Jos saatte emailia minulta outlook.com- osoitteesta,
älkää vastatko.
Lähettäjä on huijari.
Kokeneen peruskoulumiehen monologeja pedagogiikasta ja koulupolitiikasta. Vielä vanhemmat lastut osoitteessa http://marttifi.wordpress.com/
Hyvä peruskoulun ja opettajankoulutuksen osaaja ja ystävä!
Meillä on ilo kutsua Sinut tilaisuuteen, jossa julkistetaan teos:” Paraskurssi 50 v. Peruskoulun rakentajat”.
Pääkaupunkiseutu siirtyi syksyllä 1977 peruskoulujärjestelmään. Uuteen kouluun tarvittiin uudenlaisia opettajia. Niinpä vuonna 1968 kansakoulunopettajaseminaareista va. opettaja-korkeakouluihin siirrytty opettajankoulutus otti uuden loikan: Syksystä 1974 alkaen luokanopettajien koulutus siirtyi osaksi yliopistoa, omaan opettajankoulutuslaitokseen.
Helsingin OKL: een valittiin runsaasta hakijajoukosta lähes 90 luokanopettajaopiskelijaa. Koulutus oli kolmivuotinen, ja pääosa tästä itseään Paraskurssiksi kutsuneesta pioneerijoukosta valmistui juuri peruskouluun siirtymään pääkaupunkiseudulla . Nyt, vuonna 2024 lähes kaikki ovat jo siirtyneet ansaitulle eläkkeelle.
Paraskurssilla on ollut huikea yhteishenki. Tämä kirja on yksi osoitus siitä. Kirjassa puolensataa heistä muistelee, millaisen koulutuksen he saivat? Millaiset eväät se antoi työelämään? Millaista opettajatyö oli noin 50 vuoden aikana? Mihin muihin tehtäviin elämä vei? Tarinat ovat upeita kuten Paraskurssikin.
Kirjan julkistamistilaisuus pidetään Helsingin kasvatustieteiden tiedekunnan tiloissa Siltavuorenpenger 5:ssa, rakennuksen alakerroksessa Minervasalissa tiistaina 4.6. 2024 klo 13-15.
Lämpimästi tervetuloa iloitsemaan tärkeästä kirjasta ja tapaamaan sen tekijöitä, Paraskurssilaisia. Heitä on tulossa paikalle yli 20.
Kevätterveisin
Kirjan toimituskunta Rauno Haapaniemi, Martti Hellström ja Päivi Härkönen
N iin kaunis kesäpäivä. Paikalla Aurorassa kaksi kouluvaaria ja yksi-mummi. 3N-luokassa kaikki paikalla. Kvintetti tosin pikkuisen myöhässä :-) Se oli sitten siinä. Tämä kouluvaarilukuvuosi. Kivaa oli.
(+) Kivaa mahtui viikkoon tosi paljon: Perinneseuran kevätseminaari, koulu-vaaripäivä, Oittaalla lämmittelyä. Haastattelu Tossussa. (-) MB vähän kiukuttelee. Aika lailla jonossa juttuja, mutta tärkeitä.
Aamulla Oittaalle. Niin aurinkoista. Niin lämmintä. Paitsi vesi. Lounaaksi kotona uusia (ruotsalaisia ) perunoita ja sillimössöä. Maiskis. Valmistautumista ensi viikkoon. Päivitin EED 85-vuotta-leffan. Illalla viimeinen jakso Tähdet, tähdet jaksoa.
Kävin eilen Tossussa. Siis nykyisessä Helsingin kuvataidelukiossa (os. Torkkelin lukiossa, ex. Torkkelinkadun lukiossa, ex. Helsingin II lyseossa ex. Helsingin toisessa suomalaisessa lyseossa).
