Kirjoja

Kirjoja

tiistaina, syyskuuta 02, 2014

Opettajien edunvalvonnan kronikka

Museovirasto on antanut medialle luvan käyttää tätä
heidän kuvaansa.
Uudistettu 14.2.2015

OPETTAJIEN ay- toiminnan ja edunvalvonnan juuret ulottuvat 1800-luvun loppupuoliskolle. Olen koonnut tähän blogilastuun kronikanomaisesti eräitä minusta merkittävimpiä vuosilukuja ja tapahtumia.  Ne on jäsennetty opettajapolvittain vuodesta 1809 alkaen.

Opettajapolvi 0:
1809- 1849

YLEISTÄ

Suomi siirtyy Ruotsin valtakunnan alaisuudesta Venäjän autonomiseksi osaksi. 



KOULUISTA

Koululaitoksessa jatkuivat sellaisenaan Ruotsinvallan aikaiset käytännnöt.

Elettiin säätykohtaisen koulutuksen aikaa. Kirkon hallinnoima koululaitos oli  sirpaleinen. Oli erikseen opillisia kouluja ja rahvaan kouluka. Opetuskieli oli  1800-luvun puoliväliin saakka  opillisissa kouluissa latina ja ruotsi.

Tuon ajan kouluja olivat mm.  alempi ja ylempi trivaalikoulu (1843 alkaen ala- ja yläalkeiskoulu),  kyläkoulu, lukkarinkoulu, mamsellin koulu, pedagogio, pitäjän koulu, ruukin koulu, tehtaan koulu, vuoro-opetuskoulu.

Opettajat olivat miehiä. Pienellä osalla opettajista oli koulutusta opettamiseen. Opettajuus oli usein vaihe papin uralla tai eläkehomma.  Koulut olivat pojille.  Venäjään kuuluneessa ns. vanhassa Suomessa toimi tosin  jo 1800-luvun alussa tyttökouluja. Vuoden 1843 koulujärjestykseen sisältyi oikeus perustaa tyttökouluja. Valtiolliset ruotsinkieliset tyttökoulut perustettiin Turkuun ja Helsinkiin. 

Voimassa oli ns. kouluton oppivelvollisuusVuoden 1686 kirkkolaissa oli säädetty, että avioliittoon aikovalla vaadittiin määrätyt tiedot kristinopista. Vuonna 1723 oli säädetty kodeille opetusvelvollisuus.

1830- luvulla  koulupäivä alkoi klo 7 ja päättyi klo 17. Oppitunnit pidettiin kolmessa osassa (kussakin 1-3 tuntia) ja välissä oli kaksi  1-3 tunnin taukoa. Opetukseen käytettiin 6-7 tuntia.
1840-luvulla  siirryttiin kaksiosaiseen koulupäivään.  Koulu alkoi klo 8 ja päättyi klo 16-18. Tunteja oli lasten iästä riippuen 6-7. Pienillä lapsilla tauko keskellä päivää oli kaksi tuntia, isommilla kolme.

1843: maassa oli viisi lukiota, 10-11 yläalkeiskoulua ja 28-32 ala-alkeiskoulua.

EDUNVALVONTA-ASIOITA

1826: Valtion virkamiehille tuli eläke. Eläkeikä laski 70 vuodesta 65:een.
1843 opillisen koulun opettajavirkaan pyrkivältä edellytettiin  luontaista taipumusta alalle ja  opetusnäytettä.

Keisari Aleksanteri II:lla oli suuri merkitys
myös suomalaisen koululaitoksen kehityk-
sessä. Museovirasto on antanut medialle
luvan käyttää tätä kuvaa.
Opettajapolvi 1: 1850- 1888

YLEISTÄ

1863: valtiopäivätoiminta käynnistyi uudelleen
1863: Suomen kieli viralliseksi kieleksi

1863: Suomi sai oman rahan, markan
1867-68 ja 1870-luku: Suomi oli sääty-yhteiskunta. Maa koki nälkävuodet 1867-68 ja se jatkui 70-luvulla.
1879: elinkeinonvapaus: ammattikuntalaitoksesta luovuttiin.

KOULUISTA

Ensimmäisen sukupolven (pätevä) kansakoulunopettaja oli  varsinainen pedagogiikan moniottelija. Hän opetti kaikkia aineita ja neljää luokkaa yhtä aikaa.  Luokat eivät olleet pysyviä. Oppilaita tuli ja meni. Uusia oppilaita otettiin kaksi kertaa vuodessa.

Lisäksi opettajalla oli velvollisuus ohjata 1-2 iltapäivänä viikossa koulunkäyntinsä päättäneiden opintoja.( jo 1866). Ja kaiken päälle tuli oman kylän harrastukset. 

Käytössä oli ollut opetussuunnitelmaa, ei opetusoppia. Ensimmäinen suomenkielinen " Kansakoulun yleinen kasvatus- ja opetusoppi " ilmestyi vuonna 1883.

1850-60-luvulla käynnistyi opettajankoulutussekä rahvaan että säätyläisten kouluihin.   Koulunkäynti ja koulujen  perustaminen oli  kaikille vapaaehtoista aina vuoteen 1866 saakka, jolloin kaupungeille tulee koulupakko (kansakoulu).

Suomen ensimmäinen kasvatus- ja 
opetusopin profesori oli Lars Stenbäck
1852 Suomeen saadaan Pohjoismaiden ensimmäinen kasvatus- ja opetusopin professuuri. Professorin tehtäviin kuului oppikoulunopettajien koulutuksen johtaminen.
1852: Suomessa ylioppilastutkinto syntyi  vuoden 1852 yliopistostatuuttien myötä. Astui vimaan 1858. Tuolloin tutkinto sidottiin lukion oppimäärään.  Ylioppilastutkinto  pidettiin yksinomaan Helsingin yliopistossa ja se käsitti etupäässä suullisia kuulusteluja koulujen miltei kaikissa oppiaineissa.
1856: Yleissivistävien lukioiden (latina)  rinnalle syntyi virkamiehiä kouluttavia  siviililukioita (venäjä, ranska, matematiikka).
1856 opettajakelpoisuus:  kasvatus- ja opetusopin professorin järestämä kaksivuotinen kurssi: sisälsi kuuntelua ja apuopettajan toimimista.
1857: Helsingin ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1857. Koulupäivä alkoi klo 9. Pienillä oppilailla tunnit pidettiin pötköön, ja koulu päättyi klo 12. Isommilla lapsilla koulu päättyi klo 17, ja klo 12-15 oli tauko.

1860-luku: ensimmäiset erityiskoulut  aloittivat toimintansa 1860-luvulla.
1864: Uudenaikaisten periaatteiden mukainen harjoittelukoulu aloitti toimintansa Helsingissä. Oppikouluissa siirrytään  luokanopettajajärjestelmästä aineenopettajajärjestelmään.
1865:Asetus kunnan hallinnosta ( kaupunkeja koskemaan 1873); hallinto irtoaa seurakunnasta.
1866: Suomalainen kansakoulu oli  vapaaehtoinen, maallinen massakoulu, jota kunta ylläpiti valtion avulla. Kansakoulu oli kuusivuotinen. Lähes puolet oppilaista kävi kuitenkin koulua vain vuoden.  Kansakouluun oli sisäänpääsykoe. Sisäänpääsyyn vaadittiin 10-12 vuoden ikä, luku- ja kirjoitustaito ja krintinopin osaaminen. Aluksi poikia ja tyttöjä opetettiin erikseen.  Kouluvuodella ja koulupäivällä oli rakenteet: Oli lukuvuosi, johon kuului 42 viikkoa. Oppilaita otettiin kaksi kertaa lukuvuodessa. Myös koulupäivällä oli rakenne. Koulupäivä kesti 5-6 tuntia (klo 9-12 ja 14-17). Uskonto oli varhaisen kansakoulun tärkein aine. Lisäksi jokaisen koulupäivän rutiineihin kuului aamu- ja usein myös loppuhartaus. Keskellä päivää oli aamiaistunti.  Kaupungeissa syötiin kotona, maalla koululla eväitä (pitkään taukoon on taas haluja). Lisäksi pidettiin 10-15 minuutin välitunteja. Oli pakko. Ilma loppui.  Kansakoulussa oli myös lukukausimaksu.
1868: koululaitos irtaantuu kirkon ohjauksesta.
1869: Syntyy aineenopettajuus. Aineenopettajakoulutuksen rakenteen perusrunko määriteltiin vuoden 1869 asetuksessa. Koulutus suoritettiin varsinaisten opintojen jälkeen. Auskultointiin kuului kolme osaa: kas- vatusopin tutkinnon suorittaminen kasvatusopin professorille, lukukauden mittainen opetusharjoittelu normaalikoulussa ja yliopettajille suoritettavat ”opettajanäytteet” normaalilyseoissa.
1869 perustetaan  kouluylihallitus.
1870 ensimmäisenä Pohjoismaista nainen, Maria Tschetschulin, suoritti ylioppilastutkinnon Helsingissä.
1870-luvulla perustettiin ensimmäiset valmistavat koulut eli Herrasväen koulut. Kouluja oli vähän. Esim. vuonna 1870 oppikouluja oli  75.   Kansakouluissa oli opetusvälineenä mustataulu, karttapallo, seinäkarttoja ja helmitaulu.  Harmoni oli unelmana
1872: Uusittiin oppikoululaitos: yläalkeis- ja ala-alkeiskoulu yhdistettiin kahdeksanluokkaiseksi alkeisopistoksi, jonka nimi muuttui pian lyseoksi. Lisäksi  oli lukioita. Ruumiillinen kuritus kiellettiin oppikoulussa.
Vuoden 1872 koulujärjestyksessä hylättiin vanha pelkoon perustuva kurinpito ja kiellettiin ruumiilliset rangaistukset ja muutenkin korostettiin oppilaiden sivistynyttä kohtelua.
Vuoden 1872 koulujärjestykseen sisältyi neli- ja seitsenluokkaiset tyttökoulut ("naisväenkoulut").
Opillisen koulun syyslukukausi oli 1.9 - 15.12. ja kevätlukukausi 15.1.- 15.6.
1873:perustettiin (ja ajettiin kauas) ensimmäinen suomenkielinen normaalikoulu Hämeenlinnaan. Suomenkielisen opetuksen turvaamiseksi perustettiin samana vuonna yksityinen Helsingin Suomalainen Alkeisopisto.
1873 auskultointi normaalikoulussa.
1874: uusittiin ylioppilastutkinto.  Aikaisemmin ylioppilastutkinto oli pidetty vain Helsingin yliopistossa. Se oli  käsittänyt etupäässä suullisia kuulusteluja koulujen miltei kaikissa oppiaineissa. Nyt tämän kolmanteen kouluvaiheeseen oikeuttavan tutkinnon ydinosa siirrettiin kypsyyskokeen luontoisena oppikouluihin. Niissä järjestettiin kirjalliset kokeet, joiden kysymykset laati kuitenkin valtakunnallinen elin, ylioppilastutkintolautakunta. Koe oli suoritettava äidinkielessä, toisessa kotimaisessa kielessä, yhdessä vieraassa kielessä ja matematiikassa.
1874: naisten osallistuminen ylioppilaskirjoituksiin vapautettiin, mutta yliopistossa opiskelua varten naiset tarvitsivat erityisluvan
1880-luvulla kouluihin alkaa tulla pulpetteja. Sitä ennen pitkä pöytä ja penkit.
1880-luvulla helsinkiläiskansakouluissa oli käytössä vuorolukujärjestelmä: Aamuvuoron oppilaiden koulupäivässä oli kaksi osaa: klo 8-11 ja 15-17. Keskellä päivää oli neljän tunnin tauko. Iltavuoron oppilaiden koulupäivässä oli niinikään kaksi osaa: klo 11-14 ja 17-19.

