Auroran Uutisia 27.7.2012

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Koulupihan kiipeilyteline tullaan vaihtamaan

LASTUN kuvan otsikko olkoon "paistaa se aurinko risukasaankin".  Sain  nimittäin tänään emailiin viestin, että lapsille rakas kiipeilyteline tullaan vaihtamaan, kunhan uusi saadaan tehtaalta. Siis varmaankin ekojen kouluviikkojen aikana.

Perinteiseen tapaan joulun näytelmää hiottiin keskellä kesää

ISTUIMME tänään Jokirannan Jukan  kanssa alas ja aloimme työstää ehdotusta ensi joulun koko koulun näytelmäksi - jos siihen konseptiin päädytään, kun nyt on kuitenkin kyseessä 55-vuotismerkkivuosi. 

Kyseessä olisi  oikea, haastava näytelmä, jopa maailman kantaesitys tosi kuuluisasta lasten kirjasta.  Rooleja olisi lapsille riittävästi, ja myös 1.-2.- ja 3.-4.-luokkalaisille sopivia ryhmärooleja, joissa ei vielä tarvitse puhua. 

Ideoimme myös hieman toisenlaista  tapaa sijoittaa esitys jumppasaliin. Näytelmä on aika jännittävä, ja siksi lisäisimme siihen keventävää musiikkia, joka esitettäisiin ehkä hieman uudella tavalla. Näytelmään liittyisi luontevasti monenlaisia mukavia tehtäviä muustakin kuin itse näyttelemisestä kiinnostuneille. Lavastuksen osalta keksimme aika vänkiä juttuja.

Lukuvuoden suunnittelupäivän salanäytelmä

SAMAN tien Jukan   aloitteesta päätimme myös tuottaa perinteiseen tapaan salanäytelmän  opettajiemme suunnittelupäivään. Esitämme sen kahteen Pekkaan, ellei vapaaehtoisia opettajia ilmoittaudu rexille  mukaan. Tarjolla olisi mukavia pikkurooleja sekä naisille että miehille. Mikä ikäänkuin kutsuna tässä ilmoitetaan. Näytelmää harjoitellaan muutama tunti kahden seuraavan viikon aikana sekä tietysti Tallinnassa, mistä haetaan tuttuun tapaan rekvisiittaa.

Auroran Uutisia 26.7.2012

Aika juoksee. Perjantain lisäksi enää kaksi viikkoa aikaa saada kaikki valmiiksi oppilaita ja opettajia varten.

Rikotut ikkunat on korjattu. 

AURORAN koulun puusiiven 8 ja parakin 2 ikkunaa on tänään korjattu. Erikoislasien (lämpölasien  tilaaminen ja korjaaminen vei aikaa ja rahaa. Olen edelleen kiitollinen kaikista vinkeistä ilkivallan tekijöiden kiinnisaamiseksi. Onneksi viime päivinä ikkunoihin on heitetty kivien sijasta vain roiskeita.

Talonmiehet ovat korkealla!

TALKKARITKAAN eivät saa nousta 1,5 metriä korkeammalle, jollei ole turvallisia telineitä. Tällä viikolla telineet on, ja mm. jumppasalin loisteputket vaihdetaan. Samalla pannaan pitkään pimeänä ollut teatterivaloheiti kuntoon.

Juuri muita kunnostustöitä ei tänä kesänä tehdä. Kahden luokan sisäilmamittauksista, joita vanhemmat ovat vaatineet, ei ole kuulunut minulle mitään uutta.

Hiljaa hyvää tulee

KOULU on hiljainen vielä muutaman päivän, tarkasti ottaen 11 työpäivää. Ensi viikolla palaa ensimmäinen aalto virastonväkeä töihin, ja sisäposti saattanee  tuoda vilskettä. Opettajistakin osa aikoi piipahtaa luokissaan. Tervetuloa.  Itse asiassa tänään paikalla kävi Ripa prätkällään.  Mutta varsinaisesti tahti kiihtyy viimeisellä keskeytysviikolla,  jolloin   koulusihteerikin palaa konttorille ja  rehtoreille pidetään  lukuvuoden avausinfo.

Vaikka tahti on herrasmiesmäinen, on tässä ihan ahkeroitu. On kuultu nuoremman kollegan  huolia yllättävistä vesivahingoista. On ruokittu kaloja. On neuvoteltu etelä-korealaisille tutustumiskouluja (vaikkei asia minulle kuulukaan). On saatu oikein lämmittävää virallista palautetta kesäkuun Dipolin paneelista. Nöyrä kiitos. On oltu email-kirjeen vaihdossa erään uuden oppilaan  huoltajan kanssa ja myös virkamiehiin päin (tai heidän postilaatikkoihinsa). Koulupsykologipalveluasia on mm. edelleen auki.  Siitä laitoin kirjeen. Samoin lopullinen avustajatilanne.  On koottu ylös jo toteutettuja ja toteutettavia budjetin sopeuttamistoimia. Tyhy-risteilyn lopullinen lähtijäluettelo on toimitettu matkayhtiölle. Iltapäivötoiminnan kuvioita on käyty läpi.  Pää puhki on mietitty liikunan opetusjärjestelyitä. Jos meillä olisi tiloja, olisi järkevää perustaa 3.-6.-luokille 12 ryhmää, mutta kun liikuntatuntien vaatimia vapaita päitä (joko aamussa tai iltapäivässä) on meillä  vain 6-7.

Mutta näillä mennään.

Mooseksen penninpyöritys

NÄIHIN aikoihin, kun usko euroon näyttää romahtelevan ja moni haikailee paluuta markkaan ja penneihin,  oli   tavattoman lystiä seurata Joka Teatterin esitystä "Mooseksen Penninpyöritys". Siinä  eletään nostalgista markka-aikaa. Eikä vain siksi.

Kyseessä on  juuri  sellainen kesäteatteriesitys, joista Suomi on kuuluisa.  On Suomen kesä Syödään,  saunotaan, juodaan  ja poljetaan. On huussia, puskaa ja huumoria. Rakkautta ja pankkiryöstökin. Väärinkäsityksiä ja sanailua. Karikatyyrisiä hahmoja, joita on hauska näytellä ja katsoa. Juonen mutkia ja loppu, jossa kaikki, joiden kuuluu, saavat toisensa ja paha palkkansa.

Käsikirjoituksen hupailuun  on kirjoitanut Raimo Suuronen. Suuronen on pitkän linjan muusikko ja vapaa viihdetaiteilija. Hän  on kirjoittanut useita kesäteattereihin sopivia näytelmiä, ja aika monessa niistä seikkailee tämä  pienviljelijä Mooses Viinanen.

Jorma Vepsä on luenma Joka-teatteri luotto-ohjaaja. Hän käyttää  mainiosti Jokelan kesäteatterin fyysistä tilaa. On mäkeä, polkuja ja rakennuksia, joihin voidaan poistua ja mennä piiloon.  Näyttelijät tulevat stagelle eri suunnista, ja  näin kohtaukset niveltymään toisiinsa vallan mainiosti. Simppelit lavastukset riittävät. Puvuissa  on epookkia juuri sillä lailla kuin kesäteatterissa kuuluukin. Lavalle ajaa muuten 70-luvun Toyota-harvinaisuus ja oikea moottoripyöräkin.

JOKA-teatterin versiossa näyttelee  parikymmentä harrastajaa, joillakin on parikin roolia. Mukana on - näin näin- tosi konkareita ja vallan nuoria teatterikärpäsen vasta puremia.  Tottakai esiintyjien taidoissa on huiketa eroja, mutta niin  saa ja kuuluukin olla.  Roolitus on tällöin avainjuttut: Vahvimmat pannaan solisteiksi  isoihin rooleihin. Vahvoja tarvitaan riittävästi, jotta esitys kantaa. Ja Jokelassa se kantaa.

Pankinjohtaja ja Mooses pitävät neuvoa. Rahasta on totta
kai kysymys.

KARI Kinnunen tekee minusta aivan loistavan vedon  Mooses Viinasena. Hänessä on läsnäoloa, kuuntelua ja massaa, jolla näyttämö täyttyy ja ääni kuuluu.  Kuuluisi muuten varmaan ilman katsojayställistä mikitystäkin.

Katariina Tuppi Mooseksen Alma-vaimona on vahva, uskottava suoritus. Siitä tulee mieleen lämpimiä vanhojen  SF-leffojen sävyjä. Yhdessä Kinnusen kanssa he ovat näytelmän ehdoton voima-akseli. 

Harrastajaesitys tarvitsee  luottonäyttelijöitä, jotka pitävät esitystä kasassa pitkän kokemuksen tuomalla osaamisella usein turhia rimpuilematta.  Birgitta Vienonen on juuri sellainen kuin nuoren maalaistytön kuuluukin olla: nätti ja napakka.  Mieleen tulee Ritva Oksanen Tukkijoelta. Ja Virpi Niskanen juuri sellainen, jollaiseksi virolaisnainen mielellään kuvitetaan. Taitavaa.  Lotta Sjömanin rakentaa pankinjohtajan hahmon johdonmukaiseksi. Ari Kuokkanen on mainiosti  naimaton  levoton nuori-isäntä, jolla on mielessä vain se. Kokenut  Jyrki Viitanen joutuu lujille esittäessään ikäistään paljon nuorempaa päivämies Petteriä. Mutta virtaa löytyy! Ja  hän se saa yleisöltä isot  naurut.  Sirkka-Liisa Pohjalainen on ottanut  vastaan  vielä rohkeamman  haasteen esittäessään  raavasta sodankäynyttä tieinsinööriä, mutta hän vetää roolin kuin mies. Anssi Viitasen rosvo  Kake on vastaavasti lavalla pitkään myös naiseksi pukeutunut  viiksekäs mies,  joka kuuluu kesäteatteriin kuin tappi veneeseen.

MUTTA niin on, että aina joku osaa tehdä pikkuriikkisestäkin  roolista oikean herkkupalan, kuten  tässä esityksessä puvustuksestakin vastannut Ritva Santakari.  Huikeaa. Erik Sjöman näyttää taksikuskina ja mittamiehenä, että homman voi hoitaa hyvin ja uskottavasti myös hyvin pienillä eleillä. 

JOKA-teatterin ensemblen keski-ikä on varmaan aika korkea. ja siksi olikin tosi ilo nähdä, että mukaan on saatu myös aivan nuoria harrastajia. Raikkaita ja rohkeita. 

Harrastajateatteriesityksiä - niinkuin koulujenkin näytelmiä - pitää minusta aina katsoa sydämellä.  Ja myös tehdä.  Harrastajat oppivat toisiltaan. Nuoret vanhoilta. Erityylisyys, mokat ja särö kuuluvat genreen. En kuulu niihin, jotka edes haluaisivat  harrastajien pyrkivän  samalla suoritustasolle kuin ammattilaiset. Ymmärrän, että moni harrastaja kuitenkin niin haluaa. Siinä on kuitenkin isona vaarana kadottaa se ilo, joka nimenomaan kuuluu harrastamiseen. Kaikesta ja kaikista näki, että team-Vepsällä oli iloa ja se  nautti esityksestä. Ja niin teki kesäteatteriyleisökin.

