oli pietistien mukaansa murrettava. Ruumiillista kuritusta käytettiin paljon, ja rangaistuksista piti vielä kiittää. Moraalisista rikkeisiin ruumiillista kuria kannatti  myös mm. muutoin vapautta kannattanut Ratke.

KOULUISSA kuritusta on ollut alusta asti. Kaikki tuntevat mm. Spartan kaupunkivaltion julmat kasvatustavat. Kuri liittyi tällöin sotilaskasvatukseen. Kun koulu siirtyi kirkon instituutioksi, kuri liittyi taisteluun "lihaa" ja perisyntiä vastaan. Keskiajan hämärissä luokissa lattiaa peittävät oljet olivat veren peitossa raipparangaistuksista. Eikä Lutherkaan tuominnut ruumillista kuritusta. Myöhemmin tuli myös kokeiluja, joissa oppilaat saivat osallistua kurinpitämiseen.

KANSAKOULULAITOKSEN suuri vaikuttaja J. Pestalozzi jakeli itse reippaasti korvapuusteja. Ennen kansakouluaikaa opettajat löivät Suomessakin mielellään oppilaitaan. Se oli yksi tapa saada edes "jotain eloa passiiviseen, haluttomaan, mykkään möykkyyn". Suomen kansallisfilosofi J.V. Snellman erosi nuorena miehenä opettajan hommista juuri kurituksen vuoksi. Sivistyminen oli hänelle taistelua luontoa vastaan. Kasvava tarvitsi kasvatusta kurinalaisuuteen. Suomen kansakoulun isä Uno Cygnaeuskin taipui Senaatin kannan mukaisesti ruumiillisen kurituksen kannattajaksi hänkin.

Kauhistellessamme tätä meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että  1800-luvulla sai aikuisiinkin käyttää monia rangaistustoimenpiteitä kuten jalkapuuta ja esim. lukukinkereilla pöydän alla istuttamista. Myös isännällä oli oikeus kurittaa alaistaan fyysisesti, jos tämä rikkoi ns.kotikuria.

KANSAKOULUISSA ruumiillinen kuritus oli sallittua vuoteen 1914 saakka.  Vuoden 1866 Kansakouluasetuksen rangaistuskeinoihin kuului ruumiillinen rangaistus. Väitetään, että suuri osa opettajista ei noudattanut ruumiillisen kurituksen kieltävää lakia moneen vuosikymmeneen. Monissa kouluissa esim. 1920-luvulla punikkien lapsia pantiin järjestykseen kurittamalla. Oppivelvollisuuslaki (1924) vielä kiristi tilannetta, kun koulua alkoi olla pakko käydä. Muistelmissaan jopa presidentti Mauno Koivosto kertoo käyttäneensä nuorena sijaisopettajan toimiessaan lukijan mielestä aika erikoisia kurikeinoja.

ARVELEN, että tänään tuskin kukaan kasvatusoppinut tai opettaja puolustaa  ruumiillista kuritusta. Opettajat eivät saa käyttää ruumiillista väkivaltaa, ja jos niin toimivat, joutuvat siitä rikosoikeudelliseen vastuuseen. Ehkä ansio kuuluu sitkeille kurituksen vastustajille, jotka ovat olleet humanisteja ja filantroopeja. Kurituksen kuuluisia vastustajina ovat olleet mm. Key, Locke. Montaigne, Rousseau sekä monet muut lapsikeskeisen kasvatuksen profeetat.

VAIKKA RUUMIILLINEN kuritus on kouluissa kiellettyä, opettajille ja rehtoreille on annettu vuoden 1998 perusopetuslainsäädönnössäoikeuksia käyttää voimakeinoja mm. muiden oppilaiden turvallisuuden takaamiseksi. Näitä oikeuksia on juuri tänä kesänä lisätty. Mutta se on toinen juttu. 

Pienten väkivalta ei ole söpöä

PÄIVÄN Länsiväylässä on juttu oppilaitten väkivallasta. Sen jälkeen kun opettajamme Sari Karjalainen joutui työssään väkivallan kohteeksi, olen nostanut tätä teemaa esiin kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Ja kun  LV pyysi haastattelua viime viikolla, minä tietysti suostuin.

NOSTAN jutussa esiin  muutaman ehkä joitain ärsyttävän asian. (1) Meillä pienet oppilaat ovat väkivaltaisimpia. Eikä siinä ole mitän söpöä. (2) Lapset näkevät tänään väkivaltaa liikaa. (3) Lainmuutos ei tuonut apua pienten lasten väkivaltaan. (4) Laki on pettymys myös siinä suhteessa, että vakavassakaan tapauksessa tilannetta ei saa rauhoittaa määräämällä väkivaltainen lapsi esim. kolmeksi päiväksi kotiin. (5) Kaikki erityisluokasta hyötyvät lapset eivät pääse sinne vanhempien vastustuksen vuoksi. (6) Erityisen vaikeaa erityisluokkasiirto on maahanmuuttajaperheille, joiden kulttuurissa korostuu kunnian ja häpeän arvot.

KOKO jutun voi lukea Länsiväylän näköislehdestä sivuilta 4-5.
http://www.lehtiluukku.fi/lehti/lansivayla/_read/22.01.2014/42911.html

Luokanopettajan päiväkirja. 25 kerran.

Pykäläviidakko on yksi Lo-päiväkirjan osio, jotka tekevät siitä uniikin.
Montaa muuta asiaa voi kopioida.

LUOKANOPETTAJAN päiväkirjaa on nyt tehty 25 vuotta. Hurja aika!

Muistan oikein hyvin ensimmäiset neuvottelut WeeGeellä Tapiolassa. Neuvottelukumppanina oli Sirkka Suomi-Vihonen.  Ensimmäisten painosten nimi taisi olla Opettajan päiväkirja.

Ja  muistan senkin, kuinka noin 3000 kpl:een myynti ei kustantajalle riittänyt. LO-liitto joutui etsimään uusia tapoja julkaista päiväkirjaa. Vuonna 1997 liitto julkaisikin päiväkirjan ensim-mäisen  kerran ihan yksin.

Lukuvuonna 1992-93  päiväkirjaan lisättiin §-viidakko, jonka päivittämisestä olen vastannut alusta alkaen. Se on hakusanoittain toimitettu versio voimassa olevista laeista. Ensimmäinen viidakko ilmestyi paljon ennenkuin Finnlexia oli olemassa. 1990-luvulla säädöksiä muutettiin yhtä päätä, ja muistan, kuinka  leikkasin ja liimasin niistä A3-paperiversioita. Ensimmäiset §-muutokset julkaistiin  Luokanopettaja-lehdessä vuonna 1993.

§-VIIDAKKOA on päivitetty yli 20 kertaa. Lähetin juuri uusimmat tekstikorjaukset  §-viidakosta taittajalle. Niitä olikin paljon. Vähän haikeaa. Voi olla, että tämä on tiimimme viimeinen painos.

Educaan

ALKAVAN viikon perjantaina ja lauantaina on Messukeskuksessa maamme huomattavin opetusalan tapahtuma: Educa.

Mielenkiintoista ohjelmaa on vaikka kuinka. Tässä muutamia, joihin toivoisin itse ehtiväni.

Perjantaina 24.1.2014

Kello 10.15-11.45 Suomi osaamisen kärjessä 2030. Tulevaisuutyön julkistus.

Kello 12.30- 13.15. Kun huoli ei olekaan yhteinen.

Kello 12.45- 13.30. Media muuttuu. Kuinka käy rehtorin? (Mikko Jordman)

Kello 16.30-17.15 Eu-vaalit tulevat- oletko valmis?

Lauantaina 25.1.2014

Kello 10.30-11. Apina pulpetissa (Tommi Hoikkala)

Kello 11.30- 13 Ihan tavallisia asioita -paneeli (mm. Tommi Hoikkala).

Kello 13-13.30. Pisa 2012- miten peruskoulun kehityssuunta taas nousuun? (mm. Jouni Välijärvi)

Kello 14-14.45. Opetussuunnitelmasta opettajille. Mikä muuttuu ja miksi? (Mm. Irmeli Halinen).

OLEN luvannut myös itse puhua Educassa 45 minuuttia perjantaina. Teemaksi on annettu Väkivaltatilanteiden pedagoginen hallinta. Se on tuunattu versio OAJ:n työsuojeluihmisille tänä vuonna pidetyistä 1,5 tunnin luennoista.

Rehtori Utti eläkkeelle.

TÄNÄÄN piti Mankkaan koulun rehtori Lasse Utti eläkkeelle jäämisjamit salaisessa paikassa. Minäkin olisin kuulema päässyt soittamaan. Gibson oli jo autossa. Ja Ripa lainasi plektrankin. Mutta sitten tuli force majoure. Jäi Eläke-Rock laulamatta livenä.

HENGESSÄ kuitenkin mukana.

Eläke-ROCK
Sävel: Johnny Burnette - Dorsey Burnette - Paul Burlison
Sanat: Mh

1. Tänä iltana juhlii iso porukka.
On Lasse pitänyt pitkään koulua.
Nyt hän vaihtaa polkua.

ref. Eläke.  Eläke.  Eläke.  Eläke.
Nyt kutsuu Lassea eläke.

2. Tuli Lasse Espooseen  muualta.
Vauhtia riitti, pois muut alta.
Arvostusta sai kaikkialta.

ref. Eläke...

3. Mieleen varmasti Lassesta jää
miehen rautainen matikkapää.
Ilman hänen laskukaavojaan
nuolis moni budjettihaavojaan.

ref. Eläke...

4. Ei  arkkuun  jouda  Lasse vielä makaamaan.
Pian kiitää hän Vespallaan.
Tienvarressa me haikaillaan.
Perässä tullaan, toivotaan.

Ref. Eläke..
Pian  kutsuu meitäkin eläke.

SÄVELEN voi  kuulla u-tubesta. 

Auttakaamme romanialaisia tutkijoita kehittämään opettajankoulutustaan

SAIN kirjeen romanialaisilta tutkijoilta. He haluaisivat kehittää oman maansa opettajankoulutusta suomalaiseen - ei amerikkalaiseen testikoulun suuntaan.

He ovat laatineet yksinkertaisen sähköisen kyselylomakkeen, jota he pyytävät suomalaisia opettajia täyttämään.

Linkki on tässä. Eikös auteta heitä!

https://www.surveymonkey.com/s/9MK22WC

Hello,

My name is Carmen Popa and I am a teacher at University of Oradea, Faculty of Social Sciences, Romania. (http://www.socioumane.ro/)

Together with other 2 colleagues, one from my university and one from New England College, USA, want to review our educational systems with the idea of making recommendations to ours teacher certification programs. Since we are already 13 years into the 21st century we believe that the way we train pre-service teachers should prepare our students to be teachers who understand the needs of the future for their students. 

At the present time the mentality for both Romanian and American educational system is an accountability mindset. We think that this mind set is causing teachers to limit their curricula and pedagogical practices. Since Finland appears to have a different mind set we would like to learn more about the educational system in your country. We hope to find better ways to prepare our university students and  we believe that can only happen by changing our mindset from an accountability one to that of teaching and learning. If you are willing to share your thoughts and opinions about your educational system, we are optimistic that we will be able to develop exciting ideas for our professors. We believe education in our countries is at a crossroads and if we take advantage of that we can engage our students in an active, exciting and futuristic teaching and learning process. Hopefully you will be willing to assist us in our quest to improve our teacher certification systems. 