Tämä oppikoulu perustettiin vuonna 1925. Joten Tossu täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Sen kunniaksi tullaan julkaisemaan 100-vuotisjulkaisu, jonka toimitustyö on aloitettu opettajien ja oppilaiden yhteisenä projektina. Vow. Vanhoja oppilaita haastatellaan. Minä sain olla eilen yksi heistä. Siksi olin vieraana vanhassa tutussa sotavuosina rakennetussa koulurakennuksessa.
Omia muistoja Tossusta
Aloitin Tossussa I- luokalla syksyllä 1965. Tossu oli valtion omistama poikalyseo, jossa oli sekä keskikoulu että lukio.
Luulen, että Kauko ja Rauni valitsivat esikoisena kouluksi Tossun lyhyen koulumatkan vuoksi. Asuttiin Hämeentie 34:ssa muutaman sadan metrin päässä. Laadukkaampaan Kallion yhteiskouluun oli vähän pitempi matka. Mutta saattoi siihen vaikuttaa myös lukukausimaksut. Valtion koulu oli selvästi edullisempi kuin yksityinen koulu.
Laskeskelin, että oppilaita oli Tossussa tuolloin noin 80/ikäluokka. Kaikki halukkaat eivät sinne mahtuneet. Sisäänpääsyyn vaikutti myös kansakoulun todistus ja opettajan antama arvio koulutuskelpoisuudesta. Minulla oli hyvä todistus ja tulin hyvin toimeen Eero Suonperän kanssa.
Pääsykoe
Pääsykoe oli kesäkuun alussa. En muista oliko koe 1- vain 2-päiväinen. Äitini oli treenannut minua vuoden verran. Apuna hänellä oli sisäänpääsykokeeseen valmistava "Oppikouluun pyrkivän opas".
Keskikoulu
Keskikoulua käytiin viisi vuotta. Mitä vanhemmaksi tultiin, sitä korkeampaan kerrokseen päästiin. Ensimmäisinä vuosina lounaaksi syötiin Elannosta ostettua ranskanleipää ja cocista.. Tai vaksin myymiä pullia. Toukokuussa 1968 kolmasuokalainen Martti tovereineen sai sitten ostaa koululounaan pohjakerrokseen rakennetusta oppilasruokalasta. Pakasteruoka lämmitettiin keittiössä. Ruokalaan mahtui hieman toista sataa oppilasta. Ei siis kaikki. Ei mitään muistikuvaa, minkä makuista ruoka oli. Sen muistan, että ainakin lukiovuosina syötiin myös Pengerkadulla olevassa kahvilassa porukalla.
" Tulokset eivät olleet entisenlaiset. Syy tähän lienee se, että koulun ulkopuoliset levottomat ainekset (Palonen viitannee teiniliittoon) ovat ulottaneet vaikutuksensa meidänkin kouluumme ja saaneet tempaistua muutamia oppilaita mukaansa. He tuijottavat lakipykäliin ja vaativat niiden tarkkaa ja hengetöntä noudattamista ja pyrkivät viemään julkisuuteen koulun arkipäiväisiä tapahtumia... Seurauksena on ollut opettajien ja oppilaiden suhteiden muuttuminen muodollisen virallisiksi ja viileiksi."
" Rangaistuksia on valitettavasti käytetty enenevässä määrin. Se johtunee siitä, että Helsingin toisen lyseon koulunuorisossa on yksilöitä, jotka eivät enää halua entiseen tapaan alistua järjestyneen yhteiskunnan sääntöihin, jolloin opettajien on turvauduttava heillekin epämieluisaan rangaistusjärjestelmään."
Myöhemmin yksi Tossun opettajista muisteli Tossu 60 vuotta kirjassa suhteita näin: "Tossu oli tavallinen poikakoulu. Pojat olivat vähän rajukäytöksisiä, mutta opettajat antoivat samalla mitalla takaisin.”