MItä näitä neuvomaan? Osaavat hommansa. Mutta leikitään nyt vähän  teatteriarvostelijaa.  Joskus olemme koulunäytelmissä joutuneet pohtimaan asemointia. Miksi näyttelijät sijoitetaan niin usein lähemmäksi kulisseja kuin katsomoa? Itse uskon "teatterilumoon", ja siksi en ehkä antaisi näyttelijöiden liikkua näyttämön reunoilla tai katsomossa, kun heidän oma kohtauksensa on ohi. Sitä on varmaan niin tottunut musiikin käyttöön teatterissa, että hanurin palkeita jäin pikkuisen kaipaamaan.

Kaunis kiitos kivasta teatteri-illasta. 

JOKA-teatterin versio kestää väliaikoineen kaksi tuntia. Ei voi kuin ihailla teatterin  kykyä organisoida paitsi itse esitys myös oheistoiminta. Autolla saapuvat ohjataan parkkipaikalle. Väliajalla on tarjolla syötävää ja juotavaa. Fasiliteetit ovat kunnossa. Niin katsomo kuin vessatkin. On julisteet ja käsiohjelmat.  Ja nettisivutkin: http://www.joka.fi/

SUOSITELEN esitystä oikein lämpimästi. Mutta pukeutukaa hyvin, ja varautukaa sadekuuroihin.

Mooseksen penninpyöritystä esitetään Jokelan Kesäteatteriissa,  Jokelan Työväentalon pihalla, osoitteessa  Siljalantie 2 05400 Jokela. Liput maksavat aikuisilta  15€  ja lapsilta (alle 15v) 6€.

Tähän loppuun vielä  linkki minuutin clipsiin eilisestä esityksestä.  http://www.youtube.com/watch?v=zApZduDcx_M&feature=plcp

Lukuvuosi 2012-13; versio 1.0

Auroran koulu vuonna 2002. Kuva: JUHA HYVÄRINEN

Versio 17.9.2012


PIAN alkava lukuvuosi 2012-13 on järjestyksessä Auroran koulun 56:s. Tänä syksynä koulu siis  täytyy 55 vuotta.

Omalta osaltani lukuvuosi on 24:s Aurorassa. Mitä alkava lukuvuosi näyttää näin kolme viikkoa ennen starttia? Millaisiin haasteisiin on syytä varautua?

Elämme myös merkkivuosien aikaan. Vuonna 1972 - siis 40 vuotta sitten- Suomi alkoi siirtyä peruskouluun. Espoo siirtyi peruskouluun vuonna 1977- siis 35 vuotta sitten. Kansakoulun opetusuunnitelma hyväksyttiin vuonna 1952 - siis 60 vuotta sitten. Kansalaiskoulu käynnistyi vuonna 1957 - siis 55 vuotta sitten.

Nostan  tähän alkuun erityisesti tämän lukuvuoden speciaalit:

• Kuntavaalit lokakuussa. Johtokuntaan nimettään uudet jäsenet. Uusi valtuusto ja uusi koulutuslautakunta vaikuttavat isosti seuraavien vuosien espoolaisen koulutuspolitiikan suuntaan (mm. opstyö, tuntijako, resussointi).
• 55-vuotisjuhlat (isot tai pienemmät) mahdolliset.
• Auroran uuden koulurakennuksen suunnittelu alkaa todenteolla syksyllä. Tavoitteena edelleen hankesuunnitelma loka-marraskuussa ja valmis rakennys syksyllä 2015.
• Opettajakuntaa koulutetaan Frontterin käyttöön. Opettajien email-tunnukset vaihtuvat.
• HUOM! OHR-kokoontumisaika on maanantaina tiimien/työryhmien kanssa.
• OPS-jalkautus etäkoulutuksen muodossa (ihan uutta)
• Viimeinen lukuvuosi, kun Aurorassa on ryhmäintegraatiota. Nyyh.

Vahvoja  asioita alkavana lukuvuonna

• Henkilökunta keskenään tuttua ja hyvin kokenutta. Yksi uusi opettaja. 
• Koulurakennus on paremmassa kunnossa viimevuotisten korjausten vuoksi.
• Kiirettä purkaa mm. se, että emme enää hajoita voimiamme pilottikouluna emmekä oppimiskeskuksena.
• Ops on valmis. 
• Kaikissa kotiluokissa on smartit. Muutenkin välinetilanne on hyvä. Monistuskone on uusi.
• Tuen dokumentointiin on nyt alusta asti toimiva Wilma.
• Kerhotoimintaan on luvassa jopa aikaisempaa enemmän kunnan resurssia.
• Johtoryhmä on saanut hyvän koulutuksen viime keväänä.
• Meillä on pitkästä aikaa musiikkiluokka.
• Kuudennen luokan opettajilla on luokanvalvojan korvaus (koulun budjetista)
• Ennätysmäärä pariopettajia: kolme paria (tai kaksi ja yksi tripla).

Mahdollisia haasteita alkavana lukuvuotena

• Epäilyksiä sisäilmaongelmista ei ole kokonaan saatu hälvenettyä vanhempien keskuudessa.
• OHR:n mahdollisuudet tukea ovat aiempaa niukemmat.
• Syksyn ajan raha on tiukemmassa, kuin mihin on totuttu
• Uusi Henkka-järjestelmä on opeteltava. Frontter otettava haltuun. 
• Avustuspalvelua on aikaisempaa vähemmän, ja samoin kunnolla työtunteja ip-kerhossa vain kolmelle.
• Onko tokaluokkalaisten iltapäivähoitoasia kunnossa?
• Kuinka uudet kiinteistönhoidon taksat vaikuttavat arjen sujumiseen.

Ja sitten lukuvuoden hahmottelua kuukausittain

Elokuu
Elokuun alku on koulutyön valmistelua. Koulusihteeri palaa 6.8. töihin.   Heinäkuun lopun budjettitilanteen pohjalta varataan osa rahoista  säästöihin syksyn ajaksi. Henkilökunnan tyhy-risteily on lauantaina 11.8.  ja lukuvuoden suunnittelupäivä maanantai 13.8.

Koulu alkaa hyvällä mielellä tiistaina 14.8. klo 9  luokanopetusviikolla. Perjantaina koulurauhan julistus. Miehistö on jälleen kerran parempi kuin koskaan. Meitä on hieman vähemmän. OHR:stä uupuu koulupsykologi.  Laaja-alaisia erityisopettajia  on 1,2.

Ensimmäisten viikkojen aikataulu on jo blogissa. Ekalla kouluviikolla hiotaan lukkarit ja vaihtotunnit kuntoon ja satsataan luokan rutiineihin ja henkeen. Ekan päivän tärkeä tieto hallinnon kannalta on oppilasmäärä. Iltapäiväkerho alkaa heti tiistaina. Ela-opettajamme Irina on ekan viikon ekaluokissa- samoin aineopettajat ovat siellä auttamassa niin paljon kuin mahdollista. Alkuopetuksen opettajat jakavat lapsia aamu- ja iltapäiväryhmiin. Espoossa on käynnistetty rehtorin uusi työaikamalli, jolla pyritään saamaan rehtorien työkuorma hallittavalle tasolle.  Auroran rehtori kirjaa tarkkaan ylös ajankäyttöään.

Varsinaiset lukkarit otetaan käyttöön toisen kouluviikon keskiviikkona. Myös karhuryhmät käynnistynevät. Muutkin tukitoimet aloitetaan portaittain.  Uusi henkilökunta perehdytetään perinpohjin.
Toisen kouluviikon maanantaina koulussa vieras Brasiliasta.

Kuukauden kasvatusteemana: liikenne ja kauniit tavat


Hoidettavia hommia:

• Tyhy-risteilyn ohjelma
• Mahdollinen johtoryhmän kesäkokous
• Puplettimäärien tarkistus ja säätö 
• Suunnittelupäivän ohjelma lyödään lukkoon
• Oppilasmäärät ekana päivänä Riitalle siestan aikana.  Oppilasliikenne tarkasti.
• Ruokailu- ja siestavuorot
• Ekaluokilla erityisesti opettelu ruokailuun
• Avustajien sijoittaminen ensimmäisten kouluviikkojen ajaksi.
• Avustajien työajat.
• Taksikyydit (oltava vastassa)
• Työjärjestykset kuntoon
• Rehtori pitää muutaman rästiin jääneen kehittämiskeskustelun
• OHR jakaa avustajapalvelut syyslomaan saakka. Päivitetään vuosikello.
• Luokanopettajat arvoivat oppilaitten S2-taidot
• S2- ryhmät muodostetaan
• Tarvikkeiden purkaminen
• Sovitaan kunnan kisat joihin osallistutaan.
• Tiimit ja työryhmät järjestäytyvät.
• Päätetään, keille luokanopettajille maksetaan tänä lukuvuonna työn vaativuuslisää.
• Avustajien työsopimukset
• Kolmannesta kouluviikosta alkaen lopulliset taksiajat.
• Iltapäivätoiminnan tilat
• Peruskouluoppaan teksti
• Viralliset nettisivut päivitettävä.
• Koulun VESO-ja muu täydennyskoulutus
• Lunastamattomien Vinski-leffojen  vaihtoa.
• Kerrataan pelisäännöt ja Auroran aakkoset
• Kesäajan postin läpikäynti
• Kesälainojen palautus
• Henkilökunnan kokous: asetetaam ehdokas johtokunnan varsinaiseksi jäseneksi Anu Kiesvaaran tilalle.
• Uusien perehdytys
• Kerhotarjotin
• Oppilasparlamenttivaalit

Syyskuu
Koulukuvaus on 6-7.9. Rehtori esittelee kaikille avoimessa Koti ja Koulu ry:n (laajennetussa) kokouksessa vanhemmille koulun opetussuunnitelmaa ja muita huoltajille tärkeitä asioita.  Heti kun koulumme saama kerhotuntimäärä on selville, selvitetään, ketkä opettajat haluavat toimia kerhonohjaajina ja vanhemmille lähetetään kerhotiedote. Tokaluokkalaisten osalta tavoite on, että jokainen halukas tokaluokkalainen (joka ei ole ip-toiminnassa) pääsee ainakin kerran viikossa iltapäivisin toimivaan kerhoon. Jokainen koulu julkaisee oman kerhokarttansa, jossa tulee olla tarjontaa erityisesti tokaluokkalaisille iltapäiviksi. Gideonit tapaavat tuoda Uudet Testamentit kolmos-luokkalaisille.

Kodin ja koulun yhteistyön päivää vietetään sopivalla tavalla, Oppilasmäärät lasketaan 20.9 tilanteen mukaan. Sitä ennen on jo tehty kaikille opettajilla tuntikortit.