Please ask to your colleagues who are open to help us, to fill in our survey. The survey can be found at the following link:  https://www.surveymonkey.com/s/9MK22WC

Thank you for your consideration and assistance in our journey. 

Sincerely, 
Carmen Popa Ph.D., Simona Laurian Ph.D. and Cartlon Fitzgerald Ed.D.

Rexin paikka haussa.

Opettaja-lehdessä oli tänään Espoon ilmoitus, jossa haettiin uusia rehtoreita ja opettajia. Listalla on myös Auroran koulun rehtorin paikka.

MUISTAN oikein hyvin, kun Auroran koulun rehtorin virka oli edellisen kerran auki tammikuussa 1989. 25 vuotta sitten- kuin se olisi ollut eilen. Olavi Lamberg oli tuolloin  jäämässä eläkkeelle.

Tuohon aikaan  sekä opettajat että johtokunta haastattelivat kandidaatit. Ja meitä oli paljon. Nimeltä muistan kilpakumppaneista myöhemmin komean rexin uran yläkoulussa tehneen Rainer Orpanan ja vastaavasti hienoa työtä alakoulussa yhä tekevän Jukka Karhulan. Päätöksen teki silloinen koululautakunta.

PROSESSI on tänään toinen. Lausuntoja ei pyydetä johtokunnalta, eikä opettajakunta saa kutsua hakijoita haastateltavaksi. Päätöksen tekee (niin olen ymmärtänyt) opetustoimenjohtaja. Jossain vaiheessa oli tapana, että koulu sai esittää toiveita uuden rehtorin osaamisalueista. En tiedä, toimitaanko niin enää.

Kesällä  tulee joka tapauksessa täyteen  25 lukuvuotta rexinä. Upeita, upeita vuosia. Paljon hienoja muistoja. Nyt on oikein oikea aika tehdä uudelle rehtorille tilaa. 

Luokanopettajan päiväkirja 2014-2015 - pian oikolukuvaiheessa

Viikkoaukeamassa palattiin "yleisön pyynnöstä" toissavuotiseen
malliin.

Luokanopettajan päiväkirjan teksit ja kuvat on lähetetty alkuviikosta taittajalle. Sain jo eilen ensim-mäinen erän oikoluettevaa. Upeaa.

Päiväkirjan teemana on tällä kertaa tulevaisuuden vaatiman laaja-alaisen osamiseen  taidot, kuten Opetushallitus niitä nimittää. Olemme hieman ryhmitelleet taitoja uudelleen, jotta jokaiselle 9 kuukaudelle riittää omansa.

Minun vastuullani oli yleissivujen ja pykäläviidakon lisäksi kolmen kuukauden tekstit. Teemoina olivat  ajattelun taidot, teknologiset taidot ja digitaalinen kompetenssi.

JÄNNÄÄ pian  nähdä, mitä muu ryhmä  on saanut aikaan.

OPS 2016- työssä on revolutionääristä henkeä. Vai onko?

Tulevaisuuden edellyttämä laaja-alainen osaaminen

OPH julkaisi vuoden 2016 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden yleisen osan kommentoitavaksi  yli vuosi sitten marraskuussa. Se, miten saatu palaute on otettu huomioon, nähtäneen maaliskuussa, kun perusteita seuraavan kerran saa kommentoida.

ERITYISESTI minua kiinnostavat seuraavassa opsissa  aihekokonaisuudet korvaava tulevaisuuden edellyttämän laaja-alaisen osaamisen idea. Ymmärrän, että koska tuntijakoon ei kesällä 2011 saatu tilaa  (= omia tunteja) oppiaineita yhdistävillä kokonaisuuksille, niin nyt näitä  kokonaisvaltaista ikäänkuin perusopetuksen yleistavoitteisiin suoraan-  eikä ainetavoitteiden kautta - tähtääviä ratkaisuja  yritetään "ujuttaa" koulujen toimintakulttuuriin uudella tavalla. Mm. Kanadassa Quest- konferensseissa vierailleille ajatus on tuttu. Suomessa opetuksen logiikka on käytännössä kulkenut reittiä:  yleistavoitteet - aines- ainetavoitteet- järjestelyt/menetelmät, jolloin oppiaineet ovat toimineet tavoiteasetannan suodattimena. Tämä on varmaankin yksi syy siihen, että opetussuunnitelman toteuttaminen on nähty ennen muuta  oppiaineksen  läpikäymisenä.

Kanadan Ontarion Yorkissa on Michael Fullanin johdolla reitti ollut toinen: Yleistavoitteet- osatavoitteet- järjestelyt/menetelmät - aines. Näen, että vuoden 2016 opsissa on samaa - revolutionääristä tahtoa.

Mitä perustetekstiluonnoksessa  oikein sanottiin?

POIMIN tekstistä seuraavia "todisteita" väitteelleni (joskin näyte 5 on perinteinen)

(1) "Valtioneuvoston asetuksessa säädetyt tavoitteet ohjaavat tarkastelemaan perusopetusta kokonaisuutena, jossa oppilaan kasvuun, oppimiseen ja kouluaikana muotoutuvaan osaamiseen vaikuttavat sekä opiskeltavat tiedot ja taidot että koulun toimintatavat. "

(2) " Osaaminen kehittyy eri oppiaineita opiskeltaessa, kouluelämän kaikissa tilanteissa ja muussa toiminnassa koulun ulkopuolella.  Osaamisen kehittymiseen vaikuttaa omaksuttavia tietosisältöjä enemmän se, miten koulussa työskennellään, miten oppijan ja ympäristön vuorovaikutus järjestetään ja miten oppimista ja koulunkäyntiä tuetaan."

(3) " Perusopetuksen valtakunnallisten tavoitteiden mukaisesti laaja-alaisen osaamisen tehtävänä on edistää oppilaan kehitystä ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä ja tukea hänen valmiuttaan suuntautua tulevaisuuteen ja edistää kestävää kehitystä."

(4) " Laaja-alainen osaaminen auttaa vastaamaan 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten keskeisiin haasteisiin. Näitä haasteita yhdistää pyrkimys kestävään elämäntapaan ja kehitykseen. Kestävän kehityksen ulottuvuuksien keskinäisten yhteyksien ymmärtäminen edellyttää monipuolista oppiaineiden välistä yhteistyötä."

(5) "Laaja-alaisen osaamisen kehittäminen vaatii jokaisen oppiaineen opetuksen ja koulun muun toiminnan tietoista suuntaamista yhteisiin tavoitteisiin.  Kukin oppiaine rakentaa oppilaan osaamista oman tiedonalansa sisältöjä ja menetelmiä hyödyntäen. Osaamisen kehittämisessä tarvitaan oppiaineiden välistä yhteistyötä ja tiedonalarajojen ylittämistä. Oppilaiden mahdollisuus työskennellä yhdessä ja yksin itselleen merkityksellisten kysymysten ratkaisemiseksi on välttämätöntä."

(6) "Tavoitteeksi asetettava laaja-alainen osaaminen kuvataan  perusopetuksessa rakentuvana oppilaan oppimisena. Osaamisen alueita yhdistää pyrkimys oppilaan identiteetin vahvistamiseen sekä kestävän tulevaisuuden edellyttämän osaamisen kehittämiseen."

MINUSTA samaa yritystä on myös lukion tuntijakotyöryhmän radikaaleimmissa versioissa: irtauttua yksittäisen oppiaineiden tyranniasta.

Seitsemän eri tulevaisuuden vaatimaa laaja-alaisen osaamisen aluetta
OPH:n perusteluonnoksessa laaja-alainen osaaminen jaetaan seitsemään osaa.

1. ajattelu ja oppiminen
2. kulttuurin osaaminen,  vuorovaikutus ja ilmaisu
3. itsestä huolehtiminen, arjen hallinta ja turvallisuus.
4. monilukutaito
5. tieto- ja viestintätekninen osaaminen
6. työskentely, opiskelu ja työelämässä tarvittava osaaminen
7. osallistuminen, vaikuttaminen ja vastuullisuus

ANALYSOIN nuo osa-alueet, revin irti toisistaa nuorelta toivottavat ominaisuudet, opeteltavat taidot ja opetusta koskevat lupaukset. Ihan helppoa se ei ollut, koska teksti on kirjoitettu eeppisesti.  Mutta kyllä teksteissä itua oli. Mutta konkretiaan on vielä matkaa.

VOIN pitkälti yhtyä siihen palautteeseen, jota OPH on saanut opetuksen järjestäjiltä ja netin välitykseltä muiltakin asiasta kiinnostuneilta: 

- Myönteistä huomiota on kiinnitetty  laaja-alaisen osaamisen kuvauksiin. Vastaajien mukaan tämä vahvistaa opetuksen eheyttä ja korostaa  tulevaisuusorientaation ja opetuksen laaja-alaisuuden sekä koulun kehittämisen tärkeyttä. Laaja-alaisen osaamisen kuvaamista pidettiin tärkeänä uutena osa-alueena opetussuunnitelman perusteissa. Suomenkielisistä vastaajista 87 % ja ruotsinkielisistä vastaajista 83 % oli sitä mieltä, että uudistuksen suunta on oikea tai melko oikea.
- Opetuksen järjestäjät olivat oivaltaneet laaja-alaisen osaamisen ”uusiksi aihekokonaisuuksiksi” ja näin ollen opetuksen eheyttämisen kannalta keskeisiksi.
- Laaja-alaisen osaamisen osa-alueet todettiin hyviksi ja tulevaisuuden kannalta juuri oikeiksi.
- Etenkin kiitosta saivat  ajattelu ja oppiminen, tieto- ja viestintäteknologian osaaminen, monilukutaito. itsestä huolehtimisen ja arjen taidot sekä työelämätaidot. Enemmän näkyvyyttä toivottiin yrittäjyydelle ja yrittäjyyskasvatukselle. Tähän liittyen myös yritteliäisyys laaja-alaisena taitona nousi esiin, ja niin ikään sen toivottiin näkyvän osaamisen määrittelyssä.
- Monilukutaidon avaamista toivottiin.
- Toivottiin osaamisalueiden konkretisointia oppiaineosioissa, jotteivät ne jää ”yleisohjeeksi”.
- Kestävän kehityksen näkökulman nostamista tekstiin pidettiin tärkeänä, ja todettiin ympäristötietoisuuden ja globaaliajattelun jääneen liian kevyeen asemaan.

EN ihan kaikkeen yhdy (oletan, että taustalla on huoli eräiden aineiden asemasta).
- Kielitaidon selkeämpää näkyvyyttä osana laaja-alaista osaamista toivottiin.
- Ruotsinkielisissä vastauksissa toivottiin kahden kansalliskielen näkyvyyttä laaja-alaisessa
osaamisessa.
- Käsillä tekemisen ja käden taitojen selkeämpää näkyvyyttä osana laaja-alaista osaamista toivottiin useissa kommenteissa. Niiden todettiin myös tulevan aikanaan oppiaineiden yhteydessä selkeämmin esiin.

NÄHTÄVÄKSI jää "kuohitaanko" laaja-alaisen osaamisen idea sittenkin vain uudeksi läpäisyaiheiden listaksi, vai löytyykö tahtoa ajaa sen kautta uudenlaista pedagogista ajattelua ja rajata oppiaineiden pedagogista tyranniaa.

490 000 käyntiä!