Jatko-opetus käynnistyi 1880-luvulta alkaen suurimmissa kaupungeissa: Helsingissä, Turussa ja Tampereella.  Äänitorvena oli Kaarle Werkko. Jatko-opetusta kehitettiin monissa kaupungeissa ammatilliseen suuntaan. Se ei  tuottanut  ammattipätevyyttä, mutta pyrki antamaan oppilailleen yleisiä käytännöllisiä perustaitoja sekä työmoraalia. Maalla jatko-opetusta järjestettiin erillisinä jatkokursseina, joilla saattoi opiskella myös vanhempaa väkeä. Kansakoulunopettajaopiskeluun  vaadittiin  1880-luvulla kansakoulun käynti.
1881: Kouluihin saatiin ensimmäinen opetussuunitelma: Mallikurssit. Mallikursseilla pyrittiin takaamaan  yhtenäinen oppimäärä. Aluksi opetettiin ilman opetussuunnitelmaa. Kansakouluasetuksessa ei puhutu  mitään koulun päämäärästä eikä tavoitteista, säädettiin vain pakolliset oppiaineet.  Samalla selkeytettiin luokkarakennetta.
1881:  Naisia aletaan kouluttaa oppikoulun opettajiksi  tyttökoulujen yhteyteen perustetuissa yksityisissä jatko-opistoissa  suomen kielellä.
1882: naiset saivat laillisen oikeuden opettaa tyttöjen oppikouluissa, kuitenkin ilman virkaoikeutta.
1882 perustettiin ensimmäinen ruotsinkielinen yhteiskoulu: Nya svenska läroverket.
1883 koulujärjestyksen myötä alkeisoppilaitokset saivat jälleen uudet muodot. Koulut jaettiin lyseoihin ja alkeisoppikouluihin.  Tällöin luotiin perustaa myös keskikoululle määräämällä tuolloin toimineiden alkeiskoulujen opetus vastaamaan lyseoiden alaluokkien opetusta.
1883: opillisten koulujen opettajavirkoja olivat  kollega, lehtori, yliopettaja
1883 ja 1885: Opillisen koulun syyslukukausi oli 1.9 - 20.12. ja kevätlukukausi 14.1.- 31.5.
Päivässä sai olla enintään kuusi tuntia, ja korkeintaan 3 tuntia peräkkäin (9-13 ja 14-18)
1885 annettiin asetus tyttökoulujen uudelleen järjestämisestä. Sen mukaan tyttökoulut eivät suoraan valmistaneet oppilaita ylioppilastutkintoon ja tätä kautta yliopisto-opintoihin. Tyttökoulujen opetussuunnitelmat eivät muutosten jälkeenkään vastanneet reaalilyseoiden suunnitelmia.
1886:  Tyttöjä ja poikia sai opettaa yhdessä vuodesta 1886 alkaen.
1886  perustettiin ensimmäinen suomenkielinen yhteiskoulu, Helsingin suomalainen yhteiskoulu.
1888 Uno Cygnaeus kuolee.

EDUNVALVONTA-ASIOITA

1850-60-luku:
Alkeelliset tilat, puutteelliset välineet, kurjat työolosuhteet , häpeällisen pieni palkka. Mies- ja naisopettajilla eri palkka. Sairauspoissaolojen vuoksi opettajan  ammatti oli yksi vaarallisimmista.
Opettajat saavat oikeuden pitää kokouksia. Opillisen koulun opettajien palkoista päätti senaatti.
1862: Vuonna 1862 annetussa  keisarillisen  julistuksen  mukaan ennen oppikirjojen hyväksymistä oli kuultava oppikoulun opettajienkokouksen mielipidettä.
1862: Opettajat saivat kokoontua joka neljäs vuosi yhteisiin yleisiin kokouksiin. Säädös oli tärkeä, koska opettajat saivat  näin itse vaikuttaa oppikoulua koskevien säännösten kehittämiseen. Oppikoulu pääsi kehittymään nyt sisästä päin.
1863-67: Ensimmäinen seminaariopettajapolvi opiskelee. Kansakoulun opettajattaren tehtävä oli ensimmäinen naisille avautunut virka.
Miesopettajiksi Cygnaeukselle kelpasivat rahvaanmiehet, mutta opettajattariksi hän halusi herrasnaisia. Naisilta edellytettiin naimattomuutta.
1863: pidettiin ensimmäiset yleiset opettajainkokoukset.
1865:Senaatti määritteli opillisen koulun opettajien palkat ja eläkkeet (30 vuoden palvelu toi täyden palkan, 25 vuoden palvelu 75%)
1866: Virkamiehillä oli eläke. Eläkeikä laski 63:een.
1867:Suomenkielinen opettajankoulutus opillisia kouluja varten alkoi:  Helsingin ruotsinkieliseen normaalilyseoon perustettiin suomenkielisiä luokkia
1868:  Naisia aletaan kouluttaa oppikoulun opettajiksi  (tyttökouluja) Helsingissä tyttökoulujen yhteyteen perustetuissa yksityisissä jatko-opistoissa ruotsin kielellä.1870-luku: Oppikoulunopettajat tienasivat noin kymmenenkertaisen palkan työläisiin verrattuna.
1872: Uusittiin oppikoululaitos: Opillisen koulun täysi eläke 35 vuoden palvelun jälkeen.
1880-luvulla Naisasialiike voimistuu. Työväenliike aloittaa toimintansa 1880-luvulla. 

1887:  Kansakoulunopettajien ensimmäinen ammatillinen yhdistys syntyy Helsinkiin. : Kaksikielinen Helsingin kansakoulujen opettaja- ja opettajatar-yhdistys. Opillisen koulun opettajilla ei (vielä) tarvetta. Kieliriidat ulottuvat myös opettajien yhdistyksiin. Jo  vuonna 1877 ensimmäinen yritys: Tuolloin perustettiin Kaarle Werkon aloiitteesta Vanajassa Hämeen kansakoulun suosijain yhtiö- toiminta raukesi, kun viranomaiset eivät vahvistaneet sen sääntöjä.  1880-luvulla syntyi suurimmissa kaupungeissa opettajien epävirallisia konventteja mm. Turun ja Helsingin ruotsinkieleisten opettajien piirissä.



Opettajapolvi 2: 1889- 1917

YLEISTÄ

1900: Suomi menettää postimerkkinsä

1900: Venäjä virkakieleksi
1904:  E.Schauman ampuu kenraalikuvernööri Bobrikovin

1907: Suomi sai yksikamarisen eduskunnan. Suomessa naiset saivat ensimmäisinä Euroopassa sekä vaalioikeuden että -kelpoisuuden, ja uuteen eduskuntaan valitut 19 naisedustajaa olivat maailman ensimmäiset naispuoliset kansanedustajat.
1914- 1918 käytiin ensimmäinen maailmansota. I maailmansota aiheutti kärsimystä, työttömyyttä ja elintarvikepulaa. Toinen sortokausi päättyi vasta maaliskuussa 1917 maaliskuun vallankumoukseen, loppunousuun, jossa Suomi sai autonomiansa takaisin. Itsenäistyminen


KOULUISTA

Toisen opettajapolven aikainen kansakoulusta kehittyi kunnille pakollinen mutta oppilaille vielä vapaaehtoinen  rahvaan koulu. Säätyläiset laittoivat lapsensa  oppikouluun valmistavaan kouluun.

Tämän sukupolven aikana käytiin  jatkuvaa keskustelua oppivelvollisuudesta.   Vastakkain väittelyissä olivat rikkaat ja köyhät.  Eräänlaisena välivaiheena  voidaan pitää päätöstä, jolloin kansakoulun  kahden alimman luokan suorittaminen katsottiin  oppikouluun tarvittavaksi pohjaksi. 
Koulu oli lähes ilmainen oppilaalle ja edelleen vapaaehtoinen. 

Alakoulussa oli yksi luokka, jossa oli kaksi vuoden kestävää osastoa. Yläkoulussa oli kolme samalla lailla kaksisastoista luokkaa.( Tuolloin ei vielä puhuttu vuosiluokasta). Parillinen osasto oli aina kertausta.   

Sisäänpääsyvaatimuksia muutettiin: kouluun pääsi nyt maallakin 8-vuotiaana. 

Oppilasaines muuttui. Kansakoulu oli laajenemassa paitsi maalaisten myös työläisten lasten kouluksi. Heidän sekaansa ei herrasväki vielä omia lapsiaan laittanut.