Perinteinen Aurora-seminaari järjestetään tällä kertaa  12.9. Syyskuussa kouluväen kädet ovat täynnä turvallisuusasioita. Vanha johtokunta kokoontuu viimeiseen kokoukseensa.

Hoidettavia hommia:

• Käymme läpi riskianalyysin, 
• kriisisuunnitelman ja 
• poistumisharjoituksen. 
• Rehtoreita koulutetaan (20.9) kriisitiedotukseen.
• Ensiapuvalmius tsekataan (päätös koulutettavista)
• Palotarkastus
• Johtokunnan esityslista ja pöytäkirja (mm. lukuvuosisuunnitelma, budjetin seuranta)
• Lukuvuosisuunnitelma laadittava (oppilasparlamentti ja henkilökunta mukana)
• Aurora-seminaarin ohjelma lyödään lukkoon.
• Opettajien palkkatiedot eHijattiin
• Oppilasparlamentin jäsenet valitaan.
• Syyskuun lopussa/viimeistään ennen syyslomaa  luokissa tehdään omat kiusaamisselvitykset, ja ne toimitetaan OHR:lle.
• Frontter-koulutus alkaa rexeille 4.9; yhdyshenkilöille 11/9.
• Sopimus ip-toiminnan järjestäjän kanssa.
• Henkilökunnalle tulee KUNTA-10-kysely vastattavaksi.
• Opettajat lähettävät koteihin lukujärjestyksen, jossa on myös vierasopettajatiedot
• Opettajat laativat sijaisohjeet.

Kuukauden kasvatusteemana  turvallisuus 

Lokakuu
Huoltajille tehdään lokakuun alussa Wilmassa kaikissa kouluissa teetettävä huoltajakysely. Mahdollisesti kulttuurisiestaviikko. Aurorassa on kolmen päivän syysloma 18.-20.10.
Kunnallisvaalit pidetään 28.10. Kaikki vanhempainillat pidetään ennen syyslomaa. 
Auroran tila-ohjelma vietäneen lokakuussa lautakuntaan. Henkka.-koulutus alkaa.

Suunniteltavia asioita:

• Maailman opettajien päivä 5.10 noteerataan.   
• Aleksis Kivenpäivä 10.10? (Opettajateatteri?)
• Kulttuurisiestan järjestelyt
• YK-päivä 24.10
• Omat leikkivaalit ?
• Auroran kasvattajaverkoston tapaaminen
• Kanta haettavaksi pantaviin virkoihin.
• Laaditaan hankintalista.

Kuukauden kasvatusteemana: demokratia/kansalaisuus/yrittäjyys.

Marraskuu
Vanhempainvartteja pidellään kovaa vauhtia. Henkilökunta ja vanhemmat kutsutaan koolle asettamaan omat ehdokkaansa Auroran johtokuntaan. Joulujuhlan harjoitukset alkavat. Koulut laskevat loppuvuoden rahatilannettaan  ja tekevät viimeiset hankintansa. Kaupunginvaltuusto hyväksyy vuoden 2013 budjetin. Adventtihartaus. Henkilökunnan pikkujoulut. Saamme vieraita Kentuckystä.

Hoidettavia asioita

• Vanhempainvartit
• Johtokunnan jäsenten asettamiskokoukset

Kuukauden kasvatusteemana:  ihmisenä kasvaminen

Joulukuu.
Itsenäisyyspäiväloma osuu torstaille 6.12. Aurorassa on lomaa myös perjantai 7.12.
Auroran koulun syyslukukausi päättyy jouluiseen  juhlaan lauantaina 15.12. Todistukset jaetaan perjantaina 21.12.

Hoidettavia hommia

• Joulujuhlat
• Arvosanat (kokous tiimeittäin)
• Vihoviimeiset ostokset.

Kuukauden kasvatusteemana : joulu, kulttuurinen identiteetti

Tammikuu 2013
Kevätlukukausi alkaa maanantaina 7.1. työjärjestyksen mukaan.  Aurorassa tulee hakuun ainakin laaja-alaisen erityisopettajan paikka. Syksyn ajan säästöihin käytetty tuntiresurssi saadaan nyt myös käyttöön. Budjetti on kuitenkin hieman auki, koska uusi lautakunta vasta asetetaan.

Kutosluokkalaisten huoltajat tutkailevat yläkouluopasta, ja valitsevat lapselleen sopivaa koulua.
Uudet ekaluokkalaiset ilmoitetaan kouluun Wilmassa tammikuun aikana.

Kuun lopulla saadaan tietää, kuinka hyvin budjetti on pitänyt. Joko resursseja vapautuu tai joudumme kiristämään vyötä.

Hoidettavia hommia

• Kuudesluokkalaisia ohjataan yläkouluvalinnoissa.
• Syksyn budjetin yhteenveto ja johtopäätökset.
• Kevään itsearvioinnin suunnittelu

Kuukauden kasvatusteemana: teknologia ja tulevaisuus

Helmikuu
Talviloma  on viikolla 8. Sitä ennen talviurheilupäivä. Tokaluokkalaiset valistevat A1-kielen.
Koulut saanevat ennakkotietoja loppuvuoden rahoista. Ystävänpäivä? Kalevalanpäivä? Päätös johtokunnan kokoonapanosta tulee koululle, viimeistään maaliskuussa.

Hoidettavia hommia

• Virkahaastattelut alkavat. Ennen hiihtolomaa ehditään käydä läpi myös virtuaalihaastattelun vastaukset, ja  kärkihakijat poimitaan varsinaiseen haastatteluun.   Virkavaaliesitys.
• Oppilaille tehdään arviointijärjestelmään kuuluva kysely.
• Auroran päivän suunnittelua (myös oppilasparlamentti)
• Kierrätyskirjojen tsekkaus
• Johtokunnan toimintakertomus

Kuukauden kasvatusteemana: media (mm. sanomalehtiviikkoa)

Maaliskuu
Hallintopäällikkö tekee virkavalinnat.  Uusi johtokunta kokoontuu ja hyväksyy mm. budjetin.  Luokkasijoitteluneuvottelut. Oppikirjakustantajat esittelevät tuotteitaan.  Todennäköisesti uinnit. Seuraavan lukuvuoden suunnittelu alkaa todenteolla, kun kehittämispäällikkö lähettää kouluille ns. tuntikehyskaavan. Starttiluokan kohtaloa jännitetään toukokuulle saakka: löytyykö lähialueilta tarpeeksi koululykkästä saaneita lapsia. Lauantai 9.3. on koulupäivä (Auroran päivä). Uusien johtokunnan jäsenten koulutus alkaa.

Hoidettavia hommia

• Rehtori ja johtoryhmä laativat taas listaa rakennuksessa kunnostettavista kohteista.
• Laaditaan johtokunnan toimintakertomu
• Uintijärjestelyt (jos uinnit alkavat vasta maaliskuussa)
• Ops-seminaari
• Auroran kasvattajaverkoston tapaaminen
• Auroran päivän tempaus 9.3. (oppilasparlamentti suunnittelemaan).
• Saamme KUNTA 10-tulokset, ja ne puretaan.

Kuukauden kasvatusteemana: kauniit tavat 

Huhtikuu 
Pääsiäislomaa vietetään. 4. luokalaiset valitsevat TN/TS-pääaineen.

Hoidettavia hommia

• Kirja- ja tarviketilaukset
• kehittämiskeskustelut
• Via Dolorosa
• Vappukarnevaalit (suunnitteluun oppilasparlamentti)
• Nivellys päiväkotien kanssa.
• Muodostetaan alustavasti ekaluokat
• Mahdolliset ehtopäätökset

Kuukauden kasvatusteemana: Kauniit tavat 2

Toukokuu
Toukokuuhun osuu kaksi lomatostaita 1.5. (vappu) ja 8.5. (helatorstai). Molempien jälkeen ollaan perjantai työssä. Johtokunta kokoontuu toukokuun lopulla ja päättää anoa perinteiseen tapaan lupaa kahteen koulukohtaiseen lauantaityöpäivään ja niitä vastaaviin vapaapäiviin.   Määräaikaiset opettajan tehtävät tulevat hakuun. Avustajaresurssi määritellään. Uuteen lukuvuoteen valmistaudutaan. Uudet ekaluokkalaiset käyvät tutustumassa kouluun. Henkilökunnan kahvit.  Todistukset jaetaan lauantaina 1.6.

Hoidettavia hommia

• Nivellys yläkoulujen kanssa
• Kevätjuhlajärjestelyt
• Siivous
• Arvosanojen antaminen
• Stipendit kutos-luokkalaisille 
• Avustuspalveluanomukset.
• Lukuvuosiseminaari
• Kevätkahvit
• Muutot
• Nimetään johtoryhmä lukuvuodelle 2013-14.
• Todistustenjakopäivä
• Kutosten läksiäisjärjestelyt
• Ensimmäinen mahdollisuus suorittaa ehdot

Kuukauden teemana: kestävä kehitys 

Taas töihin

Kesä jatkuu, mutta oma lomani on nyt päättynyt. Neljä
viikkoa ja kaupan päälle kolme päivää.  Viikon reissu läm-
pimään.  "Työleiripäiviä". Ja uppoamista kasvatustieteen
historiaan. 

NO niin. Ilma on sopivan harmaa  ja viileä aloittaa työt. Koulun alkuun on nyt  kolme työviikkoa, ja ensimmäinen työpäivä olkoon perinteisesti hieman väljempi, edessä olevaan orientoiva. Mitäs tässä nyt pitääkään tehdä?

Klikkasin blogista muutamana edellisen kesän lastut vastaavalta ajalta. KIrjoitin niiden pohjalta seuraavat ohjeet itselleni.

(1) Palauta muisti. Tuijottele paperipinot tutuiksi. Kertaa, keitä olitkaan palkannut. Kaiva esiin tuntikehyslasku jne. paperit. Kuuntele mahdolliset viestit sihteerin puhelimesta.
(2) Aloita pikku jutuilla. Tyhjentele sähköposti. Kulje käytävillä. Tsekkaa ikkunat ja luokat (vesivahingot?). Missä vaiheessa on siivous. Poimi roskiin vanhat tiedotteet.
(3) Tee korteille listaa töistä, jotka on (kohta) tehtävä. Laita ne  aikajärjestykseen (esim. Rästissä olevat mustit/ Hommat, jotka on hoidettava ennen kuin koulu alkaa (mm. taksiasiat)/ Johtoryhmän mahdollinen suunnittelukokous/Tyhy-ohjelma-tiedotus- varaus- maksu/ Suunnittelupäivän ohjelma ja materiaalit (mm. ops-monistus)/Ensimmäisen koulupäivän ohjelma/Ensimmäisen viikon ohjelma)
(4) Poimi erityisesti esiin ne, joilla on tosi kiire (esim. tyhy-risteilytiedotus)
(5) Mitä isoja juttuja kuuluu alkavaan lukuvuoteen.
(6) Ainakin käynnistä lukkariohjelma, jotta näet, missä vaiheessa olet.
(7)  Syö hyvä lounas,
(8) Kokoa rinnalla myös omat sivutyöt (mm. Lo-lehden jutut, luennot jotka osuvat tälle ajalle...)
(7)  Ihmisten ajoissa kotiin.