TÄMÄN blogin lastuja on käyty katsomassa bloggerin oman laskurin mukaan 490 000 kertaa. Blogi avattiin 12.1. 2007.  Laskuri käynnistyi heinäkuussa 2007.

GRAFIIKASTA näkyy käyntimäärien kehitys

HIENO juttu.

Kuukauden kirja: Kasvatustiede

Hämäläinen, J. ja E. Nivala. (2008). Kasvatustiede. Pedagogisen ihmistyön tiede. Kuopio: UNIpress.

MINULTA on kokonaan mennyt ohi Hämäläisen ja Nivalan teos- vaikka se on ilmestynyt jo viisi vuotta sitten. Mutta niin näyttää menneen monelta muultakin. Googlettamalla ei juuri löydy kuin kirjanmainoksia. Harmi, sillä tällaiset teokset, joissa yritetään avata kokonaisen tieteenalan olemusta, ovat harvinaista herkkua. Maiskis! Varsinkin, kun tekijöiden kasvatuksesta ja kasvatustieteestä esittämä näkemys hyvinkin vastaa omaani.

KIRJOITUSOTTEELTAAN teos ei ole tavanomainen. Lähdeviitteet ja - luettelo on jätetty kokonaan pois. Tekijät haluavat esittää tekstin (vain) omana näkemyksenään. Heidän mukaansa teos ei ole varsinainen oppikirja, vaan puheenvuoro kasvatuksesta, kasvatuksen teoriasta ja kasvatustieteestä. Se pyrkii johdattamaan lukijan kasvatustieteelliseen ajattelutapaan.

Minun silmissäni teos on kirjoitettu fenomenologisessa hengessä:  se tarkastelee  kasvatusta  ilmiönä  ja avaa lukijalle ikkunaa kasvatustodellisuuteen sen kaikessa monimuotoisuudessa. Se ei esittele perinteiseen tapaan kasvatustieteen historiaa, eri osa-alueita eikä saavutettuja tuloksia.

Kasvatus fenomenologisin lasein
YKSI  kirjan hienoja ansioita on kasvatustieteen ja eri tiedeteorioitten suhteen tarkastelu. Yksi näistä tiedeteorioista on fenomenologia. Siinä kasvatus  ymmärretään ontologisesti  ihmisten tietoiseksi toiminnaksi. Ihminen on reflektoiva olento ja kasvatus on  toimintaa, jossa ihminen ymmärtää ilmiöitä  (myös omaa elämäänsä?) yhä paremmin. Ihmisen kasvu perustuu kokemuksiin ja siihen, että hän selkiyttää omaa kokemustaan ja siten syventää tietoaan. Oivaltava syventely, joka vie kasvatuksen käsitettä lähemmäksi itsekasvatusta.

Kasvatus perustuu kirjoittajien mukaan arvoihin ja se suuntautuu arvoihin. Tekijät sanovat asian monin eri sanoin: Kasvatus on inhimillisenä toimintana perustavoitteeltaan arvokkaina tai toivottavina pidettyjen asiantilojen edistämistä. Kasvatus on toivottaviksi ja arvokkaiksi nähtyjen ominaisuuksien ja toimintataipumusten edistämistä. Arvot ohjaavat kasvattajan tahtoa ja kasvatettavan tahdon suuntaamista. Kasvatus on aina arvokaaksi koetun edistämistä kasvatettavan elämässä.

Mutta, mikä on arvokasta? Arvo on sitä, että kasvatus nähdään  itseisarvona, oikeutena. Toki kasvatuksella on myös välinearvoa. Arvo on sitä, että ihminen on  päämäärä sinänsä, ei väline.  Arvokasta on, että ihminen omaksuu arvokkaina pidettyjä hyveitä (esim. antiikissa: kohtuulisuus, oikeamielisyys, itsehillintä, järkevyys (urhollisuus) ja keskiajalla hurskaus (pietas)). Arvokasta on, että ihminen kohtaa ja tavoittelee elämässään hyvyyttä,  totuutta,  oikeutta ja  kauneutta.

Mutta kuinka kasvattaja vaikuttaa kasvatettavaan?  Kasvatus on sitä, että kasvattaja saa kasvatettavan ponnistelemaan kasvattajan arvokkaina pitämien asioiden eteen ja saa hänet kehittämään itsessään ym. ominaisuuksia. Kasvattaja pyrkii suuntaamaan kasvatettavan tahtoa. Tärkeä oivallus- vaikka tahdon käsite jää hieman avoimeksi.

KASVATUS on välttämätöntä. Ihmisessä on luontainen kehittymispotentiaali, herkkyys kehittyä ihmiseksi.  Mutta meissä on ainekset kaikkeen, hyvään ja pahaan.  Tekijät siteeraavat Immanuel Kantia: ihminen voi tulla ihmiseksi vain kasvatuksen avulla. Tällöin  ajatellaan, että "oikea" ihminen on sivistynyt, hänellä on arvotajuntaa ja moraali.  Hän  kehittyy (vain) kasvatuksen avulla luonnonolennosta kulttuuriolennoksi. Hermut Nohlin sanoin: kasvatusta on  ”uinuvan ihmisyyden herättämistä ”.Tätä kuvaa hyvin myös latinan kielen käsite eruditio (rudis on raaka, ex ulos jostain), joka oli Roomassa kasvatukselle asetettu päämäärä.

Kultturia on  mahdotonta ajatella ilman kasvatusta. Kasvatus turvaa kulttuurin jatkuvuuden. Uuden sukupolven on tultava osalliseksi kulttuuriperinnöstä, jotta ketju jatkuisu. Uuden polven on myös rikastettava osaltaan perintöä, jotta ihmisten kulttuuriset aikaansaannokset lisääntyisivät, monipuolistuisivat ja uudistuisivat.

Kasvatus nähdään teoksessa  olennaisesti koulukasvatusta laajempana ilmiönä. Kasvatustoiminta on  olennaisesti suunnitelmallista kasvatustilanteiden luomista ja niihin reagoimista. Kasvatus on  yksilön tekoja,  mutta myös se kollektiivinen todellisuus (kulttuuri, kasvuympäristö), jossa ihminen elää. Se on yksilön ja yhteiskunnan kohtaamista, eri sukupolvien vuorovaikutusta.

Kun kasvatusta tarkastellaan suppeammin kasvattajan ja kasvatettavan vuorovaikutuksena, se  voidaan nähdä  päämääräsuuntautuneeksi  toiseen ihmiseen vaikuttamiseksi, yrityksiksi vaikuttaa yksilön ja  hänen ympäristönsä vuorovaikutuksen luonteeseen (siis myös tulkintoihin).  Fenomenologisesti kasvatuksen voi nähdä kasvattajan pyrkimyksenä kartuttaa kasvatettavan kokemusmaailmaa antamalla oma kokemusmaailmasna kasvatettavan käyttöön.

YKSI avainkäsitteitä on kasvatustietoisuus. Kasvatus on ontologisesti tarkoitusperäistä toimintaa; siinä on tietoinen pyrkimys vaikuttaa inhimilliseen kehitykseen. Kasvattajan kasvatustietoisuus ohjaa kasvatusta (miten hän ymmärtää kasvatuksen tehtävän, mahdollisuudet ja rajat, kasvun vaiheet jne.). Kasvatustietoisuus voidaan jakaa tarkemmin  päämäärätietoisuuteen (mitä tavoitellaan, arvotietoisuus),
menetelmätietoisuuteen (teho, eettisyys…), tilannetietoisuuteen (esim. olosuhteeet) ja vaikutus-tietoisuuteen (seuraukset). Hyvä jako. Kasvatusta tietoisena toiminta  ei voi olla olemassa ilman kasvatietoa;  kasvatustietoisuus on edellyttää, että ihmisellä on tietoa kasvatuksesta.  Eikä huono ole Reijo Wileniukseen esittämä jako: Kasvatustieto = päämäärätietoa, tilannetietoa ja menetelmätietoa.

TOINEN hyvä käsite on kasvatustahto. Jokainen kasvattaja joutuu kohtaamaan ns. pedagogisen  paradoksin: kuinka sovittaa pakko ja vapauden ihanne  toisiinsa?  Miten kasvatuksellisen pakon avulla voidaan saada aikaan inhimillistä vapautta? Kasvattajan on tasapainoiltava kasvatuksellisen ohjauksen ja sen välillä, että antaa tilaa kasvatettavan omaehtoiselle kasvulle.

Kasvatus sosiaalisena toimintana
JO taustastaan johtuen on selvää, että tekijät haluavat tarkastella kasvatusta lähemmin myös sosiaalisena toimintana. Tällöin kasvatusta tarkastellaan eri tasoila:
- kasvattajan ja kasvatettavan vastavuoroisena,  ei-symmetrisenä ja  dialogisena suhteena.
- sosialisaationa eli kulturisaationa, jossa kasvattaja on välittäjänä kasvatettavan ja yhteiskunnan välillä
- kasvattavana yhteisönä, johon liittyy kysymys  vertaisryhmän vaikutuksesta ja
- kasvatuksesta  yhteiskunnan jäsenen rooleihin valmistamisena. Tällaisina rooleina esitellään: työntekijä, kuluttaja, veronmaksaka, palveluiden käyttäjä, vanhempi ja äänestäjä.

ERIKSEEN tarkastellaan vielä  kansalaiseksi kasvua ja kasvatusta osana hyvinvointijärjestelmää. Kasvatus edistää hyvinvointia ja lievittää huono-osaisuutta. Kasvatuksen päämääränä on valmistaa yksilö yhteiskunnassa hyväksyttyyn elämäntapaan. Yhteiskuntaan kiinnittyminen voi  kuitenkin epäonnistua, ja se näkyy sopeutumattomuutena ja syrjäytymisenä.

JONKIN verran teoksessa pohditaan myös  opetusta. Opetus nähdään suppempana käsitteena  kuin kasvatus, oppiainekohtaisiin tavoitteisiin pyrkivänä toimintana.

Kasvatustiede 
JO kasvatusilmiön erittely tuottaa lukijalla mielihyvää, mutta yhtä upea on kirjan osuus, jossa tartutaan kasvatustieteeseen. Sitä voi suositella hyvin opiskelijoille, jotka yrittävät tenttiä klassista, mutta vaikeaa Pauli Siljanderin teosta Systemaattinen johdatus kasvatustieteesen.

Kasvatustiede nähdään teoksessa itsenäisenä tieteenalana, joka on erkaantunut (kuten muutkin tieteet) filosofiasta. Ratkaisevan sysäyksen tähän antoi J.F. Herbart, joka esitti 1800-luvulla ajatuksen, että kasvatustiede saa tavoitteensa etiikasta ja keinonsa psykologiasta.  Kasvatustieteen kehitys kasvatusopista (kirjassa pedagogiikasta) tieteeksi  on ollut osa yhteiskunnan modernisaatiokehitystä  valistuksesta asti. Tavoitteena on ollut saada kaikki inhimillisen elämän alueet järjen ja tiedon  kontrolliin.

Kasvatustieteen autonomia perustuu ennen muuta siihen, että sillä on oma erityinen kohdealue: kasvatus. Kasvatustiede on perustavalla tavalla soveltava tiede: siis käytännöllinen toimintatiede. Se tutkii kasvatuksen käytäntöä, muodostaa siitä kasvatusteoriaa tuottaakseen  tietoa, jolla on käytännölle, pedagogiselle työlle  hyötyä. Kasvatustieteessa käytetään  tieteellisiä menetelmiä, niinkuin asiaan kuuluu.

