Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

maanantaina, helmikuuta 01, 2021

Unohdettuja pedagogeja: Olai Wallin

KAIVELIN vanhoja paperisia muistiinpanojani 1980- luvulta, ajoilta jolloin olin töissä OKL:lla. Hienoja löytöjä. 

YKSI parhaista oli kolmi-sivuinen muisio Suomalaisen kansakoulun didaktiikan isän Olai Wallinin kirjoittamasta/ suomentamasta/ toimittamasta ensimmäisestä suomenkielisestä kasvatus- ja opetussopin seminaarilaisille tarkoitetusa oppikirjasta: 

Wallin, O.  (Toim.). (1883). Kansakoulun yleinen kasvatus- ja opetusoppi. Jyväskylä. Omakustanne

Olai Wallin (1836–1896) oli suomalainen opettaja, tietokirjailija ja  päätoimittaja.  Wallin toimi  Jyväskylän seminaarin historian ja kasvatusopin lehtorina vuodet 1863–1885. Cygnaeus hoiti itse naisosaston kasvatusopin opetuksen vuosina 1863-1869. Wallin vastasi miesosaston opetuksesta  Hänestä kehittyi  yksi merkittävimmistä Jyväskylän seminaarin opettajista.

Talous-ja terveyshuolien  sekä kuormittavien riitojen vuoksi  hän otti pestin  Hämeen piirin kansakoulutarkastajaksi. Kansakoulu--tarkastajana hän edisti mm. opettajien lainakirjastotoimintaa. Olai Wallinia pidetään myös  uudenaikaisten kiertokoulunopettajaseminaarien isänä yhdessä Kaarle Werkon ja J. H. Tuhkasen kanssa. Hän  ideoi läksytöntä maanantaita, kehitti ja edisti koulupuutarha-aatetta. Wallin kuului myös niihin, jotka kannattivat vapaaehtoista kansakoulua.

Tarkastaja  tehtävää hän hoiti kuolemaansa saakka.Vuosina 1875–1881 Wallin toimitti lisäksi perustamaansa kasvatusopillista aikakauskirjaa Kansakoulu.

Wallininin vanhemmat olivat maaviskaali Olof Wallin ja Sofia Kranck.  Ennen seminaarivuosia,  valmistuttuaan vuonna 1857 filosofian kandidaatiksi  hän oli ollut neljä vuotta Erkylän  Erkylän kartanoon Hausjärvellä perustetun Eskon kansakoulun johtajaopettajana.Vuonna 1861 hän julkaisi kirja "Om folkbildning och folkskolor", josta innostuneena Uno Cygnaeus järjesti hänelle stipendin pari vuotta kestäneelle, lähinnä Saksaan ja Sveitsiin suuntautuneeseen opintomatkaan. Wallin julkaisi useita oppikirjoja. 

Wallinin perheeseen kuului vuodesta 1864  puoliso  Flora Fredrika Bernhardina Schreck (1839–1926). Professori ja poliitikko Väinö Voionmaa, toimittaja Eino Voionmaa ja suomentaja Emmi Voionmaa olivat heidän lapsiaan. Ministereinä toimineet Niilo Liakka ja Hjalmar Kahelin olivat Wallinin vävyjä.  

Kansakoulun yleinen kasvatus- ja opetusoppi

Wallinin teos oli suunnattu kansakoulunopettajille. Se oli ensimmäinen suomeksi painettu opetusoppi.  Lähteenä oli saksalaisen H.R. Rüeggin pedagogiikan kirja. Kirja  pohjautui myös Cleven psykologiseen asiantuntemukseen. 


Miksi?

Wallinin teoksessa kasvatuksen päämäärä oli "itsetoimivaan elämään Kristuksen hengessä kykenevä nuoriso”. Eli selkokielellä:  nuoriso, joka pystyi itsenäiseen ja kristilliseen elämään. Ote on uskonnollinen. 

Kasvatuksen yleinen tarkoitus oli, että kasvatti  saatetetaan  siihen tilan, että hän voi itsenäisesti pyrkiä elämänä päämäärään perille, siveelliseen vapauteen, eli toisin sanon itse jatkamnaa kasvatustaan. 