OAJ vahva vaikuttaja - ja pikakyselyn tulokset

PIKAÄÄNESTYS tässä blogissa siitä, mihin suuntaan koululaitos on 10 vuodessa mennyt, on päättynyt. Ennen tulosten esittelyä, käsittelen teemaa hieman laajemmin huhtikuun puolivälissä ilmestyneen "OAJ – vahva vaikuttaja" -historiateoksen avulla. Jostain syystä tämä opettajien edunvalvontatyötä käsittelevä napakka 168-sivuinen teos näyttää jääneen tykkänään huomiota vaille. Netissä se saa 10 osumaa, eikä yksikään johda juttuun, jossa kirjaa arvioitaisiin. Olenko siis ensimmäinen? Ja minäkin aika lyhyesti.

KIRJAN on kirjoittanut Tuomas Hyttinen (Bränn & Bränn Oy) ja teoksen sisältötyössä on avustanut  FT Katri Tanni. Heidän apunaan on ollut historiatoimikunta, jonka  puheenjohtajana toimi kouluneuvos Erkki Kangasniemi.

TEOS on hyvällä suomella kirjoitettu, ja tyylikkäillä valokuvilla kuvitettu. Opettajien järjestötoimintaa käydään siinä läpi 1800-luvulta alkaen, ja  vuosikymmenet 1970-2000 yksityiskohtaisemmin. Vaivaa on nähty, ja teoksesta saa mainion kuvan järjestön kehityksestä ja edunvalvonnan haasteista ja myös asevalikoimasta. Samalla se nostaa esiin niitä henkilöitä, jotka ovat käyttäneet  oman työuransa meidän opettajien yhteisten etujen ajamiseen.

JOTENKIN näin tässä on  käynyt.  Poimin 160 sivulta seuraavat highlightit

1800-LUVUN ALKU
Erilainen kokoelma kouluja. Opettajilla ei juurikaan koulutusta opettamiseen. Kaikki opettajat miehiä. Opettajat usein pappeja- papin vaatteissa.


1800-LUVUN LOPPU
Opettajan ammatti oikeasti syntyy. Kansakoulunopettajille seminaarit. Opillisen koulun opettajille auskuntointi normaalikouluissa. Koulut irti kirkon valvonnasta - paitsi kirkon omat kiertokoulut Koulunkäynti ja perustaminen kaikille vapaaehtoista aina vuoteen 1866 saakkaa, jolloin kaupungeille tulee koulupakko.  Maaseudun kunnille pakko tulee vasta 1889 piirijaossa. Koulujärjestelmä hajanainen ja opettajisto epäyhtenäinen. Opettajat eri säädyistä.

Opettajat saavat 1860-luvulla oikeuden pitää kokouksia. Kansakoulun opettajien ensimmäinen ammatillinen yhdistys syntyy 1887 Helsinkiin. Opillisen koulun opettajilla ei (vielä) tarvetta.  Kieliriidat ulottuvat myös opettajien yhdistyksiin.

1900- LUVUN ALKU
Suulakko 1905 muuttaa suhtautumista järjestäytymiseen: työväenliikkeen esikuvaan tartutaan. Kansakoulun opettajat viestittävät ammattilehtiensä välityksellä (Kansakoulu- ja Opettaja-lehti).  Oppikoulun opettajatkin alkavat perustaa omia ainekohtaisia yhdistyksiä. Opettajien ääni halutaan kuulumaan päätöksenteossa.

SODAN JÄLKEINEN AIKA
Oppikoulunopettajat osallistuvat  vuonna 1947 virkamieslakkoon. 1951 perustetaan oppikoulun opettajien yhteinen järjestö OK. Sen lehden nimeksi tulee Oppikoululehti. Kansakoulunopettajien (SKL)  järjestäytymisaste ja organisaatio ovat aivan toisella tasolla. Kunnalliset keskikoulut saavat kansakoulun ja oppikoulun opettajat tukkanuottasille.

1960-LUKU
Yhtenäiskoulukysymys jakaa opettajaryhmiä. Kansakoulunopettajat kannattavat, oppikoulun opettajat vastustavat. Välit kiristyvät. Tappelu loppuu vasta, kun eduskunta tekee päätökset vuonna 1963 ja 1968. Kansakoulun opettajat voittava: he saavat 5.-6.-luokat opetettavakseen.  Tämän jälkeen suurimmat opettajaryhmät alkavat hakeutua yhteistyöhön.

1970-LUKU
VES-järjestemä otetaan käyttöön 1970. Nyt palkoista päästämään sopimaan (monet asiat jäävät kuitenkin työnantajan ratkaistaviksi). Alkaa tupojen- aikakausi.  Taloudellisesti aika on  kovaa. Inflaatio on 18 %!

Siirtyminen peruskouluun alkaa 1972 ja päättyy 1977. Siinä välissä on öljykriisi, ja peruskouluun kohdistuu isoja leikkauksia. Hallitus käynnistää "peruskoulun kuristamisohjelman". Suunnitelmia salaillaan. Opetusryhmiä suurennettiin. Tasokurssien ja valinnaisaineiden määrää supistettiin. Taito- ja taideaineisiin isku on kovin. Peruskouluun siirtymistä aiotaan viivästyttää.

Vuonna 1974 lakkautetaan seminaarit, ja luokanopettajienkin koulutus siirretään yliopistoon. Koulutuserot alkavat supistua.

OAJ organisoi vuonna 1975 yhden päivän mittaisen työnseisauksen- josta tulee sakot. OAJ kieltää jäseniään tekemästä harkinnanvaraisia töitä. Opettajat boikotoivat mm. kouluneuvoston kokouksia. Boikotti puretaan vuonna 1976. Samana vuonna joudutaan jälleen toteuttamaan päivän työnseisaus uusien säästötoimien vuoksi.

Peruskoulun siirtymisvaiheessa iso urakka on huolehtia, että kaikille opettajille löytyy työpaikka. Mutta opettajia jäi työttömiksi. Työrauhassa ongelmia. Työssä olleiden työmäärä kasvaa. Kokonaistyöaikaa kokeillaan  1970-luvun alussa. (Vuonna 1979 selvitettiin yläkoulun opettajien työaikaa: se oli yli 40 tunta viikossa). Rehtorit siirretään vuonna 1978 kokonaistyöaikaan.

OK ja SOL alkavat valmistella yhteistä järjestöä. Yhteistyöjärjestö perustetaan vuonna 1971. OAJ:n perustamispäätös tehdään vuonna 1973. Järjestöjen lehdet yhdistetään. Ensimmäinen Opettaja-läraren ilmestyy vuonna 1973. Edunvalvontavastuu siirtyy OAJ:lle vuonna 1976. Järjestön rakenteet pannaan kuntoon. Vuoden 1975 ensimmäisessä edustajainkokouksessa OAJ: puheenjohtajaksi valitaan Voitto Ranne (SOL). OAJ valitsee keskusjärjestöksi yllätyksellisesti Akavan samana vuonna.  OAJ muuttaa  Akavataloon vuonna 1976. OAJ saa tutun logon vuonna 1978.

Korpilammen hengessä OAJ;kin menee mukaan konsensukseen, ja palkankorotuksia lykätään  syksyyn 1978.

1980-LUKU
1980-luku on voimakkaan taloudellisen kasvun aikaan. Valtion ja kuntien opettajien palkkataulukot yhtenäistetään. Opettajien palkat eivät kuitenkaan nouse riittävästi. Opettajat haluavat oman Vessin. . Opettajan nousevatkin lakkoon vuonna 1984. Lakko toteutetaan ovelasti porrastettuna. Kalevi Sorsan hallitus ja Hesari syyllistävät opettajia "hyväosaisten kapinasta". KSV yrittää työsulkua, mutta se riitautetaan. Lakko kestää noin kolme viikkoa.  Kangasniemi neuvottelee nokkelasti palkankorotukset uusimuotoisille luokanopettajille. Opettajat saavat oman Vessin.  Loputkin opettajajärjestöt alkavat liittyä OAJ:öön

1990-LUKU
Vuonna  1991 Suomen talous ajautuu ennenkokemattomaan lamaan.  Idänkauppa romahtaa. Esko Ahon hallitus puhuu kauniita hallitusohjelmassa, mutta oikeasti se sanelee ja suuntaa valtavia leikkauksia kouluihin. Kouluverkkoja karsitaan. Tuntiresursseja leikataan. Oppilaiden sosiaalietuja leikataan. Valtionavun yksikköhintoja lasketaan. Virkaehtosopimuksissa sovitaan 2,7 %n palkkakustannusten leikkauksista. OAJ:n  puheenjohtajaksi valittaan Erkki Kangasniemi vuonna 1991.

Opettajia aletaan lomauttaa vuonna 1992- ja se saadaan kuriin vasta 1998, kun silloinen opetusminsteri Olli-Pekka Heinonen jyrähtää Vantalle. Hallitus yrittää muuttaa virkamieslakia niin, että opettajat voidaan lomautta kesällä- mutta OAJ:n Erkki Kangasniemi ja Akavan Piekka toimivat nokkelammin- ja kiitos erään vihkosta revityn paperin myös oikeuslaitos tulkitsee, että opettajat voidaan lomauttaa vain koulun työaikana. Lukekaapa kirjasta, kuinka temppu tehtiin. Kaikkiaan opettajien  keskipalkka romahtaa noina vuosina  5-10%.

OAJ jatkaa kasvuaan. Vuonna 1991  siihen liittyvät lastentarhurit. Organisaatiota uusiaan vuonna 1993. Edustajainkokouksista luovutaan.

Vuonna 1995 opettajien tyytymättömyys on  niin kovaa, että OAJ jättää lakkovaroituksen. Monen pettymykseksi lakkoon ei kuitenkaan mennä.

2000-LUKU
Uusi vuosituhat tuo Pisa-tulokset. Samaan aikaan jatkuvat julkisen puolen leikkaukset, joita tehdään vanhojen leikkausten päälle  kansainvälisen kilpailukyvyn nimissä. Yksityisellä puolella nähdään nousua, mutta se ei välity kuntapuolelle. Kunnissa jatketaan  leikkauksia. Ongelmat alkavat olla paikallisia. OAJ:n on  tehostettava paikallista toimintaa. Opettajia lomautetaan edelleen. OAJ valittaa lääninhallituksiin. Tuntimääriä supistetaan Kerho- ja tukiopetusta karsitaan.  Vuoteen 2008 osuu vakava taantuma. Yliopistoissa toteutetaan uusi palkkausjärjestelmä, johon opettajat eivät ole tyytyväisiä. Erityisoppilaita integoidaan säästökeinona - usein ilman tukea - yleisopetuksen luokkiin.