Opillisella puolella vakiintuvat koulumuodot keskikoulu, lukio, lyseo, yhteislyseo.
Sisällöllisesti käytiin  taistelua venäläistämista ja ruotsin kielen ylivaltaa vastaan
Yksityiset tahot perustavat suomenkielisiä oppikouluja ja yhteiskouluja. Yhteisopetuksen idea voimistui. Päätettiin, että oppikouluun pohjakouluna on kansakoulu (mutta sai tulla muutakin kautta) 

1890  annettiin asetus, joka käytännössä vahvisti naisten pääsyn opiskelemaan yliopistoon. Asetuksessa säädettiin, että yliopiston varakansleri sai valtuudet päättää tyttöjen opinto-oikeudesta.
1891 Reaalilyseoiden viiden alimman luokan oppimäärä käsitti muiden pohjoismaiden tapaan keskikoulun, jollaisten tarvetta teollistuminen nopeasti lisäsi.
1893 saatiin ensimmäiset ohjeet jatko-opetuksesta. Senaatti antoi tuolloin  ohjesäännöt  kansakoulun jatkokursseille. Aineiden tuli olla samoja kuin kansakoulussa ja otteen  kertaava. Opetusta piti antaa vähintään 150 tuntia. Sitä saatiin  antaa joko kuusi viikkoa kerrallaan päiväkouluna tai  pitkin vuotta yhtenä iltapäivänä. Nyt jatko-opetuksesta ruvettiin myös maksamaan opettajalle palkkio. Mutta oppilaita oli vaikea saada.
1894 valmistuivat ensimmäiset tyttöylioppilaat Turun ruotsinkielisestä tyttökoulusta, Heurlinska skolan i Åbo.
1894 Kansakouluopettajat olivat vuodesta 1894 järjestettyjen yliopistollisten lomakurssien pääasiallisin osallistujajoukko.
1895 perustettiin Turun suomalainen jatko-opisto. Se oli yksi ensimmäisistä suomenkielisistä tytöille suunnatuista kouluista, joiden tarkoituksena oli valmistaa oppilaita ylioppilastutkintoon ja yliopisto-opintoihin.
1895 Helsingin kansakoulussa toimi lukuvuosina 1895-1899 huonolahjaisten luokka. Se oli ensimmäinen  apukoululuokka.
1898: Ns. kouluvelvollisuuslaki: Maalaiskunnille tulee pakko perustaa kansakouluja vuoden 1898 piirijakosäädöksessä.
Vuoden1898 ns. piirijakosäädös teki kansakoulusta pakollisen kunnille.  Koulu oli perustettava, jos siihen ilmoitettiin vähintään 30 lasta, Toinen opettaja, jos oppilaita oli yli 50.
Esiteltiin idea vuosikursseista, jotka helpottivat opettamista.  Arvosteluasteikoksi vakiintui alkaen 1-10.
1900: oppikoulun opettajat pääosin miehiä.
1901: Naiset eivät enää tarvinneet erityislupaa yliopistossa opiskelua varten.
1903: SDP asetti ensimmäisenä puolueena koulupakon tavoitteeksi.´
1905: annettiin asetus, jonka mukaan kansakoulun(yläkansakoulun) kaksi alinta vuosiosastoa muodostivat oppikoulun pohjakoulun. Oppimäärän sai suorittaa muissakin kouluissa tai itseopiskelun avulla.  Mamsellin koulujen tilalle tuli valmistavia kouluja oppikoulujen yhteyteen tai erillisinä yksiyisinä laitoksina. Ne keskittyivät valmentamaan oppikoulun pääsykokeeseen. Ne olivat yksityisiä kansakouluja.
1905 perustetaan koulukeittolayhdistys. Siitä sai alkunsa järjestetty koulukeittolatoiminta. maaseudulla. (kaupungeissa syötiin kotona).
1913 Alkuopetuskin luovutettiin kunnille.
1914: Ruumiillinen kuritus kiellettiin kansakouluissa
Vuoden 1914 koulujärjestyksessä  oppikoulu sai lopullisen rakenteensa: viisiluokkainen keskikoulu ja kolmivuotinen lukio. Alkeiskoulut muutettiin viisiluokkaisiksi keskikouluiksi. Lukio oli kolmiluokkainen. Lyseot uudistettiin siten, että reaalilyseot ja useimmat klassisista lyseoista tehtiin linjajakoisiksi; lukioon tuli kaksi rinnakkaista osastoa: klassinen osasto ja reaaliosasto.  Klassinen lyseo jäi harvinaiseksi poikkeuskouluksi. Reaalilyseoissa latina oli yksi valinnainen  aine yhdellä lukion linjalla.
1916: Yliopistovirat avautuivat naisille.
1916: Maalaiskansakoulut saavat uuden opetussuunnitelman
1916-17, valtion oppikouluja oli 52, yksityisiä oppikouluja 99. Yhtensä oppilaita oli 26 073.
1916-17. oppikoulujen opettajista 45 % naisia.

EDUNVALVONTA-ASIOITA

1892: Werkon yritys perustaa valtakunnallinen yleinen kansakoulunopettajayhdistys:  Suomen kansakoulunopettaja ja naisopettajayhdistys. Ehdotus meni nyt läpi, ja näin syntyi SKL:n ja SOLin edeltäjä syntyi 1893. Liitto oli aattellinen: haluttiin edistää kansakouluaatetta kristilliseltä pohjalta. Liitto  perustettiin myös opettajien palkka-asioita varten  Sillä ei kuitenkaan ollut oikeutta neuvotella palkoista.
1883: Helsinkiin perustetaan työväenyhdistys
1905: Suurlakko muuttaa opettajien suhtautumista järjestäytymiseen: työväenliikkeen esikuvaan tartutaan.  Kansakoulunopettajat viestittävät ammattilehtiensä välityksellä (Kansakoulu- ja Opettaja-lehti).  Oppikoulun opettajatkin alkavat perustaa omia ainekohtaisia yhdistyksiään. Opettajien ääni halutaan kuulumaan päätöksenteossa.
1906: Suomen Yksityiskoulunopettajien Yhdistys perustetaan.
1908: SKL:n sääntöihin tuli edunvalvonta.
1915: Kansakoulun opettajien palkkataso oli sama kuin teollisuustyöntekijällä.

Opettajapolvi 3:1917- 1944

YLEISTÄ

Jakso alkaa sisällissodasta ja päättyy jatkosotaan. Itsenäisyyden alussa Suomi oli köyhä itä-eurooppalainen maatalousyhteiskunta.  
Maa eli taloudellisesti kovia aikoja, jotka kärjistyivät 1920-ja 30-lukujen taitteen pulavuosiin. 1930-luvun lopulla talos elpyi voimakkaasti, muitta sota katkaisi kehityksen armottomasti. Tekninen kehitys toi pikkuhiljaa elämään mukavuuksia

1917: Suomi itsenäistyy.
1917 hyväksyttiin uudet yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kunnallislait.
1917: 10-13 tunnin työpäivästä 8-tunnin työpäivään ja 47 tunnin työviikkoon
1918 käydään kansalaissota.
1919:Armahduslaki
1919:Ahvenanmaalle itsehallinto ( KL:n ratkaisu v. 1921)
1919-1932: Kieltolaki
1920: Tarton rauha
1920: Suomi Kansainliiton jäseneksi
1921: Ensimmäiset naisten olympialaiset
1922: Asevelvollisuus Suomeen lailla.
1926:  naiset saivat Suomessa laajat oikeudet valtiollisiin virkoihin.
1926: Perustetaan Suomen Yleisradio
1929: New Yorkin pörssiromahdus, ja lama iskee Suomeen.
1930: Järjestetään suuri talonpoikaismarssi Helsinkiin. Eduskunta säätää kommunistisen  toiminnan kieltävän lain.
1939- 1944: Suomen osalta toinen maailmansota. 

KOULUISTA

Tämän opettajasukupolven aikana kansakoulun asema jykevöityi. Koulunkäynnistä tuli  käytännössä velvollisuus. Koulu tuli maksuttomaksi! Ja kirjat ja muut koulutarpeet. 

Opettajat saivat työhönsä apua. Koululääkäreitä 1920-30-luvulla. Opettajan apuna oli  radion opetusohjelmia 1920-luvulla. Kouluradio aloitti virallisesti vuodesta 1934. Koulukeittoln väkeä tuli kouluun kouluruokailun myötä 1943 .

Kolmannen opettajasukupolven työvuosia kuvaa kuri. Kansakunnan ensimmäiset vuosikymmenet olivat  kurinalaisuuden aikaa. Ja siihen kuului myös kieltolaki (1919-1932). Sota-ajan (ja sen jälkeinen) koulu korosti vielä sekin kuria. 

Hierarkisessa yhteiskunnassa eri säädyillä oli omat koulutusväylänsä. Säätyläisillä oli oppikoulu. Oppikoulun suosio on varsin vakaa.