Mitä?

Kansakoulun oppiaineet oli määritelty vuoden 1881 mallikursseissa.  Eniten aikaa käytettiin äidinkieleen. Wallin kannatti myös eheyttämistä "kun toinen aine tukee toista...".

Miten?

Olai Wallinin  kasvatus- ja opetusoppi tunsi kolme perustyötapaa : hoito, kuri, opetus sekä kolme opetusmenetelmää :näyttävä, kertova, kyselevä. Oppikirjaa ei kyseenalaistettu. 

Opettajia ohjattiin kuulustelemaan kotitehtävät ja valmistamaan uusi läksy.  

Uusi läksy voitiin kertoa, esittää tai käsitellä vuoropuhellen. Vastausten jäljitteleminen  eli toistamien oli  "vaan tyhjää ajan hukkaamista".Työtapoihin kuului myös yhteinen harjoitus. Kyselystä oli runsaasti ohjeita ja  ne ovat ihan  järkeviä. Teos on täynnä ohjeita, ne on painettu kursiivilla eikä niitä juurikaan perustella.

Opettajalla oli opetuksessa tärkeä kaksijakoinen tehtävä: "Niin kauan kuin oppilas vielä ei taida omin toiminsa oppiainetta itselleen omistaa, tulee opettajan siinä olla hänelle avullisena ja yhdeltä puolen valmistaa ainetta oppilaalle ja toiselta puolen oppilasta aineelle. " Hauskasti sanottu.

Opetuksessa vedottiin eri aisteihin. Sen parempi, kuta useampi aisti mukana. Ääneenlukeminen vetosi kuuloon.  Wallin kirjoitti jo vuonna 1875 teoksessaan Historian opetus kansakoulussa, että  historiallinen esitys olkoon havaannollinen. Historiallisia tapauksia tosin ei voi asettaa aistilliseen läsnäoloon oppilaille. Vaan lasten oma elämänpiiri tarjoo kuitenkin niin monta havaannollista kohtaa ja suhdetta, että taitava opettaja helposti voi sopivilla vertauksilla, esimerkeillä ja viittauksilla niihin liittää esityksensä. 

Hän piti tärkeänä   kertausta. Uusia asioita piti harjoitella." Kansakoulu älköön myös laskeko kaikkea harjoitustyötä kodissa tehtäväksi."Kansakoulun tuli  itse ottaa enin osa harjoitustyöstä omaksi tehtäväkseen-.  

Oppimiseen kuului ulkoa osaaminen, mutta ulkoa opetelttavaksi annetiin vain sellaista, mikä oli ymmärretty.

Harjoituksia olivat myös koulussa määräty kotivalmistukset eli ns. läksyt. "Nämäkin saattavat olla erilaisia  ja niiden tarkoituksena on 

  • koulutyön huojentaminen,
  • koulutyön edistäminen ja 
  • kodin ja koulun likempi yhdistäminen toisiinsa.

Kotivalmistus piti tehdä omin voimin. Opettaja kuulusteli  läksyn kirjan katsomatta ja  opetti kirjatta.

 

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Kovin tutulta tuntuu. Jyväskylän Kasvatusopillisessa Korkeakoulussa vaalittiin vielä Cygnaeuksen oppeja kansakoulunopettajien valmistuksessa. Professori Martti Haavio luennoi kasvatusoppia kasvatuksen historia-,filosofia- ja didaktiikkapainoisesti. Olai Wallin tuli siis omalla kurssijaksollani tutuksi jo 1963-65. Jälkeenpäin ajateltuna oma – tosin lyhyeksi jäänyt opettajana toimiminen – sai paljon vaikutteita koulutusajan opeista.
Tosin amerikkalaisvaikutteinen ja paljolti pragmaattinen kasvatustiede tilastotieteellisine tutkimusmetodeineen syrjäytti jo 1960-luvun puolivälissä vanhentuneeksi katsotut opit. Ei onneksi aivan kokonaan. Kasvatuksen historia ja sosiologia sisältynevät nykyisessä opettajankoulutuksessa oppisisältöihin.