Palkkakehityksessä on myös myönteistä. Suomessa toteutetaan useavuotisia palkkaohjelmia, joilla korjataan mm. opettajien palkkojen jälkeenjääneisyyttä. Vuonna 2005 saadaan kolmas YT-tunti. Organisatorisesti uutta ovat ns. paikallisyhdistykset ja alueverkostot.

2010-LUKU
Tiukat ajat näyttävät jatkuvan. Vuonna 2011 alennetaan ammatillisten  opettajien kelpoisuusvaatimuksia  (ja kuten tiedetään keväällä 2012 suunnataan suuria leikkauksia toisen asteen koulutukseen). Yhä opettajia palkataan vain osaksi vuotta.  Haasteita riittää: Maahanmuuttajien opetus. Työolot.  Tieto- ja viestintätekniikka. Syrjäytyminen.

Vuonna 2011 OAJ:n puheenjohtajaksi valittiin Olli Luukkainen. OAJ  jatkaa organisaationsa uusimista. 2010-luvulla uutta ovat alueyhdistykset- mm. pääkaupunkiseudulla ja alueasiamiehen postit.

Pikaäänestyksen tulokset


Äänestyksessä siis kysyttiin: Mihin suuntaan koulumaailma on kehittynyt 10 vuodessa? Ääniä annettiin yhteensä 25. Kiitos.
________________________________
- Vahvasti parempaan suuntaan = 1 ääni
- Hyvään suuntaan = 14 ääntä
- Huonoon suuntaan  = 9 ääntä
- Vahvasti huonoon suuntaan = 1 ääni
-  Enpä osaa sanoa = 0 ääntä
___________________________

NÄYTTÄÄ siltä, että äänet jakautuvat melkoisesti. Plussan kannalla on 15 ja miinuksen 10.  Ehkä se kuvaa hyvin tilannetta. Tilanne on eri kunnissa ja eri koulumuodoissa nyt hyvin erilainen.  Ehkä 2000 ja 2010-luvut eivät eroa keskenään ratkaisevasti. Kurjia ja hyviä uutisia kuuluu kumpaankin. Mutta kyllä 1980-luku oli ihan toista.

Kesäretki kasvatustieteen historiaan. Osa 14: Karl Bruhn

SUNNUNTAINA VARHAISAAMUN retki kasvatustieteen historiaan jatkui Helsinkiin. 1930-luvulla kasvatustiede oli jaettu kahtia: ruotsinkieliseen ja suomenkieliseen.  Suomenkielistä professuuria  hallitsi Juho  Hollo. Ruotsinkielistä Albert Lilius. Vuonna 1937 Lilius jäi eläkkeelle, ja professuuria ryhtyi hoitamaan Liliuksen oppilas dosentti  Karl Bruhn.  Vakituisen nimityksen hän sai viisi vuotta myöhemmin.

Karl Bruhn  (1937)-1942 - 1961)

Empiristi ja humanisti

KARL Bruhn suoritti FK tutkinnon historia pääaineenaan kolmessa vuodessa vuonna 1914. Kasvatusopin tutkinnon ja opetusnäytteet histoiassa ja toisessa kotimaisessa kielessä hän suoritti vuonna 1916.

Parikymppinen Bruhn elätti itseään opettajan sijaisuuksilla Turussa, Hämeenlinnassa ja Vaasassa. Vuonna 1918  hän aloitti uransa toimittajana Vasabladetissa. Hänen tehtävänään oli avustaa kirjallisuusarvosteluissa. Kirjallisuuteen  suuntautui myös myöhemmin suuri osa hänen tutkimustyöstään. Vuonna 1920 Bruhnista tuli Vaasan ruotsinkielisen työväenopiston johtaja ja seuraavana vuonna Vasa Svenska Lyceumin lehtori.

Vaasan vuosinaan Bruhn kirjoitti kaksiosaisen teoksensa "De växandes estetiska liv" (1920-1921), jonka jälkimmäisestä osasta tuli hänen väitöskirjansa. Kyseessä oli empiirinen tutkimus, jossa  tarkasteltiin 14-20 vuotiaitten nuorten kirjallisen kiinnostuksen kehitystä. Aineistona oli koululaisten kirjoittamat aineet. Bruhn analysoi tilastollisesti mm. oppilaiden käyttämiä sanoja. Tulokseksi Bruhn sai mm., että pojat ja tytöt käyttävät erilaisia adjektiiveja. Myös eri ikäisten tyyleissä havaittiin eroja. Tutkijan mukaan esteettinen elämä on lapsuudessa kehittymätöntä, ja se puhkeaa murrosiässä kukkaan.

Tohtorinväitöskirjassa (1921)  näkyi  jo aihiona Bruhnin tuleva, pitkäaikainen suuntautuminen kasvatuspsykologiaan. Näin hän jatkoi opettajansa professori Albert Liliuksen työtä.

Vuosina 1924-1932 Bruhn toimi Oulunkylän ruotsalaisen yhteiskoulun  ja vuosina 1930-35 Helsingin toisen ruotsalaisen lyseon rehtorina. Vuodet 1935- 1942 hän oli seitsemän vuotta Kouluhallituksessa kouluneuvoksena.

Koulutyön  ohella Bruhn jatkoi tutkimustyötä.  Varhaisiin tutkimuksiin kuului tutkielma  amerikkalaisesta ja intialaisesta kasvatuksesta,  joka sisältyi kokoelmaan "Bisarra essayer om uppfostran" (1926).  Työtä pidetään myös opettajatutkimuksen alkuna. Seuraavana vuonna Bruhn sai dosentuurin, ja aloitti dosenttiluennot. Nyt hän tutki nuorukaisten rakkauselämää. Aineistona olivat päiväkirjat.

Muutaman nuorten rakkauselämää, havaintoa sekä urheilullisen kiinnostuksen kehittymistä käsittelevän psykologisen tutkimuksen jälkeen Bruhn kirjoitti  ensimmäisen laajan kasvatushistoriallisen teoksensa "Uppfostran hos de nordiska nomaderna" (1935).  Se perustui paljolti kirjallisuuspoimintoihin. Bruhn tarttui mm. primitiivisyyden käsitteeseen, ja kirjoitti, että eskimoiden ja lappalaisten kasvatus perustuu pitkäaikaisen kehityksen kiteyttämään  traditioon (vrt. Snellman) ja on primitiivistä vain siinä mielessä, että se palveli varsin yksinkertaisella tasolla olevaa yhteiskuntaa. Nykyisen komplisoidun yhteiskuntamme pedagoginen käytäntö perustuu mm. tälle tradition perustyypille. Tutkimuksen ongelmana pidettiin sitä, että Bruhn oletti, että arktisten kansojen nykyisistä kasvatusoloista voi  tehdä johtopäätöksiä  euroopalaisten kansojen esi-historiaa koskien

Vuonna 1935 Bruhn haki Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa avattua filosofian ja teoeettisen kasvatustieteen professuuria. Hänet todettiin päteväksi, mutta virkaan valittiin Erik Ahlman. Kun Lilius jätti professuurin Helsingissä vuonna 1937, Bruhn nimitettiin hoitamaan  tätä avointa tehtävää.

Kouluhallitus oli toteuttanut vuonna 1926 laajan kiertokyselyn koululaisten mahdollisesta liikarasituksesta. Lomakkeilla kysyttiin myös heidän vapaa-ajan viettotavoistaan. Vastauksia saatiin yli 30 000. Tämän aineiston pohjalta Bruhn julkaisi vuonna 1938  tutkimuksensa "Die freien intressen de Kinder und Jugendlichen" kasvavien harrastuksista. Tuloksiksi saatiin, että pojilla ja tytöillä on erilaisia harrastuksia. Niinikään harrastuksiin vaikuttaa se, käyvätkö oppilaat erillis- vai yhteiskoulua.

Psykologisten ja historiallisten tutkimusten jälkeen Bruhn laajensi kenttäänsä myös didaktiikkaan. Suomenkielellä  julkaistun "Johdatus opetusoppiin " -teoksen ensimmäinen painos ilmestyi 1941, jolloin Bruhn haki ruotsinkielistä professuuria. Hän sai viran vuonna 1942. Tuossa kirjassa korostui harrastuspsykologia- se perustui paljolti kouluhallituksen kyselytutkimukseen.

Nyt Bruhn palasi kirjallisuuskasvatukselliseen empiiriseen tutkimukseen ja  työsti sotavuosina  aihetta käsittelevän laajan julkaisun kasvavien kirjallisista harrastuksista "Från prinsessan Snövit till kavaljererna på Ekeby"  (1944).  Bruhnia kiinnosti nyt, millaisiin sankareihin he tuntevat sielunsukulaisuutta. Aineisto oli kerätty kyselylomakkeilla. Bruhn korosti, että kaunokirjallisuus on tehokas ja merkittävä persoonallisuuden muovaaja. Luettava kirjallisuus on siksi valittava huolella.

Bruhn siirtyi  sodan jälkeen takaisin  didaktiikan  pariin ja syvensi teostaan Johdatus opetusoppiin melkoisesti.  Teos ilmestyi 1950-luvun alussa, ja  se korvasi yhdessä Koskenniemen, Ottelinin ja Salon teosten kanssa Mikael Soinisen opetusopin. Ruotsinkielistä käännöstä, Didaktik I-III (1954), käytettiin hyvin pitkään.

1950-luvulla Bruhn tunnettiin projektiivisista mustetahratutkimuksistaan, joiden parissa hän työskenteli vielä eläkkeelle siirryttyään (1961). Vuonna 1966 hän julkaisi saksaksi  mittavan teoksen aiheesta.  Karl Bruhn oli ns. Helsinki-testin kehittäjä.

Vuonna 1962  ilmestyi Karl Bruhnin klassikko " Kasvatusopin historian kehityslinjoja". 74-vuotiaana hän julkaisi vielä teoksen "1900-luvun pedagogisia virtauksia" (1968).  Jälkimmäisessä teoksessa hän esittelee mielenkiintoisen jaottelun uusille suuntauksille: aktiivisuus-, vapaus- ja sosiaalipedagogiikka. 

Bruhn oli poikkeuksellinen tieteentekijä. Hänen kirjallinen tuotantonsa ulottuu jopa kuudelle vuosikymmenelle (1912-1971).  Hänen tutkimusalueensa oli hyvin laaja: hän oli kasvatushistorioitsija, kirjallisuuden tutkija, opettajuuden tutkija, kasvatuspsykologi ja didatiikko. Hän oli sekä empiristi että humanisti.  Mitään erityistä kiinnostusta kasvatuksen teoriaan tai  kasvatustieteen periaatteellisiin kysymyksiin hän ei kuitenkaan tuntenut.

