Kirjoja

Kirjoja

tiistaina, joulukuuta 09, 2014

Muutosteoreettisia työkaluja. Osa 5: Mitä on sitoutuminen?

Ernst ja Young (1999) Muutoksen asteet- malli.Kuva suurenee klikkaamalla.
JATKAN tässä muutosteoreettisten työkalujen esittelyä. Vuorossa on Ernst ja Youngin vuosikirjassa aikanaan (1999) esitetetty sitoutumisen astetta kuvaava malli, josta olen tehnyt viereen oman piirrokseni. Mutta sitä ennen on aihetta määritellä sitoutumisen käsite.

Sitoutumisen käsite
SITOUTUMISEN (engagement) käsite on arkikieltä, mutta sitä käytetään myös paljon muutostutkimuksissa. Taustalla on tuttu sana sitoumus. Sehän tarkoittaa sopimusta.

SITOUTUMISEN käsitteen (siis sisällön) määrittely ei ole ihan helppoa. Mitä tarkoittaa, että olen sitoutunut?

Parisuhteessa sitoutuminen tarkoittaa sitä, että jatkaa, vaikka kaikki ei suju ongelmitta. Sitä, ettei jätä toista, eroa,  ettei lähde karkuun tai etsimään onnea muualta.

Työpaikkaan sitoutuminen tarkoittaa pitkää työsuhdetta.

Erässä teatteria koskeneessa opinnäytetyössä sitoutuminen tarkoitti, että jatkaa harjoittelua näytelmän valmistukseen saakka. Ettei lopeta harjoittelua  ennenkuin näytelmä on valmis.

Organisaatiokirjallisuudessa sitoutumista organisaatioon on kuvattu  organisaation arvojen ja tavoitteiden uskomiseksi  ja hyväksymiseksi, haluksi työskennellä kovasti organisaation puolesta,  haluksi pysyä organisaation jäsenenä sekä halukkuudeksi osallistua ja tehdä töitä organisaation menestyksen eteen. Sitoutuminen kuvastaa näin aktiivista tekemistä ja uskollisuutta organisaatiota kohtaan.

Projektikirjallisuudessa projektiin sitoutumista on kuvattu mm. toiminan jatkamiseksi, vaikka se menestyy huonosti.

Lääketieteen piirissä puhutaan hoitoon sitoutumisesta, jolla tarkoitetaan terveyssuositusten tai hoito-ohjeiden seuraamista; Sitä, kuinka hyvin henkilön käyttäytyminen – lääkkeiden ottaminen, ruokavalion noudattaminen ja/tai elämäntapojen muuttaminen – vastaa terveydenhuollon henkilön kanssa yhdessä sovittuja ohjeita.

Leif Åberg on joskus määritellut sitoutumisen näin: henkilö hyväksyy tavoitteen tai tehtävän ja antaa panoksensa sen saavuttamiseen.

KYSE on siis kahdesta asiasta: jonkin toimintatavan hyväksymisestä (mielentila) ja työpanoksen antamisesta (käyttäytyminen).

Hyväksyminen on halua, tahtoa, motivaatiota, hinkua tehdä työtä,  yrittää parhaansa ja antaa oma panoksensa loppuun saakka. Sitoutuminen  on siis positiivista suhtautumista tai kiintymystä johonkin asiaa. Se voi liittyä  kokemukseen siitä, että jokin  asia on tärkeä, arvokas, tosi  jne. Sitoutuminen voi olla myös velvollisuudentuntoisuutta, uskollisuutta jollekin aatteelle tai joillekin ihmisille. Se voi olla myös halua saada luvassa oleva hyöty. Tämä puoli sitoutumista näkyy eleissä, katseessa ja kuuluu puheessa.

Oman täyden työpanoksen antaminen on  parhaansa yrittämistä ja sovitun mukaan toimimista. Se on päättäväisyyttä, sitkeyttä ja periksiantamattomuutta. Se on sen tekemistä, mitä on luvannut. Se on tarvittaessa venymistä. Tämä puoli sitoutumisesta näkyy omin resurssien täytenä käyttämisenä, kovana työntekona.  Se näkyy sellaisissakin pienissä asioissa kuin ajoissa kokouksiin tulemisena, aktiivisena osallstumisena keskusteluun, rakentavina ehdotuksina, aikatauluista kiinni pitämisenä jne..

Sitoutunut henkilö priorisoi aikansa. Sitoutunut henkilä osaa laittaa oman egonsa ja omat tarpeensa taka-alalle. Sitoutunut henkilö kantaa oman vastuunsa ja enemmäkin.

Yhdessä näitä kahta asiaa: mielentilaa ja käyttäytymistä voisi kuvata omistautumiseksi. Tuon sanan taustalla ovat sanat oma ja omistaa. Omistautuminen näkyy innostuksena ja enemmän ja paremmin tekemisenä, kuin mikä on pakko, eikö vaan. Omassa  vaitöstutkimuksessani (2004) käytin tuosta ilmiöstä  vielä käsitettä reseptio (vrt. katsomiskokemus), mutta sittemmin olen itse puhunut omaksiottamisen prosessista.

JA LOPUKSI vielä rajaus, johon kaikki eivät ehkä yhdy.  Kun keskitysleirivanki raataa Treblinkassa juuri ohjeiden mukaan, häntä ei  pitäisi kuvata sitoutuneeksi. Miksi ajattelen näin ? Sitoutumisen on perustuttava aitoon  omaan vapaasen valintaan. Jollei vaihtoehtoa ole, on parempi puhua tottelevaisuudesta.

Sitoutumisen asteet
Väitöskirjaa tehdessäni törmäsin sitoutumista koskevaan Ernst ja Youngin malliin. Löysin sen silloin osoitteesta: http://cgi.qualitas-fennica.fi/ artikkelit/muutoksenhallinta.html.  Linkin mukaan malli on alunperin esitetty  Ernst ja  Youngin vuosikirjassa 1999. Valitttavasti linkki ei enää toimi.

MUTTA itse malli toimii. Mallissa kuvataan sitoutumisen asteiksi 1. Tiedostamattomuus, 2. Ensi kohtaaminen, 3. Hyväksyminen ja 4.  Sitoutuminen.

Malli opettaa  meille, että sitoutuminen ei ole kertapäätös, vaan ihminen voi luovuttaa monessa eri vaiheessa:  Luovuttamista  kuvataan näin:
  • Tiedostamisvaiheessa mielen täyttää  hämmennys
  • Muutoksen ymmärtämisvaiheessa syntyykin vastustus
  • Myönteisyyden syntyvaiheessa yksilö voikin tehdä päätöksen olla tukematta muutosta
  • Kokeiluvaihe voi loppua lyhyeen, ja yksilö hylkää muutoksen pettyneenä siihen
  • Vielä omaksumus-, vakiinnuttamis- ja sisäistämisvaiheessakin voidaan (monista eri syistä) hylätä jo käyttöönotettu muutos.
MUUTOSTA ei siis "myydä" vain kick-off-tilaisuudessa. Sitoutumista tulee tukea loppuun saakkaa. Tätä tukemista kutsutaan sitouttamiseksi. Siitä enemmän seuraavassa blogisarjan osassa. 

2 kommenttia:

Liisa Lind kirjoitti...

Mitä tarkoittaa sitoutuminen esim. Ops-uudistukseen, joka on laaja ja monitahoinen? Mitä tarkoittaa sitoutuminen aikana, jona muutokset toimintaympäristössä ovat nopeita? Mikä on keskeistä muutoksen johtamisessa?

Martti Hellström kirjoitti...

Sitoutuminenhan liittyy johtamisotteseen, joka ei perustu käkemiseen-tottelemiseen- kontrolliin vaan mahdollistamiseen- mahdollisuuksien käyttämiseen- luottamukseen.

Sitoutuminen on omien vastuiden hoitamista tyylikkäästi, niin että tavoitteet saavuttaan mahdollisimman hyvin.

Myös ops-uudistuksessa.

Asiaan voi vastava myös pohtimalla mitä olisi ei-sitoutuminen. Se on vastustamista, lupaamista mutta pettämistä, huonosti tekemistä ja tekemättä jättämistä.