Lukuvuonna 1917-18 kouluviikkoja oppikouluissa hädintuskin 14.
1918 oppikoulut saivat tuntijaon. Venäjän kielen siihen saakka suhtettoman suuren tuntimäärän jakoivat nyt keskenään äidinkieli, uskonto ja historia.
1919: Ylioppilastutkinto uudistettiin siten, että Helsingin yliopistossa toimitetut  suulliset kuulustelut siirrettiin koulujen itsensä huolehdittaviksi.
1920-lukuun  asti oppikoulun käynti oli harvinaista. Oppikoulun aloittaneita oli alle 10 prosenttia ikäluokasta.
1921: säädettiin   laki oppivelvollisuudesta kaikille 7-13-vuotialle - lähes viimeisenä Euroopassa. Ei kuitenkaan ihan kaikille. Tylsämieliset ja 5 kilometria kauempana koulusta asuvat vapautettiin. Lisäksi maaseudulle annettiin pitkä siirtymäkausi (16 vuotta). Koulunkäynti ja oppikirjat olivat ilmaisia.
Kansakoululaiset nuortuivat; sisäänpääsyikä muuttuu vuonna 1921 7-8-vuoteen (eikä enää vaadittu valmiiksi luku- ja kirjoitustaitoa).
Koulun rakenne muuttui: kodin hoidossa olleen alkuopetuksen otti hoitaakseen alakansakoulu myös maalla. Nyt kansakouluissa oli kaksi osaa: pienten lasten alakansakoulu ja vanhempien yläkansakoulu. Yläkansakoulun ohjelmaan ei juurikaan tehty muutoksia. Oppiaineetkin olivat lähes entiset. Kansakouluista tuli  vähintään kaksiopettajaisia.
1922: Tyttöjä naisopettajiksi kouluttaneet jatko-opistot lakkautetaan.
1922. Kouluhallitus  kehoitti kuntia pyrkimään kaikessa rakennustoiminnassa äärimmäiseen halpuuteen, rakenteiden yksinkertaisuuteen  ja tyylissä kotimaiseeen, kansanomaiseen vaatimattomuuteen.
1923: säädettiin laki oppiaineesta nimeltään uskonnonhistoria ja siveysoppi. Tuon lain mukaisesti katsomusopetus Suomessa järjestettiin seitsemän vuosikymmentä. Tätä lakia tarkensivat  eri vuosina hyväksytyt opetussuunnitelmat.
1925: ilmestyy  uusi maalaiskansakoulun opetussuunnitelma (joka oli suositus). Siinä luovuttiin parillisten luokkien kertauksesta. Kertauksen sijaan tulivat vuorokurssit , jolloin opetusaikaa käytetään tehokkaammin.
1926 perustettiin apukouluyhdistys. Alusta asti erityisopettajana toimiminen on tarjonnut joitakin etuja tavalliseen kansakoulunopettajaan verrattuna. Opetusvelvollisuus oli apukoulussa yleisopetusta pienempi, ja joissakin kaupungeissa apukoulunopettajille maksettiin myös korkeampaa palkkaa kuin kansakoulunopettajille.
Vuonna 1926 säädettiin  laki kansakoululaitoksen kustannuksista. Siinä määrättiin perheellisen opettajan palkaksi 17400 mk ja perheettömän 15 000 mk. Lisäksi maksettiin pieni kasvatusapu lapsimäärän mukaan  sekä ikälisää. Miesopettajan työsuhdeasunnossa oli kolme huonetta ja keittiö, ja naisopettajan asunnossa kaksi huonetta ja keittiö. Alakansakoulun opettajan asunnossa oli yksi huone ja keittiö.
1928  säädettiin1aki uusimuotoisista  kansakoulun koko oppimäärään perustuvista oppikouluista. Tätä yhtenäiskoulujärjestelmää testattiin näiden  koulujen avulla 1920-luvulta 1950-luvulle.  Uusi lyseo perustui kansakoulun koko kuusivuotiselle oppimäärälle, ja se käsitti kolmivuotisen keskikoulun ja kolmivuotisen lukion. Tämä yhtenäiskoulun esimuoto yritettiin 1930-luvulla saattaa oppikoulun yleiseksi muodoksi.  Uusimuotoisista oppikouluista ei kuitenkaan ollut yhtenäiskoulukysymyksen ratkaisijaksi. Ne jäivät lopulta peruskoulun kaukaisiksi edeltäjiksi.
1930-luvulla naisopettajat olivat jo enemmistönä oppikouluissa.
Ylioppilastutkinnon suorittaneita oli 1930-luvulla vuosittain runsaat 2 000 eli noin 3 prosenttia ikäluokasta.
Kiertokoulu siirtyi 1930-luvun puolivälissä kokonaan historiaan.
1934: Jyväskylässä alettiin kouluttaa kansakoulunopettajia korkeakoulussa .
1936: kielletään oppilailta poliittinen toiminta kouluissa. Kouluhallitus yritti 1930-luvulla hillitä poliittista timintaa kouluissa useilla kiertoikirjeiillä. Vuonna 1933 kouluhallitus kielsi käyttämästä koulussa poliittisia pukuja ja tunnuksia ja v. 1936  kiellettiin kansa- ja oppikoululaislta osallistuminen poliittiseen toimintaan. Tilannetta rauhoitti myös se, että samaan aikaan kehitettiin urheilulomaa ( viikon hiihtoloma) ja kulttuuritoimintaa.
1937: Koko maa oli  oppivelvollisuuslain piirissä.
1939 annettiin laki oppikouluista. Oppikoulu koostui edelleen keskikoulusta ja lukiosta. Valtion koulut olivat lyseoita ja yhteislyseoita. Lisäksi oli  normaalilyseoita, yksityisiä kouluja ja yhteiskouluja.
Ensimmäiset tarkkailuluokat perustettiin Helsinkiin.
1939- 1944: Suomen osalta toinen maailmansota.  Sotavuosina koulunkäynti oli poikkeuksellista. Koulutyö keskeytyi moneen otteeseen.   Koulurakennukset tarvittiin sotilastarkoituksiin. Miesopettajat komennettiin armeijaan. Naisopettajat tekivät palkkansa eteen kansanhuoltotöitä. Oppilaita evakuoitiin maaseudulle. Tässä tilanteessa suositeltiin oppilaille kotiopiskelua ja ehdotettiin, että he kävisivät näyttämässä opettajalle, että ovat tehneet kotitehtävänsä. Oppilaat määrätiin niinikään ” työkouluun” keräämään mm. lumppuja ja pulloja jne. Ylioppilaskirjoitukset järjestettiin poikkeusoloissa.
1940-luku: puhehäriöisten lasten opetus aloitetaan Helsingissä. Vuosikymmenen lopulla ja lukemis- ja kirjoittamishäiriöisten opetus aluksi erityisluokkamuotoisena.
1941: julkaistiin valtion oppikoulujen oppiennätykset  ja metodiset ohjeet.
1943: Ylioppilastutkinto uudistettiin  siten, että matematiikka ja reaalikoe tehtiin vaihtoehtoisiksi. Ylioppilastutkinnon kirjallisiin kokeisiin kuuluivat nyt  äidinkieli, toinen kotimainen kieli, vieras kieli sekä matematiikka tai reaalikoe.
1943: Kuri näkyi myös tiukkana arvosteluna. Vuonna 1943 tiukennettiin arvostelua kansakouluissa: vertailukelpoisuuden vuoksi opettajan antamien arvosanojen tuli olla 7-8 välillä (jollei ollut erityistä syytä).
1944: Kansakouluun oli syntynyt kaksivuotinen jatkokurssi. Kun moni keskeytti kansakoulun kuudenteen, päästötodistuksen saamiseksi vaadittiin osallistuminen jatko-opetukseen.

EDUNVALVONTA-ASIOITA

1917 Valtion oppikoulujen opettajat perustavat oman liiton  (Suomen Valtionoppikoulujen opettajaliitto)
1918: Kouluhallituksen yhteyteen perustetaan opettajaneuvosto, jota kautta voitiin vaikuttaa. Se antoi lausuntoja ja sai tehdä ehdotuksia. Opettajaneuvosto oli demokraattinen vaikutusväylä.
1920-luvulla kaupungeissa oli mahdollista maksaa ns.  kunnan palkkaa-  siis yli lakisääteisen palkan.1931-1935 Suomessa pulavuodet. Opettajien palkkoja leikattiin.  
Pula-aikana 1932-34 tehtiin rajuja leikkauksia kansakoulujen menoihin ennen muuta koulurakennuksiin. Ilmaisia oppikirjoja ei annettu.
Oppivelvollisuslain perusteella oli mahdollista perustaa ns. supistettuja kansakouluja, jos oppilaita oli alle 30. Niissä alakansakoulua pidettiin 12 viikkoa ja yläkansakoulua 18 viikkoa. Yhteensä koulupäiviä oli 200. Supistettuja kansakouluja  pyrittiin suosimaan niiden edullisuuden vuoksi. Niiden opettajille maksettiin suhteetoman suuri lisäpalkkio
Jatko-opetukseen ei annettu kahteen vuoteen valtionapua.
Opettajien palkkoja leikataan 5 % ja opetusvelvollisuus nostettiin 32 tuntiin.
1938:  Annettiin laki äitiysavustuksista.
1939: Ensimmäinen kansaneläkelaki
1939: Laki työntekijän vuosilomasta
1939- 1944: Suomen osalta toinen maailmansota.  Sota-vuosina oli voimassa palkkasääntely.
1943: Nais- ja miesopettajien erilaiset palkkaedut johtivat omien liittojen perustamiseen.Naiset ja perheettömät  eivät hyväksyneet alempaa palkkaansa.  Kansakouluihin tulee ilmainen koululounas.
1943: Suomen Valtionoppikoulujen opettajaliitto lopettaa itsenäisen toimintansa.

 Opettajapolvi 4: 1944- 1972 

YLEISTÄ:

Neljäs  opettajasukupolvi eli sodasta toipumisen ja hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa. 1940-luvun loppu oli kaikille vaikeaa aikaa. Poliittisesti oli ” käännettävä takkia”. Saksan sijasta kaveriksi oli otettava Neuvostoliitto. Neuvostoliitto oli hyväksyttävä YYA-kumppaniksi vaikka hampaat irvessä. Siirtolaiset asutettiin. Maata rakennettiin, ja tulosta syntyi. Suomi maksoi sotakorvauksia ja teollistui ja kaupungistui.  Maasta tehtiin hyvinvointivaliota.

Suuri ikäluokka syntyi  melko köyhään, luokkajaon leimaamaan Maalais-Suomeen ja kaupungistui 60- ja 70-luvulla suuren muuton virrassa. Maaseutu tyhjeni voimakkaasti.

1946: Setelit leikataan
1946: Sotasyyllisyystuomiot mm. Rytille

1946: Maailman ensimmäinen tietokone käynnistetään
1947: Pariisin rauhansopimus liittoutuneiden kanssa.

1947: Liittoutuneiden valvontakomissio poistuu Suomesta
1948: NL alensi jäljellä olevat sotakorvaukset 50%:iin. ( 147 milj. > 73,5 miljard)

1948: YK:n ihmisoikeuksien julistus hyväksytään : jokaisella ohmisellä sen mukaan     oikeus koulutukseen yhteiskuntaluokasta, varallisuudesta ja asuinpaikasta      riippumatta.
1949: NATO perustetaan
Vielä 1950-luvulla Suomi oli puoliteollistunut valtio, jonka väestöstä lähes puolet sai toimeentulonsa alkutuotannosta
1950: Korean sota alkaa
1950-luvulla syntyy nuorisomuoti.
1952 Suomessa kesäolympialaiset
Suomi maksoi noin 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset vuoteen 1952 mennessä.
1955: Porkkalan palautus Suomelle
1955:Suomi liittyy YK:iin ja Pohjoismaiden neuvostoon
1956: Kekkonen valitaan presidentiksi
1956: Unkarin kansannousu
1957: Suomen Yleisradio aloittaa vakituiset tv-lähetykset
1957: Sputnik
1957: Kuusi maata  allekirjoittaa EEC-sopimukseen
1958: Suomen valtiolla kassakriisi: tileillä ei ole katetta
1959: Lapsen oikeuksien julistus hyväksyttiin 20.11.1959
1961 NL:lta nootti Suomelle; noottikriisi.
1961 Suomesta EFTAN liitännäisjäsen.
1961: Juri Gagarin ensimmäinen ihmisen  suorittama  avaruuslento
1961: Sikojenlahden maihinnousu
1961: Berliinin muuri
1963: J.F. Kennedyn murha
1965: Postin iltapäiväkannosta aletaan luopua
1969: Ensimmäinen ihminen kuun kamaralla

KOULUISTA

Sodan jälkeen ymmärrettiin hyvin koulutuksen merkitys hyvinvoinnille. Kaikkien haluttiin käyvän enemmän koulua. Ja kansa halusi kouluttaa lapsensa. Yli puolet ikäluokasta pantiin oppikouluun. Oppikouluissa oli teinikunnat, jotka radikalisoituivat.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa vallitsi huomattava opettajapula; ikäluokat olivat suuria, sota oli haitannut opettajavalmistusta; opettajien palkkausta pidettiin alhaisena. Kansakoulunopettajien seminaarien ja Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ohelle avattiin Helsinkiin, Turkuun ja Ouluun väliaikainen opettajakorkeakoulu.  Yhä useampi seminaarin kautta valmistunut oli suorittanut keskikoulun, ja väliaikaiset opettajakorkeakoulut leipoivat pika-ajassa ylioppilaista kansakoulunopettajia. 

Opettajat opettivat ja heidän kauttaan jaettiin myös sosiaaliapua (mm. vaatteita, silmälaseja jne.). 

Opettajan apuna oli edelleen kouluradio. Koulu-tv aloittaa toimintansa 1962 tai 1963.

Kansakoulun erityisopetus, muun muassa aiemmat ns. apukoulut, laajeni ja monipuolistui sotien jälkeen. Oppilashuolto vahvistui. 1960-luvulla ensimmäiset koulupsykologit ja - kuraattorit.