Totta. Kyllä me pojat rääkättiin monia opettajia. Ja erityisesti sijaisia. Tupakalle karattiin läheiseen puistikkoon. Ja ihan loppuaikoina tupakointi jopa sallittiin. Eikä vasikoitu opettajien jekuttajia. Joskus suhde oli varmaan kuin vangeilla ja vanginvartjoilla. Osalle opettajista oli annettu lempinimiä kuten "Muru" ja "Stidi". Osan lempinimet olivat vähän julmia mm. "Sössö" ja "Ääliö".
Lukiossa
Keskikoulun jälkeen vähän yli puolet pojista jatkoi omassa lukiossa. Tuolloin lukiossa oli kolme linjaa: kieli-, reaali- ja matemaattinen linja. Minä aloitin matikkalinjalla syksyllä 1970. Tarjolla oli myös vapaaehtoisia aineita ja erikoiskursseja. Oli myös joitain koulukerhoja.
Iso rooli lukiolaisille oli omalla teinikunnalla. Se järjesteli kaikenlaista kivaa mm. teinitansseja ja deittejä tyttökoulujen oppilaiden kanssa. Ja tietysti nahkakoulutusta ja nahkiaisia. En muista, että niissä olisi ollut mitään nöyrryyttäviä juttuja. Tossussa oli mm. syksyllä 1971 vapaa-ajan tappajaiset, jotka järjestettiin yhdessä Ruotsalaisen tyttökoulun teinikunnan kanssa. Oli teatteria. Kellaritetteri esitti oman kabareensa. Martti säesti kitaralla. Oli musaa (mm. Törmän veljekset rokkasivat) ja limua. Opettajia oli paikalla pitämässä järjestystä,.
Itse olin mukana Tossun teinikunnan toiminassa. Olin avustajana Torso-lehdessä ja vedin teatterikerhoa yhdessä Jyri Myllerin kanssa. Teatterimme nimi oli Kenkäteatteri. Teatteri esitti näytelmät ”Tuomo Tupakan Tupruttaja”, ”Kosti koulunsa käynyt” sekä Topeliuksen "Totuuden Helmi”. Muutamilla näytelmillä kierrettiin esiintymässä muuallakin. Mukana porukassa oli myös Matti Pellonpää. Lukuvuoden 1971-72 olin teinikunnan puheenjohtajana.
Ylioppilaskirjoitukset olivat sitten keväällä 1973. Ja sitä ennen ainakin joissain aineissa oli muistaakseni suullinen koe. Koe oli silloin ihan paperikoe. Kirjoitin matikan, äidinkielen, englannin ja ruotsin. Sain C.n paperit. Mutta ei se huolestuttanut. Minähän kuvittelin pääseväni pelkillä lahjoilla teatterikouluun ohjaaja-linjalle. No en päässyt,
Millaisia jälkiä?
Millaisia jälkiä muistiin näistä kahdeksasta vuodesta jäi? Jännää, kuinka vähän. Tai lähinnä muutaman sekunnin tuokiokuvia. Kurin muistaa. Monen- ja erilaiset opettajat. Oli kurinpitäjiä ja leppoisia opettajia. Aamuhartaudet, jossa seistiin ihan liian kauan. Liitutauluopetus. Kyselevä opetus ja oppikirjat sekä täydennettävät työkirjat maantiedossa. Fysiikan ja kemian luokassa oli nouseva lattia ja kemian laitteita. Jotain kokeita tehtiin. Käytävällä oli täytettyjä lintuja vitriinissä. Kirjasto oli niin pieni, ettei siellä juuri jäyty. Vaksilla oli koppi ja monistuskone.
Opiskelun kaava oli läksyn valmistelu koulussa - läksyn luku kotona - läksyn kuulustelu koulussa...Viittaamiset. Seisaallaan vastaamiset. Teitittely. Pistokokeet. Kokeet. Julmastikin arvosteltuina. Joulu- ja kevättodistukset. Syksyn puolivälissä annettiin myös jonkilaiset "varoitusvälitodistukset".
