Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

perjantaina, huhtikuuta 16, 2021

"Koululääkärin" 8 reseptiä oirehtivalle koululle

Helsingin yliopiston OpeUra-projekti selvittää ensimmäisten maisteriluokanopettajien uran vaiheita koulutukseen hakeutumisesta eläkkeelle siirtymiseen. Suomen luokanopettajien LUOKANOPETTAJA-lehden nyt jo postissa olevassa 2-numerossa on jo toinen juttu tutkimuksen tuloksista. Kuinka tyytyväisiä he ovat nyt aikanaan tehtyyn ammatinvalintaan? Ja tekisivätkö he saman valinnan uudelleen?

Paljastetaan: peräti joka viides ei enää hakeutuisi luokanopettajankoulutukseen. Syynä näyttävät olevan monet koulu- ja työelämässä heidän työuransa aikana tapahtuneet, kielteisiksi koetut muutokset.

LEHDEN päätoimittaja Marja Heikkilä pyysi minulta vielä kolunmia, mikä lääkkeeksi. Minähän kirjoitin "koululääkärinä" 8 reseptiä myös tutkimuksemme tuloksiin perustuen.

Oirehtiva koulu tarvitsee lääkkeitä

Suomalainen koulujärjestelmä on yksi maailman parhaista. Se  johtuu pitkälti korkea-tasoisesa akateemisesta luokanopettajan koulutuksestamme, johon hakee ikäluokkiensa parhaita nuoria. Tai on ainakin tähän saakka hakenut. Ammatin vetovoiman nimittäin pelätään vähenevän. Ei vain esim. OpeUran aineistossa vaan laajemmin. Moni luokan-opettajia kertoo, ettei riitä, ettei jaksa ja haikailee muihin töihin.

Vuosia jatkunut kuomituksen kasvu voidaan pysäyttää. Kipeä koulu tarvitsee lääkkeitä. Jos olisin ”koululääkäri”, kirjoittaisin nipun reseptejä toisaalta vahvistamaan niitä tekijöitä, jotka saavat oppilaat ja opettajat innostumaan, onnistumaan ja kukoistamaan ja toisaalta keventämään sitä kuormaa, joka saa hymyn hyytymään ja tappaa työnilon.

1. Resepti valtiolle

Valtion määräisin nostamaan osuuttaan koulumenoista. Ja poliitikot nimittämään opetushallinnon johtoon nimenomaan  opetuksen asiantuntijoita. Ja takaamaan, että joka lapsella on aikuisten oikeasti oikeus kaikkeen tukeen, mitä hän tarvitsee. Panemaan oppilashuollon kuntoon ja kuntiin! Ja säätämään kouluille vain niitä tehtäviä, joihin on työvoimaa ja  aikaa. Ja lopettamaan loppumaton osauudistusten vyöry ja keskittymään tasan yhteen, isoon ja kaikille yhteiseen systeemiseen muutokseen kerrallaan. Ja suoje-lemaan opettajien professionaalista autonomiaa. Suojelemaan opettajan työssä sitä, mikä on kaikkein tärkeintä: vuorovaikutusta lasten kanssa. Koko opettajan persoonallisuus ja työ lasten kanssa saa motivaationsa siitä.  

2. Resepti OAJ:lle ja Kuntaliitolle

OAJ:lle ja Kuntaliitolle pitäisin vakavan puhuttelun: Nyt ryhtiä ja puhtia. Eikö 40 vuotta ole ollut riitävä aika nostaa maisteriluokanopettajien palkka maisteriaineenopettajien palkan tasolle?

3. Resepti opetushallinnolle

Opetushallinnon käskisin kirjoittaa opsit selkosuomeksi  ja  vahvistamaan hyvin-vointipedagogiikkaa.  Johtamaan kouluja innostumis- ja onnistumiskeskuksiksi.

4. Resepti kunnille

Kunnat komentaisin päästämään rehtorinsa kansliakaapista pedagogisiksi johtajiksi kannustamaan ”kaukalon reunalle” - ja mielellään ihan jäälle-  oppilaita ja opettajia. Järjestämään opettajille aikaa opettaa silppumalla  turha  paperityö. Ja hillitsemään kontrollihimoaan ja luottamaan jälleen kouluihin.