1946   käynnistyvät ensimmäiset kunnallisen keskikoulun kokeilut Jyväskylässä, Luumäellä ja Utajärvellä.
1947: yhtenäistettiin ala- ja yläkansakoulun opettajien koulutus. Pohjakoulutuksesta riippuen koulutus kesti vuodesta (ylioppilaat) viiteen vuoteen ( vain kansakoulun käyneet).
1948:  päättyi siirtymäkausi, ja kaikkien kuntien kansakouluissa oli tarjottava ilmainen koululounas.
Vuonna 1948 keksitään kansanhiihdot, joihin koulut osallistuvat aktiivisesti..
1950-luvulla: Valmistavat koulut sammuivat 1950- luvulla.
1950-luvulla mm. Helsingin kansakouluissa vuoroluku.
Erityisopettajankoulutus alkoi vasta 1950-luvun lopulla
Arvostelu oli tiukkaa. Kansakoulussakin jätettiin 1950-luvulla 2.6 % oppilaista luokalle.
Uusia virtauksia koulurakentamisessa: 1950-luvulla koulurakentamisessa otettiin uusi suunta: pärekatot vaihdettiin tiili-, pelti- tai huopakattoihin. Uunilämmityksen tilalle valittiin keskuslämmitys.  Kansakoulut saivat myös sähkövalon, vesijohdot ja viemärit.
1950-luvulla naiset ohittavat miesten määrän ylioppilastutkinnon suorittaneissa.
1950: valmistui kansakoulun opetussuunnitema
1950: neljännes  ikäluokasta aloitti oppikoulun.
1952 Kansakoulun opetussuunnitelma otettiin käyttöön.
1954:  Maalaiskansalaiskoulun opetussuunnitelmakomitean.mietintö valmistui. Uuden koulun nimeksi ehdotetiin siinäkin  kansalaiskoulua.
Vielä vuonna 1954  pidettiin oppikoulun pääsytutkinto neljässä aineessa: uskonnossa, äidinkielessä, laskennossa ja maantiedossa.  Tuon jälkeen annettiin uudet ohjeet. joiden mukaan pääsytutkinto pidettiin äidinkielessä ja matematiikassa. Lisäksi huomioon otettiin kansakoulun todistus ja kansakoulun opettajan lausunto.
1955:  Ensimmäinen Steiner-koulu alkaa toimintansa Suomessa.
1957/58: Säädetään kansakoululaki Ala- ja yläkansakoulu yhdistetään varsinaiseksi kansakouluksi. Jo 1800-luvulla käynnistettyjä kansakoulun jatkokouluja virallistettiin. Vuonna 1957-58 säädettiin asetus, jossa 1-2-vuotisia jatkopäiväkouluja alettiin kutsua kansalaiskouluksi. Kansalaiskouluissa oli eri linjoja. Toisaalta vielä 1950-luvulla haja-asutusseuduilla oli supistettuja kansakouluja, joissa pidettiin alakansakoulua 12 viikkoa ja yläkansakoulua 18 viikkoa. Isot luokat : kansakoulussa 1-2lk:lla sai olla 34 oppilasta ja muilla luokilla 40
Oppivelvollisuus tuli. 8-vuotiseksi
Kansakoululaissa vakinaistettiin myös maaseudulle syntyneet kunnalliset keskikoulut.
1950-luvulla niiden lukumäärä oli vain kolmisenkymmentä ja peruskouluun siirryttäessä 1960-luvun lopussa noin 130.
Kansalaiskoulun minimikoko oli 50 oppilasta (Kka 54§). Kansalaiskoulu oli aluksi kaksivuotinen. Kolmas vuosi oli  vuodesta 1962 alkaen kunnille vapaaehtoinen.
Kansalaiskoulu oli yksilöllinen, omaa kotiseutua palveleva nuorison opinahjo, joka samalla antoi  tilaisuuden jatkuvalle kehittymiselle. Opetusta annettiin väljän opetussuunnitelman pohjalta 30 - 36 tuntia viikossa. Kouluvuoteen kuului 200 työpäivää. Kouluvuosi alkoi syyskuun ensimmäisenä arkipäivänä ja päättyi toukokuun lopussa. Kansakoulussa maksimiluokkakoko oli I.- IV.-luokilla 34 oppilasta,  V-VI-luokilla 40 oppilasta ja kansalaiskoululuokilla 40. Koulupäivään sai kuulua korkeintaan 6 oppituntia. Päivän työ  aloitettiin  lyhyellä aamuhartaudella. Lukuvuoden lopussa järjestettiin oppilastöiden näyttely.
Kansalaiskoulu oli ilmainen - toisin kuin oppikoulu.
Kansalaiskoulun opettajalta vaadittiin kansalaiskoulunopettajan tutkinto.  Virkatyyppejä olivat yleisaineiden opettaja, kaupallisten, kotitalouden, puutyön, metallityön ja tyttöjen käsityön opettaja.  Jatko-opetuksen opettajan virassa toimineet siirrettiin suoraan kansalaiskoulun opettajan virkaan
1957: Sputnik:  Yhdysvalloissa Sputnik aiheutti shokin. Se, että venäläiset onnistuivat lähettämään taivaalle Sputnikin v. 1957 aiheutti Yhdysvalloissa shokin. Tekokuun ansiosta kouluihin tehtiin useita uudistuspyrkimyksiä. Erityisesti haluttiin kohottaa  osaamistasoa matematiikassa ja luonnontieteissä, jotta Neuvostoliiton etumatka saataisiin kiinni.  Näiden paineiden alla lapsikeskeisesti toimivat koulut eivät kyenneet selviämään..
1958: Arvosteluasteikko vakioitui 4-10:ksi v. 1958, kun kolmonen jätettiin pois.
Kansakouluissa saatiin käyttää vuodesta 1958 alkaen luvallisesti seuraavia rangaistuksia:- nuhteet - paikallaan seisottaminen- luokasta poistaminen- kotimuistutus- yhtäjaksoisesti enintään 2 tunnin mittainen jälki-istunto.
1959: Lapsen oikeuksien julistus hyväksyttiin 20.11.1959
Vuonna  1956 asetettu koulukomitea luovuttaa 1959 mietintönsä. Siinä esitetään, että jokaisella lapsella tulisi olla samanlaiset mahdollisuudet koulutukseen taipumustensa ja harrastustensa mukaisesti. Komitea esittää uutta koulujärjestelmää, jossa 9-vuotinen yhtenöiskoulu korvaa kansa-ja oppikoulun. Komitean enemmistö jättää kuitenkin eriävän mielipiteen: se kannattaa nykyisen oppikoulujärjestelmän säilyttämistä. Komiteamietintö käynnisti vilkkaan keskustelun.
1960-luku: taistelua peruskoulusta.
Vieraan kielen,  siis toisen kotimaisen kielen tai englannin kielen opetus pantiin kansalaiskoulussa alkuun 1960-luvun alussa.
1960-luvun alussa alettiin perustaa kansalaiskouluihin vapaaehtoisia yhdeksänsiä luokkia.
1960-luvulla mm. Helsingin kansakouluissa vuoroluku.
1960-luvun alussa noin puolella oppikouluista oli kouluruokailu
1960-luvulla alettiin puhua peruskoulupedagogiikasta. Sillä viitattiin moniin nimenomaan peruskoululle tyypillisiin tavoitteisiin kuten tietojen hankintataitoihin, ongelmanratkaisutaitoihin ja koko persoonaan vaikuttamiseen. Peruskoulussa tyttöjä ja poikia opetettiin yhdessä - toisin kuin monissa kansakouluissa. Kaikille oppilaille opetettiin  kahta kieltä. Peruskoulun alkuvaiheessa ihmisten kykyjä pidettiin varsin pysyvinä. Niinpä oppilaat ryhmiteltiin peruskoulun yläasteella tasokursseihin keskeisissä välineaineissa. Peruskouluun suunniteltiin monia ratkaisuja, joilla koulu saattoi ottaa huomioon oppilaiden eroja, mutta osasta luovuttiin heti 1970-luvulla.
1960: vajaat 40 prosenttia ikäluokasta aloitti oppikoulun. Noin 5% heistä keskeyttää. 1960-luvun lopulla jo puolet ikäluokasta, menee oppikouluun. Väitetään, että vanhemmat äänestivät jaloillaan peruskoulun tulon. Kansalaiskoulu näytti olevan kuolemassa pois. Tämä pakotti päättäjät toteuttamaan peruskoulu-uudistuksen.
1961: Ensimmäinen musikkiluokka- painotetun opetuksen synty.
1964: kansakoulun opiaineisiin liitetään vieras kieli.
1965: peruskoulukomitea esitti näkemyksensä peruskoulusta. Se aiheutti vilkkaan keskustelun. Pedagogisia suunntaviivoja hahmottelemaan asetettin koulunuudistustoimikunta.
1966: Koulunuudistustoimikunta (1966)  asetti peruskoulun  kasvatusihanteeksi  kulttuuri-ihmisen, joka on kykenevä omaksumaan sivistyspääoman, pystyvä yhteistyöhön ja ehjä, itsenäinen persoona.
1967 aloitti ensimmäinen erikoislukio: Savonlinnan taidelukio
1967   kansalaistaito uudeksi aineeksi kansakouluun:  Oppiaine siirtyy peruskouluunkin, ja se lakkautetaan  1980-luvulla.
1968: Tärkeä poiju koulukeskustelussa oli 26.7.1968 vahvistettu peruskoulun puitelaki. Siinä päätettiin peruskoulun rakenne: kuusivuotinen ala-aste ja kolmivuotinen yläaste. Peruskoulusta tuli kunnallinen koulu, johon voitiin myöhemmin liittää  lastentarha ja lukio. Puitelain mukaan peruskoulussa opetetaan kahta pakollista vierasta kieltä. Lisäksi eduskunta halusi laajaa ainevalikoimaa. Peruskoulun ala-asteella opetus on kaikille yhteinen.
1960-luvun loppu: kouluhallituksen ohjaama peruskoulukokeilu 1964 alkaen muutamilla paikkakunnilla. Kokeiluops.
1970. Peruskouluasetus annettiin 26.6.1970.  Peruskouluasetuksessa (1970, 97§ ) säädettiin seuraavat rangaistukset
- opettaja voi nuhdella
- oppilasta kuultuaan poistaa hänet luokasta enintään puoleksi tunniksi.
- rangaista enintään 2 tunnin jälki-istunnolla
- koululautakunta voi erottaa oppilaan määräajaksi ( 1-3 kk).
Lisäksi opettaja saa jättää oppilaan laiskanläksylle yhdeksi tunniksi kerrallaan.
1970: ilmestyy POPS I ja II.
1970: 59 % ikäluokasta aloittaa oppikoulun. Keskeyttäjä 3,6 %.
1970 lääninhallituksiin perustettiin kouluosastot (nyk. sivistysosastot), joille siirrettiin huomattava osa siihen saakka kouluhallitukselle kuuluneista hallinto- ja valvontatehtävistä.
1970-luku: Koulunkäyntiavustajien historia ammattikuntana alkoi 1970­-luvulta, jolloin erityisopetus alkoi kehittyä. Ensimmäisiä koulunkäyntiavustajia koulutettiin 1970­- luvun lopulla työllisyyskoulutuksena. “ Mikä tahansa asia voidaan opettaa tehokkaasti jollain älykkäällä kunniallisella tavalla mille tahansa  lapselle.”BRUNER
1971 uusittiin valtioapusäännöksiä koulutilojen osalta. Tiloja oli kolmenlaisia sen mukaan opetet- tiinko niissä perusryhmää, ryhmää vai pienryhmää,.Normaaleissa luokkatiloissa oli 1,5 - 2 m2 tilaa/oppilas.