Koulua käytiin koululuokassa. Paitsi joitain aineita aineluokissa (mm. luonnontieteet, veistom kuvis ja musiikki). Sisäliikuntaan oli iso jumppasali. Luokissa oli opettajanpöytä kateederilla ja oppilailla omat pulpetit. Istumajärjestys oli pysyvä. Koulusta poistuttiin lähinnä liikuntatunneilla Brahen kentälle ja liikuntapäivinä. Vakavamieliset joulu- ja kevätjuhlat. Niissä jaettiin ansioituneille stipendejä. Riehakkaat penkkarit. Kouluneuvostojen tulo, joka ärsytti opettajia.
Mikä oli paremmin kuin nyt? Hmm. Oma kotiluokkahuone ja tutut pysyvät luokkakaverit. Keskikoulussa ja lukiossa oli luokanvalvoja (luokanjohtaja). Meillä oli keskikoulussa Eero Huotari, joka kävi jopa moikkaamassa minua sairaalassa muistaakseni tokalla luokalla.
Koulun käynti oli itsestään selvä velvollisuus. Koulutukseen uskottiin- mutta ei sitä liian vakavasti otettu. Elämässä oli paljon muutakin; harrastuksia, rippikoulu, mopot, seurustelua, Beatles, Renegades, Iso D, discot ja Hair. Ei ollut omasta mielestä mitään huolta yliopistoon pääsystä. Elettiin nuoruutta täysillä.
Entä Tossu tänään ?
Rakennus on ulkoapäin hyvin ennallaan. Ulkovessan sijaan rakennuksessa on nyt sisävessoja, Seinillä on taidetta ja lattioilla istuimia. Rexin kanslia on nyt ylimmässä kerroksessa. Opettajainhuone on entisellä paikallaan. Tiloja on uudistettu ja laitteita. Tottakai on tietokoneet. Mutta rakennus on kiistatta vanhanmallinen. Hiekkakenttä on paikallaan, mutta ilman futismaaleja.
Opetus on ihan toisenlaista. Vuodesta 1981 alkaen Torkkelin lukio on ollut taidepainotteinen lukio. Tänään Tossun nimi on Helsingin kuvataidelukio – Torkkeli – kuvataiteen ja visuaalisen ilmaisun erikoislukio. Poikakoulu on nyt käytännössä tyttökoulu. Noin 600 oppilaasta poikia on alle 10.
Olipa kiva käydä kylässä. Kiitos kaffista ja niin mukavasta haastatteluhetkestä opettajat, Anne ja Maarit. Ja onnea julkaisuprojektiin sekä 100-vuotisjuhlan järjestelyihin vuoden 2025 syksyllä.
Tätä blogilastua on päivitetty viimeksi 26.5.2024
Jussila, Juhani ja Saari, Seppo (toim). (1999). Opettajankoulutus tulevaisuuden tekijänä. Yliopistoissa annettavan opettajankoulutuksen arviointi. Korkeakoulujen arviointi-neuvoston julkaisuja 11:1999. Edita.
Sain Kansasen Pertiltä tehtävän lukea Jussilan ja Saaren toimittaman Laajaan aineistoon perustuvan tulkinnan opettajankoulutuksen tilasta 1990-luvun lopulla - siis 25 vuotta sitten.
Teoksessa esitellään aiemmin tehtyjä arviointeja, juuri tuolloin koottua aineistoa ja delfi-metodilla koottuja veikkauksia siitä, millainen on tulevaisuus.
PÄHKINÄNKUOREEN voi tiivistää, että suomalaista yliopistotasoista koulutusta pidettiin kansainvälisesti suomalaisen opettajankoulutuksen laatumerkkinä. Se kuului Euroopan korketasoisimpiin. 160 opintoviikon vähimmäistutkinto oli kansainvälisesti arvioiden laaja ja tieteellisesti korkeatasoinen.
Koulu ja koulutus oli muuttumassa. 1.1. 1998 oli astunut voimaan uusi yliopistolaki ja seuraavana vuonna uudet koululait ja uusi opettajan kelpoisuusasetus. Peruskoulu haluttiin kehittää yhtenäiseksi ja siihen kuului aineen- ja luokanopettajan välisen eron merkityksen väheneminen.
Analyysissa tarkasteltiin uusia opettajankoulutuksen kehittämishaasteita sekä yleisesti että yliopistokohtaisesti. Keskityn tässä jutussa yleisiin havaintoihin.
Koulun tulevaisuus
Kirjoittajat pohtivat, millainen koulun tulevaisuus olisi vuosina 2005-2010. Jos koulu säilyy instituutiona:
Kohti yhtä peruskoulun opettajan tutkintoa
Teos nostaa esiin, kuinka jo vuonna 1967 oltaisiin haluttu edetä kohti yhden peruskoulunopettajan mallia. Vuonna 1989 puhuttiin laaja-alaisesta opettajankelpoisuudesta koko peruskouluun. Tulisi kouluttaa kelpoisuudeltaan laaja-alaisia opettajia. Yhtenäisen peruskoulun opettajille tulisi luoda yhteinen ammatillinen kieli ja toimintakulttuuri jo peruskoulutuksen aikana.
Opettajaopintoja tulisi kehittää
Analyysinä pohjalta tutkijaryhmä esitti mm. seuraavia kehittämistekoja:
Luokanopettajakouluksesta nostettiin seuraavia ajatuksia:
Jatkuva koulutus
Jo pitkään mietinnöissä ollaan oltu huolissaan perustutkinnon jälkeisestä koulutuksesta, Vuonna 1967 kirjattiin; Tavoitteena on opettajien jatkuva koulutus. Opettajat olisi saatava täydennyskoulutukseen säännöllisesti muutamien vuosien väliajoin (tekijät)
Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja
Itseäni kiinnosti eniten yli 50 vuotta vanha idea yhdestä peruskoulunopettajan tutkinnosta. Tutkimusryhmä ei näyttänyt kuitenkaan uskaltaneen innostua siitä. Luokanopettajan ja aineenopettajan koulutus ovat edelleen hyvin erilaiset, Ainedidaktiikalla on tänään opettajankoulutuksessa vankka yliote.
Kasvun ja oppimisen lautakunnalla oli tänään keskiviikkona lähikokous.
Iivisniemen koulua ja Kaitaan koulua ehdotetaan yhdistettäväksi yhtenäiseksi peruskouluksi. Nimeksi tulisi Kaitaan koulu. Molempien koulujen johtokunnat ja henkilökunnat kannattavat yhdistämistä Mikään taho, jolta lausuntoa on pyydetty, ei ole vastustanut yhdistämistä.
Lautakunnalle tuodaan tiedoksi kotolan kolmen tulosyksikön osavuosikatsaukset. Budjetit ylittyvät.
PÄÄTÖS: Merkittiin tiedoksi sen hyvät että huonot uutiset. Varhaiskasvatuksessa vakava pula tiloista ja pätevästä henkilökunnasta. Tilavuokrat nousevat koko ajan.
Listan lopulla oli vielä virkahenkilöiden tekemien päätösten hyväksymistä, lausunto virkavalituksesta ja Vanttilan koulun johtokunnan täydentäminen.
Lautakunnan jäsenille on tullut kirjeitä vanhemmilta, jotka ovat tyytymättömiä siihen, etteivät heidän lapsensa ole päässeet Pohjois-Tapiolan koulun ekaluokalle. Voi olla, että asiasta puhutaan.
Koko esityslista päätösesityksineen löytyy linkistä:
https://espoo.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting&id=20241201
N iin kaunis kevätkoulupäivä. Paikalla Aurorassa kolme kouluvaaria ja 3N-luokassa oma ope ja yhtä vaille kaikki oppilaat.