Epistemologisesti kasvatustiede on ihmistiede.  Kasvatustieteen sisällä on  erilaisia tiedekäsityksiä sen suhteen, mitä tästä seuraa. Onko ihminen tutkimuskohteena niin ainutlaatuinen, että se vaatisi eri menetelmiä kuin luonnon tieteellinen tutkiminen?

Tekijät erottavat ihmistieteissä kolme tieteenfilosofista suuntausta: positivismin, konstruktionismin ja tieteellisen realismin. Jäsennystä kuvailtiin teoksessa siksi lukijaystävällisesti, että kokosin ajatuksia ao. taulukkoon.

Positivismi
(tiedekäsitys luonnontieteellinen, tieto objektiivista, arvovapaata, perustuu havaintoihin, tieto esitetään väitelauseina, maailma olemassa ja tavoitettavissa, kvantitatiiviset menetelmät)

Konstruktionismi 
(tiedekäsitys: maailma ei ole olemassa ihmismielen ulkopuolella;  tai jos on, sitä ei voi tutkia maailmaa sellaisenaan ;  ihmistieteiden eritysluonne otettava huomioon; kokemukset ovat oleellisia tutkimuskohteita; ymmärtäminen, tulkinnat, tiedon subjektiivisuus ja sosiaalisuus, tieto rakennetaan, ei ole yhtä oikeaa totuutta. ”Totta on se, mitä pidetään totena”. Tutkitaan kieltä. Oppi-minen nähdään konstruktivismina: tiedon rakentamisprosessina tiedon tallentamisen sijaan).

Tieteellinen realismi 
(Tullut positivismin sijaan. yhdistää molempia tiedekäsityksiä: Voidaan tutkia havaintoja ja käsitteitä - ihmismielen tuotoksina. Voidaan tavoitella objektiivista totuutta, tiede on erehtyväinen ja itse itseään korjaava.  Tiede perustuu paitsi havaintoihin myös tulkintoihin Voidaan käyttää erilaisia mene-telmiä. Tarvitaan muutakin kuin luonnontiedettä. Voidaan kuvailla, selittää, ymmärtää. Ihmisen toiminnasta voidaan löytää säännönmukaisuuksia, vaikka ei lakeja. Voidaan tutkia kokemuksia: niiden kautta heijastuu todellisuus. Siitä, mitä ihmiset kokevat voidaan sanoa jotain objektiivista).

Lisäksi  tieteenfilosofisten koulukuntien  sisällä on  kussakin eri painotuksia.  Tänään positivismia ei enää ole. Kasvatustiede on joko konstruktionistista tai realistista. Maltilliset suutaukset lähestyvät toisiaan.

Paradigmat
Teoksessa paradigman idean isäksi mainitaan Thomas Kuhn. Hänen mukaansa  tieteessä on yksi paradigma kerrallaan. Tässä on otettu väljempi tulkinta; Tieteessä voi olla yhtä aikaa  useita vaihtoehtoisia paradigmoja eli vakiintuneita malleja, jotka ohjaavat tutkimustoimintaa: Tutkija omaksun tietyt tutkimukselliset perusratkaisut tietyn koulukunnan mukaan.

Ontologia
Ontologialla tarkoitetaan perustavaa oletusta siitä, mikä on olemassa: Onko fyysinen maailma olemassa irrallaan ihmismielestä?

Epistemologia
Epistemologiassa kysytään, mikä on tietoa ja miten sitä saadaan. Onko tieto objektiivista vai subjektiivista? Perustuuko se havaintoihin vai käsitteisiin? Onko olemassa totuutta?

Tiedon intressit
Jurgen Habermas erottaa kolme tiedon intressiä:
- Tekninen (tiedolla välinearvo:ennustaa, ohjaa, kontrolloi)
- Praktinen (kieli: ymmärretään paremmin)
- vai Emansipatorinen (vapauttaminen elämänmuodosta).

Kolme paradigmaa
(1) empiiris-analyyttinen (etsii vastauksia käytännön ongelmiin; tuottaa teknisiä toimintaohjeita, kehittää kasvatustekniikoita, kvantitatiiviset menetelmät)
(2) hermeneutinen (tavoitteena ymmärtää paremmin kasvatustoiminnan osapuolten todellisuutta; mahdollistaa kehittämisen; ei anna suoria ohjeita vaan kehitys tapahtuu kasvattajan kasvaneen ymmärryksen kautta, kvalitatiiviset menetelmät).
(3) kriittinen (dialogi ja kriittinen reflektio mahdollistavat toiminnan kehittäminen ja arvioinnin  tietoisuutta kehittämällä, osallistavat menetelmät).

Paradigmojen tajat eivät ole selkeät. Jaikissa tavoitellaan käytännön hyötyä.

Lopuksi
Kustantajan mukaan "Teos sopii johdatukseksi kasvatustieteen opintoihin, opetuksen ja kasvatuksen tehtäviin aikoville sekä lähdeteokseksi omatoimiseen opiskeluun". Ihan varmasti. Mutta näyttää se sopivan  pitkään kasvatusta harrastaneellekin.

Yhtenä kirjan helmistä  nostan esiin Herman Nohlilta siteeratun ajatuksen kasvatussuhteesta: (Hyvässä) kasvatussuhteessa kasvattaja tiedostaa oman kasvatustahtonsa ja kykenee antamaan tilaa  kasvatettavan omille kasvupyrkimyksille ja intresseille.

Kasvattajan tulee siis pystyä paradoksiaalisesti ajamaan ja jarruttamaan yhtäaikaa. Jos vain painetaan kaasua, kasvatus muuttuu manipulaatioksi, ja jos taas pelkästään jarrutetaan, kasvatettava jätetään oman onnensa nojaan.

Tällaisessa suhteessa kasvattaja kohtaa kasvatettavan toisaalta itsetoteutukseen kykenevänä persoonana ja toisaalta vasta kehittymässä olevana, ei vielä mahdollsuuksien saavittaneena kasvattettavana, jonka kehitysprosessia kasvattajan  tulee tukea kasvatettavan yksöllisistä lähtökohdista käsin.

Ehkä juuri tätä  paradoksia pohtimalla löytäisimme ratkaisun nykykoulun "kriisiin".

Tekijöistä
Juha Hämäläinen on  sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan professori Itä-Suomen yliopistossa. Häntä pidetään yhtenä suomalaisen sosiaalipedagogiikan kehittäjistä.  Sosiaalipedagogiikalla on kaksi tehtävää:  Kansalaisuusnäkökulmasta tarkasteltuna sosiaalipedagoginen työ on yleistä kasvatusta, joka koskee kaikkia. Huono-osaisuusnäkökulmasta sosiaalipedagogiikka pyrkii taas auttamaan yhteiskunnan huono-osaisia ja tuen tarpeessa olevia.

Elina Nivala on samassa yliopistossa sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtorina.
   

Luokanopettajan päiväkirja 2014-15: vajaa viikko aikaa

Päiväkirjan  kantta on nyt päivitetty. Kuvat
on piirtänyt Inger Sundblad.

LUOKANOPETTAJAN päiväkirja ilmestyy ensi maaliskuussa jo 25. kerran. Tällä kertaa kuukausi- ja viikkoaukeamien  teemana ovat tulevaisuustaidot. Luvassa on siis vinkkejä, jotka tukevat uutta ops-ajattelua jo pari vuotta etunojassa.

TYÖRYHMÄ Hellström-Holste-Rokka-Sundblad on jakanut tehtävät, ja näppäimistöt senkun paukkuvat. Minun vastuullani on kolmen  kuukauden tekstit ja pykäläviidakon päivittäminen. Joulun alla eduskunnassa hyväksytyt lakimuutokset pakottavat käymään tekstin aikaisempaakin tarkemmin läpi.

Tekstit tulee lähettää taittajalle 7.1. 2014, joten aikaa on vajaa viikko.

Seuraava poiju on sitten oikuluku, ja se tehdään kahteen kertaan. Tällä kertaa myös Lo-tarvikkeen johto on luvannut auttaa urakassa.

PÄIVÄKIRJA ilmestyy maaliskuussa, ja uunituoreet kappaleet jaetaan Lo-liiton vuosikokouksessa Jyväskylässä 15.-16.3. 2014.

PÄIVÄKIRJAA voi tilata Luokanopettajaliitosta. Ks. www.luokanopettajaliitto.fi

Perinteiset oppilashuoltoryhmän kokoukset muuttuvat?

TÄMÄN lastun kuvassa on helsinkiläisen Siltamäen ala-asteen oppilashuoltoryhmä koolla.

Perinteisesti koulujen OHR:ään ovat kuuluneet rehtori, kouluterveyden-hoitaja, kuraattori, koulupsykologi ja erityisopettaja. Ryhmä on kokoontunut yleensä kerran viikossa ratkomaan oppilaiden tukeen liittyviä asioita. Nyt  tällaisen ryhmän toimintaa ollaan merkittävästi muuttamassa. Uudistus astuu voimaan ensi syksynä.

Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki
Eduskunta hyväksyi joulun alla uuden lain hallituksen esittämässä muodossa kuitenkin niin, että siihen mm. sivistysvaliokunnassa tehdyt muutokset otetaan huomioon. Lakiin on koottu nykyisin hajallaan olevat oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevat säännökset.

Miltä uusi oppilashuoltoajattelu näyttää?

(1) Koulun tasolla on edelleen oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltoryhmä, joka  vastaa oppilaitoksen opiskeluhuollon suunnittelusta, kehittämisestä, toteuttamisesta ja arvioinnista kuten nykyisinkin. Oppilashuollossa ei tehdä hallintopäätöksiä.

(2) Oppilashuollossa siirretään painopistettä ongelmien ratkaisemista ennaltaehkäisyn suuntaan. Ennaltaehkäisyn keinona on ennen muuta ns. yhteisöllinen opiskeluhuolto, jolla halutaan tukea koko oppilaitosyhteisöä. Opiskeluhuollon päähuomio on yhteisöllisessä ennaltaehkäisevässä opiskeluhuollossa, johon kaikki koulun toimijat osallistuvat sekä psykologin, kuraattorin ja kouluterveydenhuollon asiantuntijoiden kahdenkeskinen työ oppilaan kanssa.

(3) Yksilökohtainen oppilashuolto jatkuu psykologin, kuraattorin ja kouluterveydenhuollon asiantuntijoiden kahdenkeskisenä työnä oppilaan kanssa. Painopistettä halutaan siirtää matalan kynnyksen tukeen. Yksilökohtainen oppilashuolto perustuu aina opiskelijan sekä tarpeen niin vaatiessa hänen huoltajansa suostumukseen. Yksityisyyden suojaan liittyvä tietosuoja edellyttää, että salassa pidettävien tietojen käsittely perustuu kulloistakin käsiteltävää asiaa koskeviin voimassa oleviin tietosuojanormeihin.

(4) Opetuksen järjestäjän velvollisuuksia järjestää psykologi- ja kuraattoripalveluita tiukennetaan. Oppilaalla on oikeus saada palveluja kiireellisissä tapauksissa jo saman päivänä, ja viimeistään7 päivän sisällä.  Aluehallintovirastot voivat  myös oma-aloitteisesti ottaa tutkittavaksi, onko opiskeluhuolto kokonaisuudessaan hoidettu lain mukaisesti.