Bruhn oli "Tidskrift för psykologisk och pedagogisk forskning"-aikakauskirjan perustaja. Hänen  profiiliinsa kuului myös käytännön koulupedagogiikka - hän toimi opettajana lähes kaksikymmentä vuotta ennen kuin hänet nimitettiin professoriksi. Hän oli suosittu luennoitsija yliopistossa. Hallinnon kokemusta hän keräsi itselleen mm. Kouluhallituksesta 1930-luvun lopussa. Bruhn oli yhteiskoulu-ajatuksen edelläkävijä ja puolesta puhuja. Hän oli mukana perustamassa Svenska Skolhistoriska Föreningeniä. Hänen kiinnostuksen kohteisiinsa kuului myös vapaa sivistystoiminta.

Pitkän uransa lopussa Karl Bruhn nimitettiin Uppsalan yliopiston kunniantohtoriksi 1965.

Bruhnin kasvatusnäkemyksestä

Bruhn näyttää ihailleen Mikael Soinisen kasvatusajattelua, ja hänen teoksissaan ihailu näkyy sillä erotuksella, että ainakaan minä en löydä niistä  yhtä vahvaa kristinuskonnollisuutta. Sen sijaan virkakumppaniinsa Holloon hän tekee pesäeroa.

HARRASTUS
Bruhnin ajattelussa Soinisen korostama harrastus oli tärkeä käsite.  Omiin empiirisiin tutkimuksiinsa vedoten hän esitti, että ympäristö vaikuttaa harrastuksiin, vaikka niillä onkin synnynnäinen rytmi. Ympäristö voi lisätä tai kohottaa synnynnäisen harrastussuunnan voimakkuutta ja aktualisuutta kiihoittamalla sitä ja myötävaikuttamalla sen kehitykseen.  9-10 vuoden iässä poikia alkaa kiihtyvästi kiinostaa  voimainponnistusta vaativa liikunta.  Tyttöjä taas kiinnostaa tieto, ennen muuta kotiin liittyvä.

KASVATUKSEN JA OPETUKSEN  HISTORIA
Kasvatusopin historian kirjoissaan Bruhn esittää ajatuksen siitä, kuinka kasvatus kulkee  ” ikuisen paluun” kehää.  Meidän päiviemme  pedagogiset uudistajat tahtovat murtaa ne mysteeriset perinteet, jotka lähes kolmen vuosituhannen ajan ovat ainakin  suurin piirtein määränneet julkisen koulun toimintamuodot. Niiden asemasta he  liittyvät - tietoisesti tai tiedostamataan-  esihistoriallisen yhteiskunnan profaaniin pedagogiseen traditioon.

Lähtökohtana oli vapaa kasvatus ja lapsen oma-aloitteeseen toimintaan perustuva  opetustapa.  Menetelminä oli leikki, urheilu,  työ, katselu, jäljittely ja harjaantuminen.  Opetus päättyi miehuuskokeeseen. Sieltä edettiin  vaiheittain teoreettisiin (muodollisin) opintoihin, vapaudesta kohti pakkoa;  askeesi, mietiskely, eristäytyminen,  hiljaa kuuntelu ja muistelu, nöyrä vastaanotto,  vihkimykset, sitten taitava puhe, sanelu, kuulustelu, keppi,  luennointi, dialogi- joka supistui pian katekisaatioksi, esitelmät,   itsekidutus,  kuuliaisuuden vaatiminen, pänttäys, väittely,  koulupakko, yhä laajeneva opetussuunnitelma, lapsen toiminnanhalun kahlehtiminen, erityiset palkinnot. kuri, tunnin kaava, homogeeniset luokat, frontaaliopetus... Lopulta on  haluttu kääntyä Rousseausta alkaen taas kohti lähtökohtaa; arjessa, kotona ja työssä tapahtuvaa luonnollista oppimista. Konkreetisti tehdään kokeita ja itsenäisiä tehtäviä,  keksitään, keskustellaan, hoidetaan puutarhaa, tehdään retkiä, työskennellään pajoissa- ja nykyään käydään työharjoittelussa, eri-ikäiset lapset opiskelevat kodinomaisesti.

KASVATUSOPPI
Bruhin mukaan kasvatusopin tuli olla empiiristä. Tutkimus on joko historiallista tai psykologista. Kasvatusfilosofia ei kuulunut hänestä kasvatusoppiin.

OPETUSSUUNITELMAOPPI

Bruhninin mielestä opetussuunnitelmaoppiin kuuluu: 

1. opetuksen   psykologiset edellytykset (tutkimuksia mm. harrastuksista)
2. muodollisen sivistyksen ongelma ( materialismi ja formalismi, monipuolisuus)
3. opetuksen päämäärä ( ei yhtä vaan monta)
4. oppiaineksen valinta ( lähtee ikäkaudesta ja harrastuksista)
5. eri oppiaineiden sisällys
6.  opetuksen keskitys- kokonaisuusperiaatteen soveltaminen - ajatus pääaineista  - kokonaisuuksia esim. järvi, niitty (Herbart)- peräkkäisyysperiaate

Opetussuunnitelman tulee  seurata harrastusten kehityksen aaltoviivaa (vrt. Soininen)ö

OPETUSMENETELMÄT
Tieteellisesti perusteltujen menetelmällisten neuvojen  tulee rakentua inhimillisen oppimisprosessin tuntemukselle. Tässä tärkeää hänestä olivat mm, muistia koskevat tutkimukset. Opetusmenetelmään sovellettavia  periaatteita olivat aktiivisuus, havainnollisuus, henkisen vastaanottamisen periaate  = elävän sanan merkitys, sosiaalididaktinen periaate ja  tahdollisen ponnistuksen ja totuttamisen periaate  = luonteen kasvatus ( esim. läksyt).

TUNNIN KAAVA

Bruhnin asteet oliva:  valmiuden aste, aktiivisuuden aste,  tehokkuuden aste ja  harjoituksen aste. Kaava on ikiaikainen.

  

Karl Bruhn pähkinänkuoressa

Karl Bruhn oli  oppikoulunopettaja, toimittaja, kouluneuvos, kasvatus- ja opetusopin professori.

Bruhn syntyi vuonna 1893 Kotkassa laivansuorittajaisän perheeseen. Hän kävi pari vuotta Kotka Svenska Samskolania ja  päättii koulunsa Helsingin ruotsalaisessa normaalilyseossa  kirjoittamalla ylioppilaaksi  vuonna 1911.

Hän oli  koko työikänsä tavattoman ahkera, ja säilytti työinnon pitkään eläkevuosinaankin. Ulkoisesti häntä on kuvatu laihaksi ja kuivahkoksi.  Temperamentiltaan hän oli ikuinen nuori. Hänellä oli nopea äly. terävä kieli ja huumoriontajua.  Hän  hallitsi myös suomen kielen. On sanottu, että hän kuului niihin harvoihin ihmisiin, jotka uskaltavat olla elämässään oma itsensä.

Bruhn kuoli vuonna 1978 85 vuoden iässä. Hänen perheestään en löytänyt tietoja.

LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ

• Bruhn, K (1965). ( alkup. 1940). Johdatus opetusoppiin. Neljäs painos. Porvoo- Helsinki: WSOY.
• Bruhn, K. (1985). Kasvatusopin historian kehityslinjoja.  Helsinki: Otava.
• Päivänsalo, P. (1971). Kasvatuksen tutkimuksen historia Suomessa vuoteen 1970. Helsinki: Ylioppilastuki.
• Päivänsalo, P. (1986). Suomalaisen kasvatuksentutkimuksen henkilöhahmoja 1. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen Tutkimuksia B 7.
• http://www.helsinki.fi/kasvatustieteet/historia/bruhn.htm
• http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/09/karl-bruhn-ja-pedagogiikan-kaari.html

Kesäretki kasvatustieteen historiaan. Osa 13: Erik Ahlman

HYVÄÄ lauantai-aamua!  Nyt kesäretki vei taas Jyväskylään. johon oli vasta perustettu kasvatusopillinen korkeakoulu. Vuonna 1935 se sai toisen professuurin, jonka alana oli filosofia ja kasvatuksen teoria. Virkaan valittiin filosofian dosentti  ja klassisen filologian apulainen Erik Ahlman. Herra oli kyllä niin syvämietteinen, että minun oli vaikeaa seurata hänen ajatuksenjuoksuaan.

Erik Ahlman  (1935 - 1948)

Toinen filosofi  kasvatustieteen professorina

"Se tragiikka on onnellisimmankin elämässä, ettei hän ole eikä voi olla sitä, mitä hän myös tahtoisi olla sen lisäksi, mitä hän on. ”

Erik Gustaf Ahlman opiskeli mm. klassisia kieliä, Kreikan ja Rooman kirjallisuutta, teoreettista filosofiaa sekä suomen kieltä ja kirjallisuutta. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1913 ja lisensiaatiksi 1916. Samana vuonna hän esitti väitöskirjansa "Das lateinische Präfix com- in Verbalzusammensetzungen" ja sai filosofian tohtorin arvon. Akateemisen uransa  hän aloitti klassisten kielten tutkijana ja opettajana ja siirtyi myöhemmin filosofian pariin.

Valmistuttuaan filosofian tohtoriksi 1919 Ahlman toimi  latinan kielen lehtorina vuosina 1922-1927   ensin omassa koulussaan Turussa ja sitten Viipurissa.  Helsingin yliopistossa hän oli  filosofian dosenttina  vuodet 1926–1930. Vuodesta 1929 Ahlman hoiti klassillisen filologian apulaisen tehtävää aluksi vt:na ja vuodesta 1931 alkaen vakinaisena.

Turussa hän kilpaili Eino Kailan avoimeksi jättämästä   filosofian professuurista, mutta paikan sai  hänen koulu- ja opiskelutoveinsa J.E. Salomaa.

Seuraavat neljä vuotta (1931-35) Ahlman toimi Helsingin yliopiston klassisten kielten apulaisprofessorina, kunnes hänet valittiin Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun filosofian ja teoreettisen kasvatusopin professoriksi vuonna 1935 (Kisan hävisi mm. Karl Bruhn). Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1948 saakka. Sen rinnalla hän oli Kaarle Oksalan jälkeen korkeakoulun rehtori vuodet  1940-1948.

Ehkä kasvatustieteen professuuri ei ollut ihan Ahlmanin juttu. Hän  ei julkaissut  yhtään erillisteosta kasvatusfilosofiasta - ei ennen valintaansa eikä sen jälkeen.  Toki   hän kirjoitti erityisesti Kasvatus ja koulu- aikakauskirjaan artikkeleita,  joissa avattiin ennen muuta kulttuuriteoriasta käsin eräitä kasvatuksen käsitteitä kuten kasvatuksen päämäärä.

Arvostettuna tiedemiehenä  hän oli tärkeä hahmo nuorelle korkeakoululle, joka joutui  1930-luvulla  taistelemaan olemassaolostaan. Hänen aikanaan kasvatusopillinen korkeakoulu sai oikeuden  hyväksyä kasvatustieteiden kandidaatin ja tohtorin tutkintoja. Kasvatus ja koulu- aikakauskirjan  toimitukseen Ahlman kuului neljännesvuosisadan (1928-1952). Päätoimittajana hän oli  vuodet 1945-48.

