 |
Soukan koulussa on mielenkiintoisella tavalla otettu huomioon idea
siitä, että stressiin ja vireyteen voidaan vaikuttaa tiloilla, niiden väreillä
ja äänimaisemalla. Seminaarilaiset kiersivät puolisen tuntia talon tiloissa. |
EILEN iltapäivällä puolen sataa espoolaista opetuksen ja koulurakentamisen asiantuntijaa oli koolla Soukan koulussa kuulemassa ajatuksia tilojen merkitykselle sille, että opetusta voidaan toteuttaa niin, että se vastaa paremmin uudenlaista tapaa ajatella oppiminen (Tulipa pitkä virke!).
Meitä oli Aurorasta iso joukko oman rakennushankkeemme opettajien suunnitteluryhmästä: minä,
Raija, Sirja, Sirpa ja
Uma.
SEMINAARIN perusviesti oli: Jos halutaan, että koulujen tietokäytänteet (tavat, joilla tietoa syntyy: joko opettaja jakaa, tai tieto luodaan yhdessä) muuttuvat, myös tilaratkaisujen tulisi muuttua dialogisemmiksi. Tästä hyvänä esimerkkinä näytettiin Helsingin yliopiston Siltavuorenpenkereen uudentyyppistä luentotilaa.
Opetustoimenjohtaja
Kaisu Toivasen sanoin: Tulevaisuuden oppimisympäristöjen tulisi olla turvallisia, terveellisiä ja oppimaan innostavia. Harmi, että useimmiten koulurakentamisessa kuitenkin edetään perinteisten ratkaisujen ehdoilla.
SOUKASSA oli kuitenkin tehty joitain uusia, tosi fiksuja ratkaisuja. Kouluun on rakennettu erityisiä stress-free-tiloja (kirjasto, opettajainhuone, opettajien lepohuone ja yksi luokkatila). Kokemukset niistä olivat kuulema tosi hyviä. Sen verran dinosaurus olen, että monet näiden tilojen rakentamisen taustafilosofian uskomukseet jäivät minulle valitettavasti ufoiksi. Esim. ajatukset "vireystilavyöhykkeistä" ja siitä, että koulun tilojen vaikutusta oppilaiden vireystilaan voitaisin/kannataisi vaihdella päivän mittaan.
Kuulimme myös kahden opiskelijan opinnäytetöiden tuloksia. He olivat tutkineet innovatiiviseksi tunnettujen koulujen opettajien näkemyksiä koulutiloista ja eräistä käytenteistä. Mukavaa, että tällaisia teemoja tutkitaan. Päivän viimeistä alustusta tilakokemuksen mittaamisesta en ehtinyt kuunnella. Muut kiireet veivät toisaalle.
SE näissä uuden oppimisen seminaareissa jaksaa ihmetyttää, että ne toteutetaan lähes aina vanhan oppimisen mallin mukaan: Muutama puhuu edestä ja muut ottavat vastaan :-)
Tulevaisuuden opetusmenetelmät
 |
Kirsi Lonka. Kuva aihio on lainatti Helsingin yliopiston
sivuilta ja sitä on muokattu Camera+-appsilla. |
SEMINAARIN jykevin anti tuli heti seminaarin aluksi psykologian professori
Kirsti Longalta. Miniluennon otsikkona oli kiehtovasti
"Kuinka luodaan mielekästä oppimista, motivaatiota ja hyvinvointia". Otsikko oli huima. Ehkä monista teknisistä vastoinkäymisistöä johtuen esityksen punainen lanka jäi paikoin haastavasti oman oivaltamisen varaan. Luennoitsijan esitystapa oli kuitenkin tosi iloinen ja raikas.
Puolen tunnin diailotulituksesta poimin seuraavia helmiä:
- Tavallisesti luennolla opettaja on aktiivinen, ja opiskelijalle jää vain passiivinen rooli. Tilannetta hallitsee "oikeassa olemisen kultuuri"
- Lonka on pohtinut, millaista oppimista tuossa asetelmassa (tietokäytänteessä) voi tapahtua
- Periaatteessa opiskelijan kokemukset voi jakaa kahdelle ulottuvuudelle: (1) Kuinka haastava sisältö on ja (2) Kokeeko opiskelija oppivansa.
Tästä syntyy mielenkiintoinen nelikenttä. Sen opetus on: oppimistilanteen tulisi olla yhtä aikaa haastava ja samalla opiskelijoiden tulisi saada kokemuksia oppivansa. Samalla oikeassa olemisen kulttuurista tulisi siirtyä yhdessä kysymisen ja vastaamiseen kulttuuriin, jossa opettaja kirjaa ja jäsentää opiskelijoden ajatuksia.
Longan johdolla oli myös selvitetty opiskelijoiden kokemuksia neljässä eri tilassa: luento, kahvila, kirjasto ja pienryhmä. Parhaiten he olivat "flowssa" kahdessa jälkimmäisessä.
Miten kiinnostus syntyy?
LONKA esitteli myös arvokkaita ajatuksia jokaista opettajaa kiinnostavasta kysymyksestä: motivoinnista. Kuinka kiinnostus syntyy? Miten motivaatio sytytetään? Miten sitä pidetään yllä? Hän esitteli kaksi eri näkökulmaa asiaan: Ymmärretäänkö motivaatio tilannesidonnaiseksi vai henkilökohtaiseksi. Tilannesidonnaisessa ajattelussa jokin sytyttää motivaation ja pitää sitä yllä. Henkilökohtaisessa taas ajatellaan, että motivaatio kehkeytyy ja kehittyy. Kummankin taustalla ovat aina myös vietit. Esim. seksi, väkivalta ja kuolema kiinnostavat kaikkia.
Innostavassa oppimismallissa opettaja järjestää opetusta niin, että
- esiin nostetaan kiinnostavia, outoja, jänniä asioita.
- aktivoidaan oppilaitten aikaisempia tietoja (vrt. Herbart)
- kootaan yhteistä tietoa (opettajan osuus vähäisempi);
- tuokion päätteeksi todetaan parempi ymmärtäminen ja opittu asia mielekkääksi. Juuri mielekkääksi kokeminen luo syvää suhdettä tietoon.
- oppilaat kokevat tulleensa kuulluiksi.
- koetaan iloa.