Sivistysvaliokunta piti välttämättömänä, että oppilashuollon keskeiset toimijat, koulukuraattorit, koulupsykologit ja kouluterveydenhuollon henkilöstö toimivat kouluissa. On ehdottomam välttämätöntä, että  he ovat kiinteä osa kouluyhteisöä. Käytäntö ei saa johtaa siihen, että esim. psykologin palvelut hoidetaan kouluissa päivystysluonteisina.

(5) Oppilashuollon suunnitelmallisuutta lisätään (siis lisää paperityötä). Jokaisessa koulussa laaditaan opiskeluhuollon toteuttamista, arviointia ja kehittämistä varten oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltosuunnitelma. Laissa ei määritellä, kuka sen laatii.  Opetushallitus antaa määräykset koko opiskeluhuoltosuunnitelman laatimisesta. Laissa säädetään opiskeluhuoltoon liittyvästä dokumentoinnista, rekisterinpidosta ja tietosuojasta sekä  korostetaan oppilaiden ja huoltajien vaikutusmahdollisuuksia opiskeluhuoltoa koskevissa asioissa.

(6) Opetuksen järjestäjä (esim. Espoo) tai useat yhdessä perustaa monialaisen opiskeluhuollon ohjausryhmän, joka vastaa opiskeluhuollon yleisestä suunnittelusta, kehittämisestä, ohjauksesta ja arvioinnista.

(7) Yksittäisen opiskelijan tukemiseksi voidaan  tarvittaessa koota monialainen asiantuntijaryhmä. Tämä tapauskohtaisesti koottava monialainen asiantuntijaryhmä kootaan opiskelijan tai tarvittaessa hänen huoltajansa suostumuksen perusteella.  Tämän  ryhmän jäsenet saavat toisiltaan ja saavat luovuttaa toisilleen sekä opiskeluhuollosta vastaavalle viranomaiselle sellaiset tiedot, jotka ovat välttämättömiä yksilökohtaisen opiskeluhuollon järjestämiseksi ja toteuttamiseksi.

Hallituksen esityksessä luki vielä, että oppilaan yksityiselämän ja luottamuksen suojan turvaamiseksi opiskeluhuollossa eivät hallintopäätöksiä oppilaitoksessa tekevät henkilöt voisi olla jäseninä monialaisessa asiantuntijaryhmässä (siis rehtori ja opettajat), koska  kenkilötietolain (523/1999) 7 §:n käyttötarkoitussidonnaisuutta määrittelevä säännös kieltää opiskelijahuoltoon liittyvien tietojen käyttämisen mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin opiskelijahuoltoon. Sivistysvaliokunnassa määräystä pidettiin ylimitoitettuna:

"Sivistysvaliokunnan saaman asiantuntjaselvityksen mukaan hallituksen esityksen perusteluihin kirjattu verraten yleinen kielto osallistua muuhun opiskelijaa koskevaan päätöksentekoon vaikuttaa varsin ylimitoitetulta eikä sitä siten voida pitää perusteltuna tai ylipäänsä tarpeellisena. Opettaja ja rehtori eivät tule esteellisiksi tekemään oppilasta koskevia hallintopäätöksiä sillä perusteella, että he ovat saaneet oppilasta koskevia tietoja toimiessaan monialaisen asiantuntijaryhmän jäsenenä. Sen sijaan myös opettajaan ja rehtoriin, joka toimii tai on toiminut asiantuntija-ryhmän jäsenenä kohdistuvat edellä todetut tiedon käyttökiellot ja -rajoitukset."

(8) Tuo yksittäisen oppilaan tukemiseksi kootun monialaisen asiantuntijaryhmän asiantuntijat voivat toimia myös opetushenkilöstön tukena koulun työrauhaan, kurinpitoon sekä opetuksen järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvissä hallinnollisissa ja sisällöllisissä kysymyksissä.

(9) Yksilökohtainen oppilashuolto on oppilaalle vapaaehtoista. Oppilaalla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan mahdollisuutta keskustella psykologin tai kuraattorin kanssa. Huoltajalla ei ole oikeutta kieltää alaikäistä käyttämästä opiskeluhuollon palveluja.Vapaaehtoista, yksilökohtaista opiskeluhuoltia koskee luottamuksensuoja.

(10) Sivistyvaliokunnan mukaan opiskelijahuoltolakiin sisällytetyt erityiset yksityisyyden suojaa takaavat säännökset eivät vaikuta perusopetuslain mukaisiin opetuksen järjestäjän oikeuksiin saada opetuksen kannalta välttämättömät tiedot. Valiokunta toivoi sujuvaa yhteistyötä ja viranomaistyön vaatimaa kitkatonta tietojenvaihtoa kunnan muiden toimialojen, kuten nuorisotoimen ja lastensuojelun sekä myös poliisin kanssa.

EDESSÄ on uuden ajattelutavan opettelua. Jatkossa kouluissa on  nykyistä selkeämmin tiedostettava yleiset ja erityiset tietosuojan tasot.  Sosiaali- ja terveydenhuollossa luottamuksen suoja ja tietosuoja ovat olennainen toiminnan onnistumisen edellytys ja sen eettinen perusta. Tämä pätee myös yksilökohtaisessa opiskeluhuollossa, jonka palvelut koostuvat keskeisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tuottamista palveluista.

Sivistysvaliokunnan arvion mukaan hallituksen esityksestä käydyssä keskustelussa on tarpeettoman voimakkaasti painottunut työskentely yksilökohtaisen opiskeluhuollon monialaisessa asiantuntijaryhmässä.

Eräitä pykälätäsmennyksiä: 

Perusopetuslakiin

16a § Tehostettu tuki.
Tehostetun tuen aloittaminen ja järjestäminen käsitellään oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa moniammatillisena yhteistyönä. Näin kyseessä ei ole esityksen tarkoittama oppilashuolto vaan oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa tapahtuva konsultointi.

17 § (Uusi) Erityinen tuki
Ennen erityistä tukea koskevan päätöksen tekemistä opetuksen järjestäjän on kuultava oppilasta ja tämän huoltajaa tai laillista edustajaa siten kuin hallintolain (434/2003) 34 §:ssä säädetään sekä hankittava oppilaan opetuksesta vastaavilta selvitys oppilaan oppimisen etenemisestä ja oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa moniammatillisena yhteistyönä tehty selvitys oppilaan saamasta tehostetusta tuesta ja oppilaan kokonaistilanteesta sekä tehtävä näiden perusteella arvio erityisen tuen tarpeesta (pedagoginen selvitys). Pedagogista selvitystä on tarvittaessa täydennettävä psykologisella tai lääketieteellisellä asiantuntijalausunnolla tai vastaavalla sosiaalisella selvityksellä.

40 § Henkilötietojen salassapito ja käsittely
Sen estämättä, mitä 1 momentissa tai salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään, on oppilaan oppilashuoltotyöhön osallistuvilla oikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä oppilaan opettajalle, rehtorille ja tämän lain mukaisesta opetuksesta ja toiminnasta vastaavalle viranomaiselle oppilaan opetuksen asianmukaisen järjestämisen edellyttämät välttämättömät tiedot.(Uusi)

41 a § (Uusi) Tiedonsiirto teknistä käyttöyhteyttä hyväksikäyttäen
Tässä laissa tarkoitettuihin rekistereihin sisältyviä tietoja voidaan luovuttaa tietoon oikeutetulle teknisen käyttöyhteyden avulla. Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietoja luovuttavan on varmistuttava siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.


Opiskeluhuoltolaki
Opiskeluhuollolla tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa oppilaitosyhteisössä. Opiskeluhuoltoa on sekä perusopetuslaissa tarkoitettu oppilashuolto että lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu opiskelijahuolto. (OhL 3§)

5 §Yksilökohtainen opiskeluhuolto
Yksilökohtaisella opiskeluhuollolla tarkoitetaan tässä laissa yksittäiselle opiskelijalle annettavia:
(1 kohta kuten HE)
2) opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluja;
3) monialaista yksilökohtaista opiskeluhuoltoa; ja
jäljempänä 10 §:ssä tarkoitettuja koulutuksen järjestäjän järjestämiä sosiaali- ja terveyspalveluja. (Uusi)

6 § Opetussuunnitelman mukainen opiskeluhuolto
Opetussuunnitelman mukaisella opiskeluhuollolla tarkoitetaan toimintaa, jonka avulla tuetaan yhteisöllistä ja yksilöllistä hyvinvointia sekä terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön syntymistä, edistetään mielenterveyttä ja ehkäistään syrjäytymistä sekä edistetään oppilaitosyhteisön hyvinvointia. Opetussuunnitelman mukaisen opiskeluhuollon avulla tuetaan oppimista sekä tunnistetaan, lievennetään ja ehkäistään mahdollisimman varhain oppimisen esteitä, oppimisvaikeuksia ja opiskeluun liittyviä muita ongelmia. Opetuksen toteuttamisesta ja oppimisen tukitoimista säädetään tarkemmin koulutusta koskevissa laeissa ja niiden perusteella laadituissa opetussuunnitelmien perusteissa.

13 § Opiskeluhuoltosuunnitelma
(1ja 2 mom. kuten HE)
Opetushallitus antaa opetussuunnitelman perusteissa määräykset opiskeluhuoltosuunnitelman laatimisesta.

14 §
Opiskeluhuoltoryhmät
(1-3 mom. kuten HE)
Yksittäisen opiskelijan tai tietyn opiskelijaryhmän tuen tarpeen selvittämiseen ja opiskeluhuollon palvelujen järjestämiseen liittyvät asiat käsitellään tapauskohtaisesti koottavassa monialaisessa asiantuntijaryhmässä. Asiantuntijaryhmään voidaan nimetä asiantuntijoita jäseneksi vain opiskelijan , tai, ellei hänellä ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, hänen huoltajansa suostumuksella. Asiantuntijaryhmä nimeää keskuudestaan vastuuhenkilön. 

(5 mom. kuten HE)
Edellä 4 momentissa tarkoitetun asiantuntijaryhmän jäsen ei saa käyttää asiantuntijaryhmän jäsenenä saamiaan salassa pidettäviä tietoja muuhun kuin opiskeluhuoltoon liittyvään tehtävään. (Uusi)

16 § Yhteydenotto opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelujen saamiseksi
Jos oppilaitoksen tai opiskeluhuollon työntekijä arvioi, että opiskelijan opiskeluvaikeuksien tai sosiaalisten tai psyykkisten vaikeuksien ehkäisemiseksi taikka poistamiseksi tarvitaan opiskeluhuollon psykologi- tai kuraattoripalveluja, hänen on otettava viipymättä yhteyttä opiskeluhuollon psykologiin tai kuraattoriin yhdessä opiskelijan kanssa ja annettava tiedossaan olevat tuen tarpeen arvioimiseksi tarvittavat tiedot.

18 § Opiskelijan ja hänen laillisen edustajansa asema opiskeluhuollossa
(1 ja 2 mom. kuten HE)
Huoltajalla ei ole oikeutta kieltää alaikäistä käyttämästä opiskeluhuollon palveluja. (Uusi)

19 §Yksittäistä opiskelijaa koskevan opiskeluhuoltoasian käsittely
Asian käsittely yksittäisen opiskelijan tueksi koottavassa monialaisessa asiantuntijaryhmässä perustuu opiskelijan tai, jollei hänellä ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, hänen huoltajansa suostumukseen.