Vuonna 1948 hän sai palata filosofian pariin ja Helsinkiin, kun hänet valittiin Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professoriksi. Siirtyminen tapahtui sikäli onnettomaan aikaan, että  uusi professori joutui hoitamaan oman virkansa ohella sekä Eino Kailan jättämän teoreettisen filosofian professuurin että G.H. von Wrightin ruotsinkielisen filosofian professuurin tehtävät  tämän siirtyttyä  Cambridgeen. Työkuorma heikensi  Ahlmanin terveyttä kohtalokkaasti.

Ahlmanin kasvatusta koskevia käsityksiä

KASVATUSOPPI
Ahlmanin mukaan kasvatusopin tulee olla tieteenalana autonominen. Kasvatuksen päämäärää ei voida johtaa etiikasta, kasvatusopin on se itse etsittävä. Etiikka esittää ihanteensa ja päämääränsä kokonaan riippumatta siitä, ovatko ne saavutettavissa. Kasvatusopin on otettava huomioon, missä määrin sen päämäärä voidaan toteuttaa.

KASVATUS
Kasvatuksen käsitettä Ahlman piti problemaattisena, koska  se on arvoväritteinen. Sitä on vaikeaa rajata. Hänelle kasvatus oli henkistä tapahtumista, jossa molempien sekä kasvattajan että kasvatettavan on oltava aktiivisia.  Molempien on pyrittävä tietoisesti ja tahallisesti saamaan aikaan pysyvää muutosta ihmisen tahdossa asetettua päämäärää kohti.

Ahlman erotti kasvatuksen osa-alueiksi  sen edellytykset, menetelmät ja päämäärät. Kasvatuksen edellytykset olivat kasvatettavien psyykkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia sekä heidän elinympäristönsä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tekijöitä. Tässä Ahlman sitoo yhteen Snellmanin ja uudemman psykologian näkemyksiä.

Menetelmät  riippuvat   kasvatuksen päämääristä, jotka vaihtelevat yhteisöstä ja yksilöstä riippuen. 

Kasvatuksellä  on sekä sekä yksilölinen että kollektiivinen päämäärää. Tärkein päämäärä on individualistinen: yksilön varsinaisen minän arvojen todentaminen. Ei ole objektiivisia arvoja. 

ARVOT
Kasvattajalla on oltava selvänä mielessään, mihin hän pyrkii, kuin kuvanveistäjällä. Kasvattajalla on oltava selkeä arvojen pyramidi, jossa korkeimpana ovat vain vakaumukseen pohjautuvat arvot, joita ei voi teorioilla perustella. Tämä arvojen järjestelmä on luotava, koska ei ole objektiivista arvojen järjestelmää; arvot määräytyvät yksinomaan sen mukaan, mitä yksilö pitää arvokkaana (vrt. sofistit).

Ahlman esitti tunnetun arvojen luokituksen:

• Hedonistiset arvot (nautinto- eli mieluisuusarvot, joihin kuuluvat: onni, mielihyvä, ilo, nautinto ja aistillisuus. Hedonistiset arvot ovat alkeellisin mielihyvän laji.
• Vitaaliset arvot (elämä, terveys, tahto ja kuntoisuus),  
• Esteettiset arvot (kauneus, ylevyys, suloisuus ja taide),  
• Teoreettiset arvot (totuus, tieto, oppi, koulutus, viisaus ja tiede),  
• Uskonnolliset arvot (usko, toivo, pyhyys ja laupeus), 
• Sosiaaliset arvot (altruismi, ystävyys, rakkaus, uskollisuus, vapaus, veljeys, kunnia, isänmaallisuus ja turvallisuus. Sosiaalisesti arvokasta syntyy edistämällä toisen etua; sellaista, mikä toiselle on arvokasta). 
• Mahtiarvot: (voima, valta, sota, rikkaus, raha, voitto),  Oikeusarvot: oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, tasa-arvo ja laillisuus ja  Eettiset arvot (hyvyys ja moraalinen oikeus).

KASVATUKSEN PÄÄMÄÄRÄ
Ahlmanin omassa ajattelussa kasvatusihanteessa tärkeitä olivat totuudellisuus ja oikeamielisyys. Totuudellisuus tarkoitti tahtoa totuuteen.  Kasvatuksen tuli nimenomaan vaikuttaa tahtoon. Vain moraalin avulla  voidaan päästä oikeudenmukaisuuteen, joka on edellytyksenä paremman maailman syntymiselle.

Ahlman oli ehkä ensimmäinen kasvatustieteen professorimme, joka kritisoi kristinuskoa. Länsimaisen kulttuurin perusongelmana hän  piti kristinuskon eettisen auktoriteetin rapautumista. Ihmisille ei pitäisi asettaa siveellisiä normeja, joita he eivät voi saavuttaa. Kristinuskon eettinen rapautuminen on johtanut ihmiskunnan moraaliseen tyhjiöön. Tämä tyhjiö on otollinen astinlauta räikeälle itsekkyydelle,  nautinnon tavoittelulle ja kaikenlaiselle arvofanaattisuudelle. Ratkaisuksi Ahlman esitti arvokysymyksiä pohtivan metafysiikan nostamista perinteistä uskontoa korvaavaksi kulttuurialaksi tieteen rinnalle. Hän piti myös mahdollisena, että syntyy kokonaan uusi uskonto.

Erik Ahlman pähkinänkuoressa

Erik Gustaf Ahlman oli suomalainen opettaja, filosofi ja kielitieteilijä, professori ja korkeakoulun rehtori.  

Erik Ahlman  syntyi vuonna 1892 Turussa. Isä oli  rehtori ja  pastori. Ylioppilaaksi  hän pääsi vuonna 1910 Turun  suomalaisesta klassisesta lyseosta. Hän  kirjoittautui Helsingin yliopistoon ja valmistui kielitieteilijäksi ja filosofiksi. Hän ehti toimia professorina yhteensä 17 vuotta.

Ahmania  on pidetty kulttuurifilosofian, fenomenologisen arvotutkimuksen ja hermeneuttis-fenomenologisen ihmistutkimuksen suomalaisena edelläkävijänä.

Kulttuuri kiinnosti Ahlamania. Kulttuurin hän nimesi  arvoperustaiseksi yhteenliittymäksi. "Kulttuuri on järjestelmä ihmisten tietoisesti aikaansaamia, yhteiskunnassa syntyneitä ja sukupolvelta toiselle siirtyviä, yhä lisääntyviä arvomaisia muodosteita ja olotiloja." Kulttuuri on pohjaltaan henkistä, koska se on arvojen ilmennystä. Vaikka kullakin yksilöllä on oma arvojen järjestelmänsä, niin jokaisessa kulttuurissa on myös yleisesti hyväksytty käsitys siitä, mihin järjestykseen arvot on asetettava. Tämä arvojärjestys - kulttuurin eetos - muodostaa kulttuurin olemuksen. Eetos ilmenee kulttuurin eri osa-alueilla taiteessa, tieteessä, tekniikassa, vapaa-ajanharrastuksissa ja mm.  yhteiskunta- ja valtioelämässä. Teoriaa kulttuurin arvoperustasta täydensi  oppi välineistä, joilla arvoja toteutetaan. Välineet voivat olla  teknisiä, kommunikatiivisia  ja ajatusvälineitä. Viimeiseen ryhmään kuuluvat käsitteet sekä tieteelliset teoriat.

Ahlman suomensi Egon Friedellin kolmiosaisen Uuden ajan kulttuurihistorian, jonka WSOY julkaisi vuosina 1930−1933.

Tärkeä  tutkimuskohde oli myös arvot. Niitä hän lähestyi fenomenologisella otteella. Ahlmanin mukaan jokaisen yksilön tahto kannattaa juuri hänelle ominaisia arvoja, jotka hänen on paljastettava vieraiden vaikutteiden alta ja asetettava toimintansa eettiseksi ohjenuoraksi. Kuinka ihminen löytää omat arvonsa? Ihminen näkee itsensä, mutta itsehavaintoihin liittyy myös harhoja. Tässä yhteydessä Ahlman viittaa Freudin psykoanalyysiin. Ahlman uskoi, että yksilölla on siis arvoja, jotka ovat  transsendentin tahdon mukaisia. Niihin liittyy välitön intuitiivinen varmuus, emotionaalinen evidenssi. Tämä evidenssi voi kuitenkin olla itsepetoksellista esim.  yksilön tietoisuudentilasta johtuvia. Intuitioon ei siis voi luottaa, ja niiinpä usko arvojen pätevyyteen on lopulta omaksuttava eksistentialistiseen tapaan.

Ahlman esitti myös teorian “kollektiivipersoonallisuuksista”, yhteisiä arvoja kannattavien ihmisten yhteenliittymistä, joita voivat olla esimerkiksi uskonnolliset ja aatteelliset ryhmät tai kansakunnat.

Ihmistä hän lähestyi hermeneuttis-fenomenologisella otteella. "Ihmisen probleemi"-teos ilmestyi  vasta postuumisti vuonna 1953 Eino ja Sven Krohnin viimeistelemänä.  Ahlmanin  mukaan ihmisessä on eri tasoja: hän erotti  ihmisen biologisesta rakenteesta  hengen tason. Henki  oli ihmisessä vaikuttava, yliaistillinen olemusydin. Henki oli  varsinaisen minän toimintaa, joka vapauttaa ihmisen luonnollisen minän itsekeskeisestä suhtautumistavasta maailmaan. Hengen toimintaa ilmentävät ihmisen itsetajuisuus, häpeä ja muut korkeammat tunteet, kuten kutsumustietoisuus. Henkenä ihmisen on mahdollista nousta luonnon yläpuolelle.  Ihminen voi olla enemmän tai vähemmän  ihminen.

Ahlman oli  henkitieteilijä. Hän ei pitänyt filosofiaa tieteenä, joka tyydyttää tiedon nälkää vaan ihmisen metafyysistä tarvetta.  Filosofian oli kuitenkin oltava sopusoinnussa "oikean" tieteen kanssa. Ahlmanin ajattelussa on yhtymäkohtia mm. Rudolf Steinerin antropologiaan (Ahlman on myös kirjoittanut Steinerista). Metafyysinen maailma kiinnosti molempia.  Ahlmanin mukaan  transendenttisen maailman olemassaoloa ei voida todeta objektiivisesti. Järjelle sitä ei ole olemassa; ainoa objektiivisesti siitä todettava seikka on, että ihmisessa on transendenttinen tunne.

Hän jakoi maailman (1) ilmenevään todellisuuteen ja (2) metafyysiseen olioon-sinänsä, jonka Ahlman otaksui olevan tahtoa. Tämä transsendentti tahto pyrkii kahteen päämäärään: itsesäilytykseen ja itseilmaisuun. .Jokaisen yksilöllä on  tahto, ja se  sisältää latenttina koko transsendentin tahdon. Yksilön tahdossa voi toteutua vain rajallinen joukko tahtotendenssejä: ne, jotka ovat eniten yksilön tahdon perusolemuksen mukaisia ja joiden toteutumista ympäristön mahdollisuudet suosivat.

Olemuksellisten arvojen toteuttaminen on myös Ahlmanin etiikan lähtökohta.

Erik Ahlman kuoli vuonna 1952 Helsingissä 60 vuoden iässä  lyhyen sairauden jälkeen vuonna. Avioliiton hän oli solminut vuonna 1922. Ahlmanin tytär oli Turun yliopiston psykologian professori Kirsti Lagerspetz (1932–2001). Suvun filosofista perinnettä jatkavat nyt lapsenlapset.

Metsämäen kartanossa varttunutta Ahlman pidetään yhtenä  Suomen historian kaikkien aikojen merkittävimmistä kulttuurifilosofeista ja ajattelijoista. Ahlmanin  merkittävimpiä teoksiaan olivat "Arvojen ja välineiden maailma-  – eettis-idealistinen maailmantarkastelukoe" (1920), "Kulttuurin perustekijöitä" (1939) ja  postuumina julkaistu keskeneräinen "Ihmisen probleemi" (1953).

Ihmisenä Ahlman oli “kultivoitu persoonallisuus, omalaatuinen ja aito, tinkimätön luonne, joka uskollisesti noudatti omaa myötäsyntyistä elämänlinjaansa”. Hän ei hyökännyt poleemisesti muita ajattelijoita vastaan. Luennoitsijana hän oli  "henkisesti ylevänä" poikkeuksellisen vaikuttava hahmo.

LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ

• Päivänsalo, P. (1986). Suomalaisen kasvatuksentutkimuksen henkilöhahmoja 1. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen Tutkimuksia B 7.
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Ahlman
• http://filosofia.fi/node/2352/
• http://filosofia.fi/suomalainen_filosofia/galleria/1095

Kesäretki kasvatustieteen historiaan. Osa 12: K. Oksala

JO kolmas peräkkäinen kaunis kesäaamu. Retkikumppanini oli tänään Kaarle Oksala. 1930-luku näyttää olleen suomalaisen yliopistotasoisen koulutuksen kannalta hyvin merkittävä. Tuolla vuosikymmenellä suomenkieli hyväksyttiin opetuskieleksi. Toinen merkittävä muutos oli, että korkeakouluopetusta alettiin antaa muuallakin kuin Helsingissä.

Vuonna  1933 kasvatustieteen akateeminen opetus laajeni ensimmäisen kerran Helsingin ulkopuolelle, kun Suomen vanhin  kansakouluopettajasemimaari lakkautettiin ja tilalle syntyi Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu. Se sai seuraavana vuonna  ensimmäisen professuurinsa,  käytännöllisen kasvatus- ja opetusopin oppituolin. Siihen siirrettiin kansakoulunopettajaseminaarissa pitkään kasvatusopin lehtorina toiminut  Kaarle Oksala. Tarkasti ottaen tämä professuuri taitaa samalla olla ensimmäinen suomenkielinen. Oksala oli  myös toinen professorimme, jolla ei ollut yläluokkaista  taustaa. Perustetulla  oppituolilla istui vakinaisesti vain kaksi henkilöä, ennenkuin sen tehtäväkuva ja nimike muutettiin. Oksalan seuraajana oli neljä vuotta Suomen kasvastustieteen Grand Old Man: Matti Koskenniemi. Mutta hänestä myöhemmin.

On heti alkuun pakko todeta, että Kaarle Oksala kuuluu niihin merkkihenkilöihin, joista löytyy netistä erinomaisen vähän tietoa. Ja tasan yksi kuva. Pitänee painua Soklan kirjastoon.

Kaarle Oksala  (1934 - 1940)

Ensimmäinen käytännöllisen kasvatus- ja opetusopin professori

"Koulun ensimmäisenä tehtävänä on  siirtää lapsi leikistä ja 

vapaudesta varsinaiseen raskaampaan koulutyöhön.”

Kaarle Oksala  oli  opiskellut yliopistossa mm. filosofiaa, itämaista kirjallisuutta ja historiaa.  Hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna  1900. Kasvatusopin tutkinnon hän suoritti vuonna 1905.  Kasvatusoppia ja psykologiaa hän opiskeli myöhemmin myös Saksassa.

Oksalan työura alkoi opettajana Helsingissä (1901-1902). Porvoon suomalaisen yhteiskoulun johtajana hän toimi vuodet 1902-1905. Vuonna 1905 hänet palkattiin Jyväskylän seminaariin, jossa hän toimi kasvatusopin (ja aluksi myös historian) lehtorina  lähes 30 vuoden ajan vuoteen 1934 saakka. Oman virkansa ohella hän oli  muutaman vuoden Jyväskylän kansakoulujen tarkastaja, vuosina 1917-19 Helsingin seminaarikurssien johtaja ja vuosina 1923-1930 Jyväskylän väliaikaisen ylioppilasseminaarin johtaja. 1900-luvun alussa alakansakouluja oli suurissa kaupungeissa, maalla alkuopetus oli pitkään kotien ja kirkon vastuulla. Alakansakoulujen laajeneminen koko maahan liittyi vuoden 1921 oppivelvollisuuslakiin. Samoihin aikoihin käynnistettiin myös erillinen alakansakoulujen opettajien koulutus.

Kaarle Oksala ja Aukusti Salo  loivat  1900-luvun ensi vuosikymmeninä  suomalaisen alakansakoululle  teoreettisen ja pedagogisen pohjan silloisen modernin oppimispsykologian pohjalta. Konkreettina tuotoksena oli oman aikansa ehkä ajanmukaisin alakansakoulun opetussuunnitelma, jossa lapsi totutettiin sidotun  kokonaisopetuksen, ns. yleisopetuksen avulla leikistä työhön.

Oksala ajoi aktiivisesti Jyväskylän kesäyliopiston perustamista ja toimi sen johtajana vuosina 1923–1936. Hän vaikutti suuresti  myös ylioppilaspohjaisen Kasvatusopillisen Korkeakoulun perustamiseen. Hän oli  tutustunut erityisesti saksalaiseen opettajankoulutukseen ja kasvatustieteen tutkimukseen ja oli vakuuttunut, että Suomeenkin tarvitaan pedagoginen korkeakoulu. Tällainen päätös tehtiinkin vuonna 1933 mm. Oksalan ystävän, ministeri Oskari Mantereen merkittävällä tuella. Korkeakoulun tehtäviksi tuli "valmistaa ylioppilaita kansakoulunopettajiksi, antaa pedagogisia valmiuksia myös muiden koulujen opettajiksi aikoville sekä edistää kasvatus- ja opetustyön tieteellistä tutkimusta".

Kasvatusopillinen korkeakoulu tarvitsi nyt professoreja. Ensimmäiseksi täytettiin alemman palkkaluokan käytännöllisen kasvatus- ja opetusopin professorin virka. Virassa tarvittiin käytännöllisen koulutyön tuntemusta ja varsinkin "kansakoulutieteen" osaamista.

Viran täyttäminen oli annettu kouluhallituksen tehtäväksi. Kouluhallitus esitti  maisteri Kaarle Oksalan nimittämistä virkaan. Perusteluina oli mm. Oksalan toiminta seminaarin opettajana ja kesäyliopiston luennoitsijana sekä Oksalan julkaisemat kasvatusalan lehtiartikkeleita. Lisäksi kouluhallitus katsoi, että Oksala oli erityisesti ansioitunut vuosina 1912-26 toimineessa  komiteassa, joka hahmotteli kansakoulun opetussuunnitelmaa sekä Kasvatusopillisen korkeakoulun suunnittelijana.

Kouluhallitus pyysi  asiantuntijalausunnon  Helsingin yliopiston professorilta J.A. Hollolta. Hollo totesi, ettei  Oksala ollut tehnyt varsinaisia tieteellisiä tutkimuksia oppiarvon saavuttamista varten, mutta että hänen  ansionsa käytännön kasvatustyössä korvasivat puuttuvan opillisen pätevyyden. Oksala sai nimityksen virkaan heti Hollon antaman asiantuntijalausunnon jälkeen. Samalla Oksala valittiin myös Kasvatusopillisen korkeakoulun ensimmäiseksi rehtoriksi vuonna 1934.

Oksala oli perehtynyt syvällisesti kasvatustieteen tutkimukseen. Hän oli kirjoittanut ahkerasti alan artikkeleita. Häntä on pidetty  yhtenä kokeellisen kasvatustieteen ja psykologian uranuurtajana Suomessa.  Siis positivistina. Hän julkaisi useita kirjoituksia mm. ”Kasvatus ja koulu” -aikakauskirjassa, jonka toimituskunnan jäsenenä ja päätoimittajana hän toimi.

Oksala jäi eläkkeelle vuonna 1940, mutta hän jatkoi opettajana vielä vuoteen 1944.

Kaarle Oksala pähkinänkuoressa

Kaarle  Johannes Oksala oli  opettaja, rehtori, Jyväskylän seminaarin kasvatusopin lehtori, käytännöllisen kasvatustieteen  professori, Kasvatusopillisen korkeakoulun rehtori sekä Kasvatus ja koulu -aikakauskirjan pitkäaikainen päätoimittaja.

Oksala syntyi vuonna 1873 Tampereella. Isä oli suutari. Ylioppilaaksi Oksala tuli vuonna 1894 Tampeeen reaalilyseosta. Tämän jälkeen hän siirtyi opiskelemaan yliopistoon. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna  1900.

Eämäntyönsä Oksala  teki opettajankouluttajana. Kaarle Oksala oli syvällisesti perehtynyt kasvatuskysymyksiin, vaikkei hän varsinaisia tieteellisiä tutkimuksia tehnytkään. Erityisen kiinnostunut hän oli alkuopetuksen pedagogiikasta, Hänen käden jälkeään on vuoden 1925 maalaiskansakoulun alakansakoulua koskeva osuus.

Ihmisenä Oksalaa kuvattiin vaatimattomaksi, hyväntahtoiseksi ja hienotunteiseksi.

Kaarle Oksala kuoli  vuonna 1949 Jyväskylässä  76 vuoden iässä. Aviolitton hän oli solminut vuonna 1902.  Kaikki kolme poikaa kasvoivat yliopistomiehiksi.

LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ

• Päivänsalo, P. (1971). Kasvatuksen tutkimuksen historia Suomessa vuoteen 1970. Helsinki: Ylioppilastuki.
• Päivänsalo, P. (1986). Suomalaisen kasvatuksentutkimuksen henkilöhahmoja 1. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen Tutkimuksia B 7.
• http://hautausmaat.jyvaskylanseurakunta.fi/vanha-hautausmaa/keskimmainen-osa/keskiosa/hautojen-historiaa/oksala-kaarle-johannes-1873-1949/
• http://users.utu.fi/mikpen/gradu.html