Kirjoja

Kirjoja

tiistaina, marraskuuta 30, 2010

Saiturin Joulu-projekti etenee hienosti

KOULUNKÄYNTIAVUSTAJAMME Leena Fyrqvist on saanut valmiiksi Saiturin Joulun logon, joka tulee mm. fanipaitoihin. Nyt neuvottelemaan PaitaMyllyn kanssa painatusasioista.

Näytelmän harjoitukset jatkuivat siestalla. Kokeilimme tänään pysäkkiharjoituksia, joissa paikalla olleet Saiturit ja Marlowit ja kaikki Joulun henget miehityksistä riippumatta harjoittelivat keskenään.

PÄIVÄN oikein mukava uutinen oli, että emeritus-professori Kari Uusikylä tulee koulullemme tämän viikon torstaina juttelemaan klo 15-17 uudesta kirjastaan. Jos joku blogin seuraaja haluaa tulla mukaan, ottakoon yhteyttä minuun (esim. 045 111 8156) , niin saa valmistautumisohjeet.

LENTOLAKON vuoksi saankin olla huomenna koululla. Mikä sen mukavampaa. Huomenn Saituria treenaavat saiturit, lobbarit, sisarenpojat ja köyhät pojat. Luvassa kiva päivä.

NYT täytyy rientää Selloon. Espoon Perinneyhdistys Aurora ry pitää siellä kokoustaan klo 18 alkaen. Kahvitarjoilu alkaa Akseli-salissa jo klo 17.30. Kokouksen aluksi sotahistorian tutkija, evl. Ilmari Hakala kertoo mielenkiintoisia asioita ajalta ennen I maailmansotaa. Yhdistyksen syyskokous alkaa klo 19.00 ja siinä käsitellään sääntöjen määräämät asiat.

Pikaäänestys: Millainen olisi paras joulutodistus?

MILLAINEN olisi paras joulutodistus


Näin joulun alla blogin oikeaan  reunaan on avattu taas puolivakava pikaäänestys joulutodistuksesta. Vaihtoehtoja on useita, muttei  varmaan riittävästi. Niissä puhutaan väljästi isoista ja pienistä oppilaista. Rajaa ei ole vaihtoehdoissa tarkoin määritelty. Omia näkemyksiä voi tältäkin osin tarkentaa kirjoittamalla kommentin. Alla on hieman taustatietoa.


Taustaa

PIAN Auroran oppilaat saavat joulutodistukset.  Joissain kouluissa ns. välitodistus annetaan  ihan toiseen aikaan. Se ei enää ole sidottu jouluun.  Yläkouluissa oppilaat saavat joka jakson jälkeen ns. jaksotodistuksen. Itse asiassa välitodistus ei ole edes pakollinen. Myös todistusten muodot vaihtelevat kunnittain ja kouluittain.

Alunperin todistus oli sanallinen suosituskirje seuraavan asteen oppilaitoksen rehtorille. Tällaista kirje/runo- jne todistusta käytetään yhä Steinerkouluissa varsin monta vuotta. Se on yhä perusopetuksessakin  mahdollinen.

Sotilaskouluista omaksuttiin sitten 1800-luvulla idea numerotodistuksesta. Aluksi eri kouluissa käytettiin erilaisia asteikkoja. Tavallinen oli asteikko 1-10. Nykyinen 4-10-asteikko tuli käyttöön 1900-luvun puolivälissä.

Kun arvot pehmenivät peruskouluun siirryttäessä, haluttiin pehmentää myös arvostelua. Niinpä päätettiin, että kouluissa voisi antaa numerotodistuksen sijasta   sanallisen todistuksen. Eduskunta on antanut luvan käyttää sanallista arviointia vielä 7.luokallakin.  Espoon opetussuunnitelman mukaan (2004)  kouluilla on mahdollisuus käyttää:

  • alkuopetuksessa todistusta, jossa sanallinen arviointi on aidosti sanallista tai asteikollista.  Me olemme valinneet  käytettäväksi asteikolliset todistuslomakkeet.
  • 3.-4.- luokilla voidaan käyttää  todistusta, jossa sanallinen arviointi on aidosti sanallista tai asteikollista. Olemme  valinneet  käytettäväksi asteikolliset todistuslomakkeet. Emme täydennä sanallista arviointia missään aineissa numeroilla. Niinkin saisi tehdä. Asteikollisella  todistuslomakkeella se ei tuo lisäarvoa.
  • 5. -6.- luokilla voidaan käyttää  todistusta, jossa työskentelytaidot arvioidaan erikseen sanallisesti tai edistymisen yhteydessä numeroilla?  Arvioimme työskentelytaidot  edistymisen yhteydessä.

1990-luvulla sanallisen todistuksen olisi voinut antaa vielä viidennellä luokalla, jos kunta ja koulu niin päättävät. 2000-luvulla Espoossa päätettiin, että numerotodistukset annetaan viidenneltä luokalta alkaen (mutta rinnalle voi kirjoittaa erilaisia sanallisia liitteitä).
 

maanantaina, marraskuuta 29, 2010

Joulunäytelmää työstetään ja paikkoja siivotaan

Arvaakohan kukaan, minkä
näytelmän rekvisiittaan kuului
tämä kuva?

KATOAVAA on kauneus. Lastun kuva nimittäin esittää minua kauan kauan sitten. Eräs ystävällinen huoltaja maalasi taulun kuninkaasta  erääseen joulunäytelmäämme. Tänään tuo taulu löytyi, kun siivosimme paikkoja. Hauskaa.

TÄMÄN joulun näytelmämme on siis Saiturin Joulu. Harjoitukset siestalla sujuivat tosi hyvin. Paikalla oli sekä aikuisia että lapsia.  Neljä miehitystä harjoitteli yhtä aikaa salin nurkissa tuttuun tapaan.

Fanipaidan logokin on muuten valmis, joten pian ottamaan yhteyttä Paitamyllyyn ja sopimaan käytännön järjestelyistä. Koti & Koulu ry:n ystävälliset aktiivit tulevat ottamaan tilauksia vastaan esitysten yhteydessä. Raha mukaan. Hinta on vielä vähän auki.

Sekin on hieman auki, onnistuuko esitysten taltiointien monistus. Selvitellään.

Muutenkin mukava päivä. YT:llä kävimme läpi ajankohtaisia asioita. Kaksi uutta oppilasta kävi tutustumassa kouluun. Purin sähköpostikasaa. Ei ihan mahdotonta. Koulun tietokoneet olivat harmittavasti tänään jumissa. Päivän päätteeksi tiimit kokosivat viimeisiä hankintatoiveitaan.

sunnuntaina, marraskuuta 28, 2010

Miten hyvin opetus Espoossa voi?

ESPOON suomenkielisen varhaiskasvatuksen ja opetuksen lautakunnan asialistalla oli torstaina opetustoimen arviointiraportti.
Pdf-muodossa se löytyy tästä linkistä 

Kävin raportin läpi. Raportissa kuvataan erikseen tuloksellisuutta, oppimisympäristöä, oppilashuoltoa, johtamista,  henkilöstön hyvinvointa ja oppilaitten hyvinvointia. Lisäksi siinä esitetään yhteenvetoa vuonna 2009 raporttinsa lähettäneiden koulujen itsearvioinnin tuloksista. Miten hyvin opetus meillä sen mukaan voi? Tässä poimintoja:
1. Tuloksellisuus
  • Luokalle jäi Espoossa yleisopetuksessa vuonna 2010 16 oppilasta (0,1%). Ehtoja sai 25 (0,2%). Luvut ovat vähentyneet. Erityisopetuksessa luokalle jäi 32, ja ehdot sai 17, siis moninkertaisesti. Erityisopetuksessa luvut ovat kasvaneet.
  • Espoossa jatko-opintoihin siirtyy 94 % ikäluokasta. Luku on  ennallaan.
  • 74 % suorittaa lukion kolmessa vuodessa. Luku on pienentynyt 6 %-yksikköä vuodessa.
  • Yo-kirjoitusten tuloksissa (puoltoäänet)  Espoon luku (24,9) on valtakunnallisen keskiarvon (24) yläpuolella. 
  • Huoltajapalautteessa (asteikko 1-5), tyypillisin arvio on 4. Yksittäisistä asioista harrastustoiminta (3,27)  sai alhaisimman arvion. Kouluruoka  (3,47) oli toinen alhaisen arvion saanut asia. Peruskoulussa oltiin tyytyväisiä mm. koulun sijaintiin ja ulkoisiin olosuhteisiin (4,21) ja opettajan tapaan tehdä yhteistyötä kodin kanssa (4,19).
  • Opit-palvelujen käyttöaste on kaksinkertaistunut vuodesta 2004.
  • Oppilaaksiotossa vanhempien lähikoulutoive toteutui ekaluokilla  93 %:sti. Yläkoulutoiveista toteutui 90 %. Valitusten määrä väheni, ja vain kolme valitusta meni läpi.
  • Lakisääteisessä iltapäivätoiminnassa oli 2913 lasta. Luku on  kasvanut vuodessa n. 8 %. Erityisen voimakkaasti on kasvanut erityisoppilaiden osallistuminen.
  • Esiopetusta annettiin 117 päiväkodissa ja 37 koulussa. Esiopetuksessa oli yli 2700 lasta syksyllä 2009.

2. Oppimisympäristö
  • Oppilasmäärät olivat aikavälillä 2001-2009 korkeimmillaan vuonna 2004 (20 610). Sen jälkeen on ollut laskua. Syksyllä 2010 oppilaita oli perusopetuksessa 19 718. Alkuopetusikäluokassa on taas kasvua. Erityisen isot ikäluokat ovat yläkoulussa (yli 10 000 enemmän kuin vuonna 2001).
  • Luokkakokojen muutosta kuvaa viereinen taulukko. Keskimääräin luokkakoko on 1-2-luokilla 20,8, 3-4-luokilla 21,4, 5-6-luokilla 21,9 ja 7-9-luokilla 19,9. Alakoulussa  ryhmäkoot  ovat pienentyneet vuodesta 2001 eniten juuri 3.-6.-luokilla. Yläkoulussa kasvaneet (18,3 >19,9). 
  • Edelleen Espoossa  5 % oppilaista on alkuopetuksessa luokassa,  joissa on 26-29 oppilasta. Luku on  kasvanut viime vuosina.
  • 3.-6.-luokilla yhä harvempi oppilas on luokassa, jossa on yli 30 oppilasta. Syksyllä 2010 tällaisia oppilaita oli 152 (vuonna 2001: 981)
  • Tapaturmien määrä on vähentynyt vuodesta 2007.
3. Oppilashuolto
  • Oppilaiden määrä/koulupsykologi-kuraattori on laskenut. Nyt luku on 778. Tilanne vaihtelee aluettain. Heikoin tilanne on Tapiolan alueella.
  • Erityisoppilaiden määrä on kasvanut vuodesta 2000 (5,8%) vuoteen 2010 (11,79%). Osuus vaihtelee alueittain 8-13.5%. Alin se on Tapiolan alueella. Suurin Espoonlahdessa.
  • Integoitujen määrä on samana aikana moninkertaistunut (0,8 % > 5,28%).  
  • Koulunkäyntiavustusresurssia myönnettiin lkv 2009-10 13 000 tuntia/viikko.  Määrä on kasvanut vuodesta 2005 (11 630 tuntia). 
  • Avustajia oli yhteensä 550.
4. Johtaminen
(Raportissa kuvataan Sukon organisaatiomuutosta.)