Opiskelijan yksilöidyllä kirjallisella suostumuksella hänen asiansa käsittelyyn voi osallistua (poist.) tarvittavia opiskeluhuollon yhteistyötahoja taikka opiskelijan läheisiä. Jos alaikäisellä tai muutoin vajaavaltaisella ei ikänsä tai kehitystasonsa vuoksi ole edellytyksiä arvioida itsenäisesti asian merkitystä, huoltaja tai muu laillinen edustaja voi antaa siihen suostumuksen hänen sijastaan. 


Ns. työrauhapaketti muuttaa koulun kurinpitokeinovalikkoa

OAJ:lla oli varsin merkittävä osuus siinä, että hallitus ryhtyi toimiin ja päivitti koulun käytettävissä olevaa kurinpitokeinovalikkoa.Vuosien kiivailujenkin jälkeen eduskunta hyväksyi lakimuutokset joulukuussa-kuin salaa.

Uudet säännöt  astuvat voimaan heti tammikuussa.  Opettajien edelly-tetään osaavan toimia lain mukaan, vaikka moni käytännön asia on vielä ratkaisematta.

Ennen Wanhaan
TÄHÄN asti koulussa on pidetty kuria seuraavilla keinoilla (Perusopetuslaki 1998; 36 §13.6.2003/477)

Oppilas, joka häiritsee opetusta tai muuten rikkoo koulun järjestystä taikka menettelee vilpillisesti, voidaan määrätä (1) jälki-istuntoon enintään kahdeksi tunniksi tai hänelle voidaan antaa (2) kirjallinen varoitus. Jos rikkomus on vakava tai jos oppilas jatkaa edellä tarkoitettua epäasiallista käyttäytymistä jälki-istunnon tai kirjallisen varoituksen saatuaan, oppilas voidaan (3) erottaa enintään kolmeksi kuukaudeksi. Kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen ovat kurinpitorangaistuksia.

Opetusta häiritsevä oppilas voidaan (4) määrätä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan, taikka koulun järjestämästä tilaisuudesta.

(5) Oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan evätä enintään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan taikka koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi taikka opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi.

(6) Kotitehtävänsä laiminlyönyt oppilas voidaan määrätä työpäivän päätyttyä enintään tunniksi kerrallaan valvonnan alaisena suorittamaan tehtäviään.

Tammikuusta alkaen
NYT on opeteltava toimimaan hieman toisin. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen siten, että otetaan huomioon sivistysvaliokunnan huomautukset. Näin kerrotaan ministeriön sivuilla. Muutokset edellyttävät ja niistä myös henkii oppilasta kunnioittava ammatillinen toiminta.Valiokunnan mielestä ehdotetuilla säännöksillä on myös ennaltaehkäisevä vaikutus, ja ne lisäävät oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta. Osallistumiseen liittyvät muutokset osaltaan vahvistavat koulujen ja oppilaitosten työrauhaa sekä demokratiakasvatusta. Kurinpidon keinovalikkoa on laajennettu. Uusia keinoja ovat nyt:

(1) Kasvatuskeskustelu, joka on uusi kasvatuksellinen keino puuttua oppilaan häiritsevään tai epäasialliseen käyttäytymiseen. Kasvatuskeskustelusta tulee ensisijainen keino puuttua rakentavasti oppilaan moitittavaan käyttäytymiseen. Sillä haetaan myös kustannussäästöjä. Kasvatuskeskustelu voidaan järjestää kerralla tai useammassa osassa koulupäivän aikana tai sen ulkopuolella.
Kasvatuskeskustelussa yksilöidään toimenpiteeseen johtanut teko tai laiminlyönti yhdessä oppilaan kanssa ja tarvittaessa selvitetään laajemmin käyttäytymisen syyt ja seuraukset sekä keinot koulussa käyttäytymisen ja oppilaan hyvinvoinnin parantamiseksi. Kasvatuskeskusteluun määrää koulun opettaja tai rehtori. Kasvatuskeskustelu tulee kirjata ja siitä tulee ilmoittaa oppilaan huoltajille. Huoltajalle tulee varata mahdollisuus osallistua kasvatuskeskusteluun tai osaan siitä, jos se 2 momentissa esitetty huomioon ottaen katsotaan tarpeelliseksi.
* Tarvitaan uusi lomake

(2) Kasvatuksellisista syistä varmuudella tiedossa oleva tekijä voitaisiin määrätä puhdistamaan tai uudelleen järjestämään tahallaan tai huolimattomuuttaan likaamansa tai epäjärjestykseen saattamansa koulun omaisuus tai tila. Tehtävä tulee suorittaa valvotusti eikä se saa muodostua oppilaan ikä ja kehitystaso huomioon ottaen oppilaalle vaaralliseksi tai raskaaksi eikä sen suorittaminen saa kestää enempää kuin kaksi tuntia. Oppilas ei voi tehtävän suorittamisen vuoksi jäädä pois opetuksesta. Mikäli tehtävä suoritetaan oppilaan työpäivän ulkopuolella, siitä tulee ilmoittaa oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Tehtävän suorittaminen tulee ottaa huomioon päätettäessä tämän lain mukaisista kurinpidollisista toimenpiteistä.
* Tarvitaan uusi lomake.

(3) Suorittamattomista jälki-istunnoista  tehdään merkintä lukuvuositodistuksiin. Opetushallituksen tulee ryhtyä muutoksen tekemistä koskeviin toimenpiteisiin.

(4) Matkapuhelinten tai mobiililaitteiden käytöstä tai auki pitämisestä oppituntien/koulupäivän aikana määrätään  järjestyssäännöissä että nämä laitteet tulisi pitää suljettuina ellei niitä käytetä välinenä oppitunnin aikana opetettavan aineen opetuksessa/oppimisessa.  Opetushallitus ryhtyy valmistelemaan ohjeellista järjestyssääntömallia kuntia varten.

(5) Koululle tulee oikeus henkilöntarkastuksiin. "Koulun opettajalla ja rehtorilla on työpäivän aikana oikeus tarkastaa oppilaan mukana olevat tavarat, oppilaan hallinnassa olevat koulun säilytystilat ja päällisin puolin hänen vaatteensa, sellaisen 29 §:n 2 momentissa tarkoitetun kielletyn esineen tai aineen haltuun ottamiseksi, jolla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta, jos tällaisen esineen tai aineen hallussa pito on ilmeistä ja oppilas pyynnöstä huolimatta kieltäytyy niitä luovuttamasta tai ei luotettavasti osoita, ettei hänen hallussaan niitä ole."

Oppilaalle tulee ennen tarkastusta ilmoittaa tarkastuksen syy. Tarkastajan tulee olla oppilaan kanssa samaa sukupuolta. Tarkastuksessa tulee olla läsnä tarkastajan lisäksi toinen täysi-ikäinen koulun henkilökuntaan kuuluva. Oppilaan pyynnöstä tarkastuksessa tulee olla läsnä hänen valitsemansa koulun henkilökuntaan kuuluva, jos tämä on saapuvilla. Edellä 3 momentissa säädetystä tarkastuksen suorittamistavasta voidaan kuitenkin poiketa, jos se on asian kiireellinen luonne huomioon ottaen turvallisuuden kannalta ehdottoman välttämätöntä.

Edellä tarkoitetut toimenpiteet on toteutettava mahdollisimman turvallisesti. Toimenpiteillä ei saa puuttua oppilaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja yksityisyyteen enempää kuin on välttämätöntä opiskelurauhan ja turvallisuuden varmistamiseksi. Oppilaan tarkastuksessa on noudatettava olosuhteiden edellyttämää hienotunteisuutta. Toimenpiteiden käyttö tulee kouluissa suunnitella ja ohjeistaa. Oppilaan tarkastaminen tulee kirjata. Toimenpiteistä on ilmoitettava oppilaan huoltajille mahdollisimman

(6) Koululle tulee oikeus  ottaa haltuun esineitä tai aineita oppilaalta. Esineiden ja aineiden haltuun ottamisessa  on noudatettava olosuhteiden edellyttämää hienotunteisuutta. Toimenpiteiden käyttö tulee kouluissa suunnitella ja ohjeistaa. Esineiden ja aineiden haltuun ottaminen tulee kirjata. Toimenpiteistä on ilmoitettava oppilaan huoltajille mahdollisimman

Edellä tarkoitetut toimenpiteet on toteutettava mahdollisimman turvallisesti. Toimenpiteillä ei saa puuttua oppilaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja yksityisyyteen enempää kuin on välttämätöntä opiskelurauhan ja turvallisuuden varmistamiseksi.
* Tarvitaan siis koulukohtaiset ohjeet.

Haltuun otettujen esineiden luovuttaminen ja hävittäminen. Opettajan tai rehtorin 36 d §:n perusteella haltuun ottama häirintään käytetty esine tai aine tulee luovuttaa oppilaalle oppitunnin tai koulun tilaisuuden päättymisen jälkeen. Jos on todennäköistä, että häirintä oppitunnin jälkeen jatkuu, häirintään käytetty esine tai aine tulee luovuttaa oppilaalle viimeistään työpäivän päättyessä.

Kielletyt esineet ja aineet luovutetaan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Esineet ja aineet tulee kuitenkin luovuttaa poliisille tai muulle laissa säädetylle viranomaiselle, jos oppilaalla, tämän huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei lain mukaan ole oikeutta pitää niitä hallussaan.

Ennen luovuttamista esine tai aine tulee säilyttää huolellisesti. Esineiden ja aineiden luovutus tulee järjestää mahdollisimman pian haltuunotosta. Haltuun otetut huumausaineet, ampuma-aseet, aseen osat, patruunat, ammukset ja kaasusumuttimet sekä räjähteet tulee luovuttaa poliisille välittömästi.
Jos huoltaja ei kolmen kuukauden kuluessa haltuunottoa koskevasta ilmoituksesta nouda esinettä tai ainetta, se voidaan todisteellisesti hävittää. Esineiden ja aineiden hävittäminen ja luovuttaminen tulee kirjata.
* Tarvitaan siis ohjeet kirjaamisesta.

(7) Koululle tulee käyttää voimakeinoja. "Jos haltuun otettavaa (poist.) esinettä tai ainetta hallussaan pitävä oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää haltuun ottamisen, rehtorilla tai koulun opettajalla on oikeus käyttää sellaisia esineen tai aineen haltuun ottamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Oikeus käyttää voimakeinoja koskee vain oppilaan omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavia esineitä tai aineita sekä esineitä tai aineita, joita käytetään oppimisen tai opetuksen häiritsemiseen. 


Voimakeinojen käyttöön turvautuneen opettajan tai rehtorin tulee antaa kirjallinen selvitys tapahtuneesta opetuksen järjestäjälle.Toimenpiteistä on ilmoitettava oppilaan huoltajille mahdollisimman.

UUTTA on, että jälki-istunnossa voidaan teettää kirjallisia tai suullisia tehtäviä tai harjoituksia, joiden tulee olla kasvatusta, opetusta ja kehitystä tukevia, oikeassa suhteessa oppilaan tekoon tai laiminlyöntiin sekä ikä ja kehitystaso huomioon ottaen oppilaalle sopivia. Jälki-istunto ei saa olla työrangaistus.  Oppilas voidaan myös velvoittaa istumaan hiljaa jälki-istunnon ajan. 
Jälki-istuntoa ei voida järjestää siten, että oppilas joutuisi sen seurauksena jäämään pois opetussuunnitelman tai muun koulun toimintaa koskevan suunnitelman mukaisesta opetuksesta.

Määräaikaisesta erottamisesta päättää opetuksen järjestäjän asianomainen monijäseninen toimielin. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen edustuksesta käsiteltäessä oppivelvollisen lapsen koulusta erottamista koskevaa asiaa säädetään lastensuojelulain 24 §:n 2 momentissa.

Kirjallisen varoituksen antamisesta voi opetuksen järjestäjän niin päättäessä päättää myös koulun rehtori.

Selkeyden vuoksi perusopetuslakiin lisättiin oppilaan  velvollisuuksien osalta viittaus vahingonkorvauslakiin.Vahingoista tulee ilmoittaa oppilaan huoltajalle tai tämän muulle lailliselle edustajalle.
* Tarvitaan ohjeet, miten ilmoitus tehdään.

Opetuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että oppilaalle, jolle on määrätty 36 §:n 1 momentissa tarkoitettu kurinpitorangaistus (siis kirjallinen varoitus tai erottaminen)  tai jolta opetus on evätty jäljellä olevan työpäivän ajaksi  järjestetään tarvittava oppilashuolto. Oppilasta ei saa jättää  tuolloin ilman valvontaa.

RANGAISTUSTEN lisäksi työrauhaa halutaan vahvistaa myönteisillä keinoilla.  Näitä ovat:
- Perusopetuslakia muutetaan siten, että jokaisessa peruskoulussa olisi oppilaskunta. Myös oppilaskuntien tehtävistä säädettäisiin entistä täsmällisemmin.
- Oppilaiden oikeutta sekä samalla opetuksen ja koulutuksen järjestäjien velvollisuutta kehittää osallisuutta tarkennettaan perusopetuksessa koulun työrauhaa parantavien suunnitelmien ja koulun järjestyssäännön osalta. Oppilaskunnat otetaan mukaan kehittämään järjestyssääntöjä.
- Opetuksen ärjestäjien tulee järjestää toimintansa siten, että oppilaiden ja opiskelijoiden oikeus vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin toteutuisi myös laajemmin kuin pelkästään oppilaskuntien kautta. Nuoret on otettava mukaan pohtimaan minkälainen on turvallinen oppilaitos, ja miten turvallisuutta voitaisiin sosiaalisesti luoda heidän oppilaitoksessaan.
- Oppilaiden osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia vahvistetaan myös ottamalla vanhemmat ja huoltajat mukaan toimintaan entistä paremmin

Ks. http://www.docimages.org/clients/oaj/video/id2/

Tavoitteisuuden mahdollisuuksista yläkoulussa

TÄMÄN sunnuntain aivojen aamujumppanani oli pohtia tavoitteisuuden mahdollisuuksia yläkoulun todellisuudessa. Hain aineksia yhdestä tämän vuoden mielenkiintoisimmasta julkaisusta  (Hoikkala, T ja Paju. P. (2013). Apina pulpetissa - Ysiluokan yhteisöllisyys.  Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 139. Gaudeamus  ja Nuorisotutkimusverkosto).

Tutkijapari Hoikkala ja Paju viettivät yhden lukuvuoden yläkoulun yhdeksännellä luokalla. Kirja kertoo, mitä he näkivät, kuulivat ja kokivat. Osallistumisen ja tarkkailun ohella he haastattelivat oppilaita, opettajia ja vanhempia. Tommi Hoikkala on Nuorisotutkimusverkoston tutkimusprofessori sekä  sosiologian ja taidekasvatuksen dosentti. Petri Paju on yhteiskuntatieteiden tohtori ja tutkijana Lastensuojelun Keskusliitossa.

Tarkasti ottaen en hakenut aineksia 1.  itse kirjasta, vaan sitä mediassa käydystä keskustelusta. Itse kirja on vielä lukematta. Tarkasti ottaen 2. Hain aineksia myös kirjan toisen kirjoittaja Petri Pajun väitöskirjasta vuodelta 2011 (Paju, P. Koulua on käytävä. Etnografinen tutkimus koululuokasta sosiaalisena tilana. Nuorisotutkimus-verkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 115.


POIMIN ensin esiin herkullisia ajatuksia käydystä keskustelusta ja lopuksi pohdin, miten yläkoulusta välittyvä kuva istuu tavoitteeseen lisätä oppilaiden tavoitteisuutta (siis opetussuunnitelman mukaista ajattelua ja toimintaa).

Herkullisia ajatuksia

Nykyteinit
- Teinit eivät ole lapsia eivätkä aikuisia. Fiksulta ja kypsältä tuntuva teini saattaa seuraavassa hetkessä käyttäytyä epäasiallisesti ja kiukutella kuin pikkulapsi.
- Nuoret eivät kilpaile siitä, kenellä on hienoimmat merkkivaatteet ja puhelimet. Väljä ja rento huppari symboloi tasaveroisuutta.


- Nuoret eivät viihdy koulussa. Pahat kielet kertovat, että Suomessa tehdään huippuja väkipakolla.
- Uusi Minä minä minä -sukupolvi ei ole kauhean kielteinen ilmiö. Tämän päivän nuorilla ei ole enää siteitä, jotka pitävät yksilöä osana yhteisöä (esim. työ). Pärjätäkseksi menestyäksesi sinulla pitää olla taidot itsesi brändäämiseksi.
- Nuorten työeetos on muuttunut. Aikaisemmin se oli  velvollisuus. Eettinen kansalaisen normi oli työ. Siihen ei  laadattu sisällöllistä vaatimusta. Alistuttiin.  Uusi sukupolvii  vaatii viihtyvyyttä, kokee antavansa jotain. He ovat aika vaativaa jengiä. He vaativat työehtoja ja hyvää esimiestyötä. Mutta he myös kokevat rankemman ympäristön  ja tulevaisuuden. Nämä lapset joutuvat ottamaan ympäristöhaasteet vastaan.

Muuttunut ja ei niin muuttunut koulu
- Kun  vertaa nykykoulua omaan kouluaikaansa 1980-luvulla, suurin muutos on tapahtunut teknologiassa. Se on ottanut merkittävän roolin yhdeksäsluokkalaisten elämässä ja myös koulussa käytettävä teknologia on harpannut eteenpäin.
-  Mutta jos teknologialla tarkoitetaan koko systeemiä, joilla koululaisjoukkoa hallitaan: ajan ja tilan käyttöä,  se on muuttunut kaikkein vähiten. Viittaamiset, läksyt, se, miten aika ja tila koulusysteemissä jakautuu, on  muuttunut hämmästyttävän vähän.
- Tunneilla usein lentävät vitsit ja viivottimella ammutut kuminpalat, niillä kuiskaillaan ja näprätään puhelimilla, mutta pääasiassa opiskellaan – niin kuin tutkijoiden omassa lapsuudessakin.

 Koululaiset eivät ole kauhukakaroita; julkisuus kiinnittää huomion pieneen vähemmistöön.
- Perusmuoto on ennallaan: insitituutio kokoaa lapset ikäryhmittäin.Toimitaan luokissa. Luokka  on opettajan yksityisalue, jossa taitava ainedidaktikko vetää shownsa. Aineet. ainekeskeisyys. Opettajan  auktoriteetti- valta - edelleen olemassa.
- Koulurakennnus  määrää toimintaa.

Virallisen ja epävirallisen koulun jännite
- Koulussa erilaiset sosiaaliset arvostukset limittyvät. Kokeissa on pärjättävä, kavereita löydyttävä ja silmätikuksi joutumista vältettävä. Ristiaallokossa vertaisryhmät korostuvat.
- On olemassa virallinen ja epävirallinen koulu; Koulussa on kaksi maailmaa: aikuisten virallinen, lukujärjestykseen kirjattu, ja nuorten keskinäinen, piiloon jäävä  maailma.

- Kouluissa on kaksi oppimäärää, laitoksen ja nuorten. Nuorten oma oppimäärä koostuu toisten kohtelemisesta, oman aseman löytämisestä ja ryhmässä toimimisen opettelusta.
- Virallinen koulu arvioi oppilaat arvosanoin ja määrittää, mitä koulussa opetetaan. Koulun virallinen tehtävä perustuu yksilöllisten kykyjen ja taitojen arviointiin.
- Epävirallinen koulu ei suosi yksin oloa. Pelottavin asia on yksinäisyys.
- Kun yksi luokan kouluorientoituneista pojista alkoi seurustella, suhteesta tuli koko luokan yhteistä omaisuutta. Hänen seurusteluaan puitiin dominoivan ryhmän tyttöjen keskuudessa. Hänelle huudeltiin oppituntien aikana. Jos viikonloppuna oli tapahtunut jotain ja juoru tuli, asia nostettiin esille. Luokka on näyttämö, jossa näitä draamoja käydään. Tyttöjen fyysinen kehittyneisyys suhteessa poikiin näkyi kiusoitteluna ja naureskeluna. Tyttöjen ja poikien välillä oli eroottissävyistä peliä, joka lähti tyttöjen puolelta.
- Epävirallisella koululla näyttää olevan kyky saada osa oppilaista unohtamaan viimeisen peruskouluvuoden tärkeys.
- Virallisen opetussuunnitelman rinnalla ja sisällä kulkevat epävirallisen opetussuunnitelman kehät. Ne, jotka oppilaat itse rakentavat.
- Jokaisen oppilaan onkin kohdattava ja omalta osaltaan ratkaistava koulun keskeinen jännite yksilöllisen arvioinnin ja yksinjäämisen pelon välillä.
- ”Hiljaisten ja kilttien oppilaiden ikävä velvollisuus ja asema –– on olla kuin eristeainetta, jolla häiriöihin taipuvaiset pidetään kaukana toisistaan.”
- Koululaisten röökipaikka oli uistossa, ja kaikki tiesivät, missä se oli. Ei sinne opettajat kovin usein osuneet, vaikka he tiesivät missä se on. Oli ikään kuin sanaton sopimus, ettei sinne mennä.

Luokka sosiaalisena tilana
- Yläasteen ryhmäkuviot ovat väkeviä. Luokassa on valtakuvioita;  ryhmä on voimakenttä hyvässä ja pahassa- jollet ole kaveruuskuvioissa mukana.
- Koululuokassa kaikki jollain tasolla tuntevat toisensa, mutta saattavat viettää samoissa tiloissa vuosia puhumatta kertaakaan keskenään
- Kokeiluokassa luokan sisäiset jaot ja ryhmittymät sekä näiden keskinäinen tasapaino piirtyivät esille tarkasti: on viihdelinjalaiset ja opiskelulinjalaiset, yyberjengi, hikkeryhmä, pölisijät ja ryhmärämä II.
- Valtaa luokassa pitivät ne, jotka olivat rauhattomia ja melusivat tunneilla. He olivat niin sanottuja koviksia. Koeluokkassa dominoivan ryhmän jäsenistä viisi oli tyttöjä ja kaksi poikia. Tätä porukkaa lukuun ottamatta ihmiset viettivät aikansa saman sukupuolen kanssa.
- Tarkastellun koululuokan oppilaat jakaantuivat sen mukaan, millaista etäisyyttä he  pitivät viralliseen kouluun. Ne, jotka pitivät pitkää etäisyyttä viralliseen kouluun, eivät arvostaneet yleensä koulua. He kuitenkin arvostivat juuri omaa kouluaan kavereiden tapaamispaikkana. Toisaalta ne, joiden etäisyys viralliseen kouluun oli lyhyt, arvostivat koulua yleensä, mutteivät välttämättä juuri omaa kouluaan.