5. Resepti rehtoreille

Rehtoreita ohjaisin olemaan oikeasti  läsnä – ei vain paikalla. Kannustamaan jokaista koulussa löytämään omat vahvuutensa ja toteuttamaan itseään. Muokkaamaan työstään omannäköistään. Johtamaan yhteisten pelisääntöjen rakentelua ja turhan työn riisuntaa. Mitoittamaan ja jakaman työt oikein, seuraamaan, että arki sujuu ja kun ei suju, selvittämään, mikä mättää ja mikä auttaa. Palkkaamaan vaikka lisää väkeä määrä-ajaksi työsumiin.

6. Resepti opettajille

Opettajat pakottaisin olemaan armollisia itselleen. Riittävän hyvä riittää. Pitämään huolta omasta innostuksestaan. Se tarttuu. Luomaan arkeen ja juhlaan rakenteita ja rutiineita. Luokka pysyy ja vahvistuu koulukunnossa jämäkästi välittämällä. Tekemään vähemmän yksin ja enemmän yhdessä. Eläköön pariopettajuus! Luomaan tilaisuuksia sille, että jokainen oppilas voi löytää koulussa omat vahvuutensa ja oman intohimonsa.

7. Resepti kouluyhteisölle

Koko kouluyhteisölle suosittelisin vahvasti yhteisiä juttuja, keskinäistä tukea ja apua. Onnistumisten muistelua. Hyvän puhumista. Ratkaisujen, ei syyllisten etsimistä.  

8. Resepti opettajankoulutukselle

Ja lopuksi tuunaisin upeaa opetttajankoulutustamme niin, että opetusohjelmissa varattaisiin enemmän aikaa ja ohjausta myös haastavien oppilaiden ja tilanteiden kohtaamisen ja työssä ja työstä oppimiseen. 


Hyvää kevättä t. OpeUra

Pertti Kansanen, Riitta Jyrhämä,  Martti Hellström ja Pekka Rokka






5 kommenttia:

Pekka Leinonen kirjoitti...

Martti. Hyviä koosteita, mutta kuka näitä hyödyntää? P

Asko Leppilampi kirjoitti...

Hienoa emerituskollega Martti! Onneksi toimit pedagogisena koululääkärinä, sillä noihin resepteihin on vaikea keksiä parempia vaihtoehtoja. Toki kaiken keskiössä on yhdessä tekeminen ja yhteistoiminnallisuus, johon viittaatkin noissa resepteissäsi. Harmittavasti noita reseptejä pitäisi vielä noudattaakin, mutta olen pannut merkille, että aika moni unohtaa ottaa lääkkeensä. Pitää muistaa muistuttaa, että muistakaa!

Martti Hellström kirjoitti...

Kiitos ajatuksista.
Kuka lukee? Luulen, että Luokanopetttajahden lukijat? Tämän blogilastun luki eilen 300 kävijää.
Kuka hyödyntää. Kahdeksan viikkoa aikaa käydä koulupoliittista keskustelua. Tässä virikkeitä siihen.

Martti

Anonyymi kirjoitti...

En ole Luokanopettaja-lehden lukija, mutta olen tämän blogin aktiivikuluttaja. Pääsääntöisesti inspiroidun näistä 👍🙏🏻. Mietin vaan, miksi lukemattomissa kouluissa työstään innostuneet kehittäjäopettajat edelleen koetaan uhkana? Itse mietin alan vaihtoa tämän takia nyt vakavammin kuin koskaan. Joku opetusalaa innostavampi pitäisi löytää, että tämän voisi unohtaa. Ei sitä loputtomiin jaksa olla muutosvastarinta takia kiusaamisen kohteena.

Yksi syy, miksi keskustelu kipupisteitä ja niiden ratkaisuista on vähäistä, on rehtoreiden uhkailu ja painostus. Pienikin kriittinen yleinen kommentti otetaan henkilökohtaisesti ja sillä painostetaan. Pelolla ja pelosta käsin johtamisesta han tässä on kyse. Iso ongelma alalla on juurikin heikot johtajat.

Martti Hellström kirjoitti...

Kiitos ajatuksistasi

Yksi opettajakultuurin piiloinen sopimus on joissain yhteisöissä ns. "urakan kusijan" kurittaminen. Nina Lahtinen kertoi siitä pari vuotta sitten omakohtaisen muisteluksen helsinkilaisille luokanopettajaopiskelijoille. Liian innokas nuori opettaja otettiin puhutteluun: " Hanki elämä. Tai koira".

Pidä kiinni innostuksestasi ja samalla suojele voimavarojasi. Jari Hakalan työn imun ja työn kuorman käsitteet ovat voimaannutavia.