5.  Henkilöstön hyvinvointi
Henkilöstölle tehdyssä kyselyssä (asteikko 1-5):
  • Koulun olosuhteet saivat keskiarvon 3,34, sosiaaliset suhteet 3,92 ja  mahdollisuus toteuttaa itseään arvosana 4.
  • Alimmat yksittäiset arviot sai koulun ilmanvaihto (2.4),  ruokailutauon rentous (2,48), kiireettömyys (2,58). 
  • Korkeimmat yksittäiset arviot sai ei-joutuminen työpaikkakiusatuksi (4,64), oman työn arvostus (4,36), omien vahvuuksien ja heikkouksen tunteminen (4.35) ja koulutyön kiinnostavuus (4,32).
Raporttiin oli myös koottu tietoa vaara- ja uhkatilanteista.
  • Vaara- ja uhkatilanneilmoitusten määrä on kasvanut vuodesta 2006  (204) vuoteen 2009 (627)
  • Eniten ilmoituksia tehdään alakouluista.
6.  Oppilaitten hyvinvointia

Oppilaille on tehty tyytyväisyyskysely. Asteikko 1-5. Sen mukaan:
  • tyypillisin arvio on 4 ja 5. Olosuhteisiin ollaan vähiten tyytyväisiä (3,53). Koulutyö osaa arvosanan 3,77. Tyytyväisimpiä ollaan kodin osallistumiseen (4,46).
  • Lukiolaiset ovat himpun verran kriittisempiä.
  • Yksittäisistä asioista alhaisimman arvosanan saavat kerhot (2,48), wc-tilat (2,74) ja oppilaiden mahdollisuus osallistua sääntöjen tekemiseen (3,15) sekä koulupäivän raskaus (3,16).
  • Korkeimmat arvosanat saa omien vanhempien kiinnostus koulutyöhön (4,47), ystävät koulussa (4,42) ja opiskelun pitäminen tärkeänä (4,22).
  • (Mielenkiintoisesti: oppilaille ruokailu näyttää olevan rentouttava tauko (4,14) - toisin kuin opettajille)
  • Kouluterveyskyselyn mukaan nuorten tervestottumukset ovat parantuneet (nukutaan enemmän, arkirytmi parempi, tupakointi ja alkoholin käyttö ovat vähentyneet jne.), mutta huumekokeilut ja rikkeiden teko toistuvat  ovat lisääntyneet. Huumeita on kokeillut joka neljäs nuori. Liikaa aikaa vietetään ruudun äärellä. Liikuntaa ei harrasteta riittävästi. Vanhemmat tietävät huonommin, missä nuori on.
7. Koulujen Efecaf-raportit
22 oppilaitosta oli raportointivuorossa.  Tässä muutama poiminto:
  • Omiksi vahvuuksiin koulut nostivat henkilöstön työhyvinvointiin liittyviä asioita, kaupungin strategian toteutumisen kouluissa, perustehtävän tuntemisen ja yhteistyön kotien kanssa.
  • Kehittämiskohteiksi nostettiin työhyvinvointiin liittyviä seikkoja, henkilöstön kehittämistä ja oppilaiden hyvinvointia ja osallistumista. Muut kohteet vaihtelivat kovasti kouluittain.
  • Koulut esittivät myös kritiikkiä: itsearviointiväline on kuulema kömpelö. Henkilöstön hyvinvointiin, kouluruokailuun ja oppilashuoltoon  tulisi panostaa enemmän. Toiveita esitettiin myös täydennyskoulutukseen. Jatkuvaa opetusresursseista säästämistä, henkilöstöresurssien riittämättömyyttä ja resurssien jakoa kritisoitiin
  • Kokonaisbudjettia kehui kaksi koulua.
Miten siis opetus voi?
Myönteisiä asioita
  • Oppilaat näyttävät oppivan asioita. Tulokset ovat vakaasti hyvällä valtakunnallisella tasolla. 94% peruskoululaisista jatkaa toiselle asteen opintoihin.
  • Opetusryhmät ovat pieniä. Tilanne on koko ajan parantunut. 
  • Opit-palvelua käytetään koko ajan yhä enemmän. 
  • Iltapäivätoimintaan osallistutaan yhä useammin. 
  • Hallinnolliset järjestelyt mm. oppilaaksiotossa näyttävät toimivan. 
  • Kodin ja koulun yhteistyö näyttää toimivan osapuolien mukaan hyvin. 
  • Oppilaat kokevat, että vanhemmat tukevat heidän koulutyötään.
  • Oppilailla on ystäviä.
  • Pääosin opettajat, oppilaat ja vanhemmat ovat kouluun tyytyväisiä. 
  • Opettajat ovat tyytyväisimpiä  omaan  työyhteisöönsä ja omaan työotteeseensa. Hienoa on, että kouluissa opettajia ei kiusata.
  • Tapaturmien määrä on vähentynyt.
  • Oppilaitten terveystottumukset ovat vahvistuneet.
Haasteita
  • Lukio-opiskelu venyy.
  • Huumekokeilut ja toistuvat rikkeet lisääntyvät nuorilla.
  • Niiden vanhempien osuus, jotka eivät tiedä, missä heidän lapsensa iltaisin on, kasvaa.
  • Erityisoppilaiden määrä kasvaa koko ajan, ja erityisesti yleisopetukseen integrointi.  
  • Oppilashuolto ei pysty vastamaan tarpeisiin. Erityisesti tällä osa-alueella on isoja alueellisia eroja.
  • Koulunkäyntiavustustuntien määrä kasvaa koko ajan.
  • Kerhotoimintaa on liian vähän tai se ei osu.
  • Aikuiset näyttävät olevan tyytymättömiä kouluruokailuun- oppilaille se on rentouttava tauko.
  • Koulujen olosuhteissa on korjaamisen aihetta.
  • Opettajat ovat huolestuneita mm. koulun ilmanvaihdosta.
  • Oppilaat ovat tyytymättömiä mm. wc-tiloihin.
  • Opettajat ovat huolissaan kiireestä, oppilaat koulupäivän raskaudesta.
  • Oppilaiden osallistamista kaivataan lisää.
  • Vaikka opettajat näyttävät olevan tyytyväisiä omaan opetukseensa, oppilaitten vastauksissa koulutyö sai alhaisimpia arvosanoja. 
  • Vaara- ja uhkatilanneilmoitusten määrä kasvaa huolestuttavasti.
  • Kouluissa halutaan edelleen kehittää henkilöstön työhyvinvointia.
  • Käytetty Efecaf- itsearviointityökalu on kömpelö.

3 viikkoa ja risat jouluun

TALVI on tullut. Taidamme nousta oikein valkoiseen jouluun.  Ellei lumi ehdi kolmen, jäljellä olevan viikon aikana sulaa. Niinkin on ensilumelle joskus käynyt.

SIIS kolme viikkoa jäljellä. Alkava viikko on "normaali". Viisi koulupäivää. Minulla siinä yksi vuosilomapäivä. Muutoin paikalla.

Seuraavan viikon maanantaille osuu vapaapäivä: itsenäisyyspäivä, joten työpäiviä on vain neljä. Luokkien työjärjestys on normaali. Opettajat aloittavat todistusten kirjoittamisen.

Se kolmas kokonainen viikko on ns. luokanopetusviikko. Kaikkia vaihtotunteja ei enää ole, vaan luokissa rauhoitutaan Jouluun. Minulla viikko kuluukin  pitkälti Saiturin Joulua saliin rakennettaessa. Tuohon viikkoon mahtuu kuusi koulupäivää.

Sitten onkin jäljellä enää kolmen koulupäivän "risat". Maanantaina vedän teatterileikit. Tiistaina siivotaan paikat ja laulataan varmaankin. Keskiviikkona jaetaan oppilaille  todistukset ja joulupussit. Siinä se sitten on: syyslukukausi 2010.

Uinnit - voitettu kanta


Uinnit on nyt voitettu kanta. Upea asia, että pääsemme halliin, mutta se, että suihkutilojen valvojaksi tarvitaan opettaja, sekoittaa koulutyötä  usean kuukauden ajana. Kun poikia uitetaan, tarvitaan miesopettaja. Jos uitetaan yhtäaikaa poikia ja tyttöjä tarvitaan paikalle sekä mies- että naisopettaja. Paras ratkaisu olisi että hallille palkattaisiin kaupungin toimesta suihkutiloja valvovat opettajat.

lauantaina, marraskuuta 27, 2010

Johtajuudesta

OLEN  lupautunut mukaan mielenkiintoiseen projektiin, jossa johtajakoulutusta annetaan nettiluennon  avulla mistä tahansa. Luento kestää 15 minuuttia. Päähän mikinsisältävät kuulokkeet ja eikun viemään valoa eteenpäin. Osallistujia aktivoidaan lähinnä chatin avulla, ja luennoitsija osallistuu sitten keskusteluun tunnin ajan.

Tein luennon tueksi bloggerin pohjalle sivuston, jossa hahmottelen omaa johtajuuskäsitystäni vuonna 2005 laatimani koulun johtamisen käyttöteorian pohjalta.  Lastut ovat tässä vaiheessa vielä aihioita. Lisäksi kokoan niihin linkkejä mm. u-tubeen ja tietysti myös asiasivuille.

Blogiin pääsee tästä linkistä. Otan mielelläni kommentteja  ja kehittämisdeoita vastaan.

perjantaina, marraskuuta 26, 2010

Kolmas valtuustopäivä

HUOMENTA! Nyt valtuusto istuu vatsa aamiaista täynnä kuuntelemassa, kun tohtori  Pentti Arajärvi pohtii hyvinvointiyhteiskunnan ja sosiaalipalvelujen tulevaisuutta. Haasteita riittää. Vanhusten määrä kasvaa. Lapsien määrä on lievässä laskussa. Elinikä kasvaa meillä  vuosi/10 vuotta.

Tilanne helpottaa vuonna 2030, kun suuret ikäluokat kuolevat:-)
Viimeinen suomalainen kuolee tilastojen mukaan muuten ilmeisesti vuonna 3004, Hän on nainen, ruotsinkielinen ja laulaa kuorossa. Ongelmana on, että viimeinen mies on kuollut 100 vuotta aikaisemmin.

Absoluuttinen  köyhyys on meillä torjuttu, mutta suhteellinen köyhyys kasvaa (määritelty OECDssa mediaanitulon pohjalta, jos tienaa vähemmän kuin 60 % tästä, on suhteellisesti köyhä. Meillä heitä on  11-12%. Luku kasvaa, erityisesti lapsiperheissä, ja heidän joukossaan yksinhuoltajaperheissä.

Koulutusosuuden jälkeen hallitus lähtee käymään läpi valiokuntien kantoja ponsiin ja muutosehdotuksiin. Suuressa salissa kuullaan silloin kestävästä kehityksestä. Kun hallitus on valmis, alkavat suuressa salissa äänestykset. Minä poistuin Arajärven alustuksen jälkeen hotellihuoneeseen tekemään hommia. Palaan kanavalle tunnin kuluttua.

PÄÄTÖKSENTEKO

Valtuuston puheenjohtajisto vasemmalta oikealle:
1,varapuheenjohtaja TuijaSalminen,  puheenjohtaja Anne
Lehtinen ja 2. varapuheenjohtaja Matti Sippola.

KLO 10.55. Hallitus on  palannut saliin.

Kuulimme, että OAJ alkaa etsiä koulutusalan vaikuttajaa, joka paljastetaan  tammikuussa Educassa.

KLO 11.45. Nyt päätökset tehty. Valiokunnissa oli avarrettu kirjauksia. Monet muutokset hyväksyttiin hieman muutettuina. Hallitus yhtyi kaikissa asioissa valiokuntien kantaan.

Hyväksytyt muutokset painottivat mm. seuraavien asioiden merkitystä: * alueellinen sivustyshallinto yhtenäiseen organisaatioon* eriarvoistuminen* it-ylläpidon resurssit* lomautusten ja leikkausten vastustus* mittarit kuntoon* opetuksen arvostus yliopistossa* paikallisille toimijoille tukea* rajat paikallisille lisille * työaika- ja palkkauskokeiluja*työhyvinvointi* työtehtävien rajaaminen* varhaiskasvatuksen kokonaisuudistus*yhtenäisen perusopetuksen sopimukset eri puolilla maata.

Lopuksi sekä Olli Luukkainen että Anne Lehtinen vetivät kokousta yhteen. Toimisto on renki, valtuusto ohjaa. Oleellista on, että jatkossa puhumme yhä enemmän koko OAJ:n äänellä viiteryhmästä riippumatta.

KLO 13.35. Lounas syöty. Bussi kotiin lähtee klo 13. Kamat kasaan, huoneen luovutus ja menoksi. Tähän loppuun vielä OAJ:n virallinen valtuustotiedote:


 OAJ NYT - valtuustotiedote 26.11.2010
Turussa 24.11. - 26.11. kokoontunut OAJ:n valtuusto päätti kokouksessaan mm. järjestön toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta sekä keskusteli ajankohtaisesta työehtosopimustilanteesta. OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen käsitteli avajaispuheessaan mm. talous- ja työllisyystilannetta ja talouden vaikutuksia opetusalaan sekä ajankohtaista työmarkkinatilannetta. Hän korosti järjestön tavoittelevan mm. varhaiskasvatuksen hallinnonalamuutosta ja vastustavan ammatillisten opettajien kelpoisuuksien laskua. Järjestön kärkihankkeisiin kuuluvat myös mm. perusopetuksentuntijaon ja lukiokoulutuksen kehittyminen suotuisasti. Valtuusto kävi myös lähetekeskustelun OAJ:n sääntöjen uudistamisesta.
Arajärvi vieraili valtuustossa
Tohtori Pentti Arajärvi vieraili perjantaina OAJ:n valtuustossa puhumassa suomalaisista hyvinvointipalveluista ja niiden turvaamisesta.

torstaina, marraskuuta 25, 2010

Paaria-opettajuus

MUUTAMA ihminen on kysynyt, eikö eilen valtuustossa pitämääni puheenvuoroa voisi  lukea mistään. No, laitan jutun  juonen tähän niin kuin sen muistan. Tarinan kevennykset olen riisunut :-)

Esitin siis vakavan huolen siitä, että suomalainen opettajuus on repeytymässä kahtia eliitti-opettajuudeksi ja paariaopettajuudeksi. Syynä on kuntien aivan erilainen tahto ja kyky panostaa perusopetukseen. Samaan aikaan kun mm. pääkaupunkiseudulla voidaan tarjota oppilaille tukitoimia, pitää kerhoja ja havainnollistaa opetusta uusimmalla tekniikalla, muutaman kymmenen minuutin ajomatkan päässä on opettajia, joita on kuormitettu toistuvilla lomautuksilla, sijaiskielloilla, jättiopetusryhmillä jne.  Jollei tähän repeytymiseen puututa, alkaa opettajien kansainvaellus paremmat työolot tarjoaviin kuntiin. Parhaat lähtevät. Uupuneet ja periksi antaneet jäävät.

Ammattiopettajuus syntyi  Suomessa noin 150 vuotta sitten. Ensimmäiset kansakoulunopettajat saivat säälittävää palkkaa, jota perusteltiin asiasta pahoillaan olleelle Uno Cygnaeukselle mm. sillä, että näin kansakoulunopettajat eivät vieraannu rahvaasta. On vaatinut 100 vuoden edunvalvontatyön, että   kansanopettajien palkkauksen keskinäiset vääristymät on saatu kuriin. Aluksi miesopettajat saivat selvästi parempaa palkkaa kuin naiset. Sitten perheelliset enemmän kuin perheettämät. Kaupunkiopettajat parempaa kuin maalaisopettajat. Kun minä valmistuin opettajaksi, suurimmat palkkauksen rakenteelliset erot oli kurottu umpeen- jäljellä oli oikeastaan vain joillain opettajilla siirtymäkauden kunnan palkkaa ja kuntien jako kalleuspalkkaluokkiin. Ajan henkeä kuvasi, että syrjäseuduilla maksettiin erityistä syrjäseutulisää.

Opettajien ansionkehitys näyttää keskimäärin nousevan, mutta keskiarvot kätkevät sen tosiasian, että palkat nousevat hyvinvoivissa kunnissa. Kriisikunnissa kaikki korotukset leikataan vähentämällä viikkotuntimääriä, lomauttalla jne. Vuosien tasa-arvotyö on valumassa hukkaan.

Ammattiyhdistystoiminnan eettinen ydin on solidaarisuus. OAJ:n tulee  pikaisesti tarttua opettajuuden  repeytymiseen sekä lasten oikeuksien että opettajuuden eheyden vuoksi.

PS.  Läraren-lehden päätoimittaja käsittelee paria-asiaa omassa blogilastussaan osoitteessa http://www.fsl.fi/blogg/loner-a-sant

Toinen valtuustopäivä

Tähän mennessä kylpylää on voinut katsoa vain
lasi-ikkunan  takaa. Ehkä tänään?
Päivitetty 25.11.2010 klo 18.20

OAJ:n valtuuston toinen kokouspäivä on hyvässä vauhdissa.  Aamulla käytiin läpi toimintasuunnitelma, johon valtuutetut  tekivät varsin pieniä muutosesityksiä. Lastentarhurit haluaisivat vihdoinkin päästä sosterista sivistyshallinnon ja OVETES- sopimusten piiriin. Tavoitteiden saavuttamisen mittareita kritisoitiin enemmän.

Juuri nyt kuulemme yhdistyslain osittaisuudistuksen vaatimista ja mahdollisitamista muutoksista kuten esim. etäosallistuminen,  päätös ilman kokousta ja toiminnan tarkastus.

"Suuressa" salissa ollaan  aamupäivä, lounaaseen (12.00- 13.30) saakka. Iltapäivällä kokoontuvat ensin ryhmät ja sitten valiokunnat (klo 15-) käsittelemään muutosesityksiä ja ponsia. Minä kuuluun koulutuspoliittiseen  valiokuntaan. Illallinen on jälleen klo 19.30.

KLO 11.40 keskustellaan valtuuston koosta jatkossa. Ainakin ammatilliset toivovat, että sitä ei pienennetä. Valta kun siirtyisi hallitukselle ja toimistolle.

YSIN ryhmä 

KLO 13.40 istun YSIn ryhmän kokouksessa käsittelemään muutosehdotuksia. Ensin puretaan palkkapoliittisia tavoitteita.  Hyvin vilkasta keskustelua käydään luokanvalvojankorvauksista. Ja nyt kaupunkien kalleusluokista.

KLO 14.10. Nyt kiivasta keskustelua henkilökohtaisista lisistä. Onko jossain kunnassa löytynyt oikeudenmukainen tapa arvioida opettajan suoriutumista työstään?

KLO 15.20. Istun nyt koulutuspoliittisessa valiokunnassa. Käsittelemme nyt ponsia ja muutosesityksiä mm. varhaiskasvatuksesta.   Valiokunta sai hommat valmiiksi noin klo 16.30.

KLO 18.20. Juuri tullut saunasta. Ulkoallas oli mukava. Tunnin päästä päivällinen. Huomenna valtuuston viimeinen päivä.  Borta bra men hemma bäst.

PS. Eiliseen iltan oli järjestetty yllätys: Kun Turussa ollaan, niin klo 23 lavalle nousivat Matti ja Teppo. Vähän porukka tykkäsi.

keskiviikkona, marraskuuta 24, 2010

Pieni leffa valtuustosta

video Tässä kiireisille ja visuaalisille ihmisille OAJ:n ensimmäinen valtuustopäivä minuutissa.

OAJ:n syysvaltuuston ensimmäinen päivä

OAJ:n korkein päättävä elin valtuusto kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Tänään on syysvaltuuston ensimmäinen kokouspäivä Suomen Turussa. Valtuusto päättyy perjantaina. Tämän on uuden valtuuston toinen kokous. Kesäkokouksessa järjestölle valittiin uusi puheenjohtaja Olli Luukkainen.

Herätys klo 5. Taksilla Helsinkiin. Helsingistä turvallisesti tilausbussilla perille. Nyt aamupäivällä kokoontuvat opettajaryhmät, minä kuulun YSIIn (yleissivistäviin opettajiin). Ryhmäkokouksessa käydään läpi valtuuston asialistaa ja luodaan yhteisiä kantoja. Varsinainen valtuuston kokous alkaa klo 13 lounaan jälkeen. Päivitän sopivissa kohdissa tätä lastua.

YSIN KOKOUS


YSIN kokous valitsee ehdokkaitaan valiokuntien
puheenjohtajiksi.
KOKOUS alkoi klo 10.

Nyt kello on 11.05 Olemme keskustelleet toimintasuunnitelmasta.  Alussa on kuvaus toimintaympäristöstä. Sen jälkeen on esitetty tavoitteet OAJ:n kolmen päätavoiteen alla. Lopussa on indikaattoreita. Nämä päätavoitteet ovat:
1. PARHAAT VOIMAT OPETUSALALLA

* Palkalla vetovoimaa ja arvostusta opettajan työhön
Koulutuspolitiikka muuttumassa
* Talouden haasteet ja vaikutukset työelämään
* Palkalla vetovoimaa ja arvostusta opettajan työhön
* Korkeatasoinen opettajankoulutus  
* Opettajuuden hallittua muutosta  
* Koulutuksella hyvinvointia ja kestävää kasvua
Koulutusrakenteiden hallittua kehittämistä

2. TYÖNTEON EDELLYTYKSET KUNNOSSA
* Riittävät resurssit ja laadun turvaaminen 
* Työtä työajalla 
* Ei lomautuksia, ei leikkauksia
* Jäsenille oikeusturvaa
Vahva ja osaava johtaminen
  
3. VAHVA JA ARVOSTETTU JÄRJESTÖ
* Vahva vaikuttaja 
* Järjestö- ja palvelurakenteet kunnossa
* Kattava jäsenyys ja järjestäytyminen 
* Osaavat toimijat kaikilla tasoilla
* Tuloksiin tavoitteellisella viestinnällä
* Vahva talous 

MITTARIT 


VALTUUSTON KOKOUS

Päivitetty 25.11.

KELLO on nyt 13.25. Järjestön puhdeenjohtaja avaa kokousta. Taloustilanne huolestuttaa.
Kasvutason tulisi oltla2%, jotta ei velkaannuttaisi

Julkisella puolella käydään kisaa, siitä mihin rahoja käytetään.  Inflaatio on noin 2%.

Opettajilla on kaksivuotinen sopimus. Tammikuussa sovittaneen, kuinka viimeinen erä palkankorotuksia jaetaan.

Samaan aikaan kunnissa on vaikeuksia. Porvoo on juuri irtisanonut 42 työntekijää(ei opettajia). 15 kuntaa lomauttaa, lomautus koskee  3000 opettajaa.  OAJ on yrittänyt vaikuttaa moniin asiohin. Aina ei onnistuta: 1. varhaiskasvatuksen siirto opetushallintoon- ei ole onnistunut. 2. ammatillisen koulutuksen kelpoisuusasetus tullee- ja kelpoisuusvaatimukset laskevat.  3. tuntijakoesitys ei vielä vastaa tavoitteitamme.  Eduskuntavaaleissa on tärkeää nostaa esiin koulutuksen teemoja, jotta emme jää jalkoihin. Kuulimme myös kahdesta tuoreesta rekrytoinnista: Heljä Misukka ja Nina Lahtinen ovat nyt uusia päällikköjämme.


ITSE KOKOUS


Ennen kokousta jaettiin Erkin Sauva. Jakajana oli Raija Vahasalo Koululiikuntaliitosta

Sitten alkoi oikea kokous. Kävimme läpi ajankohtaisia asioita, mm. Vessiä. Tammikuussa on ratkaistava pienen palkankorotuksen jakotapa.  Tilannetta analysoivat puheenjohtaja ja mm. neuvottelupäällikkö  Juha Jäske.

Tapaan kuuluu, että valmiutta aletaan nostaa, kertoo juuri järjestöpäällikkö Petri Lindroos.

Juuri nimitetty kehittämispäällikkö Nina Lahtinen nosti omassa puheessaan seuraavia asioita:
  • julkisen syytteen alaisuus koskee myös opettajia
  • nettikiusaamiseen on puututtava;  myös opettajia kiusataan
  • parhaillaan selvitellään, voidaanko opettajia velvoittaa antamaan arvio kaikista oppilaistaan laajassa terveystarkastuksessa. Se on iso työ
  • erityinen tuki on saamassa ensi vuoden budjettiin  17 miljoonaa tulossa hankerahaa.
  • lakiin ei saatu velvoitetta työnantajalle kouluttaa opettajia.
KLO 16.05 kuulemme tervehdyksiä. Vuorossa senioriopettajat. Sen jälkeen opiskelijat.

Kella on  nyt 16.33. Ysi-ryhmän puheenjohtaja  Jarmo Juupaluoma käytti puheenvuoron. Hän  nosti esiin mm. seuraavia järjestykseen pantavia asioita:

  • erityistehtävät on eurotettava
  • erityistehtävät
  • kalleusluokat on poistettava
  • leikkaukset, 
  • lomautukset
  • lukioresurssi
  • luokanopettajille korvaus luokanvalvojan työstä
  • maksimikoot ryhmille
  • oppilaan ohjaus
  • rehtorien työ kohtuuton
  • työnkuva (nyt hämärtyy)
  • yhtenäisen perusopetuksen palvelussuhteen ehdot 
  • yt- kaikesta työstä palkka.
Sitten alkoi valtuutettun puheenvuoro. Olli Autio vaati, ettei rehtorin palkka saa laskea uuden erityisopetusta koskevien lakimuutosten vuoksi.

tiistaina, marraskuuta 23, 2010

22 koulupäivää

TIISTAI on  kuitattu. Haastava päivä. Pidin  koulunkäyntiavustajille infon. Päivän aikana saimme lopultakin ratkaisun avustajien leirikoulukorvauksiin. Asia on seisonut syyskuusta alkaen. Hyvä me!

Siestalla demosimme Saiturin Joulun. Palat alkavat löytää paikkansa. Myös kuoron ja bändin edustajat olivat paikalla. Emailiin  tulee ilahduttavasti varauksia kenraleihin naapurikouluilta ja päiväkodeilta.

Oppilashuoltoryhmässä tsekkasimme tuen organisoinnin vaihetta.

Illlalla oli vielä erään luokan vanhempainilta. Upean paljon vanhempia paikalla.  Tsekkasimme vielä apulaisrexin kanssa loppuviikon työlistaan (kun olen poissa).

Jos oikein laskin, oppilailla ja opettajilla on 22 koulupäivää joululomaan. Paljon ehtii vielä. Minulla on lomien jne. vuoksi ainakin neljä päivää vähemmän aikaa edistää hyvää Aurorassa. Huomenna Turkuun valvomaan etuja. OAJ:n valtuusto istuu siellä  kolme päivää.

maanantaina, marraskuuta 22, 2010

Ensiapukoulutusta jne.

PÄIVÄ alkaa olla pulkassa. Maanantain iso juttu oli hätäensiapukoulutustilaisuus, johon osallistui toistakymmentä aikuistamme. Nykyään odotetaan, että kaikilla työpaikoilla on ensiapuosaaminen kunnossa ja ajantasalla.

Muutenkin päivä oli vahdikas. Kuvasin 3 minuutin leffan (ja editoin sen illalla). Vedimme JJ:n kanssa Saiturin harjoitukset, ja ratkaisimme myös lavastusongelmat. Ehdin käydä vielä alkuopetuksen luokissa puhumassa perjantain leffasta, ja kummassakin luokan tason tehostettun tuen pilottiluokistamme. Muutama lasten riitojen selvittely, laskuja maksuun ja neuvotteluja hankinnoista.

ILTAPÄIVÄLLÄ ajoin virastoon kokoukseen, jossa koottiin palautetta toissa viikon Wanhan Sataman messuista ja suunniteltiin 9.4. pidettäviä Espoon omia messuja.  Kuulimme myös terveisiä Quest2010-konferenssista.

sunnuntaina, marraskuuta 21, 2010

Saiturin Joulu Aurorassa 2010


TERVETULOA KOULUTEATTERIIN

Auroran koulun tämän joulun koko koulun näytelmänä on Charles Dickensin "Saiturin Joulu". Näytelmässä  on neljä miehitystä. Lavalla on puherooleissa kymmeniä lapsia- ja aikuisiakin.

Näytelmän ovat sovittaneet, ohjanneet ja harjoittaneet Martti Hellström ja Jukka Jokiranta. Koko koulu on mukana valmistamassa esitystä: lavarakenteita, lavasteita, tansseja, julisteita, valo- ja äänitehosteita, fanipaitoja.... Musiikista vastaa koulun kuoro ja orkesteri, joita ohjaavat Uma Jutila, Kaija Kuivanen ja Katri ja Risto Schiray. Puvustusta koordinoivat Nina Mattila ja Marja-Liisa Väisälä. Tanssit ohjaa Raija Herrala. Raija myös ohjaa julisteiden tekoa. Fanipaidan logon suunnittelee Leena Fyrqvist.

Alkuperäinen pelottavuutta puretaan tässä sovituksessa komiikan avulla. Näytelmä kestää noin 35 minuuttia. Esitykset taltoidaan, ja jos kaikki menee hyvin, vanhemmilla on halutessaan mahdollisuus tilata taltioinnista kopio kohtuulliseen hintaan.

Saiturin Joulu esitetään kotiväelle lauantaina 18.12 neljä kertaa. Jotta kaikki mahtuvat saliin, esityksiä ja miehityksiä on neljä:
  • I-miehitys klo 9.00 (katsomo varattu luokille  6ac, 4a, 2a )
  • II-miehitys klo 10.00 (katsomo varattu luokille 6b, 4b, 4c, 2b )
  • III-miehitys klo 11.00 (katsomo varattu luokille 5a, 3a, 1a ja startti)
  • IV-miehitys klo 12.00 (katsomo varattu luokille 5b, 3b, 3c, 1b ja 1c).
Eräät oppilaat ovat puherooleissa muussa miehityksessä kuin muu luokkansa.  Näiden lasten vanhemmat ovat luonnollisesti tervetulleita seuraamaan sitä miehitystä, jossa oma lapsi esiintyy.

Tulkaa  kenraaliharjoituksiin

Kutsumme kaikkia kouluteatterin ystäviä sparramaan miehityksiämme esityskuntoon kenraaliharjoituksiin. Kussakin esityksessä on tilaa noin 160 katsojalle. Kenraalit ovat seuraavasti
  • I-miehitys torstaina 16.12  klo 9.30 
  • II-miehitys torstaina 16.12 klo 11.00 
  • III-miehitys perjantainan 17.12  klo 9.30 
  • IV-miehitys perjantaina  17.12 klo 11.00 

Paikat annetaan varaamisjärjestyksessä. Varaukset sähköpostilla rehtorille osoitteeseen martti. hellstrom  (at)  iki.fi    Vanhastaan voi sanoa, että kello 11 esityksiin on helpoin saada paikkoja.

Neljä viikkoa ja rippeet jouluun

NOUSU jouluun jatkuu. Koulua on jäljellä neljä viikkoa ja kolme päivää. Vielä ehtii paljon. Alkavalla viikolla  kaikki kouluhommat on tehtävä maanantaina ja tiistaina. Loppuviikon olen nimittäin Turussa.

Maanantaiaamu 22.11.  alkaa henkilökunnan YT-istunnolla. Käymme läpi joulunäytelmän työnjakoa ja lavastusideoita. Efecaf-kysely on opettajilla nyt vastattavana.  Olen palkannut jouluun asti kaksi resurssiopettaja, joiden varaamiseen sovitaan pelisäännöt.

Minä käyn sitten luokissa jututtamassa oppilaita ja pyytämässä   anteeksi perjantain Saiturin Joulu-esitysmokaa. Leffa oli pienimpiä pelottanut. Kuvaan myös pienen leffan huomista vanhempainiltaa varten.

Osalla luokista  koulu päättyy maanantaina klo 12.45, koska henkilökuntaa koulutetaan antamaan hätäensiapua. Reissuvihkoissa on tästä tietoa. Loput henkilökunnasta saa saman koulutuksen tammikuussa.

Illalla minulla on meno, enkä siksi  pääse Koti & koulu-ryhmän kokoukseen. Heidän listallaan on mm. uusi koulukuvaussopimus.

Tiistaina 23.11. kokoontuu jälleen oppilashuoltoryhmä. Muuten on normipäivä. Yritän käydä hankintaehdituslistaa läpi. Illalla vierailen erään luokan vanhempainillassa.

Keskiviikkona 24.11 lähden OAJ:n valtuuston kokoukseen, joka kestää perjantaihin asti. Laitan sieltä uutisia blogiin- niitä varmaan kuulemme.  Työt koulussa jatkuvat loppuviikon  ihan normaalisti.  Apulaisrehtori osaa hommat.

Sjöstrand, osa 4

KÄYN tässä neljännessä läpi Sjöstrandin teoksen  "Pedagogiska grundproblem..." joitain luvuista 6-8 poimimiani ajatuksia, jota voivat auttaa vielä 40 vuoden takaakin ymmärtämään tämän hetken koulua.

Millaiset tavoitteet kouluopetuksella tulisi olla?

Tottakai yhteiskunta, sen kulttuuri,  ammatit, tiede, tekniikka jne on otettava huomioon tavoitteita asetettaessa. Ne ovat aina määrittäneet kasvatuksen päämäärää. Spartassa tavoite oli peloton ja kipua kestävä sotilas. Ateenan demokratia taas vaatu aivan toisenlaista ihmistä.

Valitut tavoitteet ja pedagogiset ratkaisut (esim. uudet oppiaineet) voivat myös muuttaa yhteiskuntaa. Koulu vaatii rahaa, mutta sen tuottaman osaamisen avulla myös tuotetaan rahaa.

Sjöstrand muistuttaa, että tavoitteet eivät ole objektiivisia. Se, millaiseksi haluamme lasten kasvavan, on aina arvovalinta. Mikä on hyvää, arvokasta, hyödyllistä? Tavoitteet  ovat myös kytkyksissä kunkin ajan ihmiskäsityksiin ne. Niinkaua kuin uskonnolla oli keskeinen merkitys kuri oli esim. tärkeää.

Millainen ihminen on?

Onko ihminen paha vai hyvä, on keskeinen  ihmiskäsitykseen liittyvä kysymys.  Voiko tulla hyväksi omin voimin? Antiikissa ihmistä ei pidetty syntyään pahana. Sokrateen mukaan tieto oikesta tarkoittaa, että tekee oikein. Hän uskoi järjen voimaan. Platon  ja Aristoteles uskoivat hekin järkeen:  sen avulla hillitään himot, mutta vähitelleen.

Kristinuskolla oli toisenlainen käsitys. Paavalin mukaan paljon voi tietää, mutta lihan himo ajaa toiseen suuntaan. Kritillisen näkemyksen mukaan ihminen on paha, tieto ei auta, koska aistit johtavat harhaan.Vain Jumalan armo pelastaa. Mutta armon rinnalle haluttiin koulua: On opetetava kristinoppia ja tapoja, jotka auttava hallitsemaan himoja. Säännöllinen harjoittelu on tärkeää.

Antiikin usko hyvään ihmisessä heräsi uudelleen renesanssissa ja humanismissa. Aluksi ajateltiin, että toiset ovat syntyään suuntautuneet hyvään, toiset pahaan. Kaikki eivät olisikaan samalla lailla perisynnin turmelemia.

John Locke uskoi kasvatukseen ja ympäristöön. Tärkeää oli jatkuva harjoittelu ja lasten ja aikuisten lämmin suhde.  Usko järjen avulla kasvattamiseen voimistui 1700-luvulla (valistus).

Rousseau on tässäkin käännekohta. Hänen mukaansa  pahuus tule lapseen ulkoa,  ristiriidasta kykyjen ja yhteiskunnam vaatimusten kesken. Itserakkaus on kuitenkin voitettava. Järki auttaa huomaamaan, mikä on oikea oma  etu.

Vastakkain on siis kaksi näkemystä: kristillinen, jossa ihminen on paha ja vain armo pelastaa. Ja maallisempi, jossa se, tuleeko ihmisestä hyvä vai paha, riippuu olosuhteista. Ympäristö  taas vaikuttaa kolmea  kautta: 1) Järjen kautta Mm. Spencer uskoi mahdollisuuksiin kasvattaa moraaliin tiedon avulla. 2)Tunteiden  kautta. Tunnesiteiden merkitystä korostivat mm. Locke ja Pestalozzi. 3) Sen ryhmän kautta, jossa lapsi elää.  John Dewey ajatteli, että moraalikasvatus voi onnistua vain ryhmässä jossa sen noudattamista ryhmässä jotkut valvovat. Ei itse moraaliopetus vaan sen noudattamisen kontrolli! Deweyn mukaan tämä  ei  ole oikein mahdollista demokraattisessa yhteiskunnassa.  Ympäristö antaa tiedon oikeasta ja väärästä ja voiman vaikuttaa käyttäytymiseen.

Mitä kouluissa pitäisi opettaa?

Sjöstrandin mukaan aikaisemmin kasvatus ja opetus erotettiin toisistaan. Koti kasvatti. Koulu opetti. Mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sitä ohuemmaksi on tullut kodin mahdollisuus kasvattaa. Teollistuminen vei vanhemmat töihin pois kotoa. Uskonnollinen yhtenäiskulttuuri murtui. Herbartista alkaen opetus haluttiinkin nähdä kasvattavana, ja koulu on ottanut yhä enemmän vastuuta myös kasvatuksesta. Moniarvoisessa, yksilöllisyyttä korostavassa ajassa se on kuitenkin vaikeaa.

Koti kasvattajana

Kodin merkitys kasvatukselle ja opetukselle oli  itsestään selvä koulujen syntyyn saakka. Sen jälkeen on käyty jatkuvaa debattia kodin ja koulun suhteesta. Antiikin Kreikassa  koti vastasi kasvatuksesta 7 vuoteen saakka. Äidin rooli oli tärkeä. Spartassa äiti oli sotilaan vaimo, Ateenassa kotirouva.  Roomassa taas isä oli tärkeä. Juutalaisten keskuudessa kodilla oli tärkeä tehtävä antaa uskonnollista kasvatusta. Tämän ajattelu siirtyi myös kristinuskoon. Vanhempien ja lasten suhde koettiin olevan täynnä  keskinäistä rakkautta. Kodeille tuli velvollisuus opettaa kristillinen usko ja hyvät tavat. Ajattelutapa säilyi yli uskonpuhdistuksen, joskin kalvinisit alkoivat vaatia myös kasvatstehtävän kontrollointia (kuten Suomessakin sitten tehtiin). Myös Comeniuksen mallissa lapsi kävi kuusi ensimmäistä vuotta äidinkoulua.

Kodin merkitystä kasvattajana arvostettiin myös maallisissa piireissä. Renessanssin ja humanismin kannattajat ymmärsivät  äidin suuren merkityksen (ilo ja rakkaus). John Locke taas kehui isän ja pojan tunnesuhdetta.

Koulu  mukaan kasvatukseen

Jo Roomassa oli julkisen kasvatuksen kannatusta. Qvintlianus mm. kannatti, että kotiin palkataan erityinen pedagogi ja kouluun mennään niin varhain kuin mahdollista. Uskonpuhdistuksessa protestanttien oli pakko luottaa koteihin. Koulumestarit tulivat  apuun, jollei koti pystynyt opettamaan lapsia lukemaan.

1700-luvulla filantropismi halusi julkisia kouluja ja valtion vaikutusta. Ja tuon aatesuunnan perillinen on mm. oma kansakoulumme. Monet (mm. Pestalozzi ja Fröbel)  kuitenkin toivoivat, että koulu olisi kodinomainen. He eivät kiistäneet kodin suurta merkitystä kasvatuksessa.

Aivan toisin ajatteli ranskalainen filosofi  Helvetius. Hänen mielestään lapset piti vapauttaa  vanhempien vaikutuksesta ja ottaa julkiseen kasvatukseen. Taustalla oli vankkumaton usko siihen, että mistä tahansa lapsesta voitiin kasvattaa mitä tahansa.

J.-J. Rousseua uskoi kodin merkitykseen kasvattajan. Äiti oli paras imettäjä, isä paras opettaja.  Mutta vanhemmat eivät täytä kasvatusvelvollisuuttaan!

John Dewey esitti omaperäisen ratkaisun:  Oleellista on lapsen toiminta,  siksi ei tule tehdä jyrkkää eroa kodin ja koulun välillä. Koulussa jatkuu, se, mitä on tehty kotona.

Erityisesti filnatropismin kannattajat  tekivät 1700-luvulla ehdotuksia koulun erottamisesta kirkosta. 1800-luvulla koulut siirtyivätkin monissa maissa kirkon vastuulta valtiolle. Pääosin näin haluttiin. Paitsi kirkon piirissä. Mutta mm.  Spencer: näki julkisisssa kouluissa uhkan yksilöille. Monessa maassa- ennen muuta uskonnollisista syistä- on paljon yksityiskouluja.

Monessa diktatuurissa onkin yritetty asettaa valtio kodin sijalle. Länsimaiseen demokratiaan se ei sovi. Mutta helppoa ei ole tämäkään. Kun uskonnosta  on tullut yksitysasia, meillä ei enää ole yhteistä moraalia. Kodin ja koulun välille tarvitaan rakentavaa yhteistyötä. Ja mitä enemmän korostetaan sanan- ja ajatteluvapautta, sitä enemmän on vaikeuksia saada kotia ja koulua vaikuttamaan samansuuntaisesti.Mm. tästä syystä on hyvä, että perheillä on mahdollisuus opettaa itse lastaan.

Opetus muuttuu

Opetus on ammattien ja yhteiskunnan tarpeiden kehittyessä muuttunut koko ajan. Aluksi juuri uskonnon opettaminen oli tärkeintä. Sitten tuli kirjoitustaito. Spartassa tärkeintä oli fyysinen ja moraalinen harjoitus. Ateenassa taas opetus oli monipuolista. Yhteinen linja on opittavien asioiden määrän kasvaminen.  Kouluun tulee yhä uusia aineita. 1500-luvulla pakollisia lukuaineita oli Ruotsissa vain kristinoppi ja latina. 1600- luvulla ohjelmaan tulee vapaaehtoisia aineita mm. psykologiaa ja astronomiaa. 1700-luvulla luonnontieteitä ja valtakunnan historiaa...1800-luvulla kouluohjelmaan tulee myös uusia kieliä.

Lukuaineiden rinnalla on myös harjoitusaineita. Musiikkia jo 1500-luvulla. Vuosisadan lopulla aletaan puhua jopa leikistä ja luovuudesta (rekreaton). 1600-luvulla pidetään erityisiä  leikkitunteja. Vuoden 1649 kouujärjestyksessä puhutaan ruumiinharjoituksista.  pallopeleistä...

Mutta voiko koulu ottaa vastaan koko ajan uusia oppiaineita? Jos uusia aineita halutaan, pitäisikö meidän uskaltaa luopua joistain vanhoista? Jos oikein muistan, meillä on oikeasti luovuttu peruskoulun aikana  vain yhdestä pakollisena opetetusta oppiaineesta: kansalaistaidosta. Uusi aine on ollut terveystieto.

Maailma muuttuu, ja tarve uusille opittaville asioille on varmaan ihan selvä. Kuinka ongelma ratkeaa? Yksi ratkaisu on se, että oppiaineiden sijasta opetus muuttuu eheyttävämmäksi. Sjöstrand esittelee mm. Lighthartin ja Decloryn ideoita, lähteä liikkeelle oppilaitten kiinnostuksen kohteista yli ainerajojen. (Meillä Suomessa on tällaisesta paljonkin kokemusta). Niinikään yksi malli voisi olla W.H. Kilpatrickin 1900-luvun alussa lanseeraama projektimetodi, joka saattoi kohdistua mihin tahansa lasten mielenkiinnon kohteeseen.

Sjöstrand nostaa esiin mielenkiintoisen eron opetuksen ja kasvatuksen välillä. Opetuksen osalta on paljonkin kannatusta sille, että lapsi saa itse tehdä valintoja. Monissa maissa opetussuunnitelmat ovat joustavia. Mutta juuri kukaan ei ole vaatinut lapselle oikeutta päättää, millaiseksi ihmiseksi hän kasvaa.

Miten koulussa tulisi opettaa? 

Sjöstrand avaa tosi mielenkiintoisesti kahta  didaktista periaatetta; kilpailua ja uskoa muodolliseen oppimiseen.

Kilpailuun on suhtauduttu varsin  pitkään  hyvin myönteisesti. Esim. Qvintilianus kannatti kouluopetusta kotiopetuksen sijaan juuri siksi, että lapsilla oli mahdollisuus vertailla itseää toisiin. Kilpailua pidettiin lapselle luonnollisena ja iloa tuottavana. Kouluissa istuttiin paremmuusjärjestyksessä. Comenius uskoi siihen.  Filantropistit antoivat lapsille meriittipisteitä.

Jesuiittakouluissa käytettiin  kilpailua ilmeisesti enemmän kuin missään muualla.  Jokainen oppilas sai samantasoisen parin, jonka kanssa hän kilpaili kunnianimityksistä ja palkinnoista. Juuri jesuiittakouluista periytyy tavoite:  olla hyvä häviäjä.

Vasta varsin myöhään alettiin väittää, että kilpailu onkin vahingoksi nimenomaan yhteisöllisyydelle. Kilpailu on pahasta, kirjoitti  J.-J. Rousseau. Mutta jo ennen häntä 1700-luvulla nousi ajatuksia kaikkien koulunkäynnistä. Ymmärrettiin, että ihmisillä on erilaiset lähtökohdat ja haluttiin lasten oppivan kunnioittamaan toisiaan. Kilpailu ja kasvatus sosiaalisuuteen alettiin nähdä toistensa vastakohtina.

TOINEN didaktinen ratkaisu koskee muodollista oppimista. Voidaanko ajatella, että joillain oppiaineilla on niin vahva vaikutus, että ne samalla parantavat oppilaiden yleistä taitavuutta? Voidaanko erikseen harjoittaa (sisällöstä riippumatta) havaintojen tekoa, muistamista, arvostelukykyä jne.

Platon mm. uskoi, että matematiikka ja geometria terävöittävät älyä.  Humanistit ottivat havaitsemisen, muistin, ymmärryksen ja arviointikyvyn harjotuksen kohteeksi 170-luvulla. Uushmanistit uskoivat latinan ja kreikan auttavan muidenkin aineiden opiskelussa.

John Locke uskoi muodolliseen oppimiseen. Hän halusi harjoittaa tahtoa. Oli opittava sanomaan ei. Sielu pitää alistaa järjelle. Ahkera  opiskelu oli  tätä kurinalaistamista.

Herbartin kritiikki ja assosiaatioteoria (jonka mukaan oppiminen on nimenomaan uuden tiedon tarttumista vanhaan) 1800-luvulla vei pohjan muodolliselta oppimiselta, mutta kyllä tuo doktriini vieläkin elää. Se elää mm. uskossa tottumusten suureen voimaan.  Ja nyt 2000-luvulla se taitaa elää uskossa sisällöistä riippumattomaan oppimaan oppimisen taitoon.

Uushumanistien ajatus, että ahkerasti koulutyötä tekemällä oppii myös yleisesti arvokkaita moraalisia asioita, on Sjöstrandin mukaan muuntunut ajatukseksi oheisoppimisesta. Koulutöitä tehdessämme opimme samalla itsestämme ja toisistamme (mm. vaikutus minäkuvaan).

Kasvatustiede ja  koulureformit 

Koulut muuttuvat yhteiskunnan muuttuessa. Mikä on kasvatustieteen rooli? Sjöstrandin mukaan uudistuksia perustellaan usein todellisuutta yksinkertaistavilla väitteillä. Tieteen tehtävä on purkaa niitä. Hän varoittaa anakronimistä- siis siiitä, että  menneisyyttä tutkittaessa asioilla annetaan merkitys nykyajan kautta. Historiallista tutkimusta tehdessä pitäisi tarkastella tutkittavaa asiaa menneisyyden ihmisten näkökulmasta, ei nykyisten ihmisten. Niinpä hän varsin perinpohjin osoittaa, ettei esim. se väite että 1800-luvun koulu olisi sulkenut ulkopuolelleen muut kuin eliitin lapset, pidä paikkaansa. Eliitin lapsia ei juuri tuon ajan kouluissa ollut. Pääosa tuli talonpoikaissäädystä. Mutta siihen aikaan koulunkäyntiin ei kaikilla ollut mahdollisuutta, ei halua eikä tarvettakaan.

lauantaina, marraskuuta 20, 2010

Wilhelm Sjöstrand ja kehityspsykologiset näkemykset pedagogiikassa

JATKAN tässä lastussa Wilhelm Sjöstandin mainion teoksen "Pedagogiska grundproblem i historisk belysning" ideoiden pohdiskelua. Ruodin lukua 9, jonka otsikko kuuluu suomeksi suurin piirtein "Kehityspsykologisia lähtökohtia, yksilölliset erot, opetussuunnitelma, luokkajako, eriyttäminen ja yksilöllistäminen".

TEOS pakottaa  huomaamaan, kuinka typerästi sitä usein ajattelee, että me tämän hetken ihmiset olemme esim. tietoinemme pedagogiikasta ylivertaisia menneisiin polviin verrattuna. Höpsis. Näyttää siltä, että  ongelmalle eivät ole uusia, eivätkä edes ratkaisumme.

Esimerkiksi väite, että ennen Rousseauta  lasta olisi pidetty vain pienikokoisena aikuisena ja että vasta Emile-teoksen jälkeen olisi ymmärretty lapsuuden omaleimaisuus, ei ole totta. Jos näin olisi ollut,  kaikki pedagogiset ongelmat olisi Emileen asti analysoitu vääristä lähtökohdista käsin. Sjöstrand esittelee pitkän listan filosofeja, lääkäreitä ja pedagogeja, joilla on ollut omana aikanaan relevantti  näkemys lapsuuden omaleimaisuudesta. Yksi näistä näkemyksistä oli temperamenttioppi.

Temperamenttioppi

Vuosisatojen ajan luotettiin ns. temperamenttioppiin, jonka juuret ulottuvat Antiikin Kreikkaan. Opin perusidea oli usko siihen, että ihmisessä on neljää eri nestettä: musta sappea (khole), limaa (flegma), keltaista sappea (khole) ja verta (sanquis). Nämä neljä nestettä  olivat erilaisia yhdistelmiä ilmaa, maata, vettä ja tulta.  Ihmiset jaettiin neljään tyyppiin sen mukaan, mikä neste heitä hallitsee.  Tämä ihmistyyppi selitti paitsi hallitsevan tunteet myös älykkyyden.  Melankolikko on synkkä ja pohdiskeleva. Flegmaatikko rauhallinen, mukavuudenhaluinen ja hidas (oppimaankin). Koleerikko on  kuohahteleva, rohkea ja kiihkeä, järkevä. Sangviinikko vilkas ja iloinen.

Temperamenttiopin  ulottui myös ikäkausiin. Sen mukaan lapsuutta hallitsee veri (iloisuus- ja hyvä muisti). Nuoruudessa kuohutaan, mutta myös ymmärrys kasvaa. Miehuusvuosia kuvaa nopea-älyisyys ja vanhuutta  hitaus, myös muistissa  ja ymmärryksessä.

Temperamenttioppi oli siis oman aikansa kehityspsykologia ja diggerentiaalipsykologia. Siitä luovuttiin 1700-luvulla,  kun sen perusoletukset  anatomiasta ja fysiologiasta osoittautuivat kestämättömiksi. Steiner-pedagogiikassa oppi muuten  elää yhä.

Muita kehityspsykologisia näkemyksiä

Sjöstrandin mukaan kehityspsykologisia näkemyksiä siitä,  että ihminen muuttuu iän myötä,  on esitetty antiikista alkaen. 1700- ja 1800-luvuilla oli muotia uskoa, että yksilön kehitys noudattaa ihmiskunnan kehitystä, ja se tuli ottaa opetuksessa huomioon. Ihmisen kehitys on osattu kauan jakaa erilaisiin jaksoihin, ja opetusta ja kasvatusta on esitetty mukautettavaksi niihin.

Jo varhain opittiin ajattelemaan, että opetettavat asiat pitää käsitellä ikään sopivalla tavalla, esim. niin, että  ulkoaopettelua kannattaa käyttää, kun muisti on parhaimmillaan. Ja että ymmärrystä vaativat asiat opetetaan vasta, kun lapsella on edellytykset ne  ymmärtää.

Comeniukselta luenma löytyy yksi ensimmäisistä ja parhaista opetussuunnitelmateorioista. Sen mukaan lapsen koulutus jaettiin neljään eri vaiheeseen:
1. äidinkouluun,
2. kuusiluokkaseen kansakouluun, jossa joka luokalla on oma   oppikirja "kaikesta",
3. latinakouluun, jossa  on  kuusi luokkaa, kullakin oma johtava oppiaine (1. latinaa 2. fysiikkaa 3. matematiikkaa 4. etiikkaa 5. dialektiikkaa ja 6. retoriikkaa) ja
4. yliopistoon.

Tämäntyyppisissä teorioissa opetus järjestettiin siis psykologisin ei loogisin perustein.

Yksilölliset erot

Sen rinnalla, että lapset olivat erilaisia kuin aikuiset, huomattiin jo kauan sitten, että lapset ovat myös keskenään erilaisia temperamentiltaan, mutta myös muutoin. Platonin mukaan ihmissielussa oli kolme osaa. Eri ihmisiä hallitsee eri sielunosa, ja valtio ja koulutus tuli järjestää sen mukaan eriytettynä. 
  • järki (filosofit, näille koulutus)
  • into (sotilaat, 18-vuotiaana alkaa oma sotilaskoulutus)
  • himo (käsityöläiset jne. ammattikoulutus riittää)
Quintilianus kiinnittää huomiota siihen, että lapset eroavat oppimiskykynsä suhteen toisistaan. Comeniusta  ohjasi periaate: oikea mies oikealle paikalle. Kaikille tulee antaa yhteistä koulutusta, mutta sen jälkeen latinakouluun ja yliopistoon valitaan sinne sopivimmat (lahjakkammat ja sopivimmat).  Muut karsitaan. 

1500-ja 1600-luvuilla mm. Ruotsissa  kiinnitettiin huomiota siihen, että maassa on enemmän lahjakkaita nuoria,  kuin mitä kouluihin voidaan ottaa. Kouluihin alkoi olla tosi tunku. Pyrkijöitä oli karsittava. Vuoden 1649 koulujärjestyksen mukaan rehtorin oli tutkittava, oliko pyrkijä tarpeeksi lahjakas.  Kouluun otettiin ne, jotka sinne sopivat. Ideana oli ensin etsiä kouluun sopivat ja sitten poimia karsittaviksi joukosta ne, joka eivät sinne sittenkään sopineet.  Tuohon aikaan ei  vielä ajalteltu, että opetusta tulisi eriyttää lasten mukaan.  

1700-luvulla nousee sitten esiin ajatus kaikkien oikeudesta päästä kouluun ja aletaan ajatella, että  kaikissa säädyissä on ihmisiä, jotka sopivat henkiseen työhön ja siten koulutettaviksi.

Koulun luokkajako ja yksilölliset erot

Uudella ajalla oli ajateltiin siis asiantuntijapiireissä yleisesti, että lapsuus on omanlaisensa vaihe ja että  lapset ovat keskenään  erilaisia (myös sen suhteen, kuinka kehitys heissä kehittyy). Tähän liittyvät  pohditnnat,  millaisissa ryhmissä koululaisia tulisi opettaa.

Keskiajan kouluissa oppilaat oli jaettu ryhmiin lähinnä edistyksen mukaan niin että aloittelijoilla oli oma opettaja. Mitään tarkkaa luokkajakoa ei ollut. Mainitussa vuoden 1649 koulujärjestyksessä kiinnitetiin huomiota oppilaiden lahjakkuuseroihin ja sinne kirjattiin  mahdollisuus edetä nopeammin ylemmälle luokalle.

Selkeästi systemaattinen ratkaisu keksittiin Francken koulussa Hallessa: oppiaineiden samanaikaisopetusjärjestelmä. Sama ainetta opetettiin  eri luokka-asteilla yhtä aikaa. Oppilas saattoi nyt  olla eri oppiaineissa eri luokka-asteella ja opiskella omaan tahtiin. 1970-luvun tasokurssien ja  1990-luvun lopun VSOP:n juuret ovat siis jo tuolla!

Herbartilaisessa koulussa päädyttiin 1800-luvulla toisenlaiseen ratkaisuun: luokallejääneet siirrettiin erityisiin harjoitusluokkiin, josta he palasivat, kun ovat oppineet sen, mitä eivät osanneet. Heh! Tämähän on Auroran  Sinikarhu-mallimme alkuaihio.

1800-luvun lopulta alkaen psykologia  muuttui empiiriseksi, ja sen piirissä kehitettiin modernia psykometriikkaa mm.  lahjakkuus- ja älykkyystestejä. Vaatimukset yksilöllisten kehityserojen huomioonottamisesta   voimistuivat entisestään.

Opetuksen yksilöllistämisen keinovalikko alkoi todenteolla monipuolista 1900-luvulla, kun koulutuksen karsimisen rinnalla/sijasta aletaan suosia  luokan sisäistä eriyttämistä esimerkiksi ohjelmoidun opetuksen avulla.

Sjöstrandin kirja päättyy 1960-luvulle. Sen jälkeen vaatimus yksilöllisistä ratkaisuista on voimistunut  entisestään.

perjantaina, marraskuuta 19, 2010

Kino Aurorassa tänään Saiturin Joulu

TÄNÄÄN kokoonnumme kahdessa erässä saliin Kino Auroraan.  Pienet klo 9 ja isommat iltapäivällä klo 12.45. Ilmaa ja tilaa riittää näin paremmin.

Leffalisenssin maksaneina voimme katsoa  vaudikkaan, uuden version Saiturin Joulusta.  Katsomme leffan, jotta nekin, jotka eivät ole olleet mukana harjoituksissa , saisivat tarinan haltuun. Siitä on hyötyä, kun suunnitellaan julisteita, lavasteita jne. Ensi-iltaan on enää neljä viikkoa.

PS. Leffa oli tosi taitavasti tehty. Visuaaliset tehosteet ja äänimaisemat olivat komeita. Jännitystä oli myös. Mutta  mokasin. Kun olimme näyttäneet leffaa pienemmille puoliväliin, minulle avattiin, mitä kotelossa oleva keltainen pallo ja sen sisällä oleva numero 11 tarkoittavat: Suositusikärajaa. HUH!

Meillä ei todellakaan ole tarkoitus Kino Aurorassa rikkoa suositusikärajoja,  ne on varmaan harkittu huolella. Mutta nyt minulla oli sivistyksessä aukko. Pienten lasten vanhemmat kaikki tietävät, mitä graafinen merkintä tarkoittaa vaikka siinä ei lue "suositusikäraja"-sanaa. Minä en tiennyt. Harmittaa vietävästi. No, suurin  osa lapsista piti leffasta. Joitain pieniä leffa pelotti, ja he saivat mennä Ismon 5.-luokan tyttöjen hoiviin.   

torstaina, marraskuuta 18, 2010

Oppilasparlamenttimme ideoi hankintoja

video

Yllä clipsi oppilasparlamentista

AURORAN oppilasparlamentti kokoontui tänään klo 9.45-10.05 tekemään ehdotuksia hankinnoiksi. Nyt kun rahaa on. Parlamentin edustajat olivat koonneet toivelistoja luokissaan, ne kootiin ja lopuksi äänestettiin. Seuraavaksi esitykset lähtevät koulun johtoryhmään, ja kutosten parlamentaarikot tulevat kokoukseen perustelemaan esityksiä. Aikuiset sitten päättävät (viime kädessä rexi).

Lasten toivelista oli seuraava. Kärki on suosiojärjestyksessä (jokainen parlamentaarikko sai antaa äänensä kuudelle hankinnalle). Loput   esitykset ovat luokista tulleet ehdotukset ovat aakkosjärjestyksessä.

TOP-LISTA
  • Wii-pelikonsoli (16)
  • Playstation 3 (15)
  • Jälkiruokaa (12)
  • Lumipalloheittotaulu (12)
  • Tramboliini (11)
  • Askartelutarvikkeita (6)
  • Lätkämailoja (5)
  • Diabloja (5)
  • Kentälle valot iltaisin (5)
  • Hyppykeppejä (4)
  • Valokopioihin rahaa (4)
  • Sählymaalit (isot) (4) 
  • Jalkapalloja (4) 
  • Iso kiipeilyteline (3) 
  • Vaahtomuovimeri (3)
  • Luistimia (isoja ja pieniä) (2) 
  • Jalkapallopumppuja (2) 
  • Puuvärejä (2)
  • Pulkkia (2)
  • Jalkapallomaaleja (2)
  • Sählykaukalo (2)
  • Tekniikkalegoja (2)
Lisäksi ehdotettin:

 * akkuporakoneita (TN) * asfalttimaalausten uusimista * auroja(lumi)* Harry Pottereita * keinuja * kiipeilyrenkaita ja köysirata *  koriskenttä * koripalloja * korkeudeltaan säädettäviä tuoleja *  lainaamovälineitä * laivakeinu * lautapelejä * legoja *  leuanvetotaulu * liikuntalaitteita * liukumäki * luokkaan keinutuolia* nyrkkeilysäkki ja hanskat * ompelukoneita* oppikirjoja *  penkkejä ulos* pihaan välineitä * Right-sählymailoja * uusia pulpetteja * uusia kirjoja * 

SEURAAVA kokous on parin viikon päästä. Silloin asialistalla ovat oppilaiden ehdotukset, kuinka kouluamme voisi kehittää sellaiseksi, että kaikilla olisi yhä parempi olla ja että kaikki oppisivat yhä paremmin.

keskiviikkona, marraskuuta 17, 2010

Terveisiä Rovaniemeltä

Rovaniemen lentokenttä. Kuva lainattu Ylen sivuilta.
TERVEISIÄ Pohjois-Suomesta. Taksilla kentälle (hiukka viimetipassa). Kone lähti 12.15.   Kentältä taksiin, ja taksilla Ammattiopistolle. Upea talvisää! Muutama aste pakkasta, ja maa kauniisti lumen peitossa.

Rovaniemen 300 alakoulujen opettajaa oli kutsuttu Veso-päivään. Palvelupäällikkö Antti Lassila avasi tilaisuuden. Sitten puhuin minä opettajuudesta yhteisöllisessä koulussa (suomeksi kerroin, kuinka sitä on rakennettu vuosien varrella Aurorassa mm. yhteisellä tekemisellä, siesta-rakenteella, tuen eri muodoilla jne.).  Tunti meni siivillä. Ja tieysti näytin JJ:n ja 6ac:n oppilaitten kanssa tekemämme kyselelevän opetuksen mörökolli-clipsin.  Rovaniemeläisopettajat olivat oikein ystävällisiä ja mm. Kuivasen Kaijalle lähetettiin terveisiä.

Sitten minut vietiin toiseen pienempään tilaan keskusteluttamaan porukkaa espoolaisesta tavasta järjestää kehitysvammaisten lasten opetus yleisopetuksen ryhmässä.  Keskustelu oli vilkasta, puoleen ja toiseen.

VESO-ohjelman lopussa oli Rovaniemen teatterin improvisaatio-osuus. Ja arvatkaapa kuka sen veti: Auroran koulun ex-oppilas Antti Hovilainen. Harmi, etten ehtinyt kuunnella häntä  kuin tovin. Taksi oli tilattu.

Lentokentällä tapasin  ilokseni Ben Furmanin ja sain taas kaksi kirjaa, joiden avulla voimme vankentaa luokan tason tehostetun tuen ohjelmaamme. Finnair toi illaksi kotiin, nopeasti ja turvallisesti.

Opetusmenetelmistä

 17.11. 2010 klo 10 Päivitetty versio 

NÄIN vapaapäivän aamun kunniaksi päätin pohtia opetusmenetelmiä. Ovatko menetelmät jotenkin kehittyneet vuosien varrella? Onko menetelmien muutoksessa jokin muukin punainen lanka kuin se, että niitä on nyt enemmän? Tutkailen asiaa Wilhelm Sjöstandin teoksen (1968) "Pedagogiska grundproblem i historisk belysning" (Uppsala: Gleerups) opetusmenetelmiä koskeva luvun minussa heränneiden ajatusten pohjalta.

Opetusmenetelmät ja niiden irvikuvat

Ennen kuin syöksyn etsimmän  tuota punaista lankaa, nostan esiin yhden Sjöstrandin tekstin viestin: Opetuksen historiaan  näyttää kuuluvan eri menetelmien keskinäistä taistelua paremmuudesta, jossa joko tahallaan tai muutoin vaan  ns. vanha menetelmä halutaan kuvata vain  sellaisena kuin, mitä  se on väärinkäytettynä. Sjöstand osoittaa, kuinka kevyin perustein on väitetty, että  monet menetelmät jättävät oppilaalle täysin passiivisen osan. Yksinkertaistamme asioita.

Ensimmäiset opetusmenetelmät

Vanhimpina opetuksessa käytettyinä menetelminä Sjöstrand pitää imitaatiota ja mekaanista mieleen painamista. Näitä on arvosteltu. Näitä on myös arvostettu paljon pidempään kuin usein ajatellaan. Ja pitäisi yhä.

Imitaatio on  esimerkin ja mallin omaksumista. Mallina voi olla opettaja tai oppilastoveri tai jokin tapa toimia.  Mallista oppiminen ei ole oppilaan näkökulmasta passiivista. Ei se tapahdu itsestään tai ponnistuksetta, vaikka imitaation perusta onkin ihmisen luonnollisessa kyvyssä oppia ympäristöstään sitä tarkkailemalla.

Imitaation yksi pedagoginen sovellus on opettajan esimerkillisyyden vaatimus. Kuten tiedetään, opettajan esimerkin vaikuttavuuteen uskottiin tosi pitkään ; opettajan oli oltava täydellinen mallikansalainen.  Mutta jotta opettaja vaikuttaisi kasvattavasti oppilaaseen,  lapsen on rakastettava opettajaansa. Tämän huomasi mm. Erasmus.  Imitaatio edellyttää siis myös oppilaalta jotain.  Tähän liittyy myös toinen asia: Mm. Uno Cygnaeus muistaakseni uskoi  "elävän sanan" suureen pedagogiseen merkitykseen (verrattuna luettuun, jota taas Snellman kannatti. Sana ei tule eläväksi vain puhetaidolla.  Ajattelen, että sana tulee eläväksi, kun sen puhuu ihminen, jota oppilas kunnioittaa.

Mallista ja  oppiminen ei ole siis passiivista. Joskin itse ulkoinen vuorovaikutustapahtuma näyttää yksisuuntaiselta.

Mieleenpainaminen on muistin hyväksikäyttöä tärkeiden tietojen oppimiseksi.  Vaikka uudella ajalla vahvistui  omiin havaintoihin perustuva tietokäsitys ja kritisoitiin koulujen päähänpänttäyskulttuuria,   kukaan uudistajista,  ei myöskään  A.Comenius kiistänyt  joidenkin vankkojen perustietojen arvoa. Ajateltiin, että oppimiseen  tarvitaan sekä oman muistin että oman kriittisen harkinnan käyttöä.

Usein väitetään, että keskiajan luennot olisivat olleet sielutonta mekaanista päähänpänttäämista. Sjöstrand kertoo, kuinka esim. Pariisissa yliopisto-opiskelijat protestoivat, jos opettajat  lukivat ääneen käsikirjoitusta. Opiskelijat vaativat vertailuja  toisiin kirjoittajiin, ja opettajan omia  kommentteja. Opiskeluun kuului tuolloin usein  paitsi tarkkaavaista kuuntelua myös omaa lukemista ja pohdintaa, keskusteluja muiden opiskelijoiden kanssa,  kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia.  Ja eiväthän  kuuntelu, muistiinpanojen tekeminen ja niiden  mieleenpainaminen ole passiivisa prosesseja. Vai?

Eräitä ensimmäisten  menetelmien muunnelmia

Äärimerkkinä esimerkkinä passiivisesta opiskelusta on esitetty usein  ns. vuoro-opetus. Siinähän todella suuri oppilasjoukko oli jaettu ryhmiin, joita opetti erityisten taulujen avulla vanhempi oppilas, monitööri. Mutta menetelmän kehittäjät olivat itse sitä mieltä, että menetelmä on hyvin aktiivinen. He  uskoivat vahvasti, että se  lisää lasten- sekä monitöörien että hänen ryhmänsä-  motivaatiota yrittää parhaansa ja siten oppilaitten aktiivisuutta.

1960-luvulla  ohjelmoitu opetus oli hyvin suosittu. Siinä opiskeltava teksti oli jaettu pieniin palasiin, joiden hallinta sitten testattiin ennen tekstissä etenemistä. Se oli itseasiassa  muunnelma pänttäyksestä. Mielenkiintoisesti sitä kuitenkin  mainostettiin hyvin aktivoivana työtapana.

Ensimmäiset opetusmenetelmät eivät siis ole olleet läpeensä huonoja. Kritiikki on ollut yliampuvaa ja yksinkertaistavaa. Kritiikki kohdistuu Sjöstrandin mukaan  siihen, että oppiaines on ennakkoon valmis. Vaihtoehdoksi haluttiin  menetelmää, jossa oppilas itse loisi  tiedon.

Toisen aallon menetelmät: kysymys ja  vastaus

Antiikin Kreikan kuuluisa filosofi Sokrates käytti metodia, josta syntyvät  "toisen aallon" dialogiset  menetelmät" (oma nimitykseni).  Tässä majeutiikaksi ja mm. heuristiseksi kutsutussa menetelmässä perusidea oli, että opettaja ei suoraan näytä/anna totuutta, vaan oppijan on se itse löydettävä, toki opettajalta apua saaden. Uuden menetelmän ydin on dialogi, ja sen ydin on kysymys. 1970-luvulla puhuttiin suorasta ja epäsuorasta/välittömästä ja välillisestä vuorovaikutuksesta. Opettaja stimuloi oppilaan ajattelua kysymyssarjalla, joka paljastaa lopulta tiedon.  Menetelmässä uskottiin siihen, että jokaisella on mahdollisuus järkensä avulla  synnyttää käsitteellistä tietoa.  Tarkasti ottaen on hyvä  muistaaa, että antiikin Kreikan tietokäsitys oli hyvin omanlaisensa.  Muistaakseni tuolloin ajateltiin, että ihmisellä oli oikeasti tieto aivoissaan valmiina (ajalta ennen syntymää).  Tietoa ikäänkuin paljastui. Sekin on hyvä muistaa, että Sokrates taisi käyttää menetelmäänsä pikemmin horjuttamaan oppilaansa liian varmoja käsityksiä kuin johdattamaan totuuteen. Sokrateen tunnuslausehan oli "Tiedän, etten tiedä mitän"

Eräitä heuristisen menetelmän muunnelmia

Kysymys- vastaus-mallista tuli kuitenkin hyvin suosittu tapa opettaa. Monet filosofit ottivat dialogimuodon käyttöön myös kirjallisissa esityksissään.  Oppikirjoja tehtiin keskustelumuotoon. Kouluopetukseen tuli  dialogia imitaation ja pänttäyksen rinnalle.  Yliopisto-opiskelussa yhdeksi sen  muunnelmaksi kehittyi väittely.

Uudelle ajalle tultaessa opittiin ajattelemaan, että tieto syntyy havainnoista ja niiden tulkitsemisesta. Tästä isosta ajattelutavan muutoksesta huolimatta,  kysymys-vastaus- mallin suosio opetuksessa jatkui. Kysymysten  uskottiin lisäävän oppilaitten tarkkaavaisuutta ja halua ponnistella.

Jesuiittakouluissa kehitettiin mielenkiintoinen "monimenetelmällinen" opetustapa, jossa luennon jälkeen oli erityisiä keskustelu-  ja kyselytilaisuuksia. Myös Comenius ehdotti, että opettaja keskeyttää luennon ja muotoilee kysymyksiä, joiden vastaamisessa oppilaat saisivat kilpailla. Luennon jälkeen oppilailla piti olla mahdollisuus kysyä opettajalta tovereiden läsnäollessa. Eikö juuri näin edelleen  toimita mm. aikuisille luennoitaessa?

Kysymys-vastaus-menetelmän "vääristymät" 

Myös kyselymenetelmä vääristyi alkuperäisestä ideastaan. Tiettävästi ensimmäisen kerran kysymyksiä ja valmiita vastauksia alettiin opetella ulkoa Alcuinin pitämässä  Kaarle Suuren hovikoulussa. Uskonpudistuksen yhteydessä menetelmää alettiin kutsua katekeettiseksi. Lutherin katekismuksesta uskon pääkohdat  opeteltiin ulkoa kysymyksina ja vastauksina.  Vaikka ulkoisesti katekeettinen opetus näyttii sokraattiselta, syvimmiltään se oli tosi kaukana siitä.

Sjöstrand kuvailee menetelmän muunnelmana myös herbartilaista opetustapaa. Siinä ideana oli, että oppitunti etenee vaiheittain, jotka vastaisivat tiedon syntyprosessia. Taitavilla kysymyksillä oli ainakin suomalaisessa Soinisen sovelluksessa hyvin keskeinen merkitys. Mutta toisin kuin sokraattisessa menetelmässä, tavoitteena oli " oikea tietoa". Tavoite sanottiin ääneen, ja yhdessä "löydetty" totuus tiivistettiin taululle ja kirjoitettiin muistiin. Valitettavasti muodollisista asteista tuli pitkäksi aikaa pakkopaita. 

Kysymys-vastaus-menetelmän lapsikeskeinen käänne

Itse huomasin Sjöstrandin tekstissä kysymys- vastaus-mallin muunnelman, jonka käänteentekevyyttä hän ei erikseen nosta esiin. Uuden ajan alussa John Locke ja monet renessanssi- ja humanistipedagogit korostivat lapsen omien kysymysten merkitystä, ja että niihin pitää huolellisesti vastata. Omien kysymysten takana on lapsen luonnollinen uteliaisuus. Erityisen painon luonnollinen uteliaisuus sai J.-J. Rousseaun "Emile"-teoksessa.  Hänen mielestään lapsen tulisi saada 15 vuoteen saakka  itse oman mielenkiintonsa pohjalta valita  puuhansa ja  työtapansa.

Lapsikeskeisen opetuksen perusdoktriini on -kuten tiedetään- usko lapsessa olevaan luonnonvoimaiseen kehitystä eteenpäin viemään voimaan.  Tämä "jumalainen voima" näkyi Fröbelin mukaan lapsen leikissä.

Syntyi vapauspedagogia, jossa opetus rakennettiin  lasten oman spontaanin aktiivisuuden varaan. Leikin lisäksi metodiikkaan kuului mm. taiteellinen toiminta. Ja erilaiset pelit. Lapsen tuli saada opetella niitä asioita, jotka häntä kulloinkin kiinnostavat (kiinnostuksen ajateltiin 1900-luvun alussa nousevan  lapsen tarpeista, kuten muistetaan).

Sjöstrandin mukaan vapauspedagogiikassa on valuvika. Hänestä se sopii oppimiseen muttei kasvatukseen. Monia asioita voidaan oppia vapaasti, mutta kasvatuksen osalta homma ei pelitä. Kasvatuksessa "opittava tieto" ei ole avoin. Yhteiskunta on se mikä se on.

Kysymys- vastaus-menetelmän yhteiskunnallinen käänne

Nostan esiin myös toisen muunnelman, joka oli ehkä tekstissä. Kirjassa esitellään  John  Deweyn  probleema-metodia. Tässä menetelmässä sovelletaan  kysymys-vastaus-mallin ideaa ympäröivän todellisuuden haltuunottoon.  Lapselle  esitetään ongelma/tai hän itse huomaa ongelman  Hän kerää kokemuksia. Hän laatii hypoteeseja ja testaa ne, ja ratkoo ongelman. Käytännössä haasteeksi nousee  kuinka kaikki oppilaat voisivat yhtä aikaa tutkia itseään kiinnostavia eri asioita.

Deweyn pedagogiikassa on kuitenkin tärkeä askel sosiaalisuuteen.  Häenstä koulun tuli olla  pienoisyhteiskunta, jossa samalla opitaan ratkomaan myös sosiaalisia ongelmia.

Kysymys-vastaus-mallista eriytyy monia ongelmanratkaisuun pohjautuvia menetelmiä. (mm. Matti Koskenniemen opetuskeskustelu).

Deweynkin raikas idea kuitenkin jähmettyi Sjöstrandin mielestä Kilpatrickin  projektimetodisssa systematisoinnin vuoksi.

Entä menetelmä-tilanne 2000-luvulla? Jotain ihan uutta? 

Sjöstrandin kirja on julkaistu 1960-luvulla, joten nyt täytyy ajatella kokonaan itse. Onko menetelmien kirjossa tapahtunut jotain oleellista imitaation, pänttäyksen ja kysymys-vastausmallin muunnelmien suhteen tai lisäksi?

Voisiko ajatella, että kysymys ja vastaus ovat itse asiassa kaikkien menetelmien kestävä ydin. Joissain menetelmissä painottuu valmis vastaus (kysymys on, mutta se on piilossa). Joissakin aloitetaan kysymyksellä ja edetään kohti vastausta/vastauksia. Joissakin pääpaino on vastauksen omaksumisessa. Toisissa taidossa kysyä ja etsiä vastausta. Vuosien varrella erilaisia yhdistelmiä on syntynyt luvuton joukko.

Onko oppilaan oppimisen kannalta eri menetelmillä jokin oleellinen ero? Jos ja kun oppilas itse muokkaa informaatiosta ja kokemuksistaan induktiivisesti tietoa, mukaan tulee väistämättä myös sälää. Mutta se tieto, joka syntyy on itse koettua.

Jos taas oppiaines siirtyy deduktiivisesti,  oleellinen korostuu. Saamme tiedon välillisesti toisilta. Voimme ymmärtää sen myös väärin.

Meillä on edelleen tietoa, joka halutaan sellaisenaan siirtää oppilaille. Matematiikka on tällaista. Vieraiden kielten sanat jne.  Monen tieteenalan käsitteet ja lait. Tällainen tieto saadaan auktoriteeteilta. Mutta nykypedagogiikassa sitä havainnollistetaan.  Asiat opetetaan tutusta tuntemattomaan, yksinkertaisesta vaikeaan edeten- lapsen ei tiedon rakenteen ehdoilla.

Tämän päivän metodi muistuttaa minusta  jesuiittakoulun "monimenetelmää". Tunneilla luetaan, keskustellaan, kisaillaan. Niin ikään herbartilaisuudesta elää yhä osa: uusi asia opetellaan yhdessä (usein kirjaa lukemalla), aikaisempia kokemuksia kysellään, kerrataan, painetaan mieleen ja opittua sovelletaan tekemällä harjoitustehtäviä (esim. työkirjaan).  Olemme oppineet havainnollistamaan asioita. Elämänläheisyys ja havainnollisuus ja vaihtelevat menetelmät tekevät  oppimisesta mielenkiintoista ja  houkuttelevaa.  Käytämme kuvia. Jne. Mutta perusidea on sama. Melkoinen osa tietoteknisistä ohjelmista on vain saman sähköisiä muunnelmia. Tällainen tieto on erässä mielessä "pakkotietoa", ja se haastaa meidät liittämään menetelmiin piirteitä, jota moitivoivat  ulkoisesti. Yhä vähemmän halutaan käyttää pakkoa ja rangaistuksia tukemaan opiskelua. Pitäisikö meidän uudelleen pohtia nyt pannassa olevaa kilpailua motivointikeinona? Tai  luonnollisia rangaistuksia?

Tämän rinnalla koulussa - yhä enemmän- on tilaisuuksia luoda kokonaan omaa. Se, mitä opimme on itse välittömästi hankkimaamme/keksimäämme.  Jo kauan koulussa  on saanut kirjoittaa omia aineita ja esseitä ja tehdä kuvataidetöitä. Tänään  oppilaat pitävät omia ppt-esitelmiä aiheista, jotka ovat heille tärkeitä.  Oppilaat kuvaavat elokuvia, säveltävät  musiikkia. Projektit ovat hyvin avoimia. Huomio kiinnittyy sen ohjaamiseen, kuinka tietoa syntyy informaatiosta. Tieto syntyy itse hankkien omista kokemuksista. Tässä toiminnassa käyttövoimana on sisäinen motivaatio- mutta joskus sekin on lukossa. ja joskus oppilas pääsisi paljon helpommalla, kun vain kuuntelisi ja uskoisi ja omaksuisi eikö? Mutta itse touhuilu on kivaa.

Jos kysymys ja vastaus ovat kaikkien menetelmien ydin, voisiko menetelmät  jakaa näin  neljään ryhmään
  • menetelmät, joissa sekä kysymys että vastaus ovat lukittuja, ja tieto kokonaan välillisesti annettavaa (katekeettistyyppinen opetus, käännösharjoitukset)
  • menetelmät, joissa vastaus on lukittu, mutta tie (kysymykset) pitää itse keksiä (luonnontieteen laboratoriokokeet)
  • menetelmät, joissa kysymys on lukittu, mutta vastaus saa olla erilainen (katsomusaineiden opetuskeskustelu)
  • menetelmät, joissa sekä kysymys, että vastaus ovat täysin avoimia (luova toiminta)
Opetusmenetelmissä riittää pohdittavaa.

tiistaina, marraskuuta 16, 2010

Tiukka tiistai

Peili voi myös valehdella. Onneksi en
paina 200 kg:oa.
AINA välillä on hyvä katsoa peiliin. Menevätkö asiat niin kuin niiden pitäisi mennä?

Tänään tuli  lunta tupaan. Sain aikaa tiukkaa postia, että koulu  (minä) on laiminlyönyt tiedottamisen vanhemmille luokan kohdalla, joka on tarvinnut tehostettua tukea. No, vanhempainilta on nyt sovittu.  Meidän täytyy jatkossa tehostaa paitsi tukea myös tiedottamista

Kävin tänään molemmissa pilottiluokissa. Suunta on oikea, mutta vielä vääntämistä riittää. Toinenkin luokka saavutti tänään ensimmäisen tavoitteen: ja rexi haki marketista mehujäät.

No ei päivä pelkkää suolaa ollut.  Siestalla aloimme JJ:n, Ismon ja Ullan kanssa jakaa Saiturin Joulun lapsirooleja. Huomenna jaetaan loput ns. puheroolit. Homma on hyvässä vaiheessa.

Oppilashuoltoryhmän istunnon jälkeen taloon saapui 16 opettajaa Pärnusta. Esittelin heille meidän tapaamme pitää koulua, iloineen ja murheineen. Olivat oikein ystävällisiä, ja jättivät meille muistoksi virolaisen taitelijan kauniin työn.