- Luokan sisällä on  valtarakenteita ja klikkejä. Valta on koviksilla, hikkejä ei arvosteta.
- Miten olla cool ja samalla hyvä koulussa? Täytyy olla sellaista kulttuurista pääomaa, joka on hyvää valuuttaa myös siellä rymyryhmässä. Silloin korostuu nämä katukulttuuriset jutut: kännikokeilut, tupakanpoltto, koulukriittisyys, seksikokeilut. Sä et ole cool, jos olet kiinnostunut pelkästään historiasta tai matematiikasta.
- Koululuokka on sellainen avokonttori, että pelkkä esillä ja tarkkailtavana olo on omiaan lisäämään stressiä. Nuoret tarkkailevat herkeämättä itseään ja toisiaan sekä keräävät tietoa, luuloja ja mielipiteitä itsestään.
- Luokka  tarjoaa tytöille ja pojille erilaiset mahdollisuudet toimia ja liittyä ryhmiin ratkoen samalla yksinjäämisen uhkaa. Pojille on tarjolla hyvin kapea roolitarjotin: Nykyään rooleja on kategorisesti kaksi;  Joko olet hikke, tai sitten et ole.
- Poikien ja tyttöjen tavoissa toimia ryhmässä on myös paljon yhteistä: kiintymyksen, kilpailun ja väkivallan puheet sekä teot hakevat tasapainoa hyvin yhdenmukaisella tavalla.

Oppilaiden hyväksynnän tarve on kasvanut
- Koululuokka on erityinen, tiivis ryhmä; se kootaan hallinnollisesti määräajaksi ja sen jäseniä kuulematta
- Koulu unohtaa kaveruuden.
- Ryhmän merkitystä nuorelle tai oppilaalle on vaikea yliarvioida. Koulu on paikka, jossa ei ole hyvä olla yksin. Oppilaan asema ryhmässä vaikutti todella paljon koulussa viihtymiseen. Oppilaan hyvinvoinnin peruskysymys on, minkälaisena kelpaan ryhmään, johon itse haluan kuulua. Musertavinta oppilaalle on, ellei hän pääse mihinkään haluamaansa ryhmään. "Parempi olla porukassa väärässä paikassa kuin yksin oikeassa paikassa"


- Oppilas saattaa kohdata kaksoisdilemman: miten olen samaan aikaan cool ja saan kuitenkin hyviä numeroita. He saattavat ratkaista sen sillä tavalla, että kertovat, ettei heidän tarvitse lukea toisin kuin joidenkin muiden.
- Sellaisetkin oppilaat, jotka olivat hyviä koulussa, saattoivat meluta tunneilla ja tehdä itsestään numeron, jotta kelpaisivat luokan koviksille.
- Koskenniemi (1952):  ”Oppilaiden välillä vallitsevat toveruus- ja ystävyyssuhteet saattavat vaikuttaa syvemmälle ja merkitä enemmän kuin konsanaan opettaja–oppilas-yhteistyö. –– Opettaja, joka todetessaan kahden vierekkäin istuvan oppilaan välillä ystävyyden ilmauksia, kiirehtii muuttamaan istumajärjestystä siten, että nuo oppilaat joutuvat toistensa ulottumattomiin, ei useinkaan tule ajatelleeksi, että toveruus ja ystävyys ovat voimanlähteitä, joita voidaan käyttää myös kasvatusta tukemaan.” Kärjistetysti voisi sanoa, että nykykasvatustiede on hukannut Koskenniemen perinnön. Se on todella sääli. Ehkä siinä aineopettajilta on kadonnut kyky nähdä hienosyisiä ryhmän vertaistoiminnan ulottuvuuksia.

Opettajasta
-  Opettaja, joka ei pelkästään jankuta oman aineensa tärkeyttä, vaan kertoo myös elämästään ja opettaa kertomusten kautta ainettaan, saa oppilaat helpommin mukaan.
- Asioihin voidaan vaikuttaa. Omalla asenteellaan opettaja voi joko kannustaa tai vahvistaa mallia: menestyjät ja luuserit.
- Jokin luokka saattoi olla yhden opettajan edessä kauhea, toisen edessä ihana.
- Kuria pitävää opettajaa oppilaat kyllä arvostavat, ja tietoakin saa kaataa ämpärillä, kunhan tekee sen miellyttävästi ja uskottavasti.
- Tupakointi liittyy nuorten tarpeeseen kokeilla rajojaan ja olla vähän vanhempia kuin ovat. Parhaiten murrosikäisten oppilaiden kanssa pärjäävät ne opettajat, jotka näkevät teinissä lapsen. Niillä opettajilla, jotka sietävät sitä lapsellisuutta, menee hyvin.

Ja vielä koontana kehittämisideoita

1. Yläkouluille pysyvät luokanopettajat aineenopettajien oheen.
- Yläkouluun tarvittaisiin enemmän luokanopettajien osaamista. Ala-asteella luokanopettajalla on silmää ryhmädynaamisille asioille, kun yksi ja sama opettaja on kiinni oppilaiden arjessa. Sitten kun mennään yläasteelle, opettajia on lähes yhtä monta kuin opetettavia aineita ja oppilaat hajaantuvat niin, ettei kukaan hallitse koko yhteisöä. Samaan aikaan myös vanhemmat menettävät kosketuksen kouluun.

– Yhdeksäs luokka on nuorten aikuistumisen saranavuosi. Silloin nuoret kaipaavat erityisen paljon aikuispalautetta, ohjeita, kannustusta ja taputusta, joka menee aineosaamisen yli.

- Yläkoulun opettajat vaihtavat luokkahuonetta lennosta, eivätkä saa pysyvää kosketusta koululaisiin. Opettajat ovat opetusrakenteen vankeja, eikä heitä tutkijan mielestä voi syyttää ryhmädynamiikan sivuuttamisesta.

-  Luokanopettajan rakenteellista osaamista tarvitaan: kokonaisvaltainen hahmo, osaa lukea yksilöä osana ryhmää, tuntee lapsen elämäntilannetta, seuraa vuodesta toiseen oppilaita. Tietää, mitä kotona tapahtuu. vrt. ainesdaktikko, joka  kiitää kohti seuraava skeneä.

2. koulutusta ryhmäilmiöihin ja vuorovaikutussuhteisiin
- Opetustehtävässä unohdetaan helposti ihmisenä olemisen vaikeudet. Nuoret eivät ole koulussa pelkkiä oppilaita, vaan heillä on omat huolet, murheet ja ilot sekä koti- ja kaveruuspaineet mukanaan. Opettajan tulee osata puhutella oppilaita ymmärtäen.
- Muodostuisiko oppiminen helpommaksi, jos vuorovaikutussuhteet toimisivat paremmin? Kouluun kaivataan enemmän perusihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojen opetusta sekä ryhmässä toimimisen ja konfliktien ratkomistaitojen hiomista.
- Opettajat tarvitsevat uusia keinoja kohdatakseen oppilaansa ryhmänä.  Opettajilta puuttuu työkaluja ryhmien käsittelyyn ja nuorten tukemiseen.
- Lisätään opettajakoulutukseen työkaluja ryhmien tunnistamiseen ja käsittelyyn.

3. aikaa!
 - Voisiko koulu olla enemmän paikka, jossa kasvatetaan ihmisiä ja jossa opetussuunnitelmat eivät olisi niin tiukkaan pakattuja.

4. Ei instant-ratkaisuja
- Nuoria ei auteta lyhyen aikavälin politiikalla.
- Koulun itsensä on muututtava
- Avataan koulut uudelle toiminnalle: ovet auki iltaisin.
- Pehmitetään kuudennen ja seitsemännen luokan välistä nivelvaihetta.
- Erilaiset oppijat paremmin huomioon.
- Koko maailma on muuttunut. Teknologia on muuttanut maailmaa, johon koulu nuorta valmistaa. Nuoren on aina vain hankalampi saada jalkaansa työmarkkinoiden oven väliin. Tietotekonologisessa yhteiskunnassa, nuoret eivät pääsee työprosesseihin kiinni, eivätkä saa pysyvää paikkaa yhteiskunnassa. Tutkinnot ovat pääsylippuina työmarkkinoille. Nuoret säilötään koulutusinstituutioihin.  Koulutus venyy. Lapsuus ja nuoruus on (liian) pitkä uimakouluaihe. Kaikki eivät jaksa odottaa omaa vuoroa.
Aikaisemmin oli paljon  hanttiduunia; töitä sai kun oli asenteet  kohdallaan.
- Komitea pohtimaan ja ottamaan tutkimustoiminta hanskaan.

Pohdintaa tavoitteisuuden mahdollisuuksista 
HILJAISEKSI vetää. Vaikka Hoikkalan ja Pajun havainnot eivät aivan uusia olekaan. Amerikkalainen Philp Jackson kirjoitti samansuuntaisesti jo vuonna 1968,  että oppilaiden on menestyttävä kahden yleisön edessä: heidän on oltava yhtä aikaa hyvä opiskelija ja ”hyvä jätkä”.

(Jackson , Philip W. (1968) Life in Classrooms New York-Chicago-San Francisco-Atlanta- Dallas-Toronto- Montreal-London: Holt, Rinehart and Winston, Inc.)

NIINIKÄÄN Ziehe (teoksessaan Ziehe, Thomas. 1991. Uusi nuoriso. Epätavanomaisen oppimisen puolustus. Tampere: Vastapaino) kuvasi 22 vuotta sitten, kuinka koulu on menettämässä auransa. "Koulun tilanteet eivät milloinkaan ole itsestään selvästi sellaisia, että osanottajat ryhmittyisivät niissä oppisisältöjen ympärille. Sisältö muodostaa oikemmin taustan, jota vasten on käynnissä aivan muita prosesseja,"

MUTTA jos hieman liioittelen heidän tulkintaansa, niin uutta on,  kuinka teknologistuva maailma on hylännyt nuorensa. Se säilöö heidät koulutukseen "pidennettyyn uimakouluun" (vrt. Adler-Karlsson).

Koulusta, jota ei koeta merkitykselliseksi, muodostuu epävirallisen oppimäärän suorituspaikka. Tuossa oppimäärässä on oltava kovis. Vaatimus olla hyvä jätkä on selättämässä voimalla halua olla hyvä opiskelija, ainakin niin kauan, kuin luokissa viihdelinjalaisilla on valta luokan muihin oppilaisiin.

TULKITSEN asiaa niin, että ponnistelut  tavoitteisuuden lisäämiseksi  on aloitettava jo paljon ennen ysiluokkaa. Yhtenä valona voisi olla Joycen idea:  opettaminen on prosessi, jossa rakennetaan oppimisyhteisö, jonka jäsenet käyttävät taitojaan oppimiseen.   Koulu ja luokkahuone olisivat  tuolloin kokoontumispaikkoja näille oppimisyhteisöille,  joiden tarkoitus on tutkia maailmaa ja oppia suunnistamaan siinä tuloksellisesti!  (Joyce , B , M. Weil ja  B. Showers. 1992 . Models of Teaching. 4th ed. London: Prentice-Hall).

Nyt on päässä enemmän kysymyksiä kuin  vastauksia.  Mutta kyllä keinovalikkokin on- siitä myöhemmin.