EDUNVALVONTA-ASIOITA

1945 SOL sai oikeuden neuvotella kunnan ja 1946 valtion päättäjien kanssa opettajia koskevista asioista (ei kuitenkaan palkoista eikä palvelusteen ehdoista). Kansakoulut  luokkakokoja  pienennetään; alaluokilla maksimi  34 ja yläluokat 40. Ylimenokausi oli 10 vuotta.
1945 oppikoulun opettajien palkkatao oli 2/3 vuoden 1930 tasosta.
1947: Oppikoulunopettajat osallistuvat  virkamieslakkoon. Työtaistelu oli lyhyt  kolme päivää), (vaikka ei ollut lakko-oikeutta). Palkat eivät nousseet.
1948: Oppikoululehti syntyi, kun yksityisoppikoulujen opettajajärjestön lehdestä Yksityiskoulu – Privatskolan tuli kahden opettajajärjestön, Suomen Valtionoppikoulujen opettajaliiton (SVOL) ja Suomen Yksityiskoulunopettajien Yhdistyksen (SYY), yhteinen lehti. Oppikoululehti oli luonteeltaan ammattijärjestölehti.
1948: Laki lapsilisästä
1949: Myös oppikoulun rehtorit muodostavat oman järjestön.
1951: perustetaan oppikoulun opettajien yhteinen järjestö OK. Sen lehden nimeksi tulee Oppikoululehti. Järjestäytymisaste on alhainen,
1952 annettiin apukouluasetus: se oli ensimmäinen kansakoulun erityisopetusta ja samalla erityisopettajuutta tarkemmin määrittelevä säädös.Kansakoulun opettajain liitto osallistui aktiivisesti asetuksen valmisteluun ja viimeistelyyn. Liitto piti saavutuksenaan erityisesti 24 tunnin opetusvelvollisuuden säilymistä ja jälkihuoltovelvollisuuden poistumista. Asetuksessa myös erityisopettajien eläkeikä laskettiin 55 vuoteen ja luokkakoon yläraja 15 oppilaaseen.
Suomi maksoi noin 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset vuoteen 1952 mennessä.
1953 : Valtiovarainministeri Niukkanen uhkaa korottaa luokkakokoa kansakoulussa alaluokilla 30:sta  40:een ja yläluokilla 40:sta 50:een. SOL:n kampanja kaatoi esityksen.
Luontaiseduista, Anttola: 
"26.9.1953 on kunnanvaltuusto päättänyt kansakoulunopettajien puuttuvien luontaisetujen rahankorvauksesta seuraavaa:huone/keittiö 6000 mk/vnavetta 1500 "rehuvaja 500 "puuvaja 500 "sauna 2000 "kellari 1500 "aitta 500 "veden tuonti yli 100m 500 "lehmän laidun 1500 "peltoa ½ ha 2500 "polttopuut 1000 "valokorvaus: miesopettaja 120 kW, naisopettaja 90 kW."
1956: Kolmen viikon yleislakko Suomessa.
1958:  Opettajilla oli maaseudulla vuoteen 1958 saakka melko vaatimaton rahapalkka, jonka määritti eduskunta. He saivat osan palkasta luontaisetuina: Heillä oli käytössä vapaa asunto lämpöineen ja valoineen sekä eräitä muita luontaisetuja. Opettajilla oli myös asumispakko.
Kaupungeissa opettajilla oli pelkkä rahapalkka, jonka määritti kaupunki. KH:n ohjeen mukaan kaupungeissa piti maksaa  50- 62 % enemmän kuin maalla. Maallakin haluttiin kokonaispalkkauksen piiriin eli pelkkään rahapalkkaan.
Vuonna 1958 tilanne muuttui;  opettajat siirtyivät myös maalla ns. kokonaispalkkaukseen. Maalla  opettajilla oli kuitenkin edelleen asumispakko. Koska maalla vuokra oli  halpa, kaupungeissa nousu paineita palkankororuksiin,
Naisten ja miesten ja perheellisten ja perheettömien palkkaerot poistettiin.
1960 saatiin oikeus tulla kuulluksi ministeriössä palkoista.
1961 SVOL julisti osana palkkataistelua hakusaarron.
1963 laki valtion virkamiesten palkkauksen tarkistamista (opettajat saivat samat edut).
1963: Suomen Opettajien Liitto sai täyden neuvotteluoikeuden neuvotella opettajien  palkoista.
1965 KH:n opettajaneuvosto lakkautettiin.
1967 vuosia käytiin neuvotteluja ns. kunnan palkasta, joka maksettiin lakisääteisen palkan päällä; ero maaseudun palkkoihin oli liian suuri. Vuonna 1967 liitto uhkasi  lakolla. Sitä ei tullut. Solmittiin ensimmäinen kirjallinen palkkasopimus (eduskunta muutti palkkauslakia).  Asumispakko poistui. Valtioneuvostolle siirtyi valta sopia kuntien palkoista.
1968: Suomen ensimmäinen Tupo.
1970: VES-järjestelmä otetaan käyttöön. Opettajat saivat täydellisen neuvottelu-, sopimis- ja sovittelujärjestelmän (virkaehtosopimuslait)
1970-71 teki valt.kand. Reino Makkonen tutkimuksen opettajiston työmäärästä. Se osoitti, että työtä luokan ulkouolella oli 16,9 - 28,9 tuntia.
1971 alettiin tehdä virkaehtosopimuksia. SOL allekirjoitti ensimmäinen virkaehtosopimuksensa 14.1. 1971. Työtaistelut tulivat laillisiksi. Murrettiin kansakoulunopettajien 30 tunnin opetusvelvollisuus (ollut voimassa 100 vuotta). Nyt palkoista päästiin sopimaan (monet asiat jäävät kuitenkin työnantajan ratkaistaviksi).
Paljon opettajia työttömänä (suuret ikäluokat poistuivat kouluista).
1971:  OYJ perustettiin (Opetusalan yhteistyöjärjestö)
1972 Siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon 1972/73. Koulupäivien määrä väheni 211-115:sta 190:een. Kesäloma lyheni. Sovittiin opettajille  kolme veso-päivää. Opetusvelvollisuuksia laskettiin 23-28 :sta 20-24:ään.
Opettajapolvi 5: 1972 - 1992

YLEISTÄ

Maailma muuttuii historiallisen paljon. Euroopan rajat  piirrettiin uusiksi ilman sotaa. Rautaesirippu murtui. Sosialismi katosi. Useissa Euroopan valtioissa on ajauduttu kansallisuuksien välisiin yhteenottoihin. Oma itänaapurimme: NL lakkautti itsensä 90-luvun alussa Venäjäksi. 

Suomi alkoi siirty länteen: ensin Eftaan 1985. Sitten Euroopan neuvostoon 1989. Vuonna 1989 NL tunnusti suomen puolueettomuuden.

Maahanmuutto (ensimmäiset vietnamin venepakolaiset v. 1979) vaikutti myös kouluihin.

1975: ETYK-kokous Helsingissä
1980-luku oli  taloudellisen kasvun aikaa.  Suomea kutsuttiin pohjoismaiden Japaniksi.   Henkilökohtaiset tietokoneet yleistyvät.
1985: Suomi EFTAN täysjäseneksi
1986: Uusi sukunimilaki
1986:VHS  voittaa Beta-järjestelmän videomarkkinoilla
1987 Otetaan käyttöön NMT900-verkko.
1990: Lastensuojelulain muutos laajensi   lasten ja nuorten oikeuksi tulla mm. kuulluksi omassa asiassaan.
1991:GSM-verkot rakennetaan Suomeen
1991: Neuvostoliitto lakkasi olemasta

KOULUISTA

Peruskoulu tuli ja se yhdisti kansa-ja oppikoulun. Siirtyminen uuteen järjestelmään toteutetiin pohjoisesta alkaen vuosina 1972-1977. Samalla kouluaika piteni yhdeksänvuotiseksi. 
Peruskoulu oli osa hyvinvointivaltioprojektia. Kaikki saivat käydä ilmaista koulua. 

Samalla opettajien koulutuspohjaa nostettiin. Seminaarit lakkautettiin, ja koulutus siirtyi yliopistoon akateemiseksi loppututkinnoksi. 

1972: Siirtyminen peruskouluun alkaa. Pääkaupunkiseutu siirtyy viimeisenä syksyllä 1977.
Kansa-, kansalais-, ja keskikoulu yhdistetään.  Koulunkäynti ilmaiseksi. Oppivelvollisuus pitenee 9 vuoteen. Kansakoulu- ja oppikoululinjojen sijasta nyt eriytymiseen käytettiin valinnaisia aineita, erilaajuisia kursseja sekä luokan työn sisäistä organisaatiota hyväksi käyttäen.Peruskoulun kuusi alinta luokkaa muodostavat ala-asteen ja kuusi ylintä yläasteen. Johtokuntien tilalle tuli kunnan koululautakunta tai kouluneuvosto. Kaikki opiskelevat kahta "vierasta" kieltä. Tukiopetus vakiintui. Aamuhartauden tilalle päivänavaus. Tasokurssit ylä-asteella eräissä aineissa.
1972: oppikouluissa voimassa ollut karsseri-rangaistus (4-6 t) poistuu keinovalikosta.
1972-77: Peruskouluun  oli sekä organisatorinen että pedagoginen hanke. Organisatorisesti se vietiin johdonmukaisesti läpi, vain pieni korvaavien koulujen joukko jäi "kauneustarhaksi". Siirtymistä lykättiin rahapulassa vuodella. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin 1-5-luokilla kerralla.
1973 pidettiin ensimmäiset kouluneuvostovaalit oppikouluissa.
1973 Ev.lut. uskontoa voi opettaa uskontokuntaan kuulumaton erivapaudella.
Vuonna 1973 säädettiin Lasten päivähoitolaki, joka velvoitti kunnat perustamaan päiväkotejka kaikille halukkaille, jotta naosetkin pääsisivät töihin. Jotta päiväkoteihin saatasiin henkilökuntaa, alettiin kouluttaa lastentarhanopettajia yliopistossa
1975: Peruskoulu toteutui riisuttuna.  Vuoteen 1975 ajoittui öljykriisi, joka johti siihen, että viikotunteja vähennettiin 5-6-luokilta. Valinnaisuutta vähennettiin. Käsityöaineita yhdistettiin.
1975: Kohu Pirkkalan kokeilusta.
1976: Koulujenkin avuksi perustetaan valtion av-keskus.
1977 Koko maa peruskoulujärjestelmän piiristä.
1977: 10-luokkaa aletaan kokeilla
1979 alkoivat kuitenkin  taloudellisesti paremmat ajat, jolloin oli mahdollista pienentää ryhmäkokoja ja lisätä jakotunteja. 1-2 luokkien maksimikoot pienennettiin 32:sta 25:een. Samalla saatiin jakotunteja matematiikkaan ja äidinkieleen.
Vuoden 1979 koululainsäädännön uudistus takasi opetuksen myös vaikeimmin vammautuneille lapsille. Heitä varten oli perustettava harjaantumiskouluja.
1980-luvulla naan vaurastuminen toi koko ajan kouluun lisää laatua. Opettajien avuksi saatiin1980-luvulla kouluavustajia.
1980-luku: Peruskoulun alussa koulutoimentarkastajilla oli vielä totista valtaa. Entiseen tapaan he mm. vahvistivat virkavaalit ja koulujen opetussuunnitelman vuositarkisteet. 1980-luvulla alkoi hallinnon alasajo. Koulujen tarkastuksista tuli kannustavia ohjaustilaisuuksia.
1980-luvun alussa lukioissa siirryttiin kurssimuotoisuuteen.
1980-luvulla viriää kiinnostus suggestopediaan erityisesti kieltenopetuksessa.
1980: Viimeinen oppilas sulki kansalaiskoulun oven.
1980: Käynnistetään tuntikehyskokeilu, joka vapautti yläasteiden resurssien käyttöä.
1980: Valtioneuvosto antaa ohjeet työrauhan palauttamiseksi. Työrauhaa pidettiin niissä koulun opetus- ja kasvatustyön perusedellytyksenä. Hallitus suositteli pienluokkia, kerhotoimintaa, luokanvalvojien  toiminnan tehostamista ja kodin ja koulun yhteistyötä jne.. Lisäksi tarkistettiin koulujen kurinpitosäännöksiä, niin, että kokeiluluonteisesti oppilas saatiin erottaa kahdeksi viikoksi, eikä päätöksestä saanut valittaa lääniin. Esityksen teki opettajakunta ja päätöksen kouluneuvosto.
1981: Peruskoulun oppilaita aletaan tutustuttamaan työelämään.
1981:Suomi otti käyttöön kesäajan.
1981: Kaikki oppilaan mukana peruskoulujärjestelmässä
Vuonna 1981 valtio panosti lisää resursseja peruskouluun. Nyt oli mahdollista jakaa luokka kahtia äidinkielen, matematiikan ja vieraan kielen tunneilla myös 5.-6.-luokilla.
1982: Tasokurssien poistaminen. Tuntikehysjärjestelmä
1982: Luokanopettajan tutkinnosta tuee akateeminen loppututkinto (KM).
1983: hyväksyttiin uudet koululait, ja kouluhallitus antoi uskonnonhistoriatyöryhmälle tehtävän peruskoulun ja lukion elämänkatsomustiedon oppimäärän (= nykyinen opetussuunnitelman perusteet) valmistelun.  Koulusäädöksiä uusittiin. Uusi peruskouluasetus annettiin v. 1984.  Vuonna 1983 tiukasti keskusjohdettu peruskoulu muuttuu “tuntikehyskouluksi”. Siinä yksittäisellä kunnalla ja koululla on enemmän valtaa. Yläasteen tasokurssit korvataan opetuksella eriyttämisellä ja joustavilla ryhmittelyratkaisuilla. Kunnille ja kouluille annetaan tietty oppituntimäärä viikossa ( ns. tuntilehys). OAJ vaatii ja saa läpi 14 %:n resurssien lisäyksen ylä-asateille hintana tasokurssien poistamisesta.  Kouluneuvostoista tuli johtokuntia. Oppivelvollisuudesta ei enää voinut vapauttaa.  Peruskouluun tuli lisäopetus, 10.lk.
1984: Vuonna 1984 (PA 5§) oli luvallista käyttää seuraavia rangaistuksia:- nuhtelu ( opettaja ja johtaja)- häiritsevä oppilas voidaan poistaa luokasta lopputunniksi- kirjallinen varoitus ( johtaja ja johtokunta)- erottaminen 1-3 kk:ksi (koululautakunta).
1985: Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet.  1970-luvun Gaussin käyrästä edettiin 80-luvulla kohta yksilöllisempää ja pehmeämpää arviointia. Luokallejätöt vähenivät. Todistusnumeroiden antamista myöhennettiin 1985, ja sanallinen jopa suullinen arviointi yleistyi.
1985: Luovuttiin tasokursseista ja otettiin käyttöön tuntikehysjärjestelmä
Ohjaavat opettajat mukaan ops-prosessiin.
1985: peruskoulum lisäopetus, 10. lk.
1985: oppivelvollisuudesta ei voi enää vapauttaa; koulumuotoista opetusta on annettava myös kehitysvammaisille
1987:  kokeilukiot alkoivat muuttua luokattomiksi.
1989: Kouluradio lakkautettiin.
1991: Kouluhallituksesta ja Ammattikasvatushallituksesta  tulee Opetushallitus.
Opetusministeriö aloitti ammattikorkeakoulukokeilun elokuussa 1991

EDUNVALVONTA-ASIOITA

1972 luottamusmieskenttä saadaan valmiiksi (SOL)
1972: opettajilla vastuu työturvallisuuskysymyksissä.  Liitto  (SOL) sitoutui maksamaan 1972. Vastuu siirtyi OYJ:lle 1974.
1972-77:  Opettajan työn reunaehdot paranivat peruskouluun siirryttäessä. Luokkakoot pienenivät; Peruskoulussa oppilaita sai olla enintään 32. Opetusryhmät uudistuivat sekaryhmiksi. Tyttöjä ja poikia opettiin nyt yhdessä (paitsi liikunnassa 3-luokalta ). Käsitöissä luovuttiin (paperilla) sukupuolierottelusta, kun oppilaat saivat tehdä valinnan TN/TS.
Opettajien ammatillisesta täydennyskoulutuksesta pidettiin huolta massa-VESOI:lla. Sadat opettajat kuuntelivat matkasaarnaajia, jotka puhuivat kulloinkin tärkeistä asioista. Mm. yhteisökasvatuksesta. Veso-päivissä oli myös pajaosuuksia, ja muistan osallistueeni aikankin teknisen työn pajoihin.
1973: Perustetaan OAJ (Opettajien Ammattijärjestö) perustettiin. Ensimmäinen Opettaja-läraren-lehti ilmestyy.
1973: vasemmistolaiset opettajat perustavat oman yhdistyksen:  Demokraattiset koulutyöntekijät -yhdistykseen (Demko ry.). Se toimii vuoteen 1989 saakka.
1973 syntyy opettajille oma C-palkkataulukko, joka mahdollistaa kuoppakotorukset.  Liukumat myönnetään ongelmiksi.
1973 palkkausjärjestelmään tulee lomaltapaluuraha.
Opettajien siirtosäännökset; siirtoturva.  Saadaan opettajlle, joita uhkaa työttömyys oikeus palkallsenen opiskeluun 30-80 % palkasta 270 päivää.
1974: Noin 150 000 koululaista osallistuu huhtikuussa 1974 yli 300 koulussa työnseisaukseen ja vastustaa hallituksen tekemää peruskoulum supistusohjelmaa.
1975 OAJ kieltää jäseniään tekemästä harkinnanvaraisia töitä. Opettajat boikotoivat mm. kouluneuvoston kokouksia ja kursseja.
1975 OAJ valitsee keskusjärjestöksi yllätyksellisesti Akavan.
1975 opettajien palkkahaitari ilman ns. ikälisiä
  1. alakansakoulun opettaja ja oppilasasuntolan hoitaja 1489 mk
  2. luokanopettaja 1720 mk
  3. aineenopettaja ja eritysopettaja 1769 mk
  4. lehtori 1982 mk
1976:  Vuosina 1976 ja 1977 opetusryhmiä suurennettiin. OAJ organisoi  1976 yhden päivän mittaisen työnseisauksen opetusministeriön säästöpäätöksiä vastaan- josta tulee sakot. Mielenosoituslakossa mukana Helsingin seudulla 5000 opettajaa.
1978: Virkarehtorit siirretään kokonaistyöaikaan
Vuonna1972 kouluviranomaiset ehdottivat siirtymistä kokonaistyöaikaan eli virka-aikaan. Asetettiin  toimikunta. Työnantaja esitti 1974 yläkoulujen ja isojen alakoulujen rehtorien siirtymistä virka-aikaan ja kokonaispalkkaukseen. Siirto tapahtui sitten 1978
1980-luvulla valtion ja kuntien opettajien palkkataulukot yhtenäistetään.
1980: Käynnistetään tuntikehyskokeilu, joka vapautti yläasteiden resurssien käyttöä.
1980: Rehtorikoulutus alkaa 1980-luvun  taitteessa..
1983: Vuonna 1983 tiukasti keskusjohdettu peruskoulu muuttuu “tuntikehyskouluksi”. OAJ vaatii ja saa läpi 14 %:n resurssien lisäyksen ylä-asateille hintana tasokurssien poistamisesta.
Ihmisten ansiot nousivat vuodesta 1953 vuoteen 1983 1600%! Elinkustannukset nouivat saman aikana  740%.
1984: Opettajalakko. Lakko kestää noin kolme viikkoa. Kangasniemi neuvottelee nokkelasti palkankorotukset uusimuotoisille luokanopettajille. Opettajat saavat oman Vessin.
Lakko koski   neljän kaupungin 4500 opettajaa ja 65000 oppilasta.
1988: Vapaakuntakokeilu alkaa.
1989: Ammatilliset eläkeiät kumottiin. Opettajilla 55 vuotta ja 60 vuotta. Siirtymäaika on pitkä.
1990-luku: Suomessa lakkautettiin 1990-luvulla yli 680 koulua. Lakkauttamiset eivät kuitenkaan  tuoneet kuntiin suuria säästöjä.
Valtio teki 90 luvulla kaikkiaan 60 miljartdin menosäästöt. Kuntaliitto laski, että  valtio vei
päätölksillään 10 vuodessa kuntien taloudesta  26 miljardia mk
1991: OAJ:n jäseniä ovat kaikki opettajaryhmät lastentarhanopettajista yliopistojen opettajiin ja opettajaopiskelijoista veteraaniopettajiin.

Opettajapolvi 6: 1992- 

YLEISTÄ

Kuudennelle  sukupolvelle 90-luku oli monessa mielessä käännekohta. Suomi oli 90-luvun alussa vauras länsi-eurooppalainen hyvinvointivaltio, ja sitten siihen iski lama. Kasinotalous romahti ennätyssyväksi lamaksi. Pankit ajautuivat kriisiin. Hyvinvointivaltiota alettiin kyseenalaistaa. 

Alkoi pitkä, epävarmuuden ajanjakso, jota kuvaavat globalisaatio, lama ja toisaalta  tekniikan läpimurto. Koko Eurooppa on liittymässä EU:iin. Idän ja lännen vastakkainasettelun rinnalle on noussut islamin ja muiden maiden välinen jännite. Terrorismi on noussut muutaman vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen otsikoihin. Kiihtyykö muutos yhä? 

Liittyminen länteen jatkui. Vuonna 1995 liityimme EU:öön ja otimme myös euron käyttöömme vuonna 2002.   Vuonna 2008 syntyy globaali talouskriisi. Kansainvälinen tilanne kiristyy entisestään 2014, kun Venäjä valoittaa Krimin.

1995: Suomi liittyy EU:iin.
1995: tupakkalaki kieltää tupakoinin julkisissa sisätiloissa
1999: Suomi vaihtoi markat euroihin.
1999 Laki asiakirjojen julkisuudesta astuu voimaan: viranomaisten toiminnan  avoimutta lisätään.
2000: Suomeen uusi perustuslaki
2008: Maailmataloudessa syvä sukellus.
2012: Suomi hyväksyi lapsen oikeuksien sopimuksen lain statuksella.

KOULUISTA

Suomalaisen koulun laatu hämmästyttää kaikkialla. Pisa-tulokset.

Monikulttuurisuus syvenee,  erityisoppilaita  sijoitetaan yleisopetuksen luokkiin.

90-luvun laman aikana myös kouluihin kohdistettiin ennenkokemattomia leikkauksia. Määrärahoja leikattiin. Opettajia pakkolomautettiin. Kouluja lakkautettiin. Suomi toipui lamasta nopeasti ja kuulema loistavasti. Kouluihin ei kuitenkaan koskaan palautettu niiltä leikattuja resursseja.  Alkoi kaikkialle ulottuva säästäminen: Koulun toimintojen ulkoistaminen; lomaukset, valtionosuussäädösten muutokset, normien purku.

2000-luvulla maan sisäinen muuttoliike ja lasten määrän väheneminen on johtanut toisaalta koulujen lakkautusaaltoon, toisaalta ahtauteen muuttovoittokunnussa. Opettajien uupumusta on lisännyt rajusti pyrkimys siirtää erityistä tukea tarvitsevat oppilaat yleisopetuksen luokkiin "integroimalla" heidät. Luokanopettajat taisivat nyt kokea saman shokin kuin oppikoulun aineenopettajat peruskouluun siirryttäessä. Mutta heille on tämä uusi Tsunami myös tulossa.

Opettaja-tv siirtyi nettiin (poistuiTeemalta vuonna 2012). Vuonna 2013 sen nimeksi tuli  oppimisen verkkopalvelu.

Monin paikoin siirryttiin koulujen kokonaisbudjetointiin (Espoo 2009/10)
Uusia koulumuotoja olivat  ammattikorkeakoulut.

Suunnitelun sijasta alettiin uskoa markkinavoimiin. Jos 1980-luvulla alettiin purkaa normiohjausta ja siirtää päätösvaltaa kuntiin ja kouluihin. 1990-luvun alussa suuntaus kiihtyi erityisesti hallinnon toimesta.  Suuntaus oli kansainvälinen. Mm. Ruotsi vapautti koulunsa markkinoille ja salli ns. vapaat koulut. Usko valtioon alkoi hiipua. Tätä joudutti liittyminen Euroopan yhteisöön. Johtavana ideologiana on New Public Management, jossa julkiseen sektorin toimintaa ohjataan liike-elämän kielellä. 

Viides opettajapolvi koulutettiin YLIOPISTOSSA sen suhteen se eroaa kaikista edellisistä. Seminaarit oli lakkautettu 70-luvun alussa, ja kaikki luokanopettajakoulutus siirrettiin myös opettajakorkeakouluista opettajankoulutuslaitoksille.  

Hyvin koulutetut opettajat saivat uskomattoman vallan kirjoittaa opetussuunnitelma 1994 alkaen kouluilla. Kouluista tehtiin eräässä mielessä itsenäisiä tulosyksiköitä, joiden piti varsin väljien perusteiden pohjalta keksiä itse sisällöt oppiaineisiin, arviointitapansa jne. 

Koulujen omaleimaistumiseen liitettiin nopeasti tulosvastuullisuuden ja itsearvoinnin elementit. Kouluille annettiin valtuutus kirjoittaa omat opetussuunnitelmansa-muttei siihen työhön resursseja. Hallinnon retoriikka irtautui aika ajoin tukeavasti todellisuudesta. Tutkijoiden selvitettäväksi jää, oliko kymmenluku aidosti pedagogisen vapauttamisen vai koulutuksen markkinoiden rakentamisyritysen aikaa. Oliko kymmenluku vielä opettajuuden vapauden kasvun vai jo vapauden leikkaamisen aikaa? Amputoitiinko tuolloin opettajan didaktisesta autonomiasta pala koulun autonomiaksi- jonka kunnat haukkasivat?

1993: Lisättiin oppilaiden valinnanvapautta koulujen suhteen poistamalla koulupiirijako kunnan saaman valtionsosuuden perusteista.
1993: Valtionosuusjärjestelmän uudistaminen : valtionrahoitus irroitettiin toiminnallisesta lainsäädönnöstä
1994 Uudet peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Akvaarioprojekti. Koulut saivat tehdä omat opetussuunnitelmat- vaikka lainsäädäntö ei sellaisia tuntenutkaan. Opettajat osallistetaan ops-prosessiin
1994: Internet avautuu
1994: Valtion av-keskus lopettaa toimintansa
1994:Sosiaali- ja opetustoimi luovat esiopetukselle ensimmäisen kerran yhtenäiset  puitteet
1996: Valinnaisuus lisääntyy yo-kirjoituksissa
1997: suomalainen koulu peittää lähes koko ikäluokan, kun myös vaikeimmin kehitysvammaiset tulevat oppivelvollisuuden piiriin.
2000: Vapaaehtoinen esiopetus 6-vuotialle 
2001: Kansainvälisen PISA-tutkimuksen tulokset julkaistaan jouluna 2001. Sen mukaan suomalaisen peruskoulun oppilaat ovat maailman huippua lukutaidossa. Suomeen tulvii valtuuskuntia ottamaan selvää tavastamme toimia, varsinkin kun hyvät tulokset saavuitetaan OECD-mitassa keskimääräisellä panostuksella.
2003: Perusopetus- ja lukiolaeissa käsite ”oppilaan oman tunnustuksen mukainen uskonnonopetus” korvattiin vuonna 2003 käsitteellä ”oppilaan oman uskonnon opetus”.
2004: Uudet opetussuunnitelman perusteet. Tämän sukupolven toinen opetussuunnitelma tehtiin  2002- 2006. Kiukkua herätti, että opetusta haluttiin selvästi yhtenäistää. Opetussuunnitelman valtakunnallisista perusteista tuli jälleen normi. Kouluilta kerittiin myös valtaa pois sekä valtiolle että kunnille. Pedagogisesti itseohjautuvien koulujen sijasta alettiin puhua kunnan tai alueiden kouluverkoista.
2004: aamu- ja iltapäivätoiminta käynnistyi  alakouluissa.
2006: Pieni, mutta merkittävä päätös tehtiin vuonna 2006, kun Opetushallitus antoi uudet ohjeet uskonnonvapauslain tulkinnasta. Uskonto, joka oli ollut 1800-luvulla kansakoulun tärkein oppiaine, pantiin lopullisesti suitsiin. Uskonnon opetuksen tuli olla ei-tunnustuksellista. Siihen ei saanut sisältyä enää hartaustilaisuuksia. Jo aikaisemmin aamuhartaus oli muutettu päivänavaukseksi, ja päivänavauksia alettiin pitää myös ei-uskonnollisista aiheista. Niinikään koulun juhlissa kristillisen perinteen osat joutuivat tarkkaan syyniin.
2010: Peruskoulun mukautettu erityisopetus jäi historiaan, kun koululainsäädännössä hyväksyttiin 2010 ajatus yhdestä opetussuunnitelmasta kaikille oppilaille.
2010: Perusopetuslaki muutetaan niin, että käyttöön  esi- ja perusopetuksessa otetaan ns. kolmiportaisen tuen malli.
2014: Oph hyväksyy uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet
2015: Uusi opisjkelijahuoltolaki.

EDUNVALVONTA-ASIOITA

1992: Opettajia aletaan lomauttaa. Annettiin sijaisten palkaamiskieltoja. Lomautukset saadaan kuriin vasta 1998, kun silloinen opetusminsteri Olli-Pekka Heinonen jyrähtää Vantalle.
2005:  saadaan kolmas YT-tunti.
2006: Myös opetus- ja sivistystoimen johtajat ja asiantuntijat ovat voineet liittyä OAJ:n jäseniksi.
2007: Oaj  esitti tulevaisuustyötä vuoden 2007 Kesuun. Se saatiin sinne, mutta muuta mainittavaa ei tapahtunut.
2007 Opettajien palkkaukseen alkaa tullia TVA- ja henkilisiä.
2011 alennetaan ammatillisten  opettajien kelpoisuusvaatimuksia
2010-luvulla homekoulu-ongelma kaatuu syliin.
2011:OAJ yritti saada tulevaisuustyötä hallitusohjelmaan tai Kesuun. Sitä ei saatu niihin, joten OAJ aloitti oman tulevaisuustyönsä.
2012: suunnataan suuria leikkauksia toisen asteen koulutukseen ja vapaan sivistystoiminnan kenttään.

2013: OAJ käynnistää "tulevaisuuskoneen".
Tehdään päätös sähköisistä ylioppilaskirjoituksista.
Käynnistetään kokonaistyöaikakakokeiluita.
2014: Jälleen ennätysmäärä opettajia lomautetaan.
2014 astuu voimaan uusi opiskelijahuoltolaki, joka muuttaa koulujen OHR-työtä.
2014: OAJ keskeyttää työaikakokeilut.

Ei